Oikolukijan huomio: Tässä kirjassa käytetään paikoitellen nykysuomesta poikkeavia sanoja—ne on säilytetty alkuperäisessä muodossa. Joitakin selviä paino- ja merkkivirheitä on korjattu.
VOIMISTELUN KÄSIKIRJA
KANSA- JA ALKEISKOULUJA VARTEN
KIRJOITTANUT IVAR WILSKMAN.
KUOPIO 1896. O. W. Backman’in kirjapainossa ja kustannuksella.
Esipuhe.
Vuonna 1893 Kesäkuun 13-15 p:nä Jyväskylässä pidetyssä yleisessä kansakoulukokouksessa otettiin käsittelyn alaiseksi muitten muassa kysymys: Onko erityinen voimistelun käsikirja kansakouluille tarpeellinen? Sittenkuin useat kokouksen osanottajat olivat myöntävästi tähän kysymykseen vastanneet ja mielipiteinään lausuneet, että tällaisen kirjan tulisi sisältää järjestysharjoituksia, liikkeitä sauvoilla ja ilman niitä, telineharjoituksia, leikkejä, opetusopillisia ohjeita, kuvia ja tauluja, teki kokous seuraavan päätöksen:
Että erityinen voimistelun käsikirja kansakouluille on tarpeen vaatima;
että mainitun käsikirjan toimittaminen olisi jätettävä asiantuntevista henkilöistä kokoonpannun komitean tehtäväksi, sekä
että kirjaa laadittaessa olisi käytettävä lääkärin apua.
Huomattuaan, että monijäsenisen komitean olisi, käytännöllisiin seikkoihin nähden, vaikeata, melkeinpä mahdotontakin, saada kysymyksessä olevaa käsikirjaa kokoonpannuksi, kääntyi ylitarkastaja V. Floman puoleeni kehoittaen minua mainittua kirjaa tekemään ja lausuen samassa toivomuksensa, että joku esim. kolmemiehinen komitea sitten saisi käsikirjoitustani tarkastaa ja siitä lausuntonsa antaa, ennenkuin se painettavaksi toimitettaisiin. Muutamien seminaarinopettajien ehdotuksen mukaan ja ylitarkastaja Flomanin suostumuksella pyydettiin tätä tarkastustyötä tekemään herroja lehtori C. Poppius Sortavalasta, yliopiston voimistelulaitoksen opettaja, tohtori H. Vasenius ja kansakoulunopettaja H. Toivonen Tammelasta. Nämä herrat suostuivatkin käsikirjoitustani tarkastamaan ja ovat ne siitä antaneet lausunnon, joka tässä alempana on luettavana.
Vaikka kansakoulujen olosuhteihin nähden olenkin vallan kokematon, niin asianharrastuksesta olen kuitenkin työhön ryhtynyt ja parhaimman ymmärrykseni mukaan sekä mainitussa kokouksessa lausuttuja mielipiteitä silmällä pitäen kokoonpannut tämän käsikirjan, toivoen että se, paremman puutteessa, edes jossakin määrin voisi edistää tärkeäksi tunnustetun voimistelunopetuksen kehittymistä maamme kansa- ja alkeiskouluissa.
Kalvolassa, Elokuussa 1896.
Ivar Vilskman.
»Voimistelun käsikirja kansa- ja alkeiskouluja varten» nimisen kirjan on tekijä antanut meille allekirjoittaneille luettavaksi ja arvosteltavaksi, ja saamme me sen johdosta arvostelunamme lausua, että mainittu kirja mielestämme hyvin vastaa tarkoitustaan oppaana opettajan kädessä voimistelunopetuksessa kansa- ja alkeiskouluissa.
Helsingissä, Tammikuun 11 p:nä 1896.
Carl Poppius, Seminaarin lehtori.
Hannes Vasenius, Anatomiian ja fysiologiian opettaja yliopiston voimistelulaitoksessa.
H. Toivonen, Kansakoulunopettaja.
Sisällys:
I. Johdanto Sivu 1
II. Järjestysharjoituksia » 14
III. Vapaaharjoituksia ilman sauvaa » 28
1. Käsiliikkeitä » 28
2. Sääriliikkeitä » 35
3. Kaula- ja vartaloliikkeitä » 43
4. Hyppäys- ja hyppyharjoituksia » 45
IV. Sauvaliikkeitä » 48
V. Telineharjoituksia » 56
1. Harjoituksia vaakasuor. tangolla » 56
2. » nojapuilla » 63
3. » tikapuilla » 67
4. » puolapuilla » 69
5. » tangoilla ja köysillä » 72
6. » pukilla » 74
7. » plintillä » 75
8. » punnerruspuulla » 78
9. » pyöritysköydellä » 80
10. Vapaita hyppyharjoituksia » 81
VI. Otteluharjoituksia ja leikkejä » 84
VII. Voimistelutauluja » 98
I. Johdanto.
Henkisten ja ruumiillisten voimien kaikenpuolinen ja sopusointuinen kehitys sekä niiden totuttaminen siveelliseen ja hyötyä tuottavaan työhön on kasvatuksen korkein ja tärkein päämäärä. Vaan tässä tehtävässä on yksipuolisuus aina huolellisesti vältettävä. Meidän ei tule kehittää ja jalostuttaa sieluamme yksinään, eikä myöskään ole huolemme omistettava ainoastaan ruumiillisten ominaisuuksien kartuttamiseen ja harjoittamiseen; koko ihmisolento on sopusuuntaisesti kehitettävä ja kaiken kasvatuksen tulee ohjata tehtävänsä onnellista ratkaisua siihen suuntaan, että terveessä, reippaassa ja työkykyisessä ruumiissa tulee asumaan raitis, siveellinen ja vapaa henki.
Henkisten ja ruumiillisten voimien yksipuolista kohtuutonta rasittamista seuraa säännöllisesti henkinen velttous ja ruumiillinen heikkous sekä kykenemättömyys kaikkeen pontevaan toimintaan. Varsinkin vaarallisia seurauksia tuottaa ylenrasitus sen kehitysajan kestäessä, jolloin ruumis vilkkaimmin kasvaa, sillä silloin henkiset ja ruumiilliset voimat, vähemmin kimmoavaisina, eivät saata varsin suuria ponnistuksia kestää. Epäedulliset ulkonaiset olosuhteet voivat sen ajan kuluessa sekä kehitykseemme että terveyteemme tavallista enemmän turmiollisesti vaikuttaa. Sen vuoksi on kasvatuksessa kaikki ylellinen ponnistus aina huolellisesti vältettävä. Koska kuitenkin kouluajan kestäessä lapsi useinkin on pakoitettu liiankin rasittavaa henkistä työtä suorittamaan, niin tämän kehitysajan kuluessa ruumiin hoidolle ja ruumiillisille harjoituksille on omistettava tarkka huolenpito ja runsas hoito. Tarkoituksenmukaisesti järjestetyt ruumiilliset harjoitukset saattavat näet tehokkaasti vastustaa sekä aivojen että aistinelimien yksipuolista rasittamista seuraavia vaaroja. Tämän ohessa säännölliset liikkeet suoranaisesti kehittävät ruumistamme ja sen ominaisuuksia, joten ne yhteydessä puhtauden, kohtuullisuuden ja riittävän levon kanssa edullisesti vaikuttavat terveyteemme. Erittäin hyötyä tuottaviksi tulevat ruumiilliset harjoitukset, jos niitä ulkoilmassa suoritetaan, sillä keuhkomme saavat silloin runsaamman määrän raitista happikaasua, joka on ruumiimme tärkein ravitsemis-, terveys- ja parannusaine. Ilmastosuhteet täällä kaukaisessa pohjolassa ovat valitettavasti kuitenkin sellaiset, että olemme melkoisen osan vuotta ja, etenkin talvisajalla, suurimman osan vuorokautta pakoitetut oleskelemaan suljetuissa huoneissa.
Saadaksemme tarpeellista vastapainoa liialliselle lukemiselle ja alallaanolemiselle, täytyy meidän sen vuoksi kouluissamme harjoitusaineena käyttää voimistelua, joka on valikoima sellaisia ruumiillisia harjoituksia, mitkä lyhimmässä ajassa saattavat tarkoituksenmukaisesti kehittää ruumistamme ja sen ohessa henkeämmekin.
Suuremmassa määrässä kuin urheilu ja ruumiillinen työ, tarjoaa voimistelu meille sitä paitse monta arvokasta etua. Voimistelua saattaa harjoittaa melkein missä ja milloin tahansa. Se vaikuttaa voimakkaasti, luotettavasti ja kaikenpuolisesti. Sitä saattaa harjoittaa nuori ja vanha, mies ja nainen. Sitä voipi järjestää kaikkien olosuhteitten mukaan sekä eri henkilöitten voiman ja terveyden määrää silmällä pitäen. Se säästää aikaa. Se tuottaa meille voimaa ja notkeutta, terveyttä ja kestävyyttä, rohkeutta ja mielenmalttia, itseluottamusta ja toimintakykyä. —
Suomen kansa on luonnostaan hidas ja saamaton. Jos laajimpiin piireihin voitaisiin levittää intoa ja halua ruumiillisiin harjoituksiin, niin tuo hitaus melkoisesti vähenisi ja kansa tottuisi suurempaan toimeliaisuuteen ja huomaavaisuuteen. Voimistelun merkitys kansakoulun tehtäviin nähden on siis erittäin tärkeä. Asianmukaisesti järjestetty opetus tässä aineessa vaikuttaa useimmista kodeista lähteneitten lasten kehitykseen sangen paljon, varsinkin järjestyshaluun ja kurinpitoon nähden. Samoin se myöskin edistää käsitys- ja toimintakyvyn vilkkautta. Kuten asevelvollislaitoksessamme on kouluissakin voimistelun käytännöllinen puoli kuitenkin aina silmällä pidettävä. Lasten tulee voimisteluharjoitusten kautta saavuttaa voimaa ja notkeutta, kestävyyttä ja ketteryyttä sekä jonkinmoista tottumusta aavistamattomien vastustuksien voittamisessa ja kykyä jokapäiväisten toimien suorittamiseen. Tämän tärkeän päämäärän saavuttaminen käy mahdolliseksi ainoastaan silloin, kun opettaja on tehtäväänsä täydelleen perehtynyt ja opetus niin toimitetaan, että siinä vallitsee hyvä järjestys sekä kaikin puolin mallikelpoinen kurinpito. Kokemus on aina osoittanut, että parhaimmat tulokset saavutetaan, jos järjestys- ja vapaaharjoituksia suorittaessa oppilailta vaaditaan suurta tarkkuutta ja huolellisuutta. Kun opettaja lausuu komentosanansa »huomaa!» ja »perusasento!», niin jokaisen oppilaan tulee sotilaan ryhtiä noudattamalla ja katseensa suoraan eteenpäin luoden jännittää huomionsa ja tarkasti seurata, mitä hänelle ja luokalle tehtäväksi määrätään. Itse liikkeitten suorittaminen on aina tapahtuva voimalla ja pontevuudella. Ensimmäisinä voimisteluvuosina on asentojen ja liikkeitten oikean muodon saavuttaminen pidettävä miltei vähemmän tärkeänä kuin tahdin tarkkuus ja suorituksen pontevuus. Mutta suurta tarkkaavaisuutta vaativien liikkeitten jälkeen on aina harjoitettava hauskoja leikkejä ja ottelun tapaisia liikkeitä, joita tehtäessä lapsille myönnettäköön suurempi vapaus.
Hyvien tuloksien saavuttaminen edellyttää lisäksi vielä, että opettaja voimiensa takaa koettaa täydesti voittaa oppilaittensa luottamuksen ja uskollisuuden. Tässä tarkoituksessa tulee hänen tutkia jokaisen eri oppilaan luonnetta ja mielenlaatua. Yleensä tämä ei ole mahdotonta, eikä edes vaikeaakaan. Etenkin leikkikentällä ja huviretkillä oppii hän helposti oppilaittensa luonteita tuntemaan. Lasten seurassa ollen tulee opettajan kohdella heitä iloisesti ja ystävällisesti. Älköön hän kuitenkaan silloin kertaakaan arvoansa unhottako, sillä siitä saattaisi kurinpito kärsiä. Jos opettaja vaitioloa vaatii, tapahtukoon se vaikka keskellä leikkiä, niin tulee täydellisen äänettömyyden heti vallita. Mutta vaikka kurinpidon yleensä tuleekin aina olla ankaran, niin muistakoon opettaja kuitenkin, ettei hän turhamaisesti saa huomioonsa ottaa sellaisia pieniä ja vähäpätöisiä erhetyksiä, joihin saattaa syynä olla ymmärtämättömyys tahi leikeissä ja kilpailuissa syntyvä hillitsemätön ilo.
Lopuksi on vielä mainittava kolmas, viitatun päämäärän saavuttamisen ehkä tärkein ehto. Voimisteluharjoitukset ovat siten järjestettävät, että lapset niihin ilolla ja halulla ottavat osaa ja että nuorukaisten into säännöllisiin ruumiinharjoituksiin ajan pitkäänkin pysyy elävänä. Valitettavasti on niiden opettajien lukumäärä vallan pieni, jotka kykenevät innostuttamaan oppilaitaan urheiluun ja voimisteluun läpi heidän koko kouluaikansa. Tämä epäkohta johtuu useimmiten siitä, että opettaja liikkeitä valitessaan ja niitä opettaessaan ei tarpeeksi ota huomioonsa eri-ikäisten oppilaittensa erilaista luonnetta ja mielenlaatua. Hän menettelee kerrassaan epäviisaasti, jos hän yhtämittaisesti pitemmän ajan kuluessa pakoittaa lapsia sellaisia liikkeitä harjoittelemaan, mitkä niitä eivät ensinkään miellytä. Jos hän silloin tällöin antaa oppilaittensa voimistelutunnilla vapaasti mielinmäärin harjoitella voimistelutemppuja, niin hän pian on havaitseva, mitkä liikkeet lapsia miellyttävät ja mitkä heistä taas tuntuvat vastenmielisiltä. Tätä huomaustaan tulee hänen käyttää hyväkseen liikunto-ohjelmaa laatiessaan. Mutta tiettävästi on sen kokoonpanossa yksipuolisuus aina vältettävä. Vaihtelevaisuushan miellyttää, semminkin lasta, ja sen vuoksi täytyy opettajan, mikäli mahdollista, yhä muutella tuntiohjelmiaan. Tosin kyllä ennen opitut harjoitukset ovat silloin tällöin uudestaan kerrattavat, mutta opettaja voittaa kaksinkertaisen tuloksen, jos hän oppilailleen usein tarjoaa tehtäväksi jotakin uutta. Vaan jos sitä vastoin samaa ohjelmaa poikkeamatta seurataan viikkokausia, niin tehdään kasvatusopillinen erehdys, jonka seuraukset piankin ilmestyvät siinä välinpitämättömyydessä ja vastahakoisuudessa, jolla lapset tehtävänsä suorittavat. Mitä hyödyttää meitä kaikki ruumiillisen kasvatuksen hyväksi uhrattu työ ja toimi, jos oppilaat pakosta ja vastenmielisesti ottavat harjoituksiin osaa ja sittemmin, koulutyönsä lopetettuaan, tahallaan laiminlyövät kaiken säännöllisen ruumiinhoidon? Koulu on valmistus elämään. Koulussa tulee lapsen oppia ruumiillisia ponnistuksia ja raitista, reipasta elämää rakastamaan. Senpä tähden voimistelutunnit eivät milloinkaan saisi tulla ikäviksi. Samassa kun opettajan tulee voimistelu-ohjelmaa laatiessaan silmällä pitää erilaisten liikkeitten erilaisia vaikutuksia sekä itse opetuksessa noudattaa oikeaa opetustapaa, niin hän on velvollinen kykynsä mukaan järjestämään voimisteluharjoitukset siten, että oppilaat niistä saavat todellista virkistystä sekä sielulleen että mielelleen, eikä ainoastaan kangistuneelle ruumiilleen. Tästä tärkeästä seikasta ei saata kylläksi usein, vakavasti ja pontevasti asianomaisia muistuttaa.
Innostuksen vireillä pitäminen tulee kansakouluissa useinkin sangen vaikeaksi sen takia, että monessakin koulussa kaivataan sekä varsinaista voimistelusalia että ajanmukaisia ja tarpeen vaatimia telineitä. Sellaisissa kouluissa on ahkerasti harjoitettava leikkejä ja urheilutemppuja, ja ovat harjoitukset pidettävät ulkoilmassa, kun olosuhteet sitä myöntävät. Ilman suuren suuria kustannuksia voidaan kuitenkin jokaiseen kouluun saada hankituksi pari rautatankoa (rekkiä), muutamia pystysuoria tankoja, tavalliset puolapuut, pukki, plintti, punnerruspuu, nuorapuut ja ponnistuslauta. Näitten telineitten muoto ja mitat ilmoitetaan tarkemmin viidennessä luvussa. Tässä mainittakoon vaan, että telineliikkeitä harjoitettaessa on aina varovasti meneteltävä, etteivät oppilaat vahingoittuisi. Kaikissa hyppyliikkeissä telineitten yli tulee joko opettajan itse tahi kahden luotettavan ja vankan pojan ottaa hyppääviä vastaan. Rekillä älköön milloinkaan harjoiteltako hengenvaarallisia temppuja kuten esim. jättiläisheittoa. Maa on rekin alla peitettävä paksulla sahajauho- eli karvarinkuori-kerroksella. Sama olkoon laita sen paikan mihin hypätään. Kun telineet ovat huoneessa, niin on aina voimistelumattoja käytettävä. Monesta syystä on pukkia vasta-alkavien harjoituksissa pidettävä plinttiä käytännöllisempänä telineenä. Mutta vaikka pukki olisi matalaksikin asetettuna, niin on kuitenkin aina määrättävä kaksi vastaanottajaa sen taakse. Vaihtelevaisuuden voittamiseksi saattaa tavallisen ponnistuslaudan asemesta käyttää n. s. »kimmoavaista ponnistuslautaa» eli »notkulautaa», jota lapset hyppyharjoituksiinsa aina kernaasti käyttävät. Yleensä voidaan yliluokilla harjoittaa suhteellisesti enemmän telineliikkeitä kuin aliluokilla, joilla leikkejä, järjestysliikkeitä ja ottelua pääasiallisesti harjoiteltakoon.
Varsinkin nuorempina saattavat pojat ja tytöt vallan hyvin yhdessä voimistella. Ilman vaaraa voivat tytöt ottaa osaa kaikkiin järjestysharjoituksiin sekä vapaa- ja sauvaliikkeihin. Tämä olkoon kuitenkin sanottu sillä edellytyksellä, ettei heitä vaivaa sisälliset elinperäiset taudit. Varmuuden vuoksi tauluissa mainitaan, mitkä liikkeet tytöille ovat pidettävät sopimattomina. Telinevoimisteluunkin voivat tytöt haitatta ottaa osaa.
Lyhyessä muodossa mainittakoon tässä muutamia yleisiä neuvoja, havaintoja ja selvikkeitä:
— Vapaa leikki on arvoltaan parempi kuin huono voimistelu.
— Kymmenen minuuttia kestävä jokapäiväinen voimistelu tuottaa terveydelle enemmän hyötyä kuin kaksi kokonaista viikkotuntia.
— Ankara kurinpito olkoon aina yhdistettynä hauskaan, reippaaseen ja ystävälliseen esiintymiseen.
— Veltto ja alakuloinen mielenlaatu opettajassa herättää välinpitämättömyyttä oppilaissa.
— Epävarma, unelias ja voimaton johto kuolettaa lapsissa innon ja halun voimisteluun ja ponnistuksiin.
— Opettaja älköön milloinkaan osoittako ujoutta.
— Voimiensa takaa koettakoon hän päästä kaikesta sellaisesta vapaaksi, mikä hänen äänessään, liikkeissään tahi esiintymistavassaan saattaa olla naurettavaa.
— Opettaja pitäköön aina koko luokkaa silmällä.
— Kaikissa, odottamattomissakin olosuhteissa pysyköön hän levollisena.
— Ilman varsinaista syytä älköön hän paikaltaan liikkuko.
— Puheensa olkoon selvä ja voimakas; huutaminen on sopimaton.
— Selityssanat[1] lausuttakoon selvästi ja levollisesti, tekosana lyhyesti, terävästi ja voimakkaasti, kohottamatta varsin paljon itse ääntä.
— Oppilaitten tekemät virheet ovat aina korjattavat, kuitenkaan ei sillä tavoin, että kaikki virheet yhtaikaa korjataan; ensin tärkeimmät ja törkeimmät, sittemmin vähäpätöisemmät.
— Korjaaminen ei saa tapahtua silloin, kun lapset ovat jossakin väsyttävässä asennossa.
— Hitaat oppilaat saakoot erityisiä neuvoja ja ohjeita toisten levähtäessä.
— Kovakätinen ja kömpelömäinen menetteleminen liikkeitä ja asentoja korjatessa on aina sopimaton.
— Pitkäpuheisia selityksiä on vältettävä.
— Liikkeen näyttäminen on parempi kuin sen selittäminen.
— Se oppilas, joka tehtävälle liikkeelle tahi asennolle saapi parhaimman muodon, näyttäköön sen uudestaan, muille noudatettavaksi esimerkiksi.
— Oppilaat ovat totutettavat heti paikalla tottelemaan.
— Kun »valmiit» tahi »huomaa» sana lausutaan, vallitkoon heti täydellinen äänettömyys.
— Perusasento edellyttää ja vaatii liikahtamattomuutta.
— Lepoajan kestäessä ja telineliikkeitä tehtäessä vallitkoon suurempi vapaus.
— Lasten tulee voimisteluun mennessään jättää eri pukuhuoneesen liikanaiset vaatteet.
— Raskaat kengät, kiristetyt vyöt, kannikkeet ja kaulukset ovat aina poisjätettävät.
— Oppilaitten tulee, kukin vuoroonsa, joko yksitellen tahi parittain toimittaa »järjestäjän» työtä, johon kuuluu telineitten nostaminen y. m.
— Voimistelusalissa on ilma aina pidettävä puhtaana ja viileänä (noin 12-15 astetta).
— Sali on joka tunnin välillä tuulettava ja sen lattia vähintäänkin kerran päivässä huolellisesti laastava; sitä ennen on sille lunta, vettä tahi kosteita sahajauhoja ripotettava.
Lopuksi mainittakoon tässä vielä ne epäsäännölliset asennot ja liikkeenmuodot, jotka voimistelussa ovat vallan usein tavattavissa. Korjausta vaaditaan:
— Kun perusasennossa ja marssiessa katse alaspäin luodaan;
— Kun yleensä eri asennoissa ja etenkin käsien ollessa ylöspäin nostettuina pää pidetään eteenpäin kumarrettuna;
— Kun rinta on sisään painettuna;
— Kun ruumis luonnottomasti jännitetään;
— Kun ristiluut sisäänpäin taivutetaan;
— Kun hartijat ylöspäin kohotetaan;
— Kun perusasennossa käsivarret pidetään jäykästi ojennettuina;
— Kun käsivarsien ja säärien ojennusliikkeissä niveleitä ei tarpeeksi ojenneta;
— Kun perusasennossa kämmenet käännetään taaksepäin tahi kädet viedään liian paljon eteenpäin;
— Kun kämmenet käännetään eteenpäin käsien ollessa ylöspäin ojennettuina;
— Kun sormenpäät viedään yhteen käsien ollessa lyöntiasennossa;
— Kun sormet pannaan ristiin käsien ollessa niskaan vietyinä;
— Kun käsiä ja kyynärpäitä käsivarsien koukistusasennoissa ei tarpeeksi viedä taaksepäin;
— Kun ei oteta huomioon, että jalkain välinen kulma aina on oleva suora;
— Kun polvi- ja sääri-asennoissa jalkain väli on liian pieni ja toinen polvi notkistetaan liian vähän;
— Kun varvas- ja käyntiasennoissa jalkain väli on tarpeettoman suuri;
— Kun käyntiasennoissa lantiota ei viedä asetetun jalan suuntaan;
— Kun jalka-asennoissa ruumiinpaino ei ole molemmille jaloille tasan jaettuna;
— Kun säärennosto-liikkeissä nilkkaniveltä ei tarpeeksi ojenneta;
— Kun kierto- ja taivutusliikkeissä polvet notkistetaan, kantapäät kohotetaan maasta ja jalkain suunta muutetaan;
— Kun ei kaikissa asennoissa vapaasti hengitetä;
— Kun telineliikkeitä harjoittaessa ei noudateta hyvää ja mallikelpoista ryhtiä;
— Kun laskuhyppäyksiä suoritetaan huolimattomasti.
Eräs sangen tärkeä seikka on vielä huomioon otettava. Kuten tunnettu, saapi oppilaita, mitä lukuaineihin tulee, usein kehoittaa suurempaan ahkeruuteen. Voimistelussa on asian laita monesti vallan päinvastainen. Jos ollaan tekemisissä turmeltumattomien, terveitten ja reippaitten poikain kanssa — onneksi on niitä maassamme vielä montakin —, niin opettaja usein on pakoitettu hillitsemään lasten liioiteltua intoa ja halua ruumiillisiin harjoituksiin. Liika on aina liikaa, ja sen vuoksi tulee opettajan sekä itse käsittää että saada oppilaansa käsittämään, että voimistelemme voidaksemme elää, emmekä elä voidaksemme ainoastaan voimistella.
