ASTROLOGIAN JÄRJELLINEN PERUSTA

Kirj.

ALFRED H. BARLEY

("Modern Astrologyn" aputoimittaja)

Lisäys:

LASTEN KASVATUS ASTROLOGIAN VALOSSA

Kirj.

Alan Leo

Suomennos

Helsingissä, Teosofinen kirjakauppa ja kustannusliike, 1906.

Kirjapaino Yhtiö Valo

ESIPUHE.

Ryhtyessäni julkaisemaan tätä astrologisten käsikirjojen sarjaa, ei näyttänyt mahdolliselta, että yhden niistä kirjoittaisi minun esikuntaani kuuluva henkilö. Mielihyvällä ja oikeutetulla ylpeydellä julkaisen sentähden tämän etevimmän oppilaani esikoisteoksen.

Olen aina kyennyt arvostelemaan toisten ansioita ja koska mr Alfred H. Barley on henkilö, joka on käsittänyt ainoan suuren pyrintöni hengen — "puhdistaa ja jälleen kunniaan saattaa muinaisajan astrologinen tiede" — olen vakuutettu, että tätä käsikirjaa on seuraava vielä monta samasta kynästä lähtenyttä teosta.

On varsin tarpeellista, että jokainen tämän aineen tutkija, varsinkin nykyaikainen, saa selvän käsityksen astrologian perusteista, sen prinsiipeistä ja käytännöstä semmoisina kun ne esiintyvät meidän päivinämme. Tekijä on mielestäni siinä määrin onnistunut työssään, että lukijassa herää halu tutustua enempään samansuuntaiseen kirjallisuuteen.

Alan Leo.

9 Lyncroft Gardens, West Hampstead, London N.W.

TEKIJÄN ALKULAUSE.

Tämän pienen käsikirjan tarkoitus on antaa tavalliselle lukijalle supistettu, tuikiselvä käsitys nykyaikaisen astrologian käytännön prinsiipeistä.

1. Se ei tahdo selvittää, miten "asetetaan horoskooppi" ja "ennustetaan tulevia tapahtumia", vaan antaa todellinen käsitys sen jalon tieteen varsinaisesta perustuksesta, joka entisaikojen välinpitämättömyyden takia on meidän päivinämme yhdistetty petokseen ja perättömiin vaatimuksiin.

2. Kuuluisia nimiä ei ole käytetty loitsukeinona, ei myöskään viitattu ikivanhoihin kirjoihin todistusta etsien, vaan on yritetty esittää asia suorasti ja vilpittömästi ajattelevalle tutkijalle, jotta hän voisi päättää, onko sen tutkiminen hänelle hyötyisä vai ei.

3. Tarkoitus on ollut vedota itsenäisesti ajatteleviin henkilöihin, jotka käyttävät omaa harkitsemiskykyään arvostellessaan heidän ympäristössään ilmeneviä elämän arvoituksia ja ihmiskunnan tilaa.

Minkäänlaisia laskuja ei ole tähän otettu, samaten on vältetty turhien teknillisten lausetapojen käyttämistä.

A.H.B.

SISÄLTÖ.

Esipuhe (kirj. Alan Leo) Tekijän alkulause Johdanto Astrologian järjellinen perusta.

A-jakso — Astrologian perusteet.

I. Astrologisen käytännön prinsiipit II. Aurinko, kuu ja planeetat III. Zodiaakki IV. Horoskoopin kaksitoista huonetta. — Aspekteja V. Horoskoopin asettaminen ja selittäminen VI. Kahdentoista merkin luonnollinen perustus

B-jakso — Liite.

VII. Astrologian n.s. geosentrisen perustuksen ja heliosentrisen tähtitieteen näennäinen ristiriitaisuus. VIII. Planeettanimitykset ja niiden suhde mytologiaan. IX. Taikauskoinen puoli ja sen ilmeneminen kaikissa tieteissä. X. Planeettavertauskuvat, niiden sukuperä ja arvo. XI. Vertauskuvallisen esityksen käytöllisyys. XII. Luonteen suhde kohtaloon. XIII. Ennustamisen ja astrologian toisiinsa suhde. XIV. Horoskooppi ja ihminen. XV. Yleiskatsaus ja loppulause. XVI. Lasten kasvatus astrologian valossa, kirj. Alan Leo H.K.K. Aleksein horoskoopin selitys.

JOHDANTO.

Tavallista on, että ne, jotka kirjoittavat astrologiasta alottavat pitkäveteisesti selittämällä aineen erinomaista ijänikuisuutta, siirtyvät sitten sen historian enemmän tai vähemmän yksityiskohtaiseen yleiskatsaukseen, joutuakseen korkeimmilleen luettelemalla joukon kunnioitettujen ja etevien henkilöiden kuuluisia nimiä, joiden henkilöiden arvellaan ainetta tutkineen ja uskoneen sen perustotuuksiin ja käytölliseen sovelluttamiseen.

Tämän tekijä ei ole aikonut kirjoittaa mitään sen kaltaista. Sillä ensiksikin tuntee hän historiaa aivan vähän (ja vielä vähemmän sitä kunnioittaa), ja toiseksi luulee hän, että lukija hänen laillaan välittää sangen vähän, uskoiko muinainen maailma astrologiaan vai ei ja pitikö se sitä todistettuna tosiseikkana, jos se ei ole tosi ja todistettavissa tänä päivänä.

Kuitenkin saattaa olla paikallaan, että johdantona ja ollaksemme puolueettomia alotamme tavanmukaisella käsityksellä; ja tätä tarkoitusta varten tahdon viitata Chambers'in Encyclopediaan, koska siinä oleva astrologialle omistettu kirjoitus on samalla kertaa tarkempi ja vähemmän halveksivasti sepitetty kuin tavallisesti tämänlaatuinen kirjallisuus. Kirjoitus kuuluu seuraavasti: (Reunanumerot oheenliitettyine muistutuksineen ovat tietysti tämän kirjoittajan tekemiä.)

Astrologia merkitsi alkuaan samaa kuin astronomia "tieto tähdistä", mutta rajoitettiin aikojen kuluessa taitoon ennustaa taivaankappalten asennon mukaan tulevia tapahtumia ja erittäinkin ihmiskohtaloita. Tätä katsottiin korkeammaksi, varsinaiseksi tieteeksi,[1] jota vastoin pelkkää tietoa tähdistä, niiden asemasta ja liikunnosta (astronomia) harjoitettiin hyvinkin myöhäiseen aikaan pääasiallisesti silmälläpitäen (ihmiskohtaloita käsittävää) astrologiaa. A. on taikauskon[2] vanhimpia ilmaisumuotoja ja vallitsi historian aamukoitteessa itäisten kansojen keskuudessa. (Egyptiläiset, kaldealaiset, hindulaiset, kiinalaiset.) Juutalaiset mieltyivät siihen suuresti vankeuden ajan jälkeen. Länsimaihin ja Roomaan levisi se jotakuinkin kristillisen ajanlaskun alkaessa. Astrologit (tähti-ennustajat) olivat tärkeitä henkilöitä Roomassa, jossa heitä kutsuttiin kaldealaisiksi ja matemaatikoiksi; ja vaikka senaatti ja keisarit heitä usein kuolemanrangaistuksen uhalla karkoittivat ja muuten vainosivat, voivat he kuitenkin yhä edelleen säilyttää asemansa. Erään vielä säilyneen tähtitieteellisen[3] runon sepittäjä, roomalainen runoilija Manilius, oli innostunut astrologiaan; yksinpä tähtitieteilijä Ptolemeuskaan ei voinut välttää ruttoa, joka hänen aikanaan oli tullut yleiseksi. Se soveltui mainiosti muhamettilaisten ennalta-määräys-oppiin; oli siis luonnollista, että arabialaiset harjoittivat sitä suurella innolla, varsinkin seitsemännestä kolmanteentoista vuosisataan. Muutamat vanhat kirkkoisät vastustivat astrologisia oppeja, toiset hyväksyivät ne hieman sovitellussa muodossa. Katoolinen kirkko tuomitsi kyllä viran puolesta useampia kertoja järjestelmän, mutta useat hartaat katolilaiset, yksinpä kirkonmiehetkin, ovat sitä harrastaneet. Kardinaali d'Ailly'n, "Ranskan oppineiden kotkan" (k. 1420) sanotaan laskeneen Jesuksen Kristuksen horoskoopin,[4] sekä väittäneen, että A. olisi voinut ennustaa vedenpaisumisen. Oppineimmat miehet harrastivat vuosisatoja tuota harhaan vievää tiedettä.[5] Regiomontanus, kuuluisa matemaatikko Cardan, yksinpä Tyko Brahe ja Kepler eivät voineet lumouksesta vapautua. Kepler huomasi astrologian heikkouden tieteenä, mutta ei voinut kieltää, että oli olemassa jonkunlainen yhteys planeettojen asennon (tähtikuvien) ja niiden vaikutuksen alla syntyneiden henkilöiden ominaisuuksien[6] välillä. Kopernikuksen järjestelmä antoi kuoliniskun[7] astrologialle. Koska maan huomattiin olevan yhden planeetoista, tuntui tietysti mahdottomalta ajatella, että kaikkien toisten tärkeänä tehtävänä oli siihen vaikuttaminen. Tämä todistuskeino ei itse asiassa ole suurestikaan pätevä, mutta sillä oli vaikutuksensa.[8] Nykyään ei yhdessäkään kristityssä maassa uskota julkisesti astrologiaan, joskin silloin tällöin ilmestyy muutamia yksityisiä puollustajia,[9] niinkuin esim. J.M. Pfaff Saksassa ( Astrologie, Bamb. 1816). Mutta se vallitsee yhä edelleen idässä ja kaikkien maitten muhamettilaisten keskuudessa. Vieläpä Europassakin tyydytetään yhä edelleen kaikissa maissa esiintyvää tietämättömien ihmisten ennustustarvetta[10] julkaisemalla joukon almanakkoja, jotka sisältävät astrologisia ennustuksia, joihin eivät edes niiden tekijät enää usko.[11]

Useat kohdat vanhojen kirjailijaimme teoksista ovat käsittämättömät, ellemme jonkun verran tunne astrologisia tiedesanoja, joista suuri osa on jäänyt kieleenkin.[12] Niiden teknillisten sääntöjen joukossa, joiden avulla ihmiskohtaloita ennustettiin,[13] oli taivaallisilla huoneilla suuri merkitys. Astrologit eivät suinkaan olleet yksimielisiä huoneiden määräämistavasta.[14] Jotensakin yleinen[15] tapa oli vetää suuria ympyröitä horisontin (taivaanrannan) pohjois- ja eteläpisteen kautta, niinkuin meridiaanit (puolipäivä-piirit) kulkevat napojen kautta jakaen näkyväisen ja näkymättömän taivaan kahteentoista yhtä suureen osaan, kuusi taivaanrannan ylä- ja kuusi sen alapuolelle. Nämä olivat ne kaksitoista huonetta, ja ne olivat numeroidut, alkaen sillä, joka oli idässä heti taivaanrannan alla.[16] Ja jatkuen auringon vastaiseen suuntaan. (Käänt. huom.)

Ensimäistä kutsuttiin elämän huoneeksi, toista onnen tai rikkauden, kolmatta veljien, neljättä sukulaisuuden, viidettä lasten, kuudetta terveyden, seitsemättä naimisen, kahdeksatta kuoleman tai ylemmän portin,[17] yhdeksättä uskonnon, kymmenettä kunnian, yhdettätoista ystävien ja hyväntekijöiden, kahdettatoista vihollisten tai vankeuden huoneeksi. Näiden kahdentoista asento määrätyllä ajalla ja paikalla — esim. jonkun henkilön syntymähetkellä — oli teema. Tällaisen suunnitelman tekemistä kutsuttiin henkilön nativiteetin asettamiseksi. Huoneet olivat eri voimaisia; ensimäinen oli vahvin; kun se käsitti juuri nousemaisillaan olevan taivaan osan, kutsuttiin sitä ascendentiksi, ja sitä ekliptikan [zodiaakin] pistettä, jota sen ylempi ääriviiva leikkasi, sanottiin horoskoopiksi. Kunkin huoneen hallitsijana oli joku taivaankappaleista, joka oli vahvin omassa huoneessaan. [Sananmukainen jäljennös: hakasten välillä olevat sanat ovat tämän tekijän liittämiä.]

Siirtykäämme tämän pienen esipuheen jälkeen siihen jota tämä käsikirjamme tahtoo lukijalle esittää. Luokaamme siis yleiskatsaus astrologian perustukseen, jommoisena sitä nykyään länsimaissa käytännöllisesti tutkivat ne, jotka eivät ole saavuttaneet tietojansa kirjoista, vaan omintakeisen ajattelemisen ja tutkimisen avulla. Olkoon heti alussa sanottuna, ettei millään lailla koeteta todistaa ilmaantuvia väitteitä, pääasiallisesti kolmesta syystä:

1) Ensiksikin on tavaksi tullut järjestelmän aste asteettainen todisteleminen peräti pitkäveteistä ja vaivalloista ja sitäpaitse omiansa kääntämään lukijan tai kuulijan huomion pois kokonaisuudesta. Edullisempaa on siis esityksen järkevyyteen luottaen päättää se, ja sitten vasta jälkeenpäin tilaisuuden sattuessa ottaa se kohta kohdalta todistettavaksi — sillä astrologia on niin syvästä ja laajasta merkityksestä, ettei kukaan, joka kykenee käsittämään sen todellisen sisällyksen, tahdo ainetta jättää (jos hän vakavasti on siihen huomionsa kiinnittänyt) ennenkuin hän on huolellisesti koetellut sen perussääntöjä ja sovelluttamista. Mainitsemme ainoastaan, että jokainen, joka on tällaisen tutkimuksen suorittanut — ja niitä on uskonnollisuuden ja tieteellisen uskon kaikissa vivahduksissa — on ilmeisten todistusten pakoittamana kääntynyt.

2) Toinen syy selvenee edellisestä, sillä kokemus osoittaa, etteivät minkäänlaiset todistukset vakuuta epäilijää, olkoonpa hänen epäilyksensä todellinen tai tahallinen; todellinen vakaumus on ainoastaan omalla tutkimisella saavutettavissa. Totta on, että tämä vaatii sekä kärsivällisyyttä että kestävyyttä; mutta se, joka ei siihen määrin harrasta aineen ratkaisua, että antautuu sen perinpohjaiseen tutkimiseen, ei ansaitse päästä vakaumukseen.

3) Kyseessä olevalle asialle ei olisi mistään merkityksestä, että henkilö "kääntyisi" varsinaiseen uskoon jonkinmoisten vaikkapa laajojen paperitodistusten vaikutuksesta, ryhtymättä puolustettavien perussääntöjen älylliseen ja järkiperäiseen tutkimiseen ja esiintuotujen väitteiden itsekohtaiseen harkintaan. Astrologia tarvitsee itsenäisesti ajattelevia kannattajia, jotka voivat vastata vakaumuksestaan.

Tämän luvun voi ehkä paraiten lopettaa seuraavalla lyhyellä esityksellä astrologian kahdesta perusprinsiipistä, sekä niistä väitöksistä, joille se perustuu vaatiessaan ajattelevien ihmisten huomiota osakseen; esitys on Astrology for All -nimisen teoksen esipuheena. Se on kansantajuinen tutkielma tämän tieteen sovelluttamisesta ihmisen luonteen ja kohtalon tutkimiseen.

Astrologian järjellinen perusta.

Ensimäinen perusprinsiippi, jolle astrologinen tiede nojautuu, on, että koko maailmankaikkeus on todella sitä, mihin sanakin ( universumi ) viittaa — ykseys ( unity ); ja että laki, joka on ilmautunut universumin yhdessä osassa, sen täytyy samaten olla voimassa kaikkialla. Seurauksena tästä tärkeästä olettamuksesta on, että koska meidän aurinkokuntamme itsessään on täydellinen kokonaisuus, ne lait, jotka ovat voimassa sen suurempien osien, planeettojen, keskuudessa, vaikuttavat myös pienempiin, meihin ja toisiin maan päällä oleviin kiinteisiin, nestemäisiin tai kaasumaisiin aineihin, luomakunnan inhimillisiin, eläimellisiin, kasvillisiin ja kivikunnallisiin osiin.

Toinen perusprinsiippi on, että havaitsemalla planeettojen liikuntoa ja suhteellista asemaa, saattaa sanottujen lakien vaikutusta seurata, mitata ja määrätä.

Kun näitä kahta niin sanoaksemme juuriperustotuutta tukevat nykyajan havainnot ja ilmiöiden meta-fyysillistä merkitystä käsittävä järki, niin voimme niistä johtaa koko nykyaikaisen astrologisen tieteen. Tavallinen erehdys, vieläpä ajattelevien ja ennakkoluuloista vapaitten ihmisten keskuudessa on luulo, että astrologian nykyinen harrastus on pelkkä muinaistarulle perustuvan vanhan taikauskon elvyttäminen.

