Lemminkäinen

LEMMINKÄINEN

Viisinäytöksinen näytelmä

Kirj.

LARIN-KYÖSTI

Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1907.

Rakkaalle, ijäkkäälle äidille omistettu.

HENKILÖT:

LEMMINKÄINEN.
LEMMINKÄISEN ÄITI.
AINIKKI, LEMMINKÄISEN SISAR.
KYLLIKKI.
LOUHI, Pohjolan emäntä.
POHJAN NEITO.
POHJOLAN ISÄNTÄ.
TIERA, Lemminkäisen sotatoveri.
POHJAN PAIMEN, puolisokea, keski-ikäinen mies.
TURJAN SULHA.
LIPPO, liukas mies.
ANARI, orjatyttö.

UTRO |
TUURA | Lemminkäisen väkeä.
VENTO |
ARRA |

KALEVALAINEN.
POHJOLAINEN.
Itkettäjänaisia, saarenneitoja, kassapäitä, vanhuksia ja
kanteleensoittajia, palvelijoita ja kansaa.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

Mäenrinne, kisatanner saaressa. Puiden lomasta siintää taustalla vettä; oikealla takana loimottaa ilovalkea.

Kaksi saaren neitoa tulee hiipien.

Ensimmäinen saarenneito. Missä viipyy kaunis Kauko? Kohta jo kisa alkaa.

Toinen saarenneito. Palolla kulkee Kauko paimenena.

Ensimmäinen neito. Kauko kairamoi vain Kyllikkiä.

Toinen neito. Pilkalla käski Kyllikki. Mitäs muuta, Lemminkäinen rupesi paimeneksi.

Ensimmäinen neito. Mokoman turhan tyttären tähden vaihtoi keihäänsä karjasauvaan. Jos olisin mies, en niin tekisi.

Toinen neito. Pilkalla pilaan suortui, piikasia nyt paimentaa.

Ensimmäinen neito. Eipä minua.

Toinen neito. Jo ensi yönä Kauko astui aittaasi…

Ensimmäinen neito. Herjaatko, hetukka!

Toinen neito. Kun suuri sulha tuli saareen, nauroit sinä hänelle, nyt et enään naura, nauratti Lemminkäinen.

Ensimmäinen neito. Tapasipa äitisi kerran sinunkin lehdossa Kaukon kera, sitte sinut telkesi aittaan.

Toinen neito. Ei telkeet tuntoa pitele.

Ensimmäinen neito. Kuule, raitinristiltä jo notkuu neitosten jono, pyhälle töyrylle tulevat tänne. (Kuuluu laulunsäkeitä: "Kaunis on joukossa jumala".) Edellä kopea Kyllikki.

Toinen neito. Saaren vanhimmat valitsivat Kyllikin tämän kevään kukkeimmaksi.

Ensimmäinen neito. Ja puhtaimmaksi —? Kauvan jo piti pyhyyttä, pitäneekö vielä kauvan. (Nauravat.)

Ensimmäinen neito. Mutta katsos, mikä outo vettä vierii?

Toinen neito. Hirven sarvet!

Ensimmäinen neito. Outo mies soutaa hirven selässä. Hiiden peikko!

Toinen neito. Hahhaa! Hirvi sukelsi, viskasi veteen miehen.

Lemminkäinen ja Tiera tulevat.

Ensimmäinen neito. Muistatko, kuinka Lemminkäinen saareen tullessaan ajoi ajopelinsä kumoon. Nyt hän piilee piikasia.

Lemminkäinen hiipii notkeasti taakse ja nostaa tytöt ilmaan, suikkaa
suuta ja laskee ne maahan päästämättä irti.

Ensimmäinen neito. Päästä, päästä, rutistathan ruumeniksi.

Lemminkäinen paimenen puvussa, vyöllä tanotorvi. Kuules, kaunis kassapääni, piilenkö minä piikasia?

Ensimmäinen neito. Päästä, kaunis Kauko!

Lemminkäinen. Pyöritätkö sanasi?

Ensimmäinen neito. Niin sinä piilet piikasia niinkuin havukka piilee kanoja.

Lemminkäinen toiselle neidolle. Mitä annat lunnaiksesi?

Toinen neito. Annan ristit rinnoiltani. Päästä, päästä!

Lemminkäinen. Rintojasi ikävöitsen…

Toinen neito. Päästä, ettei äitini näkisi!