Ennenkuin ryhdymme selittämään seuraavaa, järjestysharjoituksia sisältävää osaa, ovat ne pääsuunnat, mitkä voimistelussa alituisesti kysymykseen tulevat, tässä lueteltavat ja selitettävät. Käsityksen niistä saamme likiolevasta kuviosta, jossa oikea jalka ajatellaan koko ajan pysyvän paikallaan, mutta vasen jalka sitävastoin siirretyksi johonkuhun kuviossa olevaan suuntaan: 0 sisäänpäin, 1 sisäviistoon, 2 eteenpäin, 3 etuviistoon, 4 ulospäin, 5 ulkoviistoon, 6 taaksepäin, 7 takaviistoon.
Kuva 1.[1] Jokainen komento sisältää sekä selityssanat että tekosanan. Edelliset ilmoittavat mikä on tehtävä, jälkimmäinen sanoo, koska tehtävä on suoritettava.
II. Järjestysharjoituksia.
Asennonmuutoksia, käännöksiä ja käyntilajeja.
Paikoille asettuminen. Oppilaat järjestetään pituutensa mukaan yhteen tahi kahteen riviin, joko siten, että ne tulevat seisomaan toinen toisensa takana, jolloin riviä sanotaan » peräkkäisriviksi », tahi asetetaan ne sivuttaisin seisomaan, jolloin riviä sanotaan » rintamariviksi ». Jälkimmäisessä asennossa kukin kääntää oikean olkapäänsä pisintä (ensimmäistä) miestä kohti. Peräkkäisrivissä tulee jokaisen välin olla noin kahden jalanmitan suuruisen, rintamarivissä noin kämmenen levyisen. Riviä sanotaan silloin » supistetuksi ». Kun supistettua peräkkäisriviä » hajoitetaan », niin kaikki rivissä olevat, paitse ensimmäinen, astuvat lyhkäsillä askeleilla taaksepäin, kunnes kukin eteenpäin kurotetuilla käsivarsillaan tasan ulottuu edelläseisovan hartijoihin saakka (kuv. 2.) Jos taas rintamarivi on hajoitettava, niin kaikki, paitse ensimmäinen, astuvat sivullepäin ja välit suurennetaan, kunnes kukin ensimmäiseen mieheen päin nostetulla käsivarrellaan ulottuu vieruskumppaninsa hartijaan saakka (kuv. 3 ). Kun hajoitettu rivi sitten uudestaan on supistettava, niin ensimmäinen mies pysyy paikallaan, mutta kaikki muut astuvat (peräkkäisrivissä) eteenpäin tahi (rintamarivissä) sivullepäin, kunnes alkuperäinen paikoille asettuminen uudestaan on saavutettu. Ahtaantuminen olkoon aina kielletty.
Kuva 2. Kuva 3.
Ojennus peräkkäisrivissä toimitetaan siten, että rivin ensimmäinen mies seisoo liikkumatonna, mutta muut kaikki siirtyvät tarpeen mukaan joko vasempaan tahi oikeaan, kunnes kukin tulee sellaiseen asentoon, ettei hän voi muita nähdä kuin lähinnä olevaa kumppaniaan. Jos rintamarivissä ojennus on tehtävä, niin kaikki kääntävät päänsä paikallaan olevaa ensimmäistä miestä kohti ja siirtyvät pienillä askeleilla eteenpäin tahi taaksepäin (mutta ei sivullepäin), kunnes kukin, pää pystyssä ollen, töin tuskin voi eroittaa kolmannen miehen (katsojasta lukien) rintaa. Ensimmäisinä voimisteluvuosina saavat lapset ojennusta tehtäessä katsoa alas kumppaniensa jalkoihin päin. Kun opettaja huomaa rivin tyydyttävän suoraksi, komentaa hän:
Perusasento! Tässä asennossa pidetään pää pystyssä, katse suoraan eteenpäin, leuka taaksepäin vedettynä, rinta pullistettuna, selkä suorana, vatsa sisäänvedettynä, perälihakset jännitettyinä, olkapäät taaksepäin vietyinä, käsivarret vapaasti ja luonnollisesti riippuen, kämmenet reisiä kohti käännettyinä, kantapäät yhdessä, polvet täydesti ojennettuina, jalat suorassa kulmassa (kuv. 4 ). Koska perusasento voimisteluun tottumattomalle alussa käy piankin väsyttäväksi, komennetaan aina kotvasen ajan kuluttua:
Kuva 4.
Lepoasento, jossa asennossa toinen jalka, yhdentekevä kumpiko, on asetettuna jalanmitan verran etuviistosuuntaan sillä tavoin, että ruumiinpaino tulee pääasiallisesti lepäämään paikallaan pysyvällä jalalla. Kaulassa, selässä ja säärissä olevien lihaksien jännitys saapi höltyä.
Käännös. Voimistelussa harjoitetaan käännöksiä sekä vasempaan että oikeaan. Puoliympyrän käännöstä sanotaan » täyskäännökseksi », neljännesympyrän käännöstä » puolikäännökseksi » ja kahdeksannesympyrän käännöstä neljänneskäännökseksi. Käännökset tehdään kahdessa tempussa joko » luvun mukaan », jolloin oppilaat tekevät tempun kerrallaan heti komentosanan lausuttua, tahi toimitetaan molemmat temput ilman pitempää väliaikaa heti sen jälkeen kun opettaja on lausunut komentosanansa, joka tässä jälkimmäisessä tapauksessa ei saa olla mikään laskusana. Kaikki käännökset vasempaan tehdään vasemman jalan varpailla ja oikean jalan kantapäällä; oikeaan päinvastoin. Kun käännös tehdään luvun mukaan esim. vasempaanpäin, niin ensimmäisen tempun jälkeen jäädään seisomaan vasemman jalan koko jalkapohjalle ja oikean jalan varpaille. Toisessa tempussa oikea jalka ponnistamalla asetetaan vasemman jalan viereen. Ensimmäisillä voimistelutunnilla on täyskäännös tehtävä neljässä tempussa kahden puolikäännöksen muodossa.
Jako. Alkuharjoituksena rivin kahtia jakoon tehdään komennon mukaan, ensin päänkierto oikeaan (ensimmäiseen mieheen päin), sitten päänkierto vasempaan ja lopuksi suoraan eteenpäin. Kun sen jälkeen opettaja komentaa: » jako kahteen » (»kolmeen» tahi »neljään»), niin kaikki vilkkaasti kääntävät päänsä, vaan ei vartaloaan, kohti ensimmäistä miestä, joka samassa kääntää päänsä vieruskumppaniansa kohti lausuen lyhyesti ja selvästi: » yks’ ». Toinen mies sanoo » kaks’ », kiertäen samassa päänsä seuraavaa kohti, joka vuorostaan samalla tavoin lausuu » yks’ » (tahi » kolme », jos rivi on jaettava kolmeen), j. n. e. viimeiseen mieheen saakka, joka kuitenkin, numeronsa sanoessa, jättää päänkierron vastakkaiseen suuntaan päin tekemättä. Se, joka numeronsa on lausunut, kääntää äkisti päänsä suoraan eteenpäin ja seisoo sitten liikkumatonna. Jos jako on toimitettava peräkkäisrivissä ollen, niin pää, järjestysnumeroa sanottaessa, pikimmältään käännetään vasempaan ja sitten uudestaan suoraan eteenpäin.
Rivistä asentoihin meneminen. Vapaaharjoituksia varten on rivistä mentävä » asentoihin », jonka tehtävän saattaa suorittaa monella eri tavalla. Jos rivi on jaettuna esim. kolmeen, voipi opettaja komentaa vallan yksinkertaisesti: » ensimmäiset askel (kaksi, kolme askelta) eteenpäin, kolmannet askel (kaksi, kolme askelta) taaksepäin (tahi päinvastoin) — mars! » Peräkkäisrivistä askeleet tietysti otetaan sivullepäin. Jos komennetaan: » eteenpäin asentoihin », niin kolmannet (tahi ensimmäiset) marssivat 4 askelta ja toiset 2 askelta eteenpäin. Kun komento kuuluu: » keskeltä asentoihin », niin ensimmäisten ensin tulee tehdä täyskäännös, jonka jälkeen ensimmäiset ja kolmannet yht’aikaa astuvat 2 askelta eteenpäin; lopuksi ensimmäiset uudestaan tekevät täyskäännöksen. Jos taas komennetaan: » takaisin asentoihin », niin aluksi ensimmäiset ja toiset tekevät täyskäännöksen, sitten astuvat ne eteenpäin, ensimmäiset 4 askelta ja toiset 2 askelta, ja lopuksi tekevät ne, heti paikoilleen tultuaan, uudestaan täyskäännöksen. Alkuperäisestä rivistä asentoihin lähteneet miehet astuvat takaisin riviin (»sulkevat rivin») tavalla, joka vastaa sitä tapaa, millä rivistä ovat lähteneet. Komennetaan: » Takaisin riviin » eli » sulkekaa ensimmäisten (toisten, kolmanten) rivi — mars! »
Sivuasentoon meneminen. Peräkkäisrivi jaetaan kahteen, jonka jälkeen toiset miehet astuvat askeleen etuviistoon, vasempaan tahi oikeaan, niin että kukin heistä tulee seisomaan sivupuolella sitä miestä, mikä alussa seisoi hänen edessään. Asentoaskel tehdään toisessa tempussa. Kun tavallisessa käynnissä on mentävä sivuasentoon, niin ensimmäisten miesten tulee askeleitaan hieman lyhentää, että toiset (pitennetyillä askeleilla) pikemmin pääsisivät heidän viereensä.
Taka-asentoon ja etuasentoon meneminen suoritetaan sivu-asennosta sillä tavoin, että ensimmäiset (eli toiset) astuvat askeleen joko etuviistoon tahi ulkoviistoon, joten uudestaan tullaan seisomaan toinen toisensa takana. Jos taka-asennosta on mentävä etuasentoon tahi päinvastoin, niin voidaan astua joko vasemmalta tahi oikealta puolelta. Edellisessä tapauksessa alkaa oikea, jälkimmäisessä vasen jalka, joka etuasentoon mentäessä astuu sisäviistosuuntaan, taka-asentoon mentäessä takaviistoon. Asentoaskel tehdään neljännessä tempussa. Jos etuasennosta on mentävä taka-asentoon esim. vasemmalta, niin tämä tehtävä voidaan suorittaa myöskin sillä tavoin, että tehdään vasemman jalan kantapäällä käännös vasempaan ja samassa tempussa vasen jalka astuu askeleen ulospäin, jonka jälkeen, yhä vasempaan kääntyen, mennään kolmella askeleella kumppanin taakse; ponnistusaskel tehdään neljännessä tempussa. Päinvastoin kun taka-asentoon mennään oikealta.
Jos oppilaat seisovat parittain (sivuasennossa) ja jos esim. vasenpuolisten miesten tulee mennä sivuasentoon oikealle, niin tämä asennonmuutos toimitetaan 4 tempussa joko etutietä tahi takatietä siten, että ensin mennään etuasentoon tahi taka-asentoon ja siitä sitten sivuasentoon oikealle.
Ensimmäisten pyörre toisten ympäri ja päinvastoin toimitetaan yhdistämällä kaksi sellaista, ennen selitettyä asennonmuutosta, jotka 4 tempussa suoritetaan. Kiertävä mies tulee siis kahdeksalla askeleella takaisin edelliseen asentoonsa. Jos pyörre tehdään esim. vasempaanpäin, tulee liikkuvan miehen pitää silmällä, että seisova mies aina on hänen vasemmalla kädellään.
Käyntiä harjoitetaan sekä » paikalla » että » eteenpäin ». Edellisessä tapauksessa pysytään paikalla, mutta nostetaan joka askeleella jalka pari senttimetriä lattiasta. Käyntiä eteenpäin harjoitetaan alussa siten, että oppilaat, peräkkäisrivissä ollen, marssivat eteenpäin ympäri salia sitä tietä ja siinä tahdissa, jonka ensimmäinen — alussa opettaja itse — määrää. Tätä yksinkertaisinta käyntilajia sanotaan » kiertokäynniksi ». Käyntiä alotetaan jotensakin voimakkaalla polkuaskeleella ja aina vasemmalla jalalla. Jo toinen askel on oleva keveä ja kimmoavainen. Oppilaitten väli rivissä noin metrin suuruinen. Kun opettaja komentaa »seis!», niin kaikki astuvat vielä täyden askeleen ja tekevät sitten ponnistuksella asentoaskeleen toisessa tempussa. Tätä harjoittaessa saattavat lapset alussa ääneensä lukea »yks’, kaks’». — Käyntiä voipi harjoittaa myöskin taaksepäin sekä sivullepäin; viimeksi mainitussa tapauksessa jalkaa ei saa siirtää toisen sivutse. Jos supistetun rintamarivin tulee siirtyä sivullepäin, tehdään ensin »jalkain sulkeminen», jonka jälkeen siirtyminen toimitetaan lyhkäsillä askeleilla sivullepäin verrattain nopeassa tahdissa.
Käyntilajeja. Tavallisessa kiertokäynnissä saattaa erilaisia käyntilajeja harjoittaa. Käynti, jossa joka neljäs, viides eli kuudes askel on polkuaskel, opettaa vasta-alkavaa tahtia noudattamaan. Käyntiä varpailla sanotaan » varvaskäynniksi », ja tätä käyntilajia on ahkerasti harjoitettava syystä, että lapset sen kautta oppivat keveästi ja kimmoavasti astumaan. Tanakäynniksi sanotaan sitä käyntilajia, jossa sääret ojennetuilla polviniveleillä astuessa nostetaan eteenpäin (kuv. 5 ). Porraskäynnissä nostetaan joka askeleella polvi eteen-ylöspäin (kuv. 6 ). Kääpiökäynnissä pidetään polvet notkistettuina ja kädet lanteilla (kuv. 7 ). Jättiläiskäynti tehdään varpailla ja pitkin askelin sekä kädet ylöspäin nostettuina (kuv. 8 ). Junamarssiksi sanotaan sitä käyntilajia, missä peräkkäisrivi yhä kiihtyvällä vauhdilla rientää eteenpäin. Kädet pidetään silloin edellä käyvän hartijoilla. Käyntiä jälkiaskeleilla harjoitetaan siten, että vasemman jalan astuttua askeleen eteenpäin, siirretään oikea jalka vasemman taakse, ja näin jatketaan, kunnes komennetaan »seis». Käynti vaihtoaskeleilla on edellisestä lajista muodostunut käyntilaji. Vasemman jalan astuttua ensimmäisen askeleensa ja oikean jalan siirryttyä vasemman taakse, astuu vasen jalka kolmannessa tempussa vielä kerran eteenpäin, jonka jälkeen oikea jalka siirretään eteenpäin, vasen jalka oikean taakse ja oikea uudestaan eteenpäin, j. n. e. Käyntiä nousahtamalla varpaille harjoitetaan siten, että jokaisen askeleen jälkeen etumaisella jalalla tehdään äkillinen varpaillenousu, ennenkuin toinen jalka eteenpäin siirretään. Hyppykäynti muistuttaa edellistä lajia, mutta varpaillenousun asemesta tehdään tässä harjoituksessa pieni hyppäys eteenpäin joka askeleen jälkeen.
Kuva 5. Kuva 6. Kuva 7. Kuva 8.
Täyskäännös marssiessa on alussa tehtävä neljässä tempussa siten, että, yhä vasempaan kääntyen, astutaan 4 askelta paikalla. Jos käännös on tehtävä vasempaanpäin, niin opettaja lausuu » mars »-sanan silloin, kun oppilaat laskevat oikean jalkansa maahan; päinvastoin jos käännös tehdään oikeaan. Alussa ja kunnes varmuutta on saavutettu lukevat oppilaat ääneensä: » yks’, kaks’, kolme, neljä — yks’ ». Viimemainitussa tempussa vasen jalka voimakkaalla polkuaskeleella uudestaan alottaa käyntiä eteenpäin. Kun opettaja komentaa: » täyskäännös vasempaan — seis », niin lasten tulee lukea: » yks’, kaks’, kolm’, neljä ».
Varmuutta saavutettuaan oppilaat harjoittakoot täyskäännöstä sotilaitten tavalla. Silloinkin tekosana lausutaan siinä silmänräpäyksessä, jolloin oikea jalka maahan lasketaan, sillä sotilaitten harjoituksissa täyskäännökset tehdään aina vasempaan. Mars-sanan jälkeen vasen jalka astuu täyden askeleen eteenpäin, jonka perästä oikea jalka asetetaan lyhemmän välin päähän vasemman eteen, hieman etuviistosuuntaan (katsokuv. 9 ) ja samassa tempussa tehdään käännös molemmilla jalkapohjilla vasempaan. Seuraavassa tempussa taas vasen jalka siirretään eteenpäin, käynnin uudestaan alottamista varten.
Kuva 9.
Kiertokäynnin ja käännöksen (neljällä askeleella) opittua on uusia käyntilajeja harjoitettava. Niistä mainittakoon tässä muutamia helpompia.
Kehäksi asettuminen. Kiertokäynnissä tehdään kehä yhä pienemmäksi ja ympyränmuotoisemmaksi. Tätä asettumistapaa käytetään useassa leikissä.
Käyntiä kiemuraan. Peräkkäisrivi marssii seuraavalla sivulla olevan kuvan osoittamalla tavalla. Kun ensimmäinen mies on saapunut kiemuran keskikohtaan, niin hän tekee äkkinäisen käännöksen vasempaan ja astuu kierteitten välisiä teitä takaisin. Kukin seuraa tarkasti edellä käyvää.
Kuva 10.
Mutkakäyntiä. Ensimmäinen astuu, muitten seuraamana, tasaista tahtia kaikenlaisia vääräviivaisia teitä pitkin (katsokuv. 11 ).
Vastakäyntiä. Rivin marssiessa eteenpäin ensimmäinen mies kääntyy takaisin ja astuu likellä riviä vastakkaiseen suuntaan (kuv. 12 ). Sillä paikkaa, missä ensimmäinen käännöksen teki, kaikki muutkin kääntyvät.
Käärmeenkäyntiä tehdään kuten edellistä, mutta vuorotellen vasempaan ja oikeaan (kuvio 13 ).
Kuva 11. Kuva 12. Kuva 13.
Läpikäyntiä. Tavallisesta kiertokäynnistä muodostetaan vääräviivainen kuvio, muodoltaan 8-numeron kaltainen (kuv. 14 ). Sillä kohtaa, missä kuvion eri osat käyvät ristiin, astuu mies kerrallaan, vuorotellen kummaltakin puolelta, kahden toiseen suuntaan menevän miehen välitse.
Pujottelukäyntiä. Kehäksi asettumisen jälkeen kääntyvät toiset miehet täydesti vasempaan, joten parit tulevat seisomaan vastatusten. Välit saavat olla verrattain suuret. Kysymyksessä olevaa käyntilajia suoritetaan siten, että esim. ensimmäiset miehet liikkuvat eteenpäin, kierrellen vuorotellen vasemmalta ja oikealta puolelta toisten miesten sivutse. Viimemainitut miehet, seisoen paikoillaan, kurottavat vuorottain vasemman ja oikean kätensä ohimeneville. Pujottelukäyntiä saattaa tehdä myöskin siten, että sekä ensimmäiset että toiset liikkuvat yht’aikaa, kierrellen toinen toisensa sivutse ja ojentaen sivumennessään kätensä vastaantulevalle.
Keskeltäkäyntiä. Kun kiertokäynnistä uudestaan suora rivi on muodostettava, niin ensimmäinen, muitten seuraamana, marssii salin keskisuuntaa pitkin ja, tullessaan salin toiseen päähän, astuu hän paikalla, kunnes »seis»-sana lausutaan.
Kaksi-, neli- ja kahdeksanmiehisen rivin muodostaminen. Keskeltäkäynnin jälkeen ensimmäinen mies kääntyy vasempaan, toinen oikeaan, kolmas taas vasempaan j. n. e. Älköön kukaan astuko sivullepäin, ennenkuin hän on saapunut sille kohdalle, missä ensimmäinen mies käännöksensä teki. Salin toisessa päässä kaksi, eri suunnilta tulevaa yhtyy pariksi (kuv. 15 ), jonka jälkeen erityiset parit suorittavat saman marssiliikkeen, niin että saadaan nelimiehisiä rivejä (kuv. 16 ). Samalla tavalla muodostetaan 8-miehisiä rivejä, j. n. e. Jatkamalla marssiliikettä ja jakamalla rivejä kahtia saadaan vähitellen uudestaan alkuperäinen peräkkäisrivi.
Kuva 14. Kuva 15. Kuva 16.
Kaarimarssi. Tätä marssiharjoitusta usein käytetään, kun vapaaharjoituksia varten rintamarivistä on asentoihin mentävä. Käsitämme hyvin miten se tehdään, jos ajattelemme rintamarivin olevan jonkunlaisena säteenä ympyrässä. Säteen eli rivin toinen, ympyrän keskipisteessä oleva pää pysyy paikallaan, mutta toinen pää kulkee eteenpäin kehää pitkin, kunnes rivi, joka marssiliikettä tehtäessä on pidettävä vallan suorana ja suljettuna, tulee sellaiseen suuntaan, joka alkuperäisen suunnan kanssa muodostaa suoran kulman. Marssiessa on pää pidettävä käännettynä siihen sivumieheen päin, joka kehää pitkin astuu. Jos rivi on pienempi, esim. 3-, 4- tahi 5-miehinen, niin kaarimarssin saattaa parhaimmin suorittaa kolmella askeleella; neljännessä tempussa tehdään asentoaskel. Rivin ollessa niin pitkä, ettei askeleitten lukua voida määrätä, tulee lasten, uuteen suuntaan tultuaan, astua paikalla, kunnes toisin komennetaan.
Juoksua. Kun tavallisessa kävelymarssissa askeleitten lukumäärä on oleva ainakin 120 minuutissa, niin tämä luku on juoksumarssissa nouseva aina 180 saakka. Opettajan lausuttua » juoksuun eteenpäin », tulee jokaisen kallistaa ruumiinsa hieman eteenpäin ja samassa koukistaa käsivartensa suoraan kulmaan saakka. Itse juokseminen toimitetaan aina varpailla ja jotensakin ojennetuilla polviniveleillä, keveästi ja kimmoavasti. Pää pystyssä, rinta pullistettuna. Kun juoksua harjoitetaan tomua sisältävässä huoneessa, tapahtukoon hengittäminen nenän kautta. Askelten lukumäärä »seis»-sanan jälkeen on poikkeamatta oleva kolme, joten siis asento-askel tulee neljännessä tempussa. Kun juostessa täyskäännös tehdään, niin tekosana (mars), kuten käyntimarssissakin, on lausuttava siinä silmänräpäyksessä, jolloin oikea jalka maahan lasketaan. Käännös suoritetaan 4 tempussa paikalla-juoksun muodossa. Viidennessä tempussa alottaa taas vasen jalka ponnistuksella juoksua eteenpäin. Luetaan siis: (mars!) yks’, kaks’, kolm’, neljä, — yks’. Viimeinen sana lausutaan muita voimakkaammin.
III. Vapaaharjoituksia ilman sauvaa.
1. Käsiliikkeitä.
Kättenkoukistus. Liikunto tapahtuu pääasiallisesti kyynärniveleessä, mutta myöskin rannenivel ja ensimmäiset sorminiveleet ovat samassa koukistettavat. Oikean muodon saamista varten ovat kädet ensin hieman nostettavat ja samassa käsivarret voimakkaasti kierrettävät ulospäin (katsokuv. 17 ), jonka jälkeen kyynärniveleet koukistetaan kunnes sormenpäät koskettelevat olkapäitä (kuv. 18 ).
Kuva 17. Kuva 18.
Kättenkoukistusta seuraa
Kättenojennus. Käsivarsia saattaa ojentaa eteenpäin (kuv. 19 ), ulospäin (kuv. 20 ), ylös (kuv. 21 ), alas ja alastaaksepäin. Kämmenet pidetään käännettyinä toisiansa vastaan kaikissa näissä suunnissa, paitse ulospäin-suunnassa, jossa sekä käsivarret että kämmenet ovat vaakasuorassa tasossa. Pää on pidettävä täydesti pystyssä etenkin silloin, kun kädet ovat ylöspäin ojennettuina. Tässä viimemainitussa asennossa on huomio erityisesti luotava käsien asentoon syystä, että kämmenet siinä helposti kääntyvät eteenpäin. Mitä itse ojentamiseen tulee, on se aina tehtävä voimakkaasti ja perinpohjaisesti, mutta vartalon vakaa ja horjumaton ryhti on kuitenkin aina säilytettävä. Rinta ei saa painua sisään, kun kädet eteenpäin ojennetaan, eikä selkä saa koukistua, kun kädet ovat pystyssä.
Kuva 19. Kuva 20. Kuva 21.
Kättennosto. Täydesti ojennetut käsivarret, suorine ja suljettuine sormineen, nostetaan eteenpäin, ulospäin ja ylöspäin samoihin alkuasentoihin, joihin ne ojennetaankin. Jos kädet ensin viedään eteenpäin ja sitten samaa vauhtia ylös, niin sanotaan liikettä » kättennostoksi etutietä ylöspäin ». Kädet viedään » ulkotietä ylöspäin », kun ne ensin nostetaan ulospäin ja sitten ylös.
Kättenkiertoa. Kaikissa niissä asennoissa, joihin käsivarret ojennetaan, saattaa niitä kiertää pituusakseliensa ympäri vuorotellen ulos- ja sisäänpäin. Liikettä voipi myöskin harjoittaa käsivarsia pyörittäessä (katso »kättenpyöritys»).
Kättennostoa seuraa
Kättenlaskeminen, jota ylöspäin olevasta suunnasta saattaa tehdä sekä »etutietä» että »ulkotietä». Käsivarret ovat tässäkin harjoituksessa pidettävät vallan suorina. Sekä kättennostossa että kättenlaskemisessa ulkotietä on kiertäminen tehtävä vaakasuorassa tasossa.