Koska kuitenkin totuus on sama kaikkina aikoina, on traditsionin tuoma jumalaistarun muotoinen oppi mitä suurimmasta arvosta nykyajan tutkijalle. Jättiläistyö olisi todella sillä astrologilla suoritettavana, jolla tukenaan olisi ainoastaan yllämainitut kaksi juuriperustotuutta ja siis olisi pakoitettu monenmoisten havaintojen, taulujen ja johtopäätösten tekemiseen, ennenkuin olisi edes niillä tiedoilla varustettu, kuin se lukija, joka saa käsiinsä alkeellisen käsikirjan ja järjellisesti sovelluttaa sen perussääntöjä. Sillä vaikka eri planeettojen ominaisuudet joka päivä osoittautuvat yhtäpitäviksi vanhojen oppineiden lausuntojen kanssa — tämä on tosiseikka, jonka tavallinen arvostelija jättää huomioon ottamatta — tulisi kuitenkin sellaisten tulosten saavuttaminen pelkkää koneellista tutkimustapaa käyttäen viivytetyksi yhtä suuressa määrässä kuin muutamat nykyaikaiset teoriat voimasta ja aineesta, jotka lopulta kuitenkin ovat ainoastaan painolain ja liike- ja tasapaino-opin päätelmiä, vuosisatojen vanhoja!

Tarkasteltuamme tämän tutkimuksen filosofisia tai ehkä paremmin sanoen tieteellisiä perusteita luonnonlakien ymmärtämiskeinona, tahdomme lyhyesti luetella astrologian väitökset, mitä tulee sen käytännölliseen sovelluttamiseen jokapäiväisessä elämässä. Lukija lienee huomannut, että me huolellisesti olemme välttäneet kaikkia viittauksia aineen ylevyydestä ja käsitelleet sitä puhtaan järjen tasamieliseltä kannalta. Ja jos kohtakaan ei katsota esitettyjä perussääntöjä todistetuiksi, on kuitenkin kekseliäimmänkin viisastelijan hyvin vaikea näyttää toteen niiden mahdottomuus, tai esittää kelvollisia todistuksia niiden a priori epätodenmukaisuudesta.

Astrologia väittää, että se ensinnäkin tarjoaa keinon yleiseen luonnetutkimukseen, joka monin verroin voittaa tavallisten antropologisten eli ihmistieteellisten tutkimustapojen yhdistyneet edut, ollen samalla paljoa laajempi ja hienompi. Toiseksi — ja tämä onkin etupäässä sen korkein, sen jumalallinen käytäntö — se tarjoaa keinon oman luonteemme puolueettomaan tutkimiseen ja tehokkaimman keinon sen vahvistamiseen. Kolmanneksi tiedon hetkistä ja ajanjaksoista, jotka ovat erittäin soveliaita erinäisille tehtäville. Neljänneksi keinon koetella oman luonteemme kehitystä. Lopuksi ja kaikkein vähemmästä merkityksestä, vaikka valitettavasti monet asettavat sen ensimäiseksi ja ainoaksi, tekee se mahdolliseksi jossain määrin ennustaa tulevia tapahtumia, joskus hyvin huomattavassakin määrässä, jos ennustaja on erittäin kykenevä.

Se hyöty, jonka voi saada tutkimalla tätä ikivanhaa yhdistettyä viisautta, ei ole missään tapauksessa perin pohjin käsitelty ylläolevassa supistetussa esityksessä, mutta nämä ovat ne pääpiirteet, jotka oikeuttavat meitä vaatimaan jokaisen vakavan ja ajattelevan ihmisen tarkkaavaisuutta.

Lopuksi sanottakoon, että astrologia, vaikkakin todellisuudessa syvällisin kaikista opinnoista, perustuu niin suureen yksinkertaisuuteen, että kuka tahansa voi lyhyessä ajassa oppia asettamaan horoskooppia, vieläpä jossain määrin selittämäänkin sitä.

A-JAKSO.

I LUKU.

Astrologisen käytännön perusprinsiipit.

Siitä luvusta, joka päättää johdannon, käy selville, että astrologia on yleisiä perusprinsiippejä käsittelevä tiede, joka koettaa päästä varmaan tietoon eri yksityiskohdista erityisesti sovelluttamalla lakeja, jotka kuuluvat aurinkokuntaan yleensä — lakeja, jotka yhtä paljo koskevat kuita, kuninkaita ja kukkia. Tämän käsikirjan tehtävä on jättämällä pois aineen teknilliset vaikeudet antaa lukijalle selvä yleinen käsitys siihen sisältyvistä tekijöistä sekä millä tavalla näitä tekijöitä yhdistellään edellä mainitussa erikoistapauksessa.

Kuten sanottu, minkäänlaista todistamisyritystä ei tulla tekemään, eikä riita-aineita koskettelemaan, koska tarkoituksena on ainoastaan aineen yleissilmäyksen aikaansaaminen. Eri yksityiskohtia voidaan sitte tutkia muista kirjoista.

Ne tekijät, jotka muodostavat astrologisten laskujen perustuksen, ovat seuraavat: 1) planeetat, 2) valontuojat (aurinko ja kuu), 3) zodiaakki eli eläinrata ( se zodiaakki, jota astrologiassa käytetään — todellisuudessa maan rata), 4) kaksitoista taivaallista "huonetta".

Syrjäyttämällä kaikki teknilliset yksityisseikat muodostaa astrologian todellisen opin, tai työhypoteesin, jos tätä ilmaisumuotoa pidetään parempana, seuraavasti:

Aurinko, kuu ja planeetat ovat Perikuvallisen Ihmisen elon-elinten ja ajatuskoneiston fyysillisiä ilmaisuja. Ne liikkuvat erityisissä, kertautuvissa aikakausissaan, (jotka tarkoin vastaavat elimellisiä tapahtumia maallisen ihmisen fysiologisissa toiminnoissa), viitaten eläinradallisen asemansa kautta Hänen vastaavaan mentaaliseen ja ruumilliseen tilaansa — jos tämän tapaisia sanoja sallitaan käyttää näin mahtavasta olennosta.

Nyt on jokainen yksilöllinen ihminen tuon Suuren Perikuvan täydellinen pienoiskuva ja kuvastaa itsessään kaikki Hänen ominaisuutensa samaten kuin jokainen pienoinen kastepisara heijastaa taivaan suuren avaruuden ja vaikkakin sattumalta pisara, eroitettu ykseys, kumminkin olennoltaan on sama kuin valtameri, josta se lähti. Itse asiassa on kastepisaran ja valtameren keskinäinen suhde täydellinen vertauskuva ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta. "Jumala" — se on tuo edellämainittu Perikuvalleen Ihminen eli Suuri Taivaallinen Ihminen. Tämä ei tietenkään ole Jumalan vertaamista ihmiseen (antropomorfismi), vaan päinvastoin tunnustetaan ihmisen oleellisesti jumalallinen luonto. Tästä asiain tilasta (tai otaksumasta, jos niin tahdotte) seuraa, että määrättynä hetkenä ilmennyt määrätty ykseys tulee osalliseksi tuon Suuren Ihmisen tilasta tuona hetkenä. Ja sentähden tulee hänessä näkyviin ihmiskunnan tavallisia ominaisuuksia lukuunottamatta, myöskin erityinen hengen, älyn ja tunteen kokonaissumma, joka on hänen yksilöllisyytensä — hän itse, eroitettuna muista ihmisistä, joka täten leimattiin häneen ilmennyksensä hetkenä — toisin sanoen: syntymässä. Samaten kastepisara, palataksemme äskeiseen vertaukseemme heijastaa milloin selkeän milloin pilvisen taivaan riippuen päivän laadusta.[18]

Yllämainittua pidettäköön lyhyenä esityksenä astrologisen tutkimuksen johtavasta ajatuksesta. Tila ei salli selvitellä kalkkia niitä pulmallisia seikkoja, jotka heti pistävät arvostelevan ja tieteellisen lukijan silmiin — niinkuin esim. miksi zodiaakki on juuri maan rata, eikä jonkun toisen planeetan. Mainittakoon ainoastaan, että ne, jotka tällaisia asioita tutkivat, ovat nämätkin tehtävät huomanneet, ja että, ellei niin olisikaan, on edullisempaa jättää ne toistaiseksi siksensä ja rajoittautua nyt yksinkertaisimpaan ja silminnähtävimpään tehtävään: Onko kaikki tämä (pääasiallisesti ainakin) totta, vai onko se aivan yksinkertaisesti palautumista vanhojen aikojen taikauskoon, uusittu alistuminen vanhojen filosoofien loistavien mietiskelyjen alle?

Jälkimmäinen on tavallinen mielipide, jonka esittävät sanomalehden kirjoittaja (joka ammattinsa takia harvoin syventyy mihinkään aineeseen) sekä tietysti myös sanakirjantekijä, joka varustaa meidät noudatettavilla mielipiteillä, mutta joka ei ole mikään itsenäinen ajattelija. Se on sangen luonnollinen edellytys ja tarjoaa nähtävästi varsin hyvän selityksen myöhempinä vuosina osoitettuun harrastukseen. Siinä on itse asiassa vaan yksi virhe. Se edellyttää, että jokainen, joka nyt uskoo astrologiaan, on joko kokonaan kykenemätön suorittamaan arvostelevaa tai itsenäistä ajatustyötä ja jokaiselle uudelle kiihkolle altis, tai on hän puhdas teoreetikko, joka vähät välittää elämän käytännöllisistä toimista, vaan luopuu ankaran todellisuuden tutkimisesta, ilolla syventyäkseen ihaniin unelmiin. Onko tällä edellytyksellä perusteita tai ei, sen lukija itse päättäköön.

Kysymys "todistuksista" on vaikea ratkaista. Monta kertaa on uuden totuuden julistaja kysynyt itseltään: "Montako yhteensattumaa muodostaa lain?" Joka tapauksessa perustuu todistus yhtäpaljon yksilön arvostelu- ja harkintakykyyn sekä mielikuvituksensa voimaan, kuin tarjolla olevan todistuksen laatuun. (Ei voi esim. hottentotille todistaa jotakuta Euclides'en problemia). Mutta olkoon tämän laita miten tahansa. Tosi-asia on, että jokainen, joka kärsivällisesti on tutkinut ainetta, ainoastaan totuutta hakien, on tullut vakuutetuksi astrologian todenmukaisesta perustasta niin hyvin käytännössä kuin tietopuolisesti.

Tämä ei tietysti merkitse, että kaikki astrologit olisivat täysin yksimielisiä yksityiskohdissa, ei myöskään, että heidän arvostelunsa aina olisi erehtymätön, olkoonpa sitte yksilöllinen tai yhteinen. (Minkä tieteen harrastajista voi sitä sanoa?) Mutta se merkitsee, että tänäpäivänäkin vielä on huomattu todeksi, mitä vanhat julistivat aikojen alussa; että se pääasiassa on muuttumaton ja kaipaa ainoastaan niin sanoaksemme käännöstä nykyajan kielelle sekä sovelluttamista nykyisiin yhteiskunnallisiin oloihin.

Ajattelevalle lukijalle ei ole tarpeellista kauvemmin esittää tämän asian laidan tärkeyttä. Me voimme siis kerta kaikkiaan jättää puolustajan kannan ja jatkaa esitystämme.

II LUKU.

Aurinko, kuu ja planeetat.

Ensimäiset tekijät, jotka meidän tulee huomata astrologisissa opinnoissa, ovat planeetat (joiden joukkoon lasketaan astrologisia tarkoituksia varten aurinko ja kuu, usein kutsutut "valoiksi" tai "valontuojiksi"). Tämä siitä syystä, että ne edustavat älyllisiä, siis selvästi inhimillisiä ominaisuuksia siinä erittäin monimutkaisessa ja ylevässä olennossa, jota me kutsumme ihmiseksi; sillä ajatuskyvyn (mind) omistaminen kohottaa ihmisen (planeetat) eläintä (kuu) korkeammalle, jonka kanssa hänellä kuitenkin on tunnekyky yhteinen, kun se taas yhdistää hänet jumaluuteen (aurinko) siinä määrin kun hänellä tämän kyvyn kautta on luomisen jumalallinen etuoikeus.

Planeetat merkitään tavallisesti seuraavilla vertauskuvilla:

AURINKO (aurinko) | KUU (kuu) | valontuojat. MAA (maa)

Viis planeettaa:

MARS (mars) VENUS (venus) SATURNUS (saturnus) JUPITER (jupiter) MERKURIUS (merkurius)

Kaksi jäljellä olevaa planeettaa Uranus ja Neptunus ovat verrattain myöhään löydetyt. On jotenki epävarmaa omistammeko vielä näiden planeettojen todellisia vertauskuvia, vaikkakin havaintoja tekemällä olemme saavuttaneet paljon tietoja niiden vaikutuksesta.[19]

Tahtien tutkijat ovat hyväksyneet seuraavat vertauskuvat, jotka mahdollisesti voidaan pitää Merkuriuksen (merkurius) vertauskuvan toisintoina:

URANUS (Herschel) (uranus) NEPTUNUS (Poseidon) (neptunus)

Emme kuitenkaan tahdo sen enemmän kosketella näitä kahta taivaankappalta, koska ne liittyvät sellaisiin toimiin, joita oikeauskoinen tiede nyt vasta rupeaa aavistamaan. Voidaan sanoa, että ne kuuluvat abstraktiseen ajatteluun ja abstraktiseen antaumukseen ja vaikuttavat ainoastaan abnormeihin joukostamme tai vaikuttavat säännöttömällä tavalla tavallisiin ihmisiin, kummallisina tapauksina j.n.e. Tämän lyhyen viittauksen jälkeen emme enää kiinnitä huomiotamme niihin. Tiedonhaluinen lukija löytää kummallekin planeetalle omistetun luvun How to judge a nativity nimisen teoksen toisesta osasta.

Niinkuin edellä on osoitettu ovat kaikki viiden planeetan vertauskuvat johdetut juurivertauskuvista, jotka ovat annetut auringolle, kuulle ja maalle, nimittäin ympyrä, puoliympyrä ja risti. Nämä kolme vertauskuvaa kuuluvat nyt henkeen ( O ) tai elämän prinsiippiin, sieluun ( ) ) tai plastilliseen, nestemäiseen muoto -prinsiippiin ja ruumiiseen ( + ) eli konkreettiseen, muodoksi keskittyvään aine-prinsiippiin. Ne kuvaavat kolmea persoonaa ( persona -naamio) eli Jumaluuden aspektia: Isää, Pyhää Henkeä ja Poikaa, tai Voimaa, Toimintaa ja Viisautta, miespuolista, naispuolista, kaksisukuista: tuhannella eri tavalla saattaa kuvata Luojan kolmea jakamatonta vaikka eri tavalla ilmestyneitä olopuolia (aspektia). Ne ovat yhdistyneet aineen kolmeen olomuotoon, kaasumaiseen (tai tuliseen), nestemäiseen (tai haihtuvaan) ja kiinteään; ja avaruuden kolmeen ulottuvaisuuteen, pituuteen, leveyteen ja syvyyteen.

Omistaessamme vertauskuvien tekijät ja niiden merkitykset on varsin helppoa tulkita jokaisen vertauskuvan sisällys. Siten näemme Marsissa ainoastaan ympyrän ja ristin, viimemainittu ylempänä. Tämän katsomme tarkoittavan sitä, että aine (risti) vallitsee henkeä (ympyrä). Toisin sanoen, Marsissa on materialismi yksinvaltiaana; ainoastaan se, jota voidaan nähdä, tuntea, koskettaa tai muuten aistimilla havaita, on jostakin merkityksestä. Käytännöllisiä kokemuksia tekemällä on asianlaita huomattu tällaiseksi niiden henkilöiden suhteen, joihin Marsin vaikutus on voitonpuolella. Toisen tulkitsemisen mukaan näemme, että kaikkivaltias henki tässä tunkee aineen läpi, jonka tulee alistua sen käskevän tahdon alle. Se muodostaa alituisesti uusia yhdistyksiä, oppiakseen kokemuksen kautta, miten tuo levoton palvelija on voitettava. Tästä päätämme, että mars-luonto on sangen toimelias, aina liikkeessä, aina hakien uusia kokemuksia tai tehden uusia urostöitä, Aleksanteri suuren tavoin kaivaten maita valloittaakseen. Käytännöllisten kokemusten avulla on myöskin huomattu asianlaita tällaiseksi niihin henkilöihin nähden, jotka ovat Marsin vaikutusvallan alaisia. Siten soveltuvat yhteen vertauskuvan deduktiivinen johtopäätös ja havainnon ja kokemuksen induktiivinen johto; subjektiivinen ja objektiivinen tutkimustapa ovat keskenään yhdenmukaiset.

