E-text prepared by Tapio Riikonen
TALONPOIKA SATIMESSA
Kolminäytöksinen huvinäytelmä
Kirj.
LUDVIG HOLBERG
Tanskasta suomensi Larin Kyösti
Arvi A. Karisto, Hämeenlinna, 1908.
HENKILÖT:
LEERBEUTEL, velkaantunut mies.
PERNILLA, hänen palvelustyttönsä.
MAALAISPOIKA, palatsikreivi.
ISÄNTÄ, ravintoloitsija.
KOLME RAATIHERRAA.
MAALAISPOJAN ISÄ ja ÄITI.
LEANDER.
ROUVA STAABI.
JALOKIVIKAUPPIAS.
SOITTAJA.
TOINEN RAVINTOLOITSIJA.
PIETARI, ravintoloitsijan renki.
LAKEIJOJA, PALVELIJOITA ja KANTAJIA y.m.
Ensimmäinen näytös.
Näyttämö: Ravintolan edusta. Oikealla ravintolarakennus, vasemmalla toinen rakennus, perällä katu. Kaikissa näytöksissä sama.
Kohtaus 1.
Pernilla. Leander.
LEANDER (Kohtaa Pernillan). Tuolla taas tulee pahan ilman lintu.
Mamseli Pernilla, eikö niin? Niinpä onkin! Tervetuloa kaupunkiin!
PERNILLA. Kiitän nöyrimmästi, herraseni!
LEANDER. Onko rouva mukana?
PERNILLA. Ei ole. Tulin yksin herrani seurassa.
LEANDER. Sepä kummallista! Eipä taida rouvanne olla kovin mustasukkainen, koska hän lähettää kamarineitsyeensä herran mukana kaupunkiin.
PERNILLA. Meillä on nykyään kyllä muutakin ajateltavaa kuin vaan mustasukkaisuutta.
LEANDER. Kuinka niin?
PERNILLA. Sepä kummallinen kysymys! Herralla ei taidakaan olla almanakkaa.
LEANDER. Kyllä minulla on almanakka.
PERNILLA. No, sitte pitäisi teidän tietämän, että tänään on kesäkuun yhdestoista päivä.
LEANDER. Mitä peljättävää teidän herrallanne on kesäkuun yhdentenätoista päivänä?
PERNILLA. Ei silloin mitään vaaraa ole, mutta tässä kaupungissa on niin paljon hävyttömiä ihmisiä. Ajatelkaas, herra Leander! Minun herrani on jo seitsemättä päivää kaupungissa eikä vielä ole onnistunut hankkimaan pientä kymmenentuhannen riksin velkaa, minkä hän tarvitsee. Hän on kääntynyt viiden, kuuden kauppiaan puoleen saman kadun varrella, missä me asumme, mutta…
LEANDER. Millä kadulla te asutte?
PERNILLA. Kadun nimi taitaa olla Kiertomutkan katu. Sama katu, joka kulkee niin viistoon.
LEANDER. Luulenpa, että se kesäkuun kahdeksannentoista päivän tienoissa kulkee vielä viistompaan.
KIRJEENKANTAJA (tulee). Anteeksi, hyvät ystävät! Tässä kortteerissa asuu kai ylhäinen maalaisherra.
PERNILLA. Mikä on hänen nimensä?
KIRJEENKANTAJA. Hänen nimensä on Leerbeutel.
PERNILLA. Minä tunnen hänet.
KIRJEENKANTAJA. Taitaa olla sellainen hieno pankruttiherra.
PERNILLA. Ei vielä, poikaseni, mutta hän voi siksi tulla. Mikään ei ole mahdotonta. Jättäkää minulle kirje, sillä minä olen hänen palvelijansa?
(Kirjeenkantaja menee).
Mutta kas, tuolta tulee hän itse!
LEANDER. En viitsi häntä vielä puhutella. Minun täytyy mennä.
Kohtaus 2.
Leerbeutel. Pernilla.
LEERBEUTEL. Tulen toimeen kaikkien muiden vaan en noiden kirottujen karhujen kanssa.
PERNILLA (hiljaa). En minäkään.
LEERBEUTEL. Sellaisia kiilloittamattomia kitupiikkejä!
PERNILLA. Tolloja.
LEERBEUTEL. Seurustelen mieluummin rautaseppien kanssa.
PERNILLA. Tai kattilanpaikkaajien.