Lemminkäinen kuiskaa. Tuletko illalla lemmen lehtoon!

Toinen neito. Tulen, tulen, kunhan päästät.

Lemminkäinen päästää tytöt, jotka rientävät rinnettä alas, Pohjan
paimen nousee rannasta.

Pohjan paimen karvarintainen, puolisokea, tekee eläimellisen vaikutuksen. Miksi nauroivat saaren naiset? Paha onni pyytäjälle.

Lemminkäinen. Märkähattu, mies mantereinen, mitä teit peuralle, koska se sinua pelästyi?

Pohjan paimen. Näki varjoni vedessä. Tapasin Tapion pyhän peuran suopungillani. Saaren naiset tekivät tyhjäksi taikani.

Lemminkäinen. Peura näki vedessä verisen silmäsi, palavan kuin hiiden hiillos, siitä peurasi pelästyi. Mitä peurallasi?

Pohjan paimen. Pohjolan emäntä tahtoo peuran lunnaiksi, ei työnnä ennen tytärtään miehelään.

Tiera. Itsekö kosissa kuljet?

Pohjan paimen. Hä, minäkö, miekkoinen? En, Turjan sulhalle tavotin. — Metsissä möyryän, etsin puun ja pökkelön koloista, haistan haudat, etsin syntyjä syviä, umpiputken ailuvia.

Tiera. Räämesilmä, oletko noita?

Pohjan paimen. Tiedän mitä tiedän, salassa luonnon salvat, ei näe näkevä silmä, jollei sokaise jumala.

Lemminkäinen. Ovatko Pohjan neidot kiihkeämmät näitä meidän simasuita?

Pohjan paimen. Viileä on Pohjan neito, ei ole sitä urosta, joka nostaisi neidon lemmen.

Lemminkäinen. Ohoh! Tahtoisinpa nähdä sen naisen, joka minua vastustaisi.

Pohjan paimen. Nyt sinut tunnen kerskastasi, lienet lieto Lemminkäinen.

Lemminkäinen. Mistä tunnet sukuni?

Pohjan paimen. Sama uhka, sama katse, sama ääni, sama herjaaja hävytön. Isäsi tunsin.

Lemminkäinen. Keltahattu, umpisilmä! Isoni kertoi sinusta.

Pohjan paimen. Olimme yhdessä karjassa kaskimaissa.

Tiera. Haastatko taas riitaa, Kauko? Tule kotiin! Ainikki minut lähetti. Harakat kyntävät peltojasi, hiiret puivat riihtä.

Pohjan paimen suu irvissä. Isosi, kurja mies, sokasi silmäni.

Lemminkäinen. Mitä teit karjamaissa, koska isoni sinuun niin kimmastui?

Pohjan paimen säpsähtäen. Minäkö? Mitä?

Lemminkäinen. Ymmärrän isoni mielen. Katsantoosi nosti kaihin, jotta et häväisisi katseellasi nuoren naisen valkeutta.

Pohjan paimen. Olet ihan kuin isosi. — Vielä tuikkaa toinen silmä, sillä näen vasamaa vuolla. Hähhähhää! (Menee.)

Tiera. Häpesikö, herja?

Rinteen alta kuuluu: "kaunis on joukossa jumala."

Lemminkäinen. Ah, Kyllikki!

Rinteen alta tulevat neitsyet sinisissä vaatteissa neljin rinnatusten, edellä Kyllikki seppelöitynä, jälessä kolme vanhusta soittaen kannelta, vanhukset sijoittuvat tulien ääreen, neitoset asettuvat kisa-asentoon, laulavat:

Ruvetkasme, rohjetkasme, — kaunis on joukossa jumala — käykäm siukukset sinelle, tuokam sieltä seulan täysi, tehkäsme sininen silta, jumaloihin mennäksemme, jumaloihin puhtoisihin, — kaunis on joukossa jumala —!

Tiera. Jollet tule, niin menen yksin.

Lemminkäinen. Tiera, sotatoverini, jolsa ja jykevä olet sodassa, vaan et taida käydä sulosotaa naisten kanssa.

Tiera. Ei minua himota hameniekat. — Mantereen puoleiselle rannalle lähden, nostan purjepuun pystyyn, siellä sinua odotan. (Menee.)

Kyllikki. Immet, kiiruhtakaa karkeloon!