Kättenheitoksi sanotaan sellaista kättennostoa (tavallisesti etutietä) ylöspäin, joka toimitetaan hyvin voimakkaasti ja nopeasti. Käsiä takaisin perusasentoon vietäessä ovat ne, kuten edellisessäkin liikkeessä, pidettävät jäykkinä ja suorina.
Kättenpyöritys. Jos käsivarret ensin nostetaan etutietä ylös ja sitten samaa vahtia lasketaan ulkotietä alaspäin, niin sanotaan liikettä kättenpyöritykseksi. Harjoitus on tehtävä tasaisesti jatkuvalla nopeudella nelijakoisessa tahdissa. Sitä käytetään useimmiten hengitysharjoituksena. Tässä liikkeessä sekä yleensä kättenlaskemisessa ulkotietä käännetään kämmenet alaspäin siinä silmänräpäyksessä, jolloin käsivarret ovat vaakasuorassa tasossa.
Kättenheilutus. Hyvää ryhtiä säilyttämällä heitetään käsivarret etutietä ylöspäin ja viedään sitten heti uudestaan samaa tietä alas, jonka jälkeen harjoitusta tahdissa jatketaan, kunnes »seis» komennetaan.
Kättenlyönti. Kun käsivarret lyöntiä varten ovat nostettavat alkuasentoon, niin ne hieman kohotetaan ja samassa koukistetaan rinnalle siten, että sormenpäät tulevat vastatusten, koskematta kuitenkaan toisiaan. Kämmenet ovat alaspäin käännettyinä ja peukalot koskevat rintaan. Kyynärpäät taaksepäin (kuv. 22 ). Kättenlyönti tehtään kyynärniveleitä voimakkaasti ojentamalla.
Kättentyöntö. Alkuasento (»kädet työntöön») on muodoltaan melkein samanlainen kuin kättenkoukistus; se eroaa viimemainitusta ainoastaan siinä suhteessa, että kädet pidetään nyrkitettyinä sekä alkuasennossa (kuv. 23 ) että työntöä tehtäessä. Ranneniveleet, jotka alkuasennossa pidetään taivutettuina, ojennetaan työntäessä suoriksi.
Kuva 22. Kuva 23.
Kädet sahausasennossa. Jos sahaaminen on toimitettava ainoastaan toisella kädellä joku määrä kertoja, niin alkuasento on senkaltainen, kuinkuv. 24 osoittaa. Käsi, jonka ajatellaan pitävän sahaa, ojennetaan vartaloa kierrettäessä voimakkaasti alaspäin, jonka jälkeen se uudestaan viedään edelliseen asentoonsa voidakseen sahausta heti jatkaa. Liikettä saattaa harjoittaa silläkin tavoin, että kummankin käden ajatellaan vievän omaa sahaansa. Tällaista harjoitusta varten asetetaan toinen jalka ulospäin, vartalo taivutetaan eteenpäin ja kierretään samassa vähän esim. oikeaan, jolloin oikea käsivarsi, kyynärniveleestään koukistettuna, viedään taaksepäin ja vasen käsi ojennetaan alaspäin. Kädet nyrkitettyinä (kuv. 25 ). Sahatessa kierretään ruumis voimakkaasti vuorotellen vasempaan ja oikeaan. Sahaaminen on tahtiharjoitus.
Kuva 24. Kuva 25.
Kädet hakkausasennossa.Vieressä oleva kuva näyttää kysymyksessä olevan liikkeen alkuasennon. Hakatessa viedään nyrkit alas ja taaksepäin, niin että ne tulevat alaraajojen väliin. Harjoitusta saattaa tehdä sekä tahdissa että luvun mukaan.
Kädet niittöasennossa. Käsivarret heilutetaan sivullepäin siten, että oikeaanpäin mennessään oikea käsivarsi pysyy ojennettuna, mutta vasen koukistetaan rinnan eteen sillä tavalla kuin vieressä oleva kuva osoittaa (kuv. 27 ). Toinen jalka asetetaan ulospäin alkuasentoon mennessä. Itse niittäminen tapahtuu siten, että alkuasennosta mennään vastakkaiseen asentoon käsiä heiluttamalla ja vartaloa kiertämällä, jota paitse niittäessä selkä vuorotellen kumarretaan ja ojennetaan.
Kädet lanteilla. Peukalot taaksepäin, muut sormet suljettuina ja suorina eteenpäin. Kyynärpäät taaksepäin, ranteet ojennettuina (kuv. 28 ).
Kuva 26. Kuva 27. Kuva 28.
Kädet niskaan. Sormien viimeiset nivelkappaleet niskaa vasten. Sorminiveleet ja ranteet ojennettuina. Keskisormien päät yhteen. Pää pystyssä. Kyynärpäät taaksepäin. Selkä suorana, vatsa sisään (kuvat 29 ja 30 ).
Kättenojennusta erisivuisesti. Koukistusasennosta käsivarret ojennetaan eri suuntiin, esim. oikea ulospäin, vasen ylös (kuv. 31 ). Kolmannessa tempussa käsivarret uudestaan koukistetaan, jonka jälkeen ne neljännessä tempussa ojennetaan päinvastoin. Näin jatketaan, kunnes jossakin määrätyssä tempussa, esim. kymmenennessä, molemmat kädet yht’aikaa ojennetaan alaspäin. Erisivuisesti ojennetaan käsiä esim. ulos- ja eteenpäin, eteen- ja ylöspäin, alas- ja ylöspäin.
Kuva 29. Kuva 30. Kuva 31.
2. Sääriliikkeitä ja erilaisia asentoja.
Jalkainsulkeminen ja jalkainavaaminen. Jos jalat perusasennossa olevasta suorakulmaisesta asennostaan viedään vastatusten siten, että niiden sisäpuoliset reunat yhtyvät, niin sanotaan jalkain olevan suljettuina ja itse liikettä sanotaan jalkainsulkemiseksi. Jalat avataan sillä tavalla, että ne viedään alkuperäiseen suorakulmaiseen perusasentoonsa.
Jalannosto ja jalanheitto. Jalannostossa tulee ainoastaan taaksepäin-suunta kysymykseen. Liike tehdään siten, että alaraaja nostetaan vaakasuoraan tasoon, jolloin polvi ei saa sanottavasti liikkua eteenpäin (kuv. 32 ). Nilkkanivel ojennetaan. Liikettä sanotaan jalanheitoksi, kun jalka nostetaan nopeasti ja niin voimakkaasti, että kantapää koskee perälihaksiin. Polvenheittoa harjoitettaessa jalka heti uudestaan lasketaan alas.
Jalka-asento. Toinen jalka siirretään johonkuhun ennen mainitusta seitsemästä suunnasta ja lasketaan maahan sillä tavoin, että ruumiinpaino tasan jakautuu kummallekin jalalle (kuv. 33 ). Niitten välin tulee olla noin kahden jalanmitan suuruisen. Uudessa asennossaan pitää jalan aina olla yhdensuuntainen alkuperäisen, perusasennossa olevan suuntansa kanssa. Jos jalka asetetaan suoraan sivullepäin eli ulospäin, niin asentoa sanotaan haara-asennoksi (kuv. 34 ). Kun vuorotellen vasen ja oikea jalka, kerran kumpikin, asetetaan jokaiseen suuntaan, alusta loppuun saakka, niin täten syntyvää liikuntosarjaa sanotaan jalka-asentosarjaksi.
Kuva 32. Kuva 33. Kuva 34.
Varpaillenousua voipi eri liikkeenä harjoittaa sekä perusasennossa että jalka-asennoissa. Ojentamalla nilkkaniveleitä kohotetaan kantapäät maasta ylös niin korkealle kuin mahdollista. Jos liikettä tehdään perusasennossa, niin reidet ovat voimakkaasti puserrettavat yhteen.
Käyntiasento. Toinen jalka asetetaan noin jalanmitan verran sisäviistoon, eteenpäin, etuviistoon, ulospäin tahi ulkoviistoon ja ruumiinpaino lasketaan kokonaan asetetulle jalalle sillä tavoin, että lantio työnnetään mainitun jalan suuntaan (kuv. 35 ). Molemmat polviniveleet pidetään täydesti ojennettuina, mutta paikallensa jääneen jalan kantapää kohotetaan ylös maasta. Jos käyntiasento tehdään etuviistoon tahi ulkoviistoon, niin pää tavallisesti käännetään samannepäin.
Varvasasento. Ojennettuine polvi- ja nilkkaniveleineen nostetaan toinen sääri johonkuhun suuntaan ja lasketaan varpaineen lattiaan noin jalanmitan päähän toisesta jalasta (kuv. 36 ). Ruumiinpaino tulee siis kokonaan paikallaan pysyvälle jalalle. Muodoltaan on varvasasento kokonaan polviasennon näköinen, mutta näihin asentoihin mennän vallan eri tavalla ja siten tulee niitten vaikutuskin olemaan erilainen.
Kuva 35. Kuva 36.
Säärennosto ja säärenheitto. Kun sääri täydesti ojennettuine polvi- ja nilkkaniveleineen nostetaan eri suuntiin, niin vartaloa ei saa kallistaa vastakkaiseen suuntaan enempää kuin mitä tasapainon säilyttämiseksi välttämätöntä on (kuvat 37 ja 38 ). Kun nosto toimitetaan nopeasti ja sääri heti uudestaan lasketaan alas, niin liikettä sanotaan säärenheitoksi. Nilkkanivel on näitä liikkeitä harjoitettaessa aina pidettävä täydesti ojennettuna.
Kuva 37. Kuva 38.
Säärenpyöritys. Kaikista niveleistään perinpohjaisesti ojennettu sääri nostetaan ensin eteenpäin, sitten se, yhä korkealle nostettuna, viedään ulos- ja taaksepäin, jonka jälkeen se lasketaan alkuasentoonsa. Samalla tavalla oikea jalka. Jos sama sääri on useampia kertoja perätysten pyöritettävä, niin se taaksepäin nostetusta suunnastaan on vietävä seisovan säären sivutse suoraan eteenpäin maahan koskematta. Selkä ja etenkin seisova sääri ovat pidettävät vallan suorina.
Säärenheilutus. Eteenpäin nostettu ja täydesti ojennettu sääri heilutetaan pendelin kaltaisesti tasaisessa tahdissa vuorotellen eteen- ja taaksepäin. Seisovan säären polviniveltä ei saa notkistaa ja ruumiin ryhti pysyköön yhä hyvänä. Heilutusta saattaa tehdä myöskin ulos- ja sisäänpäin, toisen jalan etupuolella.
Säärenkoukistus ja säärenojennus. Säärtä koukistaessa polvi nostetaan korkealle ylös, alaraaja viedään taaksepäin ja jalkaterä ylöspäin (kuv. 39 ). Koukistus on siis tapahtuva säären kaikissa niveleissä, ja se tehdään aina samalla tavalla, huolimatta siitä, mihin suuntaan sääri on ojennettava tahi mihin se on ojennettu (kuv. 40 ). Itse ojentaminen on aina tehtävä voimakkaasti ja perinpohjaisesti. Seisovan säären polviniveltä ei saa notkistaa. Ryhti aina hyvä. Säärtä ojennetaan tavallisesti ainoastaan pääsuuntiin eteen-, ulos- ja taaksepäin.
Polvennosto ja polvenheitto. Polvennosto eroaa polvenkoukistuksesta siinä suhteessa, että edellisessä on reisi pidettävä vaakasuorana ja varpaat alaspäin (kuv. 41 ), jota vastoin polvenkoukistuksessa lonkka-, polvi- ja nilkkaniveleissä kulmat ovat terävät. Jos polvennosto tehdään nopeasti ja niin voimakkaasti, että reisi koskee vatsanpohjaan, niin liikettä sanotaan polvenheitoksi. Seisovaa säärtä ei saa notkistaa, ryhtiä ei muuttaa.
Kuva 39. Kuva 40. Kuva 41.
Polviennotkistus ja kyykkyasento. Kun varpaille noustua molemmat polvet notkistetaan suoran kulman muotoisiksi, niin sanotaan liikettä polviennotkistukseksi (kuv. 42 ), mutta kun notkistus tehdään niin syvään, että reisien takaosat koskevat pohkeihin, niin asentoa sanotaan kyykkyasennoksi (kuv. 43 ). Ruumiin paino jaetaan tasan kummallekin jalalle; selkä pidetään suorana ja polvet ulospäin vietyinä. Perusasentoon menemistä sanotaan polvienojennukseksi.
Jalka-asennoista ja polviennotkistuksista muodostetaan n. s. polviennotkistussarjoja, jotka tavallisesti tehdään neljässä tahi kuudessa tempussa. Ensin asetetaan esim. vasen jalka suoraan eteenpäin, toisessa tempussa noustaan varpaille ja samassa tempussa polvet notkistetaan suoraan kulmaan saakka, selkä yhä suorana pysyen; kolmannessa tempussa polvet ojennetaan, jolloin kantapäät laskeutuvat maahan, ja neljännessä tempussa jalka siirretään takaisin perusasentoon. Sittenkuin samat temput on tehty oikealla jalalla, asetetaan vasen jalka etuviistoon ja harjoitus uudistetaan, j. n. e. Jos taas varpaillenousu tapahtuu eri tempussa, niin sarja tulee tehtäväksi kuudessa tempussa. Sen voipi tehdä kahdessakin tempussa siten, että ensimainitun, nelijakoisen sarjan ensimmäinen ja toinen temppu sekä kolmas ja neljäs temppu yhdistetään.
Polviasento ja polvenvaihto. Toinen jalka siirretään puolikolmatta jalanmittaa johonkuhun suuntaan (ei taaksepäin eikä takaviistoon) ja samassa sen polvinivel notkistetaan, jonka ohessa lantio ja siis koko ruumiinpaino viedään asetetun jalan ja notkistetun polven suuntaan niin kauas kuin mahdollista (kuv. 44 ). Kantapäitä ei saa kohottaa maasta ylös eikä ruumista kallistaa liikkeen suuntaan.
Kuva 42. Kuva 43. Kuva 44.
Jos polviasennossa notkistettu sääri ojennetaan ja samassa ojennettu sääri notkistetaan, joten siis ruumiinpaino toiselta jalalta tulee toiselle, niin liikettä sanotaan polvenvaihdoksi. Tätä harjoitusta saattaa tehdä varpaille nousu -asennossakin.
Sääriasento. Toinen sääri ojennetaan ulospäin, ulkoviistoon, taaksepäin tahi takaviistoon ja lasketaan koko jalkapohjineen lattiaan noin puolenkolmatta jalanmitan etäisyydelle paikallaan pysyvästä jalasta, jonka polvinivel jotenkin syvään notkistetaan, niin että ruumiinpaino kokonaan tulee sen jalalle (kuv. 45 ). Ruumiin painopisteen tulee laskeutua alaspäin, mutta se ei saa nähtävästi siirtyä sivullepäin. Vasen sääriasento esim. ulkoviistoon on siis muodoltaan vallan samanlainen kuin oikea polviasento etuviistoon, mutta näihin asentoihin mennään eri tavalla, ja ruumiinpaino tulee niissä olemaan eri paikkojen kohdalla, jos nimittäin molempien alkuasento on sama.
Kuva 45.
Syöksyasento. Toinen jalka siirretään noin kolme jalanmittaa suoraan eteenpäin, sen polvinivel notkistetaan syvään ja samassa ruumis kallistetaan eteenpäin sen verran, että selkä tulee toisen, täydesti ojennetun ja voimakkaasti jännitetyn säären suuntaan. Pää pidetään pystyssä ja jalkapohjat kiinni lattiassa (kuv. 46 ja 47 ). Syöksyasentoon saattaa mennä suoraan sivullekinpäin. Jos liike tehdään etuviistoon ja ruumis samassa kierretään, kuten kuvasta nähdään, sanotaan sitä
Hyökkäykseksi (kuv. 48 ). Näissä viimemainituissa asennoissa pidetään kädet lanteilla, niskaan vietyinä tahi ylöspäin ojennettuina.
Kuva 46. Kuva 47. Kuva 48.
3. Kaula- ja vartaloliikkeitä.
Pääntaivutus. Taivutus on aina tehtävä hitaasti ja ilman nykäyksiä, mutta samassa perinpohjaisesti; ruumiin ryhtiä ei saa muuttaa.
Päänkierto. Pituusakselinsa ympäri kierretään pää voimakkaasti vasempaan ja oikeaan. Hartijoitten asento pysyköön muuttumattomana.
Vartalontaivutus. Jos ruumis on kumarrettava eteenpäin niin syvään, että selkä tulee vaakasuoraan tasoon, niin taivutus tapahtuu ainoastaan lonkkaniveleissä (katsokuv. 49 ). Kumarrus eteen-alaspäin käy mahdolliseksi sen kautta, että selkäniveleitäkin taivutetaan (katsokuv. 50 ). Taaksepäin on taivutus aina tehtävä jotenkin varovasti eikä erittäin syvään (kuv. 51 ). Kaulaa ei erityisesti taivuteta eikä kierretä selkää taivuttaessa. Kun kysymyksessä olevaa liikettä tehdään eteen- eli taaksepäin perus-, jalka-, varvas- tahi käyntiasennosta, niin polviniveleitä ei saa ensinkään notkistaa. Lisäksi on huomioon otettava, että tasaista hengittämistä ei saa liikkeitä tehtäessä keskeyttää.
Kuva 49. Kuva 50.
Sivutaivutus eli taivutus sivullepäin. Tätä liikettä tehtäessä ruumista ei ensinkään saa kiertää eikä eteenpäin kumartaa (kuv. 52 ). Pään asento hartijoihin verraten pysyköön yhä muuttumattomana. Liikettä tulee aina tehdä syvään ja perinpohjaisesti, mutta hitaasti ja samassa hieman varovasti.
Vartalonkierto. Erilaisissa alkuasennoissa kierretään ruumis pituusakselinsa ympäri hitaasti, mutta kuitenkin perinpohjaisesti vuorotellen vasempaan ja oikeaan. Jalat pysykööt paikoillaan liikahtamatta. Kädet ulospäin nostettuina, lanteille tahi niskaan vietyinä (kuv. 53 ).
Kuva 51. Kuva 52. Kuva 53.
Kiertotaivutus. Ensin asetetaan toinen jalka ulospäin, kädet viedään niskaan, lanteille tahi ylöspäin ja ruumis kierretään esim. vasempaanpäin. Sitten tästä alkuasennosta ruumis taivutetaan eteenpäin ja pyöritetään etutietä oikeaan, jonka jälkeen selkä ojennetaan, niin että ruumis tulee kiertoasentoon oikealle. Päinvastoin kun vasempaanpäin mennään. Ennenkuin uusi kiertotaivutus tehdään, saattaa selkää kiertoasennossa hieman taaksepäin taivuttaa.
Vartalonpyöritys. Alkuasentona kysymyksessä olevaan harjoitukseen käytetään tavallisesti haara-asentoa, kädet lanteille vietyinä. Vartalo taivutetaan ensin eteenpäin, viedään siitä taivutusasentoon vasemmalle, sitten taivutusasentoon taaksepäin, vihdoin oikealle ja uudestaan eteenpäin j. n. e. Pyörittäessä vartaloa ei kierretä pituusakselinsa ympäri. Pää ja vartalo muodostavat tätä harjoitusta tehtäessä suppilonmuotoisen liikkeen. Sääret suorina; pää hartijoihin verraten liikkumattomana.
4. Hyppäys- ja hyppyharjoituksia.
Jokaista hyppäystä tehtäessä noustaan varpaille samassa kun polvi- ja nilkkaniveleet koukistetaan; seuraavassa silmänräpäyksessä mainitut niveleet uudestaan niin voimakkaasti ojennetaan, että koko ruumis lentää ylös. Maahan takaisin tullessa ovat polvi- ja nilkkaniveleet taaskin notkistettavat, mutta sitten ne levollisesti ojennetaan, niin että vakavasti tullaan perusasentoon. Kaikenlaisia laskuhyppäyksiä tehtäessä älköön milloinkaan tultako alas kantapäille, vaan aina varpaille.
Hyppäyksen saattaa tehdä sekä paikalla että paikalta siirtymällä. Jos edellisessä tapauksessa sääret, täydesti ojennettuina, heitetään suoraan sivullepäin, mutta ne uudestaan yhdistetään ennenkuin maahan tullaan, niin harjoitusta sanotaan hyppäykseksi sääriä hajoittamalla.
Kun hyppäys tehdään haara-asennosta, niin sääriä saattaa nopeasti yhdistää ja sitten taas heti uudestaan hajoittaa, joten tullaan takaisin haara-asentoon. Silloin on tehty hyppäys sääriä yhdistämällä.
Hyppäystä saattaa viimemainitusta alkuasennosta tehdä silläkin tavoin, että sääret hypätessä pikimmältään viedään ristiin, toinen toisen etupuolelle, mutta siinä tapauksessa ne ovat nopeasti uudestaan hajoitettavat alkuasentoon menemistä varten. Sellaista hyppyharjoitusta sanotaan hyppäykseksi sääriä ristiin viemällä.
Hyppäys jalanheitolla taakse- ylöspäin tehdään siten, että hypätessä molemmat jalat koskettamiseen saakka heitetään taaksepäin.
Hyppäys polvenheitolla toimitetaan sillä tavoin, että polvet hypätessä nostetaan rintaa kohti.
Hyppäyksellä ja hypätessä voipi jostakin alkuasennosta mennä toiseen. Siten saattaa esim. perusasennosta mennä haara-asentoon, käyntiasentoon, polviasentoon, kyykkyyn, j. n. e. sekä päinvastoin. Hyppykäännökseksi sanotaan sellaista hyppäystä, johon yhdistetään puoli- tahi täysikäännös.
Yksityisten hyppäyksien sarjaa sanotaan hypyksi. Hyppyharjoitus on siis aina tahtiharjoitus. Kuten hyppäyksissäkin saattaa hyppyharjoituksissa mennä toisesta alkuasennosta toiseen. Käyntihyppyä harjoitetaan sillä tavalla, että ensi hyppäyksessä viedään toinen jalka taaksepäin, toinen eteenpäin käyntiasentoon; seuraavalla hyppäyksellä jalat päinvastoin, j. n. e.
Hyppyä vuorotellen haara- ja perusasentoon harjoitetaan siten, että ensimmäisellä hyppäyksellä sääret hajoitetaan, niin että tullaan haara-asentoon, sitten hypätään heti uudestaan perusasentoon, taas haara-asentoon j. n. e.
Hyppyä vuorotellen haara- ja ristiasentoon tehdään siten, että haara-asennosta viedään sääret hyppäyksellä ristiin, ensi kerralla vasen jalka etupuolelle; sitten hypätään takaisin haara-asentoon ja uudestaan ristiasentoon, tällä kertaa oikea jalka etupuolelle, j. n. e.
Hyppyä harjoitetaan usein ainoastaan toisella jalalla. Silloin toinen sääri, suorine polvi- ja nilkkaniveleineen, tavallisesti pidetään eteenpäin nostettuna. Viimemainittua säärtä saattaa hypätessä myöskin heiluttaa eteenpäin ja taaksepäin tahi ulos- ja sisäänpäin.
IV. Sauvaliikkeitä.
Kansakoulussa kuten alkeiskouluissa yleensä älköön sauvavoimistelua harjoitettako kahtena ensimmäisenä voimisteluvuotena. Yleensä on sauvavoimistelun harjoittaminen alotettava vasta silloin, kun oppilaat tyydyttävästi osaavat suorittaa tavallisimmat vapaaharjoitukset ilman sauvaa. Niiden tulee siis sitä ennen saavuttaa jonkinmoista valtaa ruumiinsa ja sen liikuntojen yli. Lisäksi on huomattava, ettei sauva saa olla liian raskas. Sen pituuden tulee olla noin 90 eli 95 senttimetriä ja paino olkoon niin suuri, että lapsi, pitämällä vahvemmalla kädellään sauvaa sen toisesta päästä, jaksaa pari sekuntia pitää sitä suoralla kädellä vaakasuoraan tasoon ojennettuna.
Vieressä oleva kuva näyttää meille asennon, jota sauvavoimistelussa tavallisesti käytetään alkuasentona muita liikkeitä tehtäessä ja muihin asentoihin mentäessä. Sauva pidetään ojennetuilla käsivarsilla, mutta eteen-ylöspäin taivutettuin rantein poikittain ruumiin etupuolella. Jos sauva tästä asennosta on vietävä » jalalle », niin vasen käsi ensi tempussa lykkää sauvan oikean käden läpi, kunnes kädet tulevat yhteen ja sauvan toinen pää lähenee lattiaa (katsokuv. 55 ). Seuraavassa tempussa laskee oikea käsi sauvan lattiaan ja samassa silmänräpäyksessä vasen käsi temmataan alas perusasentoonsa (kuv. 56 ). Kom. sanat: Sauva jalalle — vie! Kun sauva viimemainitusta asennostaan on poikittain eteen vietävä, niin oikea käsi kohottaa sauvan pari senttimetriä lattiasta ja samassa vasen käsi tarttuu sauvan ylipäästä kiinni. Toisessa tempussa vasen käsi vetää sauvan poikittain eteen, jolloin oikea käsi luiskahtaa sauvan toiseen päähän. Kom. sanat: Sauva poikittain eteen — vie!
Kuva 54. Kuva 55. Kuva 56.
