JOSEPHI

Kuvaus 3:ssa Kohtauksessa

Kirj.

J. F. LAGERVALL

Viipurissa, J. Cedervaller poikineen, 1847.

Imprimatur:

G. Rein.

JÄSENET.

JOSEPHI, Egyptissä nimetetty valtikkaaksi eli Maanisäksi. JACOBI, hänen Isäsä. RUBENI, | SIMEONI, | JUDA, | Jacobin poikija. LEVI, | BENJAMINI, | Muita Jacobin poikija ja perettä. Sangari ja Muita Egyptin virkamiehijä. Tulkki ja palvelijoita.

1. KOHTAUS.

Josephin Koissa.

1. NÄYTÖS.

Josephi ja Sangari.

SANGARI. Jo oun jauhoja jakanna Metrettä tuhat tuhatta. Elosta enimmät salvot Tämän vuuven vuoisvarasta Jäävät vielä jäänökseksi, Turvaksi tulevan vuuven Kuin ei kukaan siemenijä Kysy, kylvyksi eloa.

JOSEPHI. Turha tuuma kylväminen; Työtä työtöntä olisi Kylvämiset, kyntämiset; Kuin on vielä viisi vuotta Ellei siemenet sikiä, Elo eisty kasvussasa, Kylvyt pääse kypsyntääsä. Varat vuonna vuotuisesa Kaikki leiväksi kahotut, Elot eineeksi ehitty. Sitten siementä jaamma Viime vuonna viijentenä Ynnä eineeksi eloa. Sitä varten jo varustin Kahenkaltaiset varukset. Sitä ennen emmä anna Eheetä elonjyveä, Joka kelpoisi keollen, Itäviä ihmisillen, Jotka turhin tunkisivat Vasten varoituksijamme, Mätänemään mättäisivät, Siemenkatoon kaivaisivat, Jospa konsa on ohite Kylvyaika ammoin männyt, Vielä ehtisiit eloa Ja jos emmä ennättäisi, Satu saaha jauhetuksi, Jauhamatonta jaamma. Saapi salvot tyhjennellä Purnut puhistoo peräite.

SANGARI. Jo on kansallen omallen Kyllin kullenkin kylällen, Tarkoin kullenkin talollen Kaikki tarpeesa kahotut: Vaan on vielä vaatijoita. Monta muuta muukalaista, Monta elonehtijätä, Katras on Kanaankimaalta Varakkaita vastineella, Jotka ehtiivät eloa, Tahtoot tarvistaan rahalla. Tokko myyvä tohtinemma, Annanko apua heillen, Taikka työnnönkö takaisi?

JOSEPHI (Itekseen). Kalliista Kanaanmaasta, Isänmaasta itketystä! Ehkä tuossa tuttujani Joku joukossa olisi; Joka saattaisi sanomat Että on koti kohennut, Varat yhä vahvistunna, Veljet suostuneet sovullen. Ehkä lie eloa tarvis Isällä ison pereisä, Koska aikoa kovoa Mainihtoovat siltä maalta, Siellä valittaat vajaata: Niinmä saan sanoman heillen Että täällä täysin määrin Eloneinettä kerätty, Säästettynä säälijöihen. (Kovasti). Kysy ensin kyllinmäärin, Kaho kansamme vajaata, Lainnoin lahjota omija. Sitten siivenpyyhinnällä Myyvistämmä myötäväksi Puoit puhtaasta rahasta, Hinnoin liijat hinkalomme Tämän vuuven vuoisvarasta. Auta avunehtijöitä!

SANGARI. Omat on osasa saanut. Eivät hae, ei halaja Yli tarpeestaan tahota. Saatko santoa merestä Lopen loppumaan, samaite Meijän aitat aivan täyvet Eivät kansalta Egyptin Väsäyvy omin väkimme, Hiiventäyvy hinkalomme; Jospa tänne joukoltansa Kanaanmaalta kaikki kansa Keräytyisi, kerjäläiset, Kaikki nälkäiset näkyisi.