LEERBEUTEL. Ne eivät kunnioita sukua eikä säätyä.
PERNILLA. Ne mittailevat ihmisiä samalla mitalla.
LEERBEUTEL. Kas, Pernilla, sinäkö siinä? Mitä sinä täällä toimitat?
PERNILLA. Mietin tässä, miten saisimme kesäkuun yhdennentoista päivän poispyyhityksi allakasta.
LEERBEUTEL. Ja minä taas mietin, miten voisin pötkiä pois koko maasta.
Yhtä mittaa saan minä hävyttömiä kirjeitä.
PERNILLA. Eikö herra vielä ole saanut yhtään rahoja?
LEERBEUTEL. En, Pernilla! Hävyttömiä ovat tämän kaupungin ihmiset. Olen kohteliaasti tarjonnut eräille 40 prosenttia; vaan he eivät tahdo lainata minulle.
PERNILLA. Sehän on hävytöntä!
LEERBEUTEL. Olen sen lisäksi tarjoutunut maksamaan heille korot etukäteen.
PERNILLA. Hävyttömiä hölmöjä! Eiväthän he missään tapauksessa häviäisi enemmän kuin kuusikymmentä rosenttia. Tässä on kirje herralle.
LEERBEUTEL. Kuka sen sinulle antoi?
PERNILLA. Ennustaja.
LEERBEUTEL. Mistä sen tiedät, että se oli ennustaja?
PERNILLA. Sanoi, että kirje oli tuleva pankruttiherralle.
LEERBEUTEL. Sanoiko hän sen ilkeydestä?
PERNILLA. Sitä en usko, luulen, että hän tarkoitti pankkiiriherraa
Tahtooko herra lukea kirjeen?
LEERBEUTEL (Lukee kirjettä). Herra Leerbeutel maksakoon tämän 10 riksin vekselin kolmen viikon maksuajan kuluttua. Siitä nyt näet, mitä ihmiset minusta ajattelevat: kolmen viikon maksuaika 10 riksin tähden. Pernilla, olet ennenkin pelastanut minut kepposillasi! Nyt tarvitsen apuasi enemmän kuin koskaan ennen.
PERNILLA. Me teemme kepposia kunnes lopulta joudumme hirteen.
LEERBEUTEL. Miksmaks! Eihän naisia hirtetä.
PERNILLA. Tahdon mielelläni auttaa herraa pulasta mutta ilman ilveilyä se ei käy päinsä.
LEERBEUTEL. Koska kerran rehellisillä keinoilla ei pitkälle päästä, niin täytyy keksiä muita keinoja.
PERNILLA. En kiireessä keksi muuta keinoa kuin että herra vielä kerran tekee pankruttikeikauksen.
LEERBEUTEL. Kyllähän se kävisi päinsä, jos minulla vaan olisi matkarahoja.
PERNILLA. Tiedänhän minä, että herralla on sen verran luottoa.
LEERBEUTEL. Sinä näet tästä kolmen kuukauden kuluttua maksettavasta kymmenen riksin vekselistä, kuinka suuri luotto minulla on.
PERNILLA. Voisinhan minä keksiäkin jonkun hätäkeinon, jollei omatuntoni olisi niin arka.
LEERBEUTEL. Siinä sitä ollaan! Mikset koreasti jättänyt omaatuntoasi kotiin.
PERNILLA. Eihän sen kuljettaminen maksa mitään. Ja rahti on vähäpätöinen asia.
LEERBEUTEL. Sen kyllä uskon, sillä saisipa posti maksaa monen sellaisen omantunnon kuljetuskulungit.
PERNILLA. Tosin ne painavat vaakalaudalla hyvin vähän, mutta niin vähän kuin sitä omaatuntoa onkin, on sitä sentään kotitarpeiksi.
LEERBEUTEL. Hyvin sopimatonta on kulettaa omaatuntoansa kaupunkiin kesäkuun yhdentenätoista päivänä. Mutta pila sikseen, keksikäämme nyt keino, millä pääsisin pälkähästä.
PERNILLA. Osaatteko ilveillä?
LEERBEUTEL. Mikä ihmeellinen kysymys! Olen niin usein turhinpäin ilveillyt, miksi siis arkailisin nyt kun olen ihan umpikujassa.
PERNILLA. Ensi viikolla minä koitan keksiä jotakin.
LEERBEUTEL. Luvatessasi auttaa minua ensi viikolla merkitsee samaa kuin jos lupaisit auttaa järveen pudonnutta parin tunnin kuluttua.