Jos taas käännämme huomiomme Venukseen, niin odotamme löytävämme hengen hallitsemassa ainetta; aine on täydellisesti kuuliainen tahdolle, liikkuen luonnollisesti ja auliisti toivotussa suunnassa täydessä sopusoinnussa tarpeen kanssa. Myöskin tämän on huomattu olevan yhtäpitävän käytännöllisen kokemuksen kanssa, sillä ne, joissa Venus-ominaisuudet ovat vallitsevina, ovat osoittaneet omaavansa enemmän tai vähemmän taiteellista kykyä. Koska tämä vaatii — minkä suuntaisen taiteellisen vaiston otaksutaan olevankin, maalaus, musiikki, kuvanveisto tai tanssi — tahdon täydellisesti sopusointuista valtaa ruumiin voimien yli (ainakin mitä tulee taiteelliseen ilmaisuun), niin näemme, että vertauskuvasta johdettu ajatus myöskin soveltuu todellisuuteen. — Huomattava on, että puoliympyrätä ei tavata näissä vertauskuvissa. Tähänastisen ajatusjuoksumme mukaan sisältäisi se, että varsinainen muodostava elementti, välikappale, jonka avulla tarkoitus saavutetaan, katsomatta siinä piilevään tahdon voimaan, ei ole esiintynyt. Toisin sanoen, sielu, ajate, tämän sanan itsetietoisessa, itsearvostelevassa, filosoofisessa merkityksessä, on poissa tai pikemmin salassa. Myöskin tämän vahvistavat tosiseikat, sillä on huomattava, että tyypillinen[20] mars- tai venus-henkilö ei ole erittelevä, eikä itsetietoisesti arvosteleva tämän käsitteen tieteellisessä merkityksessä. Sanalla sanoen häntä hallitsee enemmän tunne kuin ajatus, vaikka tätä saattaa ulottua karkeimmasta aistillisuudesta hienostuneimpaan esteettiseen tunteellisuuteen tai tehdä taiteellisesti herkäksi kauneudelle.

Lyhyesti sanoen, Mars ja Venus ovat tunteen ja mielenliikutuksen planeettoja — olkoonpa sitte eläimellinen, inhimillinen tai jumalallinen tunne. Niiden ilmennyksien alempi puoli esittää sellaisia ominaisuuksia, jotka meillä ovat samat kuin eläimillä — nälkä, intohimo, raivo, vakaa-kotoisuus, yhteiselämä, hävittämishalu, itsekkäisyys. Korkeammalla puolella voimme havaita sellaisia ominaisuuksia kuin jumalallinen itsensäkieltäymys ja myötätunto, jotka ovat antaneet maailmalle täydellisen ihmiskunnan esikuvat, joiden elämää kuvaillaan meille pyhissä kirjoituksissa ja Shri Krishnan, Buddhan ja myyttien ja legendojen monien urhojen historiassa.

Kenties ymmärretään, että Mars ja Venus (mars, venus) ovat toistensa polaarisia vastakohtia eli täytteitä — että ne itse asiassa eivät ole kaksi, vaan yksi; kaksi saman olion puoliskoa, ainoan täydellisyyden ilmestyksen kaksi puolta.

Tahdomme nyt siirtyä toiseen pariin polaarisia vastakohtia, Saturnukseen ja Jupiteriin. Tässä joudumme tekemisiin puoliympyrän tai muodostavan prinsiipin ja ristin eli keskittävän prinsiipin kanssa. Saturnuksessa voimme niinmuodoin odottaa löytävämme ajatuksen, järjen vallitsevana sen eniten objektiivisessa ja aineellisessa muodossa — ajatuksen, eroitetuna tunteesta tai säälistä tai ainakin kaikin tavoin vapaana niiden vaikutuksesta.[21] (Tunteella tarkoitamme toimivaa tai itsekasvatettua tunnetta sitä jota voisimme kutsua haluksi toisin sanoen "hyväksi" tai "pahaksi" siveelliseksi aikeeksi. Puheena olevilta planeettatyypeiltä ei puutu "tunnetta", mutta se on niin sanoaksemme puhtaasti negatiivinen, ulkonaisen kosketuksen aikaansaama eikä sisäisesti itsekasvatettu, ollen sanan varsinaisessa merkityksessä sympateettinen tunne.) Havainto vahvistaa tämän, sillä saturnus-tyyppien joukossa tavataan toiselta puolen nuo kylmät, itsekkäät, taipumattomat järjestäjät, jotka perustavat hallitsijasukuja tunnottoman tyranniuden seurauksena; toiselta puolen tositieteellinen ja kärsivällinen tutkija, joka omaa hyvinvointia tai mukavuutta ajattelematta järkähtämättömästi etsii totuutta.

[Tätä ennen on jo varmaan selvinnyt, että kullakin "polaarisella vastaavaisuudella" Venus ja Mars, tai Jupiter ja Saturnus on valo- ja varjopuolensa. Yksilön moraalisesta kehitysasteesta riippuu, mikä noista puolista näyttäytyy.]

Myöskin Jupiterissa tapaamme saman älyllisen ilmaisutavan tendenssin — "kuinka" jokin asia on suoritettava — mutta tässä tapauksessa on plastillinen, muodostava prinsiippi ylinnä ja konkreettinen voitettuna. Niinmuodoin huomaamme Jupiterin pääasialliseksi ominaisuudeksi viisauden, jota vastoin Saturnuksen on tieto. Jupiterin hyve on laupeus, Saturnuksen taas oikeus.

Tila ei salli laajemmin käsitellä tätä mieltäkiinnittävää problemia, mutta on mainittava, että ylläolevat luonteen ominaisuudet, jotka voidaan johtaa vertauskuvista — astrologisen tiedon ainoa kiistämätön kaava — esiintyvät (Marsin ja Venuksen sopivasti muodostelemina) niissä henkilöissä, jotka ovat syntyneet Saturnuksen tai Jupiterin vallitsevan vaikutuksen alaisina. Ja siten voi jokainen, jolla on kärsivällisyyttä omintakeisesti tutkia asiaa, näyttää todeksi sen totuuden, joka piilee vanhoissa vertauskuvissa.

On ehkä hyödyllistä järjestää taulu äsken käsitellyistä neljästä planeetasta sekä muutamalla sanalla selittää niiden ihmiskunnassa esiintyvää luonnetta:

Vert.kuv. Nimi Hillittynä Varsinainen Hillitsemättö- tulee siitä luonto mänä tulee siitä

MARS Rakentaminen Eripuraisuus Hävittäminen Tarmo Hajoittaminen Himo Toiminta Voima Intohimo (keskipakoinen) (keskihakuinen)

VENUS Mielenlujuus Voima Hitaisuus Ihanteellisuus Vetovoima Aistillisuus Opettavaisuus[22] Sopusointu Seisauttaminen

SATURNUS Älykkäisyys Lujuus Halpamaisuus Oikeus Määritys Hirmuvaltaisuus Puhtaus Metoodi Teeskentely (koneellinen) (vaistomainen)

JUPITER Alttius Metoodi Laittomuus Laupeus Sopusuhtaisuus Leväperäisyys Anteliaisuus Hajaantuminen Tuhlaus

Ei ole vielä sanottu mitään Merkuriuksesta. Koska siinä kuitenkin esiintyvät kaikki kolme symboliikkamme tekijää henki, sielu, ruumis (merkurius), täytyy sen omata edellisten planeettojen Mars, Venus, Jupiter, Saturnus enemmän tai vähemmän välittävään asemaan, helposti alistuen tunteitten ja himojen alle — sen, joka itämailla on saanut nimen "Kâma-manas", tai aistillinen ajatuskyky ( sense mind ), joka mahdollisesti voidaan esittää tällä vertauskuvalla: (merkurius) — tai myöskin palvellen ihmisen jumalallista puolta, muodostaen siten korkeamman Ajatteen — "Buddhi-manaksen". Tämä on jälleen huomattu yhtäpitäväksi kokemuksen kanssa. Merkuriuksen vaikutusvallan alla syntyneet ovat aina taipuvaisia, mukautuvia ja eräässä merkityksessä intohimottomia ihmisiä, ennemmin älyllisiä tai taiteellisia kuin antiqva 'sti siveellisiä — olkootpa sitte varkaita tai vehkeilijöitä, tai Shakespearin ja Spencerin tavoin runouden ja kirjallisuuden mestareita. Sanalla sanoen, Merkuriusta kutsutaan muuttuvaiseksi planeetaksi ja edustaa tämän ominaisuuden mukaantuvaa luonnetta siinä inhimillisessä olennossa, joka ainoastaan keinoja silmälläpitäen ja syistä huolimatta aikaansaa tuloksia. Me näemme sentähden, että merkurius-henkilöt ovat varsinaisia "väli-käsiä", kuten myös Merkuriusta itseä muinoin kutsuttiin jumalien "siivelliseksi sanansaattajaksi". Tyypillisesti edustavat niitä uutistenhankkijat, sanomalehtimiehet, arvostelijat j.n.e. Ne toimittavat ihmiskunnan ajattelemisen pääosan. Tämän planeetan saattaa sovittaa ylläolevaan tauluun seuraavalla tavalla:

MERKURIUS Havainto Ajatteleminen Hairahdus Ratkaiseminen (aktiivinen ja Epäröiminen Persoonattomuus passiivinen.) Matkinta

Nyt on meidän ainoastaan tarkastettava kahta valontuojaa ja maata. Näistä voi sanoa, että aurinko edustaa kaikkia niin sanoaksemme subjektiivisia tai persoonattomia ja abstraktisia ominaisuuksia yhdistettyinä, jota vastoin kuu edustaa kaikkien objektiivisten, persoonallisten ja konkreettisten ominaisuuksien yhdistelmää, kuten sympatiaa, vastenmielisyyttä, luonteen sävystä riippuvaa ajatuskantaa y.m., y.m. Voimme katsoa maan[23] esittävän sitä, jota on sanottu "ansion juureksi", se on: sitä henkisten ja aineellisten ominaisuuksien kokonaissummaa, jotka jälleensyntyvä minä on itselleen muodostanut kyseessä olevan maallisen elämän alkaessa. Tästä puhuttaessa mainittakoon, että todellinen, syvempi astrologian ja sen herättämien siveellisten problemien tutkiminen miltei aina johtaa jälleensyntymisopin hyväksymiseen. Usko siihen ei kuitenkaan ole astrologian tutkimiselle välttämätön. Itse asiassa suuri joukko työskenteleviä astrologeja eivät ollenkaan suosi tätä oppia, vaan on heillä pikemmin kieltämätön ennakkoluulo sitä kohtaan.

Olkoon miten tahansa, se totuus pysyy, että eri planeetat antavat erikoisia ominaisuuksiaan henkilöille, jotka ovat syntyneet kunkin vaikutusvallan alla. Tämän saattaa havaita jokainen, joka tahtoo nähdä vaivan persoonallisesti tutkia asiaa.

III LUKU.

Zodiaakki.

Edellisessä luvussa saimme käsityksen niistä tekijöistä, joista ihminen on kokoonpantu, tai jotka meidän käsityksemme mukaan häntä edustavat. Marsin ja Venuksen ollessa tunnepiirin napoina, Saturnuksen ja Jupiterin ajatteellisen piirin napoina ja Merkurius kumpiakin avustaen ja sovittaen, edusti Aurinko subjektiivista tai suhteellisesti henkistä luontoa, ja kuu objektiivista tai aineellista luontoa.

Jos pidämme näitä yhtä monina tarmon tai elinvoiman keskuksina, on selvä, että ne kaipaavat toimintansa välittäjää — samaten kuin tiede otaksuu eetterimeren olemassaolon, jossa fyysillisten planeettojen ajatellaan uiskentelevan ja jonka kautta niiden molemminpuolinen vetovoima leviää. Esillä olevassa tapauksessa on eläinrata, zodiaakki välittäjänä; se määritellään leveäksi vyöksi taivaan ympäri, ulottuen jotensakin kahdeksan astetta ekliptikan[24] kummallekin puolelle ja käsittäen planeettojen radat.

Tämä vyö jaetaan kahteentoista yhtäsuureen kolme-kymmentä-asteiseen osaan, joita kutsutaan "merkeiksi", muistuttaen jakoa kellon taulussa. Nämä merkit alkavat siitä pisteestä, jossa aurinko on kevätpäivän tasauksen (21 p. maalisk.) aikana ja jatkuvat seuraavassa järjestyksessä, joka on ja aina on ollut muuttumaton.

I. Kevät. L. Syksy.

1. Oinas (Aries) vastapäätä 7. Vaaka (Libra) 2. Härkä (Taurus) " 8. Skorpioni (Scorpio) 3. Kaksoiset (Gemini) " 9. Joutsimies (Sagittarius)

P. Kesä. E. Talvi.

4. Krapu (Cancer) " 10. Kauris (Capricornus) 5. Jalopeura (Leo) " 11. Vesimies (Aquarius) 6. Neitsy (Virgo) " 12. Kalat (Pisce

Näille kahdelletoista merkille perustuu kaikenlainen astrologinen selitys. Sillä me emme todellakaan tiedä enempää planeettojen omasta luonnosta, kuin mikä on johdettu niiden vaikutuksesta kunkin kahdentoista merkin kautta — samaten kuin muukalainen ei voi oppia tuntemaan kansallisluonnettamme muuten kuin tutkimalla kirjallisuuttamme. Eläinrataa voimme siis pitää astrologian kielioppina, samaten kuin planeettoja saatamme kutsua sen aakkosiksi. Eläinradan merkit jakautuvat luonnollisella tavalla taulun mukaan neljään osaan vastaten neljää vuodenaikaa ja neljää ilmansuuntaa.

Koska nykyinen tarkoituksemme on ainoastaan tehdä yleissilmäys niihin yleisiin tekijöihin, joita käytetään käytännöllisessä astrologiassa, täytyy meidän neuvoa lukijaa hakemaan toisista teoksista noiden kahdentoista merkin seikkaperäistä selitystä. Kuitenkin hämmästynee satunnainen tutkija huomatessaan, kuinka jokainen näistä 30-asteisista avaruuksista — astronomian mukaan ainoastaan taivaanlaen mielivaltaisia osia — epäilemättä ja häipymättömästi painaa vertauskuvan mukaisen leimansa kaikkiin, jotka joutuvat sen erityisen vaikutuksen alaisiksi. Se tahtoo sanoa, että ne henkilöt, jotka erityisesti ovat "Oinaan" vaikutuksen alaisia, osoittavat omaavansa tälle eläimelle ominaisia tunnusmerkkiä, j.n.e. mitä tulee toisiin merkkeihin. Me emme voi tässä luetella niitä eri tapoja, jolla henkilö voi tulla jonkun merkin erityisen vaikutuksen alaiseksi, mutta ikäänkuin johdoksi saatamme mainita, että kaikki, joilla syntyessään on Aurinko Oinaan merkissä, omistavat sisimmässään (s.o. heidän sisimpään olentoonsa katsoen) ne ominaisuudet, joita syystä voi sanoa oinasmaisiksi: he ovat tulisia, kiihoittavia, helposti närkästyviä, ajattelemattomia, rohkeita, yrittelijäitä ja johtoasemiin syntyneitä. Nämä ovat syntyperäisiä luonteenominaisuuksia ja ne ilmaisevat itsensä ennemmin tai myöhemmin tilaisuuden sattuessa. Ne ovat todella luonteen itse olemus ja kaikkien niiden toivomusten ja halujen juuri, jotka synnyttävät ihmisessä teon, ne ovat sanalla sanoen hän itse.

Tämän kautta saavutamme yksinkertaisen keinon, jonka avulla jokainen voi itse tutkia, sisältääkö astrologia totuutta vai ei. Sillä koska aurinko joka vuonna tulee miltei samana päivänä määrättyyn merkkiin, seuraa tästä, että kaikilla, jotka ovat syntyneet jotenkin samana päivänä ja samassa kuussa vuodesta huolimatta, on aurinko samassa merkissä, s.o. heidän sisäiset luonteensa soveltuvat yhteen. Erilaisuuksia on olemassa, sillä huolimatta eri asteiden ominaisuuksista, täytyy myöskin ottaa huomioon kuun ja planeettojen muodostelevat vaikutukset. Sentähden ei pidä tehdä johtopäätöksiään liian äkkipikaa, ei myöskään odottaa löytävänsä täydellistä yhdenkaltaisuutta. Mutta yhdenkaltaisuudet ovat kuitenkin kaikista erilaisuuksista huolimatta siksi silmäänpistäviä, ettei niitä voi syrjäyttää, ja sentähden on ainoastaan tarpeen hankkia tusinan verran ystäviensä ja tuttaviensa syntymäpäiviä ja sitten huolellisesti tutkia heidän todellista, sisäistä luonnettaan sellaisena kuin se ilmenee heidän aikomuksissaan ja pyrinnöissään, lyhyesti sanoen heidän elämänurassaan, mutta ei heidän ulkonaisia tapojaan ja käytöstään, jotta omin päin voisimme arvostella, onko astrologia kuten on ollut tapana sanoa tyhjää taikauskoa, vai ei.