JOSEPHI. Kansalaiset laita kaikki Tänne, täytyypi kysellä Tarkoin heijän tarvistasa, Heijän vajaata, varoja Tuloo tulkin tutkistella. Ehkä toisin toimittivat, Valittivatkin vajaasa. Ehkä heillä toiset toimet Vallata varat soalla, Aitat väkise avata.

SANGARI. Vähä on väkeä heillä, Tyhjät tyhjillä varukset Meijän vallan vastukseksi.

JOSEPHI. Etpä tiije ehkä tiellä Salaite sata satoja Taikka tulolla tuhannet. Tahon tarkoin tiijustella Kysellä kylät talotkin, Valtakuntasa varukset, Luvettoo väkilukunsa: Vasta voin varan piteä, Vasta varmana levätä. Jospa joutavia puhuuvat, Sanan sanoovat valella, Hirtän heijät hiittolaiset, Kostan koitteesa kovasti.

2. NÄYTÖS.

(Entiset ja Josephin 10 veljeä polvillaan. Hän heijät tuntoon vaan liijoin liikutettuna hän tuskin voipi murtain sanoa).

Sanogaitte Sangarilleh, Tuolleh tulgillen puhuttah Migä milläih asiah.

(Liijoin liikutuksin väästäksen syrjään viitaten veljiin ylös nousta).

RUBENI. Yhet pereellä yhellä Asijat, elonehinnät, Kuin on omat kuivanunna. Ensin eineeksi eloa, Sitten siemenet haemma Kerkiästi toisen kerran.

SANGARI. Tokka totuutta sanonet Vakaaja, valehtelija? Uskallatko ukko rukka Valehella valtikkaallen, Mahotonta Maanisällen? Että ehtimään eloa Tulitta tukulta kaikki, Kaikki kaupallen kulitta Kymmenkunta kyntömiestä. Missä talossa tapaamme Yhessä yheksan miestä, Kymmenkunnan kyntäjijä? Kuka korjoa kotinne, Kenkä talonne tavarat?

RUBENI. Oumma vaat, ei vakaajat, Pojat yhtä poikuvetta, Taimija talon isoimman, Veljeskunnan kuuluisamman. Pere pellot pehmittääpi, Vastaiseksi valmistaapi, Karjan kahtoovat yhessä Pojat, piijat, pojanpojat, Palkkalaiset paimentaavat, Vaimot vaatteita tekeevät. Hoitaat lapset, lapsenlapset. Noita nuorempi kotona Varana isämme vanhan, Sauvana ukon sataisen. Lohtuttaa ijän lopulla, Huolen suuren huojentaapi, Katoomista kauvan sitten Yhen pojan poikuveesta Piennä poikana poloissa. Jot oun outoa osoa Itkennä isäni kansa, Meijän parvesta parasta Murhehtinna muihen kansa. Tuosta muoto muuttununna; Parran valkeeksi valaissut, Hapeneeni harmentanna, Isän itkut katkerammat, Veljesten vesipisarat.

(Veljekset kauhistuu).

SANGARI. Vastapa valetta kuulin Elämässä ensi kerran! Varsin vakaajat olotta, Asijanne meijän aitat. Niihen tietä tiijustella, Niitä tutkimaan tulitta. Meiltä ehittä eloa, Meiltä tahotta tavarat. Nyt sie vaait vastineella Rauhassa, rahan eholla. Vasta vaait valloinvoimin: Toiste toivoisit toralla, Vihollissa viimen viijä, Kaikki vallata varukset, Omistoo omin käsisi Konsa kotoosi takaisi Isoin pereeneis peräyvyt, Suurin joukoin jouvuttauvat, Kaikki kahleihen sepitän, Rautoin pakanat panetan. (Kahtoin Josephii hiljenöö). Ei ole eloa myyvä, Einettä rahan eholla: Ne on ostetut omillen, Oman valtamme varaksi, Kahottuna kansallemme. Vaan jos vaihtoa tahotta: Miesi mieluisa minullen Yheksästä yksi käypi Palkkalaiseksi paneksen. En mie vanhinta valihte Enkä elinajaksesa Ota orjaksi ijäite. Minä tahon tarkan miehen Vaain vaikiaks ajaksi Työssä työläässä avuksi. Annan aikana kovana Tarpeenne koko talollen, Rahata ravinnon laitan. Konsa aika on ohite, Katovuuvet karkonnunna; Sitten siemenet varustan: Laitan lapsenne takaisi Poisi poikanne otatta. Jos että taho takaisin Annan arvosa rahana Miehen hinnan mieluisasti.

