Produced by Jari Koivisto

KAKSI KANSANRUNOKOKOELMAA VIIME VUOSISADALTA

YNNÄ

"SURU-RUNOT SUOMALAISET"

Julkaissut

A. R. Niemi

Helsingissä, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1897.

I.

Antti Törnuddin vanhat runot.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa tavataan eräs ylioppilas Th. Reiniuksen runonkeruumatkalta v. 1852 tuoma käsikirjoitus, jonka kansilehteen on kirjoitettu "B. Vanhoja runoja". Runokokoelma on 112 nelitaitteisen sivun suuruinen ja sisältää sekä taide- että kansanrunoutta. Taiderunojen seassa, jotka täyttävät suurimman osan vihkoa, on m.m. kopio viime aikoihin saakka hävinneenä pidetystä Gabr. Calamniuksen v. 1755 ilmestyneestä runovihkosesta "Vähäinen Cocous Suomalaisista Runoista",[1] otteita v. 1777 painetuista Saduista, Bartholdus Vhaelin, Simo ja Henrik Achreniuksen y.m. runoista. Vanhuutensa vuoksi on käsikirjoitus erittäin huomattava, mutta tähän asti on sen synty ollut hämärään kätkettynä. Otamme sentähden kokoelman vanhat runot tutkimuksen esineeksi, koska tämä työ nykyhetkellä on tärkein.

Matkakertomuksessaan sanoo Reinius että hän Toholammilla Oravalan talossa sai "Birling nimiseltä Mamsellilta" kappalaisen Törnudd-vainajan kokoomia runoja y.m. Sen tutkijakunnan lausunnosta, joka Seuran puolesta tarkasti Reiniuksen runosaalista, näkyy että käsikirjoitus "B. Vanhoja Runoja" on juuri näitä (ks. pöytäkirj. 5/1 1853 § 4). Ja tässä lausunnossa on se lisätieto, että neiti Birling oli perinyt runovihot Törnudd-vainajalta, joka onkin todennäköistä, kun Törnuddin vaimo oli omaa sukua Birling (ks. Genealogia Sursilliana s. 42). Epäilemättä neiti Birlingin tiedonannon mukaan, ilman tarkemmin tutkimatta käsikirjoitusta, ilmoittaa Reinius Toholammin kappalaisen Antti Kustaa Törnuddin (s. 1791 (93?) k. 1835) runojen kokoojaksi, mutta ne ovat, niinkuin varmaan voi todistaa, vanhemmalta ajalta. Vihkon lopussa on eräs mainitun Törnuddin isän, Lohtajan kirkkoherran Antti Törnuddin ylioppilasaikana sepittämä runo; tämä on samaa käsialaa kuin toinen hänen tekemänsä Yliopiston kirjastossa tavattava tilapääruno (D:o I. 15, 7), josta voi päättää, että käsi on Antti Törnuddin. Ja kun koko käsikirjoitus, lukuunottamatta kahta myöhemmin loppuun liitettyä runoa, on samaa käsialaa kuin yllämainitut runot, seuraa siitä, että sen kirjoittaja on sama Törnudd. Sitä paitsi ovat kaikki tällä käsialalla kirjoitetut vihossa olevat tilapäärunot viime vuosisadalta, ja lisäksi on siinä eräs ote v. 1798 ilmestyneestä sanomalehdestä (ks. s. 73). Ja viimeinen varmin todistus on se, että E. v. Beckerin välilehdillä varustetussa Gananderin Mythologia fennicassa[2] on samoja runoja kuin nyt kysymyksessä olevassa käsikirjoituksessa, jotka Becker nimenomaan sanoo saaneensa Lohtajan kirkkoherralta Törnuddilta (ks. käsikirj:n viime siv.).

Antti Törnudd, joka tämän suuren ja arvokkaan runokokoelman häviöstä pelastamisesta ansaitsee huomatun sijan kansanrunojen keräämisen historiassa, oli syntynyt v. 1748 Tyrnävällä, jossa hänen isänsä Tuomas Pitzén oli lukkarina. Hän tuli ylioppilaaksi v. 1766, valmistui papiksi v. 1772, ja nimitettiin kappalaiseksi Kauhajoelle v. 1783, josta hän v. 1802 pääsi Lohtajan kirkkoherraksi, missä virassa sitten oli kuolemaansa asti v. 1820. Törnudd oli yksi noita suomalaisuutta harrastavia pappeja, joita Pohjanmaalla viime vuosisadalla niin usein tavattiin. Hänen isästänsä tiedämme, että hän oli suomalainen,[3] ja suomalaisella seudulla kasvaneena säilytti poika rakkauden suomen kieleen, jota sivistyneet tähän aikaan yhä enemmän alkoivat hyleksiä. Jo yliopistossa esiintyy Törnuddin suomalaisuuden harrastus suomalaisten tilapäärunojen sepittämisessä. Kustaa III:nen kruunauksen johdosta luettiin Pohjalais-osakunnan kokouksessa hänen tekemänsä pitkä suomalainen runo "Ilo wirsi wikewästi Weisattu warsin wäleen", ja pohjalaisen J. A. Carpin tultua filosofian kandidaatiksi v. 1771 kirjoitti Törnudd onnittelurunon "Ilo Runot rikeneeltä Weisatut warsin wäleen". Varsinaista runolahjaa ei Törnuddilla kuitenkaan ollut, niinkuin hän itsekin tunnustaa laulaessaan:

"En ole laija laulaitten,
Laulu veljesten lugusta."

Myöhemmistä Törnuddin tilapäärunoista on säilyssä ainoastaan pieni v. 1795 sepitetty "Wasasa olewan ystäwän muisto mahlaa juodesa" (Vrt. J. Krohn, Suomenkielinen runollisuus j.n.e. s. 166). Mutta aivan tuntematonta on tähän asti ollut, että Törnudd on toimittanut kokonaisen runovihon painosta. Hänen julkaisemansa ovat nimittäin v. 1778 ilmestyneet Suru-Runot Suomalaiset, jotka ovat toinen painos Gabriel Calamniuksen v. 1734 painetuista samannimellisistä runoista.[4] Näiden lisäksi tulee nyt puheenaolevan runokokoelman pelastaminen, jonka säilymisestä epäilemättä ensi sijassa saamme kiittää Törnuddin rakkautta suomalaiseen runoon.

Kääntyessämme käsikirjoitusta tarkastamaan huomaamme, että siinä tavattava ote v. 1798 ilmestyneestä sanomalehdestä on kirjoitettu sellaiselle lehdelle, jota ei ole pystysuoralla viivalla jaettu kahteen palstaan, kuten muut. Muistiinpano on siis, kuten Borenius on huomauttanut (ks. käsikirj:n ainehistoa), tehty joko ennen tai samaan aikaan kuin lehti on vihkoon käytetty, josta johtuu, että runot ovat vihkoon kirjoitetut varhimmin v. 1798. Tämä tosiasia on ollut pahana loukkauskivenä runojen kotipaikkaa määrättäessä, sillä sitä on täytynyt etsiä, vaikka runon tuntomerkit ovat viitanneet muualle, Oulun läänin rautapitäjistä, koska Törnudd v. 1802 muutti Lohtajalle (ks. Kalev. tois. s. 118). Jonkunlaista epäilystä on sentähden jo J. Krohnissa ollut käsikirjoituksen suhteen (ks. Kalev. tois. e.m.p.), ja Borenius on siinä huomannut yhtäläisyyksiä Porthanin, Gananderin ja Topeliuksen runojen kanssa, mutta ei ole lausunut mitään runojen alkuperästä (ks. käsikirj. esim. ss. 87, 89, 95). Päästäksemme asian perille ovat runot siis otettavat uudistetun tarkastuksen alaisiksi.

Käsikirjoituksessa on neljä vanhaa runoa, n. 11, 13, 14 ja 20, jotka nimenomaan sanotaan olevan Pohjanmaalta, ja yksi, n. 12, joka on Savosta. Tämä vahvistaa sitä, mitä kokoelmasta muuten tiedämme, vaikka savolainen runo keskellä pohjalaisia herättääkin epäilystä, mutta näiden tietojen nojalla ei tietysti voi päättää ovatko runot Törnuddin muistiinpanemat, vai eivät. Uusia tunnusmerkkejä on sentähden etsiminen. Jos tarkemmin luemme käsikirjoitusta, löydämme muotoja, jotka vievät meitä kappaleen matkaa lähemmäksi asian todellista laitaa. Runossa n. 12 Aliter Savon kuuluu s. 21 Hunoata Papiolasta, pitää tietysti olla H. Tapiolasta, runossa n. 18 Tulen Synty s. 32 Opin ainalla panemat, pro: Apin a. p., runossa n. 20 Tulen Sanat ss. 21 — 2 Emonen enämmän tiesi, Äiti äijemmän tapisi, pro: E. e. t., Ä. ä. tajusi, ja runossa n. 23 Ähkyn Synty s. 6 Kussa kypset kinttahani, pro: K. kyiset k., ja muita samanlaisia vääriä säkeitä voisi vielä luetella. Mitenkä ovat tällaiset erehdysmuodot selitettävät, jos käsikirjoitus on alkuperäinen, kun vaikeampia sanoja on oikein kirjoitettu, on kysymys, jota tutkija luonnollisesti jää miettimään. Että käsikirjoitus oli kopio ja virheet puhtaaksikirjoittaessa syntyneet, oli minusta niin luonnollista, etten enää voinut siitä ajatuksesta päästä; mutta mistä se oli kopio, ja kuinka sen voisi todistaa, en pitkään aikaan käsittänyt, kunnes eräs sattuma johti minut oikealle tolalle. Tutkiessani Topeliuksen runoja löysin kaksi ennen tuntematonta Gananderin runoa vertaamalla niiden säkeitä Mythologia fennicassa ja Gananderin Yliopiston kirjastossa säilytettävässä käsinkirjoitetussa sanakirjassa oleviin runosäkeihin (ks. Tutkimus Sakari Topelius vanh. runonkeräyksistä, ss. 28-30, Suomi III, 13). Mieleeni juolahti käyttää samaa keinoa näiden runojen selville saamiseksi, eikä minun kauan tarvinnutkaan Gananderin Mythologiaa ja sanakirjaa tarkastaa, ennenkuin huomasin niissä olevan samoja runoja ja säkeitä kuin Törnuddin runoissa. Yhtäläisyydet ovat niin monet ja suuret, että täysin varmasti voi päättää, että Törnuddin vanhat runot, samoinkuin nähtävästi koko käsikirjoitus, ovat kopioita Gananderin runokokoelmista. Osa Gananderin kadonneina pidetyistä runoista on siis pelastunut ikäänkuin sallimuksesta, eikä tarvinne muuta kuin viitata siihen suureen merkitykseen, mikä käsikirjoituksella näin ollen on. Porthanin aikakauden kansanrunoudentutkimus saa valaistusta, jota se niin kipeästi kaipaa, ja runojen kotipaikan määrääminen helpottuu suuresti. Nyt saatamme yksin kielestä päättää, että suurin osa runoja on Rantsilassa tai sen naapuripitäjissä muistiinpantu. Milloin runot ovat kerätyt, emme luonnollisesti voi tarkasti sanoa, mutta kun Ganander v. 1775 nimitettiin Rantsilaan kappalaiseksi, voi tehdä sen todennäköisen johtopäätöksen, että ne ovat 1770-luvulta. V. 1778 oli osa näistä runoista jo joka tapauksessa muistiinkirjoitettu, koska niitä silloin tavataan Porthanilla (ks. alemp. runojen XXXVI:n ja I:n vert.). Kuinka käsikirjoitus joutui Törnuddin haltuun, ja minne se on joutunut, on vaikea arvata. Mahdollista on, että hän sen sai isänsä kautta, joka lähellä Rantsilaa asuen voi ne helposti käsiinsä saada ja lähettää pojallensa niinkuin Sururunotkin (ks. III:tta osaa tässä julkaisussa).

Ne kohdat Törnuddin vanhoissa runoissa, jotka todistavat, että kokoelma on kopio Gananderin käsikirjoituksista, ovat runojen mukaan järjestettyinä seuraavat:[5]

XXXIII. Anopin wastaus.

Ss. 14-15:
Kellarit teloja täynnä,
Telat täynnä tynnyriä.
Vrt. Sanakirja, sana Tela:
Kellarit teloja täynnä,
Telat täynnä tynnyriä.
S. 20:
Koirat uxen uumenista.
Vrt. Sanakirja, sana Uumen:
Uxen uumenista.

XXXIV. Historiolae.

1. Ss. 29-30:
Saipa lallo laapurinsa,
Piru pitkän keihähänsä.
Vrt. Sanakirja, sana Laapuri:
Saipa Lallo Laapurinsa,
Piru pitkä keihähänsä.

