Produced by Matti Järvinen and PG Distributed Proofreaders.
KELLARIKERROKSESSA.
VIISINÄYTÖKSINEN NÄYTELMÄ.
Elvira Willman-Eloranta.
Ensimmäisen kerran julkaissut
Vihtori Kosonen 1907.
Näyttelemisehdoista on sovittava tekijän kanssa.
HENKILÖT:
LAITINEN, ajuri.
LAITISKA.
OSKAR }
HENNA }
SIGRID } heidän lapsensa.
SELIM }
ROSA }
ANNETTE, Laitiskan sisar, ravintoloitsija.
AIRI, hänen lapsensa.
ALMA }
LIISI } naimattomia naisia.
NANNA }
VIKSTEDT, teol. kand.
EDGAR HISINGER, varatuomari.
GEORG TAUBE, pankin virkamies.
MIKKO HÖIJER, ylioppilas.
HEINONEN, suutari.
FIINA, hänen sisarensa.
AUGUST ANNALA } työmiehiä.
VIKTOR SOININEN }
ERKKI, raitiotievaunun konduktööri.
POLIISI.
LAITISEN KOLME PIENEMPÄÄ LASTA.
KANSAA.
Aika nykyinen, tapahtuu Helsingissä.
Ensimäinen Näytös.
Piha. Perällä oikealle portti, josta näkyy katu, jonka toisella puolella kohoaa komea kivitalo, jonka seinään on kirjoitettu "Isänmaa" Sanomalehden toimitus. Perällä vasemmalle on kaksikerroksinen puurakennus, jonka kivijalassa on ovi, josta johtaa kaksi porrasta alaspäin. Oven kohdalla on kirjoitettu seinään "Talonmies" oikealle, vasemmalle on kirjoitettu "A. V. Heinonen, jalkineitten tekijä." Oikealla kiviseinä, ja rappeutunut puurakennus, jonka oven pielessä on silittäjän kyltti allekirjoituksella "Alma Sandberg, Pesoa ja kiiltosilitystä". Vasemmalla on korkea lauta-aita sekä talli ja muut ulkohuoneet. Piha on ahdas ja alaspäin luisuva.
1:nen KOHT.
Alma ja Liisi oikeanpuolisen puurakennuksen ikkunassa. Sanni ikkunan alla. Liisi on solakka ja vaaleaverinen, kasvonpiirteet hienot vaan elähtäneet. Alma on tumma ja punakka, vartalo liian lihava, puku huolimaton. Sanni on ruma ja keskivärinen, hermostuneen näköinen.
SANNI.
Naurakaa te vaan minulle, mutta sen sanon teille, että minä vaikka ryömimällä tahdon tästä liejusta päästä. Millä te luulette voivanne itseänne elättää, kun tulette vanhoiksi!? Ei herrojen antirahoilla pää-omia koota. Vai luotatteko te luitten kokoomiseen hyyskien alta!?
LIISI.
Mitä sinä nyt siis aiot tehdä?
SANNI.
Minä menen neuloma-oppiin.
ALMA.
Onko sinulla rahaa pankissa maksaaksesi kurssisi?
SANNI.
Minulla on neljäkymmentä markkaa!—Jos en osta uutta talvisakettia, voin suorittaa niillä rahoilla kurssimaksun—ja jos elän taitavasti, niin ansaitsen sen ajan ruokani—jonka käyn opissa. Sitten kyllä tulen toimeen.
ALMA.
Mutta jos kurssissa saavat tietää, millä tavalla ruokasi ansaitset, niin sinut potkitaan ulos ovesta.—
SANNI.
Mutta minä en sittenkään heitä tuota tuumaa. Minä olen väsynyt tähän elämään, sillä minä olen siksi liian kunnollinen ihminen.—
ALMA.
Sano, että "affäärisi" on alkanut käydä huonosti.—
SANNI.