RUBENI. Mikä teillä miehen hinta? Onko teillä ostoisana Veljet, veljiisä tavara? Tahomma tavarat saaha Oman ohtamme hijellä, Oman ansijon avulla, Eineemme eholla työmme; Emmä veljemme verellä: Jospa kohta kuolisimma Väännymmä nälänpakolta Ennen parvessa paremmin Kaulaksutta kaatuisimma. Osta raavaita rahalla, Aasit kameelit kaluilla, Eläimii elolla vaiha: Verälläsi meijän veljet.

JUDA. Oikeus on omasa meillen Palkka työstämme pahasta, Vähä väärästä teosta, Velka veljenmyömisestä, Kauppavoitto kaihotusta.

RUBENI (Kauhistuksella). Kuinka kurjat, kunnottomat! Verikoirat, veljenmyöjät, Kaininkaltaiset pakanat! Teittäkö teon mokomman Jota karhut kauhistuisi. Pelkeisi metänpeotkin? Millen murheellen minua, Millen ilkullen isämme, Surullen koko sukumme Saattoi saastainen tekonne? Verivelka veljenmyöntä, Isänmurhoa isompi. Teijän surut suottaitkut Kurjat kursaukset olivat; Koiruutenne kohta kostan, Päällenkannan kaiken päällen Kaikki kahleihen panetan Mustat murhaajat tapatan: Ite itkulta tukahun. Kuolkoon joukkomme kotona Hävitköön häväisty kansa.

JUDA. Kaho syvämmeen katuvan; Kuinka kurja yöt ja päivät Paheksii pahatekoosa! Useesti unessa uihkan, Voihkan vuoteella levota Silmän kiini siirtymätä, Veljen veri Silmissäni, Leppä leiväksi leviipi. Milloin raatosa rahana. Konsa ruumis ruiskekona, Konsa hiilijä kokoopi Tulisia pääni päällen, Itkulleni irvistääpi.

SANGARI (Viittaa). Tässä tiemmä tietäväksi, Kansan kaiken kuuluviksi, Ilmi Israelin pojillen: Mikä tullut tuomijossa Päällenpantu päätöksessä. Jotta myönnän myyvystämmä; Että täytämmä elolla Teillen säkit säilöistämme Yheksällen yltämäärin, Yhen jätättä jälellen Yhen vangiksi varoilla, Hänen pantiksi panetta Että tuolta tullessanne, Vaeltaissa vasta tänne Meillen merkiksi totuuven, Puhistukseksi puheenne Veljen nuoremman nopeesti, Kohta tultua kotiinne.

RUBENI, Kytke koko kymmenkunta, Kaikki kahleihen sepitä Pane rautoin pakanat! Varsin olemma vakaajat, Vaaralliset vallallenne; Aivan aineessa pahassa Tänne tutkimaan tulimma, Valloin ryöstämään varanne Ottamaan omin käsimme.

(Kaikki kummeksiit Rubenija).

SlMEONI. Pijä Sangari sanasi! Elä vanhinta valihte, Vijatonta vie ritaan, Itse kuulet kuin puhuupi Että liijoin liikutettu Hän on vähän hämmentynnä Mielipuoleksi poloinen. Ota otukseks minua. Minä pantiksi paneuvun, Vangin vaatteita valihten Muutan mustankeltaisia. Niisset vaatteisa varaja Minun painavain pakoon; Niissen loitois loikastauvu, Pääse matkan pitkän päähän Kaupunnistanne karaten.

(Simeoni pannaan vangin pukuun).

SANGARI. Muillen muistutan sanani Että tuotta tullessanne, Kohta jouvuttuu kotiinne Veljen veikkokunnastanne, Koissa teitä kotvittavan, Nopiasti nuorempanne Meillen merkiksi totuuven. Sillä vankinne vapaaksi Saatta tänne saatuvanne: Päästän tänne päästyvänne. Jos on mieli joutukaatten, Halu häntä poishakea.

