KOMMUNISTIEN KOKOUS PÖLLÖLÄSSÄ
Selostus Pöllöläm kommuunin yleispöllöläläisex internaalin edustajiston neuvostokokouksesta
Pöytäkirjan nojalla laatinut
TIITUS [Ilmari Kivinen]
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Kirja, 1922.
KOMMUNISTIEN KOKOUS PÖLLÖLÄSSÄ
1 §.
Kommunistien yleispöllöläläinen internaali pidettiin Pöllölän Hölölässä pyhänseutuna iltapäivällä.
Kokoushuoneen olivat tilaisuutta varten puhtaaksi pesseet ja katajilla aistillisesti koristaneet toverittaret Kaisa Kompura ja Josehviina Rytkyläinen joutomies, tov. Aatami Lötjösen suostuvaisella avuliaisuudella.
Päivä oli sateellinen ja akkojen hameenhelmat vastaavassa määrässä märkinä metsässä kaalamisesta.
Tov. Lötjönen makaili penkillä selkäpuoli ylöspäin ja piippu hampaissa, lausuen julki mieskohtaiset aistimuksensa muutamalla harvalla sanalla:
— Lähtee se tuosta katajasta oikein lojaali ja väkevä haisu…
Mihin Josehviina Rytkyläinen, ilmakehän puhtautta silmälläpitäen, varoiksi huomautti:
— Anna sinä Lötjönen niiden katajien vain yksikseen lemuta — jottei tule paha sekoitus…
— Ha ha ha! nauroi Kaisa Kompura avoimesti, erittäinkin kun ei hänellä ole hampaitakaan, ja sanoi:
— Ripustan tuon hameeni tuohon uunin eteen kuivamaan, koska ei vielä kuulu niitä kommunistin soluja…
Kaisa Kompura pudotti päällyshameensa ja asetti sen nuoralle uunin eteen, ja hetken perästä todisti tov. Lötjönen:
— Kuivuu siinä Kaisan hame, kun jo höyryää… siinä on oikein lojaali lämmin.
— Missähän se Sinkkosen Reeta viipyy? tiedusteli Josehviina Rytkyläinen, ja kun Sinkkosen Reeta samassa tempasi oven auki ja nosti sisään suuren pärekorin, murahti tov. Lötjönen silmät puoliummessa:
— Se on pirukin aina siinä missä mainitaan.
— Puoluetervehdyksellä! lausui Reeta Sinkkonen kimakalla äänellä, ja huusi sitten:
— Korjaa pois Kaisa rytkysi uunin edestä, jotta pääsen internaalille kahvin keittoon!
— Eipä noita vielä kuulu koko naaleja, vastusti Kaisa, ottaen kuitenkin hameen nuoralta ja pujottaen sen ylleen. — Eipähän lentänyt uunista tulipaukkuja hameeseen, vaikka nuo kuusihalot räiskivät kuin lahtarit harjoituksissaan.
— P——leet! murahti tov. Lötjönen.
— Joko sinä kävit leipuri Pussiselta vehnäsiä? kysyi Josehviina
Rytkyläinen.
— Kävin, kävin, mutta pirtua en saanut, kun ei ollut tullut Pussisen poika vielä hakumatkaltaan Jykkälästä, ilmoitti Reeta Sinkkonen.
— Mahtaako sillä olla… Jykkäläisellä? murahti tov. Lötjönen.
— Kun justikään eilen illalla toi kaupungista kanisterin itseänsä vapaariikkiä! huudahti Kaisa Kompura.
— Ka no sitten… jos se oli niin lojaali, murahti tov. Lötjönen, vaipuen mietiskelyihin.
— Kuulkaapas, kun taas lorottaa vettä taivaalta niin että katto rumisee! huomautti Josehviina Rytkyläinen.
— On sitä lorottanutkin tänä kesänä, mistä riittäneekin? Ei taida tulla mitään heinänteosta, jos vielä heinäaikaan sitä peliään pitää, arveli Kaisa Kompura.
— Joutaapa nuo kastua… porvarin heinät! murahti tov. Lötjönen.
— Antaa kastua, antaa kastua! huusi Reeta Sinkkonen, joka kauhalla ammensi vettä ovenpielessä olevasta korvosta suureen kahvipannuun.
* * * * *
Vähitellen alkoi kokoontua kommunistisia soluja.
Ensiksi tuli Israel Huttunen, entinen työväenyhdistyksen puheenjohtaja, minkä yhdistyksen nosket olivat törkeällä ääntenenemmistöllä vallanneet oman hajoituskoplansa halpamielisiä tarkoitusperiä palvelemaan.
Pyyhittyään lokaa pieksuistaan oven edessä oleviin havuihin ja niistettyään nenänsä sormillaan astui Israel Huttunen sisään, lausuen arvokkaisuudella:
— Kommunistisella tervehdyksellä!
— Terve, terve! vastasivat Kaisa Kompura ja Josehviina Rytkyläinen, ja tov. Lötjönen vääntäytyi penkillä istualleen, haukotteli ja painoi hatun lujemmin päähänsä.
— Hukkuu kohta köyhä rapaan noilla porvarien kujilla, valitti Israel Huttunen, lyöden märkää hattuaan pieksunvarteen ja ripustaen sen sitten puunaulaan seinälle valumaan.
— Hukkuuhan se köyhä… tässä yhteiskunnassa, murahti tov. Lötjönen, ja
Kaisa Kompura kirkasi äkkiä:
— Vaan kun tulee roletaarin tiktatuuri, niin tasasesta kivestä lasketaan Pöllölässä kujoset, niinkuin kauppaneuvos Tossavaisen katukonki kaupungissa!
Mutta Reeta Sinkkonen ärjäsi:
— Ole vohkimatta siinä, Kompuran akka, ja ala sukkelaan pestä noita osuuskaupasta ostettuja uusia kahvikuppeja!
— Omalla rahallaanko se Reeta on ostanut uusia kahvikuppeja? tiedusteli Israel Huttunen, ahtaen kessuja piippuunsa ja tarjoten tov. Lötjösellekin.
— Kenenkäs sitten! sanoi Reeta Sinkkonen, kooten hiiliä ja palavia kekäleitä patakoukussa riippuvan kahvipannun alle. — Mitäs tällä puoluerähjällä olisi, kun se Karvisen perhana vei keväällä laivamieheksi lähtiessään osaston koko kassan, niin ettei jäänyt kuin 15 penniä, joita se rosvo ei ollut huomannut, kun olivat pudonneet lootan rakoon.
— Mitäpäs sitä enää muistella, näin kommunistien kesken, kun on jo osastokin antanut sille Karviselle amnestiian sillä ehdolla, että maksaa takaisin syksyllä, muistutti Israel Huttunen vähän paheksuvasti. — Sitä voi toverillekin sattua vahinko vielä tässä porvarillisessa yhteiskunnassa.
— Olisin minä antanut sille semmoisen amnestiian, ettei olisi voinut viikkoon maata muuten kuin mahallaan! huusi Reeta Sinkkonen äkäisesti. — Vaan kun piti minun juuri pahan nenällä joutua porvarin linnaan.
Joutomies Aatami Lötjönenkin murahti, todistaen:
— Olisi se kyllä saanut Karvinen oikein lojaalin saunan, jos olisi joutunut tämän Sinkkosen Reetan kynsiin, arvelen…
— Kommunistisella tervehdyksellä! tervehti suutari Jerobeam Näppinen, astuen sisään sarkapalttoo vettä valuen.
Ja ripustaen palttoonsa ovensuuhun valumaan totesi hän:
— Johan täällä olee saapuvilla muutamia soluja, vaikka olee näin epätyydyttävä ilmasto.
— Joo, ei se ole oikein lojaali… se ilma, murahti tov. Lötjönen.
Uusia kommunistisia soluja saapui vähitellen.
2 §.
Kommunistisen Yleispöllöläläisen Internaalin Täysivaltaisen Edustajiston Neuvostokokous alkoi klo 3 i.p. Moskovan aikaa, jonka horisontin mukaan Israel Huttusen kello kävi.
Läsnä oli lopulta 17 kommunistista solua, lukuunottamatta akkoja ja myöhemmin saapunutta Pussisen poikaa, jonka puoluekarvat ovat vähän sekavat.