PERNILLA. Onnettomuus on siinä, että teillä on liian suuret ajatukset minusta. Te luotatte minuun liian paljon.
LEERBEUTEL. Minä tiedän, mihin sinä kykenet.
PERNILLA. Tiedänpä sen itsekin.
Kohtaus 3.
Maalaispoika tulee töllistellen. Leerbeutel. Pernilla.
PERNILLA. Voi, ihme, katsokaapas tuota maalaispoikaa kuinka se töllistelee! Varmaankaan ei se ole ennen ollut kaupungissa.
LEERBEUTEL. Kuuleppas maamies, mistäs olet kotoisin?
TALONPOIKA. Maalaiskylästä.
LEERBEUTEL. Mikä sen kylän nimi on?
TALONPOIKA. Sitä en maarin tiedä.
LEERBEUTEL. Kuinka kaukana se kylä on täältä?
TALONPOIKA. Tarkoitatteko tätä kylää täällä?
LEERBEUTEL. Senkin tomppeli! Enhän minä kysy, kuinka kaukana kylä on itsestään? Mutta etkö sinä tiedä sen kylän nimeä, missä asut? Mikä on voutisi nimi? Kunhan saan tietää voudin nimen, niin voin sinulle ehkä sanoa kylän nimen.
TALONPOIKA. Jaa voudinko nimen? Annas olla… voudilla on sama nimi kuin minullakin.
LEERBEUTEL. Mikä se sitte sinun nimesi on?
TALONPOIKA. Sitä en oikein ota muistaakseni. Annas olla… Odottakaas vähän, äitini sen kyllä tietää.
LEERBEUTEL. Oikea pähkähölmö.
TALONPOIKA. Kyllä minä tiedän meidän papin nimen.
LEERBEUTEL. Mikä on sitte hänen nimensä?
TALONPOIKA. Hänen nimensä on herra maisteri, eikös vaan olekin niin.
LEERBEUTEL. Hän on tuhmempi kuin mykkä nauta.
TALONPOIKA. Ettehän minuun suutu, hyvä herra, jos kysyn, että mikä talo tuo iso talo on?
LEERBEUTEL. Raatihuone.
TALONPOIKA. No hyvänen aika, siihen mahtuisi koko iso lehmäkarja ja ruokkia siinä voisi ison joukon hevosia ja härkiä. Tuosta isosta portista kai menee tie talliin.
LEERBEUTEL. Enpä olisi luullut, että sellaisia ihmisiä on olemassa.
Mutta kuules mies, millä asialla olet tänään kaupungissa?
TALONPOIKA. En juuri milläkään. Mutta, hyvä herra, älkää suuttuko, vaikka minä kysyn niin paljon! Mistä elävät kaikki tämän kylän ihmiset? Sillä en näe peltoja enkä niittyjä, en hevosia enkä härkiä, en edes yhtä sikaakaan.
PERNILLA. Härkiä ja sikoja on täällä kylläksikin, muuten eletään täällä sinun sekä muiden talonpoikien hiestä ja työstä.
TALONPOIKA. Mutta miksikäs me olemme niin tuhmia, että teemme työtä muiden edestä?
PERNILLA (Leerbeutelille). Kuulkaas, herra, tahdon käyttää tämän miehen tomppelimaisuutta hyväkseni rahojen hankkimiseksi. (Talonpojalle). Hyvä maamies, sinun täytyy tunnustaa, että olette hulluja kärsiessänne hien ja helteen muiden edestä. Olenpa varma siitä, ettei kukaan ole sinua siitä kiittänyt, senjälkeen kuin tulit kaupunkiin.
TALONPOIKA. Eihän niillä ole ollut sen vertaa kunniantuntoa, että olisivat kohottaneet hattuaan, kun heille lakkiani nostin.
PERNILLA. Kuules maalainen! Tahtoisitko jäädä tänne kaupunkiin? Pääset kaikesta työstä eikä sinun tarvitse muuta tehdä kuin vaan syödä ja juoda.
TALONPOIKA. Kiitos vaan tarjouksesta. Sellainen elämä se olisi kuin silkkiä.
PERNILLA. Saat viisi, kuusi ruokalajia joka ateriaksi.
TALONPOIKA. Syökö ne täällä niin monta ruokalajia?
PERNILLA. Kyllä, ainakin useimmat.