Immet ryhtyvät karkeloon puoleksi kaartaen ja kävellen eri kuvioissa,
Lemminkäinen joutuu Kyllikin eteen.

Lemminkäinen. Kyllikki korea!

Kyllikki. En kanna koruja sinulle! Mies muukalainen, miksi kierteletkin rantojamme ja täältä tyttöjä kyselet?

Lemminkäinen. Sata miestä olen minä. Immistä ihanin olet sinä. Kalevan kukka! Miksemme me lempisi?

Kyllikki. Sinulla on simainen kieli vaan on sydän kavala. Menisinkö miehelle mitättömälle, yökengässä kävijälle!

Lemminkäinen. Monta olen neittä soudatellut, suuta suikkaellut, sinua silloin sousin, sinulle suikkasin suuta. Sinun tähtesi, ihana Kyllikki, sadat airot poikki sousin.

Kyllikki. Joko metsä puuttui puita.

Lemminkäinen. Monta olen naista nähnyt, en veikeytesi veroista. Hyvä, hempeä on emoni, Kaukoniemeen sun kuletan.

Kyllikki. Kaukoniemi, Nälkäniemi. Ei ole sukua sinulla.

Lemminkäinen. Vaikken ole suvulta suuri, niin on minulla säkenöivä säilärauta, se on suurta sukua, sillä nostan nimeni.

Kyllikki veikeillen. Jos suostuisin sinulle, — hyvin heität karkelossa.

Lemminkäinen. Kevyt olet käteni varassa, läikyt niinkuin lämmin laine.

Kyllikki. Jos suostuisin, vannoisitko ikuisen valan, ettet sodissa kulje.

Lemminkäinen. Vannon vakaasti, en suori sotiin, jos sinäkin vannot, et kisoihin kierrä.

Karkeloi kiivaasti.

Kyllikki. Tanssithan pukuni pilalle.

Lemminkäinen hihkaisten. Hii, hei! Kimahda kannel!

Kyllikki. Laske, Lemminkäinen! Huudan veljiäni!

Lemminkäinen. Soitan veljesi sotaan!

Kyllikki. Oi, minua kurjaa emoni lasta, synnyinkö, kasvoinko tuimalle tappelialle Nälkäniemeen nääntymään.

Lemminkäinen. Älä sure suojiani! Uudet teetän tuvat.

Kyllikki. Tuulen tuvat?

Lemminkäinen. En sinua pahoin pitele, kaiket ajat armastelen.

Päästää Kyllikin käden. Astu alukseeni!

Kyllikki. En tule ennenkuin kiven kuluksi jauhan.

Lemminkäinen. Hyvästi, suloiset saaren neidot, hyvä oli täällä ollakseni joutessani juhlissanne, nyt on lähtö Lemminkäisen.

1:n ja 2:n neito. Lähdetkö, Lemminkäinen!

Saaren neidot itkevät.

Kyllikki. Mitä itkette immet! Miehen on ikävä oman niemen neitosia.

Lemminkäinen. Vaan en lemmettä lähde, otan kukkani keralla.

Kyllikki. Tässä seison niinkuin seinä. En tule, en, en pyynnöllä, enkä pakolla.

Lemminkäinen. Niin vien sinut väkisin.

Tempaa Kyllikin syliinsä ja rientää pois.

* * * * *

Näyttämömuutos. Kaukoniemen pirtti, Lemminkäisen köyhä koti.

Lemminkäinen. tulee keikutellen, heittää kuokan nurkkaan. Kuokkikoon ontuva orja, ei ole minusta ravassa raatajaksi!.

Äiti. Leipä kasvaa kuokkijalle. Äsken kynti orja kyisen pellon, aura nosti arkun kannen, siihen oli salvattu satoja rahoja.

Lemminkäinen. Parempi sodassa saatu ropo kuin kaikki kotoinen kulta.

Äiti. Niillä maksoin naisesi lunnaat.

Lemminkäinen. Missä Kyllikki, miniäsi?

Äiti. Oivan toit taloon miniän, hempeän, helohipiän, Kylli on kensti kutoja, sileä, sulava…

Lemminkäinen. Ainikkihan kutoo kangaspuilla.

Äiti. Niemen päässä katselee Kylli oman maan mantereita. Kunhan tottuu tapoihimme, niin sulaa kaikin sydämin sinulle.

Lemminkäinen. Vielä äsken turjotteli. — Tuo olutta, äiti.