Te sydämettömät!—Te luulette, että kaikilta ihmisiltä on häpeän tunto hävinnyt niinkuin teiltä. Mutta minussa, minussa on häpeän tunnetta. Minä en ole ammattiani valinnut kevytmielisesti———vaan pakosta— sittenkun tuo polyteknikkolainen minut petti.—
LIISI.
Et kevytmielisesti? Frågas billigt. Miksi seurustelit polyteknikkolaisten kanssa?
SANNI.
Voinko minä uskoa hänestä pahaa kun hän ei ollut koskaan ennen sopimattomasti käyttäytynyt—vaikka hän eräänä sunnuntaina, kun herrasväki oli poissa——oh———sitä roistoa.———
ALMA.
Vääryyttä minullekin on tehty. Vaan minä en aio tulla hulluksi kuin sinä! Neuloma-oppiin.—Jaksatko sinä neuloa!? Neulo vaan—mutta minä en ainakaan aio vähästä palkasta tappaa itseäni herrasväen rimpsujen silityksellä. Viime vuonnakin oli pääni auki kuusi kuukautta.— Luuletko, että se voimia lisää—ja jos nytkin tulen työstä hikiseksi, niin rupeaa päätäni heti pakottamaan.—En ole niin terve kuin miltä näytän.—Kaikesta tästä saan kiittää tuota perämiestä, joka palveli samassa laivassa kuin minä. Mitä pikkukaupungissa kasvanut ihminen suurkaupungin elämästä ymmärsi—ja minulla ei ollut rasvaisia päiviä sen kasvatusäitini luonakaan. Nälkä ja vilu ja raha minut sokaisi.
SANNI.
Sinä suostuit hyvällä, vaan minulle on tehty vääryyttä. Minä en ole ikinä tästä elämästäni pitänyt.———
LIISI.
Tahdot sillä sanoa, että me siitä pidämme! Noh, on se yhtä hauskaa kuin neuloa makasiineissa 1:25 pennillä päivässä.—Ainakaan en minä viitsi itseäni tylsistyttää ja rääkätä neulomahevosena.—Saada finnejä kasvot kirjavakseen ja harmaan ihovärin.—Jos minä olisin ollut rikas, olisin ollut mieluummin laulajatar.—
SANNI.
Pyrithän teatteriin.
LIISI.
En kelvannut enää sinne, kun olin ollut tarjoilijana "Café Suédoissa".
SANNI.
Niinkuin se olisi ollut syy. Sinulla ei ollut lahjoja.
LIISI.
Oli. Olisi minulla ollut yhtä hyvä ääni kuin Aino Achtélla ja vartalo— mutta kohtalo sorti.
SANNI.
Kustansihan tukkukauppias sinulle laulutunteja.—
LIISI.
Mutta tekikö hän sen ilmaiseksi?—Menetin hänen tähtensä ääneni.— Mutt'ei maksa vaivaa puhua siitä.—Kosk'en saanut nousta maineen kukkuloille, luisuin alaspäin, sillä muuripruukkia en viitsinyt äitini tavalla kantaa talonisäntien kostuttamiseksi—en—enkä mennyt työläisvaimona kurjuudella tapettavaksi.
SANNI.
Mutta minä menen vielä kerran naimisiin—sanoihan lääkäri, että kolmen vuoden perästä olen terve—ja sitten muutan maalle—kotipaikalleni. —Siellä on minulla sisar torpan emäntänä—eikä siellä kukaan minua tunne eikä pilkkaa. Siellä saan vielä itselleni kunnon miehen ja kauniita lapsia.—
ALMA.
Kyllä vielä kyllästyt torpanemännän siveelliseen köyhyyteen.—
LIISI.
Sinä et viihdy talonpoikien seurassa—et—
SANNI.
Hyvästi!—Minä sittenkin näytän, että minäkin osaan elää kuin muut ihmiset.—
LIISI.
