SATU SALLISESTA; UNI

Kirj.

J. F. Lagervall

Helsingissä Präntätty Waseniuksen tygönä Wuonna 1831.

Imprimatur.

J. M. af Tengström.

SATU SALLISESTA

Joka epäilemätä oli esi isä niillen mainittavillen Sallisillen, jotka aina johtahtivat suomen suojelemisen, ja joista se suuri ja aina muistossa piettävä samannimellinen Karjalan Genraali heijän kunniaksensa kehui perijuurensa olevan.

Vävy vanhan Väinämöisen Joukkavainen jousi Käissä Kulki yksin Kuusikossa Mäen alla männykössä, Vaimon vaipuneen havahti Toimettomana tokahti Näki maahan nääntyneenä Kuuristautunna Kumoon Kylilleen Kyyristynnä Eukko runsas rungaltansa Vaimo vahva vartalolta Vaan oli vahtoa vajilla.

Pieni lapsi laitumella Venyi vieressä veressä Tantereella miehen taimi Veressänsä vierettiisä Käänteliisä Kätkyetä Ilman vitmita vireesti Ilman liekuta lepäisi; Potki poika Sorkillansa Tanteretta miehen taimi Laitumella lauleloopi Lauleloppi laaullansa Äliseepi äänellänsä Taputellen tanteretta; Ehti einettä emältä Ano eineen apua Näkeepi emänsä nännät Näki rinnat riippuvaiset Tapaa hertaisen tavaran Kullan vertaista venytti Imeksi imeisen alku Miehen alku mieleksiipi; Vaan ei kuollut kumppaniksi Eikä kelpaava emäksi, Eikä synny Syöttäjäksi Ihanaks imettäjäksi Ensinkään elättäjäksi Kalliiksi Kantajaksi Vakavaksi vartiaksi Holhojaksi huonon lapsen.

Jousen kätki Joukkavainen Varsinkin vasamat kätki Peitti pienen pehkon alle Nuolet toiste nouvannaksi Aseet toiseksi ajaksi; Jätti jänteen ahollen Ampu kalut kannon alle Otti pojan polvillensa Syyttömän syliinsä nosti Viattoman viisas ukko, Omaksensa otti pojan Omaksensa orpo lapsen Laulu lapsen lapseksensa; Kotiansa kohti koiti Kanto pojan kartanoonsa Saavun saaliinsa tupaan, Perä penkillen asetti. Kätkyt käytiin samassa Laitettiin tuvan lakasta Parvesta paraan pirtin, Joss oli lasta Joukkavaisen Kuusi kuuta tuuitettu Viatointa viihytetty Vaimon tainta taivuttettu Tyttö lasta tyyvytetty Äitin kaimoa katottu.

Vaan kuin kului kuusi kuuta Puoli auringon ajosta; Niin ei käynnyt kätkyensä Eikä viihy vitmissänsä, Jätti vapukka vakunsa Heitti liekun heinikolle Jätti kätkyen keollen Pientarellen pieni impi Jätti vitmin viisas lapsi.

Vierauttua vitmistänsä Vielä vierautu välemmin, Herttaisista herkuistansa Maamon maijosta makeesta Elatuksesta emältä Emon eineestä eroisi Kasnaisista kantajansa Muona kontista komeista Kaunoisista kaksoisista Maito maljoista makeista Toivossa tulevan toisen Tarvihtevan tuon tavaran.

Yli Yötä liekkumata Vietti liekkusa levossa Kätkettynä kätkyensä Säilöisässä pieni sänky; Sitten tuotiin tupaan Tuohon tyynyt tyyrättiin Tyynyt piettynä tytöltä Lapselta lakanat pietyt Vaippa piettynä vapolta Tuossa lapsi lauleloopi Hyräilö hyvännäköinen Roikoi rohkia näöltä Kaunis poika karjalassa Tuota vaimo tuuitteli Elätti talon emäntä, Tuuitteli turvaksensa Vanhan päiväsä varaksi, Vapollensa vartiaksi Avioksi ainoallen.

Vaatehti varakas vaimo Kauhtanalla kauniilla Sametit oli sarvenoissa Hihan suussa hirven nahkat Puhkina punaiset langat Paino paklat kauniiksi Keltaisiksi kengän paklat, Siniseks sukan siteet, Pani kaksi paita vyötä. Anto paijat paltinaiset Toiset anto aivinaiset; Jalot jalkineet jakeli, Kengät kenkkäisi kepiät Upokkaat upoisen uuvet Pahlikkaat parasta kättä, Varsin vahvat varsiltansa Kauvoiltansa kauniimmat Perotoilta pehmiämmät Koroiltansa kohtalaiset Apsatilt alati sievät Muilta paikoilta mukavat. Sukat surman mustunaiset Syylingit syven näköiset.