RUBENI. Minä miehen täältä päästän, Luvantäytöllä lunastan, Veljen veljellä pelastan.

(Männessään itkiin halailoat Simeonii).

JOSEPHI. Yksin, (itkee, sitten laulaa).

Kasvoin kanaan kallijoilla, Hyöstyin ilona isäni Koissa vuotta kolmetoista, Vielä viijentoisisena Isän silmänä ihaite, Sauvana liki sataisen Vanhan vaivalaan apuna. Saatuna sanat salosta, Erämailta mainittua Että eväät on vähässä, Ruoka puuttumaan ruvenna: Laittoi Israili isäni Viemään veljillen evästä Loitos sivun Siehemijä, Laajan lakson laiteillen Kussa karjankatsannossa, Kaskenkaannassa olivat: Varustamassa varoja Vuuven vuotetun tulollen, Panin painon hartijoillen, Kontin selkääni kohotin, Otin huonollen olallen. Vaan ei takka vaivannunna Eikä paljous eväihin, Tullut tuskaksi minullen, Ero isästä enemmän Minua pahemmin painoi, Minun mieltäni muserti. Aloin pahoin aavistella Että jätän jäähyväiset Ikuiset isänkoillen. Kaikkiin mieltä katkeroitti, Koko kotoisen pereemme Ite itkin iltakauven, Itki itekki isäni Eroani ensikerran Luota itkevän isäni. Aamulla alotin matkan, Kulun päätin päivän päässä Illan lopulla lopetin. Oisi ollut tarpeina Uni mullen uupuneellen, Lepo leipä paastonneellen: Mutta muistin muistutuksen, Sanat Israilin isäni Että työnä ensimäissä, Kiitosvirret viimetyönä Luojallen lopulla matkan, Päästyväni matkanpäähän. Palmunjuurellen paneuvun, Polvin heitin heinikolla Huokaukset huonoin äänin. Heitin Herrallen hyvällen Esirukoukset erite Isästäni, itestäni, Veikkoisista, veljeskunnan Pereistä, perillisistä, Koko seurasta kotona. Vaan jo vastaani tulivat Veljet tukasta vetivät, Kulettivat Kuopan luokse Mullen hauvaksi haetun: Johon viskaisiit vihassa. Syyksi syöstäissä sanoivat Minun uhkaavat uneni Että heillen kerraksesa Pääsen päälliköks pereellen Suvun suuren haltijaksi. Viskoin kiroten kivijä, Sortiit mullalla muvalla, Märäks vaatteeni valoivat. Tuossa kylmin kyynpesässä Vähähenkissä värisin. Maot päälleni matoivat, Käärmeet jaloissa kähäji: Vilu, nälkä vieraina. Eipä unta uupuneellen Ollut yksin yöntyvällen. Aamuisella kiisto alkoi, Väitös, veljesten välillä: Millä tappoa tavalla, Unten kuolettoo minua? Kuristookko kulkkuvani, Tappoakko tapparalla Rauvoin raaella terävin? Eli hauvata elävin Kuoppaan kussa yötä vietin, Kussa puolikuolijana Kuulin tuumat tuomijoni, Heijän herjoin tarinat? Eli jättääkkö jälellen Oman onneni nojailen, Perinnöks metänpeoillen, Haiskaks hauvan käärmeillen? Tott ei toeksi uneni Nähty näköni kävisi. Vaan ei vanhin veljistämme Tuohon Rubeni ruvenna Tyytynynnä murhatyöhön: Uhkasi ukollen viijä Sanan työstä saastaisesta, Ilmi antoa isällen. Menoin suurin mehtälöstä Kuului kulkevan majallen, Karavaani kauppijaita. Juda saneli samassa; Eihän veljemme verestä, Lihasta liseä meillen, Rahat raatoosa paremmat. Eikö paljoa parempi Kaupoitella kauppijoillen, Muuttoo raatoosa rahaksi? Tuompa tuuman tutkimata Kaikki kahtoivat hyväksi. Nuoran nostookseen minua Koppaisivat kontistasa; Siihen silmukan sitoivat, Vihtoin mullen viskaisivat Käskyin käsin käyvä kiini, Tuohon tarttua takeesti, Kovin koprin kopristaija. Oisimpa omin käsini Surman silmukan sitonna, Omin sormin solminnunna, Kapaloina kaulaani: Päästä päiviltä pahoilta Orjaksi osautumata. Vaan oil kynnet kylmettynnä, Jäseneni jäykennynnä. Pahoin näppijä palelti Kovin kahmoi koprijani, Tuntui turraksi käteni. Tuoss ei käynyt kääriminen, Osautunna osmansolmut. Viimen miehin viskaisivat Puita portaiksi poloisen, Vaan en kylmennyt kyvennä Kahmennut ylöskohota. Kaikki kävi, kauppiaatkin Mäiltä mättämään hakoja, Kalikoita yksin kaksin: Hauvan täyttivät haloilla. Minä aina päällen pääsin, Nousin nuorin nostamata Koon kasvulla kohoisin. Oisi saatuna satoja Vaan en ollut enelläni Voimaltani, voinnaltani Ja kuin vaivalta vapisin Kivultani kieletönnä, Älyltäni ällistynnä Olin pehminnyt pelolta; Ylenkahtoi kauppamiehet Huonon, huonoksi panivat. Yksi kummin yhtänäinen, Kahottua kaikinpuolin Yksin suunkin suinattua, Kovin koprin koiteltua, Käänettyy käet jalotkin Pisti pilkoin pilkkahammas Nenärauvaksi rahoja, Antoi viimen aasin hinnan, Maksoi markkinaluhosta. Osti minun orjaksesa Vähin henkivän vähästä, Puolikuolleena polusta. Tuohon suostui suorasteesa Oitis paikalla olijat: Varaitessa vanhimpamme Tuonne takaisi tuloa, Lauman luota laitumelta. Veljet hormivat hoppijat, Pojat Jacobin jakoivat, Rahat lupsiisa lukivat. Itkin irti ollessani, Itkin Israelii iseeni; Kahleissa kauppamiehen Itkin myöskin myöjijäni. Kauppijas kalusa kahtoi Tarkoin markkina tavaran, Paranti parissan vuoksi; Jonka saksa saikin kohta Merenrannalla rahana. En valita vainoasa Vihastu vihasta heijän Heijän pahuuttaan paheksi! Koettiin kovimmat koulut, Kärsittyä vangin vaivat Orjan kauhiaa osoa: Luoja laittoi lohtutuksen Heijän pahasa paranti, Vaivat, vankiuvet, vahingot Käänti viisain vihasa Lykykseni heijän lyönnät, Myyvykkeeksi myömiseni.

