TAMPEREEN KAUPUNKI

Historiallisia ja tilastollisia tietoja koottuina ja kirjoitettuina

Sen Satavuotis-Juhlan muistoksi 1 p. Lokakuuta 1879.

[Karl Otto Johan Blåfield & Henrik August Reinholm]

Tampereella, Emil Hagelberg'in ja Kumpp. kirjapainossa, 1879.

Nämät lehdet on kirjoitettu, jotta muutamat vanhempien aikojen muistot unohduksesta säilyisivät ja jotta samassa moniaat nykyisen ajan tiedot, joita ei ole jokaisen helppo hankkia, saatettaisiin huomioon. Koska ei valmistavia kirjoituksia ole löytynyt, ja aineksia on täytynyt kerätä monilta eri haaroilta kahden viikon lyhyellä ajalla, jota tähän on voitu käyttää, on useita kohtia ainoasti vaillinaisesti käynyt esittää, taikka on täytynyt toisia kokonaan jättää mainitsematta, eikä sentähden ole voitu kielestäkään tarpeellista huolta pitää; joista syistä siis tätä vihkosta sekä sisällön, että järestämisen ja kielen puolesta ei sovi arvostella muuna kuin mitä sen nimi osoittaa: muutamia Tampereen historiaa ja tilastoa koskevia tietoja. Tämän pienen vihon tulee synnystään etupäässä kiittää Tohtori August Reinholm'ia, sekä lisäksi Insinööri Isak Inberg'iä, joka kaupungin ja sen ympäristön kartan on piirustanut, ja Arkitehti Calonius'ta, jonka tekemä Kyttälän asemakartta on.

* * * * *

Suomen vanhimpain kaupunkien ijästä ei kukaan tarkoin tiedä. Tampere ei ole nuoren nuori; onpa kymmenkunta nuorempaa, mutta suurempi osa neljästäkymmenestä on sitä vanhempia. Päästyänsä Lokakuun 1:nä päivänä 1879 sata vuoden vanhaksi, Tampereen kaupunki, Satakunnan kukka, iloitsee siitä, että se kunnialla on lapsuudestansa kasvanut täyteen miesmittaan. Jakson jaksettua, se tuntee velvollisuutenansa ilmoittaa, miten ja millä se vähittäin on karttunut. Tampereen kaupungin etuisuus tulee erinomaisesti sen hyvästä asemasta. Se on etuisasti sijoitettu molemmin puolin Tammer-koskea, jonka kautta iso Näsijärvi laskee Pyhäjärveen. Tähän länsi-Suomen vesistön sydämeen Näsijärven vesisuoni tuo vedet Pohjanmaan rajoilta pari kymmenen penikulman päästä; Pyhäjärveen taas, jonka ympäri Pirkkalan pitäjä on, yhtyvät lisäksi kaikki vesisuonet kaakkosesta päin Hämeenlinnan takaa, ja Kokemäen valtajoki purkaa kaikki nämät vedet valtamereen, osottain kaupan ja kristillisen sivistyksen kulkutien meren rannalta sisämaahan. Päästyänsä itse muinaisten Pirkkalaisten suuren kaupan sekä kristeyden onnen perilliseksi, Tampere jo on jalosti sivistyksen kannattanut koko Hämeesen. Pohjanmaan rajoilta saakka tätä vesistöä myöten mereen asti maakunta Tampereen ympärillä kutsutaan Satakunnaksi. Jos maakansalta kysyt Satakunnan ja Hämeen erotusta, saat vastauksen: "yhtä Hämeen maata tämä lienee," ja niinpä se alusta onkin. Satakunta on muista syistä tullut lisänimeksi. Niiden raja on mielenmääräinen. Häme on oikein sanottu sisältävän Yli-Satakunnan, mutta kylläpä se ulottui Kokemäen joensuun asti. Koko tämä Hämeen Satakunta sitten tehtiin Kokemäen linnanlääniksi, jota yhdistettiin Turun läänin kanssa, jättäin Satakunnan nimen perinnöksi ainoastaan läänin kihlakunnille. Satakunta myöskin valtanimeksi päästyä, koetti itäistäkin Hämeenpuolta anastaa, sillä jo Hämeen rajoitus-vuonna 1415 mainitaan Satakunnan nimi ulottuvan Savon-, taikka Lappeen-, taikka kumpaisenki rajaan astikka. Nimeä Satakunta (Sattegund) voisi, samoten kuin monta paikkakuntain nimeä on lappalaista syntyä, kenties lapin kielestä johtaa, ellei se paremmin ole johdettava jostakusta sata-luvusta Pirkkalaisten kesken. Entäs Tampereen nimi? Ellei se Lapin kielestä syntynyt, voisi sen johtaa "Tamperpäivistä" (Tamberdagar), jotka paavinaikana yleisesti vietettiin. Ne olivat: 1:n paastosunnuntain toinen päivä, keskiviikot heluntain-, syys-ristimessun- ja kolmannen adventtisunnuntain perästä, ja heluntai-viikossa oli tamperlauvantai. Niitä oli siis yksi kuhunki vuoden aikaan, ja niiden vietto vastasi joksikin Satakunnan runtuihin. Kun muinoin kirkkopyhiä sovitettiin markkinoihin, olisi todennäköistä että Tampereen nimi olisi tamperpäivistä; mutta Tampereen markkinapäivät eivät näytä hyvin vastaavan runtupäiviin. Pyhäristin pitäjässä löytyy Taaperniemi, Paimiossa töllit Tampere ja Timperi.

Hämäränä aikana Satakunnan nimi pilkahtaa Pirkkalaisten vanhan kauppaliikkeen välistä, joilla Kokemäellä oli pääpesänsä, Pirkkalassa vahva liike-paikka. Ne Suomen kuninkaat, kun Nokiassa mainitaan, olivat mahdollisesti näitä kanppapäälikköitä. Kauppamiehet kansoja hallitsivat ennenkun kristeys sen saatossa tuli. Pirkkalaisten valta oli suuri kaikissa asioissa ympäri Suomenmaan. Wuonna 1374 Satakunnan asukkaat (s.o. kauppamiehet, Pirkkalaiset) kaikki ja kukin olivat määränneet käräjänsä eli kokouksensa Kokemäen kirkolla, päättämään kaukaisten Kemin ja Iin kappelikuntain, s.o. Suomen ja Ruotsin piispain alueesta. Heidän mieslukunsa taikka eri kauppakuntiansa lienee luettu sataan asti. Siitä nimikin Satakunta. Niiden kauppamiesten perintönä on Satakunnan sinetti, pyhän Uotin (Uolevin) kuvaus tappajansa polkein, eli Ulvilan Wanhankylän kirkon sinetin kaltainen. Pirkkalan Wanhan pitäjän nimi on Pirkkalaisista. Ali-pitäjät Hämeenkyrö, Wiljakkala, Kangasalusta, Karkku lähettivät vahvasti uutisasukkaita Näsijärven ympäristöön. Ne asuskelivat harvassa ja hajallaan sekaisin Lappalaisten kanssa ja laskettiin vähittäin verolliseksi. Asuntalaiset Pohjois-Keuruulla maksoivat vielä muistinaikaan veroa Kiiliäiselle Mallasveden rannalla, Ruoveden Rikala oli kotosin Lempäälän Rikalasta, Pirkkalan Piispalalla oli kalavesi, metsänpalsta ja verotölli Ruovedellä j.n.e. Siirtolaisia yksin Pirkkalasta luetellaan 1564:n verokirjoissa 27 kyläkuntaa 36:lla talolla; ne asuttivat enimmästi Ruoveden puolen, joka kasvoi kirkolliseksi pitäjäksi 1565. Papit aniharvoin niillä kaukaisilla seuduilla kävi, eri kirkkomaita siellä täällä laitettiin. Useimmasti ruumiitansa toivat veneillä pitkin Näsijärveä Pyynikin eli Piispalan harjulle ja kantoivat sen ylitse Pyhäjärven rannalle, josta sitte kuljettivat Pirkkalan kirkolle. Sanotun harjun ylitse kävikin vielä viimeisellä vuosisadalla vähäisiä teitä eli polkuja, joita kutsuttiin "ruumiinpuntareiksi". Toinen vanhempi kirkkotie "ylivetisille" oli Tammerkosken itäisellä puolella: laskivat veneitänsä Naistenlahteen Näsijärven rannalla kosken harjun takana kuivettuneen kosken haaran suulle, kävelivät sieltä vaatemytty kourassa paljain jaloin Naistenmatkaan, joka on kylä nykyistäkin Pirkkalan pitäjää ja sieltä Pirkkalan vanhalle kirkolle. Tämä oli morsianten ja tyttöin kirkkotie. — Wanhain pitäjäin syrjäiset kulmakunnat lohkesivat eri pitäjiksi. Pirkkalassa niitä oli siihen aikaan kun Kivikirkolla seurakuntaa ensikerta mainitaan, 1540, nämät neljä: Pirkkala, Messukylä, Takahuhti ja Keijärvi. Messukylä ynnä Takahuhdin kanssa sai "Kivikirkon" nimen erotukseksi "vanhasta kirkosta" Pirkkalassa, joka on aina ollut puinen, kunnes 1828-38 uusi kivinen sinnekin rakennettiin. Messukylä erosi omaksi pitäjäksi v. 1636, ja tästä taas on Tampereen kaupungin seurakunta eroitettu. Mutta v. 1540-50 Pirkkalan pitäjän Messukylän kulmakunnassa oli:

Messukylä…………………….. 31 taloa. Otavala ……………………… 31 " Tamperkoski…………………… 14 " Laiskula……………………… 5 " Pyynikkilä……………………. 2 " Hatanpää……………………… 3 "

W. 1563 Tamperkosken taloja oli: Skyttä, Kurila, Kuotti, Laiska ja Pyynikä.

Säilynyt on laamanni Juho Nuutinpoijan (Kurki) tuomio Kokemäen kartanossa tiistaina jälkeen 2 sunn. paastossa v. 1539, jossa riita on ratkaistu Tammerkosken kyläläisten ja Messukyläläisten tilusten rajasta. Raja päätettiin käymään Kalevankivestä Otavansiltaan, siitä "Wehnoen" siltaan, ja siitä Sääksjärven ojallen. Sama tuomio, joka tähän asti on vanhin asiakirja, kirjoittaa mainitun kylän nimen: Metzäkylä ja Mezsäkylä, ja kun pitäjän nimi nähtävästi on otettu kylästä, näkyy selvästi, ettei pitäjän nimi ole otettu "messuamisesta."

Tampereen koski on ahtaaksi ja kuohuvaksi supistettu kahden harjun väliin. Länsipuolella on Pyynikin harju, jonka puitten välistä on kaunis näköala yli Pyhäjärven saarineen. Kosken itäisellä puolella vastapäätä nousee Kalevankangas, kolme virstaa pitkälle itäänpäin Wuohensiltaan asti, tasaantuu sitten avaraksi kentäksi Kivikirkon kirkon kohdalla, ja keskikohdalta Kalevankangas on korkein. Maantie vanhuudesta kävi pitkin sen selkämää, nyt sen alipuolella rinnakkain. Hirmuinen kivi vanhan harjunpäällisen tien vieressä kutsutaan Kalevankiveksi. Kalevan pojat vielä ovat pysyneet hyvässä muistossa. Heinän niitossa olivat ripsat; niittäessään "heinää niin kaukaa kaatui, kun vikatteen kahallos kuului." Kankaan takana on Takahuhdin kylä (alkuansa Metsäkyläläisten huhta). Kun Pylsylän haltiaväki lie suututtanut Kalevanpojan, niin hän kerran täältä nakkasi kauhian kivimöykyn heidän pellolle. Sen alle pusertuivat kylväjä isäntä, emäntä, joka sitkainta veti, pari härkiä ja puoli tynnyriä rukiita. Harjun eteläisellä jyrkemmällä puolella on helavalkeita poltettu. Sieltä näkee yli koko Tampereen kaupungin ja hyvän osan Pyhäjärveä.

Wanhin kartta Tamperkosken ratsuvelvollisen säterin ja Tampereen kylän tiluksista, Isakki Lithov'in tekemä v. 1738 näyttää sillan läntisellä kohdalla Tammerkosken säterirysthollin eli kartanon, vastapäätä yli sillan Skyttälän talon. Tästä tienhaara käy eteenpäin neljän töllin välitse ja sivutse, toinen kääntyy Wiinikkaan ja Pirkkalaan päin. Skyttälän pohjois-puolella Erkkilän talo on kosken rannalla, siitä itäänpäin Siukolan talo. Niiden rajamaa Takahuhdin kylää vastaan oli Tampereen kylän pahoin turmeltua kaskimaata. Wiinikka-joen pohjois-rannalla tien vieressä oli kehrukoulu [Elmgren, Histor. Arkisto V.], alempana samaa rantaa Wiinikan talo; vastapäätä yli joen tie kävi Otavallan kantta ja samalla rajapuolella Nekkala ja Järvensivu oli; Hatanpään rustholli niemessään. Kosken sillalta maantie kävi länteenpäin läpi säterin ja Pyynikin aputalon maan etelätse pientä vuoren nyppylää, n.k. Tuulensuuhun nykyisen Kauppakadun läntisessä päässä ja sillä kohdalla oli vastakkain kaksi peninkulman tolppaa. — Wanhat sanovat: "Wenematkasia silloin oltiin, selkähevosilla kaitoja huonoja teitä harvoin ajettiin ja pieniä kuormia Turkuun vietiin."

Historiallista Tampereen ympäristöltä on se, että tieten ensimäinen löytö, josta on Suomessa kirjoitettu, on se minkä maamittari Daniel Hall professori Gadd'ille kertoi löytäneensä v. 1762, kolhon palasia lapinrauniosta Näsijärven Reuharin saaresta Niemen rusthollin nokassa Tampereen edustalla. Muistetaan Nuijasodan miesten täällä käyneen, ja että talonpojat siinä sodassa nuijilla ja lingoilla voittivat Puolalaisia Kangasalustalla Pälkäneen-puolisella Kiehelänharjun syrjällä. Kun ison vihan sodassa Wenäläiset ei päässeet yli Kostian virran, tekivät he Pälkäneen Äimälän kylässä tupien hirsistä lautan, millä pääsivät puolen penikulman matkan yli Mallasveden Mälkkilään Ruotsin väen niskaan. Wenäen kenrali, ruhtinas Galitzin, sitte Raholan ja Kaarilan pelloilla piti leirinsä ja läpi pitäjän vaelteli kummingin vv. 1713-1719. Muistona heistä on mutaan vajonnut kivisilta poikki Sikojoen Pirkkalan pappilan ja Walkkilan välillä sekä nimi "sotaplassi" Walkkilan niitulla. Samasta ajasta lienee Piispalassa vähäsen Tampereen puolella siitä tiehaarasta, joka menee Harjuntaustan kyliin, kolmetahkonen patteri.

J. J. Roth'in sissimiset 1808-vuoden sodassa Näsijärven vesistössä ovat kansan muistossa. Lapuan tappelun perästä lähetettynä 40 miehen kanssa, johon lisäksi talonpoikia tuli, Roth heinäkuulla Ungehkiven tykönä, Ruhalassa, Wisuvedellä Wenäjän kenralin Rajevskin kaikki muonakuormastot kaapaten pani Wenäjän suuren sotaväestön pahimpaan pulaan. Wangittuja upsieriä, sotamiehiä ja ryöstötavaroita hän vietti Soukonsaareen sekä päämajaansa Onniaan, joka siitä kantaa nimen "transporttisaari". Korpralinsa Spoof'in hän 23 päivänä lähetti Tampereen siltaa hävittämään, ja hän jo Mustalahdessa souteli, mutta Wenäjän majuri Judenieff sai kanunanampumalla rantatöyrältä kuitenki estetyksi. Ihmeen nopiasti Roth Lapualta tuli, yhtä nopiasti hän jo elokuun 10:nä päivänä taas oli Kauhajoen tappelussa. Hän kuoli elok. 31 päiv. 1839 ja on hautansa päälle Teiskon kirkkomaalla rauta-ristin saanut. — Sukkelat ovat sodan sattumukset. Samassa sodassa oli jossain näillä paikoilla eräs vihollisten upsieri kiikarillansa tiedustelemassa mäellä vähä matka miehistänsä. Tätä pari suomalaista soturia huomasivat. "Entäs kun koettaisimme hiipiä hänen päällensä takapuolelta." Joutuivatkin; hätähätää upsierin suulle tukko, toinen konteista suolapussina saalistansa kantamaan pois, toinen varoksi jos huomaittaisi. Heidän tepposensa hyvästi onnistui, upsierin saivat siepatuksi melkein hänen väkensä keskeltä. Se upsieri sanotaan olleen Aleksanteri von Benckendorff, keisari Nikolai I:sen lapsuuden ystävä, joka sitten v. 1844 ministerinä kuoli 61 vuoden ijässä. — Mitä Paavo Nissinen kertoo kuuromykän Eek'in kidutuksesta on tapahtunut nykyisessä Finnen talossa Tampereen torin varrella.

Tampereen paikkakunta on vasta nykyisin vähitellen päässyt kokonaan irti metsäpetojen vallasta. Wuonna 1559 asetettiin susikuoppia (ulfstugor) Piispalaan, Keijärveen ja Tammerkosken kartanoon ja 1613 uudistettiin metsästyssääntö asettain otusha'an (djurgård) ja nahkakammarin kartanoihin, joita Tammerkoskikin oli. Wirkamiehiä niissä oli monta. 1821 oli Tampereen molemmin puolin suuri hirventappo ja talvella 1832 sanotaan Kitusen Martti, koko Suomen suurin karhunampuja, hirvein loput ampuneen Näsijärven Koljon saaressa Teiskolan alla. Erkkilän maalla, aivan likellä kaupunkia, nähtiin 1840-paikoilla emäkarhu kahden poikansa kanssa, 1863 susi söi koiraa itse kaupungissa ja 1868 kaksi sutta saatiin susikuopasta aivan lähellä kaupunkia.

Ryytimaan-viljelys Suomessa oli yleisesti alhaisella kannalla. Hallitus antoi v. 1748 ensimäisen käskyn perunan-viljelemisestä, ja Turun Talousseura tämän sataluvun alussa jakeli, pait muita, Teivalan isännän, luutnantti v. Becker'in kautta, siemenperunia; mutta kun Hatanpään herra, saman seuran kehoituksesta, myöskin koetti perunaviljelystä Messukylän pitäjässä puolustaa, niin pitäjäläiset julkisessa kirkonkokouksessa kovasti ja yksimielisesti, niinkuin monessa asiassa vieläkin, vastustivat, kun eivät kehoituksessa nähneet muuta kun Herrain joutavia vehkeitä. Siihen aikaan kansa oli lahjoitusten ja houkutusten kautta kehoitettava syömään tätä uutta kasvia. Kaarilan kartanossa Tampereen lähessä oli kuitenkin Suomen ensimäisiä kasvistoja, jossa monta harvinaista ulkomaan-kasvia ja hedelmiä vv. 1762-1787 viljeltiin. Isäntänä siellä silloin oli Pehr Adrian Gadd, professori ja ekonomitirehtöri, Pirkkalan pitäjän lapsia, jonka väsymättömistä toimista Taloudenseura, hänen kuolemansa jälkeen, v. 1798 perustettiin. Tampereen uusi kaupunki ei vielä paljo ymmärtänyt Gadd'in istutuksia ja kukkia ottaa oppiaksensa. Pari kymmentä vuotta myöhempänä oli kuitenkin välskäri Pihlman'in talon asemalla, joka sitten oli kirjannitoja Lemlinin talo ja nyt on Seurahuone Kauppatorin varrella, hyvin korjattu kasvimaa eli puutarha, jota kaikki kävivät ihailemassa samaten kun nyt von Nottbeck'in kauniita istutuksia. Wiimeisellä vuosikymmenellä Järvensivun maatalossa asuva venäläinen kasvitarhuri tuopi kaupunkilaisille kaupaksi kasvisyötäviä.

Kun v. 1604 "ilkiä Iharin koski saattoi Sarsan vaivaiseksi" s.o. yhtäkkiä sieltä hävitti sen toistakymmentä myllyä, Tamperkosken myllyt kaiketi siitä hyötyivät, jauheita saivat. Ison vihan aikana Wenäjän sotaväki tullessansa useasti ihmisten myllyjä hävitti, nähtävästi Tampereellakin. Kun useammassa paikassa silloin vielä käsikiveillä jauhettiin, ja Wenäjän sotaväki moneksi vuodeksi jäi Tampereen ympäristöön majailemaan, niin jauhamisella vaimoja kiduttivat. Haiharan vainiolla majaileva väki pakotti talonpoikia sinne tuomaan yhdeksän paria käsikivejä ja talon emäntä sai vastata jauheen valmistumisesta.

* * * * *

Koski on Tampereen kaupungin valtasuoni ja elättäjä. Se käyttää enemmän ja tärkeempiä tehtaita kun mikään muu koski Suomessa. Järvet yli- ja ali-puolella ovat kaupungin liikkeen kannattajia. Etenki suuri Näsijärvi kosken ylipuolella on monenlaisen onnen jakaaja Tampereelle. Sen ympärillä on 7 pitäjää, kaikki vanhan Pirkkalan tyttäriä. Kosken niskasta pääsee ylöspäin soutamaan kaikkiaan 15 penikulmaa: Muroleen on 4, Kauhtuun Ruoveden kirkolle 6; siitä eteenpäin on kolmatta penik. vesikulkujakaukseen, nimittäin itäänpäin Filppulan ja Mäntän kautta 5 1/4 pen. Keurun kirkolle, luoteesen taas pääsee runsaasti 7 penik. edemmäksi, ensin Tarjannetta Wisuveden pysäyspaikkaan, siitä Wisu- ja Waskivettä Wirtain kirkolle, ja tästäkin pohjosempaan on Toehvettä ja muita järviä myöten veneillä ja proomeilla kuljetus. Suurin selkä on Tampereen ja Kurun välillä. Näsijärvi loi v. 1878 jäänsä toukokuun 12 päivänä, oltuaan jäässä 4 kuukautta 7 päivää. Wähimmän aikaa, nimittäin 3 kuukautta 24 päivää, se on 42 vuoden sisällä ollut jääpeitossa ainoastaan v. 1848. Kaikista pidemmän ajan se oli ummessa ja jään vallassa talvella 1866-67 eli kokonaista kuusi kuukautta ja kuusi päivää. Näsijärven vedenpinnan korkeus taikka mataluus on suurta vaikutusta koskelle, tehtaille, koko kaupungille. Syksyllä 1842 vesi koskessa oli matalampi kun mitä vanhimmat muistavat milloin olleen. Kesällä v. 1843 pumpulitehtaan isäntä asetetti kosken yliseen suuhun vesirajanmerkin, jaettuna asteisiin engl, tuumassa luettuna, ja 0-pisteellä merkittiin se paikka, jonka alapuolella vesi ei ole luultu laskevan. Wuosina 1843-1866 huomattiin korkein vedenkorkeus olleen 49 1/2 tuumaa, alhaisin 5 3/4 tuumaa 0-pisteen alapuolella, niin että suurin erotus korkeimman ja alhaisimman veden korkeuden välillä on ollut 55 1/4 tuumaa. Weden korkeusnäyte vuoden eri aikoina niinä vuosina on luettava Tampereen Sanomissa 1866 N:o 29. Pitkälliset sateet eli suven kuivuudet ovat ainoastaan hyvin vähän vaikuttaneet veden nousemiseen eli laskemiseen. Tampereen koski kun kuuluu Kivikirkolle jytisemällä tietää poutaa, kihisemällä sadetta. Kaupungilla on suuri hyödytys Näsijärven vedestä jo senki tähden, että juomaveden saaminen, palosammutus, jopa vesisuihkurit huokiasti ovat aikaan saatavat, jahka kohta joudetaan johdeputkia panemaan. Kaivoja on kaupungissa runsaasti ja hyviäkin. Tampereen koski on runsaan virstan eli noin 2000 kyynärää pitkä, ja 100-150 kyynärää leviä, pitkin pituuttansa kuohuvana vilisevä. Näsijärvi on Pyhäjärveä keskimmiten 61 jalkaa tahi 30 1/2 kyyn. korkeempi. Nykyisen puukirkon katto sanotaan olevan Näsijärven pinnan tasalla. Pyhäjärvi, johon koski laskee, on 1 1/2 penik. pitkä, ja ikäänkun kattilanpohja johon kaikilta puolilta muut vedet valuvat, 250 jalkaa eli 125 kyyn. yli valtameren. Koski on ennen mailmassa juossut Naistenlahdesta kiertoon siihen paikkaan, kussa Rongonoja Kalevankankaan syrjää myöden masuunin ta'atse laskee nykyisen Tammerkosken jauhomyllyn kohdalla. Muutamat vanhat miehet ovat vanhemmiltansa tästä "Koukkuniemen" haarasta eli koskesta, joka on ollut runsaasti nykyistä virstaa pitkä, kuulleet. Wähä matka Näsijärven rannalta ovat kivikolu ja vuoret supistaneet veden juoksemasta. Entinen vesiväylä tuntuu siitä että vesi on syönyt ja uurtanut maan pois. Sen laakson pohjan suu on 5 jalkaa yli Näsijärven nykyisen pinnan. Kun vesi salpautui, niin se sai toisen väylän, nykyisen kosken.