Kasvo poika kauniisti Ankarasti miehen alku Hyvä tahtoinen tavoilta Opiltansa oivallinen, Ämmän neuvokit älyisi Johtatukset Joukkavaisen Värssyt vanhan Väinämöisen Yllytykset ymmärtävän; Tehä suuria tekoja Palveluksia paraita, Kuninkaalle kuuluvia Isänmaalle mainioita.

Ite vanha Väinämöinen Oli kummiksi kututtu, Nimen antajaks anottu Vaimoinensa vanha ukko Vaateriksi vaaittuna; Otti syyttömän syliinsä Pani poijan polvillesa, Kahtoi kaunista näköä, Sanoi vanha Väinämöinen Tahon taivaan julisti Suonnon julkisen Jumalan; Tämä suomen suojeloopi Varjeloopi valtakunnan, Karjalamme kaunistaapi Savon saattapi eloon, Antaa rauhan Aunukseen, Päästä Hämeen häästä, Pohjan puolen polttajista, Laitta lappiinki eloa Einettä etäisille, Ouvoillen opin valoa Ylimaahan ymmärrystä Tietoo maahan tiettömään; Tämä on salosta saatu Mäen alta männyköstä Tämä saalis sallituna; Niin mä sanon Salliseksi Kutun kummi poikaiseni Kutun kuuluisaks tulevan Suvun suuren esisäksi.

Nousi Sota suomen maassa Syttyi synkissä saloissa; Vihollinen Viipuria Poltti selväksi poroksi, Turun tuhkaksi mänetti Kekäleiksi kelpo paikan Raunioiksi rautalinnan, Ajo asukkaat ahollen Mänemään räntämäillen; Löi kumoon Kuuston linnan Kaappaisi Kajanan linnan Vahin maatessa makeesti Komentantin Korsatessa.

Kuningasta kuusi kulki Kuusi ahnetta ajoivat, Suomen maata sortamaan Sotimaan suomen nientä, Kaatamaan Karjaloa Jakamaan jaloa maata.

Sano vaimo, Salliselle Sano hellillä sanoilla Sytövällä syvämmellä, Pois tulovi pojan lähtö, Pojan matka näiltä mailta Rauhaisilta rannikoilta Kukkuloilta kuuluisilta Rannoilta rakastetuilta; Kuningas on kuhtununna Esivalta ehtinynnä Valtakunta vaatinunna Maamme hallitus hakenna Maamme haltia manannut, Kaikki kantajat aseen Kaikki kantamaan asetta Kaikki miehet miekalliset, Miekalliset miekkasille, Miekattomat miettimään, Kuinka ansaisiit aseen Miekan miestä merkihtevän, Miekka miehen kaunistaapi, Akka on asetoin miesi Vasamoita vaimonlainen Nyt on soitettu sotaan On tahoittu tappeluun; Sekä miehiä merellä Että maalla mantereella Tappeluissa tarvitaan Varjelukseks valtakunnan.

Kuin on leikit leikittynä Kuin on voitot voitettuna Tapeltuna tappelukset Kuin on suomi suojeltuna; Tule tuttuun tupaan Ennen maattuun majaan Uutoiseen uutimeen, Tule tietyllen tilallen Laverillen laitetullen, Työnnän sullen tyttäreni Annan Vapon vaimoksesi, Annan Sullen ainoani Oman lapsen sullen laitan.

Tuota toivoin toisin ajoin, Tuota toivoin toivottua Aina aijoin aprikoin, Toisin toivoni hävisi Lohtutukset loikaistuivat Pakeni paraat uneni; Luotan luojani tekoin Luotan vanhan Väinämöisen Ihmeteltävän Isäni; Että sullen ikeä suovat, Suovat sullen miehen mielen Miehen miehuuven lupoovat Suovat Suomellen sovinnon Valtakunnallen vapaallen.

Polvet pojalla vapisi Syvän sykki Silmät siity, Mullen Vappo vaimokseni? Mullen siskoni siviä? Eukoksi emoni lapsi! Akakseni ainoasi! Ei sitä siiek Väinämöinen Eikä sukumme suvaihte Ajatukset myöten anna, Lupoa lujat lakimme Laki kirjat kiinteimmät Lain lautaiset niotut.