2. KOHTAUS.

1. KÄYTÖS.

Josephi, veljesä polvillaan, Sangari ja Palvelijoita.

SANGARI. Outta ukot uurastanna Tänne täyttämään sanaanne Veljen toitta toistukseksi, Puhistukseksi puheenne. Tokko entinen elonne Jo on joutunna lopullen, Koska koijitta ehäten, Tänne täytittä pyryllä? Tahi vaivat vangittunne Tuli huoleksi, hopuksi, Häntä päästeä häästä, Pelastaa pelonpakosta Teijät kiirehti kivulla?

RUBENI. Eipä vielä elonpuute Kivoittanna ruuvankiire. Elollamme entisellä Monet viikot viettäisimmä, Kuukauvet kuluttaisimma. Ereys erinomainen Saattoi samassa takaisin Tänne täyttämään pyryllä.

SANGARI (Josephillen). Tokko toisikymmenisen Heijän parveesa panetan.

JOSEPHI. Engä kielläh, engäh eschtäh Tahtosi tapahtumaschtah.

SANGARI. Ilmoitus Isältä maamme, Vaatimus on valtikkaalta Että nousetta nopeesti Jalollenne Jaakonpojat. Käsky hältä teillen käypi Tehä tiestänne tilijä, Kuten kulkunne mänestyi, Matkanne omallen maallen, Olosta oman talonne, Pereestä, perillisistä, Isästänne Israilista Kuinka kuluupi ikäsä.