TALONPOIKA. Silloin mahtaa monella olla niin iso vatsa kuin tammalla.
PERNILLA. He syövät hiukan kutakin ruokalajia. Mutta jos teet kuten käsken, niin saat yhtä hyvät päivät.
TALONPOIKA. Kyllämaar minä sen tahdon.
PERNILLA. Koita pitää päässäsi kaikki, mitä minä sinulle sanon.
TALONPOIKA. Kyllä minä pidän sen lakissani.
PERNILLA. Johan tästä tulee hulluksi! Hyvä juttu, että mies on tollomainen, mutta minä pelkään, että tämä menee liian pitkälle. Kuules nyt, maamies, sinun täytyy olla ihan vaiti ja jos joku sinua puhuttelee, niin sano vaan näin: kysykää hovimestariltani! Herra, teidän täytyy näytellä hovimestaria.
LEERBEUTEL. Mikäs talonpoika sitte olisi?
PERNILLA. Hänestä olen tehnyt palatsikreivin. Hän on muka matkustavinaan ulkomailla ja minä näyttelen palatsikreivitärtä. Riisukaa takkinne, niin katson, kuinka se sopii hänelle!
(Pukevat hänet Leerbeutelin takkiin).
TALONPOIKA. Onpas se hieno takki. Hovin herrallakaan ei ollut parempaa takkia omissa häissään.
PERNILLA. Älä nyt enään puhu hovin herrasta; nyt sinä olet itse herra, olet palatsikreivi!
TALONPOIKA. Lempo soi, sitä en ole!
PERNILLA. Kuvittele nyt olevasi meidän herramme!
TALONPOIKA. Onkos sitte palatsikreivi sama kuin meidän herramme?
PERNILLA. Ei, ei! Kuvittele nyt, että minä olen sinun rouvasi ja tämä tässä on sinun palvelijasi ja jos joku puhuttelee sinua, niin sano niinkuin äsken neuvoin! Nyt olen minä olevinani vieras henkilö, jota sinä puhuttelet. Nöyrin palvelijanne! Minua ilahuttaa suuresti, että teidän palatsikreivillinen armonne on onnellisesti saapunut tänne. Ole rivakka! Rohkenenko kysyä teidän armoltanne, koska saavuitte tänne? Ole rivakka! Mitäs sinä siihen vastaat?
TALONPOIKA. Mitäs minä siihen vastaisin? Tehän kujeilette kuin narrit.
PERNILLA. Niin, sellaiseen narripeliin saat sinäkin tottua, kun pääset ylhäiseksi herraksi.
TALONPOIKA. Mitäs minä vastaan?
PERNILLA. Unohditko sen jo niin pian? Sinä vastaat: kysykää hovimestariltani. Tuhat tulimmaista! Ole nyt edes rivakka! Nyt puhuttelen sinua taas: koska saapui teidän palatsikreivillinen armonne tähän kaupunkiin?
TALONPOIKA. Kysykää hovimestariltani tai puhukaa hovimestarilleni. Ole rivakka!
PERNILLA. Voi vietävä, senkin tuhmeliini!
TALONPOIKA. Kysykää hovimestariltani! Mikäs nyt olikaan se toinen asia?
PERNILLA. Oh, minä tulen hulluksi! Riittäähän se, pysy siinä vaan! Nyt puhuttelen sinua taas: teidän armonne ei taida vielä olla naimisissa?
TALONPOIKA. Kysykää hovimestariltani!
PERNILLA. Se kysymys ei kelpaa. Teidän armonne on varmaankin tullut katsomaan meidän pientä kaupunkiamme.
TALONPOIKA. Ole rivakka!
PERNILLA. Ei, hänen kanssansa on ihan hukassa. Sinä olet nauta! Sinä et saa vastata muuta kuin: kysykää hovimestariltani!
TALONPOIKA. Nyt, nyt ymmärrän. Kysykää hovimestariltani!
PERNILLA. Sillä tavalla. Muuan mies asuu tässä isossa talossa ja siellä tapahtuu ilveilymme. Käykää te herra sinne edeltäpäin tilaamaan hienoimmat huoneet eräälle ylhäiselle, rikkaalle palatsikreiville sekä hänen rouvallensa!
(Talonpoika niistää nenäänsä ja pyyhkii sormiaan takkiin).
LEERBEUTEL. Hyi sinua, pyyhitkö sinä sormiasi minun takkiini!