2. Ss. 1-3:
Sämsä poika senterwoinen,
Lato laiwoja merellä,
Istutteli purje puita.
Vrt. Sanakirja, sana Sämpsä:
Sämsä poika Seuterwoinen,
Latoi laiwoja merellä,
Istutteli purjeen puita.

XXXVII. Prooemium.

b) Ss. 8-12:
On minulla sata sanaa,
Alla wyöni ansahassa,
Rengahassa reidelleni,
Joitei laula kaicki lapset,
Eikä pojat puoletkana.
Vrt. De poesi fennica, Oper. sel.
III, s. 350, 3 muist.:
On mulla sata sanaa,
Alla wyöni ansahassa,
Rengahassa reidelläni,
Joit' ei laulaa kaikki lapset,
Eikä pojat puoletkana.

c) Ss. 1-5:
En minä runon sukua,
Engä laulajan latia,
Ulkua runoja kuulin,
Läpi seinän lanlettawan,
Laattialla Lappalaista.
Vrt. De soma magiae, Oper. sel.
IV, s. 191, 5 muist.:
En minä Runon sukua,
Engä laulajan lajia:
Ulkoa runoja kuulin,
Läpi seinän laulajata,
Lattialla Lappalaista.

1. Raudan Synnystä.

a) S. 5:
Rauta raucka, cuonan couto!
Vrt. De poesi fennica, Oper. sel.
III, s. 380, 7 muist.:
Alii legunt [Rauta raucka] koita kuono,
alii kuonan kouto vel koito:
locus mihi non satis liqvidus.
b) Ss. 5-6:
Lukotkohon luojan lucko,
Herran salpa salwatkohon.
Vrt. Sanakirja, sana Lukin:
Lukotkohon Luojan lukko,
Herran salpa salwatkohon.

c) Ss. 1-7:
Tuonnemma kiwut lähetän,
Hywän hylkehen isohon.
Se sinun sywälle wiepi,
Ulapalle uittelowi,
Jostet pääse päiwinähän,
Alta mustain multain,
Toisen aikasten tomuin.
Vrt. Sanakirja, sana Karhi:
Tuonne ma kiwut lähetän,
Hywän hylkehen ihohon;
Se sinua sywälle wjeepi,
Ulapalle uittelowi;
Jost ett' pääse päiwinähän,
Alda mustain muldain,
Toisen aikasten tomuin.

2. Kärmehen Synnystä.

S. 17:
Se sun myrckysi mykäsi.
Vrt. Sanakirja, sana Mykäisen:
Se sun myrkkysi mykäisi.

3. Nauris madon Synnystä.

Ss. 1-11:
Sinerwo sinun Isänsi,
Sinerwo sinun Emänsi,
Kulaten tulit kulossa,
Heläellen heinikossa,
Minun hengi heinihini,
Minun ruoka ruohohoni:
Kulisten kulossa menek,
Heläellen heinikossa,
Minun ruoka ruohostani,
Syömästä tätä hyweä,
Kaunista kaluamasta.
Vrt. Mythologia fennica, s. 84:
Sinerwo sinun isänsi,
Sinerwo sinun emänsi,
Kulaten tulit kulosa,
Heläellen heinikossa,
Minun hengi heinihini,
Minun ruoka ruoho-oni,
Kulisten kulossa menek,
Heläellen heinikossa,
Minun ruoka ruohoistani,
Syömästä tätä hywöä,
Kaunista kalwamasta.

7. När brännewin brännes.

Ss. 5-6:
Keng' katehen kahtonowi,
Silmin kierin kexinöwi.
Vrt. Sanakirja, sana Kjero;
Ken katehen kahtonowi,
Silmin kjerin kexinöwi.

8. Då en qwinna skal föda.

Ss. 1-6:
Acka poikia tekewi,
Saunan lautain perällä,
Poiki poikia yhexän,
Yhellä wesi kiwellä,
Yxi ruho toinen rampa,
Kolmas werinen sokia.
Vrt. Mythologia fennica, s. 80:
Akka poikia tekeepi,
Saunan lautain perällä,
Poiki poikoa yhexän,
Yhellä wesi kiwellä,
Yxi Ruho, toinen Rampa,
Kolmas werinen sokia —

Ss. 17-18:
Tule turwa Jumaloista,
Apu einetten emistä.
Vrt. Sanakirja, sana Eineh Eukko:
Tule turwa Jumaloista,
Apu Ejnetten emistä.

9. När någon har sweda och wärck.

Ss. 1-2:
Mist' on pulmat puuttununna,
Taikehet tapahtununna?
Vrt. Sanakirja, sana Pulma:
Mist' on pulmat puuttununna?
Taikehet tapahtununna?

Ss. 8-13:
Jolla puskuja puserran,
Ampu tautia ajelen,
Ihte Ilmonen Jumala,
Ihte wanha wäinämöinen,
lhte seppä ilmarinen,
Täsä myöskin tarwitahau.
Vrt. Mythologia fennica, s. 20:
Jollama puskuja puserran,
Ampu-tautia ajelen;
Itte Ilmoinen Jumala,
Itze Wanha Wäinämöinen,
Itze Seppo Ilmarinen
Täsä myöskin tarwitahan.

Ss. 18-22:
Tuonnemma sinun manoan,
Ruutin koskehen kowahan,
Ilarihin ilkiähän,
Kalarihin karkiahan,
Siel' on hywä huiskatasi.
Vrt. Mythologia fennica, s. 29:
Kalari — En strid forss, lika med
Ihari, dit sveda förvises:
Tuonnema sinun manoan,
Rutian koskenen kowahan,
Iharihin ilkiähän,
Kalarihin karkiahan,
Siell on hywä huiskatasi —

11. Packasen Sanat.

Ss. 13-14:
Kun on Ruohtisa Homarin Koski,
Hämehesä härän pyry.
Vrt. Mythologia fennica, s. 17:
Homarin Koski, En strid ström med
forss, som i Runorne dels nämnes
vara i Sverige, dels tros vara
Turkin rajalla, vid Turkiska
grensen.

S. 10:
Härjän-pyry. En ström, Hämeen
Linnan takana, på andra sidan
om Tavastehus: förekommer i Runor.

12. Aliter Savon.

S. 13:
Kowan ilman koskemata.
Vrt. Sanakirja, sana Koskema:
Kowan ilman koskematak.

S. 16:
Puut puhu lehettömäxi.
Vrt. Sanakirja, sana Lehdetöin:
Puut puhu lehettömäxi.

Ss. 20-1:
Tuo mettä mettilästä,
Hunoata Papiolasta.
Vrt. Sanakirja, sana Mettilä:
Tuo mettä mettilästä,
Hunoata Tapiolasta.

13. Madon Synnyt.

S. 10:
Sijtä wäänty wärttänäxi.
Vrt. Sanakirja, sana Wärttänä:
Sijtä wäänty wärttänäxi.

Ss. 36-7:
Suli woi sulattaisa,
Raswa räywytetäisä.
Vrt. Sanakirja, sana Räyn:
Suli woi sulattaisa,
Raswa räywyteltäisä.

Ss. 39-41:
Kaiha on Sun katoisansa,
Kaiha päiwä wiertesänsä,
Kaihembi sinä wielä.
Vrt. Sanakirja, sana Kaiha:
Kaiha on kuu katoisansa,
Kaiha päiwä wjertesänsä,
Kaihembi sinä wjelä.

14. Hirwen Synty.

S. 5:
Tiheillä tuomikoilla.
Vrt. Sanakirja, sana Tuomikko:
Tiheillä Tuomikoilla.

S. 21:
Oino kijnni ottamahan.
Vrt. Sanakirja, sana Ojnas:
Ojno, en älg oxe — ojnoo kijnni
ottamaan.

15. Qvarn-Runo.

Ss. 3-5:
Saisi orjatki olutta,
Palkollisetkin panosta,
Wierrehtä kiwen wetäjät.
Vrt. Sanakirja, sana Wierre:
Saisit orjatkin olutta,
Wjerrettä kiwen wetäjät.

16. Tulen Synnystä.

a) Ss. 7-8:
Ostoja suwettajassa,
Elääntä luotajassa.
Vrt. Sanakirja, sana Osto:
Ostoja suwettajassa,
Eläindä luotajassa.

17. Weden Synnystä,

a) Ss. 7-12:
Wedes on kalanen Karhu,
Joka uipi uljahasti,
Kauhiasti kannustawi,
Hywä on nylkenen eleä,
Luotahan Lohia syöpi,
Juopi wettä wierestähän.
Vrt. Sanakirja, sana Karhi:
Wedes on kalainen karhi,
Joka uipi uljahasti,
Kauhiasti kannustaapi;
Hywä on hylkehen elää,
Luotahan lohia syöpi,
Juopi wettä wjerestähän.

18. Tulen Synty.

S. 31:
Sisarusten kehräjämät.
Vrt Sanakirja, sana Kehreämä:
Werkot sisarusten kehreämät.

S. 33:
Kälysten käpäilemät.
Vrt. Sanakirja, sana Kälyt:
Werkot kälysten käpyelemät.

S. 49:
Saatihin kalanen karhi.
Vrt. Sanakirja, sana Kalainen:
Saatijn kalanen karhi.

19. Historiola.

Ss. 7-9:
Lyöpi laijan laattiasen,
Weneheltä walmihilta,
Purrelta asetetulta.
Vrt. Sanakirja, sana Asetettu:
Lyöpi laidan lattiaisen,
Weneheldä walmihilda,
Purrelta asetetulda.

Ss. 13-14:
Syöxi miestä syömän kautta,
Kautta kainalon wasemman.
Vrt. Sanakirja, sana Syömen:
Syöxi keihään syömen kautta,
Kautta kainalon wasemman.

20. Tulen Sanat.

Ss. 10-11:
Iski tulta kyntehensä,
Järkytti jäsenehensä.
Vrt. Sanakirja, sana Järkytän:
Iski tulta kyntehensä,
Järkytti jäsenehensä.

S. 105:
Rikeneeltä rijwittynä.
Vrt. Sanakirja, sana Rijwitään:
Hamppu rikenelle rijwittynnä.

S. 122:
Tohti koprin kommotella.
Vrt. Sanakirja, sana Kommottelen:
Ej ollut kenn tohti koprin kommotella.

S. 131:
Lieolle lepeämähän.
Vrt. Sanakirja, sana Lieko:
Ljeolle lepeämähän.

Ss. 149-50:
Missä tulta tuuwiteltu,
Waapusteltu walkiaista.
Vrt. Sanakirja, sana Waapustelen:
Missä tulda tuuwiteldu,
Waapusteldu walkiaista.

21. Paisumen päälle.

Ss. 4-8:
Sala Poika Wäinämöinen,
Nosta miekkasi merestä,
Lapiosi lainehesta,
Jollas ruhtonet rupia,
Eli painat paiseina.
Vrt. Mythologia fennica, s. 102:
Sala poika Wäinämöisen!
Nosta miekkasi merestä,
Lapiosi lainehista,
Jollas ruhtat rupia,
Eli painat paisuita.
Vrt. De superst. vet. fenn.
Oper. sel. IV, s. 70.

23. Ähkyn Synty.

S. 1:
Ähky Poika ähwärikkö.
Vrt. Sanakirja, sana Ähmeröinen
[Ähky poika] ähwärikkö.

S. 6:
Kussa kypset kinttahani.
Vrt. Sanakirja, sana Kyyinen:
Kusa on kyiset kinttahani.

XXXII. Sawolaisen Sulhais wirsi.[6]

Tulek neitonen minulle,
Mukomalle muihkarille,
Koko Sawon sangarule.
Kolm' on aittoa minulla,
Yx' on aitta wehka suolla, 5
Toinen parcki kankahalla,
Kolmas tyhjönen koissa.
Ompa aitassa eloa,
Sirkan jalka, paarman reisi,
Peiposen perä pakara. 10
Kax' on lehmoista minulla,
Yx' on sääski, toinen paarma.
Paarma maijollen parempi,
Sääski woillen säästösämpi.
Ei ole tietä kellarihin, 15
Eikä aittahan asia.
Puhukamme ennen näitä,
Ennenkun pijämme häitä:
Älä ole kylän juttu,
Kylän juttu, kieli kello. 20
Otak oppisi hywistä,
Tapa muista taitawista,
Esimercki entisistä,
Wanhemmista waimoisista.