Lycky tykö! Mistä saat kunnon ihmisen luona asunnon, jossa voisit työtä tehdä ja ottaa vastaan työnantajia. Mistä neulomakoneen?—Tule meille —meillä on uutta hyvää likööriä—ja linnunpaistia.—Sinä olet hassu, jos et ymmärrä, että se on yhdentekevää miten elää. Onnettomuudeksi se sittenkin on. (Sanni pois). Sanni rukka uskoo mailman parannukseen nöyrtymisen ja kristillisen siveellisyyden kautta. Tyhmää uskoa. Kah Nanna!—Mitä sinä tiedät?
2:nen KOHT.
Edelliset ja Nanna perästä alakerroksesta paitsi Sannia.
NANNA.
Mitenkä jaksatte?
ALMA.
Hyvin!
LIISI.
Sinä olet kihloissa!
NANNA.
Niin, Erkin kanssa.—Erkki on kyllä köyhä, hänellä on 80 markkaa kuussa, kun hän on vaan raitiotievaunun ylimääräinen konduktööri— mutta minä neulon koruompelua—ja Erkki antaa rahoja hiukan lisään. Nyt Erkki on hakenut itsensä raittiusseura Aamuruskon huoneuston vahtimestariksi—jos hän sen paikan saa, pääsemme naimisiin, sillä minä voin hoitaa sitä virkaa, kun Erkki on konduktöörinä.—
LIISI.
Jos raittiusseura Aamuruskon jäsenet saavat kuulla, mikä sinä olet ollut, niin—ajavat sinut ja Erkin pois.
NANNA.
En usko.———
LIISI.
Joka uskoo, hän tulee autuaaksi.—
NANNA.
Te ette usko, ett'ei meillekin voi onni koittaa—mutta minä en olekaan niin epäuskoinen kuin te.—
ALMA.
Vai niin.—Me emme rakenna tupaamme juoksevalle hiekalle, niinkuin virressä veisataan.—Milloin herrasväki viettää häitä?
NANNA.
Sitte, kun Erkki on saanut paikan.—
ALMA.
Ja siihen asti aiot elää kuun paisteella.—
NANNA.
Minä neulon koru-ompelua—ja Erkki auttaa ja sitten koetan saada jotain lainaksi.—
ALMA.
Panet kesäsakettisi talvikorjuun—panttikonttooriin?—Tuolla tulee ihmisiä—maisteri Vikstedt—joka käy köyhyyden majoissa— siveellisyyttä saarnaamassa.—Käänny hänen puoleensa.—
3:s KOHT.
Vikstedt, Annala ja Soininen tulevat perältä alakerroksesta.
VIKSTEDT.
Hyvät ystävät, kristillinen siveellisyys on niin tärkeä meille kaikille, että sen hyväksi on meidän annettava kaikki voimamme alttiiksi.— Tahdon painaa mieleenne muutaman sanan.—Eläkää itsekieltäymisessä, niin teistä tulee hyödyllisiä kansalaisia.—
SOININEN.
Kyllä—mutta siinä löytyy niin monta mutkaa.—
VIKSTEDT.
Siitä sanon.—Eläkää Herran pelvossa—niin tulette vahvoiksi.—
SOININEN.
Mutta luonto on ankara.—
VIKSTEDT.
Meidän tulee hillitä luontoamme ja välttää ajan kaksikielistä oppia, joka luonnollisuuden viehättävässä muodossa johdattaa meitä intohimojen pyörteeseen, joka lamauttaa toimintaamme, sillä vaistojemme tyydyttäminen on se, joka meidän henkisiä voimiamme riuduttaa ja lopullisesti murtaa.
ALMA.
Jesus. Kuinka se lyö flinttiin!—
VIKSTEDT.
Olisin hyvin kiitollinen, jos hankkisitte tilaajia sanomalehdellemme "Isänmaa."—Suomen kieli—Suomen kansallisuus—kansalaisten edistyminen kristillisessä siveellisyydessä on lehtemme ohjelma.— Suosittelen ilmoitusosastoamme.—Emme ilmoita väkijuomia.— (Hyvästelevät).