Kulkee perälle, missä on kaksi vuodelavitsaa päälletysten, ravistaa nauraen ylhäällä nukkuvaa Tieraa. Tiera, unenpöpperöinen urho!

Tiera. Älä vietävä vetele!

Lemminkäinen. Herää kontio, kopelo!

Kiskoo alas Tieran ja istuttaa hänet pöydän taa.

Anari tuoden olutta. Ei katsonut Kauko minua, poloista palkkanaista.

Anari palaa jauhinkivelle.

Tiera. Kierähti uneni kerä. Kuljin juuri Pohjolan pimentolassa; alastomat, vanhat noidat hyppivät kuin riivatut tulikuumalla kivellä, minä tavotin tapparalla, en osannut.

Lemminkäinen. Et hameita hosunut. Muistit muinoiset sotamme.

Äiti. Pohjolasta kaikki paha.

Tiera. Sieltä kaartaa nyt ikuinen hämärä.

Äiti. Sieltä tulee harmaa halla ja turmelee toukomme. Pohjan paimen lähettää pahat voimat ja loihdut.

Lemminkäinen. Pohjan paimen?

Äiti. Paimen on kaiken pahan alku. Hän vainosi sinun isääsi.

Tiera. Saaressa tapasimme taikurin.

Lemminkäinen. Miksi isoni sokaisi paimenen?

Äiti. Kamalan tarinan kertoi isäsi… kerran syksyllä… karjassa näki isäsi… ei, ei, en sitä voi sanoa…

Tiera. Hyi! Hiiteen paimen! Mutta Louhi on kytkenyt päivän kivimäkeen.

Lemminkäinen. Kuules Tiera, lähtisimmekö taas sotiin, miksi täällä torkkuisimme.

Tiera. Sata salpaa on kellarissa.

Lemminkäinen. Hei, miekasta salama, puhkasemme pimeyden ja kytkemme kiukkuisen emännän kivikellariin.

Äiti. Kaukoni, lupasithan Kyllikille, ettet takerru tappeluihin.

Lemminkäinen. Mieto on kotoinen, ohrainen olut, tahtoisin maistella sodan olutta.

Äiti. Monet illat itkin sotiasi.

Lemminkäinen. Kirkastan vaan kalpojani. (Äiti tuo sotisovat.) Äiti, luontoni on levoton. Tässä kilpeni, kassapäät katsoivat siinä kuvaansa.

Äiti. Sodassa surma, kotona rauha.

Lemminkäinen. Kunnia on sotaan kuolla, häpeä kodin kynnykselle. Hei, emoni! (Nostaa äidin polvelleen.) Olisit notkea, nuori vielä, sinua koreimmin kosisin.

Äiti riistäytyy leikillä irti. Veitikka verevä, sinulla on karhun kämmen. Anari, jauhoit jo kivellä kauvan, levähdä tyttö!

Anari. Nostaispa minua Kauko!

Lemminkäinen. Anari, tuo väkevämpää olutta. Nokisen noidan lapsi, synnyit pohjan perillä, sano, millainen on Pohjan neito, onko kylmä, onko huima?

Tiera. Sinne nyt hullut hukkaantuvat, Kalevan ja Pohjan miehet kaikki käyvät kosissa.

Äiti. Ankara on Louhi, Pohjolan emäntä, koirilla ajaa kosijat pihalle.

Lemminkäinen. Ohhoh! Ei minua ajaisi.

Äiti. Mitä sinä poloinen Pohjolassa?

Lemminkäinen. leikillä. Vaikka veikaten kosisin!

Äiti. Sinulla on naitu, armas nainen.

Lemminkäinen. Allapäin astuu aina naiseni. Kaunis on pyy pyytäissäni, vieraampi jo vieressäni. Tiera, et sinä tajua tautia, joka kutkuttaa sydäntä. Vetelä on sinun veresi.

Tiera haukotellen. Suloinen on uni ja sauna.

Lemminkäinen. Siristelet sisartani, Ainikkia, vaikket arvaa aikeitasi.

Ainikki kangaspuilla. Kauko, heitä herjat!

Lemminkäinen työntäen Tieraa. Kosase, Tiera, kerran. Kuka korvaasi suhatti, kuka sinut saareen lähetti? Murjotat ja muriset kuin vanha uroskarhu, mutta salassa haudot haluja. Etkö näe armasta Ainikkia?