Vaimo vastaten sanoopi Ehättää hyvä emäntä: Empä ole sun Sukuusi Enkä oikia emäsi, Vaikka olin vartiasi Huonouvessa holhojasi Alti heikkona apus; Sinä olet otto-poika, Poika saatuna salosta Kuletettu kuusikosta Miehen käyessä metällä Jousen kansa Joukkavaisen. Löytty löytönä keolta; Entisen emäsi kansa Jonka sää oli särkenynnä Hajalleen hajottanunna Vatan ukkoisen vasama Ukon ilma irti lyönnyt; Jos oli silmät siskon päälle Palanna pahana lassa Povi poikana sytennä Kolkuttanunna kovasti Syvän tuolla syyttömänä Vireesti viattomana, Lempöisissä leikissänsä Lasten lausuissa somissa Kätköisillä käyessänsä Piiloisillansa pihalla Syleyksissä syyttömissä; Niin paloi tuli paremmin Rinnan liekki leimuapi Vaimon tuota vastattua Ehätettyä emännän; Silmät auki aukenivat Tunto tunnusti totuet Luonto toivoja lupaisi, Ajatukset aivoissansa Onnen taitoa opetti; Kiihty toivossa kipuna Onnen etuja ehätti Autuen alun osotti.

Vappo varjoin vapisi Ilo ihanan valaisi Kasvon kauniin punaisi, Ilossansa viikon itki Pieni piika riemussansa; Kauvan maahan kahteloopi Silmät siltoa hakivat Kolpihtoa kohtaisivat Noutiit nostopalkkiloita.

Viimein sano viisas tyttö Vastaisi ihana impi Tyyni tyttö taitavasti; Sanat on sanottu ennen Ennen meitä merkittynä; "Vieras veikkoa parempi Emon lasta laupiampi" Jopa totuen tokatin; Jos oli velienä omana Aina armas mielestäni Mielen ainoa ajatus Ajan ainoa huvitus Ajan vietto veikkonani Lempee leikki kumppanina; Niin on kahta kalliimpi Vappoo vaimoksi kysyjä Emännäksi ehtiväinen Toveriksi toivojani Kumppaniksi kuhtujani.

Tuli vanha Väinämöinen Tuli tutisten tupaan Äijä ärjäisi äkisti Ärjäis äänellä kovalla Kiljui kiivailla sanoilla, Mitkä teill on tuhmat tuumat? Mitkä nerkat neuvon piennät Mitkä arvella asiat? Hävetkätten häinne kansa Kansa naimis kauppoinne, Kuin on sota suomen maassa Vaino Valtakunnassamme.

Jouvuk kohta Joukkavainen Saata Sallinen sotaan Laita lapsesi meluun Otto poikasi polaan. Ite vanha Väinämöinen Jouvuttaapi Joukkavaista, Joukkavainen anto jousen Tarkan tapparan tapaisi Keihäs nyökön kelvollisen, Vapukka vasamat ehti Varsin varmimmat valihti Nopiammat nuolet nouti, Ehti piilit pieni piika, Kokoili kylän koristus; Emäntä eväät laitto Vanha Vaterma varusti, Tallista talutti ruunan Rassasta ratas hevoisen Kujasta kululta kuulun Varsan vahvimman valihti Varsan varsoja paremman Varsan vanhan Väinämöisen, Jonk oli vanha Väinämöinen Appi antanna vävyllen Anto ajella kotiinsa Ajella apen tyköön, Koska aika myöten antoi Koska jouti Joukkavainen Konsa enätti emäntä; Tämän ruunan ruskoittavan Tämän varsan vaskikarvan Tämän tähtiin näköisen Tämän kuuta kuulavamman Varsan varsoista valitun. Varsan vanhan Väinämöisen Antoi poijallen anoppi Anopiksi aprikoiva Ennestään emän siainen; Toivoi toilla pääsevänsä Hällen varsin vanhemmaksi. Vappo vaatteet varusti. Sallinen satulan ehti, Heitti hellät jäähyväiset, Heitti hellät silmän iskut, Heitti hellät huokaukset, Siittä kiiti kiireesti Nelisissä neijon luota Tyynimmän tytön tyköä, Kerran kahtoi kankaalla Männessänsä männykössä Taaksensa tantereella.