4:s KOHT.
Edelliset paitsi Vikstedt, myöhemmin Henna. Tytöt nauravat.
SOININEN.
Tunnetko noita?
ANNALA.
Tunnen. Ne ovat langenneita naisia. Tuo tumma on Alma Sandberg— avioton lapsi pikkukaupungista. Äiti oli paljas piika—isä pormestari, ylpeä ja ylevä lakiherra.
SOININEN.
Silloin voin hänen elämänsä ymmärtää.
ANNALA.
Lapsena häntä pidettiin kyllä lujilla vanhan akan luona, mutta mailmaan päästyään hän humaltui ja eräs perämies vietteli hänet. Tuo toinen on Liisi Silander. Äiti pesi rappusia Seurahuoneella.—Tytär kasvoi kauniiksi "taiteelliseksi" neitoseksi—hän meni teatteriin—jossa muuan koristemaalari opetti häntä ensin syömään hyvän ja pahan tiedon puusta—muuan kyppäri jatkoi alettua uraa ja pikku näyttelijä, joka ilmoitti, että Liisillä on kaunis laulun ääni. Liisi pyrki laulajattareksi, tapasi erään jalomielisen tukkukauppiaan, joka ei pitänyt tavaraansa liian kauan varastossaan. Nyt Liisi on luisunut kädestä käteen, eikä kelpaa enää muille kuin yhteiskunnan hylkiöille.
SOININEN.
Missä on syy tämän maailman mädännäisyyteen.—
ANNALA.
Ihmisten intohimoissa—tahi väärissä siveellisyyskäsitteissä.—
SOININEN.
Mennään.—Minä tulen hulluksi kaikesta tästä.—
ALMA.
Annalan Aku ja Soinisen Viki.—Ku moron.—Eikö meikäläisiä enää tunneta?—
ANNALA.
Kyllä—mutta meidän on kiire.—
ALMA.
Tälläkö kertaa?—
ANNALA.
Aina sitä kiirettä on.—
ALMA (nauraa).
Oletko maisteri Vikstedt'in kanssa ruvennut valkoisen nauhan ritariksi —häh?
ANNALA.
(vaikenee).
ALMA.
Kauniita lapsia sanoi piru porsaita. (Miehet poistuvat).
ANNALA.
Hyvästi!
ALMA.
Menkää—menkää herran nimeen, ja lyökää päänne ensimäiseen kiveen.—
LIISI.
Tule pukeutumaan! (Liisi aamunutussa ikkunaan). Kas kuinka Vikstedt kiikkaa tänne särjensilmillään.—Hapanta, hapanta sanoi kettu pihlajanmarjoista—(nauravat).
ALMA.
Tuolta tulee hullu Henna!—Hyvää iltaa Henna, mitä sinulle kuuluu?—
5:s KOHT.
Henna, edelliset.
HENNA.
Poliisikonstaapeli vie minut putkaan.
ALMA.
Ei se tee mitään. Siellähän minäkin olen ollut.—
HENNA.
Minä en tahdo olla sellainen kuin sinä.—Lakeija sanoi, että minulla ovat mustat silmänalustat.—Se merkitsee, että minä olen huono nainen. Mutta minä sanoin—ei luulo ole tiedon väärtti.—Katsokaa tuota herraa kuinka se kyttää tänne.—Kuinka sen silmät kiiluvat.—Hyi miehiä—hyi.—Repisin heiltä silmät pois päästä—(sylkee). Hyi mokomia.—
LIISI.
Herrahan katsoo Hennan päälle, koska Henna on kaunis.
HENNA.
Minun ei tarvitse olla hänelle kaunis. Jumalan luomasta olen kaunis, vaan en hänen tähtensä.—Sinäkin Liisi viitsit moisia kärsiä.—
LIISI.
Kun sinä saat rakastajan, niin lepyt miehiin.—HENNA (raivoissaan).
