KOOTTUJA SUOMALAISIA LAULUJA

Kokoilija

Frans Isaac Fortell

Ensimmäinen Osa

Oulussa, 1828. Prändatty C. E. Barckin Kirjan-Präntisä.

Luulen minä luonnossani Wjelä Wanhan Wäjnämöisen Lepytttäwän Lapsiansa, Kautta Kanteleen Kumauksen, Jota Juteeni jumautti Saksa soittili somaasti.

SISÄLLYS:

Lukiain Tjeoksi. 1. Laulu Suurelle Ruhtinalle. 2. Muisto-Weisu Carle XII:toista. 3. Isän neuwo ajnoalle Pojallensa. 4. Ennen ja Nyt. 5. Muisto-Laulu Noakista. 6. Talon-Pojan Laulu. 7. Rinaldini. 8. Rakkauen Huokaus. 9. Käkin Polska. Muistutus.

Lukiain Tjeoksi.

Hamasta siittä hetkestä saakka, kuin minä itse rupeisin opettelemaan, on se ollut syämmellinen haluni: Äjtin kjelellä, Suomen yhteiselle kansalle, jotain huwittawaista walistuksen lisää jakaa, se on tosi minä en oo, wiisauen lähteestä, niin paljoa tajon wettä ammentanut, hankkiakseni sen kaltaista oppia, että omasta kunnostani, mitään sanottawaa olisin paperille pannut, mutta jokainen hawaittee kuitenkin tarkoitukseni wilpittömäksi, tutkistellesansa, kuinka palawa rakkaus minulla on ollut, ja on wjelä eteenkin päin olewa, meijän Suomenkjeltämme kohtaan.

Useammat wuojet olen minä kokoillut Suomalaisia Lauluja, ja nyt mielisuosiokseni saan 1:sen osan präntiin. Näitä Lauluja annetaan wähintäänkin 4:jä Osa, Ja minä toiwon että se wiimeinenki osa tulee ulos ennen tulewan kesäkuun loppua. Jokainen tjetää kyllä, kuinka paljon Wanhoja Runoja on hukkauntunnut, juuri siittä syystä ettei net aikanaan oo tullut präntätyksi, samankaltainen perikato olis näille Lauile tapahtunut, jos kauemmin saiwat olla präntämätä.

Näistä Lauluista owat net Sihteeri Judeenin tekemjä, joissa on alla, merkitty: J.J. Ja Suomussalmen Kappalaisen Pastori Saxan tekemäin alla on: C.S. Jotka owat Ruottista Suomennetut, Lauletaan samalla nuotilla kuin Ruotteksikin: mutta joisa ej merki puustaweta ole alla niitten tekjät owat tuntemattomat.

Ehkä minä olen paljon kuluttanut ja waiwaa nähnyt, kirjottanut sinne ja tänne kokoillessani näitä Lauluja, ja jokainen taitaa hawaita, että minä olen kuitenkin tarkoittanut Suomenkjelen kunnjaa, ja Lauluin rakastaiille huwitusta, jos en muuta tarkoituksellani olis aikaan saanut. Ja jos näissä Lauluissa löytyis, senkaltaisia jotka ej ole kaikille mjeliksi, ja joita wjelä ajan päälle saatetaan parantaa, koska net tulewat taitawainki silmäittäwäksi, niin ej mahda kukaan syyttää Lauluin tekijöitä, jos niistä joku puutten alaiselta näyttäis. Minun aikomukseni oli ensiksi, Präntäyttää, näitä Latinaisilla Puustaweilla, joka olis ollut Suomen Kjelelle suureksi kunniaksi: Mutta ettej kaikki yhteisestä kansasta ole wjelä harjauntuneet lukemaan kirjoja, jotka präntätään Latinaisilla Puustaweilla niin hawaittin minä soweliammaksi ulosantaa, nämät tawallisilla kirjan sauwoilla. Suomen kansa on ajna ollut nopia oppimaan ja halulinen taitoon, niin muotoin toiwon minä jonku ajan perästä taitawani ulos antaa 2:sen Ylöspanon, latina puustaweisia näistä Lauluista, jos ystäwällisistä maan mjehistä, joku wjeläkin tahtois minulle suosionsa osottaa lähettäin, Lauluja ynnä tekjän merkillä nimitetty alla, otan minä net kiitollisuuella wastaan: Wiimmeiseksi saan minä ystäwällisesti mainita, että 1:nen Osa maksaa 18 killingjä kaikille ostaille eli 50 kop. Ja net jälkimäiset osat 12 kill. niille jotka kaikki osat ottawat: mutta, net jotka ej jokaista Osaa osta maksawat niistä Osista kuin het ottamat 18 kill. eli 50 kopeikkaa. Oulun Kaupunkista Joulukuun 8:tenä päiwänä 1827.