Kyrösselkä on noudattanut sanalaskua: ympäris mennään, yhteen tullaan. Sekin ennen Lavajärven kautta purkasi Näsijärveen, sitten Tammer- ja Emäkoskista Kuloveteen; nyt se Kyrös- ja Siuron koskien kautta kiiruhtain suoraan laskee samaan Kuloveteen. Tämä mainio Kyröskoski, jota kaikki Tampereella kulkevaiset vieraat Yläjärven ja Mahnalan kautta ajavat neljän penikulman päässä katsomaan, on 73 jalkaa taikka kaikkiaan 81 1/2 jalkaa korkia. Mutta se on siitäkin merkillinen, että se vv. 1645, 1766, 1840, 1846, 1849, 1857, 1870 syystalvisina pariksi päiväksi on pidättänyt erinomaisen väkevän pudotuksensa, ja muutamia satoja kyynäriä koskea ylempänä liikkumatta seisonut niin että kuivin jaloin on päästy käymään kosken poikki. Syksyinen lumi on sakeentunut hyhmäksi, tuuli sen ajanut kosken niskalle, vähänenki kylmä sakian suhjun hyydyttänyt. Sitten vesi taas yhtäkkiä pamauksella on ruvennut koskena juoksemaan. W. 1782 marraskuussa Pirkkalan Emäkoski (ja siis koko Nokian virta) lakkasi juoksustansa ja hyytyi pohjaan asti, jota ei ole muistettu tapahtuneen 120 vuoteen. Äehtän koskessa Huittisissa on samaa luonnon ihmettä nähty. Semmoista tyrehtymistä Tampereen koskessa ei ole muistoon pantu, vaan sen siaan kaksi merkillistä jäänajoa. W. 1836 tammikuun 5 päivänä monen päivän suojan perästä tuli kova lumen-tuisku joka kesti puoliyöhön asti, kun taivas selkeni kovalla pakkasella, joka kovemmaksi kiihtyi ja lämpömittari 9:nä päivänä näytti 25°-26° asteen kylmää. Näsijärvi jäätyi koskenniskaan saakka ja niin kovaksi että jäätä käveltiin sen ja saarien välillä. Ei ketään niin vanhaa että se olisi jäätymistä kuullut sillä välillä. Pakkasen edellisinä päivinä koskessa oli aivan vähä vettä, mutta se nousemistansa nousi, kuitenkin paljasta siitä syystä että pohjasta tavattomasti jäätynyt koski nosti veden niin korkealle, että alapuoliset tehtaat olivat vi'an vaarassa ja ehkä olisivat hukkuneet, ellei jäätä olisi saatu rikotuksi. Koski oli jäässä koko viikko. Wuonna 1856 tapahtui marraskuussa että Näsijärvi tavallisuutta vastaan jäätyi; sen perästä tuli 17 päivänä tuisku ja ehtoolla myrsky, joka koko yösen ja seuraavana päivänä niin kovasti raivosi, että se ruhjoi palasiksi Näsijärven jään, jonka ankara pohjan tuuli ajoi koskelle ja koskesta alas. Mutta kosken alipuolella se suupui ja salpasi veden, siitä taas kosken vesi nousi tulville uhaten hukuttaa ja pois temmata Renfors'in neulatehtaan ja Lindbergin kylpylaitoksen. Jälkimäisessä vesi ja jäät tekivät suuria vahinkoita, loiskahuttain pois monta kivipylvästä, jotka rakennuksen kannattivat, johtaukset vesi-säiliöihin ja alus-permannot; mutta Renfors'in tehdas ei vikaantunut, sata kyynärää pitkä vesikouru vaan murtui rikki. Kosken toisella rannalla vastapäätä tekeellä oleva Frietsch'in & Comp, tiilinen verkatehdas ei myöskään vahinkoa kärsinyt, vaikka jäät ja hyhmä nousi pari kyynärää yli perustusten, mutta savisotkua varten tehty krana meni vesipeittoon, ja kaksi asuinhuonetta sen alipuolella täytettiin vedellä. Se siinä ihmeellistä, että jääsäikkä, jossa isompia ja vähempiä 4 tuumaa paksuja kappalia oli, tämän tehtaan rannalla oli 10 korttelia paksu, josta voi arvata että jäätä itse koskessa oli kahta vertaa paksummalta ja että se tulvan aikana oli ollut vähintään 6 kyynärää paksu, koska sen vesi useimmissa paikoissa on syvempi. Tulvatessaan vesi ja ajojäät ihmeen äkkiä vuorotellen kohosi ja laski lukemattomat kerrat. Jäitten hyllymistä kesti koko päivän, iltayössä se alkoi vähetä. Ilma tyventyi 19:sta päivästä, mutta kävi kylmäksi. Suuria jäävuoria, ynnä siihen sekaantuneita puuaineita oli nähtävissä, jotka kannattivat ihmisiä päällitse käydä. Semmoista jäitten ajoa ja tulvaa Tampereella ei koskaan ole nähty, vaikka Näsijärvi ja Pyhäjärvi ovat monen muutoksen alaisia. Wiimeis-ajoilla on pari kertaa samallaista jäitten-ajoa nähty, vaan ei niin kovaa. — Lohensaalis koskesta ei koskaan ole ollut suuri. Tehtain telineillä seisoen onkitaan, parhaiten yökautena ryöppypaikoissa, pieni kalanen syöttinä. Noin puolen leiviskäistä saadaan, ei suurempaa. Kun lohi on onkeen käynyt, niin väsytetään kunnes laskee pitkälleen ja "sahralla lyödään" s.o. koukkupää kepillä vedetään ylös. — Helmisimpsukan pyytäjä Tammerkosken kartanolla mainitaan v. 1746; jälkeenpäinki sitä pyyntiä harjoitettiin, ehkä vähäarvoinen se oli.

* * * * *

Waltiopäiväin ratkaisemiseksi v. 1741 oli pantu kaksi suunnitusta venetien johtoon Suomen sisävesistöstä mereen, toinen Helsinkiin, toinen Poriin. Jälkimmäinen voitti; kauppiloita päätettiin asetettaviksi Pispalaan ja Tyrvääsen, Kokemäenjoen kosket 1757-73 perattiin, valitettuin tulvavahingoin poistamiseksi. Mutta mainittuin kaupungein sijaan otettiin ihkaten uusi. Kuningas Kustaa kolmas matkustaessaan Suomessa nimipäivällänsä Kesäkuun 6 päivänä 1775 [Hatanpään kartanossa ja huoneessa joka vielä on entisellänsä] päätti kaupungin asettamista Tammerkoskelle, joka laajain vesien keskuutena sekä tehdasten käyttämiseen koskiveden voimalla nyt oli huomaittu sopivammaksi kun Pispalan markkinapaikka. Samassa kuussa kuningas täällä oleskeli. Waltiosihtierinsä Schröderheim'in kanssa Pyynikillä käydessänsä hän kauniin näköalaan rakastuen sanoi: "Jopa tässä kaikki mailma ja sen kunnia!" Kivikirkon kentällä hän sotaväen katselmuksen piti. Muistetaan kuninkaan siinä tilassa olleen puetettuna vaalevansiniseen takkiin matalalla pystykauluksella, sinisiin lyhyviin housuihin, jotka kuitenkin olivat päällyskengäin peitteessä, mustaan hattuun valkialla höyhen-töyhtöllä. Kuninkaalle esitettiin täällä isonvihanaikainen sotavanhus, valkopää "karolinki." Tulkin kautta hän miestä, paitsi muuta, kysytti: "minkä-näkönen kuningas Kaarle kahdestoista oli?" Wanhus vastasi ykstoikkoisesti: "Kuningas Kaarle näytti mieheltä", kuninkaalle tulkittuna: "Konung Karl såg ut som en karl." Jalomielinen kuningas ei suinkaan tätä pistosanaksi liene ottanut. Hänen lähteissänsä tästä Kangasalustalle neiti Elisabeth Fredrika Uggla, talonpojan tytöksi vaatetettuna, tien vieressä laulun lauloi kuninkaan kunniaksi. Kangasalustan korkian harjun päältä luontoa katsoen kuningas ihastuksissaan sanoi: "Kas, tässäpä varmaan pahanen Wapahtajan kiusasi!" Schröderheim siihen osaavasti kokkasanan pisti: "Teidän Majesteetinne! Eipä täällä, Pyynikillä hän se tapahtui." Hatanpään kartanossa kuningas piti majansa entisen maaherran ja presidentin Hans Henrik Boijen tykönä. Seuraavana päivänä läksi kuningas katsomaan Emäkosken koskea ja maisemaa, söi päivällistä Pirkkalan Penttilän Haukan niityllä, ja matkusti sitte yöksi Huittisten Takkulaan. — Kaupungin alaksi määrättiin vaihtokirjeen kautta 1777 Joulukuun 16 päivältä Tammerkosken rystholli ynnä Pyynikin lisätalon kanssa, joista Hatanpään mainittu herra Boije luopui. Pyynikki silloin verokirjoja myöden oli Laiskolan taloja, toiset tilat Tammerkosken taloja N:o 1:nen ja 2:nen (tämä Nalkkala). Tammerkosken kylän 5 taloa, paitsi muuta, Turun hovioikeuden presidenti Ernst I. Creutz oli 1649 12/12 saanut verovapaiksi ostaa, kreivi P. Brahe siihen kiinniken antanut, ja siitä saakka se tila vastedes oli säterin nimellä, jolla kiinne 1685 3/7 vahvistettiin, kun Creutzin perhe, reduktionista päästäksensä, oli muita talojansa näiden siaan antanut. Wuodesta 1706 Tammerkosken säterillä oli muita isäntiä kaupungin perustamiseen astikka. Säteri-rysthollina se 1698-1778 varusti kaksi Yli-Satakunnan ratsumiestä, ja Laiskolan toinen talo Pyynikki oli aputalona (augument).

Tilusten vaihettamisesta Tampereen kaupungin asettamista varten antoi kuningas Kustaa 3:s Turun ja Porin läänin maaherralle Tukholmasta seuraavan kirjeen:

GUSTAF, Jumalan armosta Ruotsin, Gööten ja Benden kuningas j.n.e.

Armossa suostuttuamme kesäkuun 6:na päivänä mennä vuonna uuden kauppilan perustamiseen Tammerkoskelle ja myös käskettyämme teitä Meidän vahvistamiseksi valita, vaajoittaa ja kaartoittaa niin avaraa asemaa, kun, ynnä tarpeellisen rannan, ranta-aitain ja vesi-laitosten kanssa, tarvitaisi talonpaikkoihin, torihin ja ryytimaihin saman kauppilan perustamiseksi sopivampaan sijaan; niin olette kirjeessänne viimeis-lokakuun 20:nä päivänä sen kaupungin perustamiseksi alamaisuudessa esitelleet presidentti paroni Hans Henrik Boijen omistaman Tammerkosken Säteri-rakuna-rysthollin N:o 81 ja 82 kahta mantalia 70 hopia taalerin 25 äyrin verolla, Messukylän pitäjässä Yli-Satakunnan yli-kihlakunnassa, ja miettiessämme sitä että presidentti paroni Boije on ilmoittanut tahtovansa meidän ja ruunun hyväksi luopua omistamasta säteri-rysthollistansa tilustuksinensa mainitun kosken läntisellä rannalla ynnä samalla kosken rannalla olevan sahan ja lohen-pyynnin kanssa puoli-koskessa sovittuja ja meille ilmoitettuja palkitus-ehtoja vastaan; niin olemme Armossa hyväksyneet sitä teiltä perustettavaksi kaupungiksi valittua paikkaa sekä sen kartoitettua alaa, ja tahdomme presidentti paroni Boijen välipuheisiin ja ehtoihin sillä tavoin suostua, että teidän alamaista puolustusta myöden, ratsumiehen-varustus ynnä säterivapauden kanssa siirrettäköön Tammerkosken kakskertaisesta rysthollista kahteen toisiin presidentti paroni Boijen omistamiin rustholliin Hatanpäähän ja Otavaltaan, edellinen verokirjoja myöden 1 3/4 vanhaa ja 1 1/4 uutta mantalia, 89 hop. taalerin 24 äyrin verolla, toinen 1 mantalia 27 hop. taalerin 12 äyrin verolla, muuttuen nämät kokonansa Tammerkosken kartanon veroisiksi. — Tämän ohessa olemme hyväksyneet, korvaukseksi presidentiltä luovutetun Tampereen säteri-rysthollin kadotettuun veroon, 70 hop. taaleria 25 äyriä, hänelle annettakoon seuraavat teiltä esitetyt ruotu-jakomattomat ruununtalot: Hyhky ja Tyrkkölä Pirkkalan, Hyllilä Messukylän pitäjässä, Saarlahti Teiskon kappelissa, sekä myös Havisevan ruununtalo Kangasalustalla korvaukseksi veroitusoikeudesta Saarlahden talosta, joka jo ennestään on presidentin oma verollinen, kaikkityyni perintötaloin nimellä ja niistä verot nauttia, pait Havisevan talosta, josta paljastaan maantila presidentille on annettava. — Samate myönnytämme, presidentin ehtoa myöden, että Hatanpään ja Otavallan alle pantakoon rysthollin omaksi Paarmanniemen ja Saaren kaksi tölliä Teiskon kappelissa, Kanniston-niminen Tammerkosken alainen niitty Hatanpään tilusten sisällä, Nalkalan töllin kosken itäisellä puolella viljelty niitynpalsta, ja Tampereen kartanoon erittäin kuuluvat vähäiset metsänsar'at Myllynsarka ja Lahdenpohja, sekä Tammerkosken kyläkunnan lisätalon yhteissalon Selkäsar'an metsänpalsta. — Myös siihen suostumme, ettei uuden kaupungin asukkailta yhtäkään jauhomyllyä rakennettaisi vahingoksi presidentin ennemmin rakennetuille myllyille, jotka tähän asti ovat olleet aputaloin veroisina, Tampereen kartanon alle ratsumiehen varustukseksi laskettuna, mutta nyt ynnä saman ratsumies-varustuksen kanssa Hatanpään ja Otavallan alle pantuna. Samassa olemma me myös Armossa hyväksyneet määrätä presidenti paroni Boijelle, hänen anomuksestansa, 30,000 hop. taaleria maksuksi Tampereen kartanon huone-rakennuksista; mitä presidentiltä anottuun helpoitukseen tulee niistä 4000:sta hop. taalerista, kun hän edeltäkäsin on saanut salpietari-keittämön tekohon, olemme Armossa sietäneet, että salpietarin keitto ladoissa löytyvästä mullasta pantakoon Meidän ja ruunun luvulle ja siitä valmistetun salpietarin hinta olkoon presidentiltä edeltäkäsin saadun rahan kuoletuksena, loppu-rahat pyhittäköön pois. — Me annamme päätöksemme täyttämisestä näissä molemmissa suhteissa Armollista käskyä Meidän ja valtakunnan valtio-konttoriin ja sota-neuvostoon.

Muutoin sekä teidän alamaisen puolustuksen johdosta tahdomme Armosta määrätä, että sitä paremmaksi toimeentuloksi ja avarammaksi tilaksi uuden kaupungin asukasten tarpeelliseen karjan pitoon kaupungin osoitetuista taloinasemista liikenevät Tampereen rysthollin tilukset sen asukkailta nautittakoon niin, että niitty ja metsä käytetään laitumeksi ja polttopuiksi, pelto perunan-, humalan-, pellavan ja hampun viljelemiseksi, mutta kaikki muu pellon-viljelys olkoon kielletty.

Lopuksi, kun suostuen presidentin tarjoukseen meidän ja ruunun hyväksi luopua myöskin Tammerkosken länteis-rannalla olevasta Laiskolan Pyynikin perintö-aputalosta, Me, jos se tarpeelliseksi nähtäisi, tulisimme tilaisuuteen vastaisen kaupungin asukkaille määrätä avarampaa maanalaa, kun heille olisi, jos he supistettaisi ainoastaan Tampereen kartanon tiluksiin, ja sen kautta myös kaikki maa kosken läntisellä puolella taitaisi tulla Meidän ja ruunun alle; niin olemme Armossa tahtoneet teitä käsketyksi, Meidän vastaiseksi tutkittavaksi ja määrättäväksi esitellä, mitä vastinetta muista ruotu-jakomattomista ruunun-taloista olisi annettava presidentti paroni Boijelle mainitun aputalon ja siihen kuuluvain verosta, joka kaikki teille täten vastaukseksi Armossa ilmoitetaan, ynnä antaessamme Meidän ja valtakunnan Kamarikollegiolle nyt Armollisen käskyn alamaisuudessa tehdä ehdotus siihen vaihetus-kirjaan, joka mainitussa suhteessa Meiltä määrättyjä perustuksia myöden Meidän ja ruunun sekä presidentti paroni Boijen välillä on kirjoitettava. Ja Me jätämme teitä Jumalalle kaikkivaltiaalle armollisesti. Tukholman linnasta tammikuun 17 päivänä 1776.

GUSTAV.

J. Liliencrantz.

Waihtokirjeessä Ruotsin ruunun ja presidentti paroni Boijen välillä, jonka kuningas Kustaa 3:as Tukholman linnassa allekirjoitti joulukuun 16 päivänä vuonna 1777, luetellaan tarkemmin korvaukseksi annettuin talojen nimet ja verot. Se kirje on Hatanpään isännän hallussa, ja painettu Finlands Allm. Tidningissä v. 1867 N:o 40.

Sama kuningas antoi kaksi vuotta sen perästä Tampereen kaupungille seuraavan perustuskirjeen, joka nahkapaperiin kirjoitettuna, ynnä riippuvine aika sinettine, joka on suljettu puulaatikkoon, talletetaan Tampereen maistraatin arkistossa.

Me GUSTAF Jumalan armosta Ruotsin, Göthen ja Benden kuningas j.n.e. Norjan perillinen, Schleswig-Holsteinin, Stormarn'in ja Dittmarsen Herttua, Oldenburgin ja Delmenhorstin Kreivi j.n.e. j.n.e. Teemme tiettäväksi, Että kun Meidän hallituksemme-otosta saakka on Meidän etevimpinä murheinamme ollut kartuttaa Meidän uskollisten alamaisten vaurastumista Ruotsin maanviljelyksen ja elinkeinojen nostattamisella siihen kuntoon, kun jokaisen Maakunnan erityistä laatua ja luonnollisia tiloja myöden olisi soveliasta; Mutta sen ohessa emme voineet olla huomaamatta, että niin terveellistä tarkoitusta tuskin siellä saavuteta, kussa Kaupungit ovat liian harvassa ja hajallansa niin ettei välillä asuva Maakunta ilman raskasta rasitusta pitkillä ajoilla ja kuormioilla saa nautituksi sitä osto- ja myyntietua sekä tavarainsa menekkiä ja valmistamista, josta talouden ja kauppaliikkeen menestys ja vaurastuminen riippuu; Sentähden olemma Me Armossa ahkeroinneet valita sopivia paikkoja useampain kaupunkein asettamiseksi valtakunnan eri Maakunnissa ja vahvistaa niitä vapauksia ja oikeuksia, joista niiden joutusa karttuminen väkiluvussa ja voimassa varmaan olisi toivottava. Ja nähden sen suhteen Armossa myös hyväksi antaa perustaa Kaupunki Tammerkoskella Porin Läänissä Yli-Satakunnan Yli-kihlakunnassa ja Messukylän pitäjässä sillä Tammerkosken Säteri-Rysthollin tilusten osalla, kun Me sitä varten, ynnä Pyynikin aputalon kanssa, olemme antaneet Presidentiltä ja Meidän Miekka-Ordenin Suuren ristikunnan Komentajalta vapaaherralta Hans Henrik Boijelta, korvausta vastaan muista taloista ja tiloista, Meille ja Ruunulle vaihettaa; Sentähden tahdomme täten ja tämän Meidän avoimen Perustus-kirjeen voimasta Armollisesti suoda ja myöntää kaikille niille, jotka ovat halulliset mainittuun uuteen Tampereen kaupunkiin muuttaa ja asettua, kaupunki-oikeutta ja vapautta seuraavilla ehdoilla ja eduilla, nimittäin:

1:ksi. Kaupunki on taloilla, kaduilla ja torilla j.n.e. asetettava Meiltä tänä päivänä erityisesti Armossa vahvistetun kaavauksen ja peruspiirteen mukaan.

2:ksi. Kun uuden kaupungin asukasten liike ei ole tarkoittava maanviljelystä eikä saa siihen perustaita, vaan ainoastaan kauppaan, tehtaihin ja käsitöihin, tulee kaupungille Armosta suotu maa käytettäväksi ainoastaan laitumeksi, istutiksi ja polttpuiksi, pait tarvittavaa rantaa ranta-aittoihin ja vesilaitoksihin, talonasemia, katuja, toria, ryytimaita sekä kirkkomaita, jotka viimeksimainitut asetettakoon kaupungin ulkopuolelle.

3:ksi. Sitä vastoin olkoon jokaisella kaupungin asukkaalla täysi valta ja oikeus taitonsa ja kykynsä mukaan harjoittaa mitä kauppaa, tehtailemista ja käsityötä hän oppinut on, huolimatta yleisesti pidetyistä kauppasäännöistä ja ammatti-asetuksista.

4:ksi. Kaikille niille jotka nyt alusta ottavat asuntonsa uudessa kaupungissa suomme Armossa kaksikymmentä vapaa vuotta, täydellisellä vapaudella kaikista asiallisista ja itsekohtaisista veroista Meille ja ruunulle, luettuna siitä päivästä kun Meidän Armollinen Perustus-Kirje on julistettu.

5:ksi. Kaupunki asukkainensa on muutoin kuuluva talous- ja järjestys-asioissa maaherran ja ruununpalvelijain alle, ja lakiasioissa paikkakunnan kihlakunnan-oikeuden alle, mutta kirkollisissa sen seurakunnan alle, johon kaupunki kuuluu: ja älköön kukaan kaupungin asukas, millään nimellä hyvänsä, hakeko näitten eri-oikeusten muutosta, niin mieluista kuin hänestä lienee näitten nautinnossa pysyä. Jota kaikki asianomaiset alamaisesti noudattakoot. Paremmaksi vakuudeksi olemme tätä omakätisesti allekirjoittaneet ja Meidän kuninkaallisella sinetillä vahvistaa antaneet. Gripsholman linna Lokakuun ensimmäisenä päivänä 1779.

GUSTAV. (L.S.)