Tästä viedään sauva oikealle kädelle niinikään kahdessa tempussa. Vasenta kättä koukistamalla ja kohottamalla nostetaan sauva ensin oikealle kädelle pystyyn, jolloin ensimainittu käsi liukuu sauvaa pitkin alaspäin, kunnes se tulee samaan tasapintaan kuin sen olkapää ja kyynärpää (kuv. 57 ). Oikea käsi muuttaa otteensa siten, että sauva tulee seisomaan etusormella tahi pitkällä sormella; peukalo tulee sauvan etupuolelle. Toisessa tempussa vasen käsi viedään perusasentoonsa (kuv. 58 ). Kom. sanat: Sauva oikealle kädelle — vie! Oikealta kädeltä sauva viedään kahdessa tempussa ja edellisiä temppuja vastaavilla liikkeillä takaisin alkuasentoonsa (poikittain eteen).
Kuva 57. Kuva 58.
Kun sauva oikealta kädeltä on jalalle laskettava, niin aluksi vasen käsivarsi koukistetaan rinnan eteen sillä tavoin, että se rintaanpäin käännetyllä kämmenellään voipi olan kohdalta sauvasta ottaa kiinni. Toisessa tempussa oikea käsi nopeasti ottaa vasemman ylipuolelta sauvasta kiinni ja tempaa samassa sauvan jalalle, jolloin myös vasen käsi äkisti laskeutuu perusasentoonsa. Kom. sanat: Sauva jalalle — vie! Jalalta sauva viedään oikealle kädelle seuraavalla tavalla: Oikea käsi heittää ylös sauvan, josta vasen käsi, kämmen rintaanpäin käännettynä, tarttuu kiinni, ja samassa oikea käsi siirtää otteensa sauvan alipäähän. Seuraavassa tempussa vasen käsi menee perusasentoonsa. Kom. sanat: Sauva oikealle kädelle — vie!
Sauvan nostaminen ja vieminen eri asentoihin ovat yksinkertaisia liikkeitä. Jos sauva käsivarsia koukistamalla kohotetaan olkapäitä kohti, niin sanotaan sen olevan nostettuna rinnalle (kuv. 59 ). Tätä ja muita liikkeitä tehtäessä ruumiin ryhtiä ei saa millään tavoin huonontaa. Sauva nostetaan eteenpäin, jolloin käsivarret tulevat vaakasuoraan tasoon (kuv. 60 ), ja ylöspäin; käsivarret pidetään silloin pystysuorasti. Sauvan ollen näissä asennoissa ovat ranneniveleet täydesti ojennettavat. Jos sauva ylöspäin olevasta asemastaan lasketaan sivullepäin, esim. vasempaan, kunnes vasen käsivarsi tulee vaakasuoraan tasoon ja oikea pystyyn, niin sauvan sanotaan olevan vietynä ylhäältä vasempaan (kuv. 61 ). Ellei sauva ole tarpeeksi pitkä, saapi oikeaa käsivartta hieman koukistaa, vaan vasenta (ulospäin ojennettua) ei ensinkään. Jos vasen käsi viimemainitusta asemastaan viedään etuviistoon tahi ulkoviistoon, niin sauvan sanotaan olevan vietynä ylhäältä vasemmalla etuviistoon ja ylhäältä vasemmalla ulkoviistoon. Vastaavat asennot oikeallepäin ovat ylhäältä oikeaan, ylhäältä oikealla etuviistoon ja ylh. oikealla ulkoviistoon.
Kuva 59. Kuva 60. Kuva 61.
Kun sauva poikittain eteen viedystä alkuasennosta viedään sivullepäin, esim. oikeaanpäin, sillä tavalla, että oikea käsivarsi tulee suoraan ulospäin ojennetuksi ja vasen käsi, kyynärniveleestään koukistettuna, tulee rinnalle hieman likemmäksi oikeaa kainalokuoppaa, niin sauvan sanotaan olevan nostettuna ulos-oikeaanpäin (kuv. 62 ). Jos sitten oikea käsi ynnä sauva nostetaan pystysuorasti ylöspäin, mutta vasen käsi yhä pysyy paikallaan, niin sauva tulee nostetuksi oikealle ylös. Samalla tavalla sauva viedään ulos-vasempaanpäin ja vasemmalle ylös (kuv. 63 ).
Jos sauva koukistetuilla käsivarsilla viedään pään ylitse hartijoille vaakasuoraan asemaan, niin sanotaan sen olevan vietynä niskaan (kuv. 64 ). Tästä saattaa esim. vasemman käden ojentaa ulospäin, jolloin oikea käsivarsi koukistuu ja sen käsi lähenee niskaa. Silloin on sauva vietynä niskaan vasemmalle.
Kuva 62. Kuva 63. Kuva 64.
Kun sauva alkuasennostaan toisella kädellä, esim. oikealla, viedään pään ylitse ja toinen käsivarsi koko ajan pysyy alaspäin ojennettuna, niin sauva tulee oikean olan taakse (kuv. 65 ). Koukistetun käsivarren kyynärpää on vedettävä likelle sivua. Tästä saattaa oikeankin käden laskea alaspäin, niin että molemmat käsivarret tulevat alaspäin ojennetuiksi. Sauva on silloin vietynä taakse alas (kuv. 66.)
Kuva 65. Kuva 66.
Jos sauva alkuasennostaan viedään esim. vasempaan vartalon ympäri siten, että se tulee lepäämään ristiluilla, niin sanotaan sen olevan vietynä vasemman lonkan taakse (kuv. 67 ). Toinen käsivarsi on silloin ojennettuna selän taakse ja toinen koukistettuna rinnalle.
Kuva 67. Kuva 68. Kuva 69.
Muutamissa harjoituksissa pidetään sauva selän takana kätten alla.Edellisellä sivulla oleva kuva osoittaa meille selvästi, miten sauva ja käsivarret silloin ovat pidettävät.
Sauvan vienti syvään toisen jalan etu- taikka sisäpuolelle tulee polvi- ja sääriasennoissa kysymykseen. Jos sauva on vietävä sisäpuolelle jalkaa (katsokuv. 69 ), niin se käsivarsi on vietävä taaksepäin, jonka puolinen sääri on ojennettu.
Jalannosto sauvan yli. Toinen sääri koukistetaan kaikissa niveleissään ja viedään sitten kätten välistä sauvan yli (kuv. 70 ) sekä ojennetaan eteenpäin tahi lasketaan varpaine lattiaan. Sitten pää pystyyn, selkä suoraksi ja rinta ulos. Liikettä tehtäessä älköön seisovan säären polviniveltä notkistettako.
Muutamissa alkuasennoissa ja muutamia liikkeitä tehtäessä sauva on toisessa kädessä, joka silloin pitää sauvan keskikohdasta kiinni (kuv. 71 ). Kannattajakäsivartta saattaa alkuasennossa pitää joko suora- tahi teräväkulmaisesti koukistettuna. Jälkimmäisessä tapauksessa kannattajakäsi on likellä hartijaa; molemmissa tapauksissa sen kyynärpää on hieman taaksepäin vedettävä.
Kuva 70. Kuva 71.
V. Telineharjoituksia
1. Harjoituksia vaakasuoralla tangolla (rekillä).
Kuva 72.
Tanko on tehtävä teräksestä tai raudasta ja itse teline sellaiseksi, että tankoa helposti voi ylentää ja alentaa.Vieressä oleva kuva näyttää meille kolme rekkiä, joista jokaisen pituus on 2 metriä ja ympärys 10 senttimetriä. Päistään ovat rekit paksummat ja nelisärmäiset.
Harjoituksia matalalla rekillä.
Seisonoja. Rekin korkeus maasta 50-70 sm. Myötäotteella (kämmenet poispäin) rekistä kiinni otettua viedään molemmat jalat, joko yht’aikaa hyppäyksellä tahi yksitellen taaksepäin, kunnes ruumis, täydesti ojennettuna, tulee lepäämään varpailla ja alaspäin ojennetuilla käsivarsilla (kuv. 73 ). Tässä alkuasennossa saattaa harjoittaa kättenkoukistusta ja ojennusta sekä käsivarren ja erisivuisen säären nostoa. Edellisessä harjoituksessa rinta lasketaan likelle tankoa, jolloin kyynärpäät viedään ulospäin. Selän tulee koko ajan pysyä suorana. Jälkimmäisessä harjoituksessa toinen sääri nostetaan ylöspäin ja samassa erisivuinen käsivarsi ojennetaan ruumiinsuuntaan ylös. Nostettu sääri on polvi- ja nilkkaniveleistään suorana. Sitten päinvastoin.
Seisoriipunta.Vieressä oleva kuva näyttää meille alkuasennon, jossa sitten saattaa tehdä erilaisia harjoituksia, esim. käsinkulkua sivullepäin, otteenvaihtoa (myötäotteesta vastaotteesen ja päinvastoin), säärennostoa sekä kättenkoukistusta. Viimemainitussa harjoituksessa kohotetaan rinta, ruumiin ryhtiä muuttamatta, niin likelle rekkiä kuin mahdollista. Seisoriipunnasta perusasentoon mennessä ruumis temmataan pystyyn pääasiallisesti käsivoimien avulla.
Kuva 73. Kuva 74.
Hyppäyksellä jännitystaivutukseen. Tavallisesta asennosta rekin toisella puolella (kädet myötäotteella) viedään jalat äkkiä eteenpäin toiselle puolelle rekkiä ja samassa yliruumis kohotetaan ylös, niin että tullaankuvassa 87, (sivulla 69) osoitettuun asentoon. Tästä jännitystaivutus-asennosta mennään perusasentoon joko hyppäyksellä takaisin taaksepäin tahi kohottamalla ruumis pystyyn vatsalihaksien avulla.
Hyppäys suoranojaan.[2] Liikettä voi harjoittaa sekä luvun mukaan että tahdissa ja sitä tehtäessä voipi jalkoja heittää taaksepäin tai sääriä hajoittaa ulospäin. Suoranojassa pidetään pää pystyssä, rinta pullistettuna, hartijat alaspäin vedettyinä, selkä suorana, suljetut ja täydesti ojennetut sääret taaksepäin nostettuina (kuv. 75 ). Tätä asentoa voipi käyttää alkuasentona muutamiin harjoituksiin, joista tässä mainittakoon tavallisimmat. Toinen sääri nostetaan tangon yli ja viedään samaa tietä takaisin. Kun sääri on nostettu tangolle (kuv. 76 ) ja samanpuolinen käsi on muuttanut otteensa aliotteeksi ulkopuolelle säärtä, niin voidaan, heittämällä toista säärtä tangon yli, hypätä maahan toiselle puolelle tankoa. Laskuhyppäystä tehtäessä käännytään ensimainittua kättä kohti ja tämä käsi pitää yhä tangosta kiinni. Aliote on muuttunut selkäotteeksi.
Kuva 75. Kuva 76.
Ellei laskuhyppäystä tarkoiteta, on toinen sääri varovasti ja hitaasti nostettava tangon yli; siten päästään täysi-istuntaan rekille. Alussa on opettajan apu tarpeellinen. Suoranojasta saattaa ilman säären nostamistakin päästä tangolle istumaan, jos ruumis kohotetaan, käännetään ja kierretään, jolloin tullaan kätten väliin istumaan. Tätäkin harjoitettaessa on opettajan apu alussa välttämätön.
Suoranojasta voivat enemmän kehittyneet oppilaat harjoittaa pyörähdystä tangon ympäri, jolloin jalat kulkevat edellä ja ruumiin painokeskus on pidettävä niin likellä tankoa kuin mahdollista. Pyörähdyksen saattaa myöskin tehdä istualta taaksepäin, mutta silloin on rekki pidettävä polvitaipeissa. Molemmissa harjoituksissa myötäote. Kun toinen sääri on nostettu tangon yli ja sen polvinivel koukistettu (kuv. 77 ), niin pyörähdystä tangon ympäri voi harjoittaa sekä eteen- että taaksepäin. Edellisessä tapauksessa aliote (vastaote), jälkimmäisessä myötäote.
Kuva 77.
Hyppäystä tangon yli voi harjoitella monella eri tavalla. Yksinkertaisinta lajia sanotaan aitahyppäykseksi. Hypätessä toinen jalka astuu rekille lähelle kättä, jonka jälkeen laskuhyppäys suoritetaan. Jos molemmat sääret yht’aikaa heitetään sivultapäin tangon ylitse, niin hyppäystä sanotaan sivuhyppäykseksi. Kädet myötäotteella. Opettaja pitäköön hyppääjän vasemmasta käsivarresta kiinni, kun hyppäys tehdään oikeaan, ja päinvastoin.
Kyykkyhyppäyksessä viedään molemmat jalat yht’aikaa kätten välistä rekin yli. Kädet lasketaan irti silloin, kun jalat ovat päässeet rekin toiselle puolelle. Jos hypätessä toinen jalka viedään kätten välistä, mutta toinen sääri ojennettuna samansivuisen käden ulkopuolelta, niin harjoitusta sanotaan sudenloikkaukseksi. Haarahyppäys tehdään siten, että molemmat sääret, täydesti ojennettuina, heitetään tangon yli ulkopuolelta käsiä. Kaksi vastaanottajaa tarvitaan.
Harjoituksia korkealla rekillä.
Suorariipunta on tavallisin alkuasento korkealla rekillä tehtäviä harjoituksia varten. Pää pidetään pystyssä, sääret suorina ja suljettuina. Tässä riippuasennossa harjoitellaan helpompia liikkeitä kuten otteenvaihtoa, käsinkulkua sivullepäin, säärtenhajoitusta, jalan- ja polvennostoa sekä polvenkoukistusta ja ojennusta vaihdellen. Tämä viimemainittu harjoitus tehdään siten, että toinen sääri perinpohjaisesti koukistetaan samassa kuin toinen sääri voimakkaasti ojennetaan taaksepäin; sitten vaihto useampia kertoja perätysten. Polvia saattaa nostaa eteenpäin joko vuorotellen taikka molemmat yht’aikaa. Harjaantuneemmat voimistelijat nostavat polvensa käsivarsien väliin, niin että jalkarinnat tulevat tangolle. Tästä saattaa pistää jalat kätten välistä tangon toiselle puolelle ja laskea ne alaspäin. Liikettä sanotaan silloin neulansilmäksi. Kädet lasketaan irti, kun jalat tulevat alaspäin.
Kättenkohonta („käsivoima“). Kun suorariipunnasta käsivarsia koukistamalla mennään koukkuriipuntaan, niin liikettä sanotaan kättenkohonnaksi (»vedetään käsivoimia»). Vasta-alkavat tyytykööt, jos tätä liikettä tehtäessä saavat leukansa tangon yläpuolelle; harjaantuneet voimistelijat kohottavat ruumiinsa vielä paljon korkeammalle. Alussa kohonta tehdään vastaotteella, myöhemmin myötäotteella.
Jos toinen sääri nostetaan tangolle sillä tavalla, että ruumis joko poikittain tahi pitkittäin riippuu tangon alla molemmista käsivarsista ja toisesta polvitaipeesta, niin asentoa sanotaan polvimakuuriipunnaksi. Tästä asennosta voipi heiluttamalla ja jännittämällä (kuv. 78 ) päästäkuvassa 77 (sivulla 59) osoitettuun asentoon, ja sellaista liikettä sanotaan polvikiekkaukseksi suoranojaan. Suoranojasta voipi sitten harjoittaa ennen (sivulla 59 ) selitettyjä pyörähdysliikkeitä. Jos rekille nostettu sääri viedään takaisin toisen viereen ja myötäote muutetaan vastaotteeksi, niin rekiltä voi syöksyä eteenpäin alas (pää edellä). Alussa opettajan apu tarpeellinen. Harjaantuneemmat saattavat syöksyliikettä tehtäessä pitää toisen säären rekillä tahi kohottaa molemmat jalkarinnat tangolle.
Kuva 78.
Jos ruumis suoranojasta käsiä koukistamalla lasketaan alaspäin, kunnes rinta kajoo tankoon, ja kyynärpäät pidetään ylöspäin nostettuina, niin täten syntynyttä asentoa sanotaan koukkunojaksi. Suoranojasta voipi laskeutua koukkunoja-asentoon toiselle kädelle, ja vahvat lapset saattavat tässä asennossa ollen laskea toisen kätensä vallan irti.
Jos ruumis suoranojasta lasketaan alas sillä tavoin, että toinen käsivarsi tulee koukkunoja-asentoon ja toinen koukkuriipuntaan, niin tästä asennosta voipi päästä takaisin suoranojaan siten, että voimakkaan taaksepäin tehdyn heilutuksen jälkeen ruumis jännitetään ylös. Voipi päästä toistakin tietä (sääret edellä), jos koukkunojassa oleva käsivarsi lasketaan tangolle ja ruumis voimakkaasti heilutetaan eteenpäin.
Kiepiksi eli yliheitoksi sanotaan sellaista liikettä, jolla suorariipunnasta tullaan suoranojaan, kun sääret ja ruumis nostetaan eteen-ylöspäin. Tämä harjoitus on sangen vaikea, jonka tähden se alussa on tehtävä otsan tasossa olevalla tangolla. Kun kieppi on tehtävä suorariipunnasta, onnistuu se verrattain helposti, jos sekä sääriä että käsivarsia koukistetaan. Vaikeammaksi tulee harjoitus, vaikka käsivarsia koukistetaankin, jos sääret pidetään vallan suorina, ja mahdottomaksi käy se vasta-alkavalle, jos sekä sääret että käsivarret ovat pidettävät täydesti ojennettuina sääriä tangolle nostaessa (kuv. 79 ). Tällä tavalla tehtyä kieppiä saattaa aina pitää korkealla kannalla olevan kehityksen tunnusmerkkinä.
Kuva 79.
Kieppi on aina tehtävä myötäotteella. Kun tullaan suoranoja-asentoon on ryhti saatava sellaiseksi kuinkuva 75 sivulla 58 osoittaa.
Heilutus, joka tehdään suorilla käsivarsilla, on tärkeä alkuharjoitus kaikkiin rekillä tehtäviin vaikeampiin heiluharjoituksiin. Se edellyttää suurta ruumiillista kehitystä, jonka vuoksi sitä ei pidä harjoittaa ensimmäisenä, tuskinpa toisenakaan voimisteluvuotena. Käsivarsia hieman koukistamalla ja sääriä eteenpäin voimakkaasti nostamalla saatetaan ruumis heilurin tapaiseen liikkeesen, josta laskuhyppäys tehdään siinä silmänräpäyksessä, jolloin ruumis, taaksepäin heiluttuaan, alkaa eteenpäin liikkua.
Vaikeimmista rekkiliikkeistä on „kippe“ ainoa harjoitus, joka soveltuu nuorempien poikien tehtäväksi. Heilutusta eteenpäin tehtäessä jalkarinnat nopeasti nostetaan rekille, jonka jälkeen, säärten laskeutuessa, käsivarsilla tehdään voimakas jännitys, niin että ruumis tulee suoranojaan. Tämä harjoitus, jota alussa harjoitellaan seisaaltaan ja matalalla rekillä, ei kysy erittäin suurta voimaa, vaan paljon harjoittelemista.
[2] Tanko vähintään metrin korkeudella.
2. Harjoituksia nojapuilla (barrilla).[3]
Nojapuut eli barri on teline, jonka käyttäminen edellyttää suurta ruumiillista kehitystä, ja sen vuoksi se oikeastaan ei kuulu alkeiskoulujen voimistelussa käytettäviin telineihin. Mutta kun muutamissa kansakouluissa nojapuita jo löytyy, ja tunnettua on, että niillä liikkeitä harjoitetaan, niin mainitun telineen väärinkäyttämisen estämiseksi mainittakoon tässä muutamia liikkeitä, joita pienemmätkin lapset saattavat vaaratta harjoittaa.
Seisoriipunnasta nojapuitten alla (polvet notkistettuina, kädet aisoista ulko-otteella kiinni), tehdään neulansilmä, niin että jalat ylös-alas käännetyssä asennossa koskevat maahan. Jos samasta alkuasennosta (seisoriipunnasta) sääret nostetaan sisäpuolelta aisoille, niin kättenkohonnalla ja jännittämällä voidaan päästä haaraistuntaan (kuv. 80 ). Harjoitus tulee sangen huvittavaksi, jos sitä tekee kilvan kaksi yht’aikaa, ja jos se, joka ensin istumaan pääsee, kurottaa kätensä toiselle tervehdykseksi.
Kuva 80.
Toinen huvitteleva kilpaharjoitus on seuraava: asetutaan nojapuitten sivulle seisomaan, molemmat kädet toisella aisalla. Sitten nostetaan molemmat sääret toiselle aisalle, niin että ruumis tulee riippumaan käsivarsista ja polvitaipeista. Tästä asennosta mennään polvien puoliselle aisalle istumaan sillä tavoin, että ensin pää pistetään kätten väliin, jonka jälkeen käsivarret levitetään aisalle ja ruumis kohotetaan pystyyn. Lopuksi hyppäys alas.
Suoranoja-asento on yleinen alkuasento varsinaisiin nojapuu-harjoituksiin. Pää pystyssä, hartijat alas- ja taaksepäin vedettyinä, rinta pullistettuna, sääret täydesti ojennettuina ja suljettuina sekä taaksepäin vietyinä (kuv. 81 ). Tässä asennossa saattaa harjoittaa käännöstä sivullepäin, jolloin ruumiin etupuoli tulee vuorotellen toiseen ja toiseen aisaanpäin käännetyksi, sekä polven ja säären nostoa eteenpäin, joko vuorotellen tahi molemmat yht’aikaa.
Kuva 81.
Sisä-istunta on n. s. istunnoista yksinkertaisin. Hypätään istumaan toisen tai toisen käden taakse nojapuitten sisäpuolella.
Haara-istunta (katsokuv. 80 ). Pää hieman taaksepäin, rinta pullistettuna, lantiot kohotetaan ylös mikäli mahdollista ja sääret ojennetaan perinpohjin.
Ratsasistunta. Sääri kummallakin puolella toista aisaa. Ruumis ojennettuna. Asentoon ja siitä takaisin mentäessä ovat sääret pidettävät vallan suorina ja yhdensuuntaisina. Ne ovat heilutettavat eikä nostettavat. Sama sääntö koskee menemistä seuraavaan asentoon, jota sanotaan
Ulko-istunnaksi, ja jossa molemmat sääret viedään ulkopuolelle toista aisaa kutenkuvasta 82 nähdään. Lonkkaniveleet ovat ojennettavat ja sääret pidettävät vallan suorina.
Kuva 82.
Voidaksemme päästä näihin vastikään lueteltuihin asentoihin sekä niistä toisiin on ruumis heilutettava edes-takaisin, kuitenkaan ei niin korkealle kuinvieressä oleva kuva osoittaa. Tätä lajia heilutusta harjoittakoot eri liikkeenä ainoastaan vanhimmat ja vahvimmat oppilaat, kuitenkin varovasti, ettei mennä vallan ympäri. Jos vasten tahtoa niin tapahtuisi, ovat käsivarret koukistettavat ja sääret hajoitettavat.
Vieressä oleva kuva näyttää meille asennon, josta saattaa harjoittaa kättenkoukistusta ja ojennusta sekä toisen käsivarren ja erisivuisen säären nostoa ulos-ylöspäin.
Kuva 83. Kuva 84.[3] Koska kysymyksessä oleva teline oikeastaan ei sovellu kansakoulun voimisteluun, niin sen muoto ja mitat tässä jätetään mainitsematta.
3. Harjoituksia tikapuilla.
Tikapuitten pituus 5 metriä, leveys 45-50 sm, aisan ympärys 25-30 sm, puolan ympärys 12 sm, puolien etäisyys toisistaan 25 sm.
Voimistelusali on siten sisustettava, että tikapuita saattaa asettaa sekä kalteviksi että vaakasuoriksi, jossa jälkimmäisessä tapauksessa ne soveltuvat erittäin hyvin varsinkin tyttöjen riippuharjoituksiin käytettäviksi.
Tavallisessa suorariipunnassa saattaa harjoittaa käsinkulkua, s. o. siirtymistä kätten avulla, joko aisoja tahi puolia pitkin eteenpäin, sivullepäin ja taaksepäin; näissä liikkeissä käytetään sekä myötä- että vastaotetta. Lisäksi voipi harjoittaa otteenvaihtoa sekä polven- ja säärennostoa.
Lentoheilutus on erittäin kaunis harjoitus, jota tehdään siten, että ruumiin heiluessa eteenpäin toinen käsi (takapuolinen) heitetään irti ja sitten sillä otetaan uusi ote (myötäote) toisesta tahi kolmannesta puolasta, jonka jälkeen ruumis, riippuen viimemainitusta kädestä, heiluu eteenpäin ja toinen käsi uudestaan siirtyy eteenpäin, j. n. e. Takapuolinen käsi lasketaan irti siinä silmänräpäyksessä, jolloin ruumis alkaa eteenpäin heilahtamaan.
„Kärpäsenkäynniksi“ sanotaan siirtymistä vaakasuorien tikapuitten alapuolella, jalatkin puolilla. Kätten ja jalkain väli on oleva verrattain lyhyt, muuten jalat luiskahtavat puolalta pois. Tätä kulkulajia on harjoitettava erisivuisesti, jolla tarkoitetaan, että aina vasen käsi ja oikea jalka yht’aikaa lasketaan irti ja päinvastoin.
Kaltevilla tikapuilla on käsinkulku puolia myöten (katsokuv. 85 ) tavallisin harjoitus. Kädet myötäotteella. Käsinkulkua saattaa myöskin harjoittaa ulko-otteella aisoja pitkin. Sääret aina suorina ja suljettuina, varpaat alaspäin. Jos voimat myöntävät, pidetään käsivarret koukistettuina. Alaspäin tultaessa on noudatettava enemmän varovaisuutta kuin ylös mentäessä, sillä useinkin vasta-alkava putoaa edellisessä tapauksessa, ani harvoin jälkimmäisessä.