TALONPOIKA. Kysykää hovimestariltani!
PERNILLA. Herra, eihän se merkitse mitään, antaa hänen vaan pitää tapansa.
LEERBEUTEL. Kyllä minä huomaan, mitä sinä näillä vehkeilläsi tarkoitat, mutta minä pelkään, että meidät tunnetaan.
PERNILLA. Uusissa puvuissa ei meitä kukaan tunne. Täytyyhän jotakin uskaltaa, jos mieli pulasta päästä.
LEERBEUTEL. Se on totinen tosi! Jollen yhdellä tai toisella tavalla saa rahoja, olen minä päätäni lyhempi.
PERNILLA. Ettehän te, herra, siinä tapauksessa pane alttiiksi mitään, minä sitä vastoin kaikki.
LEERBEUTEL. Totta puhut, Pernilla. Sinua saan minä kiittää sekä elämästäni että menestyksestäni. Mutta mitä me nyt ensiksi teemme?
PERNILLA. Menkää tähän isoon majataloon tilaamaan hienoimmat huoneet eräälle ulkomaalaiselle palatsikreiville! Puhukaa murteellisesti ja isoisesti!
LEERBEUTEL. Sitä kyllä osataan, siihen olen jo ennestään tottunut.
PERNILLA. Kuules mies, anna herralle takki takaisin!
TALONPOIKA (Itkien). Voi, antakaa minun se pitää!
PERNILLA. Saat sen kohta takaisin. Tule nyt minun kanssani!
Kohtaus 4.
Leerbeutel. Isäntä.
LEERBEUTEL. Tuo sukkela tyttö on kuin luotu tekemään suurtöitä. Ryhdyn nyt heti toimeen.
(Kolkuttaa).
ISÄNTÄ. Herra, ketä tahdotte tavata?
LEERBEUTEL. Minä olen palatsikreivin hovimestari.
ISÄNTÄ. Minkä palatsikreivin?
LEERBEUTEL. Ulkomaalaisen palatsikreivin, joka juuri saapui kaupunkiin; hän tahtoo täältä asuntoa, sillä tätä taloa on meille suositeltu paraimpana.
ISÄNTÄ. Toivon, ettei hänen armoansa missään palvella paremmin kuin meillä.
LEERBEUTEL. Herra isäntä, toimittakaa meille hyvää kalaa, sillä palatsikreivi ei juuri pidä liharuuista! Minkälaisia viinejä teillä on?
ISÄNTÄ. Kaiken lajisia, olen ulkomailta juuri saanut Burgogne viiniä, se on vallan erinomaista. Mutta onko palatsikreivi vielä kaukanakin?
LEERBEUTEL. Hän on matkalla kyytitalosta, missä vaunut pysähtyvät; siellä tilaa hän kantotuolin, sillä hän ei siedä katukivillä ajamista.
ISÄNTÄ. Hyvänen aika, joko hän tulee niin pian? Henrik, pane iso sali kuntoon! Saamme vieraita.
LEERBEUTEL. Pitäkää kiirettä!
ISÄNTÄ. Puolen tunnin kuluttua on kaikki kunnossa. Toivon, että hänen armonsa tulee olemaan tyytyväinen. Suvaitsetteko, herra hovimestari, että minä toimitan palvelijani kantamaan hänen tavaroitansa?
LEERBEUTEL. Ei tarvitse. Meillä on kyllä palvelijoita itsellämme.
Hänellä on myös rouvansa mukana.
ISÄNTÄ. Jalosukuinen herra hovimestari, älkää pahastuko vaikka kysyn yhtä asiaa. Mistä johtuu se, että naimisissa olevalla herralla on hovimestari?
LEERBEUTEL. Minun herrani meni naimisiin hyvin nuorena. Sitäpaitsi on muita syitä, ne minä selitän jälkeenpäin. Pankaa nyt vaan kaikki kuntoon, sillä puolen tunnin kuluttua olemme täällä!
Kohtaus 5.
Leerbeutel. Pernilla.
LEERBEUTEL. Alku on tehty; kuinka tämä muuten päättynee, sitä en voi sanoa. Toiset käyttävät koirankujeisiin kepposissaan sukkelia palvelijoita, minä käytän palvelijattaria. Sukupuoli ei vaikuta asiaan, sillä sukkelin pää ja suurin uskaliaisuus, ne ovat sopivimpia välikappaleita. Tämä tyttö on pelastanut minut monesta selkkauksesta, sentähden minä luotan menestykseeni. En pane mitään alttiiksi, sillä näiden armottomien velkojien käsiin joutuminen… Kas tuolta hän taas tulee!