Vaimo vaivoonsa valitti Emäntä enemmän itki Äiti huoltansa älisi Erotessa ensi kerran Kasvokkaasta kauniista Polvi pojasta somasta Totisesta toivostansa Vanhan päivänsävarasta.

Vaan ei Vappo niin valita Eikä äännä tyyni tyttö Äännä äänellä kovalla, Itki Sallista salassa Huutamata huokaili Yli öihen yksinänsä Iteksensä impi itki Voivotteli vuooteella Yksin ollessa olilla Pehmeillä pehuilla maaten, Veikkoansa veisaili Muihen maatessa murehti Kyvetteli kyynäleitä; Lähätti totiset toivot Että tervennä tekisi Tämän matkan mainittavan Tämän kulun kuuluisamman; Totisesti toivottaapi Että saisi Sallisesta Kuulla töitä kuuluvia, Toiste toivoosa toruupi Lähättääpi toisen toivon, Että rauha rakentuisi Että katoisi kapina Sota Suomesta häviisi, Ettei suotaisi sotoa Tahoittasi tappeluja; Niin se Vapukka valitti Niin se toivoi tyyni tyttö Pieni piika piiskutteli.

Kuuli vanha Väinämöinen Kuuli kummi voivotuksen Lapsen lapsensa surua Keksi vaivat Vaapukkansa Valitusta pienen Vaapon Sanoi jäykillä sanoilla Vappoa toven torujen Lapsen lasta laimennellen; "Etzäs tunne tuhma lapsi Tuota älytöin älyä Ajattele asiaksi Vakautta valtakunnan; Että soata sovinto Arvanlyömätä asiat Kuuen kuninkaan kulungit Vaivat kuuen valtakunnan, Ei ne ratkia rahalla Eikä suoria soatak Summat suuret summauk Ilman soata sovinto, Soan aine aina varma Takaukset tappelullen Toista toimittaa toraksi Viimen saattapi sauksi Vihtoin viikkoiseks vihaksi Kapinaksi kauhiaksi Varmaksi vainon ajaksi.

"Vaan kuin on voitot voitettuna Tapahtunna tappelukset Veittynä veriset miekat, Nähty nälkeä kovoa Vaisaisuuta ja vajoota, Maahan kaattu kansakunnat Toinen toisen voittanunna Ilman voitota itellen Vaivat varsin palkaksensa.

"Sitten silmät aukiavat Havaihtovat hallihtiat Ettei sopisi sotia Aivan tyhjijä aseita Sota solmia sovinnot Sota rauhan suorittaapi Valtakunnallen vakuuen, Toisin on rauha toivottava Rakas rauha rannoillemme Rakas rauha rakkaille; Vaan suomma vakavan rauhan Lujat lupaukset sovinnon, Sovittu sota keolla Tehty miekkamme terällä Tehty aseimme avulla Jouvutettu jousillamme Vasamoilla valmistettu, Rauvan kansa ratkaistuna Urhollisilta ukoilta."

Saatiin sanomat soasta Saatiin sanat Sallisesta Sangarista Sallisesta Taitavasta tappeluissa; Kuuluu kummia tekevän Ihva ihmeteltäviä: Kiivas kimpussa Keolla Julmemp juutasta jutuissa Paljon hiittä hirviämpi Kalmalaista kauhiampi Melutessa miekka käissä; Herettyä heitti riian Vihan viskaisi keollen Torat toiseksi ajaksi. Kaatuneista kahtoi kaikki Veljet kuin vihollisetkin Ouvot omainsa tavalla Kahto kaikkein vajoota Kaikkein tarpeita tapaisi; Kuin havaihti haavoitetun Löysi lyötyjä Keolla Joit oli rauta raaellunna; Tahi maahan tallattuja Ahtauessa ylajettu; Niitä viinoilla virotti Niitä sipautti simoilla Voijellutti voiteilla Otti ommellut Vapolta Kaulastansa kaulaliinat, Nenä riepusa repivi Hienot liinat liesengiset Tilkuiksi tihiät liinat Palaisiks paraat paijat Hienot paijat palttinaiset Annetut anopiltansa Valmistettuna Vapolta Osavasti ommeltuna, Niillä tulvan tukkejaapi; Rinnasta ritarin nauhat Kauhtanasta Kaunistokset Mekosta metalin nauhat Kateista kaijat nyörit, Hipastansa kulta hiihnat; Joilla sievästi siteli Kiinitti kipiät haavat Veti verta vuotavaiset.