Israel Huttusen ehdotuksesta laulettiin aluksi moniäänisesti Pöllölän
Internaali:
»Lahtarikaartin lipun päässä
Oli punikin luusta nuppi,
Jänteistä oli pistoolin nauhat
Ja suolista sapelin tuppi».
Tämän jälkeen Pöllölän kunniasolu, ikäpuhemies Jerobeam Näppinen edeskuljetti ytimellisessä puheessa lahon porvarillisen mädännäisyyden ja uuden aamuruskon auermat, jotka punaisella sarastuksella heloittavat kaukaisen idän kangastuksissa.
Valkoinen taantumusaaltoilu peittää vihertävällä vaahdolla suuren osan Europasta, ja Amerikan kontinentaalissa ovat virkanyrkkien petomaiset käpälät antaneet kauhistuttavia iskuja proletaarien paljastettuihin paikkoihin. Imperialismi viuhuu vihureina, ollen romahdusasteellaan. Se kuitenkin vielä vihaisesti kuohahtelee, kosketellen pohjamutia kansakuntain alanteissa, josta olee sillen itselleen turmio, estellen likinäköisessä sokeudessaan punakumousta ja suurta yleisinhimillistä mullistusta, joka kiertelemättömästi kohisee kohti mahtipontisena orgaanina, pyyhkäisten yhteiskunnan huippuja peloittavalla henkäyksellä.
Pienoisessa Suomessakin lahtarien valkomyrskyt pärskyttävät kokonaisia vuoria, tavoitellen työläisten rinnasta vapauden kaipuun tukahduttamista rautaisella otteella vallankumouksen kurkussa. Se ei kuitenkaan tukehdu, vaan kiteytyy vallankumoukselliseksi joukkotahdoksi, silloin kun hetki lyö ja Ajan hengettären suuri vellikello kumeasti pompottaen soittaa rynnäkköön, missä ryskyin sortuu pakkovalta proletaarin vallankumouksellisen aivoston nerokkaasti johtaman rynnistyksen taktillisuuden edessä. Ja juuri nyt on kauhea kapitalismi auttamattomasti sotkeutumassa omiin resuisiin pöksyihinsä, jotka ovat jo pudonneet alas kinttuihin.
Tämän tähden odottaa koko maailman luokkatietoinen köyhälistö henkeään pidättäen kolmannen punaisen internaalin jalolla kilparadalla, etteivät Pöllölän kommunistiset solut peräydy historiallisen välttämättömyyden edessä, vaan valkoisen vainon kynsissäkin intomielisesti kohottavat vallankumouksen lipun niin korkealle, että sen punainen hulmu kuuluu ympäri maailman Saharian kauheasta hietikosta Pohjan pimeille perukoille.
Sittenkun puhuja vielä oli mieliinpainuvin sanoin varoittanut noskelaisuuden mielenhäiriöstä, jonka jäljet inhottavasti haisevat jokaiseen luokkatietoiseen nenään, palkittiin toveri Näppisen selväpiirteinen, traagillisuuden punaiseen lankaan kudottu esitys luokkatietoisten känsäkourien voimakkailla paukutuksilla.
Ikäpuhemies kysyi, katsottiinko kokous laillisessa järjestelmässä kokoonkutsutuksi?
Israel Huttusen esityksestä pidettiin vaitiolemista vallankumouksellisen myöntyväisyyden merkkinä.
Ikäpuhemies selitti, että kokouksen on ryhdyttävä valitsemaan yhtä puhemiestä ja yhtä sihteeriä sekä ilmoitti kutsuneensa sihteeriksi lois. Mikko Tarjuksen, mikä hyväksyttiin.
Ikäpuhemiehen kysymykseen, katsoiko kokous, että hän, tov. Näppinen, oli luokkatietoisen köyhälistön äänillä yksimielisesti valittu Pöllölän kommunistisen yleispöllöläläisen internaalin täysivaltaisen neuvostokongressin puheenjohtajaksi, vastasi tov. Paavo Pellikka, että puhemies on valittava suljetulla lippuäänestyksellä.
Josehviina Rytkyläinen kysyi, että kuinka tämän kokouksen koko nimi olikaan, kun hän vähän sotkeutui sitä kuunnellessaan.
Josehviina Rytkyläisen välikyselyyn vastattiin ulkopuolella pöytäkirjan, että pitäköön turpansa kiinni, minkä kokous hyväksyi yksimielisesti.
Tov. Pellikan näkökanta kehitti pitkän ajatusvaihtelun, missä esiintyi erilaisia mielipuolia, toiselta puolen vastaan ja toiselta myöten.
Kaisa Kompura huomautti, että lippu on työväentalon vinnillä ja että työväentalo on ahnaitten noskelaiskätyrien hallussa, niin ettei lippuäänestystä voida toimeenpanna.
Laajan keskustelun jälkeen, mitä jossain määrin vaikeutti yleispöllöläläisen edustajiston emännöitsijän Reeta Sinkkosen riiteleminen Josehviina Rytkyläiselle, joka oli särkenyt teevadin, yhtyi kokous joutomies, tov. Lötjösen esitykseen, että puhemiesvaali toimitettaisiin lojaalisesti korttiäänestyksellä lippuäänestyksen sijasta.
Kysyttäessä, kenellä puolueen jäsenistä olisi kortit mukana, esitti kolme kommunistista solua kukin korttipakkansa.
Hyväksyttiin yksimielisesti tov. Lötjösen kortit, koska ne olivat eheimmät.
Ilman vastalausetta hyväksyttiin noudatettavaksi suutari Jerobeam Näppisen äänestysehdotus, että ne, jotka kannattavat puhemieheksi mainittua Näppistä, saavat lyödä pöytään punaista maata, se on herttaa tai ruutua, nimittäin miehet ruutua ja akat herttaa, mutta jos joku tahtoo äänestää Pellikkaa, joka on osoittautunut puolinoskeksi ja tahtoo kiivetä vallan kukkuloille ryysyköyhälistön hartioilla, niin lätkätköön padan tai ristin, sama se, kummanko, koska ei tilaisuudessa löytyne yhtään puolinoskeakkaa, jolle pitäisi varata oma lajinsa mustaa maata.
Vaalin toimittajaksi kutsui ikäpuhemies sihteeri Mikko Tarjuksen, joka Lötjösen korttipakan saatuaan sanoi, että kukin saa käydä valitsemassa itselleen mieleisensä äänestyskortin.
Äänestyksen tuloksia laskettaessa havaittiin pöydällä yhdeksän ruutua ja viisi herttaa, niiden joukossa ässä, ynnä neljä ristiä ja patakuutonen, mille tulokselle nähtiin valveutuneiden kansankerrosten vienosti hymyilevän. Sihteeri Mikko Tarjus ilmoitti puhemiehen vaalin, että suutari kunniasolu Näppinen on tullut musertavalla ääntenenemmistöllä yksimielisesti valituksi gongressin puhemieheksi.
Noskelaiskopla, käyttäen halpamaista parjausta, huuteli alhaisia vastalauseita sihteerin esitystä vastaan, että vaali olisi ollut yksimielinen, koska oli pöydällä myöskin neljä ristiä ja yksi pata.
Suutari Näppinen todensi, että se on vain noskelaisten korppimaista raakumista, mikä hyväksyttiin.
Useiden karjuessa panivat läsnäolevat puolinosket typerän vastalauseen sitä vastaan, että heitä epätoverillisesti haukutaan noskeiksi, koska he oman ilmoituksensa mukaan eivät ole noskelaisia, vaan kommunisteja.
Sihteeri Mikko Tarjuksen kysyttyä terävästi kommunistisen omantunnon nimessä, mitä varten he sitten äänestivät Pellikkaa vastoin kunniasolu Jerobeam Näppistä, vastasi puolinoske Heikki Putkonen lyhytjärkisesti, että jokainen saa äänestää ketä tahtoo, mille pikkuporvarillista maailmankatsomusta loistossaan kuvastavalle yksinkertaisuudelle valveutunut luokkatietoinen proletariaatti päästi ison naurun ja sekalaisia välihuomautuksia, joita ei ennätetty pikakirjoittaa pöytäkirjaan.