XXXIII. Anopin wastaus.

Sanottihin tääll' olewan,
Yhexän ylös tupoa,
Meiltä neittä pyytäessä,
Allia aneltaessa.
Sanottihin tääll' olewan, 5
Kuusi kuulua tupoa,
Meiltä neittä pyytäessä,
Allia aneltaessa.
Sanottihin tääll' olewan,
Wijsi wijna kellaria, 10
Meiltä neittä pyytäessä,
Allia aneltaessa.
Sanottihin tääll' olewan,
Kellarit teloja täynnä,
Telat täynnä tynnyriä. 15
Täälläpä tupa kuuwella tuella,
Seihtemällä seipähällä,
Kewot reijstä mänöwät
Seinistä sepele kaulat,
Koirat uxen uumenista. 20

XXXIV. Historiolae.

0.

Lähtekämä laulamahan,
Saakama sanelemahan,
Noita saatuja satuja,
Joita sylki suuhun tuopi,
Wesi kielelle wetäwi. 5

1.

Oli hemme heinericko,
Toinen Ericki riddari;
Toinen kaswoi kaupungissa,
Toinen suomessa sikisi.
Joka kaswo kaupungissa, 5
Se kaswo kanan munilla,
Joka Suomessa sikisi,
Suomen suurilla härillä.
Sanoi toinen toisellensa:
Läckämästä lähi maille, 10
Läckämästä lähi maille,
Paikolle papittomille,
Joss' on lapset ristimättä,
Waimot kirckoon ottamatta.
Joit oluen tynnyristä, 15
Panit penningin siahan.
Ladoit heiniä ladosta,
Panit penningin siahan.
Laiskat olit lapset lallolassa,
Laiskat lapset, walskit waimot: 20
Kannoit kieltä kelwotointa,
Lijkutit lihan pahinta.
Käwi tästä ruoka Ruohtin,
Ruoka Ruohtin syömä Saxan:
Joi Oluen tynnyristä, 25
Weden wiskasi siahan;
Otti kakun kamarista,
Kiwen wyörytti siahan.
Saipa lallo laapurinsa,
Piru pitkän keihähänsä. 30
Sanoi toinen toisellensa:
Jos sinä jälille jäänet,
Ja minä tapettanehen,
Korjaakkosta munni luuni,
Sido silcki säckisehen, 35
Pannen orihin rekehen
Kuin orit uupuneewi,
Nijn pane härkä etehen.
Josso härkä uupunowi,
Sijhen kircko tehtänöhön. 40

2.

Sämsä poika senterwoinen,
Lato laiwoja merellä,
Istutteli purje puita,
Weti werka purjehia,
Kuin on männikön mäellä, 5
Eli synckä pilwen syrjä;
Sadan tappoi taimenia,
Tuhannen emä lohia.

XXXVII. Pakanalliset Suomen Welho Runot, etc.

0. Prooemium.

a) Anna Jesus suo Jumala,
Soittaa Sopaisen kielen,
Ollin oikein puhua,
Ingan pojan ilmotella.

* * *

b) Rakas Herra hengellinen,
Mitäästä kysyt minulta?
Sitä mä sanon sinulle,
Min' olen Kuckuja kumara,
Wirren laulaja wiaton, 5
Saatan santillen puhua,
Asialle arwotella,
On minulla sata sanaa,
Alla wyöni ansahassa,
Rengahassa reidelleni, 10
Joitei laula kaicki lapset,
Eikä pojat puoletkana.[7]

* * *

c) En minä runon sukua,
Engä laulajan latia,
Ulkua runoja kuulin,
Läpi seinän laulettawan,
Laattialla Lappalaista, 5
Sillon sijwolla puhelit,
Lapin lahti tanterilla,
Ahin pellon pyörtänöllä,
Yxi ahti toinen kauko,
Kolmas weiticka weräjä. 10
Juopu ahti, juopu kauko,
Juopu weiticka weräjä.
Saarialan juomingista,
Kirja werkulan wakosta,
Sillon laskit laulajahan, 15
Wijsahasti wijlettelit,
Opetit osan minulle.

* * *

d) Kolme koiwua mäellä,
Kolme kieltä laulajalla,
Yxi puinen, toinen luinen,
Kolmas on kiwinen kieli,
Puisella puhun tuwassa, 5
Luisella lukun takana,
Kiwisellä kellarissa.

* * *

e) Hywä Herra Hengellinen,
Tunnetkos tämän teoxen,
Äckäjäckö tämän äjexen,
Joka tungetaan tupahan,
Alle katon ajetahan, 5
Nytpä lähem laulamahan,
Satuja sanelemahan.

1. Raudan Synnystä.

a) Wuorest on weden sikiä,
Tulen synty taiwahasta,
Raudan synty ruostehesta;
O! sinuas rauta rucka[8]
Rauta raucka, cuonan couto! 5
Mixikä teit pahoja?
Kuxika tihua työtä?
Mix' aiot syywä syntyänsi,
Luontuansi louckaella?
Kyllä tiedän kusta tulit, 10
Kusta synnyt ja sikesit:
Tuolta tuli rauta rucka
Tuolta synty ja sikesi,
Suon sisältä maan nawalta,
Maasta keski korkiasta. 15

* * *

b) Heitä Herra kinttahasti,
Walahuta wanttuhusti,
Maijon maahan wuotamatta,
Punasen putuamatta,
Lukotkohon luojan lucko, 5
Herran salpa salwatkohon,
Hiki tyttö, hiki neiti,
Hiwuta terä hiellä,
Meden wahalla walele,
Raudan mennä wuotamatta, 10
Simahan walahtamatta.
Mesi hyydä raudan suuhun,
Sima raudan suumalohon.
Mettiäinen ilman lintu,
Tuo mettä mehtolasta, 15
Simaa Tapiolasta,
Raudan raanahan pahahan,
Kipiölle woitehixi,
Haawoille parantehexi.
Ja kun et tottele tuota, 20
Nijn mä kotoa kokoan,
Tuotan tänne taiwahasta,
Wijsi willa kuontalota,
Kuusi pellawan kupua,
Tulewalle tuckehixi, 25
Salwaxi samo ajallet.
Ja kun et tottele tuota:
Neihty Maria Emoinen,
Rakas äiti armollinen,
Tuo turwet tuwan takoa, 30
Sammal saunan seinän luota,
Jottei maito maahan pääse,
Puna peltohon putoa,
Ylihte Jumalan luonnon,
Yli auwon autuahan. 35
Ja kun et tottele tuota:
Nijn sanon sanoa kaxi,
Poika lemmon leikatahan,
Polwilla oman emänsä,
Wanhembansa warpahilla. 40
Ja kun et tottele tuota,
Luotahan Lohia syöpi,
Juopi wettä wierestähän.

* *

c) Tuonnemma kijrut[9] lähetän,
Hywän hylkehen isohon.
Se sinun sywälle wiepi,
Ulapalle uittelowi,
Jostet pääse päiwinähän, 5
Alta mustain multain,
Toisen aikasten tomuin.
Semmä miehexi sanosin,
Joka jouhen halkasisik,
Munan solmulle panisik. 10

2. Kärmehen Synnystä.

Mato musta maasta nousi,
Etana weden emiltä,
Puremahan pistämähän,
Syömähän kaluamahan.
Onkos kyy kaneelin poika, 5
Mato maxan karwallinen?
Mixikä teit pahoja,
Kuxika tihua työtä?
Wedä myrckysi wetehen,
Saata sappesi kotia, 10
Eli huudan hujahutan,
Isälleni Jesuxelle,
Marialle muorilleni
Joka kahto kaxin kerron,
Kolmin kerron korjaeli, 15
Näkemähän näitä maita,
Se sun myrckysi mykäsi,
Sappesi kotia saatti[10]
Se on purkanut puremas
Pihistänyt pistimesi, 20
Syömäs syöxänyt sywähän,
Kawentanut kalwamansi.

3. Nauris madon Synnystä.

Sinerwo sinun Isänsi,
Sinerwo sinun Emänsi,
Kulaten tulit kulossa,
Heläellen heinikossa,
Minun hengi heinihini, 5
Minun ruoka ruohohoni:
Kulisten kulossa menek,
Heläellen heinikossa,
Minun ruoka ruohostani,
Syömästä tätä hyweä, 10
Kaunista kaluamasta.
Kijtos olkohon Jumalan,
Kaxi kaickiwaltiahan,
Joka kaswatti kakaran,
Kahen kallion wälihin, 15
Kiwen kolmen kuolemahan.

4. Luowin loihteminen.

a) Paras luowisen lumoja,
Sydän Marian syyteliä,
Joka luodin luoda taidat,
Luodille lopun lukia,
Wetöhös wetinen werho, 5
Hyhmän kalwo kaswatelko,
Wihamiehen wijnikahan,
Wäncki Pannungin wälille,
Jottei tuima tulta saisi,
Löisi wäncki walkiata, 10
Puota talla taiwahasta,
Wiha tuulen tuntumatta,
Saamatta weri satehen.

* * *

b) Weri koira wentolainen,
Kunsa lyijyä lykännet,
Tahi luowin lukahutat,
Sattuon oma saparos
Pyörtyön oma peräsi, 5
Hirwen nahka hijen maalta,
Pyssysi piwertakohon,
Wäncki pannus wääntäköhön!
Lyijysi lyhentäköhön,
Munasi musertakohon; 10
Jottei wiolle wierisi,
Eikä waiwoille wajosi,
Ylihte Jumalan luonnon
Tahon miehen taiwahaisen.

* *

c) Tarttu joka tanterelle,
Kahexan kakaran päällä
Hepo hijen huori poika,
Juuttahan wakahan wesa,
Wijkon wuoressa makasi, 5
Hywän hetken helwetissä,
Kauwan aikaa kalliossa.

5. Arpa Sanat.

Saatan santille puhua,
Asialle arwotella,
Kum me arwolle ajanen,
Miesten merkille ruwennen,
Anna hijsi hilckujansi, 5
Lempo lieri lackiansi,
Johon arpani asetan,
Lepän lastun langetellen.

6. Clausula.

Käkönen kukahtelowi,
Suoran sarikan nenässä,
Pääskönen wisertelöwi,
Päällä luokan laaullensa,
Luowu lintu laulamasta, 5
Pääskönen wisertämästä;
Nijn mä lauluni lopetan,
Lukun suulle leiskahutan.

7. När Brännewin brännes.

Lähe kulta kulkemahan,
Hopea waeltamahan,
Kullasta kyneä myöden,
Hopiaista ortta myöden,
Keng' katehen kahtonowi, 5
Silmin kierin kexinöwi,
Silmät woina wuotakohon,
Rasuwana rapattakohon,
Tuonne Helwetin tulehen,
Pahan wallan walkiahan, 10
Kus' ei kuulu kuuna päänä,
Näy ilmossa ikänä.
Kuiwa kuusi kaswakohon,
Katehen kowan etehen,
Kuiwa kuusi rauta oxa, 15
Korwan katehen[11] sisähän.

8. Då en qwinna skal föda.

Acka poikia tekewi,
Saunan lautain perällä,
Poiki poikia yhexän,
Yhellä wesi kiwellä,
Yxi ruho toinen rampa, 5
Kolmas werinen sokia,
Yxi pijliä pitäwi,
Toinen jousta jännittäwi,
Joll' ammun weri sokean.
Päästän pijkan pijntehistä, 10
Waimon wahtan wääntehistä,
Kintu suonista kowista.
Tuonnemma kipuja panen,
Tuonnemma panen pahoja,
Keskelle kipu mäkiä, 15
Kipu wuoren kuckulalle.
Tule turwa Jumaloista,
Apu einetten emistä,
Wara wainosta hywistä,
Tule luoja luotehesta, 20
Lähe lännestä Jumala,
Karajako järwen rauta,
Kumajako kuusen kanto,
Tämän noijan noituissa,
Lappalaisen lausuissa, 25
Mixis kuun kehästä päästit,
Päästit päiwän irrallensa,
Mixes päästä päiwän alla,
Kuun kumman kehiwän alla,
Waiwasta walittawaista, 30
Kiwusta kirisewistä,
Acka parkoa polosta,[12]
Poimi poikia powesta.

9. När någon har sweda och wärck.

Mist' on pulmat puuttununna,
Taikehet tapahtununna?
Kiwistäkö? kannostako?
Waicko wanhosta sioista?
Otanko kotkalta kourat, 5
Haukan pojan haarottimet,
Linnulta lihan pitimet,
Jolla puskuja puserran
Ampu tautia ajelen.
Ihte Ilmonen Jumala, 10
Ihte wanha wäinämöinen,
Ihte seppä ilmarinen,
Täsä myöskin tarwitahan.
Mene pian pyörtehellen,
Mene tuonne kumma käsken, 15
Linnun lentäwän sisähän,
Kaswawaisen kainalohon.
Tuonnemma sinun manoan,
Ruutin koskehen kowahan,
Ilarihin ilkiähän, 20
Kalarihin karkiahan,
Siel' on hywä huiskatasi,
Armas aika ollaxesi.