J. Liliencrantz.

Tampereen uusi kaupunki ensittäin ei ottanut menestyä, niinkuin seuraavaisesta näkyy. W. 1793 lokakuun 10 p. maaherra keneralmajuri Ernst v. Willebrand piti Tampereella kaupungin vanhimpain kanssa, tehtailija Häggman, postimestari Allén, ruunun-katsastaja Lagerbaum, kauppiaat Lindberg, Gadd, Lindqvist, Wadén ja muurari Busk keskustelua siitä mitä kaupungin hyväksi olisi tehtävä. Ruununvouti Anders Hornborg perustuskirjoja myöden johti järjestys- ja taloustoimet kaupungissa. Wanhimmat valittivat että kaupunki oli oman onnensa nojaan jätetty raukenemaan, johon viimeiset katovuodet ja täkäläisen ruunun viinapolttimon lakkauttaminen ei suinkaan vähä vaikuttaneet; tätä ennemmin kauppamies taisi hyväksensä käyttää ne kuormiot jotka Turusta palasivat viinaa viemästä, jonka tähden porvaristo sanoi toivovansa polttimon taas ruveta käymään; maakansan kauppa kävi yksinomaisesti Turussa, mutta Tampereella ei liikettä ollut; tehtaita ja työammattia olisi tarpeessa kaupungin avuksi; koskella ei muuta ollut kun yksi paperiruukki, huono vaskipaja ja pyssynpiippu-puras-kone. Kestikievarin muuttamista kaupunkiin päätettiin liikkeen nostamiseksi, ja kaupunki sitävastaan sitoutui vara-hevoistenpitoon; myöskin nähtiin hyväksi saada Porin rykimentin eksieraus-paikka muutetuksi likeisimmälle tanterelle kaupungin ulkopuolelle. Erittäin valtuusmiehet pyysivät kaupungille oikeutta käydä Orihveden markkinoilla, ja eri markkinapaikkaa saada Jyväskylän kappelissa; sitten he pyysivät Järjestysmiestä (ordningsman), jonka he lupasivat palkata. Maaherra näki sopivaksi Teiskon- ja Ruoveden nimismiehen tämän virkaisena asua Tampereella 30 riksin, kaupungin maksettavalla palkalla, jonka rahasto oli syntynyt markkinainmajoitusveroista ja vapaitten maatilusten vuoromisesta; mutta kun ruununvouti Callmeijer rahaston oli poishutikoinnut, päätettiin porvaruusvero maksettavaksi kauppioilta, käsityöläisiltä ja porvareilta. Kun kaikki kaupungin asemat jo olivat talotetut, päätettiin rastita uusia, mutta ilman istutusmaita (plantasia), ja kun nämät perustuskirjain mukaan olivat määrätyt ainoasti istutuksiin, kielsi maaherra ryöstön uhalla kaiken elonviljelyksen niihin; vara-järjestysmiehen nimismies Ekholm vainajan anastamat istutusmaat otettiin leskeltä pois.

Tampereen kaupungin pyyntö 1800-vuoden valtiopäivillä saada 20:ksi vuodeksi suodun vapautuksen kaikista asiallisista ja itsekohtaisista veroista pitkitetyksi myönnytetiin vielä 10:ksi vuodeksi taikka 1809-vuoden loppuun asti.

Kuningas Kustavi IV Adolf teki kesällä vuonna 1802 lavean matkustuksen Suomessa, jonka tähden oli Tampereenkin kaupunkilaisille puuhaa ja anomuksia tehtävänä. Siitä syystä pidettiin Tampereella yleinen kokous, johon kaupungin vanhimmat asukkaat olivat kutsutut kuulemaan esityksiä muutamissa kaupunkia koskevissa yleisissä asioissa, jotka soveliammalta voisivat tulla ajetuksi kuninkaan tykönä, kun hän seuranensa oli majaa Huittisten pappilassa; otettiin puheeksi kuinka tarpeellista kaupungille on saada sotamies-maksosta vapautus; sitten esitettiin kaupungin asukkaille, josko he nyt anomuksella kuninkaalle voisivat saada vahvistuksen komppanian kokouspaikasta "Takaveräjällä," kun he vaan täytäntöön saattaisivat siellä aljetun raivaustyön. Anomus olisi kuninkaalle esitettävä sanotussa Huittisten pappilassa. Tähän tyytyivät kaikki ja lupasivat kiireimmittäin raivata aivotun ekseerauspaikan. Wieläkin päätettiin laatia anomus myllyn ja sahan saamisesta koskeen kaupungin tarvetta varten, ja kun tähän ei ole myönnytystä saatu, niin katsoivat asianomaiset tämän seikan täytyvän tulla sitä nöyremmästi esitetyksi. Päälliseksi päätettiin pyytää oikeutta, että ainoastaan Tampereen kauppiaat saisivat kaupustaa nyt jo lakkautetuilla Oriveden markkinoilla, ja että Tampereella helmikuun 7 päivänä pidetyt, mutta yhdestä ja toisesta syystä lakanneet markkinat asetettaisiin uudestaan.

Maaherran ja kaupungin vanhimpain eräässä toisessa kokouksessa joulukuun 15 p. 1802 päätettiin järjestystä rakennettaissa ja rakentamattomat talon-asemat peräytyisivät kaupungille takaisin sen rahaston hyödyksi. Lohenpyynti, jaettuna 12 osuuteen oli vuorattava, kuitenkin häiritsemättä koskeen rakennettuja laitoksia taikka vasta rakennettavain estämättä; palo-asetus vahvistettiin; kapakkain luku nähtiin vähennettäväksi ja vuotuinen vero niistä maksettavaksi. Wielä sitten suostuttiin muutamain Teiskolaisten pyyntöön saada kuivimpina vuoden aikoina avata ruunun viinapolttimoa varten lasketut to'et joiden tähden vedentulva on ollut Teiskon tiluksilla. Kapteini paroni W.P. Carpelanin rakennuksella oleva talo päätettiin 400 riksillä lunastettavaksi yhteisten kokousten varaksi — sama talo on tähän päivään asti saanut kelvata raastuvaksi. Kaupungin viskalin valituksesta maaherralle elukkoitten ja sikain kulkemisesta kaduilla kaupungin hyvän maineen haitaksi, säädettiin toukokuun 26 p. 1803 kaupungin aidoitus ja eroitus laitumesta. — Wuonna 1804 nostettiin kysymys kaupunginvoudin asettamisesta, kun ei katsottu nimismiehen, jolla tämä toimi oli ennen ollut, voivan enää tyydyttävästi hoitaa ja otettiin kaupungin viskaali siksi. — Kolme tiilipruukia perustettiin Santalahteen ja yksi lähelle Nalkalaa, jonka rannassa näkyy jo vanhoista ajoista tiili-tekimö olleen. Kaupungin asukkaat olivat vuorostansa valkia-vartiat, mutta kyllästyivät vuorolliseen palo-vartioitsemiseen ja ottivat huhtikuun 30 p. 1804 vakinaisen palkatun palo-vartian. — Kunink. päätöksen kautta kesäkuun 15 p. 1805 asetettiin kaupungin-oikeus, järjestysmies esimieheksi ynnä neljän jäsenen kanssa porvaristosta, viimeksi mainitut palkattavat eduilla kaupungin maasta. Keis. päätöksen kautta tammikuun 29 p. 1818 suotiin Tampereen kaupungille osa kaikista kaupungin-oikeudelta sakotetuista, kaupungin vankihuoneen pidoksi.

Kun Hänen Majesteetinsä Keisari Aleksander I:nen v. 1819 matkusti Suomessa, kävi hän myös Tampereella. Niitä on jotka silloin läsnä oltuansa ovat kertoneet, että Hänen Majesteetinsä, kosken rannalla seisoen vallan ihastuneena sen kauneudesta, liikutettuna sen jalosta voimasta, kääntyen erään saattajansa, englantilaisen Pattersonin tykö, lausuneen: Mikä vahinko, ettei tätä voimaa miksikään hyväksi käytetä, ja mitkä hyödyttäviä laitoksia eikö englantilainen ymmärtäisi ihan tähän paikkaan asettaa ja rakentaa! Harrastain sen hänen herättämän hyvän aatteensa panemista toimeen, hän korkeansuosiollisesti valtiovaroilla saatti aikaan ja autti ensimmäisen tehtaan perustamista, joka pian sen perästä kosken pielessä pantiin toimeen, joka tehdas enemmän kun mikään muu on Tampereen kaupungin vaurastumista nostanut ja kartuttanut ei ainoastaan kaupungin, vaan myöskin koko läheisen maakunnan onnea ja varallisuutta. Palattuansa Pietariin Hänen Majesteetinsä, jonka kerran innostunut ja muistavainen lempeys aina kaupunkia holhoi ja turvasi, ei pitkältä sen perästä elokuun 21 päivänä v. 1821 julisti Tampereen vapaaksi kaupungiksi, jonka kautta sen keinoilijat saivat muita Suomen kaupunkia suurempia etuoikeuksia. Tämä perustuskirje, johon kaupunki sitten on turvannut ja joka on viimeisiin aikoihin asti ollut sen asukkain ajallisen elämän lähde ja kunnia, on näin kuuluva:

ME ALEXANDER I:nen, Jumalan Armosta Keisari ja Itsewaldias koko Wenäjänmaan ylitse, Suuri-Ruhtinas Suomesa ec. ec. ec. Teemme tiettäväxi: Että niinkuin MEIDÄN huoldemme alla elatus-keinoin edesauttamisesta Suomesa, MEIDÄN tykönämme Armollisen tutkinnon alle tullut on, kuinga Fabriki- ja Käsityö-rakennusten matkaansaattaminen ja kaswo Maakunnasa olis odotettawana, jos yxi wapa Käsityö-Kaupungi siellä tulis priwilegiumeilla edeskatsotuxi; niin olemma ME, MEIDÄN Suomen Senatimme siitä alamaisudesa tehdyn eteenasetuxen johdatuxesta, täsä yhteisesti hyödyllisesä päällekatsannosa, Armosa hywäxi löytäneet, että senkaldaisexi Wapa-kaupungixi uloskatsoa Tamberen kaupungin Turun ja Björne-borin Läänisä, joka Kaupungi siihen erinomattain paikkansa suhteen monesta syystä on toisten edellä Maakunnasa sowelias, ja myöskin wuona 1779 saadun Perustus-Kirjansa kautta jo wapautettu niiden yhteisesti woimasa olewaisten Kauppa- ja Ammatti-säändöin jälkeenelämisestä.

ME olemma siis Armosa tahtoneet säätää ja asettaa, että kaikenlaiset Fabriki-, Konsti- ja Käsityön harjoittajat, joilla on hywä nimi ja mainio, niin koto- kuin ulkomaan miehet, mutta erinomattain ne, jotka askaroitsewat Raudasta, Teräxestä, Metalleista ja Mineraleista (kaikkenlaisista Kiweistä), eli töitä toimittawat, kuin näiden kanssa owat yhdistetyt, saawat, wapasti ja estämätä mainittuun Tamberen Kaupungiin itsens asumaan asettaa, että niiden Porwari-oikeutten ja etuin nautinnon alla kuin yhteisesti tygötulewat Maakunnan Asujamille siitä säädystä, johon he luetaan, ilman wähindäkän Ammatti-Asetusten estettä, walmistaa senkaldaisia Fabriki- ja Käsitöitä, kuin he hywänsä taitawat ja tahtowat, olkoon se yhdesä eli usiammasa Käsityönwirasa, oikeudella sen siwusa, että oman hywäxi löytämisens jälkeen, ottaa niin monda työntekiä, kuin he työllä edeskatsoa taitawat: Ja että Käsityömiehet, joilla on taipumus ja woima, että senkaldaisia töitä toimittaa, mahtawat sitä enemmin ylöskehoitettaa, että niitä harjoittain täsä Wapakaupungisa etsiä elatustansa ja etuansa, olemma ME kaikille niille, jotka täsä päällekatsannosa tästälähin Wapakaupungiin itsens asumaan asettawat, Armosa tahtoneet luwata ja suoda seurawaiset wapaudet ja edut, nimittäin: etu-oikeuden kaikkein muiden edellä awoimiin ja rakendamattomiin tontteihin ja paikkoihin Kaupungisa, jotka tontit, sen jälkeen, kuin edespäin säätettämän pitä, tulewat heille huokiata maxoa wastaan jätettäwäxi, ja jonga siwusa tila, wirtaa nautita, niille Fabrikin harjoittaille annetaan, jotka toimituxens tähden sitä tarwitsewat: alinomainen wapaus hengiluku- ja muista ulosteoista Kruunulle, ilman eroitusta, niin hywin itse edestänsä, waimonsa ja lastensa, kuin työntekiäinsä ja tarpellisen palkka-wäkensä edestä, niin myös Kartanoinsa, työhuonettensa, Wesi-rakennustensa ja tekonsa edestä: wapaus majanpidosta Sota- ja muulle Kruunun wäelle ja Majanpito ulosteoista: oikeus, että ostaa niin hywin työ aineensa kuin elatuksen tarpeensa, koska ja kusa he hywänsä tahtowat ja hyödyllisimmäksi löytäwät, niin myös että tekonsa estämätä Kaupungeisa ja Maalla Suomenmaasa myydä ja waihettaa, awoimisa puodeisa, wähittäin ja joukottain, niin markinoilla kuin muutoin: ja wapaus tullista ei wähemmin sisälletulewaisten Fabrikin työainetten, työasetten ja rakennusten, kuin omain tekoinsa edestä kuin ulkomaalle wiedän: jonga siwusa myös kaikenlainen luwallinen kaupanteko Wapa-Kaupungisa kaikkina aikoina wuodesta saapi harjoitettaa että Fabrikin haldiat woittaisit sitä helpomman tilan, saada tarpensa.

Niinkuin ME aiwomme yhdesä erinäisesä Reglementisä edespäin Armosa likemmin säätää, mitä tämän Wapa-Kaupungin eduxi ja menestyxexi tulla taitaa ja järjestyxen woimasa pitämiseen siellä, niin olemma ME sillä wälillä Armosa tahtoneet selittää, että kaikkein niiden jotka harjoittaxensa Fabriki- eli Käsityö liikundota, Wapakaupungiin muuttawat, pitä seisoman siellä olewaisen Kaupungi-Oikeuden alla, joka ynnä muiden asianomaisten Oikeutten ja Wirkamiesten kanssa peräänkatsoo, että ne nyt Armosa suodut Wapakaupungin edut ei saa hywäxi nautittaa personeilda, joilla siihen ei ole oikeutta. Jonga jälkeen kaikkein asianomaisten tulee heitänsä alamaisudesa ojendaa. Sitä suuremmaxi wakuudexi olemma ME tämän Omalla Kädellämme alakirjoittaneet, kuin tapahtui Zarskoje Selosa s. 1 p. Elokuusa 1821.

ALEXANDER

Robert Rehbinder

Wielä enemmäksi armonsa osotukseksi kaupunkia kohtaan päätti sama Keisari armollisen julistuksen kautta kesäkuun 16 p. v. 1824, että Tampereen kaupunki rauhan-aikoina pääsee sotaväen majotuksesta kokonaan vapaaksi.

Armollisen julistuksen kautta joulukuun 20 päiv. v. 1856 Hänen Majesteetinsä meidän nyt hallitseva Keisari ja Suuri-ruhtinas Aleksander toinen, Suomen kenraali-kuvernörin alamaisesta esityksestä, vakuutti ja vahvisti kaikkia vuonna 1821 suotuja vapauksia ja etuoikeuksia, Tampereen kaupungin edelleen nautittaviksi viisikymmentä vuotta, luettuna 1856-vuoden alusta.

Keisari Aleksander ensimmäiselle, täällä käydessänsä, oli asunto valmistettu silloisen etevimmän kauppamiehen Gustaf Lundahl'in talossa. Sen perästä ovat tehtaan isännän von Nottbeck'in tykönä asuneet ei ainoastaan keisari Aleksander toinen koko saattonsa kanssa vuonna 1856 maaliskuun 28 päivänä ja hänen veljensä Suuret ruhtinaat Nikolai ja Michael, kesällä v. 1855 Suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitsch, ja vuonna 1862 Suuret ruhtinaat Aleksei Aleksandrovitsch ja Nikolai Konstantinovitsch.

Mainitun vuoden Helsingfors tidningit kertovat tästä Keisarin matkustuksesta seuraavata:

Hänen Majesteetinsä Keisari lähteissänsä Turusta v. 1856 maaliskuun 27 päivänä ehtooyöllä oli vähäisen seisahtanut Maarian kirkolla kuuntelemaan reestänsä ur'uin soittoa ja Tyrvään kaunis kirkko oli ollut silloin valaistu. Tampereen Hänen Majesteetinsä ynnä suuriruhtinasten kanssa saapui kello 1/2 2 päivällä, odotettuna jo yökautena monelta, ja aikaisin aamusta kadut kihisi väestä. Joukko maalla majoitetusta sisälle kutsutusta ruhtinas Barclay de Tollyn karabinieri-sotaväestöstä seisoi Turun tullissa, josta Hänen Majesteetinsä piti tuleman. Wasta kello 10 e.pp. hänen ylhäisyytensä kenraali-kuvernöri tuli. Kaupungin pormestari, vanhimmat ja muut porvarit olivat asetetut tullin likelle ynnä suuren sääty- ja maaväestön kanssa, vastavarten tulleena Hänen Majesteetillensa kunnioitustansa ja uskollisuuttansa osoittamaan. Kello 1 seisahti sievä kuomireki vähä matka tullista, kuomi laskettiin alas, ja Hänen Majesteetinsä keisari korkeain veljeinsä kanssa tervehti ääretöntä väkijoukkoa, joka samassa eläköön-huudolla tervetuletti rakasta hallitsijansa. Hanen Majesteetinsä katsoi hyväksi mennä tehtaanisännän von Nottbeck'in taloon, jossa maja Hänen Majesteetille ja hänen korkeille veljille oli valmistettu. Hiukan aikaa sen perästä Hänen Majesteetinsä tavallisella reellä ajoi kirkon torille jossa hän tänne majoitettua sotaväkeä katsottua läksi sotaväen sairaushuoneen ja tehtaanyhtiön lapsukaiskouluun, jossa seisotetut lapset Hänen Majesteetille lauloivat venäjän kansallislaulun, josta Hänen Majesteetinsä kiitoksensa ja siunauksensa heille jätettyä kello 3 1/4 j.pp. jatkoi matkansa Hämeenlinnaan. Herra Nottbeck'in pihan ulkopuolella oli kunnia-vartiat asetetut, jotka pakenivat kohta Hänen Majesteetinsä majahansa noustua. Hänen K.K. Suuriruhtinaan Nikolain käyntiä vasten edellisenä vuonna tehtaanyhtiöltä Finlayson & komp. pystytetty knnniaportti Kuninkaankadun päässä oli nyt uudestaan maalattu, korjattu, liputettu seppelein ja kirjoituksen kanssa. Sen vastapäätä oli Mältin vuorella toinen ihan uusi knnniaportti rakennettu, jonka keskessä suuri A oli sovitettu. Soreasti kaunistettuun puistikkoon tehtaanhaltian von Nottbeck'in asuntomajan läheisyyteen on nykyinen haltia ihanaan vähäiseen koskensaareen näiden molempain keisarien matkamuistoksi asettanut kaksi kullattna taiteilijan Chopin'in Pietarissa tekemää taulua, rinnakkain kalliohon juotettuina, ja joiden ylitse aika suuri valovaskinen kotka leijailee. Niissä on seuraavaiset kirjotukset, joita me tähän liitämme alkukirjoituksena ja suomennettuna, näin:

Aleksander I

Rossiae Imperator Fenniae Magnus Dux stans in hac rupe d.X.m. Sept. a.p. Chr. a. MDCCCXlX primus jussit ut undae spumantes hominibus succurrant. Qvae nunc diligenter constructa vides, viator, hominum permultorum in usum Viva voce laudant memoriam patris patriae in coelum erecti.

Aleksander II

Rossiae Imperator Fenniae Magnus Dux d. XXVIII m. Martii a.p. Chr. a. MDCCCLVI Ex hac rupe oculis collu- strans undarum torrentium vim, hominum graves Iaboros, Patrui benedicti aeque ac Genitoris bea- tissimi vestigia secutus regionis hujus industriam novis beneficiis benigne ornavit.

Aleksander I

Wenäjän Keisari Suomen Suuri Ruhtinas seisoen tällä kalliolla Syysk. 10 P. v. 1819 Krist. syntymästä ensimmäisenä käski vaahtoavia kuohuja olemaan ihmisillen apuna. Monen monien ihmisten hyödyksi huolikkaasti rakennetut laitokset mitkä nyt näet, matkamies, suurella äänellä muistoa ylistävät isänmaan isän taivaasen koroitetun.

Aleksander II

Wenäjän Keisari Suomen Suuri Ruhtinas Maalisk. 28 p. v. 1856 Krist. syntymästä Tästä kalliosta katsoen kuohuvien lainetten voimaa, ihmisten ankaraa työntekoa, siunatun setänsä ja isä-vainajansa jälkiä noudattain, tämän maakunnan keinollisuutta uusilla armoilla suosiollisesti kaunisti.

Sitte kun ylempänä mainitut etuisuudet Tampereen kaupungille myönnytettiin, ja jotka varmaankin sen menestystä paljon ovat kartuttaneet, ovat uudemmat vapaamieliset aatteet valtiotaloudessa päässeet valtaan ja tuottaneet sääntöjä, jotka, jos eivät ole kumoonneetkaan Tampereen etuoikeuksia, kuitenkin niiden tärkeyttä ja alkuperäistä tarkoitusta tehneet mitättömiksi. Sentähden vapaan-kaupungin etuisuudet tätä nykyä ja vastedes eivät ole muuna pidettävinä kun entisen ajan sulo-muistona. Helmikuun 24 p. 1868 hävisi ammattilaisuus ja samassa suuri osa niistä etuoikeuksista jotka Keis. julistuksen kautta elokuun 1 p. 1821 kaupungin käsityöläisille suotiin. Kun uusi Keinolaki tämän vuoden päätettyä ennättää voimaansa päästä, etuoikeudet lakkaavat. Mitä tehtaiden työväen verottomuuteen tulee, niin sekin etuoikeus on kumottu asetuksen kautta helmikuun 2 p. 1865, joka laskee verolliseksi jokaista katsomatta säätyhyn taikka asuntoon. Tulli-vapaus saatti kaikki muut kaupungit kateuteen; se etuoikeus supistettiin asetuksen kautta elokuun 15 p. 1856, joka määräsi Senatin tutkittavaksi, kutka ulkomaan tuonnit olivat raaka-aineita, joita myöden siis suuri osa tuontitavaroista joutui tullittavaksi, ja päälliseksi pumpuli, tuo pumpulitehtaalle nimeenomaan tärkeä raaka-aine, on nyt jo tullittomasti jokaisen tuotava ulkomailta toisen yhtä hyvin kun toisen.

* * * * *

Kyttälän osto.

Likeisessä yhteydessä Tampereen kanssa on Hatanpään kartano, jonka maata kaupungiksi kahdesti on otettu. Sen vanhin nimi vanhoilta pitäjäläisiltä sanotaan olleen Tausko. Presidentti paroni Boijen kuoltua ruununvouti assessori Ahlman avisionissa hänen konkursipesän hyväksi kartanon osti, ja sääsi testamentin kautta annettuna v. 1798 heinäkuun 2 p. että sekä koko Hatanpään kartano että kaikki muu hänen omaisuutensa oli lankeava Suomen Talousseuralle Turussa, ja myöskin että siitä, rahaksi muutettuna, asetettaisi rahasto, josta, pait muuta, kansakouluja laitettaisi pitäjihin Tampereen ympärillä. Kiitostansa osoittaaksensa tästä suuresta lahjastansa panetti Talousseura hänen hautansa päälle Kivikirkon vanhalla kirkkomaalla kuvanveistäjän Nils Stenstam'in tekemän hautapatsaan, jossa on luettavana pöyhkiä kirjoitus, jonka vertaista tuskin liene, ja joka sanotaan lähteneen Turun kaunopuheen Professorin I. Fr. Wallenius'en kynästä: "Uppå den AIlsmägtiges vink öpnades Evighetens port och Gabriel Ahlman inträdde oförgängligheten den 5 October 1799, sedan han i 62 år uppfyllt sin bestämmelse". Suomeksi: Kaikkivaltiaan viittauksesta avettiin Ijankaikkisuuden portti ja Gabriel Ahlman astui katoomattomuuteen Lokakuun 5 päivänä, täytettyänsä 62 vuodessa tarkoituksensa. Talousseuralta eversti Leijonankar osti Hatanpään kartanon, häneltä Lars Gustaf Lefrén, Tampereen paperiruukin perustaja, ja Lefrén'in leski v. 1833 sen möi julkisessa avisionissa. jonka kautta laamanni Nils Johan Idman joutui sen suuren maatilan omistajaksi. Idman'in yhteisiltä perillisiltä kaupunki lunasti Kyttälän esikaupungin Tampereen kaupungin alle.