Mari Kukkonen hyppäsi rahille koivet hajallaan ja huusi posket hehkuen, että jos kuka ei äänestä Näppistä, niin on hän aatteen petturi, mihin puolinosket nyrkkejään heristellen huusivat, että se on helvetin vale, ja että Näppinen tahtoo päästä tsaariksi puolueessa.
Kiihtyneen mielialan rauhoittamiseksi lauloivat Hilta Kukkasjärvi ja Reeta Sinkkonen sopraanollisesti »Hiljaa juuri kuin lammen laine», mikä vaikutti viihdyttävästi kansan tunnelmaan, ja puhemies pistäytyi pihalla.
Puhemiehen astuttua jälleen paikalleen pyysi Israel Huttunen puheenvuoron, ja loi asian täydelliseksi valaisemiseksi selväpiirteisen katsauksen vaalien toimittamiseen Neuvosto-Venäjällä, vallankumouksen aatteen hengessä, ja konstanteerasi tämän vaalin tapahtuneen epäilemättä neuvostovallan periaatteen mukaan, että on otettava huomioon vain kaikkein varmimpien puoluetoverien äänet, vaikka muut äänestäjät turisisivat mitä tahansa, joten kaikki vaalit saadaan yksimielisiksi köyhälistön luokkavoiman katsannossa.
Puolinoskein huudettua sen olevan sananvapauden sortamista puhemies säälivästi huomautti puuttuvasta vallankumouksellisesta tietoisuudesta, ettei kommunistisessa yhteiskunnassa koskaan olekaan mitään sananvapautta, ollen se porvarillisen yli aikansa eläneen vapaamielisyyden mädännäisyyttä.
Kansan enemmistön tulkittua vilkkaasti suosiotaan huusi Kaisa Kompura, että oikeassa kommunistiyhteiskunnassa ammutaan kaikki, jotka ovat eri mieltä kuin komissarit, vallankumouksellisen tietoisuuden säilyttämiseksi sekoittumattomana, mihin kohta meilläkin päästään, jahka vielä vähän eletään ja terveinä ollaan.
Heikki Putkosen huudon johdosta, että ryssän komissarit ovat juutalaisia miljonäärejä, nolasi Hilta Kukkasjärvi pöyhkeät puolinosket teräväpiirteisellä huomautuksella, että juutalaiset ovat Herran valittu kansa, mikä pantiin pöytäkirjaan.
Tämän johdosta eräät puolinosket kunnostautuivat naurunpärskähdyksillä nurkissa, paljastaen siten huomattavaa noskelaisuuttaan.
Asian tultua täten vastaanseisomattomasti toteennäytetyksi julisti toveri Jerobeam Näppinen tulleensa valituksi tämän neuvostokokouksen puhemieheksi yksimielisesti, mikä hyväksyttiin yksinkertaisella äänten enemmistöllä.
Vaalin tuloksen tultua vahvistetuksi lausui puhemies kommunistisen kiitoksensa siitä luokkatietoisesta yksimielisyydestä, jolla neuvostokokous on toimintansa aloittanut. Tämän sovinnollisessa ylevämielisyydessä esitetyn puheen aikana päästelivät puolinosket halpa-arvoisia naurunrähäyksiä, mitkä merkittiin pöytäkirjaan.
Puhemies kiinnitti kokouksen huomaavaisuutta siihen, että ajankohta on ratkaiseva, joten kaikki luokkatietoiset kommunistit ovat tervetulleet yhteiseen rintamaan luhistuvan kapitalismin kukistamiseksi, ja pyysi läsnäolevia seisaalleen nousten kunnioittamaan Pöllölän kommuunin ravintoloitsijan Reeta Sinkkosen muistoa, hänen valkoisen terrorin luokkakoston uhrina istuttuaan kaksi kuukautta valkohurttien linnassa kieltolakipykälien tähden porvarillisessa maailmankatsomuksessa, tänään ensimmäistä kertaa ottaessaan jälleen osaa julkiseen elämään vallankumouksellisessa rintamassa. Tov. Näppinen huomautti sattuvasti siitä kokoavasta merkityksestä, joka toveritar Sinkkosella aina punakaartin ajoilta saakka on ollut puolueen toiminnassa, erityisesti lausuen tunnustuksen aineen puhtaudesta ja hintojen kohtuullisuudesta, minkä jälkeen läsnäolijat jaloilleen nousten lausuivat toveritar Sinkkosen tervetulleeksi elävänä kurjalasta tähän ohranamaiseen vapauteen.
Toveritar Sinkkonen kiitti liikutetussa äänilajissa häneen kohdistetusta kommunistisesta kunnianosoituksesta, sekä kertoili vaatimattomasti muistelmia porvarillisesta luokkavankeudesta, vaikuttaen rauhoittavasti niihin kokouksen jäseniin, jotka olivat joutuneet kapitalistiseen syytteeseen viime viikolla tapahtuneen Tirrinkorven tehtaan löytymisen ja raakamaisen hävittämisen johdosta.
Useiden pyynnöstä laulettiin tunnelmallisesti »Jos kaikki Suomen järvet».
3 §.
Toveritar Sinkkosen ilmoitettua, että Pussisen aikamiespoika näkyy jo olevan tulossa se nahkalaukkunsa selässään, keskeytettiin asiain käsittely virvokkeiden nauttimista varten.
Kahvin kaatamisen kuppeihin suoritti tottumuksella toveritar Hilta
Kukkasjärvi, toveritar Sinkkosen ottaessa vastaan maksuja.
Pussisen poika ei lausunut itseään tervetulleeksi kommunistisella tervehdyksellä, paljastaen siten salanoskelaisuutta.
Sihteeri Mikko Tarjus, läsnäolevien myötäillessä, tervehti Pussisen poikaa raikkaalla soololaululla:
»Mitäs on sulla poikanen pussissas, huhhei?
Onko rukiita, kauroja, maltaita, sulivei, sulirei, sulivei?»
Pussisen poika sanoi, että taitaa olla paremminkin virolaista potaattia, mille vastaukselle nähtiin useiden kommunististen solujen kriidillisesti myhäilevän.
Pussisen pojan selvitettyä asiansa toveritar Sinkkosen kanssa ilmoitti Reeta Sinkkonen kommunistisella luottamuksella yksityisesti, että limonaatipottuja on halullisten saatavana hinnasta 65 markkaa kappale käteisellä, ja aine on täydellisesti karahteerattua, mikä yksimielisesti hyväksyttiin.
Läsnäolevien solujen laadittua puolikuppiset ehdotti Israel Huttunen kansalaisten osoittaessa voimallisesti suosiota Herra Toveri Leniinin maljan kunnioitettavalla toivotuksella Herra Toveri Leniinin täydelliseksi tervehtymiseksi, mikä hyväksyttiin pohjaan asti.
Solutar Kaisa Kompura teki aatteellista yksinkertaisuutta todistavan kysymyksen, mahtaako Herra Toveri Leniini olla pahastikin kipeä?
Pussisen poika paljasti noskelaista ajatuskantaa sanomalla, ettei siitä taida enää kalua tulla, mille ala-arvoiselle iskulle vallankumouksen selkään useat läsnäolijat kohottivat paheksumishuutoja.
Puhemies Jerobeam Näppinen teki toista puolikuppista valmistettaessa selväpiirteisesti selkoa Herra Toveri Leniinin yleisvoinnista, joka Moskovan virallisen raation mukaan on groonillista paranemista voitetusta pahoinvointisuudesta yleismaailmallisen vallankumouksen voittoonviemiseksi.
Joutomies Aatami Lötjösen esityksestä hymyiltiin Pussisen pojalle lojaalista polseviikkista ivahymyä noskelaisuuden kustannuksella.
Kaisa Kompuran kysyttyä, kuuluuko sinne kirkonkylälle päin mitään, ilmaisi Pussisen poika huhun tuntemattomasta lähteestä, että toveri Kuusinen on salapuvussa liikkeellä täällä päin järjestämässä aseellista nousua neuvostovallan kannatuksella.
Tämä tieto aiheutti suurta huomiota aatteellisesti valveutuneissa yksilöissä, ja tulivat täten syntyneessä kansalaiskohinassa kahvilan puolelle nekin, jotka tähän saakka olivat olleet tuvassa.