10. Kuoharin Sanat.

"Woitelemme, woitelemme,
Tuli woilla woitelemme,
Rauta pojalla woidellahan,
Tuli woisa wäkewämbi.
Tummene sinä tulonen, 5
Waimene sinä walkiainen,
Tule tuntumattomaxi,
Waimene warattomaxi.
Iske tulta Ilmarinen,
Wälähytä wäinämöinen, 10
Kolmella kokon sulalla,
Kirjawalla kärmehellä,
Matawalla maan madolla,
Wiritä tuli soronen,
Lampihin kalattomaan, 15
Aiwan ahwenettomaan,
Päiwinä muutamina,
Aikona monikaina,
Wälähytä tuli soronen,
Lampihin kalallisehen 20
Aiwan ahwenellisehen,
Tuli lohi punanen,
Nieli tuon siwiän sijan,
Tuli kalanen karsi,
Nieli tuon lohen punasen, 25
Ehtittijmpä wiliätä,
Mies pieni merestä nousi,
Uros allosta ylöni,
Sori sormehen surunen,
Pysty peukalon pitunen, 30
Hijessä sucka, jäsä kengä.
Tuohi tänne joutuohon,
Wili kalasen karihin,
Wili lohen punasen,
Wiltin siwiä sijka, 35
Löyttijn puna keränen,
Löyttijn tuli soronen.
Tuostapa sitte synty synty,
Tuostapa sitte kaswo Kaswo,
Kyllä tiedän synnyntysi, 40
Tiedän kaiken Kaswantosi.

11. Packasen Sanat. Botn:

Packanen pupulin poika,
Talwi poika ärjentä,
Talwi taidolla asuuwi,
Kesä lämmin lähtehillä,
Älä kylmä kynsiäni, 5
Älä päätäni palele,
Jyrkäytä jyrkäytä,[13]
Miekalla tuli terällä,
Wasaralla waskisella.
Älä kylmä kynsiäni, 10
Älä päätäni palele;
Ennen Koskein kylmämästä
Kun on Ruohtisa Homarin Koski,
Hämehesä härän pyry,
Kolmas koski tällä maalla, 15
Äsken kylmä kynsiäni,
Äsken päätäni palele.

12. Aliter Savon.

Packanen puhurin poika,
Älä kylmä kynsiäni,
Älä päätäni palele.
Kylmä kylmiä kiwiä,
Pajun juuria palele, 5
Koiwun juuria kolota.
Packanen puhurin poika,
Älä kylmä kynsiäni
Älä päätäni palele.
Tulen tungen suckihini, 10
Kekälettä kengihini,
Packasen palelemata,
Kowan ilman koskemata.
Tulipa etien tulikin,
Pohjolahan mennesämme, 15
Puut puhu lehettömäxi,
Rauwan ruostehettomaxi,
Heinän helpehettömäxi.
Mettiäinen pieni lintu,
Tuo mettä mettilästä, 20
Hunoata Fapiolasta,
Woida alta woida päältä,
Kerta Keskeltä siwalla,
Packasen palelemata,
Kowan ilman koskematta. 25

13. Madon Synnyt. Botn:

Mato musta maan alanen,
Toucka tuonen karwallinen,
Läpi metzän menetteli,
Puitten juurten puetteli.
Tiedän sunki syntyneesi 5
Poika kalcki kaswaneesi.
Syöjätär merehen sylki,
Lapa lieto lainehesen,
Sen aalto ajo kiwelle,
Sijtä wäänty wärttänäxi, 10
Sijtä käänty kärmehexi.
Pää on pantu pawun jywästä,
Silmät lijnan siemenestä.
Tuold' on hambaat haettu,
Orahasta tuonen ohran[14] 15
Kieli lemmon keihähästä,
Pyrstö lemmon purjehesta.
Tijän sunki synnyntösi,
Poika kalcki kaswantosi,
Waick en nähnyt ihteäsi. 20
Tijän kyllä kaicki karwas:
Pajun karwa pannaanen,
Kuppelo kulon alanen,
Hemmät heinän karwallinen,
Joka lääwäsä lätiwi, 25
Alla nurckain nutiwi.
Tuleppa työsi tuntemahan,
Wilasi parantamahan,
Ennen kun sanon emolle,
Walittelen wanhemmille. 30
Enämpi Emolla työtä,
Koska poika pahan teki,
Lapsi angeen asuwi.
Hywin teit ettäs panit,
Teet paremmin ettäs parannat. 35
Suli woi sulattaisa,
Raswa räywytetäisä.
Sulemmat sinun wihasi.
Kaiha on Sun katoisansa,
Kaiha päiwä wiertesänsä, 40
Kaihembi sinä wielä.
Mesi keitä Kielelläsi,
Sima suusasi suloa,
Kipu kielesi nenähän,
Alle haiku hambahisi. 45

14. Hirwen Synty. Botn.

Missä Hirwi synnytelty,
Karin poika kaswateltu?
Tuoll' on Hirwi synnytelty,
Newan tuulisen selällä,
Tiheillä tuomikoilla, 5
Paxuilla paju pehuilla,
Otawaisen olka päillä,
Taiwaan tähtehin seassa.
Tijän synckä synnyntösi,
Maa katala kaswantosi: 10
Selkä koiwun kongelosta,
Sääret wäärastä lepästä,
Karwat karwa korttehista,
Pää on saaren juurikasta
Raato muu lahua puuta. 15
Joutu hirwi juoxemasa,
Lappalaisten kowan eetek,
Eipä lasta Lapis ollut,
Jok' ei pessyt kattilalta,
Ja ei weistänsä hionut, 20
Oino kijnni ottamahan.

15. Qvarn-Runo.

Jos olla joet olunna,
Joki wieret wehnä maina,
Saisi orjatki olutta,
Palkollisetkin panosta,
Wierrehtä kiwen wetäjät. 5
Nijn mä laulan lijtättelen,
Kuin wietonen wierrättelen,
Suusta kun sulan kynästä,
Päästä päiwän kackarasta,
Laulan pielexet pinoilen, 10
Tammet käski tanterillen,
Tammellen tasaset oxat,
Joka oxallen omenan,
Omenallen kulta pyörän,
Kulta pyörällen Käkönen; 15
Kun käki kukahtelowi,
Kulta suusta kumppahuwi,
Waski parralle waluwi.
Kiwi suuri orja pieni,
Jauhaja wähä wäkinen. 20
Joko laulullen lähemme,
Wirren töillen työntelemme,
Kun se tuttuni tulisi,
Ennen nähtyni näkysi,
Heti suuta suickahasin, 25
Käsin kaulahan menisin.

16. Tulen Synnystä.

a) Wuorest' on weden sikiä,
Raudan synty ruostehesta,
Tulen synty Taiwahasta.
Tasan on Taiwahan saranat,
Tuli läicky Taiwahasta, 5
Ilma käänty kehrän päällä,
Ostoja suwettajassa,
Elääntä luotajassa.

* * *

b) Jok olet kihlan kijnni pannut,
Ilman luotehet lukenut,
Tee tuli tehottomaxi,
Walkia warattomaxi,
Panu miehuettomaxi, 5
Ettei polta poikoansi,
Turmele tekemätänsi,
Riko ristityn ihoa,
Kuuna kullan walkiana.
Tuowos hyytä pohjalasta, 10
Jäätä kylmästä kylästä,
Kesällisen wuohen werta,
Talwisen jänexen werta.
Ja kuin ei tottele tuota,
Nackaa wasikan nahka, 15
Alasexi astiaxi,
Palon päälle peittehexi.

17. Weden Synnystä.

a) Raudan synty ruostehesta,
Tulen Synty Taiwahasta,
Wuorest' on weden sikiä.
Wesi werratoin hywiä:
Joka wettä wellonowi, 5
Wedestä wiljan wedäxen.
Wedes on kalanen Karhu,
Joka uipi uljahasti,
Kauhiasti kannustawi,
Hywä on hylkehen eleä, 10
Luotahan Lohia syöpi,
Juopi wettä wierestähän.

* * *

b) Tuonnemma kiwut lähätän,
Hywän hylkehen isohon (ihohon)
Se sinun sywälle wiepi,
Ulapalle uittelowi,
Jostet pääse päiwinähän, 5
Alta mullan mustuttajan,
Toisen aikasten tomuin.
Semmä miehexi sanosin,
Joka jouhen halkasisik
Munan solmulle panisik. 10

18. Tulen Synty.

Iski tulta Ilmarinen
Wälähytti Wäinämöinen (wälkytteli)
Kolahutti kolmi sormi,
Kolmella Kokon sulalla,
(Eläwällä Engelillä), 5
Kijltäwällä kärmehellä,
Matawalla Maan madolla,
Teräxisen pienan päällä,
Rahin rautasen nenähän.
Wyörähti tuli soronen, 10
Wieri aina wiertesänsä,
Ricki rinnat tyttäriltä,
Halki hartiat Emolta,
Poicki polwet poikueita.
Wiery aina wiertyänsä, 15
Keskellen Aloen järwen.
Usein Aloen järwi,
Kuohu kuusein tasalle,
Äärty päälle äyrästesän,
Tuskasa tulen palawan, 20
Walkeisen waitelosa.
Nuoret neuwua pitäwät,
Wanhemmat ajattelewat.
Mato mammon paistettihin,
Toucka tuonen korwettihin. 25
Sen kypenet kylwettihin,
Päiwältä kaswateltihin,
Wijkosa lijotettihin,
Päiwän kesken tehwittihin.
Werkot on weljesten kutomat, 30
Sisarusten kehräjämät,
Opin ainalla panemat,
Kälysten käpäilemät.
Saadahan wetehen werkot,
Sata lautaa laskettuhin. 35
Tuhat silmää heitettihin,
Wedettihin, wellottihin,
Saadahan kaloja muita,
Tuimenia, taimenia.
Waan ei saada sitä kalaa, 40
Jota pyytähän kowinta.
Nuoret neuwua pitäwät,
Wanhemmat ajattelewat.
Nurin nuotta potkittihin,
Wäärin wäättihin apajat. 45
Reisi toinen potkittihin,
Tuonen mustahan jokehen,
Kalman kaiwohon sywähän.
Saatihin kalanen karhi,
Sisällä lohi punanen, 50
Sisällä halewa hauki.
Halastin hauwin wahta,
Siellä oli sileä sijka.
Siwataan sijan suolet,
Tuo tuolla sini keränen, 55
Sijan suolen syckyrässä.
Puretaan sini keränen,
Tuo tuolla puni keränen,
Tuo tuolla tuli soronen[15]
Puretaan puni keränen, 60
Tuo tuolla tuli soronen.

19. Historiola.

Ihte wanha Wäinämöinen,
Westäwi tuli wenettä,
Tuli purta karittaavi.
Sai wenehen walmihixi,
Purresaan asetetuxi. 5
Tuli nuori joukawainen,
Lyöpi laijan laattiasen,
Weneheltä walmihilta,
Purrelta asetetulta.
Ihte wanha Wäinämöinen, 10
Pistihin tuli kotahan,
Löysi keihähän sopesta,
Syöxi miestä syömän kautta,
Kautta kainalon wasemman.
Tuopa nuori jouhkawainen, 15
Hätäytti, hujautti,
Ja wiheltä wiwautti,
Ongo maalla maa hywiä,
Ongo weillä wein hywiä.