Kuva 85.
Alapuolella kaltevia tikapuita voipi harjoittaa seuraavaa liikettä: Jalat asetetaan alimmalle puolalle, kädet niin korkealle kuin mahdollista; sitten jalat astuvat puolia myöten ylöspäin, kunnes tulevat likelle käsiä, jonka jälkeen alkaa käsinkulku ylöspäin. Sitten seuraa käsinkulku alaspäin, kunnes kädet tulevat likelle jalkoja, jotka vuorostaan taas siirretään alaspäin alkuasentoonsa saakka.
Tikapuitten yläpuolella voipi harjoittaa erisivuista ylös ja alaskulkua (jota muuten saattaa harjoittaa tikapuitten alapuolellakin). Jos ylöstultua jalat asetetaan tikapuitten aisoille niin, että ruumiin paino tulee alaspäin ojennetuille käsivarsille, niin palajaminen saattaa tapahtua yksinomaan kätten avulla. Käsivarret ovat silloin pidettävät suoranoja-asennossa.
Jos tikapuita on kaksi, voipi niillä toimeenpanna seuraavan hauskan kilpailun kahden oppilaan välillä. Kilpailijat asettuvat kaltevien tikapuitten yläpuolelle, molemmat jalat samalla pulikolla. Sitten he merkin annettua menevät esim. vasemmalta tikapuitten alapuolelle ja vastaiselta puolelta uudestaan ylös entiseen alkuasentoonsa.
4. Harjoituksia puolapuilla.
Korkeus 3 metriä, jokaisen osaston leveys 1 m., puolien ympärys 15 sm, niitten väli toisistaan 20 sm. Ylimmäisen ja sen lähinnä olevan puolan väli on kahta vertaa suurempi. Puolien etäisyys seinästä 15 sm.
Kuva 86.
Puolapuita käytetään pääasiallisesti jännitystaivutuksia varten, joista tavallisin on kuvattuna alla olevassakuvassa 87. Pitemmän askeleen päässä puolapuista lukien ojennetaan käsivarret ylöspäin, useimmiten haara-asennossa, jonka jälkeen selkä taivutetaan taaksepäin niin syvään, että jostakin puolasta voipi kiinni ottaa. Tässä asennossa varpaillenousua pari kertaa perätysten. Mainitusta alkuasennosta voipi harjoittaa käsinkulkua alaspäin ja uudestaan ylös (katsokuv. 88 ).
Kuva 87. Kuva 88.
Puolapuita voipi lisäksi vielä käyttää nojatelineenä toiselle jalalle, kutenkuvat 89, 90 ja 91 näyttävät, kun tahdotaan saada joku vaikeampi alkuasento kättenojennuksiin ja vartalontaivutuksiin taaksepäin ja sivullepäin.
Kuva 89. Kuva 90. Kuva 91.
Syöksyasennossa, toinen jalka jollakin puolalla (katsokuv. 90 ) harjoitellaan kättenojennusta ylöspäin ja vartalon taivutusta eteenpäin.Kuvassa 92 näytetyssä alkuasennossa voipi harjoittaa toisen säären nostoa ulospäin (ylöspäin).
Kuva 92.
Tällaiset jännitysharjoitukset soveltuvat paremmin harjaantuneille voimistelijoille kuin lapsille. Nämä voivat nojapuita käyttää erisivuista ylös- ja alaskulkua varten sekä riippuharjoituksiin (katsokuva 93 ), joista polvennosto, säärennosto ja säärtenhajoitus mainittakoon.
Jos puolapuilla ollessa esim. oikea käsi ja oikea jalka yht’aikaa lasketaan irti ja ne sitten nostetaan ulospäin samassa kun käännös tehdään oikeaan, niin saadaan X-kirjaimen muotoinen asento, joka on verrattain helppo ja jota saattaa käyttää näytösharjoituksena, etenkin jos yht’aikaa on useampia sitä tekemässä. Alkuasentoon palattua tehdään sama vasempaan.
Kuva 93.
5. Harjoituksia tangoilla ja köysillä.
Tangon pituus riippuva huoneen korkeudesta; ympärys 20 sm. Köysi pehmeä ja taipuvainen; sen ympärys noin 18 sm.
Näitä telineitä käytetään pääasiallisesti kiipeämistä varten. Miten jalat silloin pidetään, nähdään kyllä vieressä olevista kuvista. Kun köysiä pitkin kiivetään, niin jalkoja ynnä polvia voipi joka otteella nostaa ylemmäksi ja siis likemmäksi käsiä kuin tangoilla kiipeämisessä. Harjaantuneemmat vaihtakoot jokaisen polviennoston jälkeen jalkainsa otetta, niin että vuorotellen vasemman ja oikean jalan kantapää on köyden (tangon) etupuolella ja jalanrinta sen takapuolella. Alaspäin tultaessa pidettäköön polvet koukistettuina ja ylöspäin nostettuina, ettei köysi (tanko) pääse vatsaa hankaamaan. Kädet eivät saa liukua köyttä pitkin, vaan ne ovat vuorotellen siirrettävät alaspäin.
Kuva 94. Kuva 95.
Vankat, harjaantuneet pojat saattavat kiivetä ylös taikka ainakin tulla takaisin alas yksinomaan kätten avulla (käsinkäyntiä).
Kahden köyden välissä voipi useampia harjoituksia suorittaa.
Seisoriipunta taaksepäin tehdään kuten matalalla rekillä (katsosivu 57 ).
Seisoriipunnassa kallistus eteenpäin tehdään siten, että ensin otetaan olan kohdalta kahdesta köydestä kiinni ja sitten kallistetaan ruumis eteenpäin niin syvään kuin mahdollista, jolloin se kaarimuotoisesti taivutettuna tulee olemaan varpaitten ja ojennettuin käsivarsien kannattamana. Alkuasentoon mentäessä pysyköön selkä mahdollisuuden mukaan yhä kaarimuotoisesti taivutettuna.
Hyppäys koukkuriipuntaan sekä kohonta suorariipunnasta koukkuriipuntaan, polviennosto ja säärtenhajoittaminen suorariipunnassa saattavat kysymykseen tulla pikkulastenkin voimistelussa. Vanhemmat ja harjaantuneemmat tehkööt neulansilmää (kuv. 96 ) sekä » linnunpesää », johon päästään siten, että jalkarinnat ensin nostetaan köysiä vastaan, sitten polvet ja ruumis viedään kätten välistä taaksepäin niin syvään, että tullaan kaarimuotoiseen makuuriipuntaan, vatsa alaspäin.
Kuva 96.
Kiipeämistä köyttä (tankoa) vaihtamalla tehdään siten, että toinen käsi ensin ottaa lähinnä olevasta köydestä (tangosta) kiinni, sen jälkeen siirretään molemmat sääret mainitulle köydelle (tangolle) ja lopuksi toinen käsi. Ennenkuin sääret viedään toisesta köydestä toiseen, saattavat voimakkaat lapset pariksi sekunniksi ojentaa selkänsä ja säärensä suoriksi ja kannattaa ruumiinsa koukistetuilla käsivarsillaan. Pää pidetään silloin hyvin pystyssä ja sääret suljettuina. Harjoitus vaatii suurta kestävyyttä.
Sekä kestävyyttä että voimaa vaatii kylkiojennus tangolla (kuv. 97 ), jota liikettä sen vuoksi ainoastaan vahvimmat oppilaat harjoittakoot. Vieressä olevasta kuvasta huomataan miten käsivarret ja kädet ovat pidettävät.
Kuva 97.
6. Harjoituksia pukilla.
Pukin (topatun osan) pituus 50 sm, leveys 45 sm, korkeus 35-40 sm. Kiinteitten jalkojen pituus 80 sm, paksuus 10 sm. Irtonaisten jalkojen pituus 100-150 sm, paksuus 5 sm.
Kuva 98.
Kaikissa hyppäyksissä, joiden tarkoituksena on pääseminen kiinteän, esineen yli tahi sen päälle ja joita tehtäessä kädet pikimmältään esineelle lasketaan, on ponnistus tehtävä tasajaloin, s. o. molemmilla jaloilla yht’aikaa. Tämä sääntö koskee siis myöskin hyppäyksiä »pukin» yli. Kaikista hyppäysharjoituksista telineille ja telineitten yli soveltuvat pukkihypyt parhaimmin vasta-alkaville syystä, että ne ovat vähemmän vaaralliset kuin esim. »plinttihyppäykset». Tässä edellytetään tietysti, että hyppäävää aina on vastaanottamassa kaksi (ei yksi) vankkaa poikaa tahi opettaja itse. Ellei hyppäävää oteta kunnollisesti vastaan, voipi hän pukilta pudota, josta usein seuraa luuntaitto tahi sijoiltaan meno. Sellaista saattaa tapahtua silloinkin, kun ainoastaan yksi mies on vastaanottamassa, koska hyppääjä usein putoaa pukilta sivullepäin. Vastaanottajain tulee pitää silmällä, ettei hyppääjä alastullessa äkisti ja varomattomasti taivuta selkäänsä taaksepäin. Vasta-alkava käyttäköön hypätessä aina ponnistuslautaa syystä, että ilman sitä hän ei voi tarpeellisella tarkkuudella määrätä sitä paikkaa, josta ponnistus on tehtävä. Jos tavallisen laudan asemesta käytetään notkulautaa (katsokuv. 102 ), niin pukkia saa melkoisesti ylentää.
Vaihtelevaisuutta pukkihyppäyksissä saadaan joko siten, että pukki koroitetaan tahi sillä tavoin, että juoksuväli vähennetään.
7. Harjoituksia plintillä.
Pituus 150, korkeus 120, leveys alhaalta 80, leveys ylhäältä 45 sm.
Kuva 99.
Kuten sanottu ovat hyppäykset plintille ja plintin yli pidettävät vaarallisempina kuin pukkihyppäykset, kahdestakin syystä. Erhetyksestä vasta-alkava usein ponnistaa ainoastaan toisella jalalla taikka tekee hän ponnistuksen liian likellä itse telinettä; molemmista tapauksista seuraa, että hän useinkin sangen pahasti satuttaa vatsanpohjansa telinettä vastaan.
Voidaksensa plintillä päästä niin kauvas kuin mahdollista, laskevat lapset kätensä sille useampia kertoja perätysten ja useimmiten vuorotellen, josta seuraa, että ne helposti vääntävät sormensa sangen pahasti, kun näet sormet hypätessä jäävät reiden alle. Sen vuoksi usein lapsia muistutettakoon, että heidän tulee ponnistaa tasajaloin sekä ainoastaan kerran laskea kätensä plintille ja silloin pitää sormensa suorina ja toisiinsa suljettuina. Paitse mainittuja vaaroja huomataan plinttihyppäyksessä samat seikat kuin pukkihyppäyksissäkin: lapsi voi plintiltä pudotessa taittaa käsivartensa ja solisluunsa tahi saada ranteensa ja kyynärvartensa sijoiltaan.
Lapsia älköön sallittako harjoittaa haarahyppäystä plintin yli, ennenkuin ne ovat kunnollisesti oppineet tulemaan kauniisti istumaan sekä tekemään tyydyttävän laskuhyppäyksen taaksepäin.
Vaihtelevaisuuden vuoksi harjoittakoot lapset tavallisella ponnistuksella ja kätten laskemisella hyppäystä plintille seisomaan, josta sitten syväänhyppäys toimitetaan. Harjaantuneemmat hypätkööt » kissanloikkausta ». Tämä tehdään siten, että plintillä seisoalta kädet lasketaan plintin toiseen päähän ja samassa tehdään hajareisin tavallinen laskuhyppäys eteenpäin. Matalalla plintillä saattaa harjoittaa kuperkeikkahyppäystä päätä plintille laskemalla, mutta silloin on huomattava, että selkä on taivutettava eikä suorana pidettävä, jolloin ruumis saattaisi rajusti plintille pudota. Jos sääret hajoitetaan, voipi kuperkeikkahyppäyksellä päästä plintille istumaan.
Kun hyppäyksellä tahdotaan päästä pitkittäin asetetun plintin ylitse, niin kädet ovat telineelle laskettavat niin kauvas kuin mahdollista. Ne lasketaan siis vasta sen jälkeen, kuin tasaponnistus jaloilla on tehty. Mitä vastaanottamiseen tulee, muistettakoon mitä asiasta ennen on sanottu pukkihyppäyksistä puhutessa. Vastaanottaja tarttukoon hyppääjän olkavarresta kiinni.
Matalalla plintillä voipi harjoittaa, paitse hyppäyksiä seisomaan, n. s. polvikyykkyhyppäystä. Tavallisella ponnistuksella ja kättenlaskemisella hypätään plintin päälle polville seisomaan, ja tästä asennosta (alussa opettajan avulla) toimitetaan laskuhyppäys rohkeasti eteenpäin. Harjoitus ei ole erittäin vaikea, vaikka se siltä näyttää ja tuntuu.
Suurempaa kykyä vaativat kyykkyhyppäys (jalat kätten välistä), haarahyppäys (jalat kätten ulkopuolelta) ja hyppäys sivuttaisin plintin yli. Valmistuksena viimemainittuun hyppylajiin harjoitettakoon aitahyppäystä. Tarkemmin näistä kaikistasivuilla 59 ja 60.
Harjaantuneimmat pojat koettakoot (alussa notkulautaa käyttämällä) tehdä urhonhyppäystä. Vahvalla ponnistuksella pyritään käsilleen seisomaan (sääret suoraan ylöspäin), ja kun ruumis sitten alkaa kaatua toiselle puolelle, niin selälle putoamisen välttämiseksi käsivarsilla tehdään äkillinen ojennus, jonka jälkeen kädet lasketaan irti ennenkuin jalat maahan tulevat. Vastaanotto välttämätön.
8. Harjoituksia punnerruspuulla.
Punnerruspuu saattaa olla tavallisen pyöreän hirren muotoinen. Pituus 5 à 6 metriä, ympärys noin puoli metriä. Se asetetaan kahdelle noin 25 sm korkealle alustalle, joiden muoto voipi olla melkein samanlainen kuinkuvassa 102 näytetään.
Punnerruspuulla harjoitetaan pääasiallisesti erilaisia punnerruskäyntilajeja. Liikkeet ovat voimistelun kannalta katsoen erittäin terveellisiä, ja ne soveltuvat erinomaisen hyvin varsinkin tyttöjen harjoitettaviksi. Mutta koska putoaminen korkealle nostetulta punnerruspuulta saattaa käydä vaaralliseksi, niin kysymyksessä oleva teline on pantava matalaksi, varsinkin silloin, kun se on lasten käytettävänä.
Alkuharjoituksena punnerrus- eli viippakäyntiin harjoitettakoon telineelle nousemista sivultapäin, sillä hetken aikaa seisomista ja sitten hyppäystä alas telineen toiselle puolelle. Tätä varten asetutaan joko kasvot tahi toinen sivu telinettä kohti seisomaan. Punnerrusharjoituksia tehtäköön aina levollisesti ja, jos mahdollista, horjumatta. Ennen alashyppäystä voipi telineellä (jalat poikittain) seisoen harjoittaa käyntiä sivullepäin, polven- ja säärennostoa tahi käsiliikkeitä.
Varsinainen punnerruskäynti suoritetaan joko eteenpäin tahi taaksepäin, pää korkealle nostettuna, katse eteen-alaspäin luotuna, käsivarret hieman ulospäin nostettuina, polviniveleet vähäsen notkistettuina, jalat ulospäin käännettyinä, ruumiinpaino jalkaterälle sovitettuna (kuv. 100 ).
Kuva 100.
Käynti jälkiaskeleilla on punnerrusharjoituksista yksinkertaisin käyntilaji ja se tehdään siten, että esim. vasemman jalan astuttua askeleen eteenpäin, oikea jalka siirretään edellisen viereen, joka uudestaan liikkuu eteenpäin. Tavallisessa punnerruskäynnissä siirretään jalat vuorotellen toinen toisensa sivutse. Myöskin käyntiä vaihtoaskeleilla saattaa punnerruspuulla harjoittaa. Tavalliseen käyntiin voi sitä paitse liittää polvennostoa ja säärennostoa sekä säärenojennusta (tanakäyntiä). Täyskäännöstäkin voipi punnerruspuulla harjoittaa. Vaikea mutta hauska harjoitus on vastaantulo, jossa koetetaan päästä toinen toisensa sivutse. Toisiansa vastaan tulevat henkilöt asettavat kumpikin esim. oikean jalkansa sisäsyrjän kumppanin jalkaa vastaan ja ottavat samassa toisiaan hartijoista löysästi kiinni. Tasapainoon täydesti päästyään tekevät molemmat yht’aikaa käännöksen oikeaan ja siirtävät samassa vasemman jalkansa eteenpäin toisen sivutse, jonka jälkeen kädet laskevat otteensa irti.
Juoksua punnerruspuulla harjoitetaan lyhyeillä askeleilla. Kädet pidetään silloin useimmiten ulospäin ojennettuina.
9. Harjoituksia pyöritysköydellä.
Tavallinen, pehmeä ja taipuvainen, sormenpaksuinen köysi, jonka pituus on 8 à 10 metriä.
Kasvatuksen kannalta katsoen ovat harjoitukset pyöritysköydellä kerrassaan erinomaisen hyödyllisiä, ensiksi siitä syystä, että ne suuresti miellyttävät lapsia, toiseksi siihen nähden, että ne pakoittavat lasta silmänräpäyksessä päätöksensä toimeen panemaan ja kolmanneksi sen vuoksi, että ne saattavat lapsia vilkkaasti liikkumaan ja juoksemaan, lukuun ottamattakaan sitä seikkaa, että kysymyksessä olevat harjoitukset eivät ensinkään ole vaarallisia.
Kiinnitettyään köyden toisen pään johonkuhun esineesen parin metrin korkeudelle maasta, asettuu opettaja noin 10 askeleen etäisyydelle mainitusta esineestä seisomaan, ottaa köyden toisen pään käteensä ja alkaa köyttä pyörittämään tasaisella vauhdilla ja suuressa kaaressa siten, että köysi ohimennen sivuaa lattiaa. Jos nyt oppilaat ovat asetetut peräkkäisriviin sillä tavoin seisomaan, että heiluva köysi ylhäältäpäin tulee ensimmäistä miestä kohti, niin kukin nopeasti juoskoon eteenpäin ja köyden alitse silloin, kun köysi on hänen silmiensä sivutse mennyt. Mutta jos köysi tulee juoksevaa kohti alhaaltapäin, niin kukin mainitussa silmänräpäyksessä juoskoon eteenpäin ja hypätköön vastaantulevan köyden ylitse.
Ellei ensimainitussa tapauksessa olla liian kauvas juostu, voidaan nopeasti kääntyä ja hyppäyksellä vastaantulevan köyden yli palata takaisin alkupaikalle. Jälkimmäisessä tapauksessa voidaan jo hypätessä kääntyä ja sitten nopeasti juosta takaisin, ennenkuin köysi seuraavan kerran palajaa.
Tällaisissa harjoituksissa voivat eri joukot kilvoitella ja ensimainittuun juoksuun köyden alitse saattaa monta yht’aikaa ottaa osaa. Harjoitus tulee sen kautta hyvin hupaiseksi.
Vastaantulevan köyden yli hyppäävä voipi jäädä paikalleen useampia kertoja perätysten hyppäämään, mutta silloin tulee pitää huolta siitä, että koko ajan pysytään sillä kohdalla, mistä köyden päitä yhdistävä suunta kulkee.
10. Vapaita hyppyharjoituksia.
Jokaista hyppäysliikettä, jolla ruumis saatetaan joko ylöspäin taikka eteenpäin jonkun mittamäärän, ruumiin ensinkään koskematta alla tahi välillä olevia esineitä, sanotaan vapaaksi hypyksi, vaikka näillä sanoilla voimistelusalissa tavallisesti tarkoitetaan sellaisia hyppyharjoituksia, jotka tehdään pingoitetun nuoran yli ponnistuslautaa käyttämällä (katsokuv. 101 ). Jos hyppäys on tehtävä alkuvauhdin perästä, niin ponnistus tehdään ainoastaan toisella jalalla ( vuoroponnistus ); kun taas hypätään paikalta ilman alkuvauhtia, niin ponnistetaan molemmilla jaloilla yht’aikaa ( tasaponnistus ). Maahan tullessa notkistetaan polvet suoraan kulmaan saakka, mutta kantapäät eivät saa koskea maahan. Laskuhyppäys on siis toimitettava pehmeästi ja kimmoavasti. Käsivarsia ei saa tahallaan eteenpäin heittää; ne kulkekoot eteenpäin ainoastaan sen verran, kuin ne itsestään liikkuvat, ruumiin äkisti pysähtyessä. Laskuhyppäyksen perästä noustaan heti tyynesti ja vakavasti perusasentoon.
Kuva 101.
Hyppyharjoituksia älköön harjoitettako, ennenkuin lapset tarpeeksi voivat hallita ruumiinsa liikkeitä. Ne tuskin saattavat kysymykseen tulla ensimmäisenä voimisteluvuotena. Voidaksensa saada vasta-alkavia määrätyllä jalalla ponnistamaan, voipi opettaja edeltäkäsin määrätä alkuvauhtiin kuuluvien askelten lukumäärän (mieluimmin kolme askelta). Ensimmäisinä vuosina käytetään hyppyharjoituksiin aina ponnistuslautaa, jonka väli nuorapuita yhdistävästä viivasta on oleva yhtäsuuri kuin nuoran korkeus maasta lukien. Jos hyppäyksellä tahdotaan päästä sekä korkealle että kauvas, on lauta siirrettävä edemmäksi. Puhdasta pituushyppäystä harjotettaessa kaikki välillä olevat esineet tavallisesti poistetaan. Tällaista hyppäystä harjoitetaan tavallisesti ulkona kentällä.
Harjaantuneemmat voimistelijat käyttäkööt silloin tällöin vaihtelevaisuuden vuoksi hyppyharjoituksiinsa kimmoavaista ponnistuslautaa eli notkulautaa, josta vieressä oleva kuva meille antaa käsityksen. Kansakoulussa on kuitenkin notkulauta pääasiallisesti käytettävä pukki- ja plinttihyppäyksiin, kun niitä ensin harjoitetaan.
Kuva 102.
VI. Otteluharjoituksia ja leikkejä.
Leikin merkitystä kasvatuksessa tuskin voidaan kyllin tärkeäksi arvostella. Leikki tarjoaa lapselle hetkeksi hiukan sitä iloisuutta, jonka ahkera lukeminen ja liiallinen alallaan oleminen sen pahemmin useinkin kuolettaa. Leikki vastustaa itsekkään ja itsepintaisen luonteen kehittymistä, sillä se pakoittaa lasta tahtoansa alistamaan yleisen tahdon alle sekä toimimaan yhteisen päämaalin, eikä yksityisen tarkoituksen hyväksi. Leikki herättää hyvää toveruutta, sillä ottelussa ja leikissä on jokainen pakoitettu vastoinkäynnissä ystäväänsä auttamaan sekä kumppaniinsa täydesti luottamaan. Leikki synnyttää itsensähillitsemistä, päättämiskykyä sekä tottumusta odottamattomien esteitten voittamiseen. Se antaa silmälle varmuutta, ruumiille notkeutta, liikkeille nopeutta. Sen vuoksi on kasvatuksessa leikille omistettava pysyvä merkitys. Mutta jos leikki saapi ottelun muodon, niin se aina on siten järjestettävä, ettei yksityinen henkilö saa voittajana esiintyä, vaan joukko on asetettava joukkoa vastaan, jos kohta taistelu poikkeustiloissa ratkaistaankin yksityisten kesken.
Miltei lukemattomasta määrästä leikkejä, joita eri ajoilla ja eri paikkakunnilla on harjoitettu ja yhä harjoitellaan, mainittakoon tässä ainoastaan pienempi lukumäärä, koska kirjan koko ei enempää myönnä.
Veto-ottelu osasto osastoa vastaan. Annetun käskyn jälkeen tartutaan pitkästä, kestävästä köydestä kiinni. Myöskin voipi kukin, köydestä lujasti kiinni pitäen, seisoa veto-asennossa valmiina alottamaan, milloin vaan käskysana lausutaan. Maahan piirretään noin 4 metrin päähän toisistaan kaksi rajaviivaa, ja köyden keskikohta, joka jollakin tavoin on näkyväksi tehtävä, sovitetaan mainittujen rajaviivojen keskivälille. Se osasto voiton saa, joka onnistuu saamaan köyden keskikohdan oman rajaviivansa sisäpuolelle.
Veto-ottelu mies miestä vastaan. Tartutaan sileästä kepistä tahi vastustajan käsistä (kädestä) kiinni. Edellisessä tapauksessa on kysymyksessä kepin kiinnipitäminen, jälkimmäisessä vastustajan mukaan laahaaminen.
Nelimiehinen veto-ottelu. Luokka jaetaan 4 osastoon ja permannolle piirretään neliö ynnä sen molemmat lävistäjät, joten 4 eri kolmiota syntyy. Neliön sivu noin 2 metrin pituinen. Mies jokaisesta osastosta asettuu kolmioonsa ja tarttuu kiinni renkaasta, joka on tehty esim. köydenpalasta. Kukin pyrkii nyt kolmiostaan ulos yli neliön sivun; lävistäjän ylitse ei kukaan saa astua. Se, joka saapi molemmat jalkansa viivan ulkopuolelle, hän on osastolleen hankkinut »pisteen», ja se osasto on voiton saanut, joka on onnistunut useimmat pisteet saamaan. Ensi kerralla jokainen vetää oikealla kädellään, sitten vasemmalla.