Tiera hämillään. Ei ole minusta naimamiestä.

Lemminkäinen. Näin vetelet vuosia. Viserrä naisen vieressä, vilahda kuin tulinen teräs, älä mieti miekkonen. Kas niin, käpsäytä kättä kullallesi.

Tiera hämillään. Mitä nyt turhia tohiset.

Lemminkäinen. Anna suuta salavihkaa!

Ainikki. Kauko!

Juoksee pois ovesta.

Lemminkäinen. Katso Tiera, nyt tinarintasi sävähti, veri läikähti väljemmäksi, tao se itse kuumemmaksi.

Anari pesee kasvojansa. Kujalta kuulen nuorten telmeen.

Kyllikki tulee iloisesti. Anari, Anari! (Huomaa Lemminkäisen ja pysähtyy.) Lemminkäinen!

Lemminkäinen. Tulet tuiskuna tupaan, mikä nosti mielen myrskyn.

Kyllikki. Luulin sinun kalassa olevan.

Lemminkäinen. Missä olit?

Kyllikki. Kaukorantoja katselin. Vieras haaksi viiltää vesiä, luulin siinä veikkoni vierivän. Soutaako Kalevan sankarit?

Lemminkäinen. Pohjolaanko? Lähden katsomaan. Tule, Tiera!

Menee Tieran kanssa.

Anari. Mitä kuuntelet, Kylli? Kaukomielen askelia?

Kyllikki. Kuulen kanteleen kujasta, siellä kisoissa nuoret. (Avaa arkun.) Tule, katso!

Anari. Koreat ovat kisavaatteesi ihan kuin kuuttaren kutomat. Pue ne viehkeälle varrellesi. (Itsekseen.) Olisipa minulla moiset, vaan ei minua Kauko katso.

Kyllikki. Katso kultaista otsanauhaa.

Anari. Loistaa kuin Otavan kultasarvi. Kiinnitän sen kulmillesi.

Kyllikki. Entä tämä vitjavyöni?

Anari. Tule kisoihin!

Kyllikki. Kauko kielsi.

Anari. Lähti vesille. Laimeni Lemminpoika!

Kyllikki. Laimeni minulle? Sen varsin valehtelet, nokinaama.

Anari. Nokinaama? — Sopaansa kirkasti Kauko.

Kyllikki. Sotaanko samoisi?

Anari. Ei sotaan vaan nauraaksensa Pohjan neidon.

Kyllikki. Mitä sanot? Pohjan neidon?

Anari. Miehesi rikkoo valansa, mikset rikkoisi sinäkin?

Kyllikki. Mitä kuulit, salakorva?

Anari. Kysyi Kaukosi minulta: millainen on Pohjan neito, vielä lemmetön lisäsi: "vaikka veikaten kosisin".

Kyllikki. Jos on puheesi puhdas, nyt tuli tuska minulle.

Anari. Kautta Ukon kaikkivallan, suorat ovat sanani, Kosta sinä samalla mitalla. Tule kisoihin, huikaset kaikki hohdollasi!

Kyllikki. Kauko miettii miekkojaan, miksen minäkin kisojani. Minä tulen!

Anari. Hiljaa kuin hiiret hirttä pitkin! Menevät hiipien.

Äiti ja Ainikki. Älä itke Ainikki, Kauko lennätti leikin. Tiera on tasainen mies, usein hän pelasti poikani tuimimmasta tappelusta. Tiera on hyvä kuin päivä, syvä kuin lähde vaikkei hän viserrä vaimoista.

Ainikki. En ole kysynyt sydämmeltäni, en sen lähteitä lukenut.

Äiti. Anna ajan kulua, kipenä kirpoo hiljaa kahden puun välissä, lämpenee, kohta on ilmi tulessa. Siirtää seinästä luukun.

Ainikki. Kotiin jo astuu Kauko.

Äiti. Vaan ei kulje Tiera tiellä. Ymmärrätkö yskän, lapsi?

Lemminkäinen tulee. Mikä lie ollut vieras haaksi. Missä Kylli, miksei istu ikkunalla? Suloiset silmänsä itkee pilalle, en kärsi naista hapanhuulta.

Äiti. Ainikki, kutsu Kyllikkiä!

Ainikki menee.

Lemminkäinen. Tahtoisin iloita illat nuoren naiseni keralla, tämä vain hiipii hämärissä.

Anari tulee hiipien. Korea Kauko!