Suuresti entiset erhettyivät, kun kaupunkia perustaissa sen sioittivat ainoastaan yhdelle puolelle koskea, jonkatähden ei ainoastaan menetettiin toisen puolen vesivoimaa, vaan myöskin, kun tulevaan aikaan toinen kaupunki, esikaupunki, nousi, joka ei kuulunut kaupungin piiriin ja hallintoon, kaikellaisia sekaannuksia ja epäjärjestyksiä syntyi. Molempain rantain tarvihtaissa kaupungille, otettiin jo 1830-luvulla puheiksi, laamanni Idman'ilta, joka vasta oli Hatanpään isännäksi tullut, lunastaa koko Hatanpään kartano, taikka kumminkin sen kosken takuista likempää osaa. Useat kaupunkilaisista siihen kyllä suostuivat, mutta sopu ei syntynyt, kun yritys näytti vaikialle, liikoja maksavaksi. Taas ruvettiin 1850-luvulla sitä asiaa puuhamaan, ja oikein toden perästä. Hallitus asiaa puolusti, varsinkin silloinen kenraal-kuvernöri kreivi Berg koetti sitä perille saattaa ja Hämeenlinnan kuvernöri paroni Rehbinder parhaasta päästä asiaa ajoi Hatanpään isännän tykönä. Lunastettavasta maasta, joka oli paljo vähempi kun mikä sitten ostettiin, pyydettiin 120,000 ruplaa hopeassa, jota paitsi kaupungin pitäisi sitoutumaan isännälle vuosittain maksamaan 420 tynnyriä rukiita korvaukseksi mylly-oikeudesta koskessa, joka yksinomaisesti Hatanpäähän kuului. Se hinta nähtiin kaupungille liika kalliiksi, vaikka valtiokin mahdollisesti vähä auttaisi, ja siihen asia sillä kertaa jäi, kunnes kauppamies L. J. Hammarén kaupungin vanhinten kokouksessa 1871 uudestaan otti sen puheiksi. Wähä oli vieläkin toivoa tyydyttävällä tavalla paremmin perille päästä kun ennemminkään. Hatanpään maaosasta Näsijärvestä Wiinikkaan asti ja koskesta Takahuhdin rajalle pyydettiin 750,000 Suomen markkaa pait kaupungin velvoittamista maksamaan Talousseuran Hatanpään kartanoon kiinnitetty velka.

Asia ajaksi seisahtui, enimmästi sen vuoksi että kaksi asian parasta harrastajaa kaupungin valtiomiehinä olivat poissa 1872-vuoden valtiopäivillä, mutta asia otettiin taas puheiksi, ja kaupunkilaiset valitsivat toimikunnan edelläkättä kauppaa valmistelemaan. Sitä varten lunastettava maa-ala annettiin mitattavaksi, ja kartattavaksi insenööri Isak Inberg'ille ja hyöty-arvio tehtiin Hatanpään omistamista Kyttälän ja muista tiloista sekä Juha Eklundin omistamasta Ala-Erkkilän talosta Hatanpään piirin sisällä, joka oli tarpeena saada lunastetuksi. Kun näiden pitkällisten alkutöiden lopetettua asia jälleen esiin tuotiin maistratin kokoukseen helmikuun 25 p. 1874 kutsutuille kaupunkilaisille, päättivät ne yksimielisesti suostua Hatanpään omistajain mainittuun hintaan 750,000 markkaan ja velkaan Talousseuralle, sekä Eklundille, joka Erkkilästä vaati 150,000 markkaa, tarita 100,000 markkaa, vaan ellei hän siihen tyytyisi, pyytää Erkkilän lunastamista pakolla ja panna hallitukselle hakemus yhden miljonan lainasta eli mainittuin tilusten lunastamiseksi riittävä summa. Tarpeellisten rahain hankkimiseen, kaupan päättämiseen ja muun tarpeellisen ajoon valittiin ja valtuutettiin pormestari Procopé, kaupungin-lääkäri tohtori Blåfield ja kauppias Hammarén.

Kaupungin valtuusmiehet panivat Suomen Senaattiin alamaisen anomuksen näyttävän miten kaupunki oli avaramman tilan tarpeessa, Kyttälän esikaupungin läheisyys kaupungille vaikutti kaikenlaista poistettavaa sekasotkua, sekä että kaupunki jo oli Hatanpään perillisten kanssa tehnyt kauppaa eräästen sen alle kuuluvain tilusten ostosta ja myös oli aikonut pakkokaupan kautta saada kaupungin alle seppä Eklundin maatilan Erkkilän Alaista, jota varten pyydettiin yhden miljonan markan suuruinen laina valtiovaroista, sekä Hatanpää-Otavallan säterien velvollinen ratsuvelvollisuus siirrettäisi muutamihin vielä veroittamattomiin uudistaloihin Hämeenlinnan läänissä, ja että Tampereen kaupunki pidettäisi siinä yksinomaisessa tullimylly-oikeudessa Tampereen koskessa ja koko sillä alalla, joka Hatanpään isännälle kaupanteossa Ruotsin ruunun kanssa oli vakuutettu. Siihen keis. Senaatti kirjeen kautta Hämeenlinnan kuvernörille maaliskuun 4 p. 1875 antoi päätöksen, että jos asian muista suhteista Senaattia tyydyttävällä tavalla sovittanee, Senaatti Hänen Majesteetille on esittelevä 850,000 markan lainaa kuoletusrahastosta kunnan velvoitusta vastaan vuosittain koko rahasta suorittaa 4 1/2 prosenttia eli 38,250 markkaa, neljä prosenttia koroksi, puoli kuoletukseksi, jota myöden laina 56 vuodessa tulisi maksetuksi, sillä ehdolla että kaupunki kirjallisesti sitouu velan maksuun sekä että kaupunki Hatanpään omistajain kanssa tekee semmoisen sopimuksen, ettei kiusaksi kaupungille vastaiseksi ketään muuta kun maaviljeliöitä asutettako siihen Hatanpään kartanon alusmaahan, joka on kaupungin ja kartanon aseman välillä. K. Senaatti ei katsonut soveliaaksi myöntää Hatanpää-Otavallan ratsuvelvollisuuden siirtoon muihin taloihin, jota vastoin K. Senaatti, jos kaupunkikunta ottaa ratsuvelvollisuuden kantaaksensa, on tahtonut vakuuttaa Tampereen kaupungille oikeuden yksinomaisesti Tampereen koskessa asettaa ja käyttää veromyllyä, kuitenkin ainoastaan siksi ajaksi, joka aivotun lainan maksamiseksi on määrättävänä, ja vielä sillä ehdolla että etuoikeus hävitettäisi, ellei laina määrätyssä järjestyksessä maksettaisi.

Kaupasta ensin keskusteltaessa laskettiin Talousseuran Hatanpäähän kiinnitetty saatava, oleva velkakirjan mukaan joulukuun 17:sta p:stä vuonna 1807 25,700 Riksdaler Specie Banko, joka raha siihen asti oli arvattu yhtä merkitsevän kun Riksdaler Banko ja vastaavan 53 à 54,000 Suomen markkaa, jonka arviosta myös korko tähän asti oli maksettu; mutta nyt Talousseura, selittäen että Riksdaler Specie Banko oli sama kun Specie eli Hopea Riksdaler, vaati saatavansa maksettavaksi tällaisessa rahassa ja velan sitä myöden nousevan noin 145.000 markkaan Suomen rahassa [asia päätettiin sitten Talousseuran selitysten mukaan], jonka ohessa maisteri Karl Gustaf Idman Hatanpään haltiain asiamiehenä sitoutui 40.000 markalla ottaa osaa maksuhun, jos se viimeksi mainittua laskua myöden suoritettavaksi tuomitettaisi.

Kaupungin valtuusmiesten kokouksessa huhtikuun 14 p. 1875 päätettiin Kyttälä lunastettavaksi K. Senaatilta nyt määrätyillä ehdoilla, nimittäin että kaupunki sitoutuu ratsuvelvollisuuteen ynnä maisteri Idman'ilta myönnyttämällä helpoituksella Talousseuran saatavaan maksoon, kuitenkin sillä ehdolla että lunastettava maaosa hallinnon-, lainkäynnin ja kirkollisuuden suhteen kuuluisi kaupunkiin, ja samassa päätettiin tarjota Eklundille 100.000 markkaa Erkkilästä, mutta, ellei hän tähän tarjoomukseen tyytyisi, hakea tilan pakko-lunastamista. Päätöksessänsä toukokuun 19 p. 1875 ilmoitti K. Senaatti ei taitavansa vahvistaa Hatanpään haltiain kanssa ehdollisesti tehtyä kauppaa, kun valtuusmiehet eivät ole selvittäneet, josko ja kuinka puheen-alainen maa-osa, sisältävä 1804 tynnyrinalaa, josta kauppa on tehty, Tampereen kehittämiseen ja vaurastumiseen sekä järjestyksen pitämistä varten sille välttämättömästi tarpeellinen olisi, tullen valtuusmiesten sekä ilmoittaa kuinka avaraksi mainittuun suhteen kaupungin piiri olisi laajennettava, että kaupunkia velvoittaa maksamaan pakkolunastus-arviolla maaosasta määrättävää hintaa, jos edelleen tahtovat saada Senatilta jo luvattua lainaa. Kaupungin valtuusmiesten kokouksessa elokuun 20 p. 1875 nähtiin koko maa-ala kosken ja Eklundin Erkkilä-Alasen metsän-jakauksen välillä tarkoituksehen välttämättömäksi, ja päätettiin samassa panna anomus siihen suuntaan, että, jos puheena oleva maa-ala pakko-lunastamalla kaupungin alle tulisi, myös osa Wiinikan ja Hatanpään kartanon aseman välistä maata (975 kyynärän pituiselta Pinnin sillasta etelään päin Lempälän maantien varrella) saataisi lunastetuksi kaupungin piiriin, kiusan välttämiseksi siellä ehkä nousevasta uudesta esikaupungista; että mylly, ehk'ei kaupungille välttämättömästi tarpeellinen, kuitenkin oli lunastettava, sekä että kaupunki sitoutui maksamaan pakkolunastus-hinnan mainitusta alasta. Pakkolunastuksen tähden antoi Senaatti, saadaksensa selville kuinka avaralta kaupunki välttämättömästi tarvitsisi piirinsä laajentamista, käskyn katselemukseen läänin kuvernörin ja maamittaus-tilitirehtörin läsnä ollessa, josta seurasi kaupungin valtuusmiesten yhtäpitävä lausunto, jonka johdosta Senaatti vaati kaupungin valtuusmiesten lausuntoa, ottaisivatko kaupunkilaiset maksaaksensa pakkolunastusrahan koko mainitusta alasta, vai erittäin sopia Hatanpään haltiain kanssa. Kaikki asian haarat saivat lopullisen päätöksensä sillä, että Idman luopui kaupungin velvoittamisesta Talousseuran maksusta, ja kauppasummaksi määrättiin 800,000 markkaa.

Idman'in kanssa lopullisesti näin kauppaehdoista sovittua ja kaupungin valtuusmiesten ne huhtikuun 15 p. 1876 hyväksyttyä, tekivät allekirjoittaneet kontrahdin, joka, saatua K. Senaatin vahvistuksen, vielä sitte kauppakirjana allekirjoitettiin marraskuun 4 p. 1876, ja sisältää seuraavata:

Kauppakirja.

Kun minä omasta puolestani sekä valtuutettuna asianajajana muitten laamanni Nils Johan Idman vainajan perintöosallisten puolesta: leskirouva Kamarineuvosleski Adelaide Holmberg lapsinensa, lääketieteen tohtori Axel Holmberg, leskirouva Aina Tammelander ja valtaneuvosrouva Hilma Moerder ja myös viimeksi mainitun mies todellinen valtaneuvos Jean Moerder, Tampereen kaupungin valtiomiesten kanssa toukokuun 5 p. tänä vuonna olen tehnyt kauppakontrahdin näin kuuluvan:

Kauppakontrahti.

Myytävistä Tampereen kaupungille allakirjoittaneitten laamanni Nils Johan Idman vainajan perillisten omistamasta entiseen Tammerkosken kahdenkertaisesti ratsuvelvolliseen säteriin lisätalon verosta annetusta, mutta Tampereen perustettavan kaupungin suhteen joulukuun 16 p. 1777 tehdyn vaihtokirjeen kautta meidän omistamien Hatanpään ja Otavallan Spinnin neljäkertaisesti ratsuvelvollisten säterien alle Messukylän pitäjässä annetusta myllystä Tammerkoskessa ynnä sen maan-osan kanssa Otavallan Spinnin rysthollin alasta, joka on pohjoispuolella Wiinikan jokea ja Iiresjärveä, joka mylly ja maanosa on laskettu vastaavan kolmeneljättäosaa Hatanpään ja Otavallan Spinnin sätereistä, sekä meidän mainituille sätereille lisätaloiksi annetuista rysthollin alla viljellyistä taloista liki kaupunkia, nimittäin Siukolan kylän Ylinen ja Alanen, Kyttälän Ylinen ja Alanen sekä Erkkilän Ylinen ja puoli Alasesta mainitussa pitäjässä, ja jälellä olevasta mainitun myllyn osasta ynnä sen veroitettuin kiviparien kanssa ovat allakirjoitetut perilliset ja Tampereen kaupungin valitsemat miehet seuraavailla ehdoilla sopineet:

1:ksi. Luonnollisia ja viljelykselle sopivia rajoja varten kaupungille myytävän maa-alan rajaksi tämän kautta määrätään: pohjoispuolella Näsijärvi, lännen puolella sama järvi, Tammerkoski ja Pyhäjärvi, etelän puolella viimemainittu järvi, Wiinikanjoki ja Iiresjärvi sekä Järvensivun rysthollin raja Wuohensiltaan päin, itäispuolella mainitusta rajakulmasta Tammerkosken lohkokunnan ja Messukylän Takahuhdin väliraja, kuitenkin niin että se raja tehdään suoraksi niillä paikoilla, kussa Tammerkosken lohkokunta ja Takahuhdin kylänmaa ovat rajoittain. Tämän kaupan teossa on lukuun ottamatta se maa-ala ja vesi, joka Tampere-Hämeenlinnan rautatietä varten on pakkolunastettu.

2:ksi. Wastaan-ottaissaan myllyn, tilat ja vastamainitsemat arentikontrahdit, joka on tapahtuva tammik. 5 p. 1877, Tampereen kaupunki meille myyjille on maksava kauppahinnan kahdeksansataatuhatta (800,000) markkaa Suomen rahassa.

3:ksi. Tampereen kaupunki ottaa vastataksensa kolme neljättäosaa kaikista Hatanpään ja Otavalta Spinnin neljä-kertaisesti ratsuvelvollisten säterien veroista ja ulosteoista minkä nimellisiä ja minkälaisia hyvänsä, vuotisia taikka satunnaisia, siksi kun Hatanpään ja Otavalta Spinnin säterit laillisesti pääsevät kolmesta neljänneksestä vielä nyt velvollista ratsumiehen-varustusta sekä maksettavia veroja ja ulostekoja.

4:ksi. Tampereen kaupungin näin puolestansa ratsuvelvollisen myllyn haltiaksi päästyä, joka tähän asti on ollut osa Hatanpään ja Otavallan Spinnin säteri-rysthollia, sekä myös viimeksi mainittuun rystholliin kuuluvan maan omistajaksi, ja me myyjät pitäissämme ikuisesti hallussamme ei ainoastaan mainittujen talojen vähäpätöisempiä tiluksia, jotka yllämainitun sovitun rajamääräyksen kautta voivat Hatanpään kartanoon kuulua, vaan myös mainittuin talojen tiluksia ja maasarkoja, jotka ovat tämän kauppakirjan 1:n pykälän myytyin maiden ulkopuolella, luovutamme, Hatanpään ja Otavalta Spinnin haltioina, kaikeksi vastaiseksi Tampereen kaupungin omaksi itseltämme aputaloveron mainitusta Siukolan ja Kyttälän Ylisen ja Alasen aputaloista sekä Erkkilän kylän Ylisen ja puolen Alasen aputalosta ja valtuutamme Tampereen kaupunkia kaikeksi vastaiseksi kantamaan toisen puolen meille myyjille ei kuuluvaa mainitun Erkkilän kylän Alasen aputalon apuveron, ollen luovutetut aputaloverot olevia ei ainoastaan sen ratsuvelvolliselle myllylle ja mainitulle maalle tulevana osuutena Hatanpään-Otavallan säterien alle pannuista aputalon-veroista, vaan myöskin vuotisena arentikorvauksena meidän, paitsi 1:ssä pykälässä rastittuja rajoja, viljelevistä ja ikuisesti pidettävistä niitten talojen tiluksista. Sitä vastoin vaadimme itsellemme ja vastaisille näitten säterien haltioille vastaiseksi ja edelleen kantaa lisätaloverot kaikista muista Hatanpään ja Otavalta-Spinnin säterien aputaloista.

5:ksi. Tampereen kaupungille lankee meidän mainittuin tilusten oikeus kalaveteen, yllämainittuin myytyin tiluspiirien alla Näsijärvessä ja Tampereen koskessa ja Pyhäjärvestä vesi pohjoispuolella vedettävää viivaa kaupungin alustan Nalkalanniemestä Wiinikanjoensuun pohjoispuoliseen rantaan asti.

6:ksi. Annetaan Tampereen kaupungille oikeus, vasta tarvittaissa, kuudensadan (600) Suomen markan vuotuista veroa vastaan vuorota Pyhäjärven Wiinikanlahtea kahdeksansataa kyynärää sen suusta suoraan n.k. Wiksholmaa kohti.

7:ksi. Waadimme me Hatanpään kartanon omistajat kaikeksi vastaiseksi hiedansaantia meille sopivista, kaupungin ja maistraatin määräämistä, paikoista.

8:ksi. Maksamme myyjät kaikki tilusten verot ja ulosteot, kunnallis- ja ruununverot vuodelta 1876, mutta sen peräiset verot sekä kaikki kaupanteon maksut karttapaperista, ratsuvelvollisuuden vaihdosta ovat kaupungin suoritettavat.

9:ksi. Me myyjät sitoumme vastata mainittuihin tiluksihin kiinitetty velka Suomen Talousseuralle, sekä pääoma että korko ja sitä myöden niitä siitä kiinityksestä vapauttaa.

10:ksi. Me kannamme kaikki tammikuun 2:ksi p. 1877 asti maksettavat verot ja arennit j.m. kaupan alle kuuluvista tiluksista, asemista ja laitoksista, mutta kaikki samana päivänä taikka sen perästä maksettavat arennit ja muut ovat Tampereen kaupungin kannettavat.

11:ksi. Sitoumme itse sekä jälkeläisemme Hatanpää-Otavallan säterissä ettemme, Tampereen kaupungin vastaiseksi kiusaksi, salli ketään muita kuin maanviljelijöitä asumaan sillä Hatanpään alalla, joka on kaupungin ja kartanon aseman välillä.

12:ksi. Jos myllynrakennus sattuisi palamaan ennen vastaanottopäivää, sitoumme me myyjät, ellei se ennen vastaanottoa meiltä olisi uudestaan rakennettu, kaupungille jättää palovakuutuspalkkiosta sen verta kun myllyn korjaukseen ei ole käytetty.

13:ksi. Tähän kauppakirjaan on suljettu kaikki meidän myyjäin huoneet ja rakennukset mitä lajia ikänänsä, jotka ovat sekä ensimäisessä pykälässä kirjoitetulla alalla että Tampereen koskessa; jonka ohessa niistä luopuen siirrämme kaupungille kaikki arentikontrahdit, jotka koskevat mainittua maan-alaa ja sinne rakennettuja laitoksia.

14:ksi. Emme myyjät sitou mihinkään kaupanvastaukseen.

15:ksi. Jos Tampereen kaupungille suodaan oikeus ottaa laina tätä kaupantekoa varten, pitää kauppakirja sen suuntaiseksi kirjoitettaman. Tampereen kaupunki taas sitouu siihen että jos vasta maksamattoman, ikuisen nautinto-oikeuden laillistamiseksi 1:ssä pykälässä rajoitettuin Hatanpää-Otavallan Pinnin tiluksia, arentikontrahtia eli muuta asiakirjaa tarvittaisiin, sen tehdä. Hatanpää toukokuun 5 päivänä 1876.

Carl Gustaf Idman. Omansa ja muitten Hatanpään haltiain puolesta valtuuskirjeen mukaan.

Yllämainittuun kontrahtiin lausuvat allekirjoitetut, Tampereen valtuusmiesten lisälukuisessa kokouksessa huhtikuun 15 p. sitä varten valitsemat asiamiehet, Tampereen kaupungin tyytyvän. Paikka ja aika yllä.

Fredrik Procopé. Otto Blåfield. L. J. Hammarén.

Todistajina: O. Helenius. Elesier Johansson. v.t. Asemanpäällikkö. Maatalon haltia.

Siis ja kun Hänen Keisarillinen Majesteetinsä jo Armosta on myöntänyt Tampereen kaupungille lainan tähän kaupantekoon, minä tämän kauppakirjeen viidentoista pykälän johdosta tämän julkisen kauppakirjeen kautta oman ja mainittuin muitten perintöosallisten puolesta Tampereen kaupungille siirrän ja myyn tässä kauppakontrahdissa viime 5:ltä päivältä nimitetyn maa-alan niinkuin siinä kirjoitettu on, kauppakontrahdissa mainituilla ehdoilla, sekä ilmoitan viime toukokuun 5:ltä päivältä tehdyn kauppakontrahdin vahvaksi ja pysyväksi. Hantanpää marraskuun 4 p. 1876.

Carl Gustaf Idman.

Yllämainittuun kauppakirjeesen julistamme me Tampereen kaupungin tyytyvän ja sidomme kaupungin kaikin puolin täyttämään ja vastaamaan tässä kauppakirjeessä ja siihen liitetyssä kauppakontrahdissa mainitut velvollisuudet. Aika ja paikka niinkuin yllä.

Fredrik Procopé. Otto Blåfield. L. J. Hammarén.

Todistajina: O. Helenius. Elieser Johansson. v.t. Asemanpäällikkö. Maatalon omistaja.

Tätä kauppakirjaa on kaksi kappaletta tehty, toinen myyjille, toinen Tampereen kaupungille, joka tunnustetaan. Hatanpää niinkuin yllä.

Carl Gustaf Idman. Fredrik Procopé. Otto Blåfield. L. J. Hammarén.

Yllämainitut kahdeksansataa tuhatta markkaa kuitataan. Hatanpää tammikuun 5 p. 1877.

Carl Gustaf Idman. Adelaide Holmberg. Jean ja Hilma Moerder. Aina Tammelander.

Adolf Törngren'in kauta, valtuutettuna: Axel Holmberg.

Todistajina: O. Helenius. Axel Hårdh.

Yhdessä tämän kauppakirjan vahvistamisen kanssa antoi K. Senaatti kaupungille ennemmin luvattua lainaa 850,000 markkaa ja määräsi samassa, että Eklundin Erkkilän Alanen-talo tulee kaupungin eduksi pakkolunastettavaksi. Pakkolunastushinta siitä tilasta, joka ei monta vuotta sitten tarjottiin 16.000 markan hinnasta, ei noussut täyteen siihen summaan, 100.000 markkaa, joka kaupungilta Eklundille oli tarjona. Eklund ei siihen tytynyt, vaan veti asian oikeuteen, eikä se vielä ole ylimmässä oikeudessa päätetty. Pakkolunastuksen maksamiseksi Eklundin talosta sai kaupunki 50,000 markan lainan, viidessätoista vuodessa takaisin maksettavaksi.