Vappo vaitellen vaelti Kulta kukka kurkistellen Heijas helmi heinikossa Koivukkoon kosken luokse Lahelmaan pienen lammin; Lahelmassa lauleloopi, Kuin se tuttuni tulisi Yli järven ystäväni Yli maihen mainittava Sallinen yli saloin; Tuollen suuta suikkoasin Jos oisi suu suven veressä, Tuollen kättä käppejäisin Jos oisi Käärme kämmenpäässä, Tuollen kaulaan kavaisin Vaik oisi kaula kalman luista.

Mehtä vastoopi Vapollen Metän ukko mehtimiessä, "Nyt se tuttusi tuloopi Ennen nähtysi näkyypi Sill on suu suven veressä Sill on Käärme kämmenpäässä Sill on kaula kalman luista." Kuului ruske kuusikossa Mäen alla männykössä Vappo varpoja hajotti Lepän lehtiä levitti Koivun sorppia kohenti Tuomen oksia ojenti Haavan haaroja hajotti Veti pois vesoja tieltä; Merkitäksensä melua Kapina katellaksensa Näki sorian sotian Sota miehen merkillisen Joukon haltian havahti; Joll oli miekka päällysmiehen Jousi joukon juohattajan Väen saattajan sapeli Kortikka komanto herran; Joka sutta surmoapi Mestoa metän petoa, Veri juoksoopi jokena Pirskaapi veri pisarat Hukan tulva huulillensa Kasvoillensa kauniilla Ympäri suloista suuta, Parrallen paraimman miehen Miehen miehiä ylimmän; Kantoi kaulassa metalin Riippui risti rinnassansa, Joss oli kuolema kuvattu Maalattuna maanalainen Kalman luita kauhioita Ripustettu ristikollen Alle Kalman Kauhistavan.

Käissä kärmeen näköinen Saatu letti Saksan maalta Ruoska Ruotista tavattu Puolan pojilta otettu, Joka käissä käpristisäk Joka kääntyi kättä myöten Käppyrään kärmeesksi Sillä surmasi susia Sillä kaatoi karhut maahan Mestaisi metän petoja Säästi miekan miestä vasten Vasten vertaista vasamat Sapelisa sangariillen Jok ei tahtonna tapella Eikä tohtinna torailla, Sitä ruoskalla ropaisi Kerran keski hartioita Kerran pitkin selkä piitä Kolmannen näköä kohti Vahvasti neneä vasten Siitten pani paimeneksi Heitti hevoisten vahiksi Muutti muihen passariksi.

Häll oli kaaret kasvopäissä Naamassa mokommat naarmat, Otassansa oiva merkit. Merkit miekalla hakatut Sapelilla saatettuna Tehtynä terästetyllä Kovan kortikan kärellä Heittääpi heponsa irti Koivukkoon konkorinsa Opottaan oiva ruunan Heinikkoon hyvän heponsa Ruohokkoon ruskoittavan Ite vastaan Vapollen.

Sanallensa Vappo varma Sulhon kaulaan kavahti, Hällen suuta suikkoapi Hällen kättä käppejääpi. Joutuit Joukkavan taloon Saattoi Sallisen tupaan Ammoin tunnettuun tupaan Kotvan outettuun kotiin Joukkavainen jouvuttiisa Lasten kummii kuhtumaan Vaatimaan vanhempia Vaati vanhan Väinämöisen Vaati vanhan vaimoinensa Vaati apen ja anopin Kuhtupi molemmat kummit Jotk oli kummit kummallengin Pappina nimen panossa, Sallinen salollen saattoi Joukkavaisen jousinensa Seuraisi yli selyksen Yli kummun kuusikkoon Kulki kuusikon yhessä Koti korvesta sivuite; Kaatoi Karhun kaatoi kaksi Parven tettriä telaisi Muita lintuja lisäksi Teki purit koivu puusta Renttuvat reen tapaiset Nijo niverä peräiset Pani patvesta kokoon Katajaisen kahvan laittoi Kapilaiksi suo karangot, Lyhyet lyly näreet Jotk oli lujemmat luuta Vati pahkoa paremmat Vahvemmat vati visoa Malja visoa visummat Tuuliis kopria kovemmat Laittoi kahet kannatokset. Karhut kaustoillen asetti Pajuillen paraat paistit Metot keskellen keräisi Pienemmät pinoon päällen; Jotk oli jäämässä jälellen Taikka tiellen tippumassa Niitä niinellä nijoopi Vihta pannoilla paraiten, Taikka konttiisa kokoisi Sumppusi sumsan kielen alle; Riippui vielä viilekkeissä Jotk oli jälellen jäänyt Eikä soplihtaan sopinna; Vappo istu ikkunassa Lahjuksia laitteloopi Vaan ei valmistuk tekonsa Soristauuk sormikkaansa Lapaisensa laaullensa Langat hällä hämmentyypi Puikot putoovat käsistä Nieklat nieklojan näpistä Hyvän hymmin hyppyisistä, Silmät sihtoovat pihallen Tapailekset tanhuallen Veräjällen vääntelekset Josta outtaapi omansa; Outti päivän päästä päähän Auringon alasmänössä Outettuu kotiin koiti Ilmautupi illan suussa Tuli tultua hämärän Taluttapi tammoansa Kulettapi kuusikosta Kaik oli hiirakka hiessä Vesi herneessä heponsa Vaahtevana vaalakkansa Vesi tippu tiilarista Kannakkeista karpalona Helminä hevon kylestä Kuin kuletti kuusikosta; Korventakoa kotiin Kannakkeissa karhu kuorman Joss oli lintuja lisänä.