Minä tapan sinut, jos vielä moisia sanoja suustasi syydät.—En ole mikään herrojen rakastettu, eikä sinun tarvitse minua solvata.—Äiti minua haukkuu, kun en voi pysyä palveluksessa, Oskar tahtoo minut murhata, sillä olen hänelle kotona tiellä, Sigrid vie minut putkaan, kun olen näin huono ihminen (vetää huivin silmilleen). Kun käyn näin, ei kukaan huomaa kuinka kurja minä olen—vaan ne näkevät sen sittenkin, —kun minä olen näin lihava.—Lihavuus on syntiä ja Jumala tykkää laihasta.
ALMA.
Mitä sitä laihaa piikuuttasi säästät herran pojalle, anna nyt paremmin tarvitsevillekin.
LIISI.
Älä ärsytä häntä enää Alma!—Jääkö Henna nyt kotiin?—
HENNA.
Jään.—En voinut palvella.—Tiedättekö—minä olin kerran kyökissä ja kuulin kuinka lakeija sanoi toiselle.—Kun Henna menee ulos, varustat sinä issikan ja sillä minä vien hänet johonkin.—Minä juoksin heti siitä talosta pois!
LIISI.
Henna menee takaisin palveluspaikkaansa—eihän Laitiskalla ole varaa
Hennaa kotona pitää.—
HENNA.
En mene takaisin.—
LIISI.
Henna on nyt kiltti, niin Sigridkin tykkää Hennasta.—
HENNA.
En mene—en.—Se lakeija tappaa minut.—
LIISI.
Hyvästi sitten Henna.
HENNA.
Liisi, sinä joudut helvettiin, sanoi pappi tänään kirkossa.—(menee
Laitisen ovesta sisään).
LIISI.
Siitä voi olla erimieltä.—Hoida sinä vaan omia asioitasi, äläkä muitten tekoihin sekaannu!
HENNA.
Onko minulla asioita?—Olenko minä sellainen kuin sinä, joka annat miesten solvata itseäsi. Sinä luulet, ett'ei kukaan tahdo elää toisin kuin sinä.
ALMA.
Oletko sinäkin yksi Herran ihme.—
LIISI.
Älä nyt viitsi häntä kiusata.—Tule pukeumaan Alma.
HENNA (raivoissaan).
Tuollaista kärsitään! Jos minä olisin talon isäntä niin kyllä minä teidät kyöräisin.—
5:s KOHT.
LAITISKA.
(kävelee hitaasti, sillä hänellä on leini-tauti).
Sinäkö täällä huudat Henna? Oletko päässyt näin aikaiseen illalla kaupungille?
HENNA.
Olen tullut itse.—
LAITISKA.
Herra auta, sinua!—Miksi olet lähtenyt kaupungille ilman herrasväen lupaa?—Nyt herrasväki taas suuttuu ja erottaa sinut pois palveluksestansa.
HENNA.
En mene enää takaisin mokomaan palveluspaikkaan.—
LAITISKA.
Et mene?—Tämä on kolmas paikka jossa tänä vuonna palvelet—etkä siinäkään pysy.—
HENNA.
En mene—en.—Se lakeija tahtoi minut solvata.—LAITISKA.
Lakeija? Kuka sinua solvata tahtoisi?—Ilman aikojasi ällittelet.—
HENNA.
Pakoitatteko tekin minua äiti?!—Silloin menen mereen.—
LAITISKA.
Koeta olla järkevä! Ei kukaan sinulle pahaa tahdo. Sinä vaan luulet.
HENNA.
Luulen—kun minä kuulin selvään, kuinka lakeija sanoi.—Kun Henna menee ulos, varusta issikka—ja minä vien hänet johonkin.—Hän olisi minut vienyt.—Tahdotteko, että minä tulen siitä hulluksi?—
LAITISKA.
En—en.—Mene sisälle.—Olen juuri keittänyt kahvia, Oskar tulee kirjapainosta, saamme puhua tästä.——Mene nyt—
HENNA.