Tammikuun 5 p. 1877 siirtyi Hatanpäältä ostettu ala kaupunkiin ja maisteri Idman Tamperelaisia suurilla juhlapidoilla kunnioittain vahvisti kaupanteon, joka koko ajan kaupungin puolesta erinomattain ajettiin maistratin kokouksessa v. 1874 valituilta asiamiehiltä, jotka monta kertaa kävivät pääkaupungissa neuvottelemassa hallituksen jäsenten kanssa, jotka kohdastansa suosiollisesti asiata puolustivat ja jouduttivat ynnä saattivat sitä toivottuun hyvään päätökseen.

Armollisten asetusten kautta syyskuun 26 p. 1876 ja maaliskuun 26 p. 1877 säädettiin, että kaikki kaupunkihin nyt siirretyt tilat toukokuun 1:stä päivästä 1877 kirkollisesti, ja heinäkuun 1:stä päivästä samana vuonna lainkäynnissä sekä hallitusasioissa kaupungin alle kuuluivat. Uuden kaupungin-puoliset, jotka ennen kaupan päättämistä yleisesti ilmoittivat tytyvänsä joutumaan kaupunkiin siirrettäväksi, ovat sitten mielensä muuttaneet. Ehkei se paikka, johonka talonsa ovat rakentaneet, heidän oma ollut, olivat he kuitenkin tottuneet sen omanansa pitämään, sentähden useat heistä eivät ymmärrä, että heidän, paitsi maa-arentia, on myös kaupungin veroja maksaminen muihin kaupunkilaisiin yhdenvertaisesti. Ensimäisenä toimena oli uuden kaupungin järjestäminen, ja koskentakuisia tappiosta säästämiseksi suotiin heidän asuntonsa pysyä entisellensä viisitoista vuotta, toukokuun 1:stä p:stä 1877 luettuna, ellei talonpaikkaa yhteiseen tarpeesen sitä ennemmin olisi, ja siinä kohden talollinen oli saava korvausta jälellä olevan ajan suhteen. Uusi koskentaustan järjestämis-ehdotus on toimikunnalta tehty, mutt'ei vielä kaupungin valtuusmiesten keskusteltavana ollut. Suurin ansio siitä suunnituksesta on kaupungin arkkitehti Calonius'en, jonka tekemä myös tähän vihkoon liitetty vähämittanen koskentaustan kartta on. Rautatien takana on karttaan piirustettu vastasyntyvän kaupunginosan maa-ala, likeisen töllin nimellä kutsuttu Tammelan kaupunginosa. Se osa arvattavasti hyvän asemansa tähden tulee piakkoin rakettavaksi, erittäin kuin Kyttälän järjestettäissä avarampaa tilaa tarvitaan. Kartan selitykseksi mainittakoon vielä, että viivoitut linjat osoittavat nykyistä uutta ja vanhaa maantietä, Leveetä katua ja Siukolan katua.

Kaupungin asento.

Tampere kuului ennen Turun ja Porin lääniin. Sen ja Hämeenlinnan läänin vaakunat seisoivat Tampereen sillan keskellä. Lääninrajain puuhissa v. 1830 oli sanoma levinnyt, että Tampere oli eri läänin pääkaupungiksi katsottu, ja se luultiin jo niin tiettynä asiana, että varatuomari Berndt Schrey Kauppakadun varrella rakensi hänen mielestänsä tänne tulevalle maaherran virastolle pian tarvittavan talon. Tuomari G.A. Blåfield sen sitten osti ja häneltä kaupunki sen sai 6000 ruplalla pankossa. Talo monta vuotta käytettiin kouluna siksi kun Karl Lindberg sen v. 1875 osti 67,000 markalla.

Kun Turkuun oli kolmatta vertaa pitempi matka kun Hämeenlinnaan, Waasan, Turun ja Hämeenlinnan kuvernörit, senatori paroni von Born puheenjohtajana, rajain jäjestämisestä Turun, Hämeenlinnan ja Waasan läänien välillä pitivät helmikuun 15 päivänä v. 1866 Tampereella kokousta, johon myös oli neuvottelemaan kutsuttu asiamiehiä Tampereen kaupungista ja sen ympäristöltä. Siitä seurasi Arm. Julistuksen kautta marraskuun 2 p. 1868 Tampereen siirto Turun läänistä Hämeenlinnan lääniin tammikuun ensimmäisestä päivästä v. 1870.

Satakunnan maakunnan taikka Kokemäenkartanon, sitten Porin läänin vaakuna on Dahlbergin mukaan [Svecia Antiqua & Hodierna], tämän vihkosen nimilehteen kuvattu ja sen rinnalle Tampereen kaupungin keisari Nikolain maaliskuun 8 p. v. 1839 vahvistama vaakuna. Se on vaakunan-kilpi ilman kruunutta, viistoen siniseltä koskelta jaettu; sen ylipuolella on punainen T kultasen pohjan päällä, alipuolella kultanen Merkurian-sauva pantu kultasen vasaran poikki.

W. 1800-luvulla postimestari, luutnantti E.F. Tihlman oli kaupungin järjestysmies. Hänen perästä Fredrik Adam Sacklén tuli järjestysmieheksi v. 1827 ja v. 1830 pormestariksi kun huhtik. 26 p. 1830 annetun armoll. päätöksen johdosta kaupunginoikeudelle annettiin nimi Raastuvanoikeus ja Maistraati sekä kaupungin järjestysmiehelle pormestarin nimi. Sacklén sai virkavapauden helmikuun 19 p. 1861, josta ajasta asti Fredrik Wilhelm Procopé teki virkaa. Sacklénin kuoltua v. 1866 Procopé nimitettiin v. 1867 varsinaiseksi pormestariksi.

Kaupungin viskaalia on olleet:

Edvard Brander. Karl Fredrik Renfors 1866, k. 1867. Ernst Alexander Wigren 1868.

Tampereen vanhimman kartan vahvisti Kuningas Gustaf III Gripsholman linnassa 1 p. Lokakuuta 1779. Tämä kartta, jonka mukaan kaupungimme läntinen raja ulottui nykyiseen läntiseen pitkäkatuun saakka, sisältää kahdeksan pienempää ja neljätoista suurempaa kortteria. Torin varrella on raatihuone saanut omaksensa saman paikan, jolle se tulevaisuudessa on rakennettava. Torin ympärillä löytyy neljä tonttipaikkaa, aiotut, kuten kartasta luemme, asemapaikoiksi neljälle kirkolle eri uskontoa tunnustavia varten. Nämät paikat ovat tämän vihkoon liitetyllä kartalla jätetyt värittä. Muuten ovat kaikki tällä vanhalla kartalla löytyvät asemapaikat hienoilla viivoilla osoitetut vihkon kartassa. Wielä on tallella toinen vanha kartta, jonka on piirtänyt Johan Limon vuonna 1780 ja J.O. Bergman v. 1851 kopioinnut. Tämä kartta on muuten saman pitävä edellisen kanssa paitsi että tontit ovat numeroilla merkityt ja lisäksi ovat siinä istutusmaat, jotka arvan heiton kautta lankesivat talonomistajille, mitatut ja merkityt. Nämät istutusmaat olivat silloin luvultaan 95. Tonttien luku oli 92 paitsi kaksi Pyynikin rannalla, merkityt numeroilla 93 ja 94. Kun kaupungin väestö lisääntyi, entisten taloin asemat eivät enää riittäneet, vaan jo 1800-luvulla valitettiin asemain puutetta, jonka tähden kaupunkilaiset 1824 pyysivät asemain lisäämistä ja uusi kaupungin asemakartta vahvistettiin v. 1830. Tämä laajentaa kaupungin talonrivit puiston (Esplanadin) toiselle puolelle niin kutsuttuun uuteen kaupunkiin. Wuoden 1805 tulipalon perästä tehtiin uusi järjestys, jonka H. Majesteetti Zarskoje Selossa helmikuun 10 p. 1868 vahvisti. Päämuutokset siinä oli Hämeenkadun muutos 50 kyynärän leviäksi, Uudenkadun ja Rantakadun laajentaminen, jonka vanhalla varrella ainoastaan kivihuoneita saa rakentaa; sitten vielä annettin puistolle sadan kyynärän leveys, kun oli ennen 60 kyyn. leviä ollut, ja kaupunki laajennettiin länteenpäin niin paljo että asemapaikkain luku kasvoi 261:een asti, pait 80 vähempää tonttia työväestöä varten aiottuja. Isompi osa uusista talonasemista ovat jo rakennetut, ja pienempäin luku nähtiin pian niin riittämättömäksi että lisäksi 24 vielä vähäisempää asemaa varsinaisen kaupungin ulkopuolella jaettiin, ja myös nekin ovat rakennetut.

Uusi raastupa, määrätty rakennettavaksi vanhan raastuvan asemalle kauppatorin varrella yhteydessä vankihuoneen kanssa Hämeenkadun varrella, on vuodesta 1870 saakka ollut aivottu, nyt on siihen yli-arkitehdin L. Lindqvist'in tekemä piirustus valmis. Se rakennus, kulunkiarvioa myöden 380,000 markkaa maksava, on oleva kaksikertainen matalammalla keskikerralla, jonka asuinhuoneet kukin erikseen ovat yhteydessä alisen kerran kahdeksan kauppapuodin kanssa. Ylisessä kerrassa on isompi kaupunginvaltuusmiesten kokoushuone ja tarpeellisia huoneita raastuvanoikeudelle, maistratille ja rahatoimikamarille (drätsellkammare). Piirustus, joka oli näytteellä viimeisessä Parisin näyttelössä, maksoi 4,375 markkaa.

Kaupungin rakennussääntö on annettu elok. 12 p. 1823 ja uudistettu toukok. 8 p. 1869.

Palosääntö annettu jouluk. 12 p. 1826 uudistettiin jouluk. 9 p. 1865.

Tulipaloja on usein ollut Tampereella ja tänäkin vuonna 1879 ainakin kuusi, joista viimeinen syysk. 26 p. Joka kerta on suurempia taloja joutunut liekkien uhriksi, mutta valkeaa on aina voitu rajoittaa pienempään alaan. Ainoa tulipalo, jolla oli suurempi laveus, raivoi 19 p. elokuuta 1865, jolloin yli 30 taloa, joista useammat olivat Kauppakadun varrella ja siitä alaspäin Rantakatuun, kokonaan paloi; 32 talosta sai kaupunkien yleinen palovakuutus-yhtiö silloin maksaa palkintoa 309,458 markkaa.

Suomen kaupunkien yhteisessä Palovakuutusyhtiössä on Tampereella ollut vakuutettuna.

Wuonna Taloja Wakuutussumma Suomen markoissa

1841 55 481,648 1853 74 1,064,346 1854 80 1,146,886 1855 82 1,181,373 1857 88 1,298,435 1858 90 1,331,788 1859 97 1,386,840 1862 116 1,821,355 1863 128 2,022,104 1864 140 2,206,392 1865 140 2,226,973 1866 152 2,422,410 1867 155 2,534,264 1868 161 2,600,022 1869 168 2,674,335 1870 174 2,758,886 1871 179 2,897,306 1872 183 2,994,789 1873 185 3,144,157 1874 189 3,256,418 1875 194 3,430,871 1876 195 3,554,471 1877 203 3,986,581 1878 208 4,198,200

Paitsi kaupungin omat palosammutuskeinot on suurimmilla tehtailla myös omat oivalliset sammutuskoneet. Wapaehtoinen palokunta perustui täällä 1873 ja sen säännöt vahvistettiin huhtikuun 21 p. 1874.

Kaupungin haminajärjestys on annettu jouluk. 1 p. 1874.

Asuntoja v. 1878 kaupungin vanhassa osassa oli 526 ja Kyttälän kaupunginosassa 572, yhteensä 1098. Niistä oli kivestä 25 ja puusta 1072.

Rahatoimikamari perustettiin 1875, sen sääntö on vahvistettu toukokuun 9 p. 1865. Sen virkamiehet:

kaupungin kassööri, Petter Molin 1867. kaupungin kamreeri, Fredrik Jäderholm 1875. kaup. arkitehti Frans Ludvig Calonius 1876.

Suomen pankin asioimisto: asiamies, Karl Hilden 1861-78, johtaja Karl Holmberg 1878.

Suomen Yhdys-Pankin Tampereen kontoorin toimitus-johtajia: W. von Nottbeck 1862-1866, Anshelm Grahn 1867.

Pohjoismaiden Osakepankin asioimisto Tampereella: Toimitusjohtaja, Frans Sumelius.

Tullitoimisto: johtaja, Axel von Zansen 1877.

Kaupungin edusmiehet valtiopäivillä:

1863 ja 1867 F.W. Frenckell. 1872 ja 1877 F.W. Procopé ja L.J. Hammarén.

Kaupungin valtuusmiesten puhemiehet:

Karl Otto Johan Blåfield 1875-1878. Lars Johan Hammarén 1878.

Tampereella on olleet seuraavat lääninlääkäriä:

Nils Lönnrot. Lars Henrik Törnroth 1824. Karl Henrik Ringbom 1834. Gustaf Asp 1845. Lars Isak Ahlstubbe 1856. Nils Johan Wilhelm Idman 1859. Karl Edvard von Bonsdorff.

Kaupungin lääkäriä:

Nils Joh. Wilhelm Idman 1849. Karl Otto Johan Bläfield 1859.

Toinen kaupungin lääkäri: Axel Hårdh.

Ensimäinen eläinlääkäri oli Erik Lumén 1870.

Apteekaria:

1:sen apteekin omistajat:

Långhjelm. A. Wilhelm Tennberg. Gustaf Adolf Serlachius. Karl Molin.

2:sen apteekin omistajat:

Edvard Julius Granberg. Otto Mellgren. Thomas Clayhills.

Sairashuone 35 vuoteella avattiin marrask. 1 p. 1848 Keisar. marrask. 30 p. 1847 annetun päätöksen johdosta, niillä ehdoilla että kaupunki sai valtiolta vuosittain 1,800 ruplaa hopeassa sillä toimittaaksensa sairashuoneen ylläpito. Marrask. 1 p. 1864 valtio otti haltuunsa tämän laitoksen joka sitten perustettiin vakinaisella kannalla, nimellä "Yleinen Sairashuone Tampereella". Sairashoidon toimittaa kaupungin lääkäri.

Talossa N:o 28 joka on n.k. Mollerin ja nyt yhtiön Finlaysonin & komp. talo oli kaivo raudansekaista vettä, jota käytettiin terveyslähteenä. Huone oli sitä varten erittäin tehty ja niin monta juojaa oli ettei vesi tahtonut riittää tarpeesen.

Tampereen eläinsuojelusyhtiön säännöt vahvistettiin toukok. 5. p. 1876.

Postikonttori. Missä suhteessa kirjevaihto on edistynyt Tampereella nähdään seuraavasta lähetettyin kirjetten lisääntyneestä luvusta.

W. 1853 — 8,219 kirjettä, joista 1234 vapakirjaa. " 1858 — 13,414 " " 1154 " " 1862 — 19,419 " " — " " 1863 — 21,278 " " 1274 " " 1864 — 23,710 " " 1483 " " 1865 — 24,862 " " 1602 " " 1867 — 27,941 " " — "

Postilaitoksen tilastollisesta luettelosta viimeisiltä vuosilta ei enää saa tarkempia tietoja lähetetyistä kirjeistä vaan ainoastaan tulleista ja oli näitten kirjeitten luku v. 1877 70,000 kirjettä, 4000 kirjekorttia ja 7200 ristisiteillä varustetuita.

Kolmas viikkoposti Helsingistä saatiin 1860-luvulla, ja vasta rautatienkulun aljettua tuli jokapäiväinen posti toimeen. W. 1865 postinkulku kerran viikossa täältä Ikalisiin laitettiin. Postilaatikoita kaupunkiin asetettiin v. 1866, ja senaikuinen postimestari Reuter valmistutti 12 pennin postimerkkiä kirjevaihtajain käyttää kaupungin lähipaikkoihin. W. 1867 alusta Pohjanmaa sai kolmanen viikkopostin etelästäpäin Pohjanmaalle Tampereen kautta.

Nykyinen postimestari G.A. Forsström muutti Tampereelle 1867.

Telegrafi-konttori avattiin lokak. 11 p. 1865.

Kaupungin tuloja vv. 1873-1876.

1873 1874 187S 1876 (Smk)

Arentia pilaripuodeista ja muista huoneista……. 4,551 6,333 6,963 10,246 " plantaasista sekä muista paikoista……….. 8,963 8,835 10,864 12,606 " niittymaista ja kalavedestä 565 702 835 — Aiotun ratastien lupauksesta.. — 1,000 — — Satamatuloja……………… 4,639 7,681 8,501 4,342 Korkoja………………….. 614 1,327 1,475 1,465 Tuloja kaupanteosta ja keinollisuudesta………….. 4,668 8,041 9,242 4,930 Apua Ruunun puolesta: sakkorahoja………………. 599 855 1,075 473 kansa- ja sunnuntaikouluille.. — — 953 5,000 Kaupunkilaisten veroja……. 27,973 32,765 38,685 60,688 Myytyä omaisuutta………… 23.494 — 15,000 702 Waivaishoidon rahasto…….. — — 5,946 1,437 Kansakoulun rakennuksen rahasto — — 25,429 —

Kaupungin menoja vv. 1873-1876.

1873 1874 1875 1876 (Smk)

Wirkamiesten palkat………. 13,150 17,139 18,786 24,196 Sunnuntai- ja ehtokoulut y.m. 3,995 3,789 3,862 20,173 Palo-toimisto……………. 3,016 4,038 3,480 3,652 Waivais-Hoito……………. — — — 16,422 Markkinan poliisi ja vanginhoito……………. 1,872 1,762 2,030 1,206 Kestikievarin ylöspito ja hollikyyti………….. 2,007 2,000 2,475 2,394 Katujen valaistus………… 3,468 2,978 2,612 2,559 Katujen ja teitten ylöspito.. 5,096 4,972 4,284 4,429 Kaikenlaisia yhteisiä menoja. 5,216 2,898 7,969 8,291 Yhteisiä rakennustöitä……. 10,035 31,848 756 — Wankihuoneen rakennus…….. — — 53,793 17,913 Kansakoulu " ……….. — — 8,852 — Wanonius'en talon Kyttälässä lunastussumma …………… — — 3,146 — Esplanaadit……………… — — 2,682 4,010 Wiemäri-oja pitkin itäistä esplanaadi katua…………. — — — 9,564

Kaupungin kassan tila Joulukuun 31 p. 1878.

Tuloja: Markkaa.

Saldo vuodelta 1877……………….. 36,440 Takserattnja varoja ja lainoja……… 135,077 Arenti-maitten lasku………………. 5,782 Palotoimiston lasku……………….. 62 Puotihyyryjen lasku……………….. 7,203 Bura-maksujen lasku……………….. 2,150 Wiina-veron lasku…………………. 1,290 Kaikenlaisten varain lasku ………… 4,318 Waivaiskassan lasku……………….. 1,654 Kansakoulun lasku…………………. 5,412 Satama-varojen lasku………………. 2,739 Markkina maksujen lasku …………… 1,249 Laitumen maksujen lasku …………… 598 Elatus-keino maksujen lasku………… 345 Istutusmaitten (plantaasien) lasku….. 6,274 Sunnuntai ja iltakoulun lasku………. 291 Kyttälän tulojen ja menojen lasku…… 43,325 Suom. markkaa 254,215

Ylläseisovista summista ovat pennit poisjätetyt.

Menoja: Markkaa.

Maksettuja lainoja………………… 44,368 Palkkojen lasku…………………… 36,980 Yleisten laitosten lasku…………… 9,442 Palotoimiston lasku……………….. 6,120 Wiinaverojen lasku………………… 690 Kaikenlaisten varain lasku…………. 6,078 Waivaiskassan lasku……………….. 20,291 Kansakoulujen lasku……………….. 12,656 Wankihoidon lasku…………………. 2,819 Katujen ja teitten ylläpitämis lasku……………….. 10,294 Kestikievari- ja hollikyyditsemisenlasku………….. 4,000 Satama menojen lasku………………. 865 Kasvujen lasku……………………. 417 Waltiopäivä-menojen lasku………….. 3,373 Markkina maksujen lasku……………. 688 Laitumen menojen lasku…………….. 220 Kustannuksien lasku……………….. 1,255 Realikoulun lasku…………………. 4,590 Sunnuntai- ja iltakoulujen lasku……. 3,473 Kyttälän tulojen ja menojen lasku…… 52,416 Saldo vuodelle 1879……………….. 33,171 Suom. markkaa 254,215

Menoista 1873-vuoden yhteisiin rakennustöihin on 8000 markkaa pantu vankihuoneeksi ja kansakouluhuoneeksi, mutta ilman nimittämättä tilinteoissa paljonko kumpaiseksi; samate saapi samasta 1874 vuoden meno-kohdasta vetää pois 26,000 markkaa, samoiksi rakennuksiksi myöskin.

1847 vuoden palkkausmääräyksen vahvistamisessa säädettiin että ne istutusmaat eli plantasit, jotka entisestä olivat eräille virkamiehille määrätyt, vasta palautettaisi kaupunkiin.

Palkkaus-määräys Tampereen kaupungin virkamiehille ja palvelioille.

Palkka hopee ruplassa.

1830 1847 1857 Maan ja Ilman plantaasin maata ja kanssa plantaasia

Pormestari…………………. 200:— 300 335 700 Neljä neuvosmiestä yhteensä….. 57:14 140 200 400 Wiskaali…………………… 28:57 — 60 100 Kaupungin notarius………….. 57:14 — 100 150 Avisionin tirehtöri…………. 28:57 35 — — Kaupungin vouti…………….. 28:57 85 50 75 Kruunun kassoöri……………. — — 100 50 Kaupungin kassööri 85:71 — — 50 Kaupungin haavalääkäri………. — — 35 50 Wanhempi kaupunginpalvelija….. | — 20 50 Nuorempi kaupungin palvelija…. |75:— — 36 35 Nuorempi kaupungin palvelija…. | — — 25 Wahtimestari ja Wankinihti…… 28:57 — 35 40 Kätilöin…………………… — — 42 50 Nuorempi samoin…………….. — — — 15 Nuohoja……………………. — — 40 90 Rumputtaja…………………. — — 31 1/2 5 Yhteen 58,929 560 1,056 1/2 1,885

Palkkaussääntö, vahvistettu v. 1877. Smk.

1 Pormestari…………………………… 8,000. 1 Oikeusueuvosmies……………………… 3,000. 2 Kunnallisneuvosmiestä…………………. 2,000. 1 Kaupunginnotarius…………………….. 1,200. 1 Kaupunginviskaali…………………….. 2,500. 1 Kaupunginkamreeri…………………….. 3,000. 1 Kaupunginarkkitehti…………………… 2,000. 1 Kaupunginvouti……………………….. 600. 1 Kruununkasööri……………………….. 800. 1 Kaupunginkasööri……………………… 2,000. 2 Kaupunginpalvelijaa, kumpikin 400………. 800. 1 Poliisikonstaapeli……………………. 1,000. 8 Poliisipalvelijaa, kukin 700 m., yhteensä.. 5,600. 1 Raastuvan vahtimestari………………… 1,200. 1 Kaupunginlääkäri……………………… 3,500. 1 Wanhempi kätilöin…………………….. 300. 1 Nuorempi "………………………… 200. 1 " "………………………… 100. 1 Rumpari, palkkiota……………………. 40. 20 Palovartijaa, kukin 240 m., yhteensä……. 4,800. 1 Eläinlääkäri…………………………. 600. Yhteensä 43,240.

Wero-osien eli n.k. puolisextonteelien luku v. 1873 oli 4,807 ja vero 5 markkaa äyriltä; v. 1874 niitä oli 5,336 ja vero sama kun entisenä vuonna. — W. 1875 ensi kerta kun vero 1873-vuoden kunnallislain mukaan laskettiin, oli veroäyrien luku 9,877; vuonna 1876 9,513 ja tuli kumpikin vuosi 6 markkaa veroäyriltä.

Kaupungin hoitamat lahjoitusrahastot ovat:

Johan Kasper Grek'in koulurahasto oli v. 1865 — Smk. 17,825. Frans Wilhelm Frenckell'in……………………… 10,000. Leskirouva Johanna Grönlund'in eläkerahasto 1879….. 8,800.