Lemminkäinen. Anari, oothan kuin pesty kekäle, sinulla on sirkut silmät.

Äiti menee kuistiin, huutaa. Hoi, Kyllikki, tule kotiin!

Anari. Kauko, jos hyvänä pitelet, niin kerron, mitä tiedän.

Lemminkäinen. Hyvitän, hyvitän. Kerro, mitä tiedät.

Anari. Kylli pyörii nyt kisassa.

Lemminkäinen. Taar' avita! Unohtiko vaimo valansa?

Anari. Kulkee kädestä käteen, miesten mieliä sytytellen.

Lemminkäinen. Kielsinhän kovasti, uskalsiko unohtaa sanani!

Anari. Helymielinen harakka, pisteli piloja minusta. Soimasi sinunkin sotiasi.

Lemminkäinen. Kyllä häädän naisen pilkan, opetan omalla ovella. Mitä odotat, sysisilmä?

Anari. Lupasit, Kauko… hyvänä pitää…

Lemminkäinen suutelee huolimattomasti Anaria ja heittää vuoteelle. Kerjäät, kurja, hyväilyä!

Äiti tullen takaisin. Mitä teet, onneton, kärkyt orjan lasta.

Lemminkäinen. Palkkanaiselle annoin palkan. Emoni, äkin nyt tulee lähtö Lemminkäiselle, sido sotisopani.

Äiti. Poloinen poika, mieti ennenkuin leimut tulena.

Lemminkäinen. En mieti tekojani, mies on tekonsa jumala.

Kyllikki. arkana. Armas Kauko jo kotona?

Lemminkäinen. Missä olet ollut, Kylli?

Kyllikki. Nukahdin nurmelle, näin maatessani unta, että tuli tuiskahti tupaamme, hätäännyin, heräsin.

Lemminkäinen. En usko naisten unia enkä valoja. Mikset sanonut suoraan: kävit salaa kisassa.

Kyllikki. Salaa vietteli Anari.

Anari. Kylli kiusasi minua.

Äiti. Mene, katala Anari!

Anari. Niin menenkin, vielä käännän kohtalonne. (Itsekseen.) Tuossa Kyllikin kylpyvasta, sillä lemmen vierotan.

Tempaa vastan kiukaalta ja menee.

Lemminkäinen. äidille. Nyt menen, hyvästi emoni.

Äiti. Minne menet, poloinen poika?

Lemminkäinen. Lähden Pohjolaan, tahdon nähdä näillä silmilläni, onko neittä Pohjolassa, joka uhmaa urhojakin.

Äiti. Kamala on kaksi naista yhden miehen vuotehella.

Kyllikki riippuen käsivarressa. Kaukoni, älä lähde vihassa, katso, riutuen rukoilen. Etkö näe kyyneleitä?

Lemminkäinen. Ei nyt auta ihalat itkut. Sotkit sanasi, sotkit elämäni valkean vyyhden.

Äiti. Kaukoni, Kaukoni, suruun syökset kaikki, itsesi suistat surmalle.

Lemminkäinen. Kudo emo kangastasi, kirjaa siihen miehet, miekat, otavat, tähdet, hepo ja keihäs, oppaat tekojen tiellä. Jos kuteet veriin käyvät, silloin on tuhoni tulossa.

Äiti. Näin sorrat sydämmeni suruihin.

Lemminkäinen. Näin ennen isoni lähti, näin lähden nyt minäkin.

Menee, äiti nojaa päänsä kiuvasta vasten ja purskahtaa itkuun.

Äiti. Lempeni lapsi, lempeni lapsi!

Kyllikki. Nyt vasta heräsin. Oi, kuinka raukka nyt rakastan!

TOINEN NÄYTÖS.

Taustalla tunturimaisema revontulien valaisemana. Oikealla perällä kota, joka on huurteesta valkea, pitkät jääpuikot riippuvat puiden oksilta, perällä poroaitaus.

Pohjolan isäntä laskien nahkapussissa olevia rahoja. En vielä laske tytärpuoltani miehelään, en niin vähillä lunnailla laske, en. (Paimenelle, joka kiipee poroaidan yli.) Hä, mitä väijyt, väkäleuka?

Pohjan paimen. Lasketko Turjan lunnaita?

Pohjolan isäntä. Hä, kävi, kosi, kukas ei kosisi.

Pohjan paimen. Turja on rikkain poroporho.