Frans Isaac Fortell, Lauluin Kokoilja.

No 1.

Laulu Suurelle Ruhtinalle.

v. 1.

Eläköön armias Rakkahin Ruhtinas, Rauhallinen, Jossa on onnemme, Jossa on ilomme Turwam ja toiwomme Täyellinen.

V. 2.

Osottain armonsa Wahwistain waltansa Wartjamme Walistus (on) wirinuyt Elatus enännyt Murhet myös wähennyt Majojsamme

v. 3.

Suojeltu Soassa Riemuitkoon rauhassa Suomalainen, Ollen taas uuella Uskollisuuella Urhollisuuella Alammainen.

v. 4.

O! Luoja laupias Wahwista wojmallas Wartiamme, Aamuja enennä Päjwjä pjennä Murhet myös wähennä Ruhtinamme.

J.J.

N:o 2.

Muisto-Wejsu Carle XII:toista, awattajssa Hänen Lepo majaansa Upsalan wanhasa Tuomio Kirkosa, Sata wuotta jälken hänen kuolemaansa, laulettu Tutenteilta, 1818. (Ruotsista Suomennettu).

v. 1.

Hiljan awauwat hauwan owet, Käykäämme kempejn lepohon: Hejll:e wuotten wanhain hywät henget Sulojsen majan suokohon! Pohjanki Leijo lepää sjellä Untansa Satawuotista: Wajin tuuli tuntureilla wjellä Wirttänsä wejsaa tuonista.

V. 2.

Hän on kumma Sinusta kuin kijtät Nykyjsen ajan arwoa, Kuin rauhan touwot turhin käytät Rakastain Tansin rujhua; Wajn Pojka Pohjan, wuorill sjennyt, Kujnka se turhin tytyypi? Hän taasen luonnon tejlle rjennyt Isänsä iloon mjeltyypi.

v. 3.

Wajn Sota Sopaa ylentäissä Wojma on hällä wajawa; Se käypi raskaaksi, kuin kyrssä, Jonk' yli kulkee Otawa: Ilossa mjehuus oli mennyt, Tarmoki Isäin tuhlattu; Ja Göthan Leijo lewon löynnyt, Mies walitujhin werrattu.

v. 4.

Ah! itke ystäwäni — ollut On ajka — mujnon ihana: Sen meno, mainioksi tullut, On monell' outo tarina; Wjelä wähätki työt ja tawat Kauniiksi kyllä kerskataan, Waan annas wuojet toistawat: Niin Carlen wertaa kaiwataan.

v. 5.

K'en wuosisatain kuluttuwa Saa wjelä kansan kyyneleet, Mikä ääni tuonen ouwostuwa, Nyt hejkkoja herättelet? Net owat kuolleet kuninkaamme. Kuin rjensit kohen taiwaasta; Näjn kotkan pojat nähä saamme Menewän Isäins majasta.

v. 6.

O Carle! siwulles sowitaan Mä työstin kauniin mjehuuwen, Kujn käwi ulos saksaan Sotaan Wojttamaan uskon wapauwen; Myös heitä moni pahan suopa Kjelellä kärmeen häwäsee; Wain ken' on tähet alastuopa? Ken' linnun raan ratkasee?

v. 7.

Nyt Tekin, jalot Sota kempit Iloiten multa muistellaan, Ej tomuanne kätke Templit Wajin kunniaanne kattellaan; Sen wanhat näyttä Sota rauwat Ej sitten keltään käytetyt. Hajauneet kuin ne pyhät hauwat Joiss' owat luunna kätketyt.

v. 8.

Ken' woj sen pimeyywen pojstaa, Kujn ajat pejttää kohtaamat? Wjeläkö niitten walta lojstaa Kuin kempeillen nyt uhrawat? Pojka! jos pyhyys rinnas palaa, Niin kunnias myös kukoistaa: Maast' ej se tule mutta salaa Se tulee sullen tajwaistaa.

v. 9.