20. Tulen Sanat. Botn.

Iski tulta Ilmarinen,
Wälähytti Wäinämöinen,
Päällä pystön pilwen reunan,
Päällä kuuwen kirjo Kannon,[16]
Päällä taiwahan yhdexän, 5
Kolmella kokon sulalla.
Sääsken pienillä sulilla,
Pijtä pickunen kädessä,
Tauloa toki wähänen.
Iski tulta kyntehensä, 10
Järkytti jäsenehensä.
Wyörähti tuli soronen,
Ylihte aloen järwen,
Tuiskahti tuli soronen,
Läpi maan, läpi manuen, 15
Läpi kuuwen Kirjo kannon,
Läpi taiwahan yhexän,
Läpi lapsen kätkyestä,
Rijpo rinnat tyttäreltä,
Puhko paarmahat emolta. 20
Emonen enämmän tiesi,
Äiti äijemmän tapisi,
Se tunsi tulen lumoja,
Walkiaisen waiwutella.
Tuiskahti tuli soronen, 25
Läpi maan läpi mannen,
Pohjahan aloen järwen,
Rutappu[17] pohjahan merehen,
Alawahan Angerwahan.
Sitte tuo Aloen järwi, 30
Kolmasti kesässä yönä,
Kuohu kuusiansa tasalle,
Änsy päälle äyrästensä.
Sitte taas Aloen järwi,
Kolmasti kesässä yönä, 35
Kuiwi kuiwille wetensä
Arinoille ahwenensa,
Kijskisen kiwikarille,
Sileälle sijkasensa,
Tasaselle taimenensa. 40
Kuuli tuon sileä sijka,
Nieli tuon tuli sorosen.
Sitte tuo sileä sijka,
Uiskenteli, niemi, niemi,
Niemi, niemi, saari, saari, 45
Saoin saarien neniä,
Kymmenin karin neniä,
Tuhansia niemen päitä,
Tuskissa tulen punasen,
Walkiaisen waiwannossa, 50
Huuti kohta kulckuahan,
Liecki wienossa wedessä,
Alawassa Angerwassa,
Minun wienon nieliätä,
Kalkisen kadottajata. 55
Kuuli sen halewa hauki,
Nieli tuon sileän sijan;
Sitte tuo halewa hauki,
Uiskenteli, niemi, niemi etc.
— — Kalkisen Kadottajata. 60
Kuuli sen Lohi punanen,
Nieli tuon halewan hauwin,
Sitte tuo lohi punanen,
Uiskenteli, niemi, niemi
— — Kalkisen kadottajata. 65
Kuuli sen kalanen karhu,
Nieli tuon lohen punasen,
Uiskenteli, niemi, niemi etc.
— — Kalkisen kadottajata.
Lapin poika kolmi sormi, 70
Ihte werckoja kutowi,
Ihte langat kehrajäwi,
Laski werckoja wetehen,
Sata lauwan laskimelle.
Wedettihin myötä wirron, 75
Wasta wirron souwettihin,
Kaickia on[18] kaloja muita,
Ihweniä, Ahwenia,
Tuimenia, Taimenia,
Ei saatu kaloa tuota, 80
Jota wasten nuotta tehty,
Jota langat kehräelty.
Lapi neiiti kolmi sormi,
Sepä werckoja kutowi,
Ihte langat kehreäwi, 85
Laski werckoja wetehen etc.
— — langat kehräilty.
Lapin poika kolmi sormi,[19]
Ihte werckoja latowi,
Ihte langat kehräjawi, 90
Laski werckoja wetehen,
Sata lauwan laskimelle.
Wedettihin myötä wirron,
Wasta wirron souwettihin
Lapin ucko kolmi sormi, 95
Sepä werckoja kutowi,
Ihte langat Kehreäwi,
Laski werckoja wetehen etc.
— — langat kehräelty.
Lapin acka kolmi sormi, 100
Tuonen toukan polttanunna,
Maan matosen jaxanunna,
Sen kyljet kylwettihin,
Yöllä hamppu kylwettynä,
Rikeneeltä rijwittynä, 105
Wälehin wetehen wiety.
Lapin acka kolmi sormi,
Rauta kuontalon kutoja,
Teräs langan kehreäjä,
Rauta solmun solmuaja etc. 110
— — langat kehräelty.
Wedettijn wesi kiwelle,
Waiwattihin wattalolle.
Wesi kaatu kalliona,
Nuotan Rautasen edessä. 115
Tarrus nuotan tarpojana,
Weden wellixi sewotti,
Tarpo nuotan tappuroixi,
Saatihin kalanen karhu
Ei ollut sitä urosta, 120
Kun kärsi käsin ruweta,
Tohti koprin kommotella,
Ilman wyötä kinttahata,
Ilman rauta ruckasita
Ilman waski wanttuhita. 125
Mies musta merestä nousi,
Uros aallosta ylöni,
Pystö peukalon pitunen,
Pystö peukalon pitunen,
Waiwon waaxan korkukainen, 130
Lieolle lepeämähän,
Karahkalle kahtomahan,
Se kärsi käsin ruweta,
Tohti Koprin Kommotella,
Ilman wyötä kinttahata etc. 135
— — waski wanttuhita.
Kahtottihin karhun wahta,
Löyttihin Lohi punanen,
Wijltihin lohi punanen,
Löyttihin halewa hauki. 140
Halkastihin hauwin wahta,
Löyttihin sileä sijka.
Siwuttihin Sian wahta,
Löyttihin sini keränen.
Sini kerän sinkoteltu, 145
Löyttihin puna keränen.
Purettu puna Keränen,
Löyttihin tuli soronen.
Missä tulta tuuwiteltu,
Waapusteltu walkiaista. 150
Tuolla tulta tuuwiteltu,
Päällä taiwahan yhdexän,
Päällä Kuuwen Kirjo kannen,
Rahin rautasen nenässä,
Wenehessä waskisessa, 155
Kerin Kultasen sisällä.
Hopiainen tuuti, tuuti,
Wapa kultanen wapisi,
Wihtat kultaset kulisit,
Kun on tulta tuuwiteltu, 160
Waaputeltu walkiaista etc.

21. Paisumen päälle.

Ruskia rupinen äiti,
Mixis teit rupisen pojan,
Yxini juurin pään yhexin,
Sala Poika Wäinämöinen,
Nosta mieckasi merestä, 5
Lapiosi lainehesta,
Jollas ruhtonet rupia,
Eli painat paisehia.
En puhu omalla suulla,
Puhun suulla puhtahalla, 10
Läikäytän lempiällä,
Junnu Jumalan Pojan,
Kautta Jesuxen sydammen.

22. Puun Synty.

Puu Synty puhtahasta,
Hawu ladwa laukiasta,
Puu puhas Jumalan luoma,
Wesa Jesuxen wetämä,
Oras onnen Kaswattama. 5
Mikä puu pahaa teki,
Hawun puu pahaa teki,
Lehti puu ihmetteli,
Lehti puu pahaa teki,
Hawu puun ihmettelex, 10
Mies sula jokia souti,
Sulosella karpahalla,
Sulonen nola piwossa,
Suloset airot Kahden puolen,
Joka itte Herra Jesus, 15
Pirskahti wesi pisara,
Mustan peltoin perille,
Kipeille woitehexi,
Haawoillen parantehexi.
Kipu mäen iso Emäntä, 20
Heilutteli helmojansa,
Kipehille woitehexi,
Haawollen parantehexi.
Tuonnemma panen pahoja,
Keskellen Kipu mäkeä, 25
Kipu wuoren Kuckulallen,
Kipu mäen Iso Emäntä,
Woitele yltä, woitele päältä,
Sisälle kiwuttoman,
Alta aiwan terwehexi, 30
Päältä tuntumattomaxi,
Ettei yötänä äkissyt,
Päiwänä sairastanut etc.

23. Ähkyn Synty.

Ähky Poika ähwärickö,
Toinen poika tohwericko,
Kolmas kodan nokinen,
Kosken kuohusta koottu,
Weden wahusta walettu. 5
Kussa kypset kinttahani,
Maan mato wanttuhuni,
Jolla kynnän kypsen pellon,
Käärmehen käännättelen?
Äskön pidin ilwexen[20] iho lihoja 10
Kontion Kowia luita,
Jolla ähkyä äsötin,
Iholta ilmenis raukan,
Karwalta emä kapean.
Tuonnemma sinua panen, 15
Lohen suuren leuka luillen,
Hauwin suuren hartioillen
Ihosta ihmenis raukan,
Tuonnemma sinua panen
Koiwun suuren Kangeloon, 20
Haawan — — —

II.

Kaarle Fredrik Berghin vanhat runot.

A. I. Arvidssonin kokoelmassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistossa säilytetään eräs vanhoja runoja sisältävä, 22 sivun suuruinen foliovihko, joka on merkitty n:o 488 a). Käsialasta huomaa, että kokoelma on viime vuosisadalta, mutta itse käsikirjoituksessa ei ole mitään, joka osottaisi, mistä Arvidsson on sen saanut, tai kuka runot on muistiinpannut. Onneksi on Arvidsson kuitenkin kopioinnut alun käsikirjoituksesta ja kopion ensimäisen sivun yläreunaan kirjoittanut "M[anu]s[kri]pt af Bergen" (ks. käsikirj. 486 b) n. 5), jonka avulla saamme selville, mistä runot ovat. Lokak. 5 p. v. 1819 kirjoittaa Arvidsson ystävällensä, lehtori E. A. Crohnsille, jonka kanssa hän kesällä oli kerännyt runoja Pohjois-Savossa, että hän kotimatkallansa erehdyksestä kulki Suonenjoen Bergin ohi ja joutui Rautalammin pappilaan, missä Boucht[21] kaikella muotoa lupasi hankkia hänelle Bergin runokokoelman (ks. C. G. Estlander, Adolf Ivar Arvidsson som vitter författare, s. 42). Että Bergiltä saatu Arvidssonin kokoelmassa tavattava käsikirjoitus on sama kuin se, josta kirjeessä puhutaan, ei voi epäilystä olla, eikä ole vaikeata päättää, kuka Berg oli, sillä kysymykseen saattaa tulla ainoastaan Suonenjoen kappalainen Kaarle Eredrik Bergh.

Kaarle Fredrik Bergh oli Porthanin aikalaisia hänkin, mutta nuorempi kuin edellisen runokokoelman pelastaja Törnudd. Hän oli syntynyt v. 1763, tuli ylioppilaaksi v. 1785, papiksi v. 1788 ja pitäjänapulaiseksi Suonenjoelle v. 1793, jossa hän vaikutti, vuodesta 1798 asti kappalaisena, enemmän kuin puolen vuosisataa kuolemaansa saakka v. 1844. Bergh oli innokas jumalansanan selittäjä, mutta harrasti sen ohessa myös suomen kieltä, ollen noita, nyt usein unhotettuja, entisaikoina eläneitä suomenmielisiä, jotka varmasti uskoivat suomalaisen Suomen tulevaisuuteen ja hengen silmillä näkivät onnellisemman ajan isänmaalle koittavan kuin missä heidän itse oli sallittu elää (ks. Biogr. nimikirjan lähteitä Historiallisella Seuralla).

Mitenkä Bergh on saanut käsikirjoituksen, joka osallansa osottaa hänen suomalaisten harrastustensa laatua, emme nykyisillä tiedoillamme voi täydellisesti selittää. Runojen kieli on Savon murretta, joten ensi katsauksella olisi valmis luulemaan, että Bergh on ne Pohjois-Savossa kansan suusta muistiinkirjoittanut. Mutta runot eivät ole Berghin keräämät. Huomattuani kokoelman toisen runon olevan yhtäläisen sen tulen synnyn kanssa, jonka Ganander kertoo Mythologia fennicassaan kappaleessa "Aloen-järvi", aloin verrata käsikirjoitusta Porthanin aikuisiin runoihin, ja vertauksen tulos on, että samalla tavalla kuin Törnuddin runot voi näyttää olevan Porthanin ajalta, saattaa todistaa, että Berghin käsikirjoitus on ollut tunnettu Porthanille, Lencqvistille ja Gananderille jo ennenkuin hän tuli ylioppilaaksi. Oikeinkirjoituksesta kuitenkin heti näkee, että Porthan ja hänen aikuisensa kansanrunoudentutkijat eivät ole runoja muistiinkirjoittaneet. Sitä todistaa myös kokoelman toisessa runossa kahdesti tavattava säe acka wanha wäinämöinen (ss. 64, 85). Väinämöisestä puhuttaessa sanotaan teoksessa "De superstitione veterum fennorum", että tätä oli arveltu Veinemoiseksi, johon ajatukseen muutamat olivat siihen määrään taipuvaisia, että eräskin runossa, missä muissa toisinnoissa oli ucko Wäinämöinen aina kirjoitti acka Weinemoinen (ks. De superst. vet. fenn. Oper. sel. IV, s. 63). Jos Porthan tai Lencqvist itse olisivat edellämainitut säkeet muistiinpanneet, eivät he olisi näin kirjoittaneet. Että Ganander ei ole runoja kerännyt, osottaa se, että hän säkeen Jumalan sufwemallen (ks. n. 8 s. 69) lukee sanakirjassansa Jumalan suurellen maallen (ks. sanaa Latu), ja antaa aivan vääriä selityksiä säkeihin Ällä ljko linnan kylfwi (lue: Yöllä Liiko liinan kylvi) (n. 2 s. 41) ja Sapi hyhämöitelöpi (lue: Saapi hyyhämöittelööpi) (n. 2 s. 56). Edelliseen täytyy sovittaa selitys "Yöllä liku lijnan kylwy — pro _likosi, på en natt blötes lijnet", ja todennäköisesti on jälkimäinen antanut aihetta lauseparteen "Sappi hyhämöittelee gallan fräser, upstiger" (ks. Sanakirja, sanat Likoan, Hyhämöittelen.[22]