Pohjolan isäntä. Vaadin vielä saman verran. Vielä on, miekkonen, pyhä peurakin pyytämättä.

Pohjan paimen. Sepäs se tarhaasi onnen toisi, sadoin siirtyisi vasikat.

Pohjolan isäntä. Etkö ole taikoja tehnyt?

Pohjan paimen. Metsässä luin loitsuja. Äsken näin haassa jäljet, peura oli näreitä näykkiellyt.

Pohjolan isäntä haistellen ilmaa. Kuulitko, hä! Haistan vierasta väkeä! (Piiloittaa nahkapussin mekkonsa alle.)

Lippo tulee, puhuu vilkkaasti. Pyöri päivä!

Pohjolan isäntä. Pyöri päivä!

Pohjan neito tulee. Terve Lippo, liukas mies!

Lippo levittää taljan. Siinä sulle, Pohjolan isäntä, sopiipa sillä seistä vaikka miekkaa mitellessä, hyvin säilällä sivallatkin.

Pohjan neito. Itsekö kaadoit karhun?

Lippo kuvailee vilkkaasti. Karhu tuli vastaani kankaalla, löi kämmentä, vihelsi. Huiskis! Minäkin vihelsin, ryntäsin käsirysyyn, työnsin nyrkkini kitaan, karhu kiipesi puuhun.

Pohjan neito. Ja sinä toiseen puuhun.

Lippo. Ai, ai, miekkoset, minä pistin keihääni perään, sellainen sankari olen!

Pohjolan isäntä. Mitä sinulla on laukussasi?

Lippo. Arvatkaas!

Pohjan paimen. Ketunnahkojako?

Lippo. Lipolla on laukussa tarkat tiedot, joka kylän kuulumiset. Näin kaksi Kalevan miestä peuran ajossa, eksytin ne erämaahan, tänne nyt suksilla samoovat.

Pohjolan isäntä. Kosjojako kuletat?

Lippo En, oppaaksi osuin. Kurjalankylän kosjot, eivät antaneet ahneet minulle mitään.

Pohjan paimen. Nyt arvaan taljan tarinan.

Pohjan neito. Kutka Kalevan miehet!

Lippo. Toinen komea kuin päivän poika, Lemminkäinen, lemmen liehtoja!

Pohjan paimen. Kohta on, isäntä, taljasi tarpeen. — Minä en tarvitse tapparata, paremmin ansani asetan.

Pohjan neito. Lemminkäinen? Millainen on Lemminkäinen?

Lippo. Silmät tuikkaa tulta, oljenkeltaiset hiukset tuulessa; kuin varjo hiihtää mies lumella.

Pohjolan isäntä. Hiihtääkö pyhää peuraa, hä? Entä toinen?

Lippo. Toinen tanakka tervaskanto, sotaveikkonsa Tiera.

Pohjolan isäntä. Hajallako lie hatarasarvet, koska Halli niin kiivaasti haukkuu.

Pohjan paimen. Joko julkeat tulevat! Menen, katson! (Menee.)

Lippo. Tunnen kodasta lihan käryn. — Arvatkaas, mitä vielä laukussani!

Pohjan neito. Taitaa jo olla Lapin noita!

Lippo heittää kultavitjat Pohjan neidon syliin. Tuossa Turjalta noitakalut! — Huiskis, minä vihellän!

Juoksee kotaan.

Pohjolan isäntä. Mikset nosta kihloja maasta?

Ottaa vitjat.

Pohjan neito. Ei ole niskani vielä norja.

Pohjolan isäntä. Voi, miekkonen, näissä on sadan poron hinta. (Lemminkäinen ja Tiera turkkivaatteissa, tulevat hiihtäen taustalle.) Minne Lippo livahti.

Pohjan paimen hiipii Lemminkäisen taakse.

Pohjolan isäntä. Ripustanko ne kaulallesi?

Tiera. Miksi tänne tulimme!

Lemminkäinen. Raju on taivaalla räiske tässä pitkässä pimentolassa!

Tiera. Pahojen aatosten ahjo!

Pohjolan isäntä lähennellen. Kaunis olet ja kallis, kallis…

Lemminkäinen. Katsos Tiera! Pohjan neito! Pohjan tähti!

Tiera. Hiihdit kyllä peuran vaan et hiihdä Pohjolan piikaa.

Pohjan neito. En ole kallis enkä kaunis.