Kututtuja kulki paljon Kulki kuhtumattomia Kulki kuokka vieraita, Varttuus vanhan Väinämöisen, Tapa Joukkavan talossa Koria kututtu vieras Kututtuja kuhtumatoin Koriampi heijän koissa Toiset askelin ajoivat Nuoret nuotreilla jaloilla Vanhat keppiinsä varassa Sallinen oli saloa Kuhtununna kymmen kunnan Kuuluisia kumppania Yllyttännä ystäviä Toveriinsa toivonunna Hänen häihensä tulevan. Kulki kututut sotiat Toivat toisia keralla Toiset kantoi kanteleita Toiset torvia ilollen Sarvet vaskesta valetut.

Oli kaikillen olutta Viljoin viinoja makeita Mettä melki puolikoita Oli paistia paraita Talkkunaa tavalla maamme Taplikkaita tähteiksi Paljon paistettu varoillen; Ken suvahti sullsinoa Kellen piti piiraisia Kellen keitin piiraisia Kuka talkkunaa tapaisi Rasva rieskoa rakasti Kuka kukkoja suvaihti Kaikellen oli Kahtalaiset Kalasta kalan leveiset Liehkemmät sian lihasta, Rohkeet tungeksen rokallen Kainut kaalillen asettui Rokkoo maahan roiskattin Kaattiin kaalia lavallen, Läikkyi maito lämmitöstä Vapoilla vait varoilla Emännällä eine maljat Joilla liemiä lisäisi Joilla einettä enenti Ahkerasti ammentaapi. Ei ollut jouten Joukkavainen Eikä Sallinen Sanoita Kehoittaissa kestiänsä Yllyttäissä ystäviisä Nautiintoon naapuriisa. Ken ei sietännä simoja Vielä viinoa suvainnut Osannut olutta juuva Sillen Kaljaa kaaettiin Oli vaassoa varoilla Makee marjoista katajan; Oli tehty teppovettä Hapan maitoa haettu; Mikä mitäkin suvaihti Kuka kutakin halaji.

Ilohtipi kaikki kansa Ilohtivat iltakauen. Lyötiin koppia kovasti Linnaisilla liehuttiin Soitti paimenet somasti Sarvillaan saalla lailla Viisiin viiteen kymmeneen Toiset torvilla torisi.

Paras vieras Parviainen Jok oli opissa ollut Pomporissa poika miessä Taitoi maaliman tarinat Lystit laulut lauleloopi Monin kielin mongertaapi Vielä tanssi taitavasti Vieri ketränä keolla Pyöri pyöränä pihalla Tasaisella tanhualla Eissä rappusiin ratassa Mäen alla määlihtänä; Neuvoi sitten neitosillen Parviainen pantti leikit; Vaan kuin vaati palkintoa Lunastusta pannun pantin Suuta suikata tapaisi, Pakenivat Parviaista Pojes pojista mänivät Ylös ehtivät emänsä Varaksensa vanhat eukot Tutut ämmät turvaksensa Ettei tarvita tapoja Tapoja tavattomia Ottook outoja opiksi Vaarallisia valita.

Ite vanha Väinämöinen Lauloi lauluja somia Toivoi onneja totista Suopi suosio suloista Saattain Sallista tilallen Untoiseen uutimeen Jossa Vappo vaipan alla Peittäin silmiisä perite Outti kauvan Outettua Outti viikon viipynyttä Outti sulhoa suloista Outti miestä oivallista Outti onnesa osuutta Outti toivosa totuutta.