Käsikirjoitus ei ole Berghin tekemä kopio, sillä hänen jälkeenjääneissä papereissaan on käsiala toisenlaista.[23] Useat Porthanin aikuiset yksityiset runosäkeet viittaavat aivan samanlaisiin alkumuotoihin kuin tässä käsikirjoituksessa tavataan (vrt. esim. n. 1 s. 25, n. 2 s. 94, n. 9 s. 12, n. 10 s. 15, n. 14 ss. 1, 5 vastaaviin säkeihin Porthanin, Lencqvistin ja Gananderin teoksissa), mutta alkuperäinen käsikirjoitus ei Berghin runokokoelma nähtävästi kuitenkaan ole, vaan kopio, siinä kun on koko joukko virheellisiä muotoja, joita täytyy katsoa kopioitsijan tekemiksi. Sellaisia ovat: 1) lammi tanderehen pro: tammi t. (n. 1 s. 12); 2) tuimenia laimenia pro: t. taimenta (n. 2 s. 40); 3) lannerta taivoittamatak pro: tannerta t. (n. 14 s. 58); 4) itek aiwollen asihin pro: i. airollen a. (n. 2 s. 62); 5) eij kärsi käsin wuoetta pro: e. k. k. ruwetta (n. 2 s. 86); 6) parta minulla eijsa pro: p. rinulla e. (n. 2 s. 100); 7) suo muron murotottawia pro: s. m. murottaria (n. 4 s. {17}); 8) kylmä kylmiä kiriä pro: k. k. kiwiä (n. 5 s. 16); 9) siralla siansi harjas pro: siwalla s. h. (n. 14 s. 76); 10) makeasti märotellen pro: m. mänottelen (n. 10 s. 39); 11) nousi ennen einke xuko pro: n. e. eineh Euko (n. 1 s. 18); 12) kollmella konsulalla pro: k. kokon s. (n. 2 s. 10); 13) kolut k[ertow]a kesäsä pro: kolmet k. k. (n. 2 s. 25); 14) kuras perän pitäjä pro: kukas p. p. (n. 2 s. 60); 15) ennen onpa nousemata pro: e. noijan n. (n. 1 s. 20); 16) kifwien kaskella mäkeä pro: kifwi on k. m. (n. 2 s. 138); 17) Rauta rehki kilta kilpi pro: R. r. kulta k. (n. 4 s. 1); 18) pähi pellon pengeresä pro: päsi p. p. (n. 4 s. 35); 19) kumauta konojela pro: k. kongela (n. 9 s. 13); 20) suficen misa solissan pro: s. muisa s. (n. 12 s. 4); 21) ahafwa kahulliseksi pro: a. kähulliseksi (n. 14 s. 6); 22) yhen sanan sapuilla pro: y. saunan s. (n. 14 s. 15); 23) pästen penillä sulilla pro: päsken p. p. (n. 14 s. 46); 24) mahan mättaittömähän pro: m. mättäittömähän (n. 14 s. 62); 25) wilja andaisa wihastuk pro: w. andaija w. (n. 18 s. 4). Erehdysmuodot n. 1-10 ovat aivan silminnähtävästi syntyneet siten, että kirjoittaja, kun ei tuntenut sanojen merkitystä, sekoitti t:n ja l:n sekä r:n, n:n ja w:n toisiinsa, jotka olivat alkuperäisessä käsikirjoituksessa epäilemättä epäselvästi kirjoitetut ja siten hyvin toistensa näköisiä. Käsikirjoituksessa eroaa t l:stä muussakin kuin viivassa, niin että se ei ole yksin tämän poisjäämisen kautta syntynyt. Mitä n. 6:teen tulee, ei ole luultavaa, että Lencqvist ja Ganander olisivat lukeneet rinnalla ja rinnolla (ks. alemp. vert.), jos käsikirjoituksessa olisi ollut minulla. N. 7:ssä on Gananderilla sekä Mythologia fennicassa (ks. s. 48) että Sanakirjassa murottaria pro: murotottawia (ks. Sanakirja, sana Murottaria). N. 10:ssa on Gananderilla manottelen pro: märotellen (ks. Sanakirja, sana Manottelen). N. 11:ssä on teksti kokonaan turmeltunut; Gananderin sanakirjassa tavataan sana Eineh-Euhko, joka selitetään "emäntä joka eineen valmistaa, matmor, mater familias." Säkeen alku ja loppu sopii hyvin yhteen tämän kanssa, ja x:ksi on kopioitsija voinut lukea saksalaisen E:n. N. 15. Että onpa on luettava noijan, todistaa Gananderin Sanakirjan säe Ennen Nojjan nousemata (ks. sanaa Nousu). N. 17. Sanaa kilta pro: kulta, joka tavallinen sana tavataan tässä paikassa Porthanilla, Lencqvistillä ja Gananderilla (ks. alemp. vert.), on vaikea ajatella muistiinpanijan tekemäksi. N. 18:ssa voi päsi:sta, hyvin tulla pähi, sillä saksalainen s ja h ovat hyvin toistensa näköisiä. N. 23:ssa oli helppo lukea pästen pro: päsken, kun sk- ja st-yhtymillä ei epäselvästi kirjoitettaessa ole suurta eroa saksalaisessa kirjoituksessa.

Ne tämän käsikirjoituksen säkeet, jotka tavataan Porthanin aikuisissa teoksissa, ovat runoja myöten lueteltuina seuraavat:[24]

1. Perustussanoja.

S. 1:
Aukaisen sanani arkun.
Vrt. Sanakirja, sana Sanainen:
Aukaisen sanaisen arkun.

Ss. 6-10:
Leneckö minusa miestä,
Uckon poiasa urosta,
Wangamoisesa waroa,
Tämän pulman purkajata,
Tämän jaxon jaxajata.
Vrt. Mythologia fennica, s. 100:
Lieneekö minussa miestä,
Ukon pojassa urosta,
Wangamoisessa waroa?
Tämän pulman purkajata,
Tämän jaxon jaxajata? — —

Ss. 13-14:
Ettei noita kyllin soisik,
Kaihi wiljata witoisik.
Vrt. Sanakirja, sana Kaiha:
Jott ej noita kyllin soisik,
Kaihi wiljalta witosik.

Ss. 23-4:
Kengiminen kengihinsä,
Paneminen [pa]ulo[hin]sen.
Vrt. Sanakirja, sana Kenkiminen:
Kengiminen kängihinsä,
Paneminen paulohinsa.

Ss. 25-6:
Kengin kängäni lujaxi,
Pa[nen] paulat kindiäxi.
Vrt. Sanakirja, sana Paula:
Kengin kengäni lujaxi,
Panen paulani kijndiäxi.
Vrt. Sanakirja, sana Kengä:
Kängin kängäni lujaxi.

Ss. 37-8:.
W[oi] Iumala walollinen,
Waloll[inen] armollinen.
Vrt. Sanakirja, sana Wallollinen:
Voi! Jumala wallollinen,
Wallollinen armollinen.

Ss. 39-40 (vrt. n. 9 ss. 3-4):
Piä pilfwis[ä] [kä]räjät,
Sekehisa sälfwät neuwot.
Vrt. Sanakirja, sana Sekehissä;
Pidä sekehissä selwät neuwwot,
Piäk pilwissä käräjät.

2. Eldens ursprung.

Toisinnon pääsisällys on Mythologia fennicassa kerrottu seuraavalla tavalla:

Aloen-järwi, Finnarnes Styx, i högsta Lappmarken. En eldpuss; där elden fanns i en sarf. Då Ilmarinen och Wäinämöinen slogo up eld, for en eldgnista i Alue-träsk, som deraf 3 gångor i sommarn uptorkades, så at Stengruset på botnet syntes. Där drogs sedan not, at upsöka elden; först med en not af bast, och man fångade väl fisk, men ej den hvari elden var; sedan gjordes en annan not af lin och hampa: J. Maria rodde och Wäinämöinen satt i styret; noten drogs mot och med strömmen; och då fångades en krampfisk; [sanakirjassa on kalanen karhi selitetty "En krampfisk — Torpedo">[ men hvarken Wäinämöinen eller Maria tordes gripa den. En svart karl 3 tum hög steg då up från hafvet, som hade stenskor, en hjelm af flinthårda hällen, långt hår til hälarne och skägg alt til midjan; han fläkte med bara händer Krampfisken, fann i den en lax, i laxen en gädda, i gäddan en sik, i siken en sarf, i sarfven et rödt nystan, i nystanet eldstrimman och elden, hvars sveda och värk sedan manas och hänvises til Kipumäki.

Ss. 7-9:
Eläwällä enuxela,
Matawalla maan mawolla,
Kiriwalla karmehellä.
Vrt. Sanakirja, sana Ennus:
Eläwällä ennuxella,
Matawalla maan madolla, — —
Kirjawalla kärmehellä.

S. 16:
Puhki kumman turfwan putken.
Vrt. Sanakirja, sana Tuura:
Tuuran putki, järn pijpan eller skaftet,
däri trädhandtaget i ijsbilden sättes.

S. 28:
Waluisa walkiaisen.
Vrt. Sanakirja, sana Walun:
Waluisa walkiaisen, då elden ned sänkte sig.

Ss. 29-30:
Neito neuwowa pitäpi,
Morsiamet kuihuttawat.
Vrt. Sanakirja, sana Kujhutan:
Neitot neuwwoa pitääwi,
Morsiamet kuihuttawi.

S. 32:
Kanarwoista ketträttihin.
Vrt. Sanakirja, sana Kanerwainen
Nuotta kanerwainen keträtähän.

S. 34 (vrt. s. 50):
Satasillmä sotatihin.
Vrt. Sanakirja, sana Sata silmä:
Sata silmä - Run: idem ac nuottawerko.

S. 48:
Appi ainollen asoo.
Vrt. Sanakirja, sana Aina:
Appi ajnollen asoopi.

Ss. 51-2:
Jmbi turjasta tulopi,
Näito laskexen lapista.
Vrt. Sanakirja, sana Turja.
Imbi Turjasta tulopi,
Neito laskexen Lapista.

S. 58:
Purahasa purren keulla.
Vrt. Sanakirja, sana Purras:
Purrahasa purjen kaula (keula).

S. 59:
Kaiki hangat kalkaloisa.
Vrt. Sanakirja, sana Kalkkara:.
Kaikki hangot kalkaloisa.

S. 61-3:
Neytyt maria emoinen
Itek aiwollen asihin,
Tungexen tuho kätehen.
Vrt. Sanakirja, sana Tuhto:
Neito Maria Emoinen
Itek airohon asexen,
Tungexen Tuho kätehen, satte sig,
at ro, aliis — Tungehen Tuhto kätehen,
nappade til årarne, satte sig på roddar bäncken.

S. 65:
Itek istuxen perähän.
Vrt. Sanakirja, sana Istun:
Itze istuxen perähän.

Ss. 70-1:
Satihin kaloja muita,
Tuimenia tai[menia].
Vrt. Sanakirja, sana Tuimen:
Saatijn kaloja muita,
Tuimenia Taimenia.

S. 79:
Terfwa köysin temottihin.
Vrt. Sanakirja, sana Temmon:
Terwa köysin temmottihin.

S. 88:
Eij kärsi käsinrueta.
Vrt. Sanakirja, sana Rupean:
Ej kärsinyt käsin ruetak.

Ss. 92-101:
Mies musta merestä nousi,
Uros allosta ylle[ni],
Kolmen sormen korkeuinen,
Wähän kuollutta parembi,
Katonutta kauhiambi,
Jalas on kiwiset kengät,
Päs on Patinen kypärä,
Hius on kannoilla takana,
Parta minulla eijsa,
Tuo kärsi käsin ruetak.
Vrt. Mythologia fennica, s. 106:
En Vattu-Rå, som kai eksoken simplement kallas
Uros el. Ukko. En man, en gubbe; beskrifves som
liten, oansenlig, med långt hår och skägg; men
ganska tiltagsen och stark, som tordes gripa i
eldfisken, det hvarken Väinämöinen eller J. Maria
vågade sig til — Härom lyder Runan til Uros, denna
karlvulne mannens, heder, vid eldens fångst ifrån
Aloen-järvi, således:
Mies musta merestä nousi,
Uros aallosta yleni,
Kolmen sormen korkuinen,
Neljän peukalan pitunen,
Wähän kuollutta parembi,
Katonutta kauhiambi.
Jalasa kiwiset Kengät,
Pääsä paasinen kypärä;
Hiwus kannolla takana,
Parta rinnolla edessä —
Vrt. De superst. vet. fenn. Oper. sel. IV, s. 68.