Ett usko arwon antaa töjllen Sen tunsit suuri Carleni! Mjekkasi nostit Sä rukojllen Ja Tajwas jalo aukeni; Jost astuit alas wallan wojmat Ja wäkes Sotaan warustit, Jaottain kaikki joukot tujmat, Kuin Woijeltua wastustit.

C.S.

No 3.

Isän neuwo ajnoalle Pojallensa, Nuoruen wjettämisestä ja Naimisesta.

Weisataan niin kuin: Luonnon suuren lappsukaiset.

v. I.

Ajnoseni elettyäs wuotta wijsi tojsta, Alka Rakkaus rinnasasi lejmuta ja lojstaa. Ah, Ah ihana tämä tunto ompi Wajn se waltana surun sulle tuopi.

v. 2.

Kas keolla ohaketta, kuinka se kukoisti, Kukkaisilta koristettu, Purpuralta paisti. Ah, Ah tuulella myrsky kukat karsi Ja nyt jälellä wäkäinen on warsi.

v. 3.

Näin on ruusu Rakkauen kaunis kukoistawa, Wain se onki Toiwon oras aroin sueltawa. Ah, Ah kuiwennut, kuin on tämä kukka, Rjemu rauwennut, elo onnen, hukka.

v. 4.

Niinkuin Laiwa lainehtiwa, merell myrstyisillä, Nijn on nuorukainen täällä tjellä tuonisellä. Ah, Ah, taijolla, Aamun koitto käytä, Nijn ej ehtolla Suru sua jäytä.

v. 5.

Maltas siemen sinapin on pjenin alusansa, Wajn se puista puhkewina on ihanuesansa. Ah, Ah oksisa lintu parwi pauhaa Ja sen suoissa rajun säällä rauha.

v. 6.

Näin on helma hurskauen, wähin wesasansa, Wajn se Taiwaat sawuttapi, täynnä toukonansa. Ah, Ah Engelit latwois laulelewat, Toiwon mantelit lehis' loistelewat.

v. 7.

Pyyäs tämä Sjelun siemen pyhin säilytellä, Tätä töjllä kaunojsilla ajna kaswatella. Ah, Ah Pojkani, ole orwon Isä, Se on omasi sulos suurin lisä.

v. 8.

Kuin sä mjehistyisäs mjelit mennä kosimahan, Älä waiha Rakkauttas Ristahan ja Rahaan. Ah, Ah, kylmä on kulta kumpanina Hopee hinnaton yljän ystäwänä.

V. 9.

Älä anna rikkauen, mjeltäs maanitella Jos se olis yhistetty Syämmen sapella. Ah, Ah warjona rikkauskin katoo, Sitten seurana murhen musta mato.

V. 10.

Wain jos näet nueren Nejon aran ihanaisen, Siweyellä siwistetyn töjsä taitawajsen, Ah, Ah suotuisin sulle täsä Tyttö Sulha suloisin Sywämmesi syttö.

v. 11.

Häntä walittua helmailesas waimonasi Täällä sulla Edin ilo täällä Taiwahasi. Ah, Ah Rakkaus awuil krunun antaa, Rakkaun rikkaus kalliit hedelmät kantaa.

v. 12.

Niin kuin Tammet Libanonin ilmoit' ylemmät, Samoin Lapset Lasten Lapset teitä sylejlewät. Ah, Ah, eläisa onni osan anne, Tuoneen tullessa Taiwas tawaranne.

X.o 4.

Ennen ja Nyt.

Lauletaan kuin: Bort plog och spade ur min hand.

v. 1.

Ennen olit Nejot arat Ihanat ujoiset, Nyt owat Nejot naisparat, Rohkeat, rajwoiset.

v. 2.

Ennen ujous suojana Nejtosen nisillä, Nyt poisa pejtto ihana Häwyksi hywille.

v. 3.

Ennen Nejtojnen Nejtsyen Kanteli kruununa, Nyt surmattua siweywen Aina on Ehtona.

v. 4.

Ennen Pijkajnen petetty Kuin Halmet hallainen, Nyt se askeleen yletty On kaikkein kultainen.

v. 5.