RUBENI. Jumalata julki kiitän, Poika puolesta Isäni Antimista aina hällen. Lahjat lainnoin terveyven Armoin Abramin Jumalan, Vaikka vanhuus vikana! Palvelijanne panetti, Ite, Israili isäni Meijän maamme mantelija Kannatoksen kasvujamme Laittoi lahjat Maanisällen. Pojan poisipääsemistä Vaatii nöyrin Valtikkalta Rukoustaa Isäni rukka! Ennensaavusta elosta Rahat tuotu tuota kättä Koska hairauven havahin Säilöt löysin säkkilöistä Puistain purnuimme eloa, Täytyi tänne kiirehtiä, Tänne joukoin jouvuttaija, Mulla rahoja mukana Millä kahet kannatukset, Vasta saatavat varukset Sekä elot ennen saanut, Kohta kostan paikallasa.

SANGARI. Elostanne entisistä, Maksu täysin täytettynä Se on kiini kirjoissamme Kuitattuna kuuluvussa. Rahat varsin vaivastanne Ite isiinne Jumala Matkallanne meijän mailta, Pannut teillen palkinnoksi Suonut ravinto rahaksi. Vaatimus on Valtikkaalta Että kaikki Kaksitoista. (Temmaten takaisin). Ykstoista yhessä syöttä, Eloneinettä otatta Tässä samassa salissa Äärin pöyvän pyörykäisen, Ympyräisen ympärillä. Männään mättämään eloa; Kuin on täysin täytettynä Säkit säilijöön jätämmä Koko atrijan ajaksi. Siksi ennettää Simuna Teijan keskuuteen keritä.

(Mänööt).

JOSEPHI (Palvelijoillen jotka pöytijä kattaa). Erittäin Egyptiläiset, Ite istuu heijän kansa. Kansa Kanaalta erite, Vanhin valitkoon tilasa; Muita nimeät nimeltä Veljen veljesä perästä, Aina arvolta ikäsä: Kuin on tuossa toimitettu. Pane muistoosi paperi!

2. NÄYTÖS.

Entiset. Egyptiläisijä, Simeoni jota veljeskunta kättelöö. Sangari.

SANGARI. Tuossa vettä veljeksillen Kaikillen Kahellentoista. (Temmaten takaisin). Yhessä yhellentoista: Jalat puhtaaksi puvetta Matkan pitkän marssittua, Kulettuu kulun ikävän. (Palvelijallen). Hanki pyyhkeitä pyryllä Käsiliinat tuota kättä.

(Kanaalaiset peseytyyt ja pyyhkiytyyt. Josephi viitta käyvä eineellen, Egyptiläiset ottaat tavalliset tilasa).

PALVELIJA (Kanaalaisillen). Vanhin valitkoon tilasa Toiset toisesa perästä Seura seuraten ikeä. (Luvetteloo). Rubeni, Simeoni, Levi, Juda, Dani, Naphtali, Gadi, Asseri, Isaschari, Sebuloni, Benajamini.

SIMEONI. Kuta kuulen kummistellen? Ite tietäävät ikämme; Meijät nimeltä nimesi!

JOSEPHI (syötyä sanoo veljilleen). Tehkäh terveykset minuldah Ischällenne Ischrailelleh.

RUBENI. Suuri kiitos suuri herra, Ravinnostasi, rahasta! Avarasta armostasi Mainihtemma Maaniseä, Elinaikamme avusta Ouvoillen osutetusta!

(Muut pois).

SANGARI (Josephillen). Syyvessämme tulkki syösti Rahat ravintoajalla Itekunki kukkarosa, Säkinsuihen säävelisä Elon päällen päällimäissä: Juontamaljasi mahutti, Pikarisi pilkoin pisti. Kellen yhtynöön yhellen? Että on enemmän syytä Ainetta ajaa takaisi Ehittyy elot evääsä, Kahottuu kalusa kaikki. Minä oun toruva toilla Sinä siihen paat liseä Mitä mieleesi tuloopi.

3. NÄYTÖS.

Entiset. Tulkki tuuven Kanaalaisija jotka ovat repinnä vaatteesa.