Veto-ottelu istualta. Kaksi yhtäsuurta osastoa asettuu lattialle istumaan, mies miestä vastaan, jalkapohjat vastatusten. Kukin tarttuu kiinni pitkästä tangosta, jonka kaksi kumppania pitää paikallaan keskisuunnan kohdalla. Komentosanan annettua alkaa vetäminen, ja se osasto voittaa, joka saapi vastustajansa lattiasta nousemaan.
Sysäysottelu osasto osastoa vastaan. Pitkästä tangosta on pidettävä kiinni aliotteella, käsi kummallakin puolella, ja sillä tavoin, että tanko on kainalossa ja rintaa vasten painettuna. Vahvin mies asetetaan vastustajia lähimmäksi ja painavin mies pitämään tangon toista päätä alaspainettuna.
Sysäysottelu mies miestä vastaan. Käytettäköön yhtä tahi kahta sauvaa, niin ne ovat aina pidettävät kainaloissa sillä tavoin, että sauvan toinen pää ulottuu hieman kainalon ulkopuolelle. Sauvatta sysäysottelu toimitetaan siten, että, kädet vastustajan olkapäille asetettuina, lykätään toinen toista taaksepäin.
Linnan puolustus. Piirretään ympyrä metrin pituisella säteellä. Linnan puolustaja seisoo kehän sisäpuolella pitäen sauvaa käsissään, ja vihollinen, joka myöskin tarttuu sauvasta kiinni, koettaa vetämällä ja sysäämällä saada puolustajan ympyrän ulkopuolelle.
Painiottelu. Koska vapaa painiminen kovalla kentällä tahi permannolla aina voi käydä vaaralliseksi, niin voimistelussa painiottelu on harjoitettava siten, että toinen ei koeta toista kaataa, vaan kantaa jonkun välin esim. 3-4 metrin päähän.
Jalkapaini seljällään. Kilpailijat asettuvat seljälleen makaamaan, sivu sivua vasten, hartijat likitysten, päät vastakkaisiin suuntiin. Kädet poispäin käännettyinä ja voimakkaasti taaksepäin taivutettuina asetetaan maahan kummallekin puolelle päätä tukeeksi. Merkin annettua nostetaan samanpuoliset, lähinnä toisiaan olevat sääret pystyyn, jonka jälkeen ne nopeasti koukistuvat toinen toisensa ympäri, ja sitten koetetaan äkillisellä nykäyksellä saada vastustaja menemään kuperkeikkaa taaksepäin.
Hyppyottelu. Kädet ristiin rinnalle vietyinä ja toinen jalka taaksepäin nostettuna hypätään eteenpäin ja koetaan työntämällä toista hartijoihin tahi käsivarsiin (mutta ei rintaan eikä kaulaan) saada häntä jalkansa lattiaan laskemaan. Notkeus ja vikkelyys ovat tässä leikissä vallan välttämättömiä ominaisuuksia.
Punnerrusottelu („Virran taistelu“). Kaksi lukumääräänsä ja voimiinsa nähden samanlaista osastoa asettuu punnerruspuun tahi jonkun pitkän penkin kumpaankin päähän. Mies kummastakin osastosta astuu penkille ja lähestyy vihollistaan. Vastustajat lyövät toisiaan kämmenellä hartijoihin tahi käsivarsiin ja koettavat sillä tavoin saada toinen toisensa alas heitetyksi. Sormet ovat pidettävät suljettuina ja täydesti ojennettuina. Sillä tavalla vältetään kiinni ottamista ja siis myöskin vaatteitten repimistä. Se, joka toisen voittaa, jääpi penkille seisomaan uutta vastustajaa odottamaan, ja se osasto voiton saa, joka onnistuu heittämään »jokeen» vastapuolueen kaikki miehet.
Rivivänkä. Kaksi samanarvoista rintamariviä asetetaan toinen toistansa vastaan. Ensin samassa rivissä olevat miehet tarttuvat lujasti toistensa käsistä kiinni ja sitten rivit levollisesti ja hitaasti astuvat eteenpäin jotakuta maalia kohti vieden vastustajat mukaansa.
Tätä otteluleikkiä voipi sitenkin suorittaa, että rivit astuvat taaksepäin. Leikki on silmänräpäyksessä lopetettava, jos opettaja huutaa »seis».
Torneeraus. Kaksi poikaa asettuu vahvojen kumppanien hartijoille istumaan, jonka jälkeen ratsastajat lähestyvät toisiaan, tarttuvat toisiinsa kiinni ja koettavat heittää toinen toisensa maahan.
Mies se, joka paikkansa pitää. On ensin piirrettävä suuri ympyrä, ja sen sisäpuolelle kokoontuvat sitten kaikki, sekä ystävät että viholliset. Taistelijat koettavat jokaisella luvallisella tavalla saada toisiaan kehän ulkopuolelle. Ensin viholliset, sitten ystävätkin! Se osasto voittaa, johon viimeinen piiriin jäävä mies kuuluu.
Loikkauskilpailu. Tässä leikissä koetetaan jostakin maalista päästä toiseen niin pienellä askelmäärällä kuin mahdollista. Joka askel on siis otettava hyppäyksen muotoisesti. Kilpailun ratkaisua varten valitaan kummastakin osastosta loppukilpailuun se, joka on parhaimmaksi huomattu. Myöskin kilpailevien joukkojen huonoimmat miehet voivat loppukilpailun ratkaista, mutta siinä tapauksessa ne ovat vastapuolueen valittavat.
Siamesiset kaksoiset. Kaksi miestä kummastakin osastosta asetetaan jonkun maalin kohdalle vierekkäin parina seisomaan; sitten ne laskevat toisen kätensä kumppanin hartijoille ja nostavat taaksepäin sen jalan, joka on kumppanin säären vieressä. Köydellä, josta vapailla käsillä kiinni pidetään ja joka kulkee olkapäitten yli, pidetään nostetut jalat ylhäällä. Nyt on kilpaa hypättävä toista maalia kohti, ja se pari, joka ensiksi perille pääsee, on osastolleen hankkinut »pisteen».
Junaleikki. Oppilaat asetetaan joko peräkkäisriviin tahi toinen toisensa taakse ympyränmuotoiseksi kehäksi. Kukin laskee esim. oikean kätensä edessä olevan hartijalle. Annetun käskyn jälkeen jokainen nostaa vasemman jalkansa taaksepäin ja samassa hän ottaa edessä olevan miehen jalasta kiinni, jonka jälkeen juna lähtee liikkeelle.
Ken satulaan pääsee? Kaksi kilpailijaa asettuu eri puolelle plinttiä (jos »hevonen» löytyy, sitä paremmin), ja yht’aikaa kumpikin koettaa päästä ratsasistuntaan telineelle sen keskikohdalle. Samassa kun kukin itse pyrkii istumaan, täytyy hänen voimiensa takaa estää toista telineelle pääsemästä.
Myllyleikki. Asetetaan kaksi plinttiä perätysten ja kummankin eteen (keskipaikan kohdalle) astuu kilpailija sillä tavoin seisomaan, että hän katsoo vastakkaiseen suuntaan kumppaniinsa nähden. Hyppäyksillä sivuttain tahi aitahyppäyksillä ajavat kilpailijat toisiansa takaa ja se, joka onnistuu kämmenellään lyömään toista sopivaan paikkaan, on voittajaksi päässyt. Hypätessä älköön sääriä heitettäkö takaa-ajavaa miestä kohti.
Hattuleikki. Kahden päämaalin välille, etäisyydelle ⅓ toisesta ja ⅔ toisesta maalista, asetetaan pukki eli tuoli, jolle pannaan hattu tahi lakki. Se osasto, mikä on likempänä olevalla maalilla, lähettää miehen hattua päähänsä panemaan. Jos hän pääsee takaisin maaliinsa ennenkuin vastapuolueen lähettämä mies nenäliinallaan häntä ehtii lyödä hartijoille, niin hänen puolueensa on voittanut »pisteen»; muuten on lyöjän puolue sen saanut. Kun kaikki ovat juosseet, niin osastot vaihtavat paikkaa ja leikki uudistetaan. Lopussa lasketaan pisteet.
Kiertoretki. Kaikki irtonaiset voimistelutelineet asetetaan kiinteitten telineitten väliin sillä tavoin, että niitä pitkin ja niitä myöten voi maahan astumatta päästä salin ympäri matkustamaan. Kaikki yht’aikaa matkustamaan. Ken viiden minuutin perästä on useimpien ohi mennyt, hän voiton saanut on.
Kultatuolilla kantaminen. Rivi jaetaan kolmeen. Toiset ja kolmannet ottavat ensin oikealla kädellään vasemmasta ranteestaan ja sitten vasemmalla kädellään kumppanin oikeasta ranteesta kiinni. Ensimmäiset astuvat »kultatuolille» istumaan. Laulaen kantavat toiset ja kolmannet kumppaniaan kerran salin ympäri. Vaihto.
Uiminen. Rintamarivi jaetaan kahteen, jonka jälkeen toiset astuvat kaksi askelta eteenpäin ja kääntyvät täydesti vasempaan. Kaikki vievät nyt kätensä ristiin, astuvat lyhyen askeleen eteenpäin ja tarttuvat vastassa olevien kumppanien käsistä kiinni, joten jatkuva ketju muodostuu. Joku oppilas asettuu ketjun toiseen päähän ja heittäytyy kumppanien käsivarsille makaamaan, sormet ristissä ja kädet eteenpäin ojennettuina. Häntä heittävät nyt muut tahdissa eteenpäin, kunnes hän tulee »joen» suuhun, jossa opettaja on häntä vastaan ottamassa.
Rajasota. Liidulla vedetyn viivan kummallekin puolelle asettuu osasto. Koetetaan äkillisillä otteilla ja nykäyksillä vetää joku vastapuolelta rajan ylitse. Tätä tarkoitusta varten pitää kukin toisen käsivartensa eteenpäin kurotettuna. Se, jonka jalka astuu toiselle puolelle viivaa, on vastaisen puolueen mies.
Pukkisilla olo. Rintamarivi jaetaan kolmeen. Kakkoset astuvat kolme askelta eteenpäin ja asettuvat pukeiksi (toinen polvi eteenpäin, molemmat kädet polvelle ja pää alaspäin). Ykköset 4 askelta eteenpäin ja täyskäännös vasempaan, kolmoset askel oikeaan. Kolmoset hyppäävät pukin yli, ykköset ottavat niitä vastaan. Uudestaan 2-3 kertaa. Sitten ykköset ja kolmoset vaihtavat paikkaa ja ykköset hyppäävät. Sen jälkeen ykköset ja kakkoset vaihtavat paikkaa ja kakkoset hyppäävät, j. n. e.
Hyppivä kehä. Oppilaat muodostavat kehän ympäri opettajaansa, joka lattiaa pitkin pyörittää köyttä, minkä yli oppilaitten tulee hypätä. Köysi, joka tasaisella vauhdilla on pyöritettävä, on toisessa päässään varustettu solmulla tahi pienellä painolla. Se, jonka jalkoihin köysi koskee, astuu kehän sisään köyttä pyörittämään.
Lyöntileikki. Osanottajat asettuvat ympyränmuotoiseen kehään. Yksi heistä astuu kehän ulkopuolella ja ohimennessään lyöpi hän kämmenellään jotakuta kumppania hartijalle. Lyöjä ja lyöty juoksevat nyt vastakkaisiin suuntiin kilpaa piirin ympäri ja se, joka ensiksi aukkopaikkaan ehtii, hän saapi jäädä siihen seisomaan. Toinen menee muita lyömään. Se, joka lyöpi, juoskoon toista vastaantullessaan ulkotietä.
Lyö kolmatta! Asetutaan suureen piiriin parittain toinen toisen taakse seisomaan. Joku tulee »jöröjussiksi» ja hänen kumppaninsa menee jonkun parin eteen seisomaan, joten siinä siis syntyy 3-miehinen peräkkäisrivi. »Jöröjussi», jonka aina tulee pysyä piirin ulkopuolella, koettaa nyt kämmenellään saada 3-miehisen perimmäistä jäsentä lyödyksi. Kun tämä huomaa vaarassa olevansa, juoksee hän piirin sisäpuolelle ja asettuu jonkun parin eteen seisomaan. Viimemainitun parin viimeinen mies on nyt vaarassa. Jos »jöröjussi» saa tätä miestä lyödyksi, niin saapi hän mennä piiriin jonkun parin eteen seisomaan, ja lyöty mies tulee »jöröjussiksi».
Repo vainuu. Asetutaan piiriksi, kasvot sisäänpäin, kädet selän takana. Repo, joka kädessään kantaa kovaksi kierrettyä nenäliinaa, kävelee piirin takapuolella ja lyöpi sitä selkään, joka taaksensa katsoo. Laskettuaan nenäliinan jonkun käteen, astuu repo levollisesti eteenpäin ja hieman poispäin piiristä. Se, joka liinan on käteensä saanut, alkaa sillä parin sekunnin perästä pieksemään oikealla puolella olevaa kumppaniaan, joka pakenee ympäri piirin päästäksensä takaisin paikalleen, jolloin lyöjä häntä ei enää saa koskea. Lyöjä on nyt repona ja vanha repo astuu piiriin.
Koira ja jänis. Leikkijät asettuvat suljettuun piiriin toisiaan lujasti käsistä kiinni pitäen. Jänis on piirin sisäpuolella, koira sen ulkopuolella. Rivi on jänikselle aina avattava, mutta koiralle suljettava. Vilkkaammaksi ja hauskemmaksi tulee leikki, jos kaksi koiraa ajaa samaa jänistä takaa. Molemmat koirat ovat silloin narrattavat joko piirin sisään tahi sen ulkopuolelle. Kun jänis kiinni joutuu, valitaan uusi jänis ja uusia koiria.
Viikon Matti. Asetutaan kuten edellisessä, mutta kädet pidetään eteenpäin nostettuina. Joku menee piiriin ja koettaa saada jonkun kumppanin kättä ylhäältäpäin lyödyksi, jolloin hän pääsee takaisin piiriin ja lyöty mies astuu sisään. Ken piirin sisäpuolella on lyömässä jonkun vissin ajan esim. 3 minuutin perästä, hän joutuu »Viikon Matiksi».
Yö ja päivä. Kaksi samanlukuista joukkoa, toinen »yö-lahko», toinen »päivä-lahko», asettuvat toisiansa vastaan seisomaan. Opettaja seisoo keskellä ja pitää kädessään paperilapun, jonka toinen puoli on musta, toinen valkoinen. Hän heittää lapun ylös ja antaa sen pudota lattiaan. Jos paperin esim. valkoinen puoli tulee olemaan ylöspäin, niin »päivä-lahko» nopeasti juoksee takaisin maaliinsa. Toisen osaston jäsenet ajavat edellisiä takaa ja koettavat keveillä lyönneillä saada pakenevista niin monta kuin mahdollista vangituksi.
Vankileikki. Osanottajat asettuvat suureen piiriin pitäen toisiaan käsistä kiinni. Yksi tahi pari vankia on piirissä. Nämä koettavat vankeudestaan päästä vapaiksi, mutta he eivät saa väkivaltaa käyttää. Siellä täällä on joku »portti» auki (kädet pidetään ylöspäin nostettuina) tahi »muuri» rikki (kädet lasketaan irti), mutta kun vanki lähestyy karatakseen pois, niin portti suljetaan ja muuri paikataan. Vanki saa hypätä piirittävien kumppanien käsivarsien yli, ja hän on vapaa, jos hän saa edes toisen jalkansa »muurin» ulkopuolelle. Se, jonka oikealta puolelta vanki karkaamaan pääsee, tulee itse vangiksi.
Kalat verkossa. Kuten edellinen, mutta »kala» saa käyttää väkivaltaa ja piiri pidetään suljettuna.
Paikan vaihto. Suuressa hajoitetussa piirissä on jokaisella, paitse yhdellä, oma merkitty paikkansa. Tuon tuostakin jotkut vaihtavat paikkaa, ja silloin saapi se, joka paikatta on, itselleen anastaa vapaaksi joutuneen paikan, jos hän vaan ehtii.
Haukka ja kyyhkynen. Joku on haukkana, muut ovat kyyhkysiä, jotka koettavat kukin maalistaan päästä toiseen. Se, jonka haukka saa lyödyksi, joutuu vangiksi, ja leikkiä jatketaan kunnes puoli määrää kyyhkysiä on kiinni otettu.
Naatta. Leikkikentäksi valitaan joku suuri, mutta samassa rajoitettu ala, esim. piha. Leikin alussa määrätään arvanheitolla tahi muulla tavalla, kuka ensiksi Naataksi rupeaa. Tämä ajaa nyt toisia takaa ja koettaa lyönnillä (kolmella lyönnillä) jonkun kumppanin hartijoille päästä arvostaan vapaaksi.
Kettu ja hanhi. Osanottajat (joita ei saa olla rajaton määrä, korkeintaan 12) asettuvat peräkkäisriviin vankimman ja suurimman kumppaninsa taakse, joka silloin on hanhi-isä (-äiti). Kukin laskee kätensä edessäolevan olkapäille. Notkein ja vikkelin oppilas valitaan ketuksi ja tämä asettuu hanhi-isän eteen, joka suojellakseen poikiaan levittää siipensä (käsivartensa). Kettu koettaa äkkinäisillä hyppäyksillä sivullepäin päästä hanhen sivutse jonkun pojan kimppuun, mutta kettu ei käytä väkivaltaa, sillä hän pelkää hanhi-isän suuria siipiä. Sitä myöten kuin kettu liikkuu, juoksevat hanhen pojat sivullepäin yhä pysyäkseen isänsä (äitinsä) suojassa.
Karhu ulos! Karhu makaa pesässään (esim. salin jossakin nurkassa), jonka läheisyydessä osanottajat kiertelevät huutaen: »karhu ulos»! Tämä hyökkää pesästään ja koettaa ristissä käsin jotakuta lyödä. »Poltettu» silloin myöskin karhuksi joutuu, jonka jälkeen molemmat karhut menevät pesäänsä. Leikkiä uudistetaan, mutta kun karhut nyt tulevat pesästään ulos, niin ne pitävät toisiaan käsistä kiinni ja saavat lyödä ainoastaan vapailla käsillään. Kuta useampia karhuja löytyy, sitä vaikeammaksi käy »polttaminen», koska ainoastaan äärimmäiset karhut lyödä saavat. Leikkiä jatketaan, kunnes osanottajien puoli lukumäärää on karhuiksi joutunut.
Sokkoleikki. Silmät peitettyinä koettaa sokko saada kiinni jonkun kumppanistaan, jotka huutavat »polttaa, polttaa» silloin, kun sokko lähestyy sellaista paikkaa, missä hän voi loukkaantua tahi jota hän saattaa vahingoittaa.
Sokko sokkoa ajaa. Osanottajat sulkevat suuren piirin kahden sokon ympäri. Sokoista on toinen mestari, toinen oppipoika. Mestari pitää kädessään nenäliinan, jolla hän aikoo oppipoikaansa piestä. Sen vuoksi hän huutaa: »Jaakko, missäs olet?» »Täällä!» vastaa Jaakko, mutta luikahtaa samassa sivullepäin, ett’ei mestarin ruoska häntä osuisi. Kun Jaakko vihdoin joutuu kiinni ja saa tarpeellisen selkäsaunan, valitsevat molemmat, sekä mestari että oppipoika jälkeläisensä.
Leskisillä olo (ulos uunista). Asetutaan parittain peräkkäisriviin seisomaan. Leskimies seisoo ensimmäisen parin edessä, selin muihin päin, ja huutaa: »ulos uunista» tahi »viimeinen pari ulos»! Viimeiset juoksevat silloin eteenpäin, yksi kummaltakin puolelta, ja koettavat saada toinen toisensa kiinni ennenkuin leskimies toista tai toista ehtii lyödä. Mutta jos mainittu mies saa toista lyödyksi, niin toinen joutuu leskimieheksi ja leikkiä jatketaan. Pari, joka on juossut, asettuu aina muitten eteen seisomaan.
Kehäpallo. Kehä on jotakuinkin supistettu, kuitenkin aukkoja osanottajien välillä. Pallonajaja seisoo piirin sisäpuolella ja koettaa jostakin aukosta potkaista ulos pallonsa, jonka tulee olla gummista ja mahdollisuuden mukaan suuri. Se jonka oikealta puolelta pallo lentää tahi pyörii ulos, tulee pallonajajaksi.
Rajapallo. On piirrettävä kaksi ulkorajaa noin 100 askeleen päähän toisistaan ja keskellä olevan sisärajan kummallekin puolelle asettuu osasto, jonka tietysti tulee olla yhtä lukuisa kuin vastapuoluekin. Tehtävänä on saada pallo heitetyksi tahi potkaistuksi ulkopuolelle vastapuolueen ulkorajaa. Se, jonka käsi ensiksi koskettaa lentävää palloa, hän sitä heittäköön, jos kohta toinen sen saakin käsiinsä. Pallo on aina siitä paikasta heitettävä, missä se käsiin saatiin. Jos joku lyyryn saapi, on hän oikeutettu hyppäämään kolme askelta toisen puolueen ulkorajaa kohti ja vasta sitten heittämään. Käytettävä pallo on tässäkin leikissä oleva hyvin suuri.
VII. Voimistelutauluja.
Tässä kirjassa olevat taulut muodostavat kokoelman, joka sisältää yhä raskaampia, vaikeampia ja vaikuttavampia liikkeitä, mutta joka ei ole siksi täysilukuinen, että se sisältäisi kaikki ennen selitetyt ja alkeiskouluissa käytettäviksi aijotut liikkeet ja harjoitukset. Taulut ovat siis tarkoitetut jonkinmoisiksi malleiksi, joiden mukaan opettaja voi uusia ohjelmia kokoonpanna. Se tapahtunee helpoimmin siten, että tauluissa tehdään pieniä muutoksia tahi että niihin toimitetaan pienempiä lisäyksiä. Sillä tavoin sopii samaa taulua käyttää useampia kertoja perätysten.
Ensimmäisinä voimisteluvuosina tuskin ehdittänee kokonaista tuntiohjelmaa yhdellä kertaa läpikäydä. Sen vuoksi muutamia harjoituksia siitä voidaan tarpeen vaatiessa pois jättää. Sellaisia ovat telineliikkeet, jos niitä taulussa löytyy, mutta silloin ovat leikit niin valittavat, että ne vaikutukseensa nähden jotakuinkin vastaavat tekemättä jääneitä harjoituksia.
Viidessä ensimmäisessä taulussa ovat kaikki komentosanat täydesti kirjoitetut. Mainitut taulut ovat aijotut läpikäytäviksi ensimmäisenä voimisteluvuotena.Taulut VI-XV sisältävät ne liikkeet, jotka olisivat toisena ja kolmantena vuotena läpikäytävät. Ruumiillisesti kehittyneet oppilaat saattavat jo kolmantena voimisteluvuotena harjoittaa helpompia sauvaliikkeitä, vaikka niitä sisältävät taulut ovat aijotut oikeastaan korkeimmalla luokalla (neljäntenä vuonna) käytettäviksi. Niillä tunneilla, jolloin sauvavoimistelua harjoitellaan, olisi, monipuolisemman vaikutuksen saavuttamista varten, joitakuita liikkeitä ilman sauvaakin harjoitettava, vaan koska vasta-alkaville aijottuun ohjelmaan käytännöllisistä syistä molempia lajia ei voi ottaa, niin ovat voimistelutunnit siten järjestettävät, että joka toinen tunti seurataan sauvaliikkeitä sisältävää ohjelmaa ja joka toinen taas sellaista taulua, missä on liikkeitä ilman sauvaa.
Jos useampia eri edistyksen kannalla olevia luokkia yht’aikaa ovat voimistelussa opetettavina, niin opettaja asettakoon oppilaansa siten, että vähemmin kehittyneet ovat tilaisuudessa näkemään miten edistyneemmät temppunsa tekevät, ja käyttäköön hän silloin ohjelmassaan ainoastaan yksinkertaisempia harjoituksia sisältäviä tauluja. Telineliikkeitä tehtäessä saattavat oppilaat olla jaettuina eri »ruotuihin», joitten harjoituksia taitavimmat, vanhimmat ja luotettavimmat oppilaat esivoimistelijoina johtakoot. Leikkeihin ottakoot kaikki yht’aikaa osaa.
Taulu I.
1. Paikoille asettuminen ja ojennus. Paikoille, pisin vasempaan päähän, lyhyin oikeaan (opettajan paikalta nähden) — mars!
Katse suoraan eteenpäin! (Perusasento näytetään).
Perusasen-to!
Lepo paikalla!
Perusasen-to!
Hyppäyksellä käännös oikeaan — nyt!
Takaisin vasempaan — nyt!
Samaa luvun mukaan — yks! kaks!
Samaa oikeaan hypät-kää!
Kädet edessäolevan olkapäille nosta-kaa!
Ojennus rivissä!
Kädet alas — vie!
Hyppäyksellä käännös vasempaan — nyt!
Lepo paikalla!
2. Rivin jako. Huomaa! (Opettaja valmistaa rivin jaon kahteen).
Valmiit! Perusasen-to! Pää oikeaanpäin kiertä-kää!
Vasempaanpäin kiertä-kää!
Suoraan eteenpäin kiertä-kää!
Samaa luvun mukaan — yks! kaks! kolm!
Samaa ja jako kahteen — nyt!
Ensimmäiset askel eteenpäin — mars!
Toiset askel eteenpäin — mars!
Ensimmäiset askel taaksepäin — m.!
Toiset samaa — m.!
Ensimmäiset askel eteenpäin, toiset askel taaksepäin — m.!
Takaisin — m.!