Kaupungin säästöpankkiin oli v. 1878 talletettavaksi pantuna 251,476 markkaa.

Kanppa ja teollisuus.

Markkinoita muinaan kaikissa maissa vietettiin. Suomessa ne olivat tärkeät erittäin Tampereen tienoilla, sentähden niistä tässä erittäin vähäsen:

Markkinoita Yli-Satakunnassa ennen oli paljo. Kauppa ja markkinat ovat kristeyttä vanhempia koko mailmassa. Lappalaisten kanssa Pirkkalaiset sortu-kauppansa pitivät arvattavasti talvella. Talve, dalve, Lapin kielessä on talvi, mutta talvadas (kuljetus talvella) on paikka missä kirkkoa ja markkinoita pidetään. Markkinat oli kirkkopyhiä; mutta niiden aikoja ja paikkoja on paljo muuteltu. Kurun Aureella "Saksan talo oli ennen kun Pirkkalassa oli kirkko". Koko Näsijärven avara maakunta oli rantamaihin verraten supussa; kun Ristinan kaupunki v. 1649 perustettiin, vei joku ainoa kurulainen Ikaalisten kautta sinne pienen tavarakuormansa; taikka vaihtoivat ylimaiset tuskallisesti jyviänsä silakoihin Taivassalon Kallen-markkinoilla. Markkinoita Pirkkalassa kutsuvat "pitäjän häiksi" ja tieten vanhimmat pidettiin tällä paikkakunnalla Harjun kirkkomäellä. Sieltä ne siirrettiin Tammerkoskelle. Wanhan virsikirjan ajantieto v. 1673 mainitsee markkinat Tamberkoskella elokuun 15 päiv. [Tamp. Sanom. 1875 N:o 21.] Wanhin almanakka v. 1705 tietää kahdesta markkinasta Tammerkoskella: Tammikuun 1-6 päivinä ja Pertun markkinoista elokuun 24 päiv. Kun ne muka Tampereella eivät olleet soveliaat, niin ne muutettiin 1708 sieltä poijes entiseen paikkaansa [Commerce Colleg. ordres] ja piispan keräjissä 1730 päätettiin ne kirkon läheisyydestä muuttaa Piispalaan taikka Tampereen kylään. Piispala olikin vanhanaikasta käsitystä myöden sovelias, sen kaksi taloa oli Turun piispan verotaloa, ja semmoiset oli tavallisesti olleet pakanain uhripaikkoja, jotka sitten pyhitettyinä etupäässä määrättiin, "morsiuslahjana Kristukselle", kirkollisiin tarpeihin, joissa uskoa saarnattiin kauppoihin kokoontuneille. Tampereen kaupunki on vähitellen niellyt kaikki likipitäjäin markkinat, Hämeenkyrön Mahnalan, Häihän Mouhijärvellä, Riihiälän Kangasalustalla, Laukialan Urjalan kirkonkylässä, Wesilahden Narvan Alholahden rannalla, Tyrvään Paavilan ja Orihveden markkinat. Harjun ja Piispalan mainiot markkinat olivat Tampereen kaupungin alku. Wuonna 1741 se markkinapaikka ehdoteltiin kaupungiksi. Kunink. päätös elokuun 7 p:nä 1801 vahvisti vastaiseksi "entiset kahdet vapaat markkinat: syyskuun 2 ja joulukuun 12 päivänä," mutt'ei suostunut Tamperelaisten valtuusmiehen 1800:n valtiopäivillä Juha Stadigh'in pyyntöön saada kolmannet "vanhuudestaan helmikuun 7:nä päivänä pidetyt, kun heillä vielä oli suppea liike ja varattomuus ostella maalaisten jyviä ja heidän tarpeitansa hankkia." Keisar. päätös v. 1822 ei myöskään myöntynyt heidän anomukseen siirtää Tyrvään vähä ennemmin lakkautetut markkinat Tampereen sentähden, että se päivä, kesäkuun 30, on maanviljelykselle tärkeä. Näitä Heinä-maarian markkinoita sittenki kieltoa vastoin vietettiin, joissa veneitä erittäin Teiskosta on kaupaksi, vieläpä vanhan tavan jälkeen kansa tulvaili laskiais-, pääsiäis- ja ja Tuomon markkinoille, ja lisäksi monen pyhän "runtupäiviä" pidettiin. 1867-vuoden valtiopäiväin johdosta hävitettiin kaupungin kaikki entiset markkinat ja yksi uusi, helmikuun, säädettiin. Tätä kesti ainoastaan kaksi vuotta, ja v. 1869 vanha Perttu taas pääsi entiseen oikeuteensa — nykyiset ainoat lailliset markkinapäivät. Tampereen markkinoille kokoontui paljo kauppamiehiä rantakaupungeista tavaroitansa myymään, likeistä ja kaukaista herrasväkeä ja maakansaa, kuka sokeria, kahveita ja muita vuotuisia tarpeitansa halvemmalla hinnalla ostamaan, kuka muutoin huvittelemaan. Suurimmat seurakokoukset olivat vuoden 1840-luvulla tavallisia. Mutta markkinain pahempi puoli on jo astunut näkyviin: ajan ja rahan tuhlaus, loisteellinen ylpeys, hevoshuijaus, varkaus, pahatauti ja kaikellainen irstaisuus. Kun Tampereen kauppiaat ovat oppineet asiojansa paremmin ymmärtämään, markkinat ovat kadottaneet alkuperäistä kauppa-tarkoistustansa eivätkä enää sovi nyky-ajan tarpeisiin. Parempi kotona maalla säästää ja työtä tehdä, kun markkinoilla kauniin palmikkonsa vaihettaa juutalaisten ja reppuryssäin räpäleihin.

Sopimatonta tapaa vielä harjoitettiin maalaisilta talosta taloon kuljetella tavaroitansa; mutta piirilääkäri Lönnrotin ja aptekari Tennbergin valituksesta armoll. asetuksen kautta säädettiin lokak. 28 p. 1823 että myydä sai ainoastaan kaupungin torilla.

Kauppa oli viimeisillä vuosikymmenillä parhaasta päästä maatavarakauppaa. Entisistä kauppioista mainittakoon kauppaneuvos Gustaf Lundahl, joka oli hyvin etevä mies. Katovuosina 1820-luvun alulla oli hän muita paremmin miettinyt maakunnan tarpeita ja taisi sen vuoksi hädänalaisia auttaa. Siitä hän sai maalaisten, ei ainoastaan likeisten, vaan kaukaistenkin suuren luottamuksen. Gustaf Lundahl oli syntynyt Tampereella v. 1783, kuoli 1846. Hänellä oli kaksi veljestä Johan ja Joel, nekin kauppamiehiä täällä. Heidän isänsä Birger Lundahl oli syntyänsä ruotsalainen ja perehtyi Tampereella v. 1782. Kauppaneuvos G. Lundahlin pojat olivat Gustaf, tähtitieteen professori Helsingissä, Karl lääketieteen tohtori, tunnettu eteväksi luonnontutkijaksi; ja tytär Augusta, naitu Pirkkalan provastille Wallenius, etevä kirjallisissa yrityksissä. "Helsingfors Morgonblad'in" ensimmäisissä vuosikerroissa on useampia hänen kynäilemiä tuotteita.

Mainittavaa liikettä Tampereen vesillä ei ollut ennenkun masuunin ja liinatehtaan isännät varatuomari Adolf Törngren ja ruukinisäntä Gustaf Wasastjerna v. 1858 rakensivat höyrylaivat Ahti Näsijärveä ja Laukko Pyhäjärveä käymään. Laukolla, joka oli aivottu tavaraa viemään kaupungin ja Törngrenin kartanon Laukon välillä Wesilahdessa, oli paljo vastuksia, kun kulkureitti ei vielä ollut viitotettu, ja Sotkan virta vajavaisesti perattu. Höyryaluksen kerran valmiina ollessa, ja kun se oli näyttänyt osaavansa tätä tietä käydä, nämät hankaluudet hallituksen kautta vähittäin poistettiin, ja Laukko raivasi tien ei ainoastaan itsellensä, vaan monelle seuraajalle. Muutamia vuosia myöhempänä höyrylaivat Elias Lönnrot ja Wanaja rakennettiin liikettä kannattamaan Tampereen ja Hämeenlinnan välillä sillä tavalla, että Elias Lönnrot kulki Lempoisiin asti Lempälässä, Wanaja taas sen maakannaksen toiselta puolelta jatkoi käydä Hämeenlinnaan. Tätä liikkeen hankaluutta hallitus poisti sillä että se Lempoisiin teetti kaivannon, joka syksystä 1868 laivaliikkeelle avettiin. Monta muuta höyrylaivaa sitten rakennettiin, ja liike tällä kulkuvälillä tuli aina vilkkaammaksi, kunnes rautatie Tampereen asti joutui valmiiksi, jonka perästä sitä ainoastaan on ruvettu kulkemaan. Jotkut pienemmät höyryalukset tavaraa ja väkeä kaupunkien ja ympäristöjen välillä vielä kuljettavat. Ruoveteläisten pyynnöstä v. 1825 Muroleen virta perattiin, jonka kautta kulkutietä saatiin kaukaisille toimeen; vilkkaammaksi liike pohjoisista pitäjistä kuitenkaan ei tullut. Polttopuita saadaksensa masuunin isännät rakensivat purjelaivan "Kurulainen", ainoa isompi Näsijärven aaltoja kyntävä alus siksi kun Ahti syntyi ja liikkeelle aina lisääntyvää vauhtia antoi. Neljättäkymmentä puualusta puita toivat Tampereelle, ja uusia höyryaluksia melkein vuosittain tuli lisään. Höyryalusten kanssa puualusten oli vaikia kilvata, ja ovat ne Tampereella vuosi vuodelta vähentyneet. Lopulta vuotta 1878 oli Näsijärvellä 16 höyryvenettä 250 hevoisvoimalla, niistä 10 lästiä ja sitä enemmän vetäviä 11 ja 5 höyryvenettä. Wuonna 1879 rakettiin 3 pientä hyyrypurtta 26 hevosvoimalla. Kaupungilla on 9 jahtia 114 lästillä ja 14 proomia 314 lästillä.

Kaikkein tärkeintä Tampereen liikkeelle on rautatie. Waltiopäivillä v. 1863 säädyt määräsivät 9,244,892 markkaa rautatietä rakennettavaksi Hämeenlinnasta Tampereelle. Hänen Majesteetinsä Keisari maaliskuun 2 p. v. 1865 tämän säätyjen päätöksen vahvisti. Mutta ajatukset maassamme muuttuivat, Tampereen rautatie jätettiin sillensä, ja Riihimäki-Lahden tie, joka sitten Pietariin jatkettiin, tuli sijaan. Wähä korvausta toivotun rautatien verosta suotiin Tampereelle, kun vesikulkutie Hämeenlinnaan v. 1868 avettiin kaivannon kautta Lempoisissa. Kun hallitus ei arvellut voivansa rakentaa rautatietä Hämeenlinnasta Tampereeseen ja Turkuun, eräät yksityiset anoivat sitä saada käsiinsä. W. 1871 kunnallisneuvos Robert Ullner sai myönnytyksen, jonka hän taas v. 1872 Ruhtinalle Uchtomski siirsi. Kun tämä ei täyttänyt myönnytyksessä pantuja ehtoja, julisti Hänen Majesteetinsä helmikuun 20 p. 1874 sen menetetyksi, ja rautatien rakentamisen valtiovaroilla kohta alotettavaksi. Alusta vuotta 1876 sallittiin välivaraista liikettä sillä uudella tiellä, ja työn päätettyä Hämeenlinnan-Turun-Tampereen rautatie kesäkuun 23 p. 1876 juhlallisesti vihittiin. Tänä vuonna on Tampereen-Waasan rautatyönteko aljettu.

W. 1805 oli kaupungissa 1 tehdas, nimittäin paperipruukki 5 työmiehellä, 2 värjäriä, 3 karvaria, 4 hattumaakaria, 3 kruukumaakaria, 2 liinankankuria, 2 muuraria, 2 satulamaakaria, 5 suutaria, 3 kraataria, 4 nikkaria, 2 varvaria, 3 sämiskä-maakaria ja 2 timpermannia, kaikkiansa 50 mestaria, 14 kisälliä ja 16 aputyömiestä. Samana vuonna löytyi kaupungissa 35 hevosta, 45 lehmää ja 50 lammasta.

W. 1815 oli paperitehtaassa 40 työntekiää ja verkatehtaassa 21 työntekiällä.

W. 1835 ei ollut mitään verkatehdasta.

W. 1840 pumpulitehtaassa 58 miestä ja 147 naista. Käsityöläisiä 261, joista 103 mestaria ja niiden joukossa 14 värjäriä, 14 karvaria, 10 hattumakaria, 6 suutaria ja 6 kraataria.

W. 1850 pumpulitehtaassa 230 miestä ja 634 naista, paperitehtaassa 73 työntekiää, paitsi näitä sukkatehdas 22 ja öljymylly 4 työntekiällä. Käsityöläisten luku nousi 487, joista 115 mestaria.

W. 1860 oli pumpulitehtaassa 454 miestä ja 1023 naista; paitsi entisiä laitoksia oli olutehdas 9, villakehrutehdas 12, tulitikkutehdas 20 ja tapettitehdas 4 työntekiällä. Käsityöläisten luku nousi 579, joista 122 mestaria, 338 kisälliä ja oppipoikaa ja 119 työmiestä.

W. 1865 oli 16 kauppamiestä, 8 ruokakauppiasta, 21 porvaria ja 48 ajajaa. Paperitehtaassa 94 työntekiää, kahdessa olutehtaassa 18, öljymyllyssä 6, pumpulitehtaassa 406 miestä ja 746 naista, villakehruussa 14, sukkatehtaassa 17 ja 2 tikkutehtaassa 24 työntekiää. Käsityöläisten luku nousi 549, joista 132 mestaria, 288 kisälliä ja oppipoikaa ja 129 työmiestä. Mestareista 7 pakaria, 2 läkkiseppää, 2 kirjannitojaa, 1 nahkuri, 2 rakennusmestaria, 7 värjäriä, 14 karvaria, 5 keltavalajaa, 1 lasimestari, 5 kultaseppää, 1 hansikkamaakari, 1 hattumaakari, 3 karttamakaria, 1 instrumentimaakari, 4 seppää, 4 vaskiseppää, 5 savenvalajaa, 1 muurimestari, 9 maalaria, 2 neulamaakaria, 6 satulamakaria, 13 suutaria, 1 nuohari, 7 kraataria, 1 konditori, 7 nikkaria, 7 sorvaria, 3 salvumiestä, 1 vannehtia, 3 kelloseppää, 2 vaunumaakaria, 1 kaidemaakari, 2 sikarimaakaria ja 1 musikantti.

Tehtaita ja keinollisuuden laitoksia Tampereella vuonna 1878.

Omistaja Mestaria Oppipoikia Yli Alle eli ja 15 v. 15 v. isännöitsijä kisällejä Suom. Ulkom. Suom.

Pumpulitehdas, y.m. Finlayson & C:o 6 — 1410 — 390 Paperitehdas J.C. Frenckell & Son. 1 — 231 8 20 Trikootehdas W. v. Nottbeck. 2 — 15 — 8 Tapeetitehdas J.C. Frenckell & Son. — — — — — Pellavatehdas Yhtiö. 5 — 625 — 105 Öljymylly J.C. Frenckell & Son. — — 4 — — Olkipaperitehdas J.C. Frenckell & Son. 1 — 20 — — Masuuni ja konepaja. Yhtiö. 2 — 80 5 — Olvipryki Johnsson & Waltonen. 1 — 9 — — Haulitehdas H. Bergman 1 — 1 — — Willakehru- tehdas Peterson. 1 — 6 — 5 Nahkuri O. Holmbergin leski. 1 2 1 — 1 Olvipryki A. Tennberg. 1 — 10 — — Wäkiviinan- tehdas E.J. Granberq. — — — — — Tulitikku- tehdas Yhtiö. 1 — 33 1 6 Samoin H. Mander. — — — — — Wäkiviinain- tehdas K. Hakulin. 1 — — 2 — Werkatehdas Yhtiö. 4 — 72 — 10 Konepaja A. Brander. 1 3 3 — — Maalaus ja lasinleikkaus A. Wuorinen. 1 3 — — — Wiinapränni E. Hagelberg. 1 — 16 — — Tampereen höyrypränni. E.J. Granberg. 1 — 15 — — Kellotehdas K. Toivonen. — 2 — — — Huonekalujen- tehdas W. Hartman. 1 6 — — — Puuhiomo Yhtiö. 1 — 85 — 4 Läkkiteos- tehdas D. Husso. — 3 2 — 1 Waate tehdas P.W. Ahlfors. 1 5 3 — 2 Kirjannitomis tehdas J.F. Olan. 1 6 6 — — Waate tehdas K.G. Ekblom. 1 — — — — Wäkiviinain tehdas O. Björkell. — — 1 — — Huonekalujen tehdas G. Lindell. — — — — — Jalin tehdas A Sommer. 1 15 — — — Nahka tehdas L. Nordström. 1 2 — — — Kello tehdas J.W. Ekendahl. 1 2 3 — — Paita-tehdas ja pesolaitos I. Peterson. — — 7 — 2 Jalin tehdas H.G. Wahlroos. 1 1 — — 1 Kahvi-aineitten tehdas O. Björkell. 1 — 7 — — Läkki-teos tehdas I. Isaksson. 1 1 1 — — Lasin-leikkaus- tehdas K. Lindberg. 1 — — — — Leipä-tehdas O. Willandt. — 3 — — 1 Maalaus tehdas O. Nikander. 1 — 2 — — Huonekalujen tehdas O. Solin. 1 2 3 — — Waate tehdas A. Sjöblom. 1 1 2 — — Jalin tehdas K.O. Sundell. 1 — — — — Waate tehdas J.F. Ekberg. 1 7 — — 1 Jalin tehdas J. Enqvist. 1 4 4 — — Waate tehdas F.W. Palmroos. — — — — — Kattohuopa tehdas Yhtiö. 1 — 25 — —

Yllämainitut luvut yhteen luettuna tekee 51 mestaria, 68 kisälliä ja oppipoikaa, yli 15 vuoden vanhoja, 2,702 suomalaisia ja 16 ulkomaalaisia, sekä 857 alle 15 vuotta.

Tehtaat joitten teosten arvio vuodelta 1878, heidän oman ilmoituksensa mukaan, nousee yli 10,000:een markkaan.

Pumpulitehdas………………. 4,250,000 markkaa. Paperitehdas……………….. 809,000 " Trikootehdas……………….. 42,000 " Pellavatehdas………………. 2,429,985 " Frenckell'in puuhiomo……….. 96,420 " Masuuni ja konepaja…………. 139,008 " Mustalahden olvipryki……….. 22,030 " Willakehru-tehdas…………… 41,700 " Onkiniemen olvipryki (Tennberg). 33,630 " Tulitikkutehdas…………….. 82,000 " Wäkiviinain tehdas (Hakulin)…. 80,000 " Werkatehdas………………… 232,100 " Wiinapränni (Hagelberg)……… 97,500 " Wiinapränni (Granberg)………. 78,000 " Pellavatehtaan Puuhiomo……… 145,000 " Wäkiviinain tehdas (Björkell)… 35,628 " Jalin tehdas (Sommer)……….. 30,000 " Kahviaineitten tehdas (Björkell) 25,000 " Leipä tehdas (Willandt)……… 15,000 " Kattohuopa tehdas…………… 120,000 "

Ylläseisovista tehtaista on ainoasti kahdelle, Werkatehtaalle sekä Mustanlahden Olviprykille valtiolainoja, yhteensä 92,000 markkaa, annettu.

Wuonna 1878 oli Tampereella seuraavia käsityöläisiä:

Mestaria Kisälliä Oppipoikia

Työnsä Työs- Yli Alle vielä tänsä 15 v. 15 v. jatkavia. laanneet.

Wärjäriä…………. 5 4 13 — — Karvaria…………. 13 1 13 9 — Neulamaakaria…….. 1 — 1 — 1 Kulta-seppiä……… 8 3 9 2 3 Kello-seppä………. 1 — — 1 1 Kupari-seppiä…….. 6 1 6 11 1 Kirjan-niojia…….. 4 1 4 3 2 Satulamaakaria……. 5 — 8 2 8 Hattumaakari……… 1 — — — — Sorvaria…………. 3 — 4 3 2 Gelbjutaria………. 3 — 3 2 — Plootu-seppiä…….. 2 — 1 — 1 Nikkaria…………. 5 2 4 3 2 Karstamaakaria……. 3 1 1 1 — Waunumaakari……… 1 — — — — Maalaria…………. 6 1 6 10 1 Kruukumaakaria……. 3 — 2 5 3 Suutaria…………. 16 4 7 2 5 Räätäliä…………. 7 3 7 3 2 Kondiitori ja Leipuri. 1 — 3 2 2 Leipuria………….. 9 4 6 5 5 Teurastajia……….. 3 1 — — — Rakennusmestari……. 1 — — — — Muurarimestari…….. 1 1 — — — Kaitamaakari………. 1 — — — — Sutaria…………… 2 — 1 1 — Makkaramaakari…….. 1 1 — — — Seppiä……………. 4 — 9 8 5 Yht. 116 28 108 73 44

Tampereen Pumpulikehruu- ja kutoma-tehtaan perusti Skottlantilainen James Finlayson, Glasgov'ista kotoisin, palveleva keisarill. mekanillisessa pajassa Kolppinassa Pietarin takana. Englantilainen Patterson kertoi hänelle keisari Aleksanderin muistettavan lauseen Tammerkoskella, kehottain häntä tehdasta sinne rakentamaan. Sen johdosta läksi Finlayson, jo sitä ennemmin halukas itsetyiseen asentoon päästä, Suomeen saadaksensa selvä Tampereen tiloista, näki koskenpaikan tehtaatekoon soveltuvaiseksi ja ryhtyi kohta toimeen Suomen Hallitukselta pyytää suostumusta tehtaan rakentamiseen Tampereella. Hänen Majesteetinsä, harrastain oman aatteensa toteutumista, mieltyi Finlaysonin Keis. Suomen Senaattiin pantuun anomukseen, ja toukokuun 10 p. 1820 tuli armollinen päätös yleisesti seuraavata sisältävä:

Maa-ala Tampereella oli Suomen valtioin lunastettava, Finlaysonille omistus-oikeudella annettavaksi Hänen Majesteetilta likemmältä määräämillä ehdoilla; mutta mitä tulee Finlaysonin anomukseen saada useita virran vuolteita Tammerkoskessa ja määrättyä osaa järveä sen ylipuolella, niin ruunulla ei niihin ollut suoraa käytäntovaltaa, vaan Finlaysonin tuli, asettuaan Tampereen, kääntyä kaupungin-oikeuteen, saadaksensa määrätyksi sopivaisia joutopaikkoja laitoksillensa, joita hän kaupungin perustusehtoja myöden kenenkään estämättä saa pitää, niin kauvan kun hänen laitoksensa käyvät. — Mitä tulee Finlaysonin anomukseen saada asettaa valimoa masinain tekoon, karttunin painamoa, verkatehdasta, käsitehdaslaitoksia hienommilla rauta-, teräs- ja metalli-teoksilla, oli Finlaysonin kääntyä Senatille Suomessa. — Finlayson sai oikeuden tullittomasti ulkomailta tuottaa kaikki laitoksillensa tarvittavia masinoita, joitakuita puulaija ja tekoaineita. Wielä suotiin Finlaysonille kymmenen vuotta takaisin saada tullimaksut siitä pumpulista, jota hän voisi näyttää valmistetuksi muussa häneltä vasta rakennettavassa tehtaassa. Lisäksi myönnytettiin Finlaysonille, hänen perillisille ja oikeutensa haltioille Tampereella ja muissa Suomen kaupungeissa avoimissa kauppapuodeissa myydä kaikkia teoksiansa. Finlayson tinki maamiehillensä uskonnonvapautta, vapautta sotaväen majoituksesta, ja sota-veroista, suomalaisen papiston palkkauksesta omaistensa ja talonsa puolesta. Samassa hänen työssä olevat kväkerit vapautettiin valanteosta, ollen heidän asianomaisille virkakunnille annettu kirjalliset vakaamukset sen ohessa täyden todistuksen sana.