Ennen se töiten toimessa Nopeus Neitosen, Nyt tutaan Tansin tahissa Ripeys Ruusuisen.

v. 6.

Ennen Pijkajset Pyhinä Luit kirjaa kultaista, Nyt käywään näinä päiwinä Pitohin Pioista.

v. 7.

Ennen Tytöllä ylkäjnen Yksi ja ihanainen, Nyt sillä Sulhaa kymenen Ej kukaan omajnen.

v. 8.

Siweywen kauwat sulojset Kuin het näin käyttäwät, Onkos nyt ihmet Nejtoiset? Jos pojat pettäwät.

N:o 5.

Muisto-Laulu Noakista.

Ystäwän luona laulettawa. (Ruottista suomennettu).

v. 1.

Ukko Noall, Ukko Noall Oli Mjehen mjel. Kujn hän läksi Arkist Istuitti hän tärkist Wiina Puita, Wiina puita jotka kaswa wjel.

v. 2.

Noak sousi, Noak sousi Ulos Arkistans Teki wijna-lejlin Näköjäns kuin kejlin Juodaksensa, Juodaksensa Maalle päästyänsä.

v. 3.

Noak arwas, Noak arwas Että Ihminen Monast janostuupi Niin että hän juopi. Paljast wijna, paljast wijna Pjenen tuoppisen.

v. 4.

Ukko Noak, Ukko Noak Asjansa tjes. Hän joj Pito-paikas Ejkä wjettän ajkaans Turhil puhejl, turhil puhejl Niin kuin sinä mjes.

v. 5.

Eukko Noan, Eukko Noan Kiitettäwä työ Hän soi Ukkons juowan Ajoj pojat tuomaan Tojsta wijna, tojsta wijna Monast läpi yön.

v. 6.

Ej hän sanon', Ej hän sanon' Ukko pane pois Jo tuo wijna lejlis; Ej: waan näytti pejlis Kujnka kaunist, kuinka kaunist Ukon kaswat loist!

v. 7.

Noak oli, Noak oli, Peruukiton mjes Pujoparta Ukko Punajnen kuin kukko. Pohjaan ajna, Pohjan ajna Joj hän-kukatjes.

v. 8.

Sillon Syntyi, Sillojn syntyi Elää majlmas Silloin oli ottaa, Wähintäänkin Olta Ejkä janost, Ejkä janost Tjetty koko maas.

v. 9.

Mujston juonti, muiston juonti Ej wjel ollu majl Waan tuollainen malja Jossa nyt on kaljaa Juotiin pohjan, juotiin pohjan Aiwan tällälail.

N:o 6.

Talon-Pojan Laulu.

Wejsataan kuin: Gref Adam.

v. 1.

En kerskaa ma Sukuni Suuruesta, Waan wejsajlen wapaasti mjehuesta. Työstäni tuleepi hyöjytys huwitus. Waltakunnallekkin wojman on wahwistus Wirkan on hywä, ja sätyn on suur:,: Talon-pojaksi mä mainitaan juur. :,:

v. 2.

Me arwomme wijsailta ansaitsemme Ain ahkeruella ja järjellämme Pojkamme puhtailla pestyillä poskilla Harmaalla jakulla, harjatuil' hjuksilla Waatiwat Tyttäret tojwohon päin:,: Lisääten rjemua Rinnojssa näjn :,:

v: 3.

Kuin korkiat kaipaawat kokousta Ja etsiwät hullusti huwitusta Sillojn me töitämme toimella täytämme Aljetun päiwämme rjemulla päätämme Wiljellen maatamme illolla waan:,: Aurassa arwo on Isäjmme maan. :,:

v. 4.

O Tyhmät! Kuin luulewat kunniansa Ajna waluwan armosta wanhempainsa Sukunsa ijänkin suurena pitäwät Isänsä kunnjan isojlle käyttäwät. Kun sukuni Adamist alkunsa sai:,: Minä nauran siis muille, ja olen ain wai. :,:

J.J.

N:o 7.

Rinaldini.

(Ruottista Suomennettu).

v. 1.

Wihannilla wainjoilla Synkist wuoren Salojsta :,: Mettisä ja Erämajlla :,: Hajen Sulhajn sulojsta. :,:

v. 2.