Israel Huttusen epäilevään lausuntoon, että kunhan et Pussisen poika panisi omiasi, vastasi Pussisen poika välinpitämättömään tapaansa, että liekö totta vai valetta, mutta Topi Rääkkyseltä hän sen kuuli Jykkälän pihalla.
Useat todelliset kommunistisolut ja vallankumouksen varhaisimmat esitaistelijat huusivat julki, että Topi Rääkkynen on luotettava toveri ja tietää asioita, minkä Israel Huttunenkin erikseen kysyttynä myönsi.
Heikki Putkosen kysymykseen, onko kukaan Pöllölän kommunistisista soluista persoonallisesti nähnyt toveri Kuusista, että tuntisi jos tiellä vastaan tulisi, vastattiin vaitiololla.
Jerobeam Näppinen selvitteli toveri Kuusisen fysikaalisuutta, joka kuuluu olevan pienenpuolinen mies jalolla katsannolla.
Israel Huttunen lausui, Topi Rääkkysen tietojen perustuksella, olevan todennäköistä toveri Kuusisen tahtovan Herra Toveri Leniinin kannatuksella uhmailla porvarillisten valkoenkelien mustien riistokäpälien ohranamaisia otteita vallankumouksellisen tietoisuuden herättämiseksi laajoissa massoissa, jotka vielä uinuvat kapitalististen ryövärisaalistajain tekopyhyyden synkän uhrisauhun tainnuttamina.
Puhemies Näppinen ehdotti ulkopuolella virallisen pöytäkirjan keskusteltavaksi kysymyksestä, mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä vallankumouksellisen esitaistelijan suojelemiseksi virkavallan haikalojen ohranamaisilta sapelihampailta, jos toveri Kuusinen osoittaa Pöllölän kommuunille sen kunnian että saapuu sen turviin.
Vallinneessa pitkällisessä äänettömyydessä kuultiin ainoastaan piippujen kurinaa sekä joutomies Lötjösen murahdus, että kun kuka keksisi oikein lojaalin jutkun virkakunnan petkuttamiseksi.
Tov. Israel Huttunen loi katsauksen vallankumouksellisen köyhälistön turvattomuuteen valkohirviöitten pistinvaltakunnassa, jota vastaan luokkatietoisilla kansanaineksilla ei ole muuta kuin räkäiset nyrkkinsä. Arveli ja uskoi näiden nyrkkien kuitenkin olevan valmiit puolustamaan toveri Kuusista kaikella maan-alaisella tavalla ja kysyi, ovatko kaikki läsnäolijat suostuvaiset kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta antamaan toveri Kuusiselle aineellista ja aatteellista apua valkoisen porvariston kukistamisessa?
Läsnäolijoiden vastattua tähän myöntävästi vallankumouksellisella ankaruudella, laulettiin innostavan tunnelman vallitessa moniäänisesti:
»Taitaapa tulla tukkipoikia
Joelta kuuluu laulu…»
4 §.
Puhemies Jerobeam Näppisen astuttua pöydän taakse ja niistettyä nenänsä ryhdyttiin jälleen jatkamaan kokouksen pogrommia, muutamien kommunististen solujen jäädessä vielä kahvilan puolelle, mistäkäsin kuitenkin seurasivat vallankumouksellisella valppaudella asiain käsittelyä.
Sihteeri Mikko Tarjus ilmoitti esityslistalla olevan kysymyksen osanotosta eduskuntavaaleihin. Israel Huttunen teki tyhjentävästi selkoa nykyisestä ajasta, jolloin vallankumouksellinen köyhälistö elää suuressa lumivalkoisessa rosvoleirissä, ja itkevien rosvojen hammastenkiristys ilmoittaa, että loppu on lähellä, koska ei heillä enää ole muita rosvottavia kuin toisia rosvoja. Ollen sitä mieltä, että vallankumouksellisen köyhälistön on yleismaailmallisen vallankumouksen hengähdysaikana saatava solujaan myöskin eduskuntaan, missä enkelimäinen noskelaisuus on tähän asti hautonut turmiollisia käenmuniaan porvarillisten haaskalintujen likaisessa pesässä. Puhuja ilmaisi, että tämä pesä alkaa olla ilkeästi rentullaan, joten kommunistiset solut siellä voivat aiheuttaa hajoittavan käymisprosessin, raivaten historiallisella välttämättömyydellä tietä köyhälistön vallankumoukselle, joka avaa kansalle uusia elinkeinohaaroja.
Puhujan siirtyiltyä asiasta toiseen ja johduttua vihdoin käsittelemään kaninhoidon kannattavaisuutta yleismaailmallisen vallankumouksen valaistuksessa, kehoitti puhemies Jerobeam Näppinen häntä pysymään asiassa.
Tov. Israel Huttunen lausui puhemies Jerobeam Näppiselle surkuttelunsa äänivallan sortamisesta lahtarimaisella tavalla.
Puhemies Näppisen iskettyä nyrkin pöytään ja kiivaasti huomautettua, ettei puhemiestä yhtiöjärjestyksen nojalla saa vastustaa virantoimituksessa, huusi tov. Huttunen, että iske vain, kyllä se pöytä kestää, kun on Holopais-vainajan tekemä.
Puhemies kysyi sihteeri Mikko Tarjukselta, huomasiko sihteeri Israel
Huttusen juovan useampia löröjä kuin muut.
Sihteeri Tarjus kertoi tov. Huttusen tehneen ylimääräisen lörön juuri ennen täysi-istunnon alkua.
Joutomies tov. Aatami Lötjönen murahti sen olleen hyvin lojaalin lörön, kun ei siinä ollut kahvia ollut muuta kuin vähän väriksi, vaikka oli kukkurapää kuppi.
Tov. Israel Huttusen jatkaessa sillävälin puhettaan, mikä nyt kosketteli Pohjolan kesäöiden vaikutusta kuun nousuun ja laskuun ynnä erinäisiä muita asioita, saneli puhemies Näppinen pöytäkirjaan kummastuksensa. Merkittiin.
Puhemiehen kysyttyä, eikö hänen velvollisuutensa ollut riistää Israel Huttuselta puheenvuoro, vastasivat toiset myöntävästi, toiset jyrkästi kieltäen. Tämän johdosta alisti puhemies asian huuto-äänestykseen, johon myöskin tov. Huttunen kaikin voimin otti osaa.
Puhemies katsoi että »jaa» on voitolla, aiheuttaen useita vastalauseita, joita ei merkitty pöytäkirjaan.
Koska tov. Israel Huttunen näytti vähän väsyneeltä, työnsivät toverit Lötjönen ja Simo Turtiainen hänet penkille pitkälleen lepäämään, nimittäen tällöin Israel Huttunen mainituita tovereita loukkaavasti pikku Pismarkeiksi.
Tov. Huttusen ollessa esteellisen ryhtyi tov. Justus Tiilikainen pohjustamaan kysymystä kommunistien osanotosta vaaleihin, ollen sitä mieltä, ettei luokkatietoisen köyhälistön olisi annettava pettyä itseään porvarillisen pimityksen harhaanjohtavilla Botjamkinin kulasseilla.
Muutamien huudettua, että puhua suomea, onko mentävä vaaleihin vai ei, vastasi tov. Tiilikainen empimättä: eikä helvetissä!
Puhemies Näppinen lausui mielipiteenään, että tov. Tiilikainen on väärinkäsittänyt nykyaikaisen vallankumouksellisen taktiikan, ja kysyi, olisiko joku muu halukas valaisemaan asian tätä puolta.
Paavo Pellikka siteerasi selvänäköisesti puoluelehtien artikkeleita parlamenttaarin merkityksestä vallankumouksellisessa joukkotoiminnassa.
Koska Israel Huttunen alkoi osoittaa pahoinvointisuuden oireita, käski puhemies kantaa tov. Huttusen rappusille, ettei ryvettäisi pirtin lattiaa. Tehtävän toimeenpaneminen uskottiin edellämainittujen Aatami Lötjösen ja Simo Turtiaisen huoleksi.
— Ehkä se siellä pihalla selviää, arveli Mikko Tarjus, mihin kokous yhtyi.
Simo Turtiainen huusi, läsnäoleviin kommunistisiin soluihin vedoten, että tulkaa joku auttamaan, kun se tarttui kiinni pihtipieliin!