Samaa, lukekaa ääneensä kahteen — m.! Takaisin — m.!
Lepo paikalla!
3. Käännös. Valmiit! Perusasen-to!
Käännös vasempaan vasemman jalan kantapäällä, oikean jalkaterällä (näin) — yks!
Oikean jalan vienti vasemman viereen ponnistuksella — kaks!
Samaa vasempaan — yks! kaks!
Samaa, lukekaa ääneensä, vasempaan-päin!
Samaa, lukekaa hiljaa, vasempaan-päin!
(Samalla tavoin käännöksiä oikeaan).
Käännös oikeaan-päin!
Vapaajuoksua kaksi kertaa salin ympäri ja takaisin peräkkäisriviin — m.!
Ojentakaa rivi ensimmäisen mukaan!
Perusasen-to!
Käännös vasempaan-päin!
Lepo paikalla!
4. Kättennosto ja varpaillenousu.
Valmiit! Perusasen-to!
Jako kahteen — nyt!
Ensimmäiset askel eteenpäin, toiset askel taaksepäin — m.!
Käännös oikeaan-päin!
Kädet ulospäin (näin) nosta-kaa!
Kädet alas laske-kaa!
Samaa luvun mukaan — yks! kaks! (Lanteilla-pito näytetään).
Valmiit! Kädet lanteille — vie!
Kädet alas — vie!
Kädet lanteille — vie!
Nousu varpaille — yks!
Takaisin (koko jalkapohjalle) — kaks!
Kädet alas — vie!
Nousu varpaille ja kättennosto ulospäin — yks!
Perusasentoon — kaks!
Ensimmäiset askel oikeaan, toiset vasempaan — mars!
Ojennus! Perusasen-to!
Kaikki käyntiä eteenpäin, alottakaa vasemmalla — mars! (Kiertokäyntiä).
Kaikki — seis! (Näytetään).
Valmiit! Eteenpäin — mars!
Lukekaa ääneensä, kaikki — seis!
Samaa, eteenpäin — mars!
Kaikki — seis!
5. Leikki.
6. Kiertokäyntiä, ponnistus joka neljännellä askeleella.
7. Hajalleen.
Taulu II.
1. Paikoille asettuminen ja ojennus. Valmiit! Perusasento!
Käännös oikeaan — päin! Ojennus!
Kaikki askel vasempaanpäin — mars! Ojennus!
Askel oikeaanpäin — mars! Ojennus!
Käännös vasempaan — päin!
Rivi suoraksi! Katsokaa oikeaan! Ojentakaa rivi jalkain mukaan!
Perusasen-to!
Ojennus oikeaan!
Perusasen-to!
Kaikki askel eteenpäin — mars!
Ojennus! Perusasen-to!
Kaksi askelta eteenpäin, lukekaa kolmeen — mars!
Ojennus! Perusasen-to!
Askel taaksepäin — mars!
Kaksi askelta taaksepäin — m.!
Ojennus! Perusasen-to!
Lepo paikalla!
2. Jako, askeleita ja käännöksiä. Valmiit! Perusasen-to!
Jako kolmeen — nyt!
Ensimmäiset askel eteenpäin, kolmannet askel taaksepäin — mars!
Takaisin — mars!
Ensimmäiset askel taaksepäin, toiset askel eteenpäin — m.!
Takaisin — m.!
Toiset taaksepäin, kolmannet eteenpäin — m.!
Takaisin — m.!
Kaikki askel eteenpäin ja käännös vasempaan, lukekaa neljään — m.!
Askel vasempaan ja käännös oikeaan — m.!
Askel taaksepäin ja käännös vasempaan — m.!
Askel oikeaan ja käännös oikeaan — m.!
Hajalleen 1 minuutiksi.
Paikoille! Ojennus! Perusasen-to!
Lepo paikalla!
3. Kättennosto ja jalka-asento. Valmiit! Perusas.! Jako kolmeen!
Ensimmäiset askel eteenpäin, kolmannet askel taaksepäin — mars!
Kaikki käännös vasempaan — päin! (Jalka-asento selitetään). Valmiit!
Kättennosto ulosp. ja vas. jalka-asento ulosp. — yks!
Perusasentoon — kaks!
Kättennosto ja oikea jalka-asento ulosp. — kolm’!
Perusasentoon — neljä! (Näytetään tahdissa).
Samaa tahdissa, lukekaa neljään, alotta-kaa!
Käännös oikeaan — päin!
Kättennosto ylös ja vas. jalka-asento eteenp. — yks!
Perusasentoon — kaks!
Samaa oikealla jalalla — kolm!
Perusasentoon — neljä!
Uudestaan luvun mukaan — yks! kaks! kolm! neljä! (Näytetään kättenvientiä niskaan, sill’aikaa lepo).
Valmiit! Perusasen-to!
Kättenvienti niskaan ja vas. jalka-asento taaksepäin — yks!
Perusasentoon — kaks!
Samaa oikealla jalalla — kolm!
Perusasentoon — neljä!
Uudestaan luvun mukaan — yks! kaks! kolm! neljä!
Lepo paikalla!
4. Hakkausliike. Huomaa! (Alkuasento näytetään). Perusasen-to!
Vasen jalka-asento ulosp., kädet hakkausasentoon, asetta-kaa!
Hakkaus — yks! Takaisin — kaks!
Samaa tahdissa, hakat-kaa! Kaikki — seis!
Perusasen-to! Kädet lanteille — vie!
Hyppäys haara-asentoon — yks!
Hyppäys alkuasentoon — kaks!
Samaa tahdissa, hypät-kää!
Kaikki — seis! Käännös oikeaan — päin!
Ensimmäiset askel oikeaan, kolmannet askel vasempaan — m.!
Kiertokäyntiä vasempaan — m.!
Täyskäännös vasempaan, lukekaa neljään — m.!
Samaa — m.! Kaikki — seis!
Alkuperäisille paikoille juoskaa — m.!
5. Kättenkohonta rekillä seisoriipunnasta.
6. Leikki.
7. Kiertokäynnissä jättiläiskäyntiä ja kääpiökäyntiä. — Hajalleen.
Taulu III.
1. Askeleita ja käännöksiä. Kättentyöntöä. (Peräkkäisrivissä). Valmiit! Perusasen-to!
Kaksi askelta vasempaan ja käännös vasempaanpäin (4 + 2) — mars!
Kolme askelta eteenp. ja käännös oikeaan (4 + 2) — m.!
Kaksi askelta oikeaan ja käännös oikeaan — m.!
Kolme askelta eteenp. ja käännös vasempaan — m.!
Käännös vasempaan — päin! Jako kolmeen!
Ensimmäiset kaksi askelta eteenp., kolmannet kaksi askelta taaksepäin — m.! Huomaa!
(Työntöasento näytetään). Asen-to!
Kädet työntö-asentoon — vie!
Kättentyöntö eteenp. — yks! Takaisin — kaks!
Kättentyöntö ylösp. — yks! Takaisin — kaks!
Samaa luvun mukaan, ensin eteenpäin, — yks! kaks! kolm! neljä!
Kädet alas — vie!
Lepo paikalla!
2. Kättenlyönti ja jalkainsulkeminen. Hyppäyksiä. Valmiit! Perusasen-to!
Käännös vasempaan — päin!
Jalat sulke-kaa! Avat-kaa! (Kättenlyönti näytetään).
Valmiit! Jalkainsulkeminen ja kädet lyöntiasentoon — yks!
Perusasentoon — kaks!
Samaan alkuasentoon asettu-kaa!
Jalkainavaaminen ja kättenlyönti — yks!
Edelliseen asentoon — kaks!
Samaa luvun mukaan — yks! kaks! — yks! kaks!
Samaa tahdissa alotta-kaa! Kaikki — seis!
Perusasen-to!
Hyppäyksellä täyskäännös vasempaan — yks!
Samaa oikeaan — kaks!
Samaa luvun mukaan — yks! kaks! — yks! kaks!
Perusasen-to! Käännös oikeaan — päin!
Lepo paikalla!
3. Sahausliike. Huomaa! (Alkuasento näytetään). Asen-to!
Alkuasentoon, vas. jalka eteenp., asettu-kaa!
Sahataan reippaasti ja voimakkaasti — nyt!
Seis! Perusasen-to!
Kädet lanteille — vie! (Käyntihyppy näyt.). Valmiit!
Käyntihyppyä paikalla, hypät-kää!
Kaikki — seis! Asen-to!
Lepo paikalla!
4. Taivutusta sivullepäin. Valmiit! Asen-to!
Vasen jalka-asento ulosp. ja kättenvienti selän taakse (näin) asettu-kaa!
Taivutus vasempaan — yks!
Ylös suoraan — kaks!
Taivutus oikeaan — kolm!
Takaisin — neljä!
Samaa luvun mukaan, hitaasti, hengittäkää koko ajan, — yks! kaks! kolm! neljä!
Perusasen-to!
Käännös oikeaan-päin!
Ensimmäiset ja kolmannet kahdella sivuaskeleella toisten riviin, luetaan 4 — mars!
Kaikki kiertokäyntiä vasempaan — m.!
(Opettaja johtaa). Kiemuraan — mars!
Juoksua vapaasti — m.!
Seis!!
Rintamariviin — mars!
Lepo paikalla!
5. Kättenkohonta suorariipunnasta.
6. Sysäysottelu.
7. Taka-asennosta sivuasentoon ja sivuasennosta etuasentoon.
Hajalleen.
Taulu IV.
1. Paikoille! — Hajalleen! — Paikoille!! Käännöksiä ja Hengitysharjoitus.
Ojennus oikeaan! Asento!
Jako kahteen!
Ensimmäiset askel taaksep., toiset askel eteenp. — mars!
Täyskäännös vasempaan neljällä käyntiaskeleella paikalla, luetaan neljään — m.!
Samalla tavalla oikeaan — m.!
Valmiit! Kädet työntöasentoon — vie!
Kädet eteenpäin työntä-kää!
Tehdään lokomotiiviliike.
Kättenvienti ylös — yks!
Kättenvienti työntöasentoon — kaks!
Kättentyöntö eteenpäin — kolm!
Samaa luvun mukaan, hengittäkää sisään ensimmäisessä ja toisessa tempussa, ulos niin että kuuluu kolmannessa, — yks! kaks! kolm! (Opettaja ottaa osaa; tahti käy yhä vilkkaammaksi).
Samaa, huomatkaa nyt tarkasti tahtia — yks! kaks! kolm!...
Seis! Perusasen-to!
Lepo paikalla!
2. Varvasasento. Huomaa! (Varvasas. selitetään).
Perusasen-to! Kädet lanteille — vie!
Vas. varvas-asento ulosp. — yks! Takaisin — kaks!
Oik. varvasas. ulosp. — kolm! Takaisin — neljä!
Sama harjoitus luvun mukaan — yks! ... neljä!
Asento! Ensimmäiset askel vasempaan — mars! Toiset täyskäännös (4 tempussa) vasempaan — päin!
Kaikki vasen jalka eteenp. ja kädet toisen hartijoille asetta-kaa! Lykät-kää!
Seis!!
Takaisin paikoillenne kahteen riviin!
Perusasen-to! Kädet lanteille — vie!
Varvasasento taaksepäin — yks! kaks! kolm! neljä!
Samaa tahdissa asetta-kaa! Seis!
Perusasen-to!
Lepo paikalla!
3. Vartalontaivutus. Valmiit! Perusasen-to!
Kädet lanteille ja vas. jalka ulosp. asetta-kaa!
Taivutus eteenpäin — yks!
Takaisin — kaks!
Taaksepäin, varovasti eikä erittäin syvään — kolm!
Ylös — neljä!
Samaa eteen- ja taaksepäin luvun mukaan — yks! kaks! kolm! neljä!
Perusasen-to! (Porraskäyntiä näytetään).
Valmiit! Kädet lanteille — vie!
Porraskäyntiä paikalla — m.!
Seis! Kädet alas — vie!
Lepo paikalla!
4. Niittöliike. Huomaa! (Alkuas. näyt.) Asen-to!
Jalka-asento ulosp. ja kädet niittöasentoon vasemmalle — vie!
Perusasen-to!
Samalla tavalla oikealle — vie!
Perusasen-to! (Liike näyt.) Valmiit!
Alkuasentoon vasemmalle asettu-kaa!
Tahtiin niittä-kää! Seis! Perusasen-to!
Ensimmäiset askel eteenpäin, toiset askel taaksep. ja sitten kaikki käännös oikeaan — mars!
(Näytetään juoksua ja kätten asentoa juoksussa). Valmiit!
Juoksuun eteenpäin — mars!
Kaikki — seis!
(Ensin opettaja, sitten joku oppilas näyttää miten »seis» neljällä askeleella tehdään).
Valmiit! Juoksuun eteenpäin — mars!
Kaikki — seis!
Kiertokäyntiä ja peräkkäisriviin — m.!
Astuntoa paikalla. — m.! Kaikki — seis!
Käännös rinta-maan!
5. Puolapuilla kulkua ylös ja alas erisivuisesti.
6. Leikki.
7. Käännöksiä.
8. Hajalleen.
Taulu V.
1. Kättenlyöntiä. Paikoille! Huomaa! (Meneminen eteenpäin asentoihin selitetään).
Valmiit! Perusasen-to! Jako kolmeen!
Eteenpäin asentoihin — mars! (Selitetään miten takaisin on mentävä).
Valmiit! Takaisin riviin — mars!
Eteenpäin asentoihin — mars!
Kädet lyöntiasentoon — vie!
Vas. varvasasento ulospäin ja kättenlyönti ulospäin — yks!
Alkuasentoon — kaks!
Samaa oikeallepäin — kolm!
Alkuasentoon — neljä!
Samaa ensin vasempaan, sitten oikeaan luvun mukaan — yks! kaks! kolm! neljä!
Perusasen-to!
Lepo paikalla!
2. Sahausliike. Polviennotkistusharjoitus. Huomaa! (Näytetään molemmilla käsivarsilla sahaamisen alkuasento). Perusasen-to!
Vas. jalka-asento ulosp., vas. käsi alasp., oikea kyynärpää taaksep., asetta-kaa!
Perusasen-to! (Liike näytetään).
Valmiit! Edelliseen alkuasentoon asettu-kaa!
Vuorotellen kummallakin kädellä sahat-kaa!
Seis! Perusasen-to!
Kädet lanteille — vie!
Vas. jalka ulospäin asetta-kaa!
Nousu varpaille — yks!
Polviennotkistus — kaks!
Polvienojennus — kolm!
Alas varpailta — neljä!
Vas. jalka takaisin asetta-kaa!
Samalla tavalla oikeaan, luvun mukaan, yks! — — — kuusi!
Perusasen-to!
Lepo paikalla.
3. Askeleita ja kättentyöntöä vuorotellen. Valmiit! Perusasen-to!
Kaksi askelta vasempaan tasaisessa tahdissa, lukekaa neljään — mars!
Samaa oikeaan — m.!
Kättentyöntö ylöspäin 4 tempussa, työntä-kää!
Kaksi sivuaskelta vasempaan ja heti sen jälkeen kättentyöntö ylös, lukekaa kahdeksaan — mars!
Samaa oikeaan — m.!
Vielä kerran, ensin vasempaan, sitten oikeaan — m.!
Seis! Kädet lanteille — vie!
Juoksua paikalla jalanheitolla taaksepäin — mars!
Kaikki — seis! Perusasen-to!
Lepo paikalla.
4. Kultatuolilla kantaminen. Valmiit! Perusasen-to! Ensimmäiset kaksi askelta eteenpäin — mars!
Toiset ja ensimmäiset kääntyvät vastakkain seisomaan — nyt!
Kolmannet pitkä askel oikeaanpäin — m.!
Kolmannet askel taaksepäin — m.!
Kolmannet kannetaan kultatuolilla salin ympäri — nyt! — mars!
(Vaihto niin että jokainen saa vuoronsa kultatuolilla istua).
Rintamariviin — mars!
5. Hyppyä matalan pukin yli.
6. Leikkiä.
7. Käännöksiä marssiessa. Hajalleen.
Seuraavista tauluista jätetään komentosanat »valmiit», »ojennus» ja »perusasento» sekä kaikki tekosanat pois. Taulut saavat sen ohessa supistuneemman muodon. Alkuasennot kirjoitetaan sulkumerkkeihin.
Taulu VI.
1. Peräkkäisrivi. Rivi hajoitetaan taaksepäin (katsosiv. 14 ). Jako kahteen (sivu 17 ). Toiset miehet sivuasentoon vasemmalle. Sitten kaikki sivuaskel.
Täyskäännös vasempaan neljässä tempussa. Samaa oikeaan.
2. Kättenpyöritys neljässä tempussa. Syväänhengitys. Samaa 4 käyntiaskeleella paikalla ja aina väliin täyskäännös vasempaan 4 tempussa ilman kättenpyöritystä.
Lepo.
3. Kättenojennuksia neljässä tempussa eteenpäin, ulospäin ja ylöspäin, luvun mukaan.
4. ( Kädet lanteilla ). Hyppäys tasajaloin eteenpäin, vasempaan, taaksepäin, oikeaan. Sitten eteenp., oikeaan, taaksep., vasempaan. Luvun mukaan.
Lepo.
5. ( Haara-asento, kädet lanteilla ). Vartalon taivutus eteenp., taaksep., vasempaan, oikeaan. Luvun mukaan. Hitaasti, perinpohjaisesti.
6. Hyppäys sääriä yhdistämällä (katsosiv. 46 ). Luvun mukaan 10 kertaa.
Lepo (lyhyt).
7. (Käsi kädessä). Rivivänkä (siv. 88 ). Rivit marssivat toisiansa vastaan, mutta ottelu lopetettakoon silmänräpäyksessä, kun »seis» sana lausutaan.
Sivuaskeleilla peräkkäisriviin.
8. Junamarssia (siv. 21 ).
9. Rekillä: Kättenkoukistusta ja ojennusta seisonojassa (kuv. 56 ).
10. Leikki.
11. Asennon muutoksia: Taka-asennosta etuasentoon.
Taulu VII.
1. Paikoille. Jako kolmeen. Eteenpäin asentoihin.
2. Täyskäännös kahdessa tempussa opitaan.
3. Polviennotkistus ja kättentyöntö: 1) Vas. jalka-asento ulosp., kädet työntöön; 2) nousu varpaille, polvien notkistus ja työntö ulospäin; 3) edell. asentoon; 4) perusasento. Samaa oikeaan, työntö silloin ylöspäin. Luvun mukaan.
Lepo.
4. Käyntiasento ja kättennosto: 1) Vas. käyntiasento ulosp., kädet niskaan; 2) perusas.; 3) samaa oikeaan; 4) perusas. Sitten samalla tavalla käyntiasento eteenpäin, kättenheitto ylös. Luvun mukaan.
5. ( Kädet lanteilla ). Juoksua paikalla jalanheitolla taaksepäin. 10-15 sekuntia.
Lepo.
6. Vartalontaivutus ja kättentyöntö: 1) Vas. jalka-asento ulosp., kädet työntöön; 2) taivutus eteenp., työntö alasp.; 3) edell. asentoon; 4) perusas. Sama oikeaan. Luvun mukaan.
7. ( Kädet lanteilla ). Juoksua paikalla säärenheitolla ulospäin. 15 sekuntia.
(Tytöille: juoksua jalanheitolla taaksepäin).
8. Kiertokäyntiä. Tavallista käyntiä ja käyntiä varpailla vuorotellen.
9. Alkuharjoituksia kiipeämiseen.
10. Täyskäännöstä juostessa.
11. Harjoitellaan jalka-asentoja etuviisto- ja ulkoviisto-suuntiin.
Taulu VIII.
1. Rintamarivi keskellä salia. Harjoitetaan »keskeltä asentoihin» — menoa (katsosiv. 18 ).
2. Kättenlyöntiä ja käyntiasentoa: ( Kädet lyöntiin ): 1) Vas. käyntiasento etuviistoon, kättenlyönti ulosp.; 2) alkuasento; 3) samaa oikeaan; 4) alkuasento. Ensin luvun mukaan, sitten hitaassa tahdissa.
Lepo.
3. Polviasentoja harjoitetaan.
4. ( Kädet lanteilla ). Hyppykäännöksiä vuorot. vas. ja oikeaan, ¼, ½, ¾ ja koko pyörähdys. Kahdessa viimeisessä hyppäyksessä kädet vapaasti riippuen.
Lepo.
5. Vartalon taivutus polviasennossa: 1) Vasen polviasento ulosp., kädet ylös; 2) taivutus eteen-alaspäin; 3) edell. asento; 4) perusas. Samaa oikeallepäin. Sitten: 1) Vas. polvias. etuviistoon, kädet niskaan; 2) taivutus taaksep.; 3) edell. asento; 4) perusas. Samaa oikeaan.
6. ( Kädet lanteilla ). Hyppyä toisella jalalla, toinen sääri eteenp. nostettuna. Alotetaan 10:stä ja mennään parillisilla luvuilla 0:aan saakka.
7. Kiertokäyntiä ja käyntiä mutkittain.
8. Tikapuilla:Sivulla 68 mainittu kilpailu.
9. Leikki.
10. Asennon muutoksia: Etuasennosta taka-asentoon.
Taulu IX.
1. Rintamarivissä jako kolmeen.
Kaarimarssi vasempaan kolmittain (katsosiv. 26 ). Sitten rivit hajoitetaan sillä tavoin, että ensimmäiset ja kolmannet astuvat 2 askelta sivullepäin. Lopuksi kaikki käännös oikeaan.
Lepo, jonka kestäessä seur. harj. näytetään.
2. Sivuaskeleita ja kättenojennuksia polviasennossa, vaihdellen. Ensin tasaisessa tahdissa 2 askelta vasempaan, sitten: 1) Vas. polviasento eteenp. ja kättenkoukistus; 2) kättenojennus ylöspäin; 3) kättenkoukistus; 4) perusas. Samalla tavalla oikeaan. Ensin luvun mukaan, sitten tahdissa.
Lepo.
3. Sivuaskeleita ja kättenlyöntiä polviasennossa, vaihdellen. Ensin 2 askelta vasempaan, sitten: 1) Vas. polviasento etuviistoon, kädet lyöntiasentoon; 2) kättenlyönti ulosp.; 3) kädet lyöntiasentoon; 4) perusas. Samaa oikeallepäin. Tämä kuten edellinenkin harjoitus tahdissa.
Lepo.
4. Sivuaskeleita ja vartalontaivutusta sekä kättentyöntöä polviasennossa, vaihdellen. Ensin 2 sivuaskelta vasempaan ja sitten: 1) Vas. polviasento ulosp. ja kädet työntöön; 2) taivutus eteenp. ja työntö alaspäin; 3) edell. asento; 4) perusasento. Samaa oikeallepäin. Kaikki käännös vasempaan, rivit suljetaan, täyskäännös vasempaan, kaarimarssilla rintamariviin, käännös vasempaan.
5. Käyntiä vaihtoaskeleilla (siv. 22 ).
6. Kiipeämistä köysiä myöten.
7. Leikki.
8. Kiertokäynnissä 2-, 4-, 8-miehisen rivin muodostaminen.
Taulu X.
1. Rintamarivi. Jako neljään. Kaarimarssi 4-miehisissä riveissä. Sitten rivit hajoitetaan sillä tavoin, että äärimmäiset astuvat 2 askelta sivullepäin, keskimmäiset yhden lyhkäsen askeleen kolmannessa tempussa.
2. Hengitysharjoitus. Kädet niskaan ja polviasento etuviistoon, vuor. vasen ja oikea. Hitaasti tasaisessa tahdissa.
3. ( Kädet työntöasennossa, jalat hajalla ). Jalka-asentoja ja kättentyöntöä: 1) Vas. jalka perusasentoon ja työntö eteenp.; 2) oikea jalka ulosp. ja kädet työntöasentoon; 3) oikea jalka takaisin ja kättentyöntö; 4) vas. jalka ulosp. ja kädet työntöasentoon; j. n. e. Tahdissa.
Lepo.
4. Polviennotkistusharjoitus: 1) Vas. jalka-asento etuviistoon, kädet ulospäin; 2) nousu varpaille, kädet ylös; 3) polviennotkistus, kädet niskaan; 4) = 2; 5) = 1; 6) perusas. Samaa oikeaan. Ensin luvun mukaan, sitten tahdissa.
Lepo.
5. Taivutus sivullepäin: 1) Vas. polviasento ulospäin, vasen käsi ylös, oikea lanteelle; 2) taivutus oikeaan; 3) ylös suoraan; 4) perusasento. Päinvastoin.
6. ( Kädet lanteilla ). Juoksua paikalla säärenheitolla taaksepäin. 20-30 sek.
7. Rekillä: kieppi seisoalta.
8. Hyppyä plintille.
9. Läpikäyntiä (katsosiv. 24 ).
Taulu XI.
1. Hengitysharjoitus. 1) Kätten ja vas. säären nosto ulospäin; 2) säärenvienti taaksep., kädet ylös; 3) = 1; 4) perusas. Samaa oikeaan. 2-3 kertaa kumm. puolelle.
2. ( Kädet työntöasennossa ). Kättentyöntöä ja säärenheittoa. Ensin 2 kertaa työntö eteenpäin ja säärenheitto eteenp. vasemmalla ja oikealla, sitten työntö ja säärenheitto ulospäin ja lopuksi työntö ylös ja säärenheitto taaksepäin. Tahdissa, ensiksi jokainen suunta erikseen ja sitten koko sarja. (Tytöt viekööt jalkansa varvasasentoon).
Lepo.