Aika, jolloin aurinko kulkee eri merkkien kautta, on seuraava:

21 p:stä maalisk. — 20 p:ään huhtik. Oinas. 21 " huhtik. — 20 " toukok. Härkä. 21 " toukok. — 20 " kesäk. Kaksoiset. 21 " kesäk. — 21 " heinäk. Krapu. 22 " heinäk. — 21 " elok. Leijona. 22 " elok. — 21 " syysk. Neitsy. 22 " syysk. — 22 " lokak. Vaaka. 23 " lokak. — 21 " marrask. Skorpioni. 22 " marrask. — 20 " jouluk. Joutsimies. 21 " jouluk. — 19 " tammik. Kauris. 20 " tammik. — 18 " helmik. Vesimies. 19 " helmik. — 20 " maalisk. Kalat.

Ne, jotka ovat syntyneet jonkun yllämainitun ajanjakson lopulla, tulevat osittain seuraavan vaikutuksen alaisiksi. [Vahvin on kunkin merkin vaikutus ajanjakson keskipaikkeilla, puhtain, s.o. luonteenomaisin sen ensimäisen kolmasosan aikana. Käänt. muist.]

On mahdotonta näin rajoitetussa tilassa tarkalleen kuvata yhtä ainoatakaan merkkiä, puhumattakaan kaikista. Mutta nykyistä tarkoitustamme varten voimme antaa seuraavan lyhyen selityksen:

OINAS. Tuli. Toimiva (kardinaalinen). Kiivas, huimapäinen ja ihanteellinen, täynnä suuria aikeita ja ehdotuksia, halukkaampi alottamaan kuin jatkamaan. Tietäraivaava henki ja edistyviä tai "radikaalisia" tendenssejä.

HÄRKÄ. Maa. Kiintonainen. Vakava ja käytännöllinen, vankka ja ansion haluinen, tarkoituksessaan pysyvä ja lujatahtoinen, hidas liikkeessään, mutta siihen tultuaan vastustamaton. Samanlaisena pysyvä ja kestävä henki ja vanhoilliset tendenssit.

KAKSOISET. Ilma. Muuttuvaiset, epävakaiset. Huikenteleva luonne, vuorottain taipuvainen älylliseen työskentelyyn ja nautinnon haluun, osaaottavainen ja mukaantuva. Horjuva, epävarma henki ja yhdistys- ("unionisti-") tendenssejä. Muistuttaen todella tuuliviiriä.

KRAPU. Vesi. Toimiva. Jatkuvat himot, maineen haluinen, suuresti kiintynyt maahan, kotiin, sukuun ja perheeseen; hyvin altis vaikutuksille, sangen voitonhaluinen (aktiivisempi tapa kuin Härjällä). Varovainen, mutta kuitenkin tietäraivaava henki; edistyvät tai radikaaliset tendenssit, hyvin taipuvainen kansanvaltaisiin metoodeihin.

LEIJONA. Tuli. Kiintonainen. Ihanteellinen, mutta kuitenkin käytännöllinen, ylevämielinen, jalo ja uljas, tulinen rakastaja tai suruton huikentelija; ei säiky uhkauksia, mutta helposti voitettavissa keskustelun kautta. Tosi ystävä ja jalo vihollinen. Ylevä henki; vanhoilliset sympatiat.

NEITSY. Maa. Muuttuvainen. Käytännöllinen ja liikeasioihin soveltuva luonne, kuitenkin tunteellinen ja myötätunnon puutteessa taipuvainen harmittelemaan, sisäisesti varova ja epätoivoinen, puheessa kuitenkin kernaasti kerskaileva; sisäisessä merkityksessä siveä, vaan ei välttämättömästi ulkonaisessa; taitava talouden ja asioiden hoidossa. Älykäs ja taitava, vakavuutta vailla valtiollisissa kysymyksissä.

VAAKA. Ilma. Toimiva. Tasapainossa oleva luonne tai suora vastakohta, sympatinen, enemmän tai vähemmän toisista riippuvainen, älyllinen ja eteneviin metoodeihin taipuva, aina kuitenkin yhteistyötä toivoen. Taitavuutta raha-asioissa tai taiteellisessa toiminnassa. Harras henki ja muuttuvaiset aatteet, usein esteettinen ja erittäin yksin-omainen.

SKORPIONI. Vesi. Kiintonainen. Voimakas luonne taipukoon hyvään tai pahaan, joka herätettynä osoittaa vastustamatonta tarmoa, jyrkkä tuntiessaan vastenmielisyyttä; kostossaan järkähtämätön, voimakkaat intohimot ja vilkkaat tunteet, huomattavassa määrässä kykenevä uudestaan synnyttämään itseänsä. Vanhoilliset ja voitonhaluiset tendenssit, samalla hyvin repivä arvostelu.

JOUTSIMIES. Tuli. Muuttuvainen. Ihanteellinen ja intoisa, vapaan ilman ja kaiken urheilun ystävä, sympatinen ja avomielinen, vapaa ja jalomielinen, terävä kieli, älykäs; matkustukseen taipuva; joskus sangen kapinallinen ja joka tapauksessa vapautta rakastava. Uudistushaluinen, etenevä politiikka, muuttuvaiset mielipiteet ja usein hyvin pintapuolisesti ajatteleva.

KAURIS. Maa. Toimiva. Hidas, vakava ja luja, vaikka kylläkin muuttuvainen, jos sitä vaatii erikoisen tarkoitusperän saavuttaminen; hyvin innostunut politiikkaan ja kunnallisiin asioihin; tyynesti, mutta kestävästi kunnianhimoinen ja omien ponnistusten avulla asteettain kohoava yhteiskunnallisessa asteikossa: hyvin ilkeäjuoninen ja viekkaanviisas, hyvin tietäen, miten valta saavutetaan ja säilytetään. Kunnianhimoinen henki, edistyvät, vaikka varovaiset metoodit.

VESIMIES. Ilma. Kiintonainen. Terävä äly, valmis innostumaan kaikkiin erinomaisiin aineisiin, rakastaa erityisesti kaikkea eriskummallista, pilventakaista; harrastaa kieliä, tiedettä ja taidetta, tahtoen yhdistää kaksi jälkimmäistä; luja tahto, miellyttävät metoodit; toimii kernaimmin kulissien takana. (Tässä eroaa Kauris, joka on arka säätyeduistaan.) Vanhoilliset metoodit, mutta sisimmästi etenevä.

KALAT. Vesi. Muuttuvaiset. Tätä merkkiä on kutsuttu eläinradan köyhäinhuoneeksi ja voi siis odottaa löytävänsä tässä monta niin sanoaksemme epäonnistunutta oliota. Tässä merkissä syntyneiden pääominaisuudet ovat vieraanvaraisuus ja vilkas myötätunto järjettömiä luontokappaleita kohtaan ja yleensä plastillinen luonne, mitä tulee ympäristöön ja ystävyyssuhteisiin. Ne ovat dualistisia, levottomia Ja elleivät valitakaan, ovat kuitenkin huolille alttiita; usein onnettomia ja "raihnaita" ihmisiä. Toiselta puolen ovat useat suurimmista kirjailijoistamme, taiteilijoistamme ja runoilijoistamme syntyneet tässä merkissä. Mutta vaikea on toteuttaa tämän merkin ihannetta. Varsin harras ja uskonnollinen henki, inhimillisen lempeyden maitoa täynnä, sangen mediumistinen ja vastaanottavainen ja tavallisesti toisten taakkojen kantaja. Ei mitään metoodia.

Lukijalle on tässä tarjottu keino, millä voi, jos tahtoo, tulla vakuutetuksi astrologian totuudesta. Ylläannetut, lyhyet selitykset ovat pakostakin yleisiä, eivätkä sovi yhtä hyvin kaikkiin tapauksiin, mutta riittänevät arvattavasti ensimäisiin kokeisiin.

Zodiaakin merkit.

Pohjoiset vastapäätä Eteläiset

1. Oinas (+ kr. T) (I. kr. +) Vaaka 7. 2. Härkä (- k. M.) (V. k. -) Skorpioni 8. 3. Kaksoiset (+ m. I.) (T. m. +) Joutsimies 9.

4. Krapu (- kr.V.) (M. kr.-) Kauris 10. 5. Leijona (+ k. T.) (I. k. +) Vesimies 11. 6. Neitsy (- m. M.) (V. m. -) Kalat 12.

T. = tuli; M. = maa; I. = ilma; V. = vesi kr. = kardinaalinen; k. = kiintonainen m. = muuttuvainen + = positiivinen; - = negatiivinen

1, 2, 3 = Älyllinen kolminaisuus 4, 5, 6 = Äidillinen kolminaisuus 7, 8, 9 = Jälleentuottava kolminaisuus 10, 11, 12 = Palveleva kolminaisuus

Ruumiin osat, merkkien hallitsemina.

Oinas: pää. Härkä: kaula. Kaksoiset: käsivarret ja keuhkot. Krapu: vatsa. Leijona: sydän. Neitsy: sisälmykset. Vaaka: lanteet ja munuaiset. Skorpioni: siitosjärjestelmä. Joutsimies: reidet. Kauris: polvet. Vesimies: pohkeet ja nilkat. Kalat: jalat.

Kardinaaliset merkit: pää. Kiintonaiset merkit: vartalo. Muuttuvaiset merkit: jäsenet.

Tulimerkit: elon voima. Maamerkit: luu ja liha. Ilmamerkit: hengitys. Vesimerkit: veri.

IV LUKU.

Horoskoopin kaksitoista huonetta.

Edelläsanotuista zodiaakkia koskevista seikoista voi lukija helposti huomata, miten nuo kaksi valoa ja viisi planeettaa eri lailla jakautuneina kahteentoista merkkiin antavat meille suuren joukon tekijöitä määrätäksemme sen sisäisen luonteen, jonka yksilö syntyessään omistaa. Oikeastaan nousee lukumäärä kahdeksaankymmeneen neljään, koska jokainen taivaankappale voi olla missä merkissä tahansa.

Tämän seikan voi valaista seuraavalla tavalla: Ajatelkaa kaksitoistakulmaista huonetta, joka seinässä erivärinen akkuna (zodiaakki) ja näiden ulkopuolella seitsemän liikkuvaa lyhtyä, jotka esittävät seitsemää pääväriä (planeetat). Jos nyt joku esine asetettaisiin huoneen keskeen (vastaa maan asemaa), vaihtelisi sille lankeava valo määrättyjen värillisten lyhtyjen aseman mukaan, aina siitä riippuen, lankeavatko säteet yhdestä tai useammasta lyhdystä määrätyn akkunan kautta, ja myöskin siitä riippuen, miten tämän akkunan oma värihäivähdys soveltuu päästämään lävitsensä kyseessä olevan lyhdyn valoa. Se miltei ääretön värivivahdusten moninaisuus, jonka tällä tavalla voi saavuttaa, saattaa ehkä antaa paremman käsityksen planeettojen ja zodiaakin yhdistyksistä, kuin muuten olisi saavutettavissa. Esine ei tulisi ainoastaan kirjavan sädevirran peittämäksi, jota sitäpaitsi voitaisiin mielivaltaisesti vaihdella, mutta se ottaisi vastaan myöskin selvästi erivärisiä säteitä eri puolilta. Toisin sanoen: jos sitä kierrettäisiin ympäri, tulisi jokainen puoli vuorotellen aivan eri lailla valaistuksi. Otaksukaamme esim., että esine olisi valkoinen rintakuva, silloin saattaisi tapahtua, että sille jossakin asemassa tulisi viheriäinen silmä ja punainen nenä, mutta jos sitä hieman kierrettäisiin, voisi nenä näyttää vihreältä ja silmä siniseltä j.n.e.

Tämä vie meidät astrologian tutkimisen viimeiseen suureen tekijään: kahteentoista taivaalliseen huoneeseen, jotka yhdessä muodostavat sen, jota sanotaan "horoskoopiksi" tai oikeammin "syntymäteemaksi". Kuitenkin saattaa olla syytä edellä sanotun lyhyeen kertaamiseen.

Me olemme nähneet, että planeetat ilmaisevat eräitä voimankeskuksia ja että ne voivat eri lailla jakautua eläinradan merkkeihin, jotka ovat niiden toiminnan perustana, sekä että jokainen tuollainen planeettojen ja merkkien yhdistys ilmaisee erityisen sävyn ja luonteen tyypin. Me voimme itse asiassa eritellä ne suurin piirtein seuraavasti:

Sisäisen luonteen kaksitoista alkutyyppiä — individualiteetti (aurinko kahdessatoista merkissä).

Luonteensävyjen kaksitoista toisjaksoista tyyppiä — persoonallisuus (kuu kahdessatoista merkissä).

12 x 12 = 144 "napavastaisuudet" tai kahden edellisen yhdistyksiä, edustaen luonteen ja sävyn kaksinkertaista ilmennystä ( aurinko ja kuu kahdessatoista merkissä ).

Tämä on ihmiskunnan astrologinen perusjaoitus — niin sanoaksemme valinmallit luonnon suuressa työpajassa, kuitenkin planeettojen keskinäisten muuttelemisien kautta tuhannella tavalla muodosteltuina ja vaihdeltuina. Ryhtymättä tällä kertaa näiden perustyyppien jaottelemiseen (jokaisella merkillä on erityiset alajaoituksensa) sanottakoon ainoastaan, että ne tähtitieteelliset seikat, jotka ovat välttämättömät noiden 144 napavastaisuuden muodostamiseen, toimivat joka vuonna; eri tyyppi tai napavastaisuus ilmestyy joka toinen tai kolmas päivä kuun tullessa uuteen merkkiin. Siten huomaamme, että vuodessa syntyy ihmiskunnan 144 päätyyppiä, ja jos edelleen jaamme nämät kolmella, koska merkin kolmijako on tärkein, saamme ainoastaan 432 mahdollista muodostelua — ei paljoakaan enemmän, kuin yksi päivää kohden. Kuinka on selitettävä luonteen ja sävyn lukemattomat vivahdukset — puhumattakaan kohtalosta ja ulkonaisista elämän ehdoista.

Juuri tässä mainittu tekijä, nuo kaksitoista taivaallista huonetta ovat suuresta merkityksestä järjestelmälle. Palatkaamme kuvaukseemme, ajatelkaamme, että huoneen keskellä olevaa rintakuvaa ympäröi lasikotelo, joka on huoneen tarkka jäljennös, ja että koteloa voi samaten kuin rintakuvaakin kiertää ympäri. Nyt voimme nähdä, että yhdistämällä nämät kaksi liikettä saadaan jokainen mahdollinen värivivahdus ja valonvoima sattumaan mihin kohtaan rintakuvaa tahansa. Kuvauksemme koteloa vastaa täydellisesti nuo kaksitoista n.s. huonetta, jotka pienoiskuvana edustavat kahtatoista merkkiä.

Näiden kahdentoista huoneen eli "asunnon" selitys oli siinä johdannossa olevassa kirjoituksessa, joka otettiin Chambersin Encyclopediasta, ja koska tämä selitys ei kaipaa mitään parannusta, riittää, että nyt ainoastaan viittaamme siihen. Tärkeätä on huomauttaa siitä seikasta, että nämät kaksitoista huonetta muodostavat pienoisen zodiaakin; että samaten kuin zodiaakin merkit muodostavat auringon ympäri ympyrän kehän tai vyön (maan rata), niin myös horoskoopin kaksitoista huonetta muodostavat ympyrän kehän eli vyön tai vielä paremmin piirin maan ympäri, kiertäen tämän kanssa sen rataa, niin että jokainen planeetta, aurinko ja kuu sekä kukin merkki säännöllisesti jatkuen kulkevat jokaisen huoneen kautta; siten on esim. aurinko päivän valjetessa ensimäisen huoneen "kärjellä", keskipäivällä kymmenennen huoneen, auringon laskiessa seitsemännen huoneen ja sydänyöllä neljännen huoneen kärjellä.

Tarkempi selitys ei ole meille tarpeen nykyistä tarkoitustamme varten. On kylliksi kun selitämme yhden "horoskoopin", niinkuin sitä tavallisesti, vaikka väärin, kutsutaan, toisin sanoen "teeman". (Katso kuv. kirj. alussa).

Rattaan puolat edustavat kahdentoista huoneen kärkiä, kehän ympärillä olevat merkit näyttävät, miten huoneitten kärjet leikkaavat eläinradan kutakin merkkiä[25] (jotka kulkevat taivaalla päiväntasaajan suuntaisesti, mutta vähän vinosti sitä kohden); ja planeettojen aseman ilmaisevat niiden vertauskuvat, jolloin numerot osoittavat sitä eläinradan astetta, missä planeetat kyseessä olevana aikana ovat. Pitäen mielessä, mitä äskettäin on sanottu auringosta, ei tarvitse muuta kuin hiukan silmäillä horoskooppia, määrätäksemme suunnilleen sen vuorokauden ajan, jota varten "kuvio" piirrettiin, käyttääksemme teknillistä termiä.