Useiden nauraessa iski Kaisa Kompura tov. Huttusta kynsille hiilihangolla, niin että tov. Huttusen täytyi päästää irti oven pihtipielistä.
Häiritsevän välikohtauksen jälkeen otettiin jatkokäsittelyssä esille kysymys parlamenttaarisesta toiminnasta, jolloin useat riistetyt työläiset ilmaisivat inhomielistä vastahakoisuutta parlamenttaarista joukkotoimintaa kohtaan, lausuen ihmettelynsä kysymyksen herättämisen johdosta.
Puhemies Näppisen ryhdyttyä selittämään asiaa taktillisuuden valossa huusivat mainitut toverit alas puhemiehen.
Puhemies Näppinen käski Mikko Tarjuksen merkitä pöytäkirjaan raivoisan vastalauseen tällaista ala-arvoista menettelyä vastaan.
Sihteeri Mikko Tarjus esitti mukaansatempaavassa valossa köyhälistön älymyksien katsantokannat porvarillisen typeryyden nenästävetämiseksi parlamentillisella toiminnalla valkoisen tasavallan luokkalakien varjossa, mille monet läsnäolijat osoittivat vilkasta myöntymystä.
Koska yhä useammat puhujat kiivaasti harasivat eduskuntavaaleihin osaaottamista vastaan, julisti puhemies puheenvuorot rajoitetuiksi, aiheuttaen yleismölinän, johon myös kahvilanpuolella olijat yhtyivät.
Puhemies ilmoitti, että koska puheenvuorot ovat rajoitetut, ei mitään puheenvuoroja enää voida antaa.
Kaikkien huutaessa sai puhemies lopuksi asian äänestykseen, esittäen vastattavaksi, että ne, jotka äänestävät myötäpäivään, äänestävät »jaa», jos joku tahtoo vastapäivään, saa huutaa »ei». Jaa tai ei?
Suuren enemmistön huudettua »ei» ilmoitti puhemies pöytäkirjaan, että Pöllölän kommuuni on yksimielisesti päättänyt ottaa osaa eduskuntavaaleihin.
Kun mieliala syvissä riveissä osoittaikse myrskyiseksi, aloittivat kahvilanpuolella istujat tunnelman rauhoittamiseksi sihteeri Mikko Tarjuksen kehoituksesta laulun:
»Likka oli illalla iloinen,
Mutta aamulla surumielin».
Tämän jälkeen puhemies Näppinen ilmoitti äänestyksen tuloksena, että kommunistinen köyhälistö oli huimaavalla yksimielisyydellä päättänyt ottaa osaa eduskuntavaaleihin omana puolueena.
Kommunistinen solu Justus Tiilikainen, käyttäen häpeällisiä sanoja, väitti puhemiehen menettelystä leimahtavan vastaan humpuukin tuoksun.
Puhemies selitti laajasti ja valaisevasti, että »jaa» tarkoitti niitä, jotka tahtoivat kannattaa Justus Tiilikaisen esitystä, ja »ei» muita.
Muutamien vaatiessa uutta äänestystä, sanoen puhemiehen kenkkuilevan, ja toisten ylimalkaan huutaessa asian kannattamiseksi, vastasi puhemies, ettei yhtiöjärjestyksen mukaan voitu uutta äänestystä toimittaa.
Justus Tiilikaisen ilmoitettua panevansa sitä vastaan haisevan vastalauseensa, käski puhemies Jerobeam Näppinen uunin lähellä istuvia avaamaan pellit ja Kaisa Kompuraa panemaan tuvan oven raolleen ilmakehän raikastuttamiseksi.
5 §.
Puhemies Näppisen ehdotuksesta ryhdyttiin Pöllölän kommuunista asettamaan yleisehdokasta eduskuntavaaleja varten.
Justus Tiilikaisen esilletuotua olevansa persoonallisesti sitä mielipuolta, ettei Pöllölän kommuunissa ole ketään sellaista, joka voitaisiin lähettää eduskuntaan, lausui puhemies Näppinen ulkopuolella pöytäkirjan kummastuksensa.
Simo Turtiaisen kysymykseen, minkälaisen miehen pitäisi olla, kyetäkseen ajamaan eduskunnassa vallankumouksen asiaa, ilmoitti sihteeri Mikko Tarjus päävaatimuksen olevan, että valittu on alotekykyinen proletaari kommunismin katsannossa.
Puhemies Näppinen esitti älyllisessä tutkielmassa, yhtyen osaksi sihteerin lausuntoon, pääasian olevan, että valitulla on ennenkaikkea proletaarinen vaisto.
Justus Tiilikainen sylkäisi ja sanoi, että semmoinen vaisto on kyllä joka miehellä.
Puhemiehen ehdotuksesta lausui konkressi Justus Tiilikaiselle kummastuksensa.
Justus Tiilikainen mainitsi nostavansa häntäänsä mainitulle konkressille ja sen kummastukselle.
Tov. Aatami Lötjönen murahti, että jos valittaisiin tov. Israel
Huttunen, ollen ruumiillisessakin katsannossa raavas ja lojaali mies.
Puhemies huomautti, ettei Israel Huttusta voida valita, koska on päissään.
Justus Tiilikainen vastasi, että kyllä se siihen mennessä ennättää selvitä kun eduskunta kokoontuu, mille eräät puolinosket päästelivät nauru- y.m. pärskähdyksiä.
Aatami Lötjönen, pistäydyttyään pihalla, ilmoitti kommunististen solujen tietoon, että Israel Huttunen on jo selviämään päin.
Puhemies Näppinen selvitteli aatepitoisessa puheessa kapitalististen teollisuusjehujen ahnaat imukärsät, jotka kietovat paljaaksiriistetyn köyhälistön Gordeliinin solmun, sekä esiintoi lahtarilurjusten salakähmäiset pimeydenteot vastavallankumouksen palveluksessa, asettaen raatajaluokalle historiallisen velvoituksen koota voimat viimeiseen rynnäkköön luhistuvan yhteiskuntajärjestyksen kukistamiseksi, ratkaisemalla aleksandrialaisella miekaniskulla Gordeliinin solmun sfinksimäisen arvoituksen.
Israel Huttusen tultua sisälle kysyi Simo Turtiainen, joko hän on selvä päänsä puolesta, Vastaten Huttunen jyrkässä äänilajissa ei koskaan humalassa olleensakaan.
Puhemies Näppinen pyysi kokousta nimeämään eduskuntaehdokkaita äänestyksen toimittamista varten.
Kokouksessa suositeltiin ehdokkaiksi Israel Huttusta, Jerobeam
Näppistä, Mikko Tarjusta, Reeta Sinkkosta ja Justus Tiilikaista.
Puhemies Näppinen vastusti Justus Tiilikaisen ehdokkuutta, koska
Tiilikainen ei ole parlamenttaarisuuden kannalla.
Justus Tiilikainen, hyökäten puhemiehen auktoriteettia vastaan, sanoi ala-arvoisesti, että Näppinen näkyy jo etukäteen päättäneen valita itsensä eduskuntaan.
Puhemies ilmoitti riistävänsä Tiilikaiselta puheenvuoron, jonka johdosta Tiilikaisen koplakunta, häiriten kokouksen järjestystä, huuteli puhemiehelle häpeällisiä soimauksia, mitkä aiheuttivat levottomuutta.
Puhemies ehdotti, että ne, jotka tahtovat häntä, Näppistä, eduskuntaan, äänestäkööt »jaa»; jotka tahtovat jotain muuta, äänestäkööt »ei».
Huutoäänestyksen tapahduttua ilmoitti puhemies Näppinen tulleensa valituksi yleisehdokkaaksi ehdottomalla ääntenenemmistöllä.
Tiilikaisen koplakunnan ryhdyttyä vaatimaan äänten laskemista puolinoske Paavo Pellikan kannatuksella, ilmoitti puhemies kokouksen työjärjestyksen mukaan ei voivansa purkaa jo tekemäänsä päätöstä.
Monen karjuessa huusi Tiilikainen, että Näppiselle on annettava selkään, leimaten puhemies Tiilikaisen provokaattoriksi.