S. 111:
Löytä halewan hawin.
Vrt. Sanakirja, sana Halewa:
Löytääpi halevan hauwwin.

S. 121:
Walkiainen waputeltu.
Vrt. Sanakirja, sana Waaputetaan:
Walkiainen waaputettu.

S. 124, 6:
Jät on järkälek käsisä.
Jolla tulta tuhmentapi.
Vrt. Sanakirja, sana Järkki:
Jäät on järkälek käsissä.
Vrt. Sanakirja, sana Tuhmennan:
Jäät on järkäle käessä.
Jolla tulta tnhmentaapi.

S. 125:
Hyt on pilpuinen piosa.
Vrt. Sanakirja, sana Piipuinen:
Hyyt on pilpunen pi-ossa.
Vrt. Sanakirja, sana Hyy:
Hyyt on pilpuisen piossa.

Ss. 128-35:
Kipu tytti tonen neito,
Kupuia kokelopi,
Kipu wuoren kuckulalla,
Kirjo kansi kainalosa,
Kirio wackainen käesä,
Ittkeä tyhyttelöpi,
Kuin eij näy kiwut tulowan,
Eijkä wammat wailahuwan.
Vrt. De superstitione vet. fenn. Oper. sel. IV, ss. 51-2:
Kipu tyttö tuonen neitzy,
Kipuja kokoelepi,
Keskellä kipu-mäkiä,
Kipumäen kuckulalla;
Kirja wackanen kädesä,
Kirja kansi kainalosa;
Itkiä tihuttelepi,
Kuin ei näe kiwut tulewan,
Eikä wammat wailahuwan.
Vrt. Mythologia fennica, s. 40.
Vrt. Porthanin lisiä Jusleniuksen
Sanakirjassa, sana Vailahun.

Ss. 136-42:
Ja kunnek kipua kistän,
Kunneck tungen turmioita?
Kifwien kaskella mäkeä,
Tuos on reikä yhexän,
Joka reikä keskimäinen
Yhexän sylen syfwyinen,
Nin sinneck kipuja kistän.
Vrt. Mythologia fennica, s. 39:
Kunnek kipuja kiistän?
Kunnek tungen turmioita?
Kipu wuoren kukkulalle;
Kiwi on keskellä mäkeä,
Tuosa on reikeä yhexän,
Joka reikä keskinäinen,
Yhexän sylen sywyinen,
Sinnek kipuja kiistän —

Ss. 146-53:
Mehiläinen illman lindu,
Lännä tuonne löyhyttele,
Yhexän mären yliteck,
Meri puolen kymmenettä,
Käyk kuin käheä myöden,
Päiwän pärmettä samoak,
Tuok mättä mähtolasta,
Simoa tapiolasta.
Vrt. De superstitione vet. fenn. Oper. sel. IV, s. 58:
Mehiläinen ilman lindu,
Lennä tuonne löyhyttele,
Yhexen meren ylitze,
Meri puolen kymmenettä;
Käy kuun kehää myöden,
Päiwän paarmatta samoa;
Tuo mettä Mehtolasta,
Simoa Tapiolasta.
Vrt. Mythologia fennica, s. 57.

3. Öfver ormstyng.

Ss. 10-13:
Olinpa minäki[n] tuolla
Ylimäisä lautamiesä
Tewanowa tehtäisä,
Räwasta rakettaisa.
Vrt. Sanakirja, sana Tema:
Olinpa minäkin tuolla
Tewanoa l. Tewanoha l. Tewanata tehtäisä,
Raawasta rakettaisia.

Ss. 23-8:
Mist on sillmät siunahiltu?
Sillmät linan siemänestä.
Mist on kieli keitolaisen?
Miekasta kalewan pojan.
Mist on hammas keitolaisen?
Arahasta tuonen toukan.
Vrt. Mythologia fennica, s. 37:
Mist' on silmät siunailtu?
Silmät liinan siemenistä.
Mist' on kieli keitolaisen?
Miekasta Kalewan pojan.
Mist' on hammas kejtolaisen?
Orahasta Tuonen otran.
Vrt. Antti Törnuddin vanh. runot, n. 13 s. 15.

Ss. 25-6:
Mist on kieli keitolaisen?
Miekasta kalewan pojan.
Vrt. De superstitione vet. fenn. Oper. sel. IV.,
s. 56, muist. 5:
Mist' on kieli keitolaisen?
Miekasta Kalewan pojan.

S. 33:
Rahan ängällä rakettu.
Vrt. Sanakirja, sana Änge:
Rahan ängellä rakettu.

Ss. 34-5:
Syömähän weriwaloja,
Luwaloia luistemahan.
Vrt. Sanakirja, sana Walo:
Syömähän weri waloja,
Luuwaloja luistamahan.

S. 49:
Pihlaia piukawia.
Vrt. Sanakirja, sana Piukka:
On minulla pihlahita piukkahita;
Pihlaia piukkawia l. piukkaita.

Ss. 58-9:
Turiseko tonen touka,
Hajowako hien hammas.
Vrt. Sanakirja, sana Turisen:
Turiseeko Tuonen toukka,
Hajawako Hijjen hammas.

Ss. 59 -60:
Hajowako hien hammas,
Lewiäkö lemmon leuwat.
Vrt. Sanakirja, sana Lewin:
Hajooko Hijjen hammas,
Lewiääkö Lemmon leuwat.

S. 66:
Luikahutan luun purian.
Vrt. Sanakirja, sana Luikahutan:
Luikahutan luun purian.

S. 106:
Waimon wanhan tuwittama.
Vrt. Sanakirja, sana Tuuwwitan:
Waimon wanhan tuuwittama.

Ss. 107-10:
Onko hijttä pohialassa,
Jumalata taifwahasa,
Tämän pulman purkaiata,
Tämän jaxon jaxajata.
Vrt. De superstitione vet, fenn. Oper. sel. IV,
s. 50, muist.:
Onko Hiitä Pohjolassa
Jumalata Taiwahassa,
Tämän pulman purkajata,
Tämän jaxon jaxajata?

Ss. 119-24:
Tuo simoa sifwelläsi,
Mättä kielesi nänällä,
Kipeillen woitehexi,
Waimoillen parantehixi,
Wojak yltä wojak päitä,
Kerta keskeä rapajak.
Vrt. Mythologia fennica, s. 57:
Tuo simoa sijwelläsi,
Mettä kielensi nenällä — —
Wojjak yldä, wojjak pääldä,
Kerran keskeä rapaja.

4. Baudan synty.

Ss. 1-17:
Rauta rehki kilta kilpi,
Tie mullen iki sowindo,
Wanno wajika weljexys,
Wasten syöntäni syleäk,
Wannottelek wahtowani;
Ettpäs silloin suri ollut,
Ettkäs suri ettkä pieni,
Et kofwin koreakan,
Kuisa suosta sottkettihin,
Wettälästä wällottihin.
Woisinuwa rauta rauka,
Rauta rauka koito kona,
Teräs tenho päifwällinen,
Poikaisi tekö pahofwa,
Lapsesi tuhofwa työtä,
Tule työsi tuntemahan,
Wikasi parandamahan.
Vrt. Mythologia fennica, s. 77:
Rauta Rehki, kulta kilpi,
Tee mullen iku sowindo,
Wanno waka el. wankka weljexesi,
Wasten syöntäni sylöäk,
Wannottele wahtoani.
Sedan beskrifves Myrjärnets Uphof:
Etpäs silloin suuri ollut,
Etsäs suuri etsäs pieni,
Et kowin koriakana,
Kuins sas suosta sotkettihin,
Wetelästä wellottihin.
Woi sinua Rauta raukka,
Bauta raukka koito kuona,
Teräs Tenho päiwällinen,
Poikasi teki pahoa,
Lapsesi tihoa työtä,
Tule työsi tuntemahan,
Wikasi parantamaan.
Vrt. De poesi fennica, Oper sel. III, s. 381.
Vrt. De superst. vet. fenn. Oper. sel. IV, s. 48, muist. 7.

Ss. 31-2:
Weri seisok kuin on seinä,
Asuk urmek kuin on aita.
Vrt. Sanakirja, sana Urme:
Weri seiso kuin seinä,
Asuk Urmek kuin on aita.

S. 42:
Paina paxu peikalosi.
Vrt. Sanakirja, sana Peikalo:
Paina paxu peikalosi.

Ss. 43-4:
Lita sormesi lihawa,
Tuckehexi tuiman räiän.
Vrt. Sanakirja, sana Lijtän:
Lijtä sormesi lihawa,
Tukkehexi tuiman rejjän.

Ss. 48-9:
Wä pällen lämmen lächti,
Kulta lummeck luikauta.
Vrt. Sanakirja, sana Lemmen lehti:
Weä päällen lemmen lehti,
Kuita lumme luikahuta.

Ss. 64-8:
Mähiläinen illman lindu,
Käyk kuin käheä myöden,
Päifwän pärmättä samoak,
Tuok mätta mehtolasta,
Simoa tapiolasta.
Vrt. Mythologia fennica, s. 57:
Mehiläinen ilman lintu,
Käy kuun keheä myöten,
Päiwän päärmättä samoa — —
Tuuok mettä Mehtolasta,
Simoa Tapiolasta — —

S. [3]:
Tunge hijsi turiackosi.
Vrt. Sanakirja, sana Turjakes:
Tunge Hijsi Turjakensa.

S. 121:
Herran tahto tammuohon.
Vrt. Sanakirja, sana Tammuohon:
Herran tahto Tammuohon.

Ss. [15-16]:
Hurus wäinän tyttäriä,
Lemmas laukan hattaria.
Vrt. Mythologia fennica, s. 48:
Lemmas, en vän Nymph, kunde tilbinde,
sår och mildra svedan: kallas Lemmas
Laukan Hattaria — Suo muron murottaria.
En myrjärnets omrörerska, då järnet koktes,
uptaget från kärr och myror.
Vrt. Sanakirja, sana Murottaria:
Suo muron murottaria.

Ss. [27-9]:
Hikoako hiten runa,
Kastuko manalan karfwas.
Tietä tuonen jostesahan.
Vrt. Mythologia fennica, s. 55:
I Manala var ock en Pegasus eller Skjutshäst,
at föra fram plågorne efter järn-skador.
Hikowaako Hijjen Ruuna,kastuuko Manalan karwas,
Tietä tuonne juostessahan.

5. Mot kiöld.

S. 7:
Wilu illman wiskajaxen.
Vrt. Sanakirja, sana Wiskajan:
Tuosta wilu ilma wiskajaksen.

6. Haltioihin-saattosanoja.

Ss. 1-2:
Nouseck luondoni lofwesta,
Haon alta haltiani.
Vrt. Sanakirja, sana Loivi:
Nouse luondoni lowesta,
Alda hawon haldiani.

Ss. 3-4:
Tunti tulkan jumalan,
Tahto herran tammu wohon.
Vrt. Sanakirja, sana Tundi:
Tundi tulkohon Jumalan,
Tahto Herran tammuwohon.

S. 6:
Wasten waimon kantamata.
Vrt. Sanakirja, sana Kandama:
Wasten waimon kandamata l. kandamita.

7. Laulajan virttä.

S. 2:
Pojat kelkan kellittäpi.
Vrt. Sanakirja, sana Kellitän:
Kelkan kellittääpi.

S. 3:
Hafwusella wotehella.
Vrt. Sanakirja, sana Hawuinen:
Hawuisilla wuotehilla.

Ss. 5-6:
Ja mixen minämä laula,
Oluella otraisella.
Vrt. Sanakirja, sana Otrainen:
Kaa! Mixenni minä laula
Olwella otraisella.

S. 13:
Syckyrällen syfwättelen.
Vrt. Sanakirja, sana Sykkyrä:
Sykkyrälle syywättelen.

8. Om Barna Börd.

Ss. 3-4:
Pästä pika pintehistä,
Waimo wachta wäntehistä.
Vrt. Sanakirja, sana Pinnet:
Päästä pijka pintehistä,
Waimo wahtan wäänteistä.

S. 7:
Leheksiä leikelöpi.
Vrt. Sanakirja, sana Lehes:
Lehexiä leikkelööpi.

Ss. 8-10:
Neytyt maria emoinen,
Sinä olet wanhin wammoxia,
Elähitä ensimäinen.
Vrt. He superstitione vet. fenn. Oper. sel. IV, s. 102:
Neityt Maria emoinen,
Sin' olet wanhin waimoxia,
Elähitä ensimmäinen.

Ss. 11-12:
Tulek pian wälehen joufwuk,
Wälehemin tarfwitan.
Vrt. Sanakirja, sana Wälehin:
Tulek pian, wäle-en jouduk —
Wäleen jouwuk,
Wälehemmin tarwitahan.