Niiden varalle, jotka eivät ole tutustuneet tähtitieteelliseen tekniikkaan, tahdomme ainoastaan lisätä, että tähtitieteelliset (ja siis astrologiset) seikat eivät milloinkaan edes samassa silmänräpäyksessä ole aivan samanlaisia kahdessa paikassa maanpintaa. Sillä huoneiden tarkka ulottuvaisuus, katsoen siihen zodiaakin asteiden lukumäärään, jota niiden kärjet rajoittavat, vaihtelee maantieteellisen leveysasteen mukaan. Ja puolipäivänpiiri (kymmenennen huoneen kärki) vaihtelee selvästi maantieteellisen pituusasteen mukaan. Tästä seuraa, että jos kaksi henkilöä syntyisi samana hetkenä aivan eri paikoissa, ei heissä luultavasti tavattaisi minkäänlaisia ulkonaisia yhtäläisyyksiä, vaikka luonteen syvempi tutkiminen paljastaisi varsinaisia yhtäläisyyksiä.

Tässä ei voi seikkaperäisesti käsitellä kaksoisproblemia, huomautettakoon ainoastaan, että milloin ulkomuodossa ja sävyssä tavataan silmäänpistävä erilaisuus, siinä on miltei aina toisiaan seuraavien syntymisien väliaika ollut sangen huomattava. Toiselta puolen, kun yhdenkaltaisuudet ovat selviä kuten tekijän tuntemissa tapauksissa on harvoin pitempi aika kulunut kahden syntymän välillä. Usein tapahtuu, että ensimäisen lapsen horoskoopissa ensimäisen huoneen kärki ("ascendentti") lähenee jonkun merkin loppua siirtyäkseen toisen lapsen syntyessä seuraavan merkin alkuun, jonka kautta jälkimmäinen lapsi saa aivan toisenlaisen luonteensävyn ja ulkomuodon kuin edellinen.

Aspekteja.

Kahden planeetan kiertäessä eläinrataa, joutuu nopeampi niistä asteettain määrättyihin n.s. aspekteihin toisen suhteen. Jos siten otaksutaan Saturnuksen juuri tulevan Oinaaseen ja Marsin Krapuun, kolme merkkiä edempänä, niin muodostavat nuo kaksi planeettaa keskenänsä 90° suuruisen kulman. Tätä kutsutaan neliöaspektiksi eli neljännyksessäoloksi ja pidetään sitä syystä epäedullisena tai epäsopuisana. Sillä mainitussa tapauksessa merkitsee tämä aspekti, että ajatus ja aistit ovat riidassa keskenään, josta syntyy levoton ja riidanhaluinen luonne, joka on voitettavissa vasta monien katkerien kokemusten jälkeen ja ainoastaan lujan tahdon-ponnistuksen avulla. Toiselta puolen merkitsee kolmioaspekti (120°) täydellistä harmoniaa ja sopusuhtaisuutta näiden kahden planeetan välillä ja pidetään siitä syystä edullisena aspektina.

Aspektit luokitetaan seuraavasti:

Edullisia: kolmio 120° etäisyys kuusikulmio 60° "

Epäedullisia: neliö 90° etäisyys vastakkaisuus 180° "

Keskinkertainen: yhtymä 0°

(Edullinen Venus Jupiterin kanssa; epäedullinen Mars Jupiterin kanssa.)

On olemassa myöskin toisia vähemmänarvoisia aspekteja; ei ole tarpeellista huolestuttaa lukijaa niiden tähden tällä kertaa.

Yllämainitun mukainen tapaus sattuisi, jos horoskoopissa Saturnus olisi ensimäisen huoneen kärjellä ja Mars neljännen kärjellä. Tätä kutsutaan maailmalliseksi neliöaspektiksi eroitukseksi yllä selitetystä eläinradan neliöaspektista. Nämä kahdenlaiset aspektit sattuvat usein, vaikka ei aina yhteen. Itsessään on maailmallinen aspekti paljoa heikompi eläinradallista, kuten luonnollista on, koska huoneet kaikissa suhteissa ovat merkkiä vähäpätöisempiä.

Lyhyesti sanoen voi aspektin käytännöllisesti määritellä kahden planeetan etäisyydeksi, laskettuna niin ja niin monissa merkeissä, tai maailmallisista aspekteista puhuttaessa huoneissa.

Selityksenä esitettäköön, että edelläkuvatussa horoskoopissa Jupiter on kolmioaspektissa kuun suhteen, Venus kolmioaspektissa Uranuksen ja Neptunus kolmioaspektissa ascendentin suhteen (ensimäisen huoneen kärki). Aurinko on vastakkaisena Saturnukselle. Siinä ei ole huomattavia maailmallisia aspekteja, vaikkakaan Jupiter ei ole kaukana Venuksen maailmallisesta neljännyksestä.

V LUKU.

Horoskoopin asettaminen ja selittäminen.

Näin pitkälle tultuamme on lukijalle varmaan selvinnyt ne tekijät, jotka sisältyvät luonteen ja elämänkohtalon astrologiseen selitykseen ja on hän varmasti voinut jonkun verran käsittää sitä metoodia, jonka mukaan nämät tekijät järjestetään ja selitetään. Tässä luvussa aiomme kertoa, miten horoskooppi lasketaan — useimmissa tapauksissa helppo tehtävä, siitä kiitos efemeriideille — sekä miten se selitetään. Lukija ei tämän kautta suinkaan tule kykeneväksi samaa asiaa toimittamaan, yhtä vähän kuin nuottijärjestelmän selittäminen tekee kenestäkään taitavaa nuottien lukijaa, mutta hänelle selvenee kumminkin, mitä horoskoopin selittäminen sisältää ja mahdollisesti myöskin suurempi kunnioitus astrologin älyllistä pätevyyttä kohtaan — ainakin sen verran, että voimme asettaa hänet, sanokaamme shakkipelaajan tasalle.

Ensiksikin on horoskoopin laskemistaito hyvin helposti opittavissa. Todella, ellei aine olisi siksi vieras, pitäisi voida vaatia, että jokainen tavallinen viidesluokkalainen olisi siihen perehtynyt. Joka päivän tähtiaika puolenpäivän aikana on ilmoitettu efemeriideissä (astrologiset almanakat). Tästä voi laskea syntymähetken tähtiajan yhteen tai vähennyslaskun avulla, riippuen siitä onko syntymähetki jälkeen tai edellä puolenpäivän. Saatu tulos haetaan syntymäpaikan latitudin "huonetaulusta" [Toistaiseksi ovat tuollaiset taulut Suomen leveysasteille sangen harvinaiset. (Käänt. muist.)], jonka jälkeen ne eläinradan asteet, jotka sijaitsevat kunkin huoneen kärjellä, aivan yksinkertaisesti kopioidaan. Sittemmin voidaan päätöslaskun avulla määrätä planeettojen, auringon ja kuun asemat niiden efemeriideissä sanotun puolipäiväaseman mukaan sekä niiden jokapäiväinen liikunto. Nämä merkitään pyöreään kuvioon, ja jälellä on ainoastaan horoskoopin selittäminen.

Mutta kas siinäpä se temppu onkin! Sillä juuri horoskoopin selittämisessä vaikeus alkaa. On otettava huomioon kaikenlaiset hienot suhteet ja vaikuttimet ja sitte kokonaisuus yhdistettävä lopulliseen arvosteluun. Ne, jotka joskus tarkkuudella ovat seuranneet kuuluisan tuomarin harkittua tuomiota, voivat mahdollisesti ymmärtää, mitä tämä sisältää — vielä paremmin ehkä jos lautamiehinä ovat tunnollisesti esiintuotujen todistusten nojalla koettaneet langettaa oikean tuomion. Sillä mainitussa tapauksessa täytyy astrologin olla sekä tuomari että lautakunta.

Mutta jatkakaamme. Olisi jo ehkä ennen pitänyt mainita, että jokaisella merkillä on "hallitseva planeettansa" tai "herransa", joka on huomattu olevan niin sopusoinnussa sen kanssa, että se pääasiallisesti vaikuttaa tämän merkin kautta, taikka pikemmin sen välityksellä, eikä sen merkin kautta, johon se on osunut tulemaan. Nämä herraudet ovat mainitut alempana. Asianomaisia merkkejä kutsutaan hallitsevan planeetan huoneeksi.

Merkki: Hallitseva planeetta:

Oinas (Oin) + Mars (Ma) Härkä (Här) - Venus (Ve) Kaksoiset (Kak) + Merkurius (Me) Krapu (Kra) (-) Kuu (Ku) Leijona (Lei) (+) Aurinko (Au) Neitsy (Nei) - Merkurius (Me) Vaaka (Vaa) + Venus (Ve) Skorpioni (Sko) - Mars (Ma) Joutsimies (Jou) + Jupiter (Ju) Kauris (Kau) - Saturnus (Sa) Vesimies (Ves) + Saturnus (Sa) Kalat (Kal) - Jupiter (Ju)

Tämänlainen järjestäminen saattaa epäilemättä tuntua mielivaltaiselta, mutta mitä enemmän sitä tarkastaa, sitä kauniimpana ja järjestelmällisempänä se tajunnalle esiintyy. Jos esim. ajattelemme, että merkit ovat järjestetyt ympyrään, niin huomaamme, jos alotamme auringolla ja kuulla, Kravulla ja Leijonalla, että planeetat leviävät viuhkamaisesti molemmille puolin niiden etäisyyden mukaan auringosta, seuraavasti:

(Sa) (Ju) (Ma) (Ve) (Me) (Ku) (Au) (Me) (Ve) (Ma) (Ju) (Sa) (Ves)(Kal)(Oin)(Här)(Kak)(Kra)(Lei)(Nei)(Vaa)(Sko)(Jou)(Kau)

Huomattakoon myöskin, että jokaisella planeetalla on toinen merkki positiivisena eli "päivä-huoneenaan" ja toinen negatiivisena eli "yö-huoneenaan".

Kylliksi lienee nyt tästä sanottu nykyistä tarkoitustamme varten.

Otaksukaamme, että edessämme on joku horoskooppi; sen selitys tulee silloin etupäässä riippumaan:

(1.) Auringon asemasta: (a) merkki; (b) huone. (2.) Kuun " (a) merkki; (b) huone. (3.) Nousevasta merkistä (merkki ascendentissa).

Nämä kolme tekijää muodostavat yhdistettynä niin sanoaksemme horoskoopin perussävelen ja on otaksuttava, että kaikki muut tärkeät seikat vaikuttavat näiden kolmen suuntaisesti. Muistaen mitä on sanottu 144 napavastaisuudesta, voimme heti huomata, että kaksitoista mahdollisesti nousevaa merkkiä suoranaisesti kertovat tämän luvun kahdellatoista. Siis ainoastaan nämä kolme tekijää (jotka tosin ovat tärkeimmät) tuottavat vuosittain 1728 erityistä tyyppiä; esim.:

Individualiteetti (aurinko) (Oin) Persoonallisuus (kuu) (Oin) Luonteensävy (ascend.) (Oin, Här, Kak, Kra, Lei, Nei, Vaa,Sko, Jou, Kau, Ves, Kal)

Siis kaksitoista tyyppiä; taas toiset kaksitoista:

Individualiteetti (aurinko) (Oin) Persoonallisuus (kuu) (Här) Luonteensävy (ascend.) (Oin, Här, Kak, Kra, Lei, Nei, Vaa, Sko, Jou, Kau, Ves, Kal)

ja niin edespäin. (Merkkien alajaoituksia ei tietysti vielä ole otettu lukuun, tärkein näistä, kolmasosa eli "dekanaatti", monentaisi 1728 tyyppiä 3 x 3 x 3:lla, josta tulisi 46656 — planeetat yhä vielä laskematta!)

Jos nyt annamme kolmen mainitun päätekijän edustaa inhimillistä kolminaisuutta (henki, sielu ja ruumis), jotka muodostavat itse yksityisen ihmisen, niin voimme otaksua, että planeetat ja jäljellä olevat yksitoista huonetta muodostavat hänen ympäristönsä, tämän sanan laajimmassa merkityksessä. Tuntien planeettojen merkkiherraudet tarvitsee ainoastaan tarkata, minkä huoneitten kärjillä nämä merkit ovat, jotta pääsisimme selville, mitä ympäristön osaa kukin planeetta hallitsee ja mitkä sen osat keskenään ovat sopusuhtaisia, mitkä vastakohtia.

Yksi esimerkki riittäköön:

Otaksutaan, että eräässä horoskoopissa Kauris on kymmenennen huoneen kärjellä ja siis Krapu neljännen kärjellä; ja otaksutaan edelleen, että Saturnus ja kuu, näiden merkkien asianomaiset hallitsijat ovat 90° etäisyydellä toisistaan, s.o. neljännysaspektissa. Tämä selitettäisiin seuraavasti: Saturnus ja kuu hallitsevat kymmenettä ja neljättä huonetta, jotka edustavat vanhempia (siinä määrin kuin heidän suhdettaan "syntyneeseen" kosketellaan); he eivät sovellu yhteen, siis on täytynyt olla olemassa joku syy vanhempain eripuraisuuteen lapsen syntymän aikana; miten hyvin ennen ovatkaan sopineet, seuraa lapsen syntymää eripurainen ajanjakso, tai alkaa siitä lähtien sellainen aika: eripuraisuuden laadun ja sen syyn ilmoittavat ne huoneet ja merkit, joissa molemmat planeetat ovat sekä ne aspektit, jotka ne mahdollisesti saavat muilta planeetoilta.

Tämä on ainoastaan mielivaltainen esimerkki hyväksytystä metoodista, mutta lukijalla pitäisi nyt kumminkin olla jotenkin selvä käsitys näiden neljän tekijän käyttötavasta, jotka tekijät mainittiin ensimäisessä luvussa astrologisen tutkinnon ja käytännön perusteiksi.

Tämän käsikirjan päätarkoitus on sentähden — toivokaamme tyydyttävästi — saavutettu. Missä määrin sitten esiintuodut vakuutukset ovat tai eivät ole ainoastaan älykäs keksintö tai tekaistu arvioima, sen saattaa lukija päättää ainoastaan yhdellä keinolla: hänen täytyy omintakeisesti tutkia ainetta. Siihen ei tarvita muuta kuin tavallinen äly, hieman tavallista suurempi kärsivällisyys ja ajatteleminen — joita hän jo on osoittanut seuraamalla minua näin pitkälle — sekä hiukkasen luontaista taipumusta yhdistettynä tiedonhaluun. Nämä ovat kaikenlaisen tutkimisen välttämättömiä edellytyksiä.

VI LUKU.

Kahdentoista merkin luonnollinen perustus.

Tämä luku on luonnoltaan enemmän tai vähemmän jälkiluvun tapainen, se ei sisältynyt alkuperäiseen suunnitelmaan, koska tämän käsikirjan ensimäinen osa käytännöllisesti katsoen loppuu edelliseen sivuun.

Pääsyy sen esittämiseen on lyhyesti seuraava:

Pikaisesta silmäyksestä ei suinkaan käy selville, mistä syystä zodiaakki jaetaan kahteentoista merkkiin. "Miksi juuri kaksitoista, miksi ei samalla syyllä joku toinen luku?" voinee moni kysyä. Jos vastaamme, että vanhat olivat tämän jaoituksen hyväksyneet niin lähentelee se arveluttavasti uskontunnustusten ja opinkappaleiden jumaloimista, ja asia ei paljoa parane, jos lisäämme, että kokemus sen vahvistaa, ja on puhtaasti filosoofiselta kannalta joka tapauksessa yhtä epätyydyttävä. Olemme kirjoittaneet tämän luvun osoittaaksemme kahteentoista jaon luonnollisen perusteen.

Selvittäkäämme ensin, mitä todella tarkoitetaan eläinradalla, zodiaakilla. Tässä käytetyssä merkityksessä se on ekliptika ja alkaa "kevättasauksesta", s.o. siitä pisteestä, jossa ekliptika leikkaa ekvaattoria. Toisin sanoen, kevättasauspiste osoittaa Oinas-merkin alkua ja samannimisellä tähtikuvalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Tästä tosiseikasta ei voida kylliksi huomauttaa, koska sellainen mielipide on vallalla, että kun eläinradan tähtikuvat ja sen merkit eivät lankea yhteen, ovat kaikki muinaisille opeille perustuvat astrologiset edellytykset vääriä. Tämä ei suinkaan ole mikään kohtuuton mielipide, vaikkakaan sitä ei vahvista käytännöllinen kokemus.[26] Tällä kertaa täytyy ylläolevan selityksen riittää.