Yleistilanteen uhatessa kääntyä vaaralliseksi vallankumouksen saavutuksille pyysi puhemies saada tarjota puolikuppiset koko kommuunille, mikä yksimielisesti hyväksyttiin.
Keskustelun päätyttyä kysyi puhemies Näppinen, katsooko vallankumouksellinen köyhälistö siis, että hänet on yksimielisesti valittu Pöllölän kommuunin yleisehdokkaaksi? Vastattiin, että katsoo. Merkittiin pöytäkirjaan.
Israel Huttunen ja Justus Tiilikainen vaativat saada panna pöytäkirjaan vastalauseensa. Asiata harkittuaan antoi puhemies välipäätöksellä hylkäyksensä tähän aiheettomaan vaatimukseen.
Puhemies huusi, että tuokaa akat kahvikuppeja tähän pöydälle joka miehelle ja kaksi limonaatipottua, mikä täytettiin.
Reeta Sinkkosen kysymykseen, kuka ne maksaa, ilmoitti puhemies kahden kesken, että saa panna huvitoimikunnan tiliin myöhemmällä pidettävissä tanssi-iltamissa.
Virvokkeita nautittaessa laulettiin puhemiehen johdolla sointuvasti:
»Seitsemän ämmää seinän takana
seisoo kuin pilaria vaan».
Simo Turtiaisen kysymykseen, onko ainetta riittävästi, lausui Pussisen poika, että jos loppuu, niin noskelaisilla on lisää.
Eräitten kysyttyä tarkemmin ilmoitti Pussisen poika jättäneensä osan varastoaan Törkysen saunaan, johon noskelaiset ovat kokoontuneet kortinpeluuseen.
Jerobeam Näppinen lausui vallankumouksellisen valittelunsa sen johdosta, että Pussisen poika avittaa petturimaista noskelaisuutta, vastaten Pussisen poika ahväärin kannalta liikkuvansa eri yhteiskuntapiireissä.
Tov. Kusti Pirhonen kysyi, eikö olisi ryhdyttävä puuhaamaan vaaliliittoa noskelaisten kanssa.
Puhemiehen avatessa suunsa astui sisään tuntematon pienenpuolinen mies.
Jerobeam Näppisen kysymykseen, tunteeko kukaan tuota vierasta, vastattiin yleisesti, että ei tunneta.
Sihteeri Mikko Tarjus meni kysymään, mitä vieraalla on asiaa, vastaten vieras ei voivansa julkisesti mainita asioistaan.
Mikko Tarjuksen ilmoitettua, että täällä on puoluekokous, jossa ei saa olla sivullisia, vastasi tuntematon ei olevansa niinkään sivullinen puustakatsoja vallankumouksen riveissä.
Mikko Tarjuksen vietyä tämän sanoman Jerobeam Näppiselle arvelivat muutamat, että se on kukaties joku ohrana.
Puhemies Näppinen sanoi, että siitä on selvä otettava, ennenkuin kokousta jatketaan.
Näppisen käytyä matalalla äänellä puhuttelemassa vierasta tuli puhemies ilmoittamaan, ettei se tahdo sanoa nimeään, mutta jos saa puhua tovereille, niin kyllä kuulevat onko luotettava.
Joutomies Lötjönen murahti, että sillä tavallahan se asia ratkeaa lojaalisti.
Katseltuaan jonkun aikaa ovensuussa istuvaa tuntematonta, joka näytti ulkonaisesti tosi toverilta, myöntyivät läsnäolijat siihen, että puhukoon sitten, jos on puhuakseen.
6 §.
Tuntematon mies astui tämänjälkeen puhemies Näppisen kehoituksesta pöydän taakse ja piti mukaansariipaisevan valtiollisen esitelmän, jota läsnäolevat kommunismin solut kuuntelivat lämpimällä mielihalulla.
Puhuja lausui aluksi, että Neuvostovallan taistellessa murtumattomalla rintamalla rosvokoplia vastaan ja kohottaessa kuivuneilta huuliltaan järkyttävän kehoitushuudon maailmankaikkeuden proletaareille, yrittivät toisen internationalen maantieritarit värjätä omat sulkansa purppuralla ja hyvänhajuisella balsamilla, voimatta siten kuitenkaan silata niiden haaskalinnuntahmaa. Myöskin kapitalistisen hirmuvallan pääpesässä Suomessa irvistelee ohranamainen porvaripirullisuus riistettyjä proletaareja vastaan valkoisia hampaitaan, eduskunnan myöntäessä rajattomasti sotilasmiljoonia pihtikintuille pöksyrahoiksi. Tämä ohranamainen kansa syöksyy päätähuimaisevalla nopeudella raakalaistilaa kohti. Noskelaisjuudaksien antaessa ohranoille likaisia ilmiantosuudelmia vallitsee maassa porvariston tiktatuuri keskiaikaisine inkvitsioonilaitoksineen ja pistinjärjestöineen sitomassa luokkatietoisen köyhälistön käsiä kaikkien noskelaistörkeyksien perättömyyden paljastamisessa.
Puhujan vielä selitettyä, että halpamaisia tarkoitusperiään peitelläkseen luokkatietoiselta köyhälistöltä ovat noskelaispomot lastanneet lantatunkiostaan raihnaiselle, mutta silti hyvin häntimykselle konilleen ylen suuren kuorman politillista lantaa, palkitsi taajaväkinen kuulijakunta puhujan lennokkaan ja miellyttävän selostuksen suurilla suosionosoituksilla.
Puhemies Näppisen lausuttua puhujalle kunnioitettavat kiitoksensa näistä valaisevista tiedoista, pyysi Reeta Sinkkonen vierasta kahvilanpuolelle nauttimaan virvokkeita.
Yksityisesti keskusteltiin siitä, kuka vieras on.
Israel Huttunen sanoi kohta huomanneensa, että vieras oli vallankumouksen johtomiehiä, niinkuin sitten puheestakin kuuli.
Justus Tiilikainen lausui mielipiteensä, että se voi olla itse toveri
Kuusinen, koska on kerran Kuusinen täälläpäin liikkeellä.
Simo Turtiainen esiintoi, että jos se on Kuusinen, niin tietää se kertoa asioita Pietarista.
Kusti Pirhonen lisäsi, että jos se tietää kertoa asioita Pietarista, niin on se siis toveri Kuusinen.
Salaisella huutoäänestyksellä uskottiin toverien Turtiaisen ja Pirhosen tehtäväksi mennä haastattelemaan vierasta, tietääkö se asioista Pietarissa.
Jatkettiin kokousta, ryhtyen käsittelemään kysymystä ohranoista.
Laajan puheenvaihdon jälkeen, jossa esiinvedettiin häpeällisiä paheksumisia lahtarimaisesta porvarillisuudesta, päätettiin yksimielisesti, että ohranat pois.
Päätöstä toteuttamaan valtuutettiin puhemies Näppinen ja sihteeri
Tarjus, varalle Israel Huttunen.
Justus Tiilikainen ehdotti pöytäkirjaan lisättäväksi, että ohrana on rikka mustien taantumuksen korppien inhassa rikosrokassa. Hyväksyttiin keskustelutta.
Solutar Mari Kukkonen kertoili valaisevia piirteitä ohranoista, joilla on ihmisluita kellareissaan, todistaen nämä punikin luiksi.
Kokous lausui inhonsa mainittujen luiden johdosta. Merkittiin.
Läsnäolevien toivomuksesta päätettiin lausua virkanyrkeille vaatimus, että luut ovat tutkittavat, ovatko punikin luita vai lahtarin, ja sitten haudattavat.
Paavo Pellikan kysyttyä, miten on sitten meneteltävä, jos luut ovat tavallisia lehmän tai hevosen luita, lausui kokous mainitulle Pellikalle kummastuksensa.
Siirryttiin keskustelemaan militaarista ja esiintuotiin Saksan ynnä muiden maiden sosialidemokraattisten johtajien kurjaa kätyröimistä maailmansodan aikana porvarimilitaarin suurpyövelien kanssa, ja että ne olivat myöntämässä määrärahoja kansojen teurastukseen sisällä ja ulkona ympäri vuorokauden.
Puhemies Näppisen ehdotuksesta huudettiin militaari alas.