3. (Haara-asento, kädet ylöspäin, johon mennään 2 tempussa siten, että ensin koukistetaan käsivarret ja vasen jalka asetetaan ulospäin, sitten kädet ojennetaan ylös samassa kun oikea jalka asetetaan ulospäin.)
Vartalontaivutus eteenpäin, hitaasti, 3-4 kertaa.
4. ( Kädet lanteilla ). Juoksua paikalla säärenheitolla ulospäin. ½ minuuttia. (Tytöt: jalanheitto taaksepäin).
Lepo.
5. ( Vas. varvasasento takaviistoon, vasen käsi ylös, oikea lanteella ). Sivutaivutus oikeaan. Hitaasti 3-4 kertaa. Sitten päinvastoin.
6. ( Haara-asento, kädet lanteilla ). Hyppyä paikalla sääriä yhdistämällä. Ensin luvun mukaan, sitten tahdissa.
7. Harjoituksia puolapuilla.
8. Harjoituksia pyöritysköydellä.
9. Käyntiä jälki- ja vaihtoaskeleilla.
Taulu XII.
1. Hengitysharjoitus: 1) Nousu varpaille ja kättenvienti ulospäin; 2) polviennotkistus ja kättennosto ylös; 3) = 1; 4) perusasento. Hitaasti ja perinpohjaisesti 3-4 kertaa.
2. Kättenojennuksia ja varvasasentoja: 1) Kättenkoukistus; 2) kättenojennus eteenpäin ja vas. varvasasento eteenp.; 3) kättenkoukistus; 4) perusasentoon. Samalla tavalla, mutta toisessa tempussa oikea jalka varvasasentoon. Sen jälkeen ojennus ja varvasasento ulospäin ja lopuksi ojennus ylöspäin, varvasasento taaksepäin. Luvun mukaan.
Lepo.
3. Taivutusta ja polviennotkistusta vaihdellen: 1) Kättenkoukistus; 2) taivutus eteenp. ja kättenojennus alaspäin; 3) selkä suoraksi, kyykkyyn ja kättenheitto ylös; 4) perusas. Luvun mukaan. 2-4 kertaa.
4. ( Kädet lanteilla ). Säärenheilutusta eteen- ja taaksepäin kuudessa tempussa. Vuorot. vasen ja oikea. Tasainen tahti, 3-4 kertaa kummallakin säärellä.
Lepo.
5. ( Kädet koukistettuina, jalat suljettuina ). Vartalonkiertoa vuorotellen vasempaan ja oikeaan sekä kättenojennusta ulospäin. Ensin luvun mukaan, sitten tahdissa. 5-6 kertaa kummallekin puolelle.
6. Juoksua.
7. Harjoituksia vaakasuoralla tikapuilla.
8. Hyppyä nuoran yli.
9. Asennonmuutoksia: Pyörre (siv. 20 ).
Taulu XIII.
1. Sääriasento taaksepäin vuorot. vasen ja oikea sekä kättennosto ulkotietä ylöspäin. Syväänhengitys. 3-4 kertaa kummallakin jalalla.
2. ( Kädet lanteilla ). Säärenojennuksia: 1) Vas. säären koukistus kaikissa niveleissään; 2) ojennus eteenp.; 3) = 1; 4) perusasentoon. Samaa oikealla säärellä. Sitten ojennetaan sääri ulospäin ja lopuksi taaksepäin. Sarja 1-2 kertaa. Hyvä ryhti.
Lepo.
3. Taivutus taaksepäin varvasasennossa: 1) Vas. varvasasento taaksep., kättenheitto etutietä ylös; 2) vartalon taivutus taaksepäin, kättenvienti ulospäin eli niskaan; 3) = 1; 4) perusasento. 2 kertaa kumm. jalalla.
4. ( Kädet lyöntiasennossa ). Kättenlyöntiä ja käännöksiä neljä kertaa vasempaan ja sitten neljä kertaa oikeaan. Käännöksen ensimmäisessä tempussa tehdään kättenlyönti; toisessa tempussa viedään kädet takaisin lyöntiasentoon. Ensin luvun mukaan, sitten tahdissa.
Lepo.
5. Taivutusta sivullepäin. 1) Vas. varvasasento ulosp., vas. käsi lanteelle, oik. käsi ylös; 2) taivutus vasempaanpäin; 3) edellinen asento; 4) perusasento. Päinvastoin. Luvun mukaan.
6. Hyppäysharjoitus: askel vasemmalla eteenp.; 2) hyppäys eteenp. oikean säären heitolla ja kättennosto eteenp.; 3) perusasentoon; 4) väliaika. Tahdissa. Vuorot. vas. ja oik. jalka alkaa.
7. Rekkiliikkeitä.
8. Hyppyä tasajaloin nuoran yli.
9. Leikki.
10. Järjestysharjoitus.
Taulu XIV.
1. Kättenpyöritystä varvasasennossa. Pyöritys hitaassa, tasaisessa, nelijakoisessa tahdissa. Jalka asetetaan varvasasentoon taaksepäin ensimmäisessä, takaisin perusasentoon neljännessä tempussa. 3 kertaa kumm. jalalla.
2. Kättenojennuksia ja jalka-asentoja: 1) Vas. jalka-asento eteenp. ja kättenkoukistus; 2) jalka takaisin ja kättenojennus eteenpäin; 3) oikea jalka eteenpäin ja koukistus; 4) perusasentoon. Samalla tavalla jalka-asento ja kättenojennus ulospäin ja lopuksi jalka taaksepäin, kädet ylös. Luvun mukaan tahi tahdissa. Sitten oikea jalka alkaa.
Lepo.
3. Askeleita ja kättenlyöntiä vaihdellen: 1) 3 askelta eteenp. alkaen vasemmalla, neljännessä tempussa käännös oikeaan ja samassa ponnistus oikealla; 2) kättenlyönti 4 tempussa; 3) = 1; 4) = 2; j. n. e. kunnes tullaan alkuasentoon. Sitten alkaa oikea, jolloin käännökset tehdään vasempaan.
4. Kyykkyasentoon 10 kertaa vilkkaassa tahdissa. Kädet nostetaan eteenpäin.
Lepo.
5. ( Haara-asento, kädet niskaan, kierto vasempaan ). Kiertotaivutus (katsosiv. 44 ) 4-5 kertaa kumm. puolelle.
6. ( Käsivarret hieman koukistettuina ). Hyppäys polvien heitolla ylöspäin. Luvun mukaan. 8-10 kertaa. (Tytöille: hyppäys jalkainheitolla taaksepäin).
7. Kiipeämistä.
8. Pukkihyppyä kumppanin yli (katsosiv. 91 ).
9. Leikki.
10. Kiertokäynnistä 2-, 4-, 8-miehisen rivin muodostaminen.
Taulu XV.
1. Hengitysharjoitus: 1) Vas. varvasasento eteenp. ja kättennosto ulospäin; 2) täyskäännös oikeaan vasemman varpailla, oikean kantapäällä käyntiasentoon oikealle, kädet ylös; 3) edelliseen asentoon; 4) perusas. Samaa oikealla. 2-4 kertaa kumm. puolelle.
2. Kätten- ja säärenojennuksia 3 tempussa: 1) Käsivarsien ja vas. säären koukistus; 2) kätten- ja säärenojennus eteenpäin; 3) perusasentoon. Samaa oikealla säärellä. Sitten ojennus ulospäin ja lopuksi sääri taaksepäin, kädet ylös. 1-2 kertaa luvun mukaan.
Lepo.
3. Vartalontaivutusta ja polvenvaihtoa: 1) Vas. polviasento ulosp. ja kädet niskaan; 2) polvenvaihto (siv. 40 ) ja taivutus eteenp.; 3) edell. asento; 4) perusasento. Päinvastoin. 2 kertaa kumm. puolelle. Toinen ja kolmas temppu hitaasti, ensimmäinen ja neljäs vilkkaasti.
4. Kättenojennuksia erisivuisesti. (Katsosiv. 33 ).
Lepo.
5. ( Silmät kiinni, kädet lanteilla ). Punnerrusharjoitus: 1) Vas. polven nosto eteenpäin; 2) polven vienti ulospäin; 3) = 1; 4) alkuasento. Samaa oikealla. Luvun mukaan.
6. ( Kädet juoksuun ). Hyppäys sääriä hajoittamalla 8-12 kertaa luvun mukaan. (Tytöille: Hyppyä paikalla ja käännös vasempaan joka viidennellä hyppäyksellä).
7. Käsinkulkua kaltevilla tikapuilla.
8. Harjoituksia poikittain aset. plintillä.
9. Leikki.
10. Tavallista käyntiä ja loikkausaskeleita vuorotellen, 6 askelta kumpaakin.
Sauvaliikkeitä.
Taulu XVI.
1. Hengitysharjoitus. Varvasasento taaksepäin ja sauvannosto rinnalle. Levollisesti ja perinpohjaisesti, 4-6 kertaa.
2. ( Sauva rinnalla ). Jalka-asentoja ja sauvantyöntöä: 1) Vas. jalka-asento ulosp. ja sauvantyöntö eteenp.; 2) edell. asento; 3) oikea jalka ulosp. ja työntö eteenp.; 4) = 2. Harjoitus ensin luvun mukaan, sitten tahdissa. Rinta aina pullistettuna.
Lepo.
3. ( Haara-asento, sauva niskaan vietynä ). Vartalontaivutusta eteenpäin, vasempaan ja oikeaan, luvun mukaan. Sarja 2-3 kertaa.
4. ( Jalat suljettuina, sauva selän takana käsivarsien alla ). Vartalonkiertoa vuor. vasempaan ja oikeaan. Hitaasti ja perinpohjaisesti. 3-4 kertaa kumm. puolelle.
Lepo.
5. ( Sauva rinnalla ). Hyppyä haara- ja perusasentoon vuorotellen. Tahdissa, 10-15 sek. (Tytöille: käyntihyppyä).
6. Varvasasento ulospäin ja sauvannosto ylös. Katso ensimm. harj.
7. Harjoituksia punnerruspuulla.
8. Leikki.
9. Järjestysharjoitus.
Taulu XVII.
1. Säärennosto taaksepäin sekä sauvannosto ylös. Vuorot. vas. ja oik. sääri. Hitaasti ja perinpohjaisesti. 2-3 kertaa kumm. säärellä. Syväänhengitys.
2. Jalka-asentoharjoitus: 1) Vas. jalka-asento ulosp., sauva vasemmalle ylös; 2) alkuasento; 3) oikea jalka ulosp., sauva oikealle ylös; 4) = 2. Ensin luvun mukaan, sitten tahdissa, vilkkaasti, pari kertaa.
Lepo.
3. Vartalontaivutus sekä sauvantyöntö: 1) Vas. jalka-asento ulosp., sauva rinnalle; 2) taivutus eteenp., sauvantyöntö alas; 3) edell. asento; 4) alkuas. Sama oikealla. Luvun mukaan 2-3 kertaa kumm. jalalla.
4. Polviennotkistusta ja sauvanvientiä: 1) Nousu varpaille, sauva ylös; 2) polviennotkistus, sauvanvienti eteenp.; 3) edell. asento; 4) perusas. Vilkkaassa tahdissa 4-6 kertaa.
Lepo.
5. Vartalonkiertoa: 1) Jalkainsulkeminen, sauva niskaan; 2) vartalonkierto vasempaanpäin, sauvannosto ylös; 3) edell. asento; 4) alkuasento. Ensimm. ja viim. temppu vilkkaasti, toinen ja kolmas hitaasti. 2-3 kertaa kumm. puolelle.
6. ( Sauva rinnalla ). Juoksua paikalla jalanheitolla taaksepäin. 15-20 sek.
7. Sysäysottelu parittain sauvoja käyttämällä.
8. Hyppyä nuoran yli.
9. Leikki.
10. Marssiharjoitus rintamarivissä.
Taulu XVIII.
1. Käyntiasento etuviistoon, sauvanvienti olan taa. Kun vas. jalka asetetaan, viedään sauva vasemmalla vasemman olan taa, ja päinvastoin. Katsosiv. 53. 2-3 kertaa kumm. puolelle.
2. Polviennotkistusharjoitus: 1) Vas. jalka-asento etuviistoon, sauva niskaan; 2) polviennotkistus varpaille noustessa, sauva ylös; 3) edell. asento; 4) alkuas. Samaa oikealle tahdissa. Reippaasti ja terävästi. 3 kertaa kumm. jalalla.
Lepo.
3. Jalannostoa sauvan yli. Katsosiv. 54. Harjoitus tehdään ensin luvun mukaan, sitten kilpaa esim. 3 kertaa kumm. jalalla. Se mikä tehtävänsä ensiksi on suorittanut, nostaa sauvansa ylös.
Lepo.
4. Vartalontaivutusta polviasennossa: 1) Vas. polviasento etuviistoon, sauva niskaan; 2) taivutus eteen-alaspäin; 3) edell. asento; 4) alkuas. Samaa oikealla. 2 kertaa kumm. puolelle.
5. Polviennotkistusta kyykkyyn: 1) Nousu varpaille, sauva ylös; 2) kyykkyyn, sauva eteenp.; 3) = 1; 4) alkuasento. Varmuudella, horjumatta. Kyykyssä selkä suorana. 4-6 kertaa perätysten tahdissa.
6. Harjoituksia puolapuilla.
7. Pukkihyppyä.
8. Leikki.
9. Järjestysharjoitus.
Taulu XIX.
1. ( Haara-asento ). Sauvannosto rinnalle ja taivutus taaksepäin. Hitaasti ja syvään hengittäen. 5-6 kertaa.
2. Polviennotkistussarja: 1) Vas. jalka-asento etuviistoon, sauva eteenpäin; 2) nousu varpaille, sauva ylös; 3) polviennotkistus, sauva niskaan; 4) = 2; 5) = 1; 6) alkuas. Samaa oikealla. Jalka-asennot sitten ulospäin ja ulkoviistoon. Voimakkaita, teräviä liikkeitä. Luvun mukaan 1-2 kertaa.
Lepo.
3. Vartalontaivutus sääriasennossa: 1) Vas. sääriasento ulkoviistoon, sauva ylös; 2) taivutus eteen-alaspäin; 3) edell. asento; 4) alkuas. 2 kertaa kumm. säärellä.
4. ( Sauva rinnalla ). Säärenheittoa ulospäin, vuor. v. ja o., sekä sauvantyöntöä eteenpäin. Tasainen tahti. (Tytöille: säärenheittoa eteenpäin).
Lepo.
5. ( Haara-asento, sauva niskaan vietynä ). Vartalontaivutusta, vuor. v. ja o., sekä sauvantyöntöä ylöspäin. Hitaassa tahdissa. 3-5 kertaa kumm. puolelle.
6. ( Sauva rinnalla ). Käyntiä paikalla polvennostolla eteenpäin. 30-40 ask. Käynti tapahtuu koko ajan varpailla.
7. Heilutus rekillä.
8. Pituushyppyä.
9. Leikki.
10. Marssia.
Taulu XX.
1. ( Jalkainsulkeminen ). Varpaillenousua ja sauvannostoa ylöspäin. Hitaassa tahdissa. Syväänhengitys. Sääret voimakkaasti suljettuina. 6-8 kertaa.
2. Polviasentoja vaihdellen: 1) Vas. polviasento etuviistoon, sauva vasemmalle ylös; 2) perusasennon kautta oikea polviasento ulkoviistoon, sauva oikealle ylös; 3) = 1; 4) alkuasento. Päinvastoin. 2-3 kertaa luvun mukaan.
Lepo.
3. Punnerrusharjoitus: 1) Vasemman säären ja sauvan nosto eteenpäin; 2) säärenvienti ulosp., sauva ylös; 3) sääri taaksepäin, sauva niskaan; 4) = 2; 5) = 1; 6) alkuas. Samaa oik. Luvun mukaan 1-2 kertaa.
4. Taivutusta sivullepäin polviasennossa: 1) Vas. polviasento ulosp., sauva vasemmalle ylös; 2) taivutus oikeaan; 3) edellinen asento; 4) alkuasento. Päinvastoin. Ensimmäiset ja kolmannet alkavat vasemmalla, toiset ja neljännet oikealla.
Lepo.
5. ( Sauva selän takana käsivarsien alla ). Juoksua paikalla säärenheitolla ulospäin. Hitaassa tahdissa. 20-30 sek.
6. Käyntiasento eteenp., sauvannosto ylös, vuor. vas. ja oik., levollisesti ja perinpohjaisesti. 2-3 kertaa kumm. jalalla.
7. Harjoituksia puolapuilla.
8. Rekillä: aitahyppäystä ja hyppyä sivuttaisin.
9. Leikki.
10. Järjestysharjoitus.
Taulu XXI.
1. Polviasento etuviistoon, sauvanvienti taakse alas, vuor. vas. ja oik., 2-3 kertaa kumm. puolelle. Syväänhengitys.
2. Säärennostoa ja kyykkyasentoa, vaihdellen: 1) Vas. säären nosto taaksepäin, sauva niskaan; 2) kyykkyyn molemmille, sauva eteenpäin; 3) = 1; 4) alkuas. Samaa oikealla. Asennosta toiseen mentäessä käydään välillä pikimmältään alkuasennossa. Luvun mukaan. Teräviä, varmoja liikkeitä. 2 kertaa kummallakin.
Lepo.
3. Vartalontaivutus ja polvenvaihto: 1) Vas. polviasento ulosp. ja sauva ylös; 2) polvenvaihto ja sauva oikean jalan sisäpuolelle; 3) edellinen asento; 4) alkuasento. Päinvastoin. 2 kertaa.
4. Vartalonkiertoa sääriasennossa: 1) Vas. sääriasento ulospäin, sauva niskaan vasempaanpäin; 2) vartalonkierto vasempaan; 3) edellinen asento; 4) alkuas. Päinvastoin. 2 kertaa kumm. puolelle.
Lepo.
5. ( Sauva keskeltä oikeassa, vas. käsivarsi hieman koukistettuna ). Hyppyä toisella jalalla 10-1 hyppäystä. Ensin 10 hypp. oikealla, sitten 10 h. vasemmalla; sitten 9 o. ja 9 v.; ... 1 o. ja 1 v. Toinen sääri pidetään eteenp. nostettuna. Jalkaa vaihtaessa sauva viedään toiseen käteen.
6. Hengitysharjoitus: 1) Vas. säärennosto taaksep. ja sauva ylös; 2) säärenvienti ulospäin, sauva oikealle ylös; 3) = 1; 4) alkuas. Päinvastoin. 1-2 kertaa.
7. Nojapuilla: sisäistunta ja ratsasistunta.
8. Hyppyä nuoran yli tasajaloin.
9. Leikki.
10. Järjestysharjoitus.
Taulu XXII.
1. Sääriasento takaviistoon, sauva olan taa, vuor. vas. ja oik. Syväänhengitys. 2-3 kertaa kumm. puolelle.
2. Polviasentoja ja siirtyminen: 1) Vas. polvias. ulosp., sauva ylhäältä oikeaan; 2) täyskäännös vasempaan polviasentoon oikealle, sauva ylhäältä vasempaan; 3) täyskäännös oikeaan polviasentoon vasemmalle, sauva ylhäältä oikeaan; 4) vasemmallepäin alkuasentoon. Takaisin. Sarja 1-2 kertaa. Luvun mukaan.
Lepo.
3. ( Sauva keskeltä oikeassa, vas. käsi lanteilla ). Punnerrusharjoitus: 1) Vas. säären ja oikean käsivarren koukistus; 2) säären ja käsivarren ojennus eteenpäin; 3) = 1; 4) alkuas. Päinvastoin. Seuraavalla kertaa ojennus ulospäin ja lopuksi sääri taaksep., sauva ylös. Varmoja, perinpohjaisia liikkeitä, luvun mukaan. Sarja 1-2 kertaa.
Lepo.
4. Syöksyasento, sauva rinnalle. Luvun mukaan, 2 kertaa kumm. jalalla.
5. ( Sauva niskaan ). Juoksua paikalla säärenheitolla eteenpäin. 10-15 sek.
6. Hengitysharjoitus: 1) Vas. jalka-asento ulospäin, sauva rinnalle; 2) käännös kantapäillä vasempaan, sauva ylös; 3) edell. asento; 4) alkuas. Samaten oikeaan. 1-2 kertaa kumm. puolelle.
7. Kiipeämistä.
8. Leikki, jossa on juoksua.
9. Järjestysharjoitus.
Taulu XXIII.
1. Hengitysharjoitus. Varvasasento taaksepäin, sauvannosto ylös ja pieni taivutus taaksepäin. Levollisesti. 2 kertaa kumm. jalalla.
2. Polviennotkistussarja 7 suuntaan: 1) Vas. jalka-asento sisäviistoon, sauva eteenpäin; 2) varpaillenousu, sauva ylös; 3) polviennotkistus, sauva niskaan; 4) = 2; 5) = 1; 6) alkuas. Samaa oik. jalalla. Samalla tavalla seuraaviin suuntiin. Sarja kerran, luvun mukaan. Harjaantuneemmat tehkööt sen tahdissa.
Lepo.
3. Taivutus sivullepäin sääriasennossa: 1) Vas. sääriasento takaviistoon, sauva vasemmalle ylös; 2) taivutus oikeaan; 3) edell. asento; 4) alkuas. Päinvastoin. 2 kertaa kumm. puolelle.
4. ( Jalat suljettuina, sauva rinnalla ). Vartalonkierto vuor. vas. ja oik. sekä sauvantyöntö ylös. Tasainen tahti. 4 kertaa kumm. puolelle.
Lepo.
5. Vartalontaivutus varvasasennossa: 1) Vas. varvasasento etuviistoon, sauva niskaan; 2) taivutus eteenpäin; 3) edell. asento; 4) alkuasento. Samaa oik. jalalla. 2 kertaa kummallakin.
6. Juoksua sivullepäin.
7. Harjoituksia vaakasuoralla tikapuilla.
8. Plinttihyppyä.
9. Leikki.
10. Järjestysharjoitus.
Taulu XXIV.
1. Hengitysharjoitus: 1) Vas. sääriasento taaksepäin, sauva niskaan; 2) Varpaillenousu, sauva ylös; 3) edell. asento; 4) alkuas. Samaa oikealla. 2 kertaa kummallakin.
2. Polviasentoja vaihdellen: 1) Vas. polviasento ulkoviistoon, sauva vasemmalla ulkoviistoon; 2) oikea polvias. etuviistoon, sauva oikealle ylös; 3) = 1; 4) alkuasento. Päinvastoin. KatsoTaulu XXI, harj. 2 muist. Luvun mukaan. 2 kertaa kumm. puolelle.
Lepo.
3. Jalannostoa sauvan yli: 1) Vas. säären nosto taaksep., sauva ylös; 2) sauva alas ja jalannosto sauvan yli; 3) jalka takaisin, kyykkyyn molemmille, sauva eteenpäin; 4) alkuas. Samaa oikealla. Jos luokka on asetettuna 4 riviin ja eri rivit alottavat eri ajoilla, niin tästä harjoituksesta saadaan kaunis näytössarja.
Lepo.
4. ( Vas. polviasento etuviistoon, sauva niskaan ja vartalonkierto oikeaan ). Taivutusta vuor. vasempaan ja oikeaan. 2-3 kertaa kumm. puolelle. Alkuasento, päinvastoin ja samaa.
5. Hyppäyksiä sivullepäin: 1) Vas. varvasasento sisäviistoon, sauva oikealle ulospäin; 2) hyppäys vasempaanpäin, sauva vasemm. ylös; 3) alkuas. Päinvastoin. Hypätessä toinen sääri suorana heitetään sivullepäin. 2-3 kert. kumm. puolelle.
6. Sääriasentoa takaviistoon ja sauvanvientiä lonkan taa. Kun vas. sääri asetetaan, niin sauva viedään oikean lonkan taa, ja päinvastoin.
7. Telineharjoitus.
8. Hyppyharjoitus.
9. Leikki.
10. Järjestysharjoitus.
Taulu XXV.
1. Hengitysharjoitus: 1) Vas. varvasasento eteenpäin, sauva niskaan; 2) täyskäännös oikeaan käyntiasentoon oikealle, sauva ylös; 3) edell. asento; 4) alkuasento. Samaa oikealla. 2-3 kertaa kumm. puolelle.
2. Erilaisia asentoja vaihdellen: 1) Kyykkyasento, sauva eteenpäin; 2) alkuasennon kautta vasen polviasento ulospäin, sauva taakse alas; 3) Vas. sääriasento taaksepäin, sauva ylös; 4) alkuasento. Eri tavalla eri riveissä.
Lepo.
3. ( Haara-asento, sauva niskaan ). Vartalonpyöritystä. (Katsosiv. 45 ). 2-3 kertaa kumm. puolelle.
4. ( Sauva rinnalla ). Hyppyä paikalla jalkain heitolla taaksepäin. Tasaista tahtia. 20 hyppäystä.
Lepo.
5. Vartalonkiertoa: 1) Jalkainsulkeminen, sauva ulos vasempaan; 2) kierto vasempaan ja samassa vasemm. käsivarren nosto ylös; 3) edell. asento; 4) alkuas. Päinvastoin. Ensimmäinen ja neljäs temppu vilkkaasti, toinen ja kolmas hitaasti. 2 kertaa kumm. puolelle.
6. Hyppäysharjoitus: 1) Vas. jalalla askel eteenpäin; 2) hyppäys eteenp., käännöksellä vasempaan, sauva ylös; hypätessä oik. sääri heitetään ulospäin; 3) alkuasentoon; 4) lepo. Harjoitus tehdään tahdissa 4 kertaa vasempaan ja 4 kertaa oikeaan.
7. Telineharjoitus.
8. Hyppyharjoitus.
9. Leikki.
10. Järjestysharjoitus.