Nuoret nukkuvat uneen Vanhat vaipuvat levollen Vaan ei vanhoja nukuta Aamuisella aivan kauvan Valppaat on vanhat vaimot Virkut viisaat emännät, Kuin on mielessä mitään Tesmällensä tehtävätä; Nostattivat nuoren muorin Vapon saivat valveillen Kaasottivat kaunokaisen Lakin päähän laittelivat.

UNI

Kaavailtu Oehlenschlägerin Uniin Mukaan.

J. F. Lagervall

Viipurissa, 1831.

Imprimatur:

J. M. af Tengström.

Kuin kuleksin kuutamella Osotuksella Otavan Niin en kahtonna katala Älmämielinen älynnyt, Huolessani huomannuna Enkä tuhma tuntenunna Kehnopäinen Keksinynnä Tokahtinna toljosilmä, Niitä Maita Maailmoita Sitä Sakeeta Saloa, Kuhun Kuu minun kuletti Minne osotti otava Saattoi vanha Saattajani Kuulu kulku kumpanini.

Yön mänetin mättäällä Kuluttelin Kuunvalossa Tähen loistossa lopetin Umpi lammin laiteilla Valo Auringon avitti Aamun tulo tunnustella Päivän terä tiettäviksi, Että olin eksyksissä Olin Sakeessa Salossa Yksin yöni viettänynnä Murhannunna mustat tunnit.

Vieri Silmäni Siniset Pilven näköiset näkimet Kyhkyisen kynän näköiset Siirtyi kiini Silmän kannet Painu kiini paksut luomet, Uuvuin raskaasen uneen Korsauksiin koviin, Kantoit unen kakkiaiset Kantoit kaupungin turulle, Kaupungissa kauniissa Pesässä peri Somassa Kaikki kalut mullen kuului Kaikki kartanot minullen; Kaikki käviit käskyjäni Asijoitani ajoivat, Minun mieleni perästä Tapaisivat tahtoani Toimittavat toivoani Mieli halua hakivat.

Linnani likellä seiso Seisoi keskellä ketoa Kaunis kartano kajotti, Katettuna kauniisti Katto vaskesta valettu Kuparista kuuratusta Kasarilla kaunistettu Kulta juormuilla kuvattu; Vielä rauvasta raketut Vesi rännyt räystäissä; Ikkunat iloiset nähä Lasit kauniit katella Kuumoittivat kuunvalossa Pimiässä pitkän matkan Loistiit loittoa Somasti Ankarasti auringossa.

Seinät selvästä kivestä Ruskialan ruukin luota Savotasta Saatettuna, Sisästä tina Silatut Mahtavasti maalattuna Paksuimman paperin päälle Kummallisia kuvia Joita peitti suuret peilit Lasi-liinat liikutteli.

Istuimet punaista puuta Tuolit tuovut Pietarista Penkit suuresta Pesästä Yli Laatokan Laverit.

Laessa lasiset ruunut Joissa kynttelit kytivät Valon aineet asuivat, Paistoivat tali palaiset Vaksiset valoa antoi, Antoit aivan Suuren leimun Valon vankan vaikuttivat, Liekin liehkiän levitti Öljy yöllä maatessani Lamppu Laijalla lavani.

Uunit tehyt aivan uuvet, Savun saattajat raketut, Upo uuvet uunin ukset Ovet aivan oivalliset Ovet vaskesta valetut, Henki reijät heitettynä Lävet pienet lämpymällen Varustettuna varillen. Sillat Sini Maalattuna Kummallisesti kuvatut.

Olin aivan onnellinen, Olin riistasta rikassa Varsin varakas elosta, Oli kullat kukkarossa Oli taskussa tavarat Housu säkissä hopeat; Riippui ristit rinnasani Paistoit tähet täyelliset Välkyivät moni väriset; Kauniisti Kaulaani Silkki Nauhoilla siotut; Ansiosta annettuna Ennen tehyistä teoista Laillisista laitoksista; Ilman liian liukastoksen Varsin valskita valeeta Ylenpaltisen pakinan Kahen kielen Kantamata; Syytöintä Sysäämätä.

Kuin oli kaunis Kauhtanani Kuinka Puhtaat pukeni! Oli rikkaan rimennot Housuissa hopia Nyörit, Miekka vyöllä mieltä myöten Kaksi Kannusta jalassa, Haukan höyhenet hatussa Hipassani kulta hiihnat Silkki nauhoilla Siotut Keltaisiin Keträksiin.