Justus Tiilikainen ilmoitti, että samaa veriveljeyttä ajaa myös Suomessa Antti Kotolaisen likki, karkoittaen työkansan rajalle aseilla sotimaan neuvostovallan ytimellisiä punajoukkoja vastaan.
Puolinosket Paavo Pellikka ja Heikki Putkonen panivat vastaan, väittäen valheeksi.
Kokous päätti yksimielisesti, ettei se ole valhetta.
Justus Tiilikainen ehdotti, että petturi Kotolaiselle lausuttaisiin kansan tuomio. Hyväksyttiin huutoäänestyksellä.
Kaisa Kompura esitti, että Kotolainen sysättäisiin pois kommunistipuolueesta.
Kokous päätti lyhyen keskustelun jälkeen eroittaa ent. toveri Kotolaisen pois puolueesta. Päätöksen perilletoimittaminen jätettiin sihteerin tehtäväksi.
Heikki Putkonen ilmoitti, ettei Kotolaista voida eroittaa, koska hän ei ole koskaan kuulunutkaan kommunistiseen puolueeseen. Kokous päätti lausua Kotolaiselle tämän johdosta kansan paheksumisen.
Justus Tiilikainen lausui toivomuksen, että myöskin toveri Putkoselle lausuttaisiin surkuttelu, mikä hyväksyttiin.
Puolinoskelaisen koplakunnan tyrskiessä pyysi Heikki Putkonen, että hän saisi sen kirjallisesti ja puhtaassa kuvertissa. Hylättiin yksimielisesti.
Kusti Pirhonen tuli salaisesti ilmoittamaan, että vieras taitaa olla Kuusinen, koska tietää niin pirun paljon Pietarista. Tiedonanto aiheutti suurta huomiota kansan syvissä riveissä.
Puhemies Näppinen lausui, että jos uskaltaisi siltä suoraan kysyä, onko hän toveri Kuusinen.
Asiasta keskusteltua päätti Pöllölän kommunistien internaali, että kysy sinä Kusti Pirhonen siltä kuin tyhmyyttäsi, koska näyt jo alkavan olla valmiiksi humalassakin.
Kokouksen enemmistön siirtyessä ovensuuhun kuuntelemaan meni tov.
Pirhonen vieraan luo ja kysyi, että etteköhän te taida ollakin toveri
Kuusinen?
Toveri Kuusisen vilkaistua säpsähtäen ympärilleen ja sanottua että hyss, ei saa ääneen mainita sitä nimeä täällä Suomessa, tunkeutuivat kaikki puristamaan toveri Kuusisen kättä ja lausumaan hänet tervetulleeksi tähän ohranamaiseen kotimaahan.
Toveri Kuusinen pyysi kaikkia kommunistisen valan velvollisuudella vaikenemaan, että hän on täällä, mikä luvattiin intomielisessä vallankumouksellisessa tunnelmassa.
Puhemies Näppinen sanoi akoille, että pitäkää akat huolta siitä, ettei toveri Kuusiselta mitään puutu.
Sihteeri Mikko Tarjuksen neuvoteltua Jerobeam Näppisen kanssa kysyi tov. Tarjus tov. Kuusiselta, tahtoisiko hän kunnioittaa Pöllölän internaalia ryhtymällä johtamaan puhetta, johon tov. Kuusinen kiittäen vastasi kieltämällä, sanoen valtiollisista syistä täytyvänsä olla ingognito.
Puhemies Näppinen lausui kunnioittaen, että toveri Kuusinen ottaa sitten vaan täällä kahvilan puolella mitä tarvitsee, kyllä nämä akat joutavat passaamaan.
Mihin toveri Kuusinen vastasi liikutetuin mielin useilla kommunistisilla kiitoksilla.
7 §.
Internaalia ylevän mielialan vallitessa jatkettaessa otettiin esille kysymys lahtareista.
Justus Tiilikainen esitti sattuvasti lahtarien ala-arvoisen toiminnan lahon porvarillisen yhteiskunnan pöngittäjänä, ollen pistinniekat suuresti vaaralliset vallankumouksellisen joukkotahdon kiteytymiselle nykyistä yhteiskuntaa kukistavaksi vallankumoustoiminnaksi. Tuoden päivänvaloon säälittäviä esimerkkejä pikkutilallistenkin kuulumisesta lahtariarmeijaan, jotka eivät havahdu sikeästä tiedottomuuden unesta ennenkuin luokkatietoisen proletaarin sääret viimeisiä kertoja sätkyttelevät valkoisen porvarillisuuden ohranamaisen luokkakoston verenhimoisessa hirsipuuhuumorissa. Ehdotti lausuttavaksi ankaran paheksumisen sitä vastaan, että kansan verirahoja uhrataan luokkakaartien pystyssäpysyttämiseksi vastoin kommunistisen internaalin vallankumouksellisia tarkoitusperiä.
Hyväksyttiin yksimielisesti.
Puhemies Näppinen ehdotti ponsilauseen päiväjärjestykseen siirtymismuodoksi, että lahtarien on luovutettava aseensa luokkatietoisen köyhälistön vartioitaviksi, mikä hyväksyttiin.
Tov. Heikki Putkosen kysyttyä, luuliko kokous lahtarien ottavan tämän vaatimuksen huomioonsa, lausuttiin tov. Putkoselle vallankumouksellisen proletaarin kummastus.
Tov. Justus Tiilikaisen ehdotuksesta lisättiin tov. Putkoselle varoitus epämääräisestä esiintymisestä luokkataistelun aikana.
Paavo Pellikan ilmoitettua sitä vastaan vastalauseensa huomautti puheenjohtaja, että Paavo Pellikka on samaa maata kuin Putkonenkin.
Paavo Pellikka vastasi hyvin tietävänsä, mitä maata kunniasolu Jerobeam
Näppinen itse on.
Puhemies Näppisen esityksestä lausuttiin Paavo Pellikalle kansan halveksiminen. Pellikka ilmoitti koettavansa kantaa sen nääntymättä, mutta pyytävänsä Näppistä avuksi, jos taakka käy liian raskaaksi, mille jotkut syrjempänä istuvat nauroivat, osoittaen vähemmän valveutunutta kommunistista vakavuutta.
Heikki Putkonen ilmitoi, että Näppinen on alkanut liiaksi paisua valta-asemassaan, mutta että saattaa vielä kukistua korkeudestaan.
Puhemies ilmoitti antavansa Heikki Putkoselle julkisen varoituksen.
Heikki Putkonen ilmoitti levottomuuden kiihtyessä kansan keskuudessa, että Pöllölän kommunistit ovat kuin Riikoniemen lampaat, joita suutari Näppinen juoksuttaa edellään minne tahtoo.
Puhemies Näppinen puolestaan ilmoitti, että suutarin nimen käyttäminen hänestä on loukkaus häntä vastaan.
Paavo Pellikka vastasi, että se pikemminkin on loukkaus suutareita vastaan, koska Näppinen on huonoin suutari, mitä Pöllölässä on miesmuistiin ollut.
Puhemies Näppinen sanoi ryhtyvänsä ankarampiin toimenpiteisiin, jolleivät Pellikka ja Putkonen pidä suutaan kiinni, vaan häiritsevät kokouksen lakimääräistä järjestystä.
Paavo Pellikka kysyi, että luuletko sinä meitä säikytteleväsi, ja Heikki Putkonen sanoi, että jos Näppinen haluaa selvittää välinsä kahdenkesken hänen kanssaan, niin on hän vaikka kohta valmis lähtemään navetan taakse odottamaan.
Puhemies Näppinen saneli pöytäkirjaan, että puhemiestä on uhattu ruumiillisella väkivallalla virantoimituksessa.
Israel Huttunen pyysi tovereita rauhoittumaan kunnioitettavan vieraan toveri Kuusisen läsnäolon takia.
Useiden ärjyttyä, että asian käsittelyä on jatkettava, ehdotti tov. Justus Tiilikainen lisäykseksi lahtareita koskevaan pykälään vaatimuksen, että porvarihirviöt panisivat ilkeät torahampaansa pöytälaatikkoon. Hyväksyttiin huutoäänestyksellä.
Kaisa Kompura tuli pihalta ja ilmoitti, että poliisi Pekka Suova näkyy maantiellä olevan tulossa tänne päin.