Voi äiti, miksi pitää minun olla näin kurja!? (vilkkaasti) Mutta koska he muutenkin minusta näkevät, että olen huono nainen, niin miksi en sitä olisi?—Saisin ainakin rahaa—äiti—rahaa—
LAITISKA.
Mene nyt kahvia juomaan, niin saamme siitä puhua.—
HENNA.
Saisin rahaa—en—ennemmin menen mereen—(pois).
6:des KOHT.
LAITISKA (askaroitsee vesijohdon äärensä).
FIINA. (vasemmalta).
Hyvää iltaa Laitiska!
LAITISKA.
Jumal' antakoon!
FIINA.
Hennako täällä huusi?—
LAITISKA.
Henna.
FIINA.
Onko hän jälleen pahempi?—
LAITISKA.
On.
FIINA.
Se on kauheaa!—Eikö häntä saa millään paremmaksi?—
LAITISKA.
Lääkäri sanoo olevan hyvin vähän toivoa, että hän paranee koskaan—jos ei saa erinomaista hoitoa.—Miten sitä meikäläinen saa?—Kunhan vaan ei tulisi raivohulluksi.—
FIINA.
Mikä hänet tuollaiseksi on tehnyt?
LAITISKA.
Sigrid sanoo, että hän on kerran säikähtänyt. Henna on sen selvempänä hänelle kertonut.—
FIINA.
Säikähtänyt!—Miten?—
LAITISKA.
Sitä ei Sigrid kertonut—vaan kova se säikähdys lie ollut, koska se Hennan vereen niin on mennyt. Nyt hän pelkää miehiä ja voivottaa, ett'ei uskalla palvella siellä, missä on herroja.—Kaksi vuotta on hän ollut tuollainen.—Sitä ennen palveli hän Pietarissa.—Sieltä hänet täytyi lähettää kotiin. Selma hänet sinne toimitti ja sieltä takaisin.—
FIINA.
Onko teillä Pietarissa vielä yksi tytär?
LAITISKA.
On!—Yhdeksän niitä lapsia kaikkiaan on meillä.—
FIINA.
Hyvät ystävät! Ja tuon Hennankin piti tulla mielipuoleksi.—
LAITISKA (itkee).
Väliin minä ajattelen, että miksi Herra on minulle näin raskaan kuorman pannut; mitä pahaa minä olen tehnyt!?—
FIINA.
Älkää itkekö.—Kyllä kaikki vielä paranee. Veljeni käski huomenna teidän käydä meillä, kun—tuota—veljeni.—Hän on hyvin kunnollinen mies——ei hän tosin ole nuori, eikä kauniskaan—eikä enää liioin tervekään.—Monen vuotinen suutarintyö hivuttaa ruumiin voimia—vaikk'ei hän paljon juokaan, joskus kun sattuu—millä työmies muuten huvittelee—mutta kyllä hän osaa työtä tehdä.—Ja hyvin me tullaan toimeen, kun taiten eletään—ei liikoja huoneita pidetä—kyökki ja verstaa, josta kadunpuoli on puotina.—Kyllä vähän nahka haisee, mutta—jokaisella ammattilaisella pitää olla merkkinsä. —Muurari on rapakossa ja konetehtaalainen nokinen.—Leipuri yksin on valkoinen (nauraa). Tulkaa nyt meille—se veljeni—. Teillä on monta tyttöä—ja huonomman miehen voisi saada kuin meidän Antin.— Kuihtuvat ne tytön posket suutarin verstaassa—mutta kuihtua täytyy työmiehen vaimon posket—eikä se tupakkatehdas ole herrassalonki— eikä——tuo—hutsu-ammattikaan näy voimia lisäävän.—Tulkaa meille,—onhan Antilla hiukan rahojakin.—Meillä ollaan niin visuja —ei tuhlata pyykkiin, eikä panna rahoja kermaan.—Jaa.—Vesi on työmiehen särvin.—Laihana kepeänä hyppii.——Voinhan sen teille kuiskata——Antti meinaa teidän Sigridiä.—
LAITISKA.