TULKKI. Tuossa tuon pahatekijät! Kaikki kaprinna rahasa Tassinna tavaran hinnan: Mutta muita koirasampi Benjami, peräite viekas, Muita juhtija juleempi Mahuttanna juontamaljan Säkkiisä pikarin pisti.

SANGARI. Kuinka kurjat uskallitta Hyvän palkita pahalla? Niinkö luulitta luvuta Meijän talossa tavarat, Arvotonna astijamme, Ettei kaihota kaluja? Ihteäsä Maaniseä Tietäkäätten tietäjäksi. Näkijän hänessä näättä. Kysymätä kyllä tiesi, Arvanlyömätä asian Kellä arpa-astijasa, Juomakuppisa kulussa.

RUBENI. Kaikki tapata katalat Hävitä häväisty kanta. Ammoin surman ansaihtimma Kuolun veljemme verestä.

SANGARI. Eipä Valtikas valita Muihen muistuta rikosta. Ehkä lailta entisellä Ite isiinne Jumala Ravinnoks rahanne laittoi Millä ehtiä eloa Ajan ahtaimman varaksi. Siltä vaan on vastattava Kulta löytyi juomakuppi. Miksi piilotti pikarin, Arpa-astijan salaisi?

RUBENI. Minun syyni, hän on syytön Minä vatinne varastin, Arpa-astijan salaisin. Hän on veljemme verestä Puhas, puhtaampi minua. Häntä kotvittaa kotona Vanha itkevä isäni.

SIMEONI. Valehteloo vanhimpamme Vijan päällesä vijaton. Eipä ole ennen näitä Vielä vijalta tavattu Pantuna pahateosta. Vaan on vielä vanhempaasa Ihteäsä Israilija Sääli, häntä säikyttännä. Puita, heinijä puhuupi. Maljan mainitun salaite Vihamiehet viskannunna, Säkin suuhun suistanunna. Tästä vijasta vijaton Mulla muuta kostaminen, Pahateko palkittava. Minä miesi tänne jääpä. Sano Sangari sanoja Minun puoleeni poloisen Että työhön tyytyväinen Olit orjana ololla.

JUDA. Yhen veljenkö yhäite Jättäisimmä myö jälellen Kuin on kummin veljeskunta Yksi ylikymmenestä. Ota otukseks minua. Varsin vanhin sekä nuorin Vijattomat, mie vikainen. Syntisäkki, syynalainen.

LEVI. Miten sie sivuu minusta Tahot tehä tarjoasi? Minä Levi miesi jääpä Tänne lain täytännäksi. Sulla sutkainen perettä, Mulla kaksi kaikkiasa. Oikoo orvoillen isinä Hellin kahtokaa katalat.

SANGARI. Vijatonta emmä veisi, Vikapäätä emmä päästä. Ken on teon Kelvottoman Tehnyt teijän joukostanne Sen myö orjaksi otamma.

RUBENI. Tuolla tapat tuomijolla Vanhan Israilin isäni, Saatat sanalla kovalla Hautaan harmenneet hapenet. Empä ilmesty eteesä Enkä siije silmiäsä Näköä vähänäköisen. Anna armosta minullen Kahleet veljellen kahotut Hän on syytön, muilla muita Tehtyjä pahateknja.

9 VELJEÄ. Vanhin veli varsin syytön Benjami peri vijaton, Meistä ota orjaksenne Kennen kelpoovan näettä.

JOSEPHI (Itkiin mänöö kammariisa pesee silmäsä kyynaleistä; tultuvaan vahvistaa ääntään sanoin).