Finlaysonin saattamiseksi siihen tilaan, että hän voisi toivottua tehtaansa asettaa, suotiin hänelle tehtaansa panttausta vastaan Suomen valtiolta lainaksi 30,000 ruplaa banko assignat korotonna ja viimeistäkin 20 vuodessa takaisin maksettavaksi. Wuonna 1820 elokuun 30 päivänä kontrahti tehtiin ruunun — jonka asianajaja oli Lars Gabriel v. Haartman, sitten rahavaraston päällikkö — ja kaupungin välillä, jonka valtuusmiehenä oli kauppias Gustaf Lundahl ja verkatehtailia Fredrik Grek Finlaysonin tehtaalle annettavasta alasta. Sen pääehdot oli:

1:ksi. Tampereen kaupunki antaa ruunulle altiiksi käyttämättömän maa-alan N:o 124 talon aseman ja Uudenkadun jatkossa sekä maa-alan N:o 124-talonaseman pohjoispuolisen ja kosken itäisen puolen välillä, Mältin lahdeken suoraan Kuninkaankatuun asti läntisellä puolella ja entisen viinapolttimon aseman etelä puolella talonasemista, saatavasta 300 pankko ruplan hinnasta; minkä suhteen kaupunkilaiset tehkööt tietä koskeen rakennettuihin survin-myllyihinsä, kunnes ne ruunun toimesta pois siirretään.

2:ksi. Tie pitkin viinapolttimon-katua koskeen asti pidetään auki vedentuontia varten, ellei kulkukaivantoa saada aikaan polttimon-kadun kulmalla.

3:ksi. Kuninkaankatu ulotetaan n.k. polttimon-kedon läpitse pohjoseenpäin Mältin lahteen asti.

Finlaysonin Tampereen kaupunki oikeuteen annettuun anomukseen oikeudesta koskeen antoi kaupungin oikeus marraskuun 26 p. 1821 päätöksen, että kun kaupunki oli Finlaysonille antanut alan Uudenkadun ja Mältinlahden välillä, ja myös Finlaysonin laitoksia varten ruunun kustannuksella poismuutetaan kaikki vanutusmyllyt pitkin sitä rantaa, ja Finlayson sitoutunut maksamaan samaa kalastusveroa, kun kaupungin rahasto siitä rannikosta saapi, ja kohtuullista on ettei kalastus tehdaslaitoksia estä, sentähden sekä mahdollisesti nostettavain haittain ja riitain poistamiseksi näkee kaupunginoikeus kohtuulliseksi, kauppakontrahdissa mennä vuonna elokuun 30 p. mainituilla ehdoilla, tehtailija James Finlaysonin vapaan ja yksinomaiseen nautintovaltaan jättää kaupunginalaiset koskenkorvat Uudestakadusta ylimäiseen putoukseen astikka.

Finlayson vaimonensa muutti talvella v. 1820 Tampereesen ja asui vanhassa kun. Gustaf III:nen aikaisessa viinapolttimossa, joka 1800-vuodesta saakka ei ollut käymässä ja joka Finlaysonille annetulla alalla oli. Samassa talossa, monesti lisättynä ja korjattuna, tehtaan isäntä vieläkin asuu.

Tehtaaksensa Finlayson rakensi kahdenkertaisen puutalon villakehrua varten. Kun ei hänen ensimäinen yrityksensä toivottavasti menestynyt, niin hän uudestaan kääntyi Suomen Hallitukseen, ja Armollisen päätöksen kautta elokuun 28 päivänä 1824 suotiin Finlaysonille, myöskin 20 vuodeksi Suomen valtiorahastosta 36000 pankko ruplan koroton laina sillä ehdolla että hänen pääkeinonsa olisi oleva pumpuli- ja villalangan ja kankaanteko sekä että konepaja vasta laajennettaisi tekeväksi vähempiä kehrukoneita maan työhuoneissa käyttää, että valimo kohotettaisi englantilaisten valimoin vertaiseksi, paikkakunnan köyhiä lapsia otettaisi oppilaiksi, ja että jokainen Suomalainen opiksensa saisi vapaasti hänen laitoksiansa käydä katselemaan. Finlayson sitten Pumpulitehtaan laittoi, itse koneitansa tehden; mutta ei sekään yritys onnistunut, eikä hän nähnyt jaksavansa velkojansa maksaa, lupauksiansa täyttää Suomen ruunulle, kääntyi hän maamiehensä Wheeler'in tykö, joka ynnä Keisari Alexanderi I:n entinen henkilääkäri salaneuvos G.A. Rauch'in ja kunniaporvari C.S. Nottbeck'in kanssa v. 1835 otti kaikki Finlaysonin laitokset toimeksensa, sitoumuksiansa ruunulle suoritettaviksi entisellä toiminimellä Finlayson & Comp. — Finlayson, kväkari-lahkolainen, oli kaikilta kunnioitettu jumalinen mies ja hänen hurskas luontonsa kannatti samaa hyvää sydänalaa hänen työväellensä. Hänestä ja hänen ajasta nousi se herätys ja lähetyksen into, joka aina siitä asti on hengissä pysynyt. Tampereelta Finlayson muutti kotimaahansa Skottland'iin ja kuoli siellä. Sitten Wheeler siirsi tehtaansa osuuden herroihin Rauch & Nottbeck, jotka sitä myöden yksin joutuivat tehtaan haltioiksi. Wuonna 1836 C.S. Nottbeckin poika William Nottbeck muutti Tampereen ottamaan tehtaan pääjohdon käsiinsä ja on siitä asti vielä isäntänä. Kauvan aikaa tehtaan johdossa yhteisesti olivat herrat W. v. Nottbeck ja Ferdinand Uhde. Uhde oli sulo sydämellänsä, ystävällisellä ja laupealla luonteellansa yleisesti arvossa pidetty ja elää vielä rakkaassa muistossa kaikilla niillä jotka hänen tuttavuuteen pääsivät. Wanhalla ijällänsä hän 1860-luvulla muutti Berliniin, siellä ahkerasti vaikuttain lähetystoimessa. Harrastain kaupungin parasta, lähetti hän sieltä katovuosina 1000 markkan lahjan silloin laitetun työhuoneen hyväksi sillä ehdolla että ainoastaan korko oli käytettävä, ja kun työhuone loppui, lahjoitti hän sen rahan täkäläiselle naisyhtiön tyttökoululle. Uhde kuoli tammik. 1 p. 1874. — Wuonna 1856 tehtaanisäntä William Nottbeck sekä Pietarissa asuva veljensä Karl Nottbeck korotettiin Suomen aatelissäätyyn ja 1857 Suomen Ritari-Huoneesen sisään otettiin nimellä von Nottbeck.

Taiteellisen osan johtajina ovat aina olleet englantilaisia, joista tätä nykyä viisi, ja myös eri osakuntain päämiehet n.k. mestarit (englantilaisesta sanasta master) melkein yksinomaisesti englantilaisia, ja joista monta täällä ovat voittaneet luottamusta ja ystävyyttä yleisesti ja työväeltänsä. Etevimmistä mainittakoon Lucas Cooke, joka täällä päivänsä päätti, ja kankuriosaston johtaja John Sharples, joka yli 30 vuotta tehtahan kuului ja v. 1877 täällä kuoli. Kauvan aikaa täällä asuessansa oli hän tänne kokonaan perhettynyt, hänen leskensä vielä Tampereella asuu sekä tyttärensä, joista vanhin Lucia on naittu kauppialle Lars Johan Hammarén.

Tehtaasen kuuluu yhdeksän suurta kivirakennusta, joista yksi kuusikertainen, viisi nelikertaista, suuri makasiini raaka-aineita varten, kaksinkertainen rakennus vaalentamista ja pesoa varten, suuri värjäyshuone, koneellinen työpaja ynnä kaasulaitos. Eräs rakennus, valmistettuna v. 1877, sisältää paitsi laitoksen konttorihuoneita, ainoastaan yhden suuren salin, joka saa valonsa ainoasti katon kautta ja jossa on 950 kangastuolia käymässä. Tämä sali on 229 kyynärää pitkä ja 65 kyynärää leveä.

Silloin kun nykyiset omistajat ostivat tehtaan oli siellä lähes 500 kehrää (spindeliä), nyt on niitten luku 50,000. Finlayson'in aikana oli työntekijöitten luku ainoasti 50-60.

W. 1840 oli 58 miestä ja 14 naista 1850 " 294 " " 634 " 1860 " 454 " " 1023 " 1865 " 406 " " 746 "

ja nyt nousee luku likimitten 2000.

1878 vuoden valmistus mainittiin olevan 256,000 kappalta pumpulikangasta, 2,700,000 naulaa lankoja sekä 75,000 naulaa vattia. — Tehtaasen kuuluvassa puuhuoneessa on nykyään postikonttori ja sähkösanalennätin. Paitsi sitä, että laitos palkkaa oman papin ja kustantaa lääkärihoitoa työntekiöillensä, ylläpitää se pikkulasten koulua 150 lapselle, kasvatuslaitosta (asyli) 50 orpolapselle, lastenkotoa tyttöjä varten jotka tekevät työtä tehtaassa. Wielä on tehtaalla ravintohuone työntekiöitä varten, oma myymähuone, asuntohuoneita sekä mestareille että työntekiöille. Paitsi kaikkia näitä ovat tehtaan omistajat rakennuttaneet rukoushuoneen kivestä, joka tehtynä gotilaiseen rakennusmuotoon vihittiin elokuun 24 p 1879 ja maksaa 100,000 markan vaiheilla. Kirkko on varustettu 22-äänisillä uruilla. Sen oviseinässä holvikaaressa luetaan seuraava kirjoitus: Herra kätkeköön sinun uloskäymises ja sisällekäymises nyt ja ijankaikkisesti Ps. 121: 8 ja holvilla kuorin päällä: Pyhyys on sinun huonees kaunistus, Herra ijankaikkisesti. Ps. 93: 5.

Kuva toisella sivulla näyttää kosken varrella olevaa tehdasta ennenkuin mitään tehdasrakennusta oli kosken vastaisella puolella. Useampia kertoja on tehdas pahaksi onneksi joutunut liekkien valtaan. Helmikuun 18 p. 1841 paloi vanha Finlayson'in rakentama tehdas; tammikuun 20 p. 1868 paloi suuri, vähä ennen sitä, kadun varrella rakennettu tehdashuoneisto, sisältävä huoneita kutomista, värjäämistä ja kontoria varten, sekä myös nelikertainen rakennus, jossa oli yli 400 kangastuolia; heinäkuun 28 p. 1870 joutui taas suurin osa siitä kaksi vuotta tätä ennen palaneesta kutomahuoneesta liekkien valtaan.

Tehtaan työväelle on perustettu säästöpankki, johonka sisäänpanot heinäkuun 1 p. 1879 nousivat 791,700 markkaan. Wielä on apukassa vanhuuksia ja kivuloisia varten 93,000 markan pääomalla josta maksettiin v. 1870 apurahoja 13,800 markkaa.

Paperitehtaan perusti v. 1803 Gustaf Lefrén. Se joutui sen jälkeen Kirjakauppiaalle Joh. Christ. Frenckell'ille toiminimellä J.C. Frenckell ja poika, joka nimi on sitten pidetty. Tehdas sai oikeutensa huhtikuun 30 p. ja ne uudis-tettiin syyskuun 7 p. 1871. J.C. Frenckell'in jälkeen tuli poikansa Frans Wilhelm Frenckell tehtaan omistajaksi, jonka hän suuresti lavensi. Tehdas sijaitsee kuudessa kivihuoneessa ja konehistoon kuuluu 30 valilaitosta, 3 paperi- ja 3 siloituskonetta sekä kolme lumppukeittokonetta, joita käyttää 6 turbinia 350 hevosvoimalla. Etevin raaka-aine lumppu kootaan suureksi osaksi Suomessa. Lähes puoli valmistusta, joka on 60,000 riisiä paitsi 70,000 naulaa paperia, käytetään maassamme; loppu suurimmaksi osaksi menee Wenäjään ja sen Itämeren maihin.

Jo ennen tämän paperitehtaan perustusta lienee Tampereella paperia valmistettu. Abraham Häggman, kuollut 1781, mainitaan olleen ensimäisenä paperinvalmistajana täällä ja vielä kerrotaan, että eräs Glas niminen oli täällä tehnyt paperia ja lienee ollut se, joka ensiksi pani alkuun nykyisen tehtaan.

Tehtaanhaltia Frans Wilhelm Frenckell valittiin Tampereen kaupungin edustajaksi valtiopäivillä 1863; samassa myöskin Hämeenlinnan kaupunki hänen siihen valitsi, mutta käskettiin omaa edusmiestä valita. Uudestaan kaupungin edustajaksi 1867-vuoden valtiopäiviksi valittuna Frenckell nimitettiin porvarisäädyn puhemieheksi, ja kaupunki jäi ilman edusmiehettä; kuitenkin porvaristo, kokoontuneena toista edusmiestä Frenckell'in sijaan valitsemaan, ilmoitti ei jaksavansa silloisten rasitusten aikana kahta edusmiestä palkata. Frenckell suositettiin kauppaneuvoksen nimellä ja koroitettiin lapsinensa perillisinensä v. 1868 aatelis-säätyyn ja sisäänotettiin Suomen Ritarihuoneesen nimellä von Frenckell. Hänen kuolemansa jälkeen 1878 hoitaa poikansa Waldemar von Frenckell tehtaan perillisten puolesta. Nimitoimisto J.C. Frenckell ja poika omistaa paperitehtaansa vieressä myös toisen tehtaan, joka kemiallisesti valmistaa paperiaineksia oljista. Tätä tehdasta, joka on oikeutettu helmikuun 28 p. 1864 ja toukokuun 18 p. 1874, käyttää 80 hevosvoimanen turbini, joka pitää käymässä myös öljymyllyn, jonka perusti v. 1843 aptekari W. Tennberg ja jonka vuotinen pellavansiemenen tarvitseminen mainitaan olevan noin 200 tynnyriä.

Tampereen masuuni on oikeutettu joulukuun 17 p. 1842. Sen rakensivat seuraavana vuonna salaneuvos August Ramsay ja Laamanni Nils Idman, ja myytiin siihen kuuluvan sahan kanssa v. 1856 Östermyran rautatehtaan omistajalle Gustaf Wasastjernalle, joka perusti siihen konepajan ja valimon. Nämät laitokset joutuivat v. 1861 Tampereen liina- ja rautateoksien osakeyhtiölle. Konepaja, jota käyttää yksi turbini, sisältää 4 pura-, 2 höylä- ja 2 pistokonetta. Konepajan työntekiöin apukassa nousi v. 1878 12,500 markkaan.

Liinatehdas, kankuri- ja vaalentamislaitoksen kanssa tuli oikeutetuksi heinäk. 12 p. 1856. Waratuomari Adolf Törngren'in rakentamana joutui se 1861 Tampereen Liina- ja Rautateoksien osakeyhtiölle. Laitoksella, jota käyttää 5 turbinia yhteensä 390 hevosvoimaa, on 8050 kehrää (spindeliä) ja 195 kangastuolia. Tehdas lämmitetään höyryllä putkijohtojen kautta kahdesta höyrypannusta. Wuotinen pellavan tarvitseminen on 75 ja 90,000 LT:skän välillä, josta puoli saadaan Suomesta ja loppu Wenäjältä. Wuotinen valmistus on lähes 1.200.000 naulaa lankoja ja 22,000 kappalta kangasta ja sen yhteen laskettu arvo nousee lähes kolme miljonan markan vaiheelle. Laitoksella on oma 350 miehen vapaehtoinen palokunta ja 4 ruiskua. Tehdas pitää koulun poikia ja tyttöjä varten, perustettuna v. 1860 ja sijoitettuna omaan kahdenkertaiseen kouluhuoneen, rakennettuna 1872 ja varustettuna kahdenäänisillä uruilla; oppilasten luku v. 1879 oli 71 poikaa ja 75 tyttöä. Työnväestön kirjasto säilytetään kouluhuoneessa ja sen apukassa, jonka työntekijät ovat perustaneet, nousi 1878 vuoden lopulla 65,400 markkaan.

Puuhiomo, sijoitettuna Liinatehtaan aluella, on erään v. 1872 yhtiön perustama. Sitä käyttää 10 turbinia 330 hevosen voimalla. Masuunin, Liinatehtaan sekä Puuhiomon nykyinen toimitusjohtaja on varakonsuli F.E. Wahlgren.

Werkatehdasta, oikeutettuna toukokuun 23 p. 1851, käyttää 3 turbinia ja sillä on 1322 kierutinta (spindeliä) ja 30 kangastuolia. Wuotinen villan tarvitseminen on lähes 49,000 naulaa ja on valmistus 40,000 kyynärää verkaa ja lähes 69.000 naulaa villalankoja. Toimitusjohtajana tätä nykyä on C.G.A. Dahlbom.

Willakehru- ja kutomatehdas, oikeutettu elok. 18 p. 1847 on marrask. 7 p. 1810 toiminimellä: Th:s Petterson. Sen käytinvoima on vesiratas, johtaja: John Petterson.

Asfaltihuopatehdas, oikeutettu heinäkuussa 1877. Raaka-aineina käytetään villalumpuja ja tervaa. Toimitusjohtaja on tuomari Adolf Törngren.

Kouluja.

Tampereen Alkeiskouluista Pedagogia on vanhin. Se perustettiin v. 1812 ja kesti 1840 vuoden saakka. Koulun kahdenkertainen talo, johon vasta v. 1838 kahdenkertaisia ikkunoita saatiin, oli torin varrella. Kouluttajan palkka oli 15 tynnyriä jyviä, joita hänen piti lähteä Porin makasinista perimään.

Sen vanhin ja merkillisin opettaja oli filos. maisteri Thomas Timotheus Kriander. Pappina Marttilassa hän virkaveljensä kanssa ja yksissä neuvoissa lukukinkerillä erään mielipuoli talonpojan rankaisi sillä että hän salpasi häntä uuniin, joka leipomisesta vielä oli lämmin. Mies häyryyn tukehtui ja kuolleena vedettiin ulos. Kriander veti siitä hengen-sakkoa, kärsei kirkonrangaistuksen ja pantiin pois viralta, johon hän ei enää takaisin päässyt. Hovioikeus ja Keisar. Majesteetti hänen tuomionsa vahvisti. Mutta kun hän ennen sitä rikosta nuhteettomasti jonkun ajan oli toisen kollegan viran Turun katedralikoulussa toimittanut sekä pastorintutkintoa käynyt, eikä hänen rangaistuksensa perästä hänen käytöksensä moitittu; niin hän v. 1812 asetettiin vara-pedagogiksi Tampereen, ja seuraavana vuonna vakinaiseksi ja oli siinä virassa kumminkin vielä v. 1832. Koskessa hän kalasti helmisimpsukoita ja lahjoitti keisari Aleksander I:lle niistä helmirihman, josta hän palkinnoksi sai komean sormuksen. Kalastamisessansa hän äriän ja kateisen luonteensa kautta joutui riitaan erään englantilaisen kanssa, joka kotimaastansa hankkimilla paremmilla neuvoilla myös helmiä kalasteli. Opettajia hänen perästä oli:

Daniel Hezekiel Hildén, nyt provastina Wehmalla. Wilhelm Ingman.

Wuonna 1842 asetettiin Ali-Alkeiskoulu kahdella luokalla, johon kolmas tuli 1844. Se lakkasi 1875. Rehtorit:

Fredrik Ferdinand v. Pfaler. Berndt Adolf Reinholm 1849, sitte Haminan Kadettikoulun pastori. Edvin Karsten, nyt kirkkoherrana Kuivalahdessa.

Neliluokkainen Ylialkeiskoulu Tampereella avettiin Syyskuun 1 p:nä 1860 ja jatkettiin kesäkuun 15 p:ään 1876, jolloin se sai jättää sijansa neliluokkaiselle realikoululle, joka elokuun 5 p:nä 1873 annetun Arm. kirjeen johdosta määrättiin Tampereelle. Ylialkeiskoulussa oli yllämainitun ajan kuluessa ollut 349 oppilasta, joista 136 Tampereelta ja 213 mualta kotosin. Koulun oppimäärän on suorittanut 134 oppilasta.

Oppilaitten lukumäärä syyslukukauden alussa joka vuosi on ollut:

1860 41. 1861 57. 1862 69. 1863 82. 1864 82. 1865 89. 1866 88. 1867 91. 1868 105. 1869 101. 1870 108. 1871 118. 1872 102. 1873 kevätlukukauden 103. " syyslukukauden 3:lla luokalla 73. 1874 " 2:lla " 37. 1875 " 1:llä " 14. 1876 kevätlukukauden 1:llä " 12.

Koulun vakinaiset opettajat koulun toimeenpanemisesta sen lakkaamiseen saakka ovat olleet:

Adolf Fredrik Rosendal, rehtori ja uskonnon opettaja, k. 1876. Johan Stolpe, historian kollega. Frans Evald Jernberg, latinan kielen kollega. Karl Gustaf Söderlund, venäjän kielen opettaja. August Hildén, voimistelun opettaja, nyt Marttilan kirkkoherra. F.W. Bergroth, matematikin kollega 1863-1866. G. Corander, matem. kollega 1867, k. 1870.

Tampereen neliluokkainen Realikoulu avettiin Syysk. 1 p:nä 1873 yhdellä luokalla ja tuli vasta syyslukukaudella 1877 täysiluokkaiseksi. Oppilasten luku on ollut:

1873 10. 1874 21. 1875 23. 1876 27. 1877 35. 1878 45.

Näistä ovat tähän saakka kaksi suorittaneet koulun lukumäärää.

Realikoulun virkaa tekevä rehtori 1873-1876 oli Yli-alkeiskoulun rehtori A.F. Rosendal.

Axel Gabriel Borg kollega matematikissa, rehtori 1876-77. Johan Stolpe, kollega historiassa, rehtori 1877.

Kollegat:

Frans Evald Jernberg, ruotsin ja saksan kieli 1875. Otto Rudolf Borg, alkeis-matematiki ja luonnontiede 1875. Edvard Maunulin, matematiki ja fysiki 1877. Karl Gustaf Söderlund, venäjän kielen opettaja 1874. Fanny Henriette Björnström, piirustus, v.t. 1875, vak. 1876. Anders Tervo, laulanto, v.t. 1875, vak. 1876. Fredrik Jäderholm 1876.

Korkeempia kansakouluja neljällä mies-, kolmella nais-opettajalla on kaikkiaan seitsemän. Poikain koulussa on 1879 oppilaisia 155, tyttöin koulussa 97 eli yhteensä 252.

Alempia kansakouluja on viisi. Niissä on tätä nykyä kaikkiaan 226 oppilasta.

Ylemmissä ja alemmissa yhteensä 478 oppilasta.

Paitsi näitä on kaupungissa yksityinen ruotsalainen Naiskoulu 40:llä oppilaalla, joka on nauttinut valtioapua. Wielä on naisyhtiön Tyttökoulu.

Tehtaitten kouluja erittäin ovat: Pumpulitehtaan, Liina-tehtaan ja Frenckellin lahjoittaman varaston koulut. Näissä kaikissa kouluissa opetetaan tätä nykyä kaikkiaan 825 lasta. Kaupungilla sekä tehtailla on vielä lisäksi Sunnuntai- ja Ehtoo-kouluja.

Papit.