Muutamien huudettua, että toveri Kuusinen pitää saada piiloon, sanoi Reeta Sinkkonen, että menköön vaateaittaan, ei se Suova sieltä arvaa hakea.
Sittenkun toveri Kuusinen oli saatettu turvaan, sanoi puhemies Näppinen, että kokousta jatketaan niinkuin ei mitään olisi tapahtunut, ja jos Suova kysyy toveri Kuusisesta, niin ei kukaan tiedä mitään.
Tähän kaikki kansalaiset suhtautuivat myötätuntoisella ymmärtämyksellä.
Otettiin esille kysymys veroista, jolloin poliisi Pekka Suova astui sisään, sanoen että näkyy siellä taas alkavan vähitellen poutaantua.
Sihteeri Mikko Tarjuksen kysymykseen, mitä tälle Pekalle muuta kuuluu, vastasi poliisi Suova tulleensa nimismiehen määräyksestä seuraamaan keskustelua, ettei saa esittää mitään lainvastaista.
Puhemies Näppinen kysyi, eikö kansalaisilla ole valta vapaasti keskustella elinkysymyksistä.
Poliisi Suova vastasi, että riippuu vähän siitä, minkälaisia ovat kansalaiset ja varsinkin ne elinkysymykset.
Puhemies Näppisen ilmoitettua vastalauseensa kokoontumisvapauden sortoa vastaan sanoi Pekka Suova, että mitäs siitä minulle ähmistelette. Käy pakottamassa nimismies peruuttamaan käskynsä, niin kyllä minusta pian pääsette, eikä taideta kuolla ikävään puolella jos ei toisellakaan.
Puhemies Näppinen lausui toivomuksen, että pian koittaisi päivä, jolloin kansa pääsisi tekemään tiliä vainoojiensa kanssa, ja mainitsi Pekka Suova siihen yhtäkaikkisesti, että toivo sinä vain, jos ehkä hyvinkin auttaisi.
Puhemies ilmoitti, että kokous, merkiten vakavan vastalauseensa, siirtyy päiväjärjestykseen.
Verotusasiassa oli Kusti Pirhosen laatima ponsi, että veroista ovat vapautettavat kaikki sellaiset palkkatyöläiset ja pientilalliset, joilla ei ole korko- y.m. sivutuloja ja jotka eivät käytä palkkatyöväkeä.
Hyväksyttiin yksimielisesti sillä Justus Tiilikaisen lisäyksellä, että sikäli kuin järjestyneillä työläisillä verotettavat tulot ovat korkeammat, on poikkeus, ja vaadimme heille täydellistä verovelvollisuudesta vapautusta.
Sihteeri Mikko Tarjuksen mainittua puhemiehelle, että poliisia näkyy naurattavan, vastasi Näppinen, että antaapa tuon nauraa, virkanyrkin.
Puhemies Näppisen kysyttyä, oliko vielä muita asioita, huusi Kaisa Kompura kahvilan puolelta, että entäs se vallankumouksen toimeenpaneminen, jokos siitä on päätetty?
Puhemies Näppinen esitteli käsiteltäväksi kysymyksen vallankumouksen valmistamisesta ensi syksyksi.
Poliisi Pekka Suova ilmoitti, että nimismies on antanut käskyn hajoittaa kokouksen, jos siinä ruvetaan puhumaan vallankumouksesta.
Kokouksen jäsenten ilmaistessa huudoilla inhomieltä kysyi puhemies
Näppinen, että aiotkos sitten hajoittaa?
Pekka Suova vastasi, että niinkuin käsky on.
Puhemies Näppisen kysyttyä, mitä Pekka Suova aikoi tehdä, jos ei internaali tottele hajoittamiskäskyä, vastasi Suova, että sittenpähän sen näette.
Puhemies Näppinen sanoi, ettei poliisi voi mitään näin isolle kansanjoukolle, mihin Pekka Suova vastasi, että älä turise Näppinen joutavia selvässä asiassa.
Tov. Jerobeam Näppisen tiedusteltua, luuliko nimismies olevansa niin iso herra, että voi uhmata vallankumouksellisen kansan joukkotahtoa Pöllölässä, vastasi Pekka Suova ivamielisesti, että näkyypä tuossa olevan teille herraa tarpeeksi.
Keittiön puolella aloitti Kaisa Kompura kimakalla äänellä nimismiestä vastaan tähdätyn virren, johon useat tuvassa olevat kommunistisolut virkavallan kiusaksi yhtyivät:
»Juur turhaan kiukuissaan
Nyt maailman päämies vaan
Pauhaapi…»
Huomattiin että myöskin poliisi Suova veteli virttä, minkä johdosta nähtiin eräiden puolinoskien kummallisesti hymyilevän.
Virren päätyttyä kysyi poliisi Suova, eikö Näppinen vielä pitäisi pientä rukousta, mikä noskemaisuutta kuvaava lauselma puhemiehen puolelta jätettiin omaan alhaiseen arvoonsa.
Puhemies Näppinen teki julkisen ilmoituksen, että hän alistuu porvarillisen väkivallan edessä, lausuen surkuttelunsa, että poliisi, köyhän leskivaimon poikana, sortaa sitä luokkaa, josta on itsekin lähtöisin.
Pekka Suova sanoi, että jos tässä sortaminen olisi kyseessä, niin olisi hän ensin mennyt tuonne kahvilan puolelle pyytämään maistellakseen sitä Reeta Sinkkosen limonaatia, jolla on niin muikea haju, että tuntuu pihalle asti.
Puhemies Näppinen selitti, ettei hän suinkaan ole tahtonut millään tavoin loukata Pekka Suovaa, joka tunnetaan maltilliseksi virkamieheksi.
Israel Huttunen ehdotti, että kokous lausuisi Pekka Suovalle kansan luottamuksen, mikä yksimielisesti hyväksyttiin.
Poliisi Pekka Suova lausui kansalle: kiitoksia!
8 §.
Kokouksen jatkuessa sääntöperäisessä järjestyksessä ilmoitti puhemies Näppinen kysymystä olleen kommuunin keskuudessa yksityisesti, olisiko kommunistien ryhdyttävä keskustelemaan noskelaisten kanssa yhteistoiminnan aikaansaamisesta eduskuntavaaleissa köyhälistön rintaman lujittamiseksi porvarillista taantumusta vastaan.
Tov. Kusti Pirhonen selvitteli yhteiskunnallisia katsantokantoja luokkataistelun valossa, tullen siihen johtoperään, että noskelaisille olisi tarjottava tilaisuus yhteistoimintaan luokkatietoisen köyhälistön kanssa.
Tämä puhe synnytti kiivasta mielenliikutusta laajoissa vallankumouksellisissa riveissä, jotka huusivat, että Pirhosen Kusti on tainnut saada urakakseen täyttää ohrananoskelaisten syöttiläspomojen mahalaukut työtätekevän luokan tuloksilla.
Esittäen halpamaisia hulikaani- y.m. parjauksia maalasi Kusti Pirhonen noskelaista sosialibatrioottista aatetta mitä voimakkaimmilla pääväreillä, ollen tilaisuudessa esittämään profveettamaisen itserakkautensa, ja vastaväittäjiä kohtaan kohdisti ala-arvoisia sanasutkauksia.
Kun Simo Turtiainen antoi ymmärtää, että demokraatit tahtovat rukoilemalla saavuttaa pikkuparannuksia, huusi puolinoske Heikki Putkonen, että koska se on Turtiaisesta tullut asiantuntija, kun ei ole tähän asti ymmärtänyt kuin ne kaksi asiaa, jotka äskensyntynyt lapsikin osaa.
Muutamien nauraa räkättäessä kutsui puhemies Näppinen Heikki Putkosen päiväjärjestykseen.
Mari Kukkonen toi päivänvaloon vainotun punikkikansan kiusaukset valkoisen tasavallan verivaakunan alla, saattaen esille räikeitä ja kyynillisiä epäkohtia.
Puhemiehen huomautettua Mari Kukkoselle, että nyt on kysymys noskelaisista eikä porvareista, kiljasi Mari Kukkonen, että mikä sinä luulet olevasi määrääjä, mistä minä puhun.
Muutkin akat rupesivat huutamaan, että naisella on äänioikeus, antaa
Mari Kukkosen puhua.