Rinaldini Syämmeni Sua suree päjwät yöt :,: Mustaksi mureheni :,: Kuwaa luonnon kauniit työt. :,:

v. 3.

Ah näjn Ruusa rukka itken' Rauhatoinna rjentäen :,: Häntä ootan joka hetken :,: Tjeltä Tuonen tujmjen. :,:

v. 4.

Ah kuin koitteessa kuun walon, Erä tjetä tulee hän :,: Ruusa luule kilwen kijllon :,: Läpi pensaan lojstawan. :,:

v. 5.

Ah hän tulee iloll ehtii, Ruusa häntä helmaileen :,: Sammua Sä öjsen tähti :,: Rakkaus awaa askeleen. :,:

v. 6.

O! mis on hän tähet ilmoin Maltittee kos matkansa? Ah tytywen jo toisiin nejtojn :,: Rakastaa kos Ruusaansa. :,:

v. 7.

Hiljaa Hiljaa mehtä nuortuu Haj Hän huutaa iloni :,: Sulha uskollinen suotu :,: Äänen kuulen kaunoni. :,:

v. 8.

Tee nyt halti (pysäy) jo halajlen Sua kauwan surtua :,: Rinaldo! sua sylejlen :,: Multa taas tawattua. :,:

C.S.

N:o 8.

Rakkauen Huokaus.

v. 1.

Silmäisäs salauwat Murheni murtuwat Nauraisas kuwauwat:,: Tajwaat tojwottawat. :,:

v. 2.

Silmäni sulollansa Kauneuttas kattelee Waan waroin nähtyänsä:,: Pijlejllä pyytelee. :,:

v. 3.

Usejn mulle unessa Kuwailee kaswosi Waan uni on ohessa:,: Ja mennyt muotosi. :,:

* * *

Ensin Wenejästä Ruottiksi käätty Prowasti Ehrströmiltä Ja sitte Ruottista Suomennettu.

C.S.

N:o 9.

Näkin Polska.

v. 1.

Wille tanssais Ringis wellieksyywen Itäisen weden wjerellä Ehton henki Laski lewon sijwen Ylitten luonnon lemmellä: Kastet loisteli Reunilla Ruususten Rastaat lauleli Latwoissa lehmusten. Öiset lensitt lehwillä Ja toiwon tähet wälkyit wesillä.

v. 2.

Enkeli jo unell suloisella Tuuwitti pojan pjenoisen: Kuin se kuuli — hymyll hiljaisella, Kanteleen äänen Kaunosen — Näkki istujen Lumpehen lehellä. Soitti iloiten Kahilain Keskellä — Jos onnee aiwot nautita, Nij'n weisun kallis arwo käsitä.

v. 3.

Wähä Wille rannallen se riensi Sanoin: Suos oppi Soittosi? Tules kulta! Käytäs tänne Käsi Ilolla täytän toiwosi — Näkki tajua Wain weisut wesissä Ja nijhen neuwua Saa meren salissa: Jos onnee aiwot nautita, Nijn weisun Kallis arwo käsitä.

v. 4.

Jossäs tunnet toiwon määrättömän. Syttyneenä syämmessä, Otas harppu, ilon äärettömän Hawaita saat sen äänessä — Taiwan tarholla Kuin tähet Koittawat — Laula Soitolla Ja wuoret wastaawat: Jos onnee aiwot nautita, Nijn weisun Kallis arwo käsitä.

v. 5.

Wille Koski kjeltä kanteleessa Ja äänen säteen muotossa Wäristen meni keon kukkaisissa Ja meren mustan Kallwossa — Usein illalla Kuin kannel äänteli Hän nyt rannalla Näkin kans lauleli; Jos onnee aiwot nautita, Nijn weisun Kallis arwo käsitä.

v. 6.

Toiwon Koitteen Kirkaan harpun päällä Kuu yöllä kaunis walaisi, Wäinön haamu weellä hämäräällä Surewan Jouhteen kuwaisi; Willen powessa Jossa Pyhyys paloi Harpun lywessä (lyödessä) Ilo ja suru soi: Jos onnee aiwot nautita, Nijn weisun Kallis arwo käsitä.

v. 7.

Willen täyty mennä koti maalta Ej Näkki enään weisaile; Wain jos sydän huokaa huolten alta Se kuin unessa kuwaile: Sanoo siwiä Soittojen keskellä Muistas Näkkiä Näin lauloi lehellä: Jos onnee aiwot nautita, Nijn weisun Kallis arwo käsitä.

v. 8.