Tampereen vanhassa kirkonkirjassa, joka alkaa v. 1795, tavataan seuraava kirjoitus: "Kun Ruotsin kuninkaan, Gustaa IIl:n perustuskirjeen kautta, annettu lokakuun 1 päivänä 1779, kaupunki on perustettu Tammerkosken rannalle, Tampereen Säterirysthollin maalla, ovat kaupunkilaiset vielä muutamia vuosia sen jälestä, miten ennenkin, viettäneet jumalanpalvelusta Messukylän emäkirkossa, ja sen ajan kuluessa silloin tällöin vuoteensa Messukylän papisto pitänyt jumalanpalvelusta kaupungissakin, niin sanotussa Pränni-pytingissä kosken ylipuolella; mutta v. 1786 saivat kaupunkilaiset eri saarnahuoneen, asetettu rysthollin vanhan suuren pytinkin eteläiseen päähän, ja seisova torin koillisessa kulmassa, lähellä koskea, sekä samana vuonna oman ensimäisen pappinsa, herra Maisteri Abraham Lilius, joka oli sangen oppinut mies. Hän muutti Tampereelta 1794 Piikkiöön, oli sittemmin kirkkoherrana Urjalassa ja kuoli korkeassa ijässä kirkkoherrana Messukylässä. Mainitusta ajasta lukein, on jumalanpalvelusta täällä pidetty kaikki pyhät vuorottain suomen ja ruotsin kielellä ja suurempina juhlina molemmilla kielillä. —- W. 1795 määräsi Turun Tuomiokapituli kirkkoherran apulaisen Ruovedellä Johan Wideman kaupungin saarnaajaksi Tampereelle, jota virkaa hän 1000 kuparitaalarin vuotisella palkalla toimitti, kunnes hän, Tuomiokapitulin tuomion kautta tammikuun 9 päiv. 1811, irstaisuutensa ja monien virkavirheittensä tähden pantiin pois papinviralta. Hän kuoli huhtikuun 27 p. 1812. — Yleisessä kirkonkokouksessa joka pidettiin toukok. 19 päivänä 1811 kaupungin saarnahuoneessa, korottivat kaupunkilaiset — sillä ehdolla, että kolmesta vaaliinpannusta saisivat valita yhden — kaupungin saarnaajan palkan 400 ruplaan paperia, jonka palkan kaupunki maksoi vuosittain takseerauksen mukaan. Tämän johdosta Turun tuomiokapitulin kolme pappia vaalille pantua, valitsi seurakunta yksimielisesti kirkkoherran apulaisen Kangasalla Johan Esbjörn heinäkuun 5 päiv. 1812 kaupungin saarnaajaksi." Esbjörnin jälestä ovat kaupungin saarnaajat olleet:

Herman Hellén v. 1824-1832, kuollut Ulvilan provastina; Gustaf Brander v. 1832-1837, kuollut Mouhijärven kappalaisena 1869; Josef Grönberg v. 1837-1861, Messukylän provasti; Gustaf Hackstedt 1861, kuollut 1863; Karl Alfred Sadenius armovuoden saarnaaja 1864-1867, Ylöjärven kappalainen; Johan Wilhelm Nybergh 1867-1872, muutti täältä Pälkäneen kirkkoherraksi ja sieltä Wähän Kyröön; Anders Oskar Törnudd 1873-1879, Wirolahden kirkkoherra; Karl Alfred Tallqvist virkaatekevä 1879.

Kaupungin väestö teki 1811 vuoden alussa 682 henkeä, ja sen mukaan kuin väestö karttui ja pappien työ lisääntyi, sen verran on myös pappien palkkaakin lisätty. Keisarillisen päätöksen johdosta, annettu toukok. 11 p. 1822, myönnettiin kaupunginsaarnaajalle kaksinkertaiset virkavuodet, joka oikeus sittemmin on lakannut. Wuonna 1824 marrask. 24 p., jolloin kaupungin väkiluku oli noin 1200 henkeä, sai kaupungin saarnaaja huoneenhyyryrahoja 12 killinkiä ruotsin riksiä vero-osalta, jotka sitten korotettiin 18 killinkiin vero-osalta. Seuraavan kolmen vuosikymmenen ajalla lisääntyi kaupungin väestö kolmikertaisesti ja teki 1855 vuoden lopulla 3,820 henkeä. Näin suuren seurakunnan hoito oli jo tätä ennen pidetty yhdelle papille liian raskaana, josta syystä pumpulitehdas-yhtiö omalla kustannuksella otti oman pappinsa ja tähän virkaan v. 1846 kutsui Frans Henrik Bergroth'in. Hän seuraavana vuonna muutti Keuruun, jonka kirkkoherra hän on. Hänen jälkeensä nimitettiin v. 1847 siihen hänen veljensä, nykyinen kaupungin saarnaaja Berndt Gustaf Bergroth. Yleisessä kirkonkokouksessa marrask. 2 p. 1856 määrättiin senaikuiselle kaupunginsaarnaajalle korotettu palkka, jonka hänen jälkeisensäkin ovat nauttineet. Tämän määräyksen johdosta teki kaupunginsaarnaajan palkka: 50 kopekkaa hopeassa jokaiselta kaupungin 800 vero-osalta, eli 400 ruplaa hopeassa, ja paitsi sitä virkamiehiltä ja vallas-säätyisiltä yksi rupla, alhaisemmilta virkamiehiltä 50 kopekkaa sekä työmiehiltä ja niiden vertaisilta 25 kopekkaa hopeassa joka perhekunnalta. Wielä sai kaupunginsaarnaaja hyyryrahaa 20 kopekkaa joka vero-osalta. Jos vero-osat eivät riittäneet täyttämään palkkaa 400 ruplaa sekä hyyryrahoja, otettiin puuttuva kaupungin yhteisistä varoista. Paitsi näitä palkka-etuja sai kaupunginsaarnaaja joka ripillä-käyneeltä hengeltä kantaa 5 kopekkaa hopiassa pääsiäsrahaa ja samaten kuin siihenkin asti nauttia hänelle entiseltään annettua maata sekä entisen tavan mukaan hänen kantamiansa testamenttia ja kolehtia. — Aikaisemman määräyksen mukaan on kaupunginsaarnaajalla oikeus, jos hän niin tahtoo, mainitun maan korvaukseksi kaupunginkassasta kantaa 20 ruplaa 28 kopekkaa hopeassa. Koskeva niitä neljää kolehtia, jotka kaupunginsaarnaaja ennen on kantanut, määräsi seurakunta kirkonkokouksessa toukokuun 4 p. 1863, että kaupunginsaarnaaja saisi kaksi ja tehtaansaarnaaja kaksi kolehtia; kirkonkokouksessa tammikuun 21 p. 1866 myönnettiin tehtaansaarnaajalle Bergroth, niin kauvan kuin hän nykyisessä virassaan pysyy, samaten kuin kaupunginsaarnaajallenkin pääsiäisrahaa 20 penniä jokaiselta ripilläkäyneeltä hengeltä, johon maksoon pumpulitehtaalaisetkin suostuivat.

Wirkatalon rakentamiseksi kaupungin saarnaajalle oli vähitellen varoja koottu, ja kirkonkokouksessa toukokuun 16 päivänä 1865 päätettiin, että nämät varat, joita silloin oli 6,800 markkaa, käytettäisiin pappilan rakentamiseksi, ja että paitsi sitä otettaisiin laina, joka kuoletettaisiin kaupunginsaarnaajalle vero-osista karttuvilla hyyryrahoilla; ja toisessa kokouksessa elokuun 1 p. samaa vuotta hyväksyttiin pappilan huoneitten paikka ja riitinki, jonka rakentaminen tarjottiin urakkahuutokaupalla ja jonka pitäisi oleman valmiina lokakuun 1 päiväksi 1866. Elokuun 10 p. 1865 kaupunkia kohdannut tulipalo esti tämän päätöksen toimeen saattamista ja on vieläkin jätetty toistaseksi.

Yleisessä kirkonkokouksessa syyskuun 11 p. 1866 päätettiin pyytää Tampereen erottamista omaksi kirkkoherrakunnaksi. jolloin tulevalle kirkkoherralle määrättiin 5900 markkaa palkkaa, pääsiäisrahat siihen luettuina, sekä virkatalo, jonka ohessa kaupunginsaarnaaja olisi vastedeskin pidettävä ja palkattava niinkuin ennenkin. Tämä päätös kuitenkin kumottiin tehdyn valituksen tähden.

Papiston palkkaus kirkonkokouksessa keskusteltua päätti K. Majesteetti armoll. kirjeen kautta kesäkuun 13 p. v. 1870 Tampereen seurakunnan erottamisen Messukylästä eri kirkkokunnaksi, niinpian kun Messukylästä kirkkoherran tila joutuu auki sekä uusi kirkko on täysi valmis. Tulevalle kirkkoherralle määrättiin silloin palkkaa 6300 markkaa ja kappalaiselle 2200 m.

W. 1877 huhtikuun 18 p. kirkonkokouksessa suostuttiin seurakunnan pappien ja kirkonpalveliain palkoista, toukokuun 1:sestä päivästä 1877 maksettavista:

Seurakuntaa palvelee 2 pappia, kirkkoherra, johon saarnaja suorastaan, Messukylän kirkkoherraviran ensikerran avonaiseksi jouduttua, pääsee, ja kappalainen. Edellisen palkkaedut ovat saarnajan, eli kaikkiaan 7000 markkaa, 1000:lla markalla lisättynä, josta 500 m. huonevuokralisäykseksi, 500 m. n.s. pienten tulojen korvaukseksi. Kappalainen, ensikerran ilman vaaliehdotusta kutsuttava ja velvollinen kolme päivää viikossa auttamaan pastoria kansliatöissä, saa 3200 markkaa. Lukkari, joka samassa on urkujen soittaja, saa 2000 markkaa, mutta palkkaa itse uruinpolkijan. Kirkonisännöitsijän palkka on 800 markkaa. Werotus on niihin tarpeihin näin: 16 vuotta täyttäneet maksavat: vaimot, lesket, ja 21 vuotta nuoremmat henkilöt vanhempainsa kodissa ja joilla ei ole palvelusta ja tuloja 1 markan, muista kaikista miespuolet 2, vaimonpuolet 1 m. 50 p. Tarvittava lisä jaetaan tasaan samaksi vuodeksi määrätyille veroäyrille. Papin palkkaa maksava maksaa viini- ja kynttilärahoiksi 15 penniä, ripillä käyvät ulkoseurakuntalaiset joka kerralta myös 15 p.

Yksityisistä toimituksista kaupungin papit saavat palkkioksi: avioonvihkimisestä papin luona 2 markkaa, lapsenkastamisesta papin luona 1 markan, ruumiinsiunaamisesta tavallisella juhlamenolla, pait korvausta hevosesta, 2 markkaa. Mainetodistuksista maksetaan 50 penniä, mutta muuttotodistukset annetaan ilmaisiksi. Köyhät ovat maksutta palveltavat, kirkkoonotosta papin luona sekä sairaitten oppimisesta älköön myöskään maksua vaadittako. Kirkonkokouksen pitäjä olkoon velvollinen vaadittaissa 1 markan palkkiolla jokaiselta lehdeltä laillisella ajalla antamaan otteen kirkonkokouksen pöytäkirjasta.

Kirkko.

Muinaisella Tammerkosken säterin herrasväellä — suvut Creutz, Kurk, Boije y.m. — ja heidän palvelusväellä oli puolen penikulman päässä Kivikirkon pitäjän kirkossa etumainen kaksijakonen penkki, ja parvella oli tila kartanon töllimiehillä ja "koskikunnan nuorisolla". Tampereen kaupunkilaiset ensin kävivät siellä kirkkoa niinkuin ennemminkin. Harjun kirkkoon kaupungin länsipuolella oli melkein yhtä pitkä matka. Wuonna 1807 pyysivät Tamperelaiset Pirkkalan kirkon sijoittamista kaupunkiinsa; seuraavana vuonna anoivat he muutamia taloja Pirkkalasta ja Kivikirkolta saada kaupungin seurakunnan yhteyteen, ja v. 1819 tahtoivat he Harjun kappelikunnan kanssansa yhdistää. Kaikki nämät anomukset asianomaisten oikeustojen tuomiolla menivät myttyyn. Wuonna 1809 nostettiin Kivikirkon pitäjän kokouksessa kysymys Kivikirkon emäseurakunnan jaosta. Kohta Tampereen perustettua kirkko itse kaupunkiin tarvittiin. Tampereen rysthollin talo otettiin hätävaraiseksi kirkoksi, ja siihen seurakunta saikin tytyä 45 vuotta. Tämä ei muuta ollut kun Tampereen rysthollista peritty asuintupa, joka seisoi nykyisen kirkkotapulin paikalla pitkinpäin koskea. Se tavataan myös "saarnahuoneen" nimellä jo v. 1786, kun 25 riksillä palkattu ensimäinen kaupungin vakinainen saarnaaja siellä kirkonkokousta piti. Uusi kirkko eli nykyinen rakennettiin v. 1824, johon keisari Aleksander I myös apurahaa antoi. Wanha, ahdas ja sopimatoin rukoushuone avissionissa myytiin ja on nyt Kuninkaankadun varrella matalin, nahkuri Karlssonin talo, taas väliseinällä niinkuin muinaan ennen kun se kirkkona oli.

Nykyinen puukirkko rakennettiin 1824 ja korjattiin 1847. Sen alttaritaulu on Rob. Ekman'in tekemä, v. 1831 ostettu 283 pankko riksillä; kehys siihen maksoi 173 riksiä. Alttaritaulun yläpuolella on korkokuvaus näyttävä uskonnon vaimoihmisen muodolla. Urut, Thulé'n tekemiä v. 1848, ovat 11 äänisiä ja maksoivat 1,200 h. ruplaa. W. 1835 kirkko palovakuutettiin. Kello kirkontapulissa on Ilmajoen J. Könnin tekemä. Joka vuosi vähä ennen joulua lukkari kävi ympäri kyntteliä kokoomaan kirkon valaistamiseksi jouluna sekä papeille ja itsellensä, kunnes kirkonkokouksessa lokak. 10 p. 1860 päätettiin vastedes kynttilät kustantaa kirkon viinirahastosta, josta syystä kunkin maksu tähän rahastoon korotettiin kolmesta hop. kopekasta neljään.

Tarvittavasta uudesta kirkosta on monta kymmentä vuotta puuhattu. Ensin aivottiin vanhaa laajentaa, mutta sitten päätettiin 1860-luvulla uutta rakentaa ja siihen tarpeesen rahavaroja vuotuisesti koottiin, jotka, poisluettua mitä tähän saakka aljettuun uuden kirkon tekoon on kulutettu, nousevat yli 130,000 markan. Kirkon asema oli määrätty Mustalahden vuorelle, mutta siitä luovuttiin ja oltiin kahdella vaiheella olisiko torilla paras paikka nykyisen kirkon vieressä, vai hautausmaan ja kaupungin välillä kussa Mustalahdenkatu käy Kauppa- ja Hämeenkadun poikki; tähän viimeiseen se joutui ja on tästä vuodesta tekeellä.

Kaupungin etuuksia saadessa Tampere oli Ruotsin valtakunnassa ensimäinen kaupunki jolle säädetty oli että hautausmaa piti oleman kirkon ja kirkkomaan ulkopuolella. [Rabenius. Sveriges Kyrko-Rätt p. 303.]

Alulla 1860-lukua aivottiin täkäläisiä englantilaisia varten eri kirkko Mustalahdenvuorelle, mutta, vaikka sekä täällä että Englannissa listoilla koottua rahaa oli varossa, asia raukesi tyhjään senvuoksi, että huomaittiin täkäläisten englantilaisten ei olevan yhtä, vaan useampaa lahkokuntaa.

Wäestö. Kaupungin väkiluku ensimmäisten 15 vuosien kuluessa ei ole kirjoihin pantu. Eräässä meille annetussa luettelossa väestöstä kaupungin ensimmäisinä 6 vuosina tavataan tuskin yhtäkään ainoata nykyistä sukua.

Tampereen ensimmäinen kirkonkirja on vuodelta 1795 ja näyttää seuraavaista:

Syntyneitä. Kuolleita. Wihittyjä pariskuntia.

1795 22 9 4 1796 16 7 5 1797 19 14 3 1798 20 18 5 1799 16 10 0 1800 — — 2 1801 — — 7

Kuinka Tampereen väestö on tämän vuosisadan alusta lisääntynyt, näkyy seuraavasta otteesta viiden vuoden väkiluvustoista.

Miesp. Naisp. Yhteen. Perhekuntaa.

1800 231 232 463 — 1805 274 328 602 120 1810 315 367 682 126 1815 281 412 793 139 1820 465 491 956 162 1825 638 664 1302 161 1830 789 796 1585 291 1835 769 808 1577 320 1840 845 974 1819 341 1845 1115 1398 2513 458 1850 1343 1764 3207 596 1855 1628 2192 3820 617 1860 2240 2992 5232 840 1865 2449 3089 5538 1011 1870 — — 6869 — 1875 — — 8800 —

Syntyneitä Kuolleita Seurakuntaan Pois Vihityitä Lisäys muuttaneita muutt. pariskuntia mp. np. mp. np. mp. np. yht. mp. np. yht.

1865 115 119 85 66 217 266 483 153 144 297 47 269 1866 119 103 94 88 — — 572 — — 287 40 325 1867 110 100 235 199 — — 521 — — 199 34 98 1868 90 66 192 205 — — 420 — — 195 45 16 1869 120 111 63 63 — — 685 — — 296 66 494 1870 123 127 57 56 314 401 715 156 278 434 87 398 1871 155 143 62 57 267 257 524 117 190 307 101 396 1872 146 127 141 148 259 519 578 — — — 73 — 1873 143 153 83 83 222 314 536 134 156 290 86 373 1874 148 163 142 123 223 227 450 149 210 359 88 137 1875 151 167 99 113 301 286 587 157 211 368 98 325 1876 185 160 122 116 259 243 502 157 195 352 82 257 1877 218 180 126 119 281 272 553 149 123 273 106 3422 1878 256 238 155 147 253 251 504 232 254 486 120 210

Iso väenlisäys 1877 riippuu siitä että sinä vuonna Messukylän seurakunnasta siirrettiin kaupunkiin 2,989 henk., 1380 mies- ja 1,609 naispuolta. — 1878 v. lopulla teki kaupungin väestö 12,440.

* * * * *

Kaikki nämät tiedot ja numerot, jotka tässä ovat esiin tuodut, osoittavat kuinka Tampere, alussa pienenä kaupunkina köyhässä ja kaukaisessa maakunnassa, ensimäisinä vuosikymmeninä ei liioin karttunut; vasta siitä ajasta, jolloin pumpulitehdas tänne perustettiin, on Tampereen vuosi vuodelta karttuva vaurastuminen ja väenlisäys luettava. Tampereen tulee varallisuudestansa kiittää tehtaitansa ja niitten kautta liikkeelle pantuja rahoja; senvuoksi sai Tampereen kaupunki vähemmän kuin muut maamme paikkakunnat kärsiä katovuosina 1867-68 köyhän ajan rasituksia. Waltion yleisiä rakennuksia eikä myös suurempia virkalaitoksia täällä ole. Tamperelaiset, menneitä aikoja muistellen, ovat nähneet velvollisuutenansa juhlana viettää kaupunkinsa satavuotista syntymäpäivää. Sen muistoksi ovat kaupungin valtuusmiehet kokouksessa syyskuun 24 päiv. 1879 määränneet heidän käytettäviksi annetuista varoista 10,000 markkaa varastoksi, jonka korko on käytettävä tästälähin kaupungissa syntyväin lasten hyväksi.

* * * * *

Juhlaa varten määrätty toimikunta on kaupungilaisille julistanut seuraavan ohjelman päivän viettämiseksi:

Juhla-ohjelma Lokakuun 1 p:nä 1879.

Kello 8 e.pp. Ammutaan kanuunilla. " 11 " tapahtuu kirkonkellojen soittaminen, jonka jälkeen kaikki liike seisautettakoon. " 12 e.pp. Jumalan palvelus kaupungin kauppatorilla, sen jälkeen juhlapuhe sekä ammutaan kanuunilla. " 4 1/2 j.pp. Juhlapäivälliset seurahuoneessa. " 7 " Soitsukulku kaupungin Wapaehtoiselta palosammutuskunnalta. " 7 1/2 " Loistotulitus ja juhlavalaistus kaupungin esplanadeissa. " 8 1/2 " Juhlatanssi seurahuoneessa.

Sadeilman sattuessa tapahtuu jumalanpalvelus kirkossa ja juhlapuhe pidetään tanssihuvissa.

Pääsylippuja juhlatanssiin 3 markkaa naisilta ja 4 markkaa herroilta myydään kirjakaupassa sekä matkustavaisille sisällekäytävässä.

Nimenkirjoituslista Juhlapäivällisiin osaa ottoa varten on maanantai-iltaan saakka kirjakaupassa ja seurahuoneessa saatavana.

Yleinen liputus ja tulitus koroittaa juhlallisuutta!

Juhlatoimikunta.

Jumalanpalveluksen toimittaa v.t. kaupunginsaarnaja Alfred Tallqvist. Juhlapuheen pitää maisteri Evald Jernberg. Juhlarunon on tohtori J. Krohn sepittänyt.

* * * * *

Tampereen satavuotiseksi juhlaksi.

Emonen Satakunta Ilmoille pojan loi, Ja sadan miehen voiman Hän kantamalleen soi; Sit' äidinrinnoin sadoin Imetti, kasvatti; Näin vahva jättiläinen Pojasta sukesi. Vaan ikäv' on hänen mielessään, Hänt ei koti hiljainen tyydytäkään.

Siis ulos maailmalle Tää poika rentoutui; Hän kiersi sadat saaret, Ja kaikki rannan koivut Hänelle hymyili, Ja kaikki lehdon linnut Sulolla lauleli. Vaan ikäv' on hänen mielessään, Hänt' ilo, lempi ei tyydytäkään.

Rinnassa miehuus kuohui, Se toivoi taisteluun, Se riehuvaisna paloi Voimansa koitteluun. Ah urhon jalon, vahvan Jos kerran kohtaisi, Kas silloin maksais elää, Kuollakin kelpaisi! Näin ikäv' on hänen mielessään, Hänt' ei huvi kuuluton tyydytäkään.

Vaan rientäissään hän viimein, Mit' etsi, löysi jo: Edessä tuossa vankka On Tammerkallio. Sen kivirinta luja Tien sulkee kokonaan; Ei taivu hän, ei väisty, On valmis sotimaan. Ja jättiläinen on mielissään, Kun toivonsa tässä sai täyttymään.

Ja rinta rintaa vasten Nyt painia he lyö; He päivän kaiken koittaa, Eik' eroita heit' yö. Kiihkoissa katsos kuuluu Kuin jyske ukkosen. Hei jättiläinen on mielisään, Kun toivonsa tässä sai täyttymään. Näin vuosisadat pitkät Ne yhä taistelee,

Näin koskaan voittamatta He toistaan koittelee; Ei uuvu veden voima, Ei murru kallio; Vaan järven jättiläinen Se viimein suuttuu jo. Taas ikäv' on hänen mielessään, Tuo turha leikki ei tyydytäkään.

Saapuipa silloin siihen Kustaavi kuningas; Tuoss' jättiläisen keksi Silmänsä nerokas: "Hei, poika, suotta kuluu Noin voimas päivät, yöt! Mun palvelukseen' tule, Saat tehdä tosityöt. Tuo hyödytön pauhu on houraus, Vaan miehen työllä on tarkoitus!"

Nyt käteens' jättiläinen Sai sadat rattahat; Hän kaikin voimin vääntää, Ne pyörein juoksevat, Ne vanuttaa, ne takoo, Ne kutoo ratisten, Ja leivän tarpeet hankkii Tuhantten ihmisten. Nyt jättiläinen on mielissään, Kun toivonsa viimein sai täyttymään.

Jo sata vuotta vääntää Hän tuossa päivät, yöt, Ja yhä kaunistuupi Ja karttuu hältä työt; Ja maine, jota toivoi Suurista sodistaan, Sen monin kerroin saa hän Nyt työstään, toimestaan. Ja jättiläinen on mielissään, Kun toivonsa kaiken sai täyttymään.

Oi kaukaa häämöittävä, Sä aika tuleva, Kun auraks muuttuu miekka, Työkoneeks kanuuna, Kun vert' ei vuodatella, Vaan työllä kilpaillaan, Kun suosio ihmisill' on Ja rauha päällä maan, Oi aika sä toivottu, kaivattu, Kas täss' esikuvas on siunattu!

Suonio (Lehtori J. Krohn).