Ystävänäni ylimät Sukulaissa Suuret Herrat Virka miehet viisaimmat; Morsiammeni monesta Kaikkein Kauniimmaks katottu Nätimmäksi aina nähty Siviäksi Silmitetty, Aina arvossa pietty Aivan hyviltä avuilta Suhteen Suuroisen Sukunsa joka Soitti Soriasti Kauniisti Kanteletta, Noilla Sormilla Somilla Nätimmillä näppilöillä Kielet taijolla tapaisi.

Ilo impini ihanan Soitto Soman Piikaiseni Hymmin hyppyisiin hyminä Soittonsa Sana Sovitus Laulu lapsen lauhkiamman Minun mieleni ilautti; Syvän toivosta Sytööpi Rinta riemusta palaapi Aivot ailahti ilosta Veri Suonissa sulaapi Nääntyypi minun näköni Huonot Silmät huikenevat, Enkä jaksa ensinkänä Kanta kaikkii onnejani.

Havain hakoa halaillen Sylin Määräten Mätästä Suuellen Suloa Maata; Kulta kukkaroo hamuillen Keksin ketun kärmeeltä Nahkan Maalla Matajalta Sitä koprat kopristeli Sitä näppini näpisti Sitä hyppyiset hyväili Tuo oli typöisen tyhjä Eikä hohtanna hopiat Enkä kuullut kultaisia Enkä rautaista rahoa Enkä tinaista tipoa; Etin oman ympäryksen Tapaisin omat taukset Kaivoin oman Karmanani Etin eväs konttijani Sumsoani Suinailin; Ei ollut eineen apua Ei millä ruuallen rueta Särpimeksi Säästettyä; Taskut tyhjät tavaralta, Kaik oli katottu ennen Kaikki ennen Kaivettuna Turhin tuhlattu eloni Hävitetty häiriöllä; Nälkään olin Nääntymässä, Kova Surma kohti seisoi Jaloin kaksin kalmalainen, Kova Kuolema näkypi, Etin Moista Morsianta; Etin ystävää ylintä Ankarata auttajaani, Tuo oli Paikalta paennut Loittoisaksi loikastunna Eikä jälkee jättänynnä Kunne kulkea perästä? Eikä merkkiä metässä Jost oisin osannut tietä Mistä armoa anoa? Leipä palaista pakota Mistä saaha Saappaia? Kuka kengät kenkkejäisi? Kuka Paijan Paikattoman Repaleen reijättömän, Joka peittäisi peräni Joka Sorkat Suojeleisi Varjois Vahtani vajavan; Kuka kuhtuisi tupaansa? Kuka korjoisi Kotiinsa? Kuka Saattaisi Saliinsa? Suojeleisi Suojissansa. Karhu kahtoopi metästä Vesasta verinen Ukko Kuurupi mettän Kuningas. Metän ukko uhkoapi, Heti käyvä hengen päälle; Pahoin ilves irvisteli, Susi Suruni lisäisi, Pienet peot pelkoani, Konnat Korvessa kutoivat Korvissani Korsutteli, Sammakot Savipurossa, Ristikkoon rinnalleni Oli matanna Matoja, Tuuli tuonnut toukasia; Onki lieroja letissä Kaivelivat kasvojani, Kaksi kaulalla mateli Kaksi kaivoi Sieramia, Suurin Suuta Syyhytteli, Ukon Koira korvijani Karva hurtta huulijani. Povessani mykrä potki Vesi mykrä myrkyllinen Vieen hiisi hirvittävä Sisiliskoja Sisällä. Itku seurasi iloa, Ilo muutti muotoansa Muuttui mustaksi Mureeksi.

F. L:ll.

Tässä kielen murteessa on monessa Sanassa aa ee ii oo yy ää ja öö luettavat eritäin toisestansa ja ei niin kuin kaksinkertaiset (Diphtongit) esimerkiksi:

Mättä-ällä ei Mättäällä, Kova-an ei Kovaan, Kauni-issa ei kauniissa, ja niin edespäin. Senjälkeen kuin ulospuhe värssysä vaatii, ja johonga Monessa maanpaikassa Värssyntäytöksi lisätään yksi liika h, esimerkiksi:

Mättähällä Kovahan Kaunihiissa.

Harvoin sanotaan Mailma Mutta Maalima.