Elkää pelätkö eneä. Omat veljeni oletta. Pahoittaa minua paljon Teitä kovin koitelleeni. Armas Abramin Jumala Nähneenä nälän tulevan, Katovuuvet kauhiammat Uloskahtoi teijän kautta Minun Israelin iloksi, Jalon Jacobin tuveksi, Pelastukseksi pereemme. Laittoi, lahjotti minua Sillä vallalla, varalla Että voin omilla voimin Varsin varalla omalla Auttaa eineellä, elolla Kunne kulkoopi ohite Katovuuvet karkkovaapi, Meijän kuluisa kuningas Monet konnut Gosenissa, Laajat lahjoitti tilukset. Samat lahjotan sanotut Koit, konnut veljilleni, Suvulleni suon omaksi. Koska vielä viisi vuotta Eessä elonpuuttuvia Ettei siemenet sikiä, Kylvyt jouvu kypsyntääsä: Kesannot keseä kaksi Kyntämätä, kylvämätä Vielä viijettä viruuvat: Niin on paras paikan päällä Asumassa alti olla, Ettei tarvihte elollen Kuletusta kustennella. Kesannolla kesät, talvet Raavaat rauhassa ravinnon Saavat nautat nautintosa. Kuningas on kuhtununna Tänne ihtesä isämme Lapsinesa, laumoinesa, Vaunut kymmenet varusti Laittoi lahjotti hänellen Täynnä eineitä eväiksi Kohin Goseniin kotiinne Talonkalut kaikenlaiset.

(Tuuvan vaatteus joka veljellen vaan Benjamillen viisi ja 500 hopija rahaa. Josephi suuteloo ja halailoo veljijään, Benjamin kaulassa itkee).

Armo Abramin Jumalan Teillen suokoon sopuva, Äsköin näytettyy älyä, Yhä yksimielisyyttä.

3. KOHTAUS.

Gosenissa.

1. NÄYTÖS.

Jacobi Pereineen.

BENJAMINI. Tuossa kulkoopi kuningas Vai lie Valtikas tulossa.

(Jacobi pereineen polvilleen).

2. NÄYTÖS.

Josephi Seuroineen.

JOSEPHI. Tuossa tunnustan uneni Piennä nähtyä näköä. (Käypi Jacobin etteen polvillen). Tässä poika polvillasa Sinun siunaustais anova.

JACOBI. Anna Abramin Jumala, Isän Isaakin Jumala Siunaus runsain sinullen!

(Käypi Josephin kaulaan, Josephi auttaa hänet ylös ja tervehtii kaikkia).

Armon Abramin Jumala; Ilon isiimme Jumala Sääti, säästi runsaimman, Suurimman surun perästä. Itkin pojan poisoloa Kaihoin häntä katkerasti. Nyt mie valmissa vaellan Hänen huohmaasa hoputak, Ilolla ikäni päätän!

JOSEPHI. Eihän tok eroksi meitä Armo Abramin Jumalan Meitä yhteen yhytä.

JACOBI. Aika antaisi erota, Ilo jatkaapi ikeä. Miten eksyit, kuin erehyit Laitettua laitumellen, Minne kulkusi asetit? Minä vaivainen valitin Surulla koko sukumme Kaonnutta kaihoisivat.

JOSEPHI. Laitettua laitumellen Kulin päivän päästäpäähän, Pääsin sivun Siehemista. Eksyin tieltäni, erehyin Matkaltani matkustaissa: Aina astuin loitommaksi: Sattui katras kauppijaita. Hätä käski työhön käyvä, Kauppatyöhön kauppamiesten Kuin oil kulkuni kotiimme Mahotonta matka mullen. Kulin yhä maasta maahan. Iso Israilin Jumala Viimen askelein asetti Nilivirran vierusteihen. Viimen virta kaupunnissa Asetuin, asunnan löysin. Päivä päivältä parani Elämä eloni kasvoi, Yhä vaurastui varani. Sanan laitoin liekkö saanut Konsa joutunna kotiimme Elostain Egyptinmaalla.

JACOBI. Mullen toivat toiset, pojat. Veljet vaatteesi veriset Sinun haalakan hameesi Tuiki tuhlatun verellä Josta pelkäisin peoilta Rakkaampani raelluksi.

JOSEPHI. Vielä mulla muistonani Ihanaa isän kotija Sama paita palttinainen, Sama haalakka hameeni, Kallis kasna kaapissani. Vaateparsi täällä vaati Eri leikkausta leveetä Kaijempia kakluksija.

JACOBI. Kiitos julkisen Jumalan Herran apu aina käypi Päällen meijän päätöksiimme Tohtimista meijän toivon.

JÄLKIMAINE.

Tähän asti olen toisin puhunna toisin kirjoittanna. Nyt kynä ja korvat tekivät sovinnon.

J. F. Lagervall.