Niinkuin edellä olemme sanoneet, on se eläinrata, jota nykyaikainen astrologi käyttää oikeastaan maan rata. Koska kuitenkin tämäntapaisia aineita käsiteltäessä on mukavinta ajatella maa paikallaan pysyväksi ja aurinko liikkuvaksi, voimme ajatella eläinradaksi sitä vyötä eli jälkeä, jonka aurinko aikaansaa, muutellessaan asentoaan tähtien suhteen vuoden kuluessa; tähdet tulevat silloin taivaallisen piirin tienviitoiksi. Eläinrata esiintyy tässä valossa katsottuna maata eli pikemmin taivasta ympäröivänä vyönä, melkein yhdensuuntaisena ekvaattorin kanssa, jota se leikkaa kahdessa pisteessä, joita kutsutaan Oinaan ja Vaa'an ensimäisiksi pisteiksi, kevät- ja syystasauspäiviksi. Eläinrata alkaa Oinaan ensimäisestä pisteestä, jossa aurinko on 21 p. maalisk., joka päivä alottaa astrologisen vuoden.

Nyt on selvä, että tämä ympyrä, kutsuttakoon sitä zodiaakiksi, ekliptikaksi tai maan radaksi, voidaan jakaa monella eri tavalla.

(1) Ensiksikin yhteen osaan, käyttääksemme paradoksia, epäväitöstä, irlantilaiseen tapaan; toisin sanoen, jätetään se jakamatta. Tämä edustaa maailmankaikkeuden jakamatonta alkutilaa.

(2) Toiseksi kahteen osaan, vetämällä halkaisijan. Luonnossa on kaksi olotilaa, toiminta ja toimettomuus ilmennys ja ei-ilmennys, positiivinen ja negatiivinen, miespuolinen ja naispuolinen. Ja siten on eläinrata jaettu kahteen puoliskoon, valoisa puoli alkaa Oinaasta ja pimeä Vaa'asta. Voimme katsoa ensimäisen puoliskon esittävän miespuolista prinsiippiä — henkeä tai elämää — ja toisen naispuolista — ainetta tai muotoa. Vertauskuvannollisesti esittää niitä aurinko ja kuu.

(3) Kolmanneksi kolmeen osaan piirtämällä kolmion ympyrään. Luonnossa on kolme perusominaisuutta, liikkuvaisuus, hitaisuus ja rytmi (idän filosofian tutkijat tuntevat ne rajas, tamas ja sattva nimityksillä), ja jos jaamme yllämainitulla tavalla ympyrän kehämme kolmeen yhtä suureen kaareen, saamme näiden kolmen ominaisuuden zodiakaaliset vastaavaisuudet, jotka astrologisella kielellä kutsutaan "kardinaalien", "kiintonainen" ja "sopusointuinen" (common). Näitä kolmea Ainoan Ijankaikkisen Voiman ilmennystä edustaa kaikissa uskonnoissa jumaluuden kolme persoonaa, (Lat. persona = naamio, esitys) kolminaisuuden kolme määrääjää. Tämä zodiaakin jaoitus on ylen tärkeä ja edempänä puhumme siitä enemmän. Tällä hetkellä on kylliksi mainita vielä kerran nuo kolme termiä sekä vastaavat "perusliikunto-tavat".

Liikkuvaisuus "Rajas" Suoraviivainen liikunto Jäykkyys "Tamas" Kieppova " Rytmi "Sattva" Värähtelevä "

(4) Sen jälkeen jaamme ympyrän kahden toisiansa vastaan kohtisuoran halkaisijan avulla neljään osaan. Ehkä muistetaan, että Johannes puhuu Ilmestyskirjassa neljästä suuresta eläimestä, jotka järjestyksessä ovat leijonan, härän, ihmisen ja kotkan näköisiä ja "edestä ja takaa silmiä täynnänsä". Nämä neljä eläintä kuvaavat nyt fyysillisen aineen neljää olomuotoa, eetteristä, kiinteätä, kaasumaista ja nestemäistä, paremmin tunnetut vanhojen alkemistien "neljänä alkuaineena" — tuli, maa, ilma ja vesi.

Ei ole tarpeen jatkaa zodiaakin jakamista. Tähän astisessa on kaikki, mitä tarvitsemme: on ainoastaan jaettava kaikki kolme ilmestysaspektia, rajasinen, tamasinen ja sattvinen[eivät mitkään sanat kielessämme vastaa näitä; sattuvimmat ovat ehkä "kineettinen", "piilevä" ja "tasapainossa oleva"] (astrologiassa kardinaalien, kiinteä ja muuttuvainen) niiden neljällä elementaalisella ala-osastolla saadaksemme (3 x 4 = 12) zodiaakin kaksitoista merkkiä.

Tämä jaoitustapa ei suinkaan ole haaveellinen tai mielivaltainen; se on yhtä tarkasti tieteellinen ja tutkimukselle avonainen kuin valoaaltojen luokitus niiden värähtelynopeuden mukaan.

Uudelta ja oudolta saattaa tuntua ajatus, että kaikella ilmestyksellä — tai ehkä oikeastaan pitäisi sanoa perussäännön jokaisella ilmestyksellä — on kolme oleellista ominaisuutta, jotka määräävät tämän ilmestyksen luonteen. Se perustuu joka tapauksessa tosiseikkoihin. Voiman kolme määräävää ominaisuutta esim. ovat suuruus, suunta ja sovituskohta. Äänen ominaisuudet ovat äänen korkeus, voima ja laatu, paikan: pituus, leveys ja korkeus; ajan: menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus; ympyrän: keskipiste, säde, kehä, olemisen: syntymä, elämä, kuolema; pyhyyden, usko, toivo, rakkaus; jumaluuden: voima, viisaus, toiminta. Lukija voi itse monentaa näitä esimerkkiä, sillä jokaisella minkälaisella ajatuksellisella käsitteellä tahansa on kolme erityistä ominaisuutta, joiden kunkin asianomaisen voittopuolen avulla tämän käsitteen todellisen ilmestyksen luonne määrätään.

Tuskinpa voitanee kieltää totuutta siinä väitteessä, mikä koskee fyysillisen aineen neljää olomuotoa, varsinkin kuin meidän päiviemme himmeitten valosädetten — X- ja N-sädetten — tieteellinen tutkiminen on johtanut käsitykseen, että aineella on hienompi ja ohuempi olomuoto kuin kaasumainen, jota (hienompaa olomuotoa) voitaisiin sanoa eetteriseksi, koska se oikeastaan on tieteen "eetteri". Ei myöskään kiellettäne, että meidän "eetteristen", "kiinteiden", "kaasumaisten" ja "nestemäisten" olomuotojen sijasta saattaa hyvin käyttää vanhoja alkemistisia "elementtiä", tulta, maata, ilmaa ja vettä. Tämä herättää todella ajatuksen, että vanhat alkemistit ovat olleet paljoa tieteellisempiä ja filosofisempia kuin me nykyajan ihmiset olemme aavistaneetkaan. Ehkäpä tiesivät vielä monia asioita, joita me emme tiedä! Miten tämän laita olleekin, voimme joka tapauksessa huomata, että fyysillinen maailmankaikkeus luonnollisesti jakautuu neljään luokkaan, järjestöön tai tilaan, eikä asia muutu, kutsummeko yhtä näistä "eetteriseksi", "sähköiseksi", "loistavaksi" tai "tuliseksi", kunhan vaan tunnustamme sen yhdeksi aineen olomuodoksi. Tämä neliosainen jako muistuttaa neljää ilmansuuntaa, aamua, keskipäivää, iltaa ja keskiyötä; kevättä, kesää, syksyä ja talvea, sekä muita nelijakoisia luonnonilmiöitä, joita lukija mahdollisesti muistaa. Muutamiin näistä palaamme myöhemmin.

Meidän on nyt huomattava se tärkeä tosiseikka, että kolmijako kuuluu periaatteisiin, ideoihin ja ajatuksellisiin käsitteisiin — sanalla sanoen luonnon henkiseen tai elämä -puoleen, suhteellisesti ilmestymättömään, josta tulemme tietoisiksi ainoastaan erityisten individuaalisten ilmennysten kautta jota vastoin toiselta puolen nelijako kuuluu luonnon aineelliseen, aistilliseen muotopuoleen, ilmestyneeseen, varmasti rajoitettuun, jota voimme punnita, mitata ja aistinten todistusten nojalla koetella, jota vastoin henkinen elämä, tullaksensa ymmärretyksi, vaati ylevämpää tajuntaa kuin pelkkää aistillista havaintoa — nimittäin puhdasta ajatuskykyä tai itämaisella kielellä manas.

Siten on meillä kolme alkuperäistä "ominaisuutta", rajas, tamas ja sattva ja neljä alkuperäistä "elementtiä", tuli, maa, ilma ja vesi; asettamalla järjestyksessä nämä neljä elementtiä sen ristin neljään eri päähän, joka piirretään ympyrän sisään ja vetämällä nämä päät eli pisteet kärkipisteinä samaan ympyrään neljä tasasivuista kolmiota, saamme eläinradan 360-asteisen ympyrän, jaettuna kahteentoista, yhtä suureen 30-asteiseen merkkiin.

(Kak) Ilma Länsi (Vaa) ? (Ves)

(Kal) Vesi Pohjoin (Rap) ? (Sko)

(Jou) Tuli Itä (Oin) ? (Lei)

(Nei) Maa Etelä (Kau) ? (Här)

Ennen kuin jatkamme, tahdomme suuremman selvyyden saavuttamiseksi yhdistää kahteen tauluun nuo "kolme ominaisuutta" (jotka kuuluvat henkiseen tai "jumalalliseen kolminaisuuteen") [nämä termit ovat ainoastaan niitä varten, jotka ovat tutustuneet ihmisen seitsenjakoon, toiset lukijat saattavat syrjäyttää ne, ilman että kokonaisuus siitä kärsii] ja "neljä elementtiä" (jotka kuuluvat aineelliseen tai "alempaan nelinäisyyteen") sekä muutamat niiden vastineista. Mahdollista on nim., että ne, jotka eivät tunnusta näitä luonnon jaoituksia yhden nimellisinä, hyväksyvät niitä toisen nimisinä. Ensin on siis nuo kolme ominaisuutta:

Liikkuvaisuus; (Oin), (Rap), (Vaa), (Kau); Kardinaalinen; Suoraviivainen liikunto; Rajas

Jäykkyys; (Här), (Lei), (Nei), (Ves); Kiinteä; Kieppova-liikunto; Tamas

Rytmi; (Kak), (Sko), (Jou), (Kal); Muuttuvainen; Värähtelevä-liikunto; Sattva

Toimi; Äiti; Toivo; Pronssi; Pää Valta; Isä; Usko; Kulta; Vartalo Viisaus; Poika; Rakkaus; Hopea: Jäsenet

Nykyisyys; Maa; Päivä; Valtasävel; Kynä Menneisyys; Aurinko; Vuosi; Perussävel; Paperi Tulevaisuus; Kuu; Kuukausi; Välittävä sävel; Muste

Esittämällä täten tarkastamamme kolminaisuuden eri ilmauksia, ylevästä jokapäiväiseen, voimme ehkä ikäänkuin salaa saada käsityksen siitä varsinaisesta aatteesta, josta tahdomme puhua, mutta jota emme sanoin voi selittää. Samalla tavalla voimme saada käsityksen neljästä elementistä.

Tuli (Oin) (Lei) (Jou) Eetterinen aine Jumalallinen maailma Maa (Här) (Nei) (Kau) Kiinteä " Fyysillinen " Ilma (Kak)(Vaa)(Ves) Kaasumainen " Mentaalinen " Vesi (Rap) (Sko) (Kal) Nestemäinen " Astraalinen "

Henki Aamu Itä Leijona Pyrintö (aspiratio) Aine Puoliyö Etelä Härkä Epätoivo (desperation) Ajatus Ilta Länsi Ihminen Innostus (inspiration) Tunne Puolipäivä Pohjoinen Kotka Hengenveto (expiration)

Tahtoa Elämä (live) Käsky Sappi Tehdä Halpamaisuus (vile) Kuuliaisuus Luu Keksiä Synti (evil) Harkinta Hengitys Muodostaa Verho (veil) Vetoaminen Veri

Kuningas Kirkko Höyry Kalsineeraus Kansa Pankki Rautatie Eriäminen Hallitus Kirjasto Aikataulu Seulominen Sotaväki Teatteri Juna Peseminen

Nyt on eläinrata 12 merkkineen rakennettu näiden kahden voimaryhmän yhteisvaikutuksesta — toiselta puolen elämän eli hengen kolme ominaisuutta ja toiselta muodon tai aineen neljä elementtiä.

Vetäkäämme ympyrä ja jakakaamme se kahdesti kahtia vaaka- ja kohtisuoralla halkaisijalla. Tämän voimme kutsua kardinaaliseksi ristiksi; alottaen vasemmalta ja järjestyksessä nimittäen pisteet, saamme T tuli, Z maa, ilma ja 55 vesi; kaikki kardinaalisessa, toimivassa tai rajasisessa tilassa. Vetäkäämme nyt jokaisesta pisteestä tasasivuinen kolmio. Jatkaen samaan suuntaan, kellon tapaan, antaa ensimäinen viiva meille muuttuvan tai sattvisen ominaisuuden, ja seuraava kiinteän tai tamasisen ominaisuuden.

Näin:

Tuli Oinas (Oin) vie meidät Joutsimieheen (Jou) ja Leijonaan (Lei) Maa Kauris (Kau) " Neitsyyn (Nei) " Härkään (Här) Ilma Vaaka (Vaa) " Kaksoisiin (Kak) " Vesimieheen (Ves) Vesi Krapu (Rap) " Kaloihin (Kal) " Skorpioniin (Sko)

Kuviossa ovat nuo neljä kolmiota piirretyt eri lailla, jotta ne eroitettaisiin helpommin toisistaan. Epäselvyyden välttämiseksi ovat nuo kolme ristiä jätetyt pois. Samasta syystä ei myöskään merkitä ominaisuuksien tunnusmerkkejä, jotka selvittävät kolmen ristin ja neljän kolmion keskenäisen suhteen. Lukija voi kuitenkin itse asettaa nämä merkit eläinradan kunkin merkin alle seuraavan neuvon mukaan:

Kardinaalisi merkit (Oin, Rap, Vaa, Kau) merkitään - (suoraviivainen liike)

Kiintonaiset merkit (Här, Lei, Nei, Ves) merkitään O (kieppova liike)

Muuttuvaiset merkit (Kak, Sko, Jou, Kal) merkitään V (värähtelevä liike)

Me olemme nyt valmiit käyttämään hyväksemme kaikkea, mitä mahdollisesti tullaan sanomaan merkeistä, sillä meillä on tässä avain sekä niiden järjestämiseen että luontoon. Lukija huomannee, että vaikka olemmekin laatineet eläinratamme tällä lailla, olemme kumminkin tulleet merkkien tavalliseen ryhmittämiseen: alkaen

Polvet

Kau

Pää Oin Vaa Lanteet

Här Nei

Kak Lei

Rap

Rinta

vasemmalta Oinaalla ja jatkuen kellon viisarin vastaiseen suuntaan on meillä merkit niiden säännöllisessä järjestyksessä — Oin Här Kak Rap Lei Sko Vaa Nei Jou Kau Ves Kal.

Sitten tulemme kysymykseen: "Mikä on eläinrata?" No niin, me voimme pitää sitä aurinkokuntamme Korkeimmasta Hallitsijasta, Aurinko-Logoksesta lähtevänä "astraalisena aurana"; ja maatamme voimme ajatella pieneksi eetterihiukkaseksi, joka kiertää ympäri tässä aurassa (aura = hieno ilmakehä, joka ympäröi jokaista henkilöä tai esinettä ja jonka ominaisuuksien läpitunkema se on) yhden kierroksen vuosittain. Koska tämä aura on sopusointuisasti järjestetty, eikä niinkuin useimpain meidän sikin sokin, kulkee maa toisesta osasta toiseen määrättyinä aikoina, ja kukin osasto eroaa muista vallitsevan ominaisuutensa kautta. Nämä kaksitoista osastoa muodostavat tietysti vuoden kaksitoista "kuukautta", vaikka tähtitieteellinen eli zodiakaalinen kuukausi alkaa kunkin kuukauden 21 päivän tienoissa. Niinkuin edellä on mainittu, katselemme kaikkia näitä seikkoja mukavuuden vuoksi aivan kuin aurinko liikkuisi ja maa pysyisi paikallaan, siis, sen sijaan, että sanoisimme että maa tulee määrättyyn merkkiin, sanomme auringon tulevan vastakkaiseen merkkiin — joka on sama asia. Auringon tulo eri merkkeihin on edellä mainittu.

Ne, jotka ovat lukeneet C.W. Leadbeater'in "Man, visible and invisible" (Ihminen, näkyväinen ja näkymätön), muistanevat, että kirjan lopussa on kuva Mestarin s.o. täydellisen inhimillisen olennon aurasta. Jos me tarkastamme tätä kuvaa, huomaamme sen säteilevän kaikkiin suuntiin fyysillisestä ruumiista ja itsestään jakautuvan (vallan luonnollisesti niinkuin sateenkaari väreihinsä) kahteentoista leikkaleeseen niinkuin vaununpyörän osat tai horoskoopin 12 huonetta. Nyt on jokaisella inhimillisellä olennolla pienessä määrässä juuri sellainen aura. Se ei vielä ole niin voimakas, niin korkealle kehittynyt, ei myöskään niin sopusointuisesti järjestynyt, mutta yleiset piirteet ovat samanlaiset, sillä jokaisella meistä on sisässään "Mestarin" mahdollisuudet. Ohimennen mainittakoon, että juuri tätä auraa edustaa todellisuudessa syntymähoroskooppi.