Willen majassa jo majailewat Lapset lystit ja iloiset Kanteletta Isäns kuuntelewat Kuin laulut soittaa suloset — Weisun Jumala, Siell näyttää asuwan, Pyhäll uskolla Lapsellen lausuwan: Jos onnee aiwot nautita, Nijn weisun Kallis arwo käsitä.

C.S.

N:o 10.

Poikaiset.

Ruottista Suomennettu.

v. 1.

Minä muistan ajan muinan Ja sen kuin ejläisen, Kuin rauha täytti rinnan Ja ilo askelen; Ej Synti Saanut sia Ejk murhe minusa, Waan läksy luettua Menoni mjelusa.

v. 2

Suusani oli ilo Ruumisa raittius. Sjelusa asui sulo Ja hywän halaus; Kaikki remusat pojat Koht olit weljeni, Sisaren nuoret nejot Ja ämmät äitini.

v. 3.

Minä muistan kedot myöskin Joit muinon miteltijn; Joisa minä leikit laskin Ja mjeheks kijteltijn; Ne monet pila-menot Kaunijlla kesillä, Hatuisa pjenet perhot Ja punan poskilta.

v. 4.

Juonisa kawaloisa Ej mennyt mjeleni, Kaikisa kumpaneisa Näin jalot weljeni; Ej pitkä tora tjetty Ej sydän salattu, Kuin korwa puusti lyöty Nijn wiha waikettu.

v. 5.

En säätyin eroitusta Nähnyt näin' päiwinä, Herroja halwemmista Ej eroitettuna; Keskellä ilo-leikin Se, meistä poijsta Kuin kauwimmaks' löi kopin Mainioin mjehistä.

v. 6.

Totuudell tuomittihin Wiat ja ansiot, Oikeudell arwattihin Nopainkin nakannot; Sen köyhän kerjäläisen Woitollen rjemuittijn Jos kumo kuningaisen Kuin Herrald siwuttijn.

v. 7.

Kyll walitukset Kuultijn Sydämmen surusta, Jos lyötijn eli luultijn Ketään Kumpaneista, Ihana oli ilon Takasin tulleelle Ainoan palon jaon Sill surulliselle.

v. 8.

Waan nuoruteni Weljet Ah aika muuttuwa; En teitä enään tunnet Te että minua; Jo mjehiks joutunehet On pojat muinaiset Ruasta rijtaunehet Wiroista wihaiset.

v. 9.

Kymmentä neljä wuotta Jo waiwois eläneet Wastasta wuori tjetä; Onnians etsineet, Mit autta arwon merkki Jong perään pyöritään Kuin sydän Kylmä tykki Ja kaswot kellataan.

C.S. Pappi-Papin-poika Pohjolasta.

Muistutus.

Nyt wihdoin wiimenkin, saat sinä halullinen Lauluin Rakastaja 1:en Osan näistä Kootuista Suomalaisista Lauluista, Joidenka olis puolta wuotta enemmin pitänyt olla walmisna; Syy minkätähden, nämät Laulut owat näin kauan, ja ajna tähän asti wiipyneet, on kahtalainen: talwella ej ollut Oulun Kirjan Pränttääjällä H:ra Barkilla, muitten kiiretten töitten wuoksi ajkaa saaha walmiiksi näitä: Ja minä myöskin Konsistoriumin käskyn jälkeen tulin taammaksi muutetuksi ja niin jäi se siltään.

Muutamia paino erhetyksiä on myöskin, huomahtemata ilmauntunut: mutta net taitaa lukia itse helposti ojentaa; koska hän tarkkauella silmää sen sanan jossa erhetys näyttää olewan.

Jos tämä 1:en Osa halulla otetaan rakastetuilta maan mjehiltä ja yhteiseltä kansalta wastaan, tulee piaan net muutkin luwatut osat präntätyksi; Ejkä kenenkään tarwitse epäillä, ettei tämä tule toimeen: ajnostansa, nämät ostetaan, ja ejwätkä; niinkuin peljättäwä on jää minun wahinkokseni, omaan huostaani. Oulusta Heinäkuun 10:nä päiwänä 1828. Isaac Fortell.