S. 14:
Illman uxen ullfwomata.
Vrt. Sanakirja, sana Uxi:
Ilman uxen ulwomata.

S. 15:
Saranan narachtamata.
Vrt. Sanakirja, sana Narahdan:
Saranan narahtamatak.

Ss. 16-17:
Otak kulta kirfwehensi,
Håpeinen tapparansi.
Vrt. Sanakirja, sana Tappara:
Ota hopiainen tapparansi,
Ota kulta kirwehensi.

S. 23:
Reuchto aitowa repäisek.
Vrt. Sanakirja, sana Rehto:
Rehto ajtoa repäise. Runice de puerperis.

S. 24:
Kupehelta kummaltaak.
Vrt. Sanakirja, sana Kumbi:
Kupehelta kummaltakin.

S. 25:
Wieltä witawäliltä.
Vrt. Sanakirja, sana Witas wäli:
Repäisi aitoa wijjeltä witas wäliltä.

S. 27:
Otak kiskiltä kinowa.
Vrt. Sanakirja, sana Kino:
Tuuwwos kijskiltä kinoa.

S. 28:
Matehelta nuliackata.
Vrt. Sanakirja, sana Nuljakka:
Matehelta nuljakkata.

Ss. 36-7:
Jmbi pirtofwa pitäpi,
Kapo kangasta kuto.
Vrt. Sanakirja, sana Kapo:
Imbi pirtoa pitääpi,
Kapo kangasta kutoopi.

Ss. 38-9:
Wäe pällen lämmen lächti,
Kulta lummeh luikahutak.
Vrt. Sanakirja, sana Lummes:
Weäk päälle lemmen lehti,
Kulta lummek luikahutak.

S. 49:
Woisi woihkawa lefwätäk.
Vrt. Sanakirja, sana Woihkawa:
Että woisi woihkawa lewätä.

S. 59:
Wasta tarka tarfwitahan.
Vrt. Sanakirja, sana Tarkka:
Wasta tarkka tarwitaan.

S. 61:
Kuin tarfwis kotihin tammo.
Vrt. Sanakirja, sana Tammon:
Kuin tarwis kotihin Tammo.

Ss. 67-9:
Lojan luomallen laullen,
Tekemällen herran tiellen,
Jumalan sufwemallen.
Vrt. Sanakirja, sana Latu
Luojan luomalle ladullen.
Tekemällen Herran tjellen,
Jumalan suurellen maallen.

9. Då Boskap utsläppes.

Ss. 3-15:
Piäk pilfwisä käräjät,
Säkeisä sälfwät neufwot,
Jot eij noita kyllin söisik,
Kaihi wiljalta witoisik.
Wähäinen minun olisik
Ahollen ajittawia,
Pällen pälfwen pantafwia;
Pantu ucko paimeneksi,
Luoja karjan kahtojaksi,
Iskek ucko uta puta,
Kåmauta konojela kultasella,
Miekalla tuli tärällä,
Kurikalla tänä kesuksen käsänä.
Vrt. Mythologia fennica, s. 97:
Piäk pilwessä käräjät,
Säkehisä selwät neuwot,
Ettei noita kyllin soisi.
Kaihi wiljaltan witoisi;
Wähän minulla olisik,
Ahollen ajettawia,
Päällen pälwen pantawia — —
Pantu Akka paimenexi
Luoja karjan kahtojaxi,
Iskekk Ukko uta puuta,
Komauta kongelota,
Miekalla tuli terällä,
Kurikalla kultaisella — —

Ss. 18-19:
Jota Hijet hirwioo,
Mankapet karkowa.
Vrt. Sanakirja, sana Hijsi:
Jotta Hijet hirwioo,
Moaan kapoot karkoowat.

Ss. 19-20:
Mankapet karkowa,
Mailta karjan käytäwiltä.
Vrt. Sanakirja, sana Maan kapeet:
Josta maan-kapehet karkoaapi,
Mailta karjan käytäwiltä.

Ss. 21-2:
Paimenten pasutawilta,
Kellon kellkuteltawilta.
Vrt. Sanakirja, sana Pasuttawa:
Mailta paimenen pasuttawilta, vel. pasahawilta —
Kellon helkuteltawilta.

S. [1]:
Tien takaisen tammamata.
Vrt. Sanakirja, sana Tie:
Tjen takaisen tammaamatak — at wargen ej må komma.

10. At fånga räfwar.

Ss. 2-3:
Kuna paisto kusen oxat,
Päifwänä petäjän kärkät.
Vrt. Sanakirja, sana Kerkkä:
Kuuna paisto kuusen oxat,
Päiwänä petäjän kerkät.
Vrt. Porthanin lisiä Vhaelin kieliopissa, s. 151.

S. 6:
Mies nori meillen haisi.
Vrt. Sanakirja, sana Meenä:
Mjes nuori meillen haisi.

S. 9-10:
Mächtä haiso hafwuillen,
Kataillen katkuapi.
Vrt. Sanakirja, sana Haisen:
Mehtä haisowi hawuillen,
Katahillen katkuwapi.

Ss. 11-19:
Mielästä mätän ämännän,
Usein hyfwän ämännän
Sormet kulta sormuksisa,
Käet kulta käreisä,
Jotk on sonut annillan;
Usein pahan ämännän
Sormet wichta sormuxisa,
Käet wichta käreisä,
Aina andamattoesa.
Vrt. De superstitione vet. fenn. Oper. sel. IV, s. 83:
Mielestä Metän Emännän,
Usein hywän Emännän:
Sormet kulta sormuxissa,
Käet kulta käärehissä;
Jotk' on suonut annillahan:
Usein pahan Emännän;
Sormet wihta sormuxissa,
Käet wihta kääreissä,
Aina auttamattuessa.
Vrt. Mythologia fennica, s. 59.

S. 25:
Päifwä pitkä salihiton.
Vrt. Sanakirja, sana Saalis:
Päiwä pitkä saalihitoin.

Ss. 26-7:
Kuin et annak ajonkanak,
Arwonkanak hairahutak.

Ss. 35-6:
Kuin et annack ajonkana,
Harfwonkana hairauta.
Vrt. Sanakirja, sana Hairautan:
Kuin ett harvoinkanak hairautak.
Vrt. Sanakirja, sana Haiwautan:
Kuin ett anna ajjonkanak,
Harwonkanak haiwahutak.

S. 38:
Kielin kullan kuihuttelen.
Vrt. Sanakirja, sana Kieli:
Kjelin kullan l. kullin kuihuttelen.

S. 39:
Makeasti mårotellen.
Vrt. Sanakirja, Manottelen:
Makiasti manottelen.

S. 41:
Emon marjan malosta.
Vrt. Sanakirja, sana Malo:
Emon Marian malosta,

Ss. 52-3:
Jota möten juoni joksi
Metän tihkeän läwitek.
Vrt. Sanakirja, sana Juoni:
Jota myöden juoni juoxi,
Metän tihkiän läwitek.

S. 54:
Annack josta joutusasta.
Vrt. Sanakirja, sana Joutusasti:
Anna juosta joutusesti.

S. 58:
Wisko willa kontaloita.
Vrt. Sanakirja, sana Wiskon:
Wisko willa kuontalolta.

Ss. 64-5:
Äriän mat lukofwi,
Sålitan sano.
Vrt. Sanakirja, sana Erä:
Eriähän muut lukoopi,
Soalihitahan sanoowi l.
Eriään muut lukowat,
Saalistansa sanowat.

12. Emot Warg Styng.

Ss. 3-5:
Kohussa on koiran kando,
Sufwen misa solissan,
Penin alla permoinsa.
Vrt. Mythologia fennica, s. 51:
Item Suen Emuus, föddeock vargen ur sin qved.
Kohussansa koiran kandoi,
Suwen muissa suolissahan,
Penin alla pernohinsa — —
Vrt. De superst. vet. fenn. Oper. sel. IV, s. 71.

13. Så kallad Ähky.

S. 1:
Ähky poika ähmeröinen.
Vrt. Sanakirja, Ähmeröinen:
Ähky poika ähmeröinen.

S. 3:
Kollmansi kåån nokinen.
Vrt. Sanakirja, sana Kota:
Koan nokinen.

S. 7:
Kärätty käkälistä.
Vrt. Sanakirja, sana Käkäle:
Käkäläisistä kerätty.

S. 12:
Hafwukalta håra kynnet.
Vrt Sanakirja, sana Hawukka:
Hawukaldta haara-kynnet.

14. Emot Syng.

Ss. 1-13:
Pårto pohilan ämändä,
Lofwehetan wanha waimo
Selin tulehen makaisi,
Pärsein pahan sähän;
Teki tuli teneheksi,
Ahafwa kahulliseksi,
Tosta tyty tosta täyty,
Tosta paksuksi panihin,
Lihawaksi litihin.
Kanto kohtuwa kofwowa,
Watan täytä waikeata,
Teki poikoa yheksän
Yhestä watan wäestä.
Vrt. Mythologia fennica, s. 51:
Portto Pohjolan Emäntä,
Lowehetar wanha waimo,
Selin tuulehen makasi,
Persehin pahaan säähän,
Toki tuli tiinehexi,
Ahawa kohullisexi;
Tuosta tyyty, Tuosta täyty,
Tuosta paxuxi panihin,
Lihawaxi lijtettyi — —
Teki poikoa yhexän,
Yhestä wattan wäestä. — —
Vrt. De superst. vet. fenn. Oper. sel. IV, s. 71.

S. 15:
Yhen sanan sapuilla.
Vrt. Sanakirja, sana Saapu:
Yhden saunan saapuwilla.

S. 16:
Yhen wöesen kändimästä.
Vrt. Sanakirja, sana Wyö:
Yhen wyönsä käändimestä.

S. 17:
Solensa rapaimesta.
Vrt. Sanakirja, sana Rapain:
Solensa rapaimesta.

S. 30:
Puskuiksi imehnisin.
Vrt. Sanakirja, sana Pusku:
On pannut puskuixi imehnisihin.

Ss. 34-7:
Pirulainen pittkä poika
Hackaisi tulisen koifwun
Rannalla tulisen kasken,
Saresa nimettömäsä.
Vrt. Mythologia fennica, s. 70:
Pirulainen pitkä poika,
Hakkasi Tulisen koiwun,
Saaressa nimittömässä — —

Ss. 45-6:
Sulittelo nuoliahan
Pästen penillä sulilla.
Vrt. Sanakirja, sana Sulittelen:
Sulitteli nuoliahan
Pääsken pjenillä sulilla.

Ss. 49-58:
Ambupi perisokea,
Ambu yhen nuoliahan
Ylähäksi taifwahasen,
Tahto taifwaskin haleta,
Illman karet kahteilla,
Heinän juret männesä pahan åkahan:
Risti rautainen putoisi,
Tuon keito käsin tapaisi,
Illman mäta maistamatak,
Lannerta tawoittamatak.
Vrt.. Mythologia fennica, s. 36-7:
Keito, En af Cycloperne, eller en af underjordiska
smidje-drängar, som uptog de pilar, hvilka Rampa hade
med perisokia och pirulainen skutit i luften, som
däraf daldrade:
Ampu perisokia,
Ampu yhen nuoliahan
Ylähäiseen Taiwahaseen,
Tahto Taiwaskin haleta,
Ilman kaaret katkehilla,
Mennesä pahan okahan;
Risti rautanen putoisi,
Tuon keito käsin tapaisi,
Ilman maata maistamatak,
Tannerta tawoittamatak.

Ss. 59-60:
Ambu toisen nuoliahan
Nityn nimättömähän.
Vrt. Sanakirja, sana Nijttu:
Ampu toisen nuoliahan
Nijttybyn nimittömähän.

S. 62:
Mahan måttaittömähän.
Vrt. Sanakirja, sana Mättähitöin:
Maahan mättähittömähän l. mättäättömään 1. mätätyttömään.

S. 67:
Päestaik paukununna.
Vrt. Sanakirja, sana Paasi:
Paaestaik paukkununna.

S. 68:
Jhon imeno raukan.
Vrt. Sanakirja, sana Imento:
Ihoon imeno raukan.

Ss. 69-70:
Karfwan kafwon tekemän,
Emon tuoman rumihisen.
Vrt. Sanakirja, sana Kawo:
Karwon Kawon tekemähän,
Emon tuoman ruumisehen.

15. Humalan syndy.

S. 1:
Humalainen hupeloinen.
Vrt. Sanakirja, sana Humalainen:
Humalainen huppeloinen.

S. 4:
Osman pellon pengerehen.
Vrt. Sanakirja, sana Osma:
Osman pellon pengerehen.

Ss. 8-9:
Kusisa kufwattelekeen,
Näreisä näyteleksen.
Vrt. Sanakirja, sana Kuivattelen:
Kuusisa kuwatteleixen,
Närehisä näytteleixen — om humulum som
slängar sig up efter störarne.