Juuri samalla tavalla on Aurinko-Logoksen aura jaettu kahteentoista leikkaleeseen, segmenttiin, tai "merkkiin", muistuttaen sitä kaunista äänikuvaa, jonka muodostaa täydellisesti eheä ja sopusointuinen soittoääni. (Katso Margaret Watts Hughes'in The eidophone voice figures.) Eri merkit vastaavat niin sanoaksemme perussäveleen sopusointuisia ylä-ääniä, joka perussävel luonnollisesti vastaa ympyrää kokonaisuudessaan.

Siirtyessämme nyt ihmiskuntaan, tarkastamme ensin kolmea perustyyppiä, "rajasista" tai kardinaalista (toimeliasta), "tamasista" tai kiinteää (elinvoimaista) ja "sattvista" tai muuttuvaista (älyllistä). Tässä on samaa asiaa varten kolme erilaista merkitsemistapaa, filosoofinen, astrologinen ja frenologinen. Koko ihmiskunta jakautuu näihin kolmeen tyyppiin, jokaista tyyppiä vallitsee vastaava ominaisuus — kuitenkin ovat molemmat toisetkin jossain määrin edustettuina, aivan niinkuin kiinteässä kappaleessa joko pituus, leveys tai korkeus voittaa molemmat toiset ominaisuudet mutta kappaleella täytyy kuitenkin olla kaikki kolme ulottuvaisuutta.

Tutkikaamme "rajasisia" tai kardinaalisia (toimivia) henkilöitä. Heillä on frenoloogisen lausetavan mukaan toimelias (motive) luonteensävy ja heidän tunnusmerkkinsä on toimi. He ovat tarmokkaita, yritteliäitä, hääriviä, jotensakin omavaltaisia ja sekoittuvat mielellään toisten asioihin. He ovat alati liikkeellä, usein näkee heidät kaduilla tai raitiotievaunuissa, ja nopeus ja voima sekä ajatuksessa että teossa näyttää olevan heidän suurin käsityksensä hyödystä. Näyttää siltä niinkuin eivät suuriakaan välittäisi tehdä jotakin — mutta pyydäppä heitä istumaan hiljaa muutaman hetken tai kuuntelemaan kärsivällisesti pitkäveteistä puhujaa! Juuri tämänkaltaiset henkilöt saavat helposti sen päähänpiston, että liikeasiat ovat kaikki kaikessa. Heidän mielestään ovat filosoofit pelkkiä houkkioita, jotka tuhlaavat aikansa tyhjään puhumiseen ja viisastelemiseen.

Voisi täyttää monet sivut kuvailemalla jokaista näitä kolme tyyppiä, mutta meidän täytyy nyt ainoastaan aivan lyhyesti käsitellä kutakin. Lukijan ei sentähden millään lailla tule ajatella, että nämä muutamat huomautukset sisältäisivät seikkaperäisen luettelon niistä hyveistä tai paheista, jotka näille tyypeille ovat ominaisia. Niitä pidettäköön ainoastaan "pikakuvina", vaikkakin ne pari selittävää sanaa, jotka ovat lausutut, voivat mahdollisesti olla jonkinmoisena lähtökohtana aineen tarkempaan tutkimiseen. Kardinaalisten merkkien hyveet ovat toimi ja tekeminen, niiden paheet hävitys ja voimanhukka. Ne vastaavat maata eli nousevaa merkkiä.

"Tamasiset" eli kiinteät henkilöt ovat täydelliset vastakohdat. Heillä on elinvoimainen luonteensävy. He nauttivat elämästä ja ovat levollisia. He eivät rakasta vaihtelua, ainakaan sen itsensä takia; mutta kun heittäytyvät toiselle tolalle, tapahtuu se perin juurin kuten maanjäristyksen jälkeen. Sen jälkeen ovat taas kiinteitä — seuraavaan maanjäristykseen. Kuten eräs nykyajan kirjailija on sattuvasti lausunut, "he seisovat paikallaan ja maailma pyörii heidän kanssaan". Yhden asian he ymmärtävät täydelleen ja se on perinpohjaisuus. Kun "kiinteä" henkilö ottaa jonkun asian tehdäkseen, tekee hän sen perinpohjin, olkoon hyvää tai pahaa. Heidän huomattavin hyveensä on vakavuus ja heidän paheensa itsepäisyys. He vastaavat aurinkoa.

"Sattvisilla" eli muuttuvilla henkilöillä on älyllinen luonteensävy. Tämä tyyppi on kahden edellisen välillä, vaikka kummastakin eroitettuna. Se edustaa ihmiskunnan vaihtelevaa, mukautuvaa elementtiä ja sen perusominaisuus on sympatia. Eivät kuitenkaan kaikki "muuttuvaiset" ihmiset ole miellyttäviä, samaten kun eivät kaikki ole todella sattvisia: ihmiskunta ei kokonaisuutena vielä ole saavuttanut sitä kehityksen kohtaa, joka vaaditaan tämän tyypin ilmestymiseen. Muuttuvaiset merkit edustavat siis eräässä merkityksessä niitä tarkoitustaan vastaamattomia ja epäonnistuneita olentoja maailmassa, joilla ei ole kylliksi kardinaalisten merkkien lujuutta taikka kiinteiden "arvoa ja merkitystä" esiintyäkseen hallitsijana tai voittajana jollakin alalla. Toiselta puolen pidetään heistä tavallisesti paljon enemmän kuin muista tyypeistä ja ovat usein toisille "kaikki kaikessa". Niiden hyve on mukautumistaito, niiden pahe epäröiminen. Ne vastaavat kuuta.

Sen jälkeen on meidän tarkastettava neljää elementtiä — tulta, maata, ilmaa ja vettä.

Tuli vastaa henkeä ja sitä luovaa voimaa, joka alati muodostaa ja muuttelee muotoja, yhä luovana ja hävittävänä. Se vastaa myös Jupiter ja Mars planeettoja, luonnon miespuolista prinsiippiä.

Maa vastaa ainetta, "mulaprakriti", tiivistävää tendenssiä, kiinnittävää, hillitsevää, sitovaa, rajoittavaa, toteuttavaa voimaa, joka aina ympäröi henkeä muodoilla ja pakoittaa sen jäämään niiden kahleisiin, tai ainakin painamaan niihin oman leimansa. Se vastaa luonnon naispuolista prinsiippiä, Venusta ja Saturnusta.

Ilma vastaa ajatusta (mind), tuota ihmeellistä kaksinaista muokkailijaa (dual-tempered manipulator), joka itsessään ei ole henkeä eikä ainetta, mutta osa kummastakin, ollen henkeen verraten aineellinen ja aineeseen verraten henkinen. Alati se järjestää, luokittaa ja muuttelee muotoja ja on siten myös muotojen rakentaja, mutta myöskin niiden hävittäjä. Se vastaa Merkuriusta, mies- ja naispuolista eli lapsi-prinsiippiä, ollen sisäisesti hermafrodiitti.

Vesi vastaa tunnetta, maallisten muotojen liuvotinta ja ilmamuotojen kannattajaa; välittäjää ja uudestaan synnyttäjää. Vettä käytetään sekä kiinteiden että kaasumaisten aineitten pesemiseen ja tulen sammuttamiseen. Ja vesimerkkien luonteenomaisia ominaisuuksia voidaan käyttää kaikkiin samantapaisiin tarkoituksiin, mielen tai ruumiin puhdistamiseen, taikka kummankin tahraamiseen, asiainhaarojen mukaan. Se on passiivinen eli puolueeton.

Jos lukija omistaa muutamia minuuttia tämän taulun tutkimiseen ja sitten lukee merkkien lyhyet selitykset 37 ja 38 sivulta äsken sanotun valossa, niin on hän löytävä perusteen paljolle, joka ensin on näyttänyt hänestä sangen mielivaltaiselta, kun taas 60 sivulla oleva kuva esittää paljoa paremmin kuin mikään sanallinen, vaikkakin tarkka kuvaus eri vaikutusten yhteistoiminnan.

* * * * *

Jäljellä olevat luvut on sarja kirjoituksia, jotka tek. aikaisemmin on julaissut "Modern Astrologyssä" (liite 1904). Ne ovat julkaisijan luvalla tähän uudelleen painetut, koska ne käsittelevät kysymyksiä, jotka johtuvat useimmille edelliset sivut lukeneelle henkilölle ja koska tek. ei luule kykenevänsä selvemmin asiaa selittää, kun hän sen niissä on tehnyt. On mainittava että jokainen kirjoitus alkuaan oli aijottu vasta alkaville; mahdolliset toistelut ja epäjohdonmukaisuudet suotanee sentähden anteeksi.

B-JAKSO.

VII LUKU.

Astrologian n.s. geosentrisen perustuksen ja heliosentrisen tähtitieteen näennäinen ristiriitaisuus.

Eräs ystävällinen kirjeenvaihtaja lähetti meille muutama aika takaperin palasen Reynolds Newspaper'ista sisältäen ensimäisen eräästä kirjoitussarjasta, joka kosketteli "luuloteltuja tieteitä", jotka kirjoitukset voivat olla hyvinkin hyödyllisiä kääntämällä ajattelevien ihmisten tarkkuuden niihin aineisiin, joita ne (ainakin tämän esimerkin mukaan) sangen pintapuolisesti käsittelevät ja jotenkin halveksivasti tuomitsevat.

Tila ei myönnä toistaa kirjoitusta kokonaisuudessaan, mutta tavallisuuden mukaan näkyy, että sen tekijä ei ole todella tutkinut ainetta, vielä vähemmin sitä koetellut. Satunnainen havaintojen tekijä kompastuu säännöllisesti astrologisten laskujen geosentriseen lähtökohtaan; tässäkin meille ilmoitetaan, että "kun Galilei väitti, että maa pyörii auringon ympäri, eikä aurinko maan, sai astrologia kuoliniskun" — aivan niinkuin myöhemmällä huomiolla voisi todistaa kerran tunnustetun totuuden vääräksi! Siitä huolimatta tulee jokainen ajatteleva ihminen, joka ei syvemmin ole ainetta tutkinut aivan luonnollisesti, milt'ei välttämättä sen tapaiseen havaintoon, niin että kukaan ei tuntene vastenmielisyyttä arvostelijaamme kohtaan.

Kysymyksen ydin on paljoa syvemmällä kuin pintapuolisesti katsoen voisi luulla, ja ainetta ei voida kokonaisuudessaan käsitellä tässä sen teknillisten vaikeusten tähden; mutta pääasiallinen kohta on: ovatko vanhat (tai uudet) astrologit huomanneet geosentrisille laskuille perustuvien ennustustensa olevan tosiseikkain kanssa yhtäpitäviä? Jos niin on, raukeaa kirjoituksen tekijän väite tyhjiin.

Mutta onko niin? "Ei", kuten aikamme viekkaat ilmoittajat sanovat, "elkää luottako minun sanaani! Ottakaa itse selvä asiasta!" Ostakaa käsikirja, piirtäkää oma horoskooppinne ja tutkikaa sitä; tai antakaa se luotettavan astrologin tehtäväksi. Jos olette ymmärtäväinen, ette odota jokaisen seikan esiintyvän aivan täsmälleen, olkoon kysymys luonteestanne tai elämän kulustanne, sillä selvä on, että miten tosi astrologia lieneekin, ei astrologin arvostelu ole erehtymätön, ja tästä arvostelusta riippuu selitys melkein yhtä suuressa määrässä kuin horoskoopin viittauksista, samaten kuin lääkärin taudin määräys yhtä paljon riippuu hänen omasta opistaan ja taitavuudestaan kuin myöskin niiden taudin oireiden tarkkuudesta ja seikkaperäisyydestä, joita potilas tai hänen hoitajansa on lääkärille ilmoittanut. No niin, jos näette luonteen- ja elämänkuvauksen olevan tuntemienne tosiseikkojen kanssa yhtäpitäviä, ei päästä minnekään johtopäätöksestä, jos vaan olette rehellinen ihminen. Sillä on aivan yksinkertaisesti typerää otaksua, että sellainen yhtäläisyyksien sarja riippuisi pelkästä sattumasta.

Ei ole helppo jättää tämä aine, kun se kerran on alotettu; joka tapauksessa pitäisi enemmän huomauttaa aineen filosoofisesta puolesta samalla kun viitataan käytännölliseen kokemukseen. Problemin saattaa asettaa näin: Ehdotellaan, että aurinko on se keskus, jonka ympäri maa ja planeetat kiertävät — mitä astrologin on käsiteltävä? Selvästi niitä vaikutelmia, jotka lähtevät auringosta ja planeetoista niiden asennon mukaan maan suhteen; toisin sanoen, astrologi ottaa lukuun auringon, kuun ja planeettojen keskinäisen suhteen maahan verraten. Kun nyt on ratkaistava joku kysymys, joka riippuu suhteellisista asemista ja liikkeistä, ei selvästi ole minkään arvoista, mitä tulee tähän suhteellisuuteen, kummastako tosiseikasta lähdetään. Toisin sanoen, koska astrologi käsittelee planeettojen asemia maahan verraten (alkuaan määrätyt havainnon avulla), ei vaikuta millään lailla hänen johtopäätöksiinsä se tosiseikka, että maa pyörii auringon ympäri, eikä päinvastoin aurinko maan ympäri.

Tämä kaikki on kuitenkin kysymyksen sivulla, uskoivatko vanhat todella auringon pyörivän maan ympäri — ainakin sananmukaisemmassa tarkoituksessa kuin me tarkoitamme sanoessamme, että "aurinko nousee" tai "menee pilven taa". Monta tämän kirjan tekijää oppineempaa henkilöä ovat lausuneet vastakkaisen mielipiteen. Ja todella johtavat meitä astrologian perityt opit niiden metafyysilliseltä kannalta katsoen, jossa aurinko muuttumatta mainitaan valon ja elämän keskipisteeksi, voimakkaasti siihen mielipiteeseen, että vanhat omaksuivat heliosentrisen käsityskannan ainakin uskonkappaleena, joskaan ei todistettuna tietona.

Tahdomme sentähden rajoittua sanomaan, että astrologia on esitetty geosentrisesti — joka on vallan toista kuin väite, että astrologia olisi rakennuttu geosentriselle perustukselle. Mikä vasta-alkaja tahansa saattaisi täss kohdassa oikaista neuvojaamme.

Mutta palatkaamme tuohon otteeseen. Seuraavasta otteesta näkyy, että tekijän ylevyyden tunto eroaa jonkun verran hänen ymmärryksensä johtopäätöksistä:

Kaikista luulotelluista tieteistä on tällä ollut suurin vaikutus ihmisiin. Se on tai oikeammin, oli mitä harkituin, mitä majesteetein järjestelmä, mikä milloinkaan on ihmisiin vaikuttanut (sillä se johti tähtitaivaan ja luonnon ylevimmän puolen tutkimiseen). Sen tendenssi olikin ylipäänsä hyväätekevä koska sen tutkiminen kohotti ihmisen hänen omissa silmissään korkeammalle kannalle, kuin hänen muuten olisi ollut mahdollinen saavuttaa, sillä se ei ainoastaan opettanut, että hän oli maailmankaikkeuden tärkein olento, jonka erityiseksi hyödyksi se oli rakennettu, vaan myöskin, että koko universumi oli juuri olemassa hänen mukavuutensa tähden, sekä että kaikki hänen onnensa tai onnemuutensa saattoi johtua planeettojen huonosta tai hyvästä vaikutuksesta. Kun henkilö joutui pulaan, meni hän jonkun astrologin luo, joka piirsi hänen horoskooppinsa ja antoi hänelle viisaita neuvoja siitä tiestä, jota hänen tulisi seurata ja niistä vaaroista, joita hänen tulisi välttää. Siten usko astrologiaan ei johtanut ehdottomaan sallimususkoon, koska saattoi välttää tähtien vaikutuksen olemalla varoillaan.

Edempänä tulemme kuitenkin tuohon vanhaan pulmaan, samanaikuisiin syntymisiin. Tekijä sanoo: "Nyt tiedämme, että mailmassa ei ole kaksi aivan samanlaista ihmistä". Sananmukaisesti tämä ei ole totta. Me emme tiedä, etteivät kaksi ihmistä ole täydelleen samanlaisia, asia on ainoastaan niin, että me mahdollisesti emme tunne kahta ihmistä, jotka ovat aivan samanlaisia. Tämä on aivan toinen asia, eikä vahvista niitä johtopäätöksiä, jotka johdetaan tästä kokonaan väärästä olettamisesta, pelkkä otaksuma, jota siitä huolimatta alati käytetään todistelun perustana.