Ei minulla ole mitään Anttia vastaan.—Työmies—kuin työmies—— Ei Sigrid voi tehtaassakaan kauan olla—kun on myös rintatautinen— ja juohan tuo Laitinenkin—ett'ei paljon kotia jää—tietäähän sen, kun täytyy katunurkissa issikkarattailla torkkua—täytyy lämmitellä. —Ja kun herrat tarjoovat aina muuttoaikana ryypyt—sillä se huonekalujen nosteleminen on niin raskas, ett'ei muulla kuin viinalla yksin käy päinsä, niin sitä tulee ryypiskellyksi liian paljon.—Talon isäntä lupasi sanoa meidät ylös ja ottaa hevosen hyyryvelasta takavarikkoon.—Ei sitä vähästä tahdo saada maksetuksi.—Oskarkaan ei anna paljoa kotiin—kun—ne kirjaltajat juovat kaikki.—Ei kotikaan ole hauska——ja nuorena on hänkin saanut mennä kannikkaa hakemaan ja joutunut maailman jalkoihin—ja kun ei tiedä kuinka kauan saa elää.——Synkkyys on kaikkialla.—
FIINA.
Olueella nuokin raukat itseään virvoittavat.——Yksi menee iltaista iloansa varten riistaa hakemaan.—
(Alma saali selässä yli pihan ulos portista.)
LAITISKA.
Oi voi! Voisi minulla olla sekin risti, että tyttäreni olisi tuollainen! —
FIINA.
Sanokaas muuta! Mutta kiittäkää luojaa ett'ei niin ole. Mitenkä tyttärenne Pietarissa jaksaa?
LAITISKA.
Työtä on paljon, jos on palkkaakin.——Valittaa vatsatautia.—
FIINA.
Kyllä kotimaassa olisi sentään helpompi olla.
LAITISKA.
Meni koettamaan onneaan.—Onhan hän nyt voinut lähettää vähän rahaakin kotiin.——Jaa—isä tulee pian roskineen kotiin——Hyvästi vaan —(akat pois).
7:mäs KOHT.
Oskar, Alma.
OSKAR.
Minun on niin vilu.—
ALMA.
Olenko minä mikään lämmitysuuni?—
OSKAR (vähän päihtynyt).
Kirjapaino on niin pimeä.—Ei siellä ole aurinkoa—vaan— painomustetta.—Tiedätkö miltä se tuntuu!—Helvetin esimaulta.—Se tekee veren päässä ihan sakeaksi—siksi niin viluttaa—Alma—anna minun tulla luoksesi tänä iltana.—
ALMA.
Mutta jos meille tulee herroja tänään.—
OSKAR.
Siinäkin heillä on etuoikeus!—Tahtoisin ne kuristaa.—Anna niitten mennä—ja rakasta sinä minua.—
ALMA.
Minun täytyy ansaita rahaa.—
OSKAR.
Onhan minulla—(ottaa rypistyneitä seteleitä esiin). Tässä on 15 markkaa.—
ALMA.
Ei sillä saa huonettaan maksuun. Isäntä kiskoo meiltä 45 mk. sellaisesta hökkelistä, josta muut maksavat 15.—
OSKAR.
Kirottu isäntä!—Tässä on rahaa 45 mkaa—ota kaikki—maksa vuokrasi! Minäkin tahdon olla kerran mies—ja rakastaa! Suostutko nyt minuun?!
ALMA.
Tule—kello yhdeltätoista.—
OSKAR.
Tottako.—
ALMA.
Toden totta!
OSKAR.
Sinä olet enkeli—niinkuin viisussa lauletaan.
ALMA.
Äitisi tulee—(menee pois).
8:as KOHT.
Laitiska, Oskar.