Tämäntapaiset pintapuoliset todistamiskeinot, jotka lopulta ovat pelkkää arvoittelemista, eivät voi johtaa totuuteen. Ne, jotka tutkivat ihmeellistä kaksoisproblemia, tunnustavat tämän. Sellaiset astrologiset problemit ovat todella hyvin mieltäkiinnittäviä, vaikkakin tutkimus usein käy vaikeammaksi sen kautta, että on mahdoton saada luotettavia tietoja syntymäajasta.

Kirjoituksen viimeinen kappale on niin mainio, että toistamme sen kokonaisuudessaan:

Jos seuraamme astrologian historiaa, huomaamme, että tiede (väärä nimitys) ei tule enemmän tieteelliseksi, vaan vähemmän. [Tämä on totta, mitä tulee esim. aikakauteen Rooman vallasta keskiaikaan. Myöhempänä aikana on astrologia kumminkin huomattavassa määrässä uudistunut.] Sen pääasiallisempana tehtävänä myöhempinä aikoina on ollut ihmisten tulevaisuuden ennustaminen. Nyt ovat kaikki filosoofit yksimielisesti selittäneet, että emme voisi toivoa sitäkään onnen murusta, joka meillä nyt on, jos tietäisimme tulevaisuutemme. Siitä huolimatta pyrkii ihminen alati tulevaisuuden tietämiseen. Jos tähtitaivas ei sitä hänelle paljasta, on hän kääntyvä itsensä puoleen ja löytävä elämänhistoriansa kirjoitettuna omien käsiensä sisäpuolelle. Siten syntyy kiromantia, johdettuna "signatuuri-opista" joka selitti, miten jokaisen kasvin lehdellä oli kirjoitus, joka ilmaisi minkä taudin parannuskeino se oli.

Toiselta puolen ellei ihminen voi tuntea tulevaisuuttaan välittömästi, voi hän sen tehdä välillisesti. Anna hänen ainoastaan perin juurin tuntea itsensä, oman luonteensa, ja hän tietää, miten on meneteltävä välttääkseen karit ja saadakseen suotuisan tuulen lyhyelle purjehdukselleen halki elämän.

Viimeinen lause ilmaisee niin selvästi oman vakaumuksemme, että tahdomme ainoastaan lisätä:

"Ja paras keino tämän päämäärän saavuttamiseen on oman horoskoopin huolellinen tutkiminen, joka mieluummin on hänen itsensä tehtävä."

Sillä syntymän horoskooppi on todella elämän kartta.

VIII LUKU.

Planeettanimitykset ja niiden suhde mytologiaan.

Tavallisimpia huomautuksia astrologian suhteen on, että on naurettavaa otaksua, että esim. Venuksella on jotakin rakkauden kanssa tekemistä, tai Marsilla sodan, koska nämä ovat ainoastaan planeettojen mielivaltaisia nimityksiä, jotka tähtitieteilijät ovat miellyttävällä viittauksella muinaiseen mytologiaan keksineet, mutta joita käyttivät ainoastaan tuntomerkkeinä ollenkaan ajattelematta niiden sisältöä — oikeastaan katunimien tapaan sattumalta valittuja.

Epäilemättä tämä on totta, ainakin mitä tulee nykyisiin tähtitieteilijöihin, ja sopisi luulla, että astrologeillakin olisi uskottu olevan kyllin järkeä tämän ymmärtämiseen! On todella ihmeteltävää, että joku on voinut olla huomioon ottamatta sitä asianlaitaa, että tämä selvästi on ensimäinen miete, joka esiintyy tutkijan tajunnalle.

Mutta kun persoonallinen tutkimus meidän päivinämme osoittaa, että Venus ja Mars samaten kuin kaikki muutkin planeetat todella ovat tekemisissä niiden asioiden kanssa, joita mytologia niiden osaksi lukee, silloin ei ainoastaan ihmettele sitä "kummallista yhteensattumaa", että nämä nimet ovat yleisesti käytännössä, vaan joutuu vastustamattomasti siihen johtopäätökseen, että tuskinpa sattuma tai runollisen mielikuvituksen lento johti kreikkalaisia antamaan "satumaisille" jumaluuksilleen niitä ominaisuuksia, jotka me tänäpäivänä tapaamme samannimisten planeettojen herrauksissa.

Totuus on, että mitä pitemmälle ulottaa tutkimuksiansa tähän suuntaan, sitä selvemmäksi tulee, että taruissa on tähtitieteellinen ja astrologinen sisältö. Toisin sanoen, tullaan siihen vakaumukseen, että kreikkalaisilla oli joku sisäinen tähtitieteellinen oppi, jota eivät meidän tiedemiehemme ole huomanneet, taikka olivat heidän salaperäiset sankarinsa ja jumaluutensa perintöä joltakin vanhemmalta kansalta, joka oli omistanut sellaisen tiedon. Itse asiassa ovat meidän tutkijamme tulleet siihen kohtaan, että meidän päiviemme edistyneimmät astrologit koettavat vanhojen "satujen" avulla laajentaa tietojaan planeetillisista prinsiipeistä. Niin valaisevia ovat nämä tarut niille, joilla on todellinen astrologinen avain.

Valitettavasti on tässä mahdoton esittää konkreettista esimerkkiä, koska siihen vaadittaisiin syvempää tutustumista astrologian teknikkaan, kuin tavallinen lukija ehkä omistaa, jolle nämä sivut erityisesti ovat omistetut. Tärkeätä on mainita, että on huomattu vasta havaituilla planeetoilla Uranuksella ja Neptunuksella olevan ominaisuuksia, jotka ihmeteltävällä tavalla ovat yhtäpitäviä samannimisten jumaluuksien hyväksyttyjen luonteensävyjen kanssa. Nämä asianhaarat etupäässä johtavat meitä uskomaan tiedon elävän lähteen olemassa oloon, tosin salassa tämän maailman viisailta, mutta siitä huolimatta ilmoitettu (niille, joiden intuitsiooni on herännyt) maailman taruissa ja traditsiooneissa — kertomuksissa, jotka sananmukaisesti tulkittuina näyttävät olevan tylsän typeryyden ilmaisuja, mutta ovat kuitenkin kaikkien taiteilijoiden ja runoilijoiden innostuksen tyhjentymättömänä lähteenä, ja omistavat varmaan varsinaisen totuuden elinvoimaisen elementin, koskapa eivät milloinkaan kuole. Ja näyttää sitä niinkuin tämä salattu tieto ajan tullessa ilmestyisi sattumalta johtaen tuttua tietä myöden "uusien" planeettojen löytämiseen (tai jälleenlöytämiseen).

Mutta ei kukaan ajatteleva ihminen tule milloinkaan hyväksymään mitään filosoofista järjestelmää eli edes muodostelemaan omaa ajatusjärjestelmäänsä ainoastaan ulkoapäin tulevan väitteen vaikutuksesta. Hänelle se ei ole totuus ennenkuin se on sulannut hänen omaan tajuntaansa tai tullut oman kokemuksen vahvistamaksi. Ja sentähden täytyy niiden, jotka rupeavat huomaamaan, että astrologiassa piilee aavistamattomia totuuden elementtiä, ryhtyä sen perussääntöjen persoonalliseen opiskeluun sekä persoonallisesti tutkia niitä ilmiöitä, joiden sanotaan johtuvan planeettojen vaikutuksista.

Ottakaamme yksinkertainen esimerkki. Mars edustaa tulista, positiivista, ulkonevaa prinsiippiä, aistimia, ja Saturnus kylmää, negatiivista, pidättävää prinsiippiä, ymmärrystä. Hankkikoon lukija itselleen kuluvan vuoden efemeriidit (esim. Raphael's Ephemeris, hinta 6 penceä kuluvalta vuodelta ja 1 shillinki kuluneelta), merkitköön ne päivät, jolloin kuu ja Mars ovat neljännyksessä toisiinsa, samaten kuu ja Saturnus. Edellinen tapahtuu esim. 19 p. marrask. sekä 4 ja 18 p. jouluk., jälkimäinen (1, 14 ja) 28 p. jouluk. 1906. Kauvan ei ole viipyvä, ennenkuin sattuu muutamia "yhteensattumisia". Ja vaikka ei yksi pääskynen kesää tuo, ei sen poisjääminenkään toiselta puolen osoita talven tuloa. Sentähden vaaditaan tämän laatuiseen tutkimiseen kuukautta pitempi aika. Mutta kaikissa tapauksissa on se jonkinlainen koe, jonka kuka tahansa voi tehdä, miten vähissä hänen aikansa lieneekin. Ei se suinkaan vaikeata tai monimutkaista ole!

IX LUKU.

Taikauskoinen puoli ja sen ilmeneminen kaikissa tieteissä.

Astrologiassa on niinkuin kaikissa muissakin inhimillisen tutkimuksen esineissä taikauskoinen puolensa.

Mutta ennenkuin voimme tätä ainetta käsitellä, täytyy ensin selvittää, mitä "taikauskolla" ymmärretään. Selvää on, että se aivan yksinkertaisesti ei voi olla sitä uskonnollista, tieteellistä tai valtiollista taikauskoa, jota kaikki oikeaoppisuus pilkkaa, sillä siinä tapauksessa olisivat kaikki profeetat ja uudistajat (reformaattorit) taikauskoisia. Sillä eihän ole elänyt ainoatakaan uusien ajatusten tienraivaajaa tai vastenmielisten oppien julistajaa, jonka oikeaoppisuus ei olisi taikauskoiseksi leimannut ja kaikella lailla vainonut ja kahlinnut.

Tahdomme siitä syystä koettaa muodostaa taikauskon määrityksen, jossa ei ole oikeaoppisuuden vaihtelevia määräyksiä ja jota ei kahlehdi lahkorajoitukset: sillä mielen taikauskoisuus on sama, jos se esiintyy vastahakoisuutena kulkea tikapuitten alatse tai uskona ijankaikkiseen kadotukseen.

Määrittelemme taikauskon muotojen palvelemiseksi, kun sitä prinsiippiä, joka antaa muodoille elämää, ei enää huomata.

Siten näemme esim. kunnioituksen rikkaita kohtaan olevan taikauskoa, koska kunnioitamme heitä syystä että ovat rikkaita, eikä koska heidän rikkautensa ilmaisee kohtuutta, ahkeruutta, rehellisyyttä ja kuntoa. Samaten isänmaallisuus, kun se saattaa meitä alhaiseksi arvostelemaan ja halveksimaan toisia kansoja ja samalla ylistämään omaa; sillä isänmaanrakkaus osoittautuu teossa eikä kerskailussa. Jos avioliitto on solmittu ilman todellista yhteyttä, jonka ainoastaan rakkaus synnyttää, on se taikauskoa ja johtaa kaiken muun taikauskon tavoin orjuuteen. Ja siten voisi esimerkkiä monistella.

Mutta me palaamme erikoisalallemme. Jos itsenäinen tutkija omin päinsä tutkii asiaa, saattaa hän hyvin pian päättää, onko astrologia taikauskoa vai ei. Hän on pian huomaava, että kaikkien muinais- ja nykyajan astrologien väitteet ovat ainakin pääasiallisesti tosia. Venus hallitsee rakkautta, Mars sotaa, Saturnus valtaa ja Jupiter viisautta j.n.e. mitä tulee toisiin pääkohtiin. Miten mielivaltaiselta eri merkkien planeetillisten hallitsijain jako alussa tuntuukin, on se toiselta puolen näyttäytyvä yhtäpitäväksi tosiseikkojen kanssa ja toiselta puolen on tuo näennäisesti satunnainen järjestys todellisuudessa huomattava määrättyjen sopusointuisten yhdistysten ja ryhmittelyjen seuraukseksi, vaikka se ei heti selvinnyt tajunnalle. Taikauskoinen elementti esiintyy oikeastaan vasta silloin, kun tutkijasta täydelleen pätevien todistusten nojalla on tullut harras oppilas. Ja juuri se henkilö, jota oli niin vaikea vakuuttaa, jota varten tarvittiin niin paljon "silminnähtäviä" todistuksia, ennenkuin hänen epäuskonsa voitettiin — juuri se henkilö joutuu helpoimmin astrologisen taikauskon uhriksi! Palataksemme määritykseemme pidämme taikauskona muodon säilyttämistä, josta elonprinsiippi on poistunut — aivan kuten joku hyväilisi kuollutta. Ja juuri tällä lailla astrologinen taikausko saattaa osoittautua: ei nähdä selvästi sitä prinsiippiä, joka on jonkun laskun, ennustusmetoodin tai arvostelun pohjana. Jos koskettelisimme kaikkia niitä kohtia, jotka tässä esiintyvät joutuisimme liian pitkälle aineen tekniikkaan, mutta tyypillisen esimerkin tahdomme mainita.

On olemassa erilaisia järjestelmiä, joiden mukaan ennustetaan elämän tulevia tapauksia, jota teknillisesti kutsutaan "suunnan (direction) laskemiseksi". Mutta harvat huomaavat, että useimmat järjestelmät ovat prinsiippinsä puolesta samanlaisia ja eroavat ainoastaan metoodissa. Siten on monilla astrologeilla tapana laskea, että meridiaanisen liikkeen yksi aste vastaa yhtä elämänvuotta, voimatta puollustaa menettelyään muulla lailla kuin sanomalla seuraavansa "Ptolemaioksen metoodia" — huomaa Ptolemaioksen metoodia, eikä prinsiippiä. Ja nämä samaiset astrologit voivat kiivaasti vastustaa muita metoodeja, kuten esim. "etenevää horoskooppia", jonka mukaan arvellaan planeettojen liikkeellä syntymän jälkeen olevan muodosteleva sivuvaikutus syntymähoroskooppiin, saattamalla siinä piilevät erikoiset ominaisuudet ja vaihteleva kohtalo toimiviksi, skaalan mukaan "päivä vuodesta".

Ja kuitenkin ovat nämä kaksi todellisuudessa yksi. Sillä meridiaani etenee keskimäärin asteen päivässä: ja tämä on "päivä vuodesta" -skaalan mukaan sama kuin aste vuodessa. Nyt on se prinsiippi, jonka mukaan lasketaan päivä vuodesta, perustettu niille yleisille vastaavaisuuksille luonnossa, jossa pienempi kuvastaa suuremman, ja pienempi näyttää niin sanoaksemme projisioituvan suuremmalle. Vuorokausi on ympyrä, pyörä ja semmoisena se on osa vuodesta, joka on toinen ympyrä, ajanjakso tai pyörä. Tämä on prinsiippi, jonka helposti saattaa ymmärtää ja erilailla sovelluttaa käytännössä; toinen asia on, myönnetäänkö vai kielletäänkö sen käytännöllinen sovellutus jokapäiväisessä elämässä. Toiselta puolen ei näytä sillä tavaksi tulleella metoodilla, joka mittaa elämän kulun meridiaanin asteitten avulla, olevan mitään järjellistä perustaakaan näyttää se pelkältä "taikauskolta", jota sokeasti seurattiin, koska sen oli ottanut käytäntöön joku suuri ajattelija, jolla oli prinsiippi hallussaan ja sovitti sen tällä tavalla tehtäväinsä mukaan, mutta jonka jälkeläiset matkivat ainoastaan metoodia ymmärtämättä sen sisältöä.

Ja sellainen menettely — esiintyköön lakitieteessä, lääketieteessä, ennustuksessa tai astrologiassa on lopulta juuri taikauskon itse olemus.

X LUKU.

Planeettavertauskuvat, niiden sukuperä ja arvo.

Historiallisen tutkimuksen ei ole vielä onnistunut todistaa, että planeettavertauskuvat olisivat tähän asti kuluneella ajalla varsinaisesti muuttuneet.

Jos tämä tosiseikka oikein arvattaisiin, huomattaisiin sen olevan äärettömän suuresta merkityksestä. Sillä me näemme, että muodot kuolevat, tavat vanhentuvat, kansakunnat häviävät ja sivistykset loppuvat, ainoastaan Elämä elää edelleen.

Erehdys kuolee hitaasti, mutta lopulta se kuitenkin menehtyy; Totuus on Fenix-linnun lailla kohoava tuhastakin.

Tästä päätämme, että Elämällä ja Totuudella on yksi ominaisuus yhteinen: ne pysyvät. Niin että saatavissa olevien tosiseikkojen hiukankin huolellinen tutkiminen saa meidät aivan toisiin johtopäätöksiin kuin arvostelevan tutkimuksen puutteessa — nimittäin että nämä vertauskuvat olisivat mielivaltaisesti valitut pelkistä mukavuussyistä ja että ne siitä lähtien toistetaan samasta syystä.

Miksi olisi näitten vertauskuvien kohtalo ollut, onnellisempi kuin kielen, jos tämä todella pitäisi paikkansa? Miksi ne olisivat pelastuneet sen julman lain hävityksestä, joka romaanisten kielten pater-sanasta on tehnyt saksalaisen Vater?

Miksi?