PERNILLA. No, herra, oletteko toimittaneet asianne?
LEERBEUTEL. Asunto on tilattu ja kaikki valmiina puolen tunnin kuluttua; miten asia sitten luonnistunee.
PERNILLA. Jättäkää se minun huolekseni. Olen jo hankkinut sitä varten paljon apuväkeä.
LEERBEUTEL. Mutta missä on palatsikreivi?
PERNILLA. Hän on tätini luona, jolle olen selittänyt koko asian. En tahdo ylistää omia sukulaisiani, mutta sen sanon, että tätini on sukkela ja avulias vaimoihminen, monta kertaa on hän ollut vähällä joutua kehruuhuoneeseen auttaessaan hyviä ystäviä, jotka maksavat hänen vaivansa.
LEERBEUTEL. Mutta minä olen huolissani tämän maalaispojan tähden; sillä hän on liian kollomainen.
PERNILLA. Ei hänestä olisi mihinkään, jos hän olisi tuumankaan verran viisaampi. Jos te vaan näyttelette hovimestarin osaanne yhtä hyvin kuin minä rouvan osaani, niin asia käy kuin naulaan. Menkäämme nyt pukeutumaan.
Toinen näytös.
Kohtaus 1.
Palatsikreivi kantotuolissa. Toiset kulkevat sivulla. Hattu
kädessä ja hääräillen auttaa isäntä häntä kantotuolista.
LEERBEUTEL. Hei, Risto, Pietari, juoskaa heti majatalolle noutamaan armollisen herran tavarat ja matkalaukut! Rouva tulee takaportista.
LAKEIJAT. Kuten käskette, herra hovimestari!
ISÄNTÄ. Jumala paratkoon, kunnianarvoisa herra hovimestari, minä pelkään, ettei talossa kaikki ole niin reilassa kuin olla pitäisi. Jos olisin hiukan ennemmin saanut tietoa hänen armonsa tulosta, niin olisin toimittanut kaikki parempaan kuntoon.
LEERBEUTEL. Tiedän, että olette jo siivonneet muutamia huoneita.
ISÄNTÄ. Niin, iso yläsali, jonne herra vietiin, on jo kunnossa. Pienet huoneet pannaan heti samaan kuntoon.
LEERBEUTEL. Hyvä, hyvä!
ISÄNTÄ. Ah, herra hovimestari! Palatsikreivi näyttää hyvin armolliselta. Hän on vallan nuori.
LEERBEUTEL. Hän on vasta kahdeksantoista vuoden vanha ja sitäpaitsi, ollakseen niin suuri herra, on hän hyvin yksinkertainen, niin, että kaikkien asioiden täytyy käydä minun pääni kautta. Mikä on tämän kaupungin hienoimman rahanvaihtajan nimi?
ISÄNTÄ. Hänen nimensä on Andreas Grobsmidt.
LEERBEUTEL (Ottaa kirjeen taskustaan). Sama mies; kirjeenkuoreen on merkitty: Andreas Grobsmidt. Kykeneekö hän muuten lainaamaan minulle neljä tuhatta riksiä kolmeksi päiväksi?
ISÄNTÄ. Kyllä, kunnianarvoisa herra hovimestari, vaikka kymmenen tuhatta. Mutta tarvitseeko palatsikreivi yht'aikaa niin paljon rahoja?
LEERBEUTEL. Niinpä niin. Ei hän pane suurempaa arvoa tuhannelle riksille kuin neljälle killinkille. Sellaisia vieraita toivoisitte, isäntä, varmaankin joka päivä.
ISÄNTÄ. No, se on varma se.
Kohtaus 2.
Toinen isäntä tulee. Edelliset.
2 ISÄNTÄ. Oi, herrani, saan suositella halpaa taloani, siellä palvellaan teitä paljon paremmin kuin täällä.
1 ISÄNTÄ. Kyllä se kävisi minun sisulleni, jos missään ketään paremmin palveltaisi kuin meillä.
2 ISÄNTÄ. Ohoh, oikein minun täytyy sille nauraa. Ethän sinä, Jaakko, voi valmistaa kunnon raguuta.
1 ISÄNTÄ. Saat nähdä, että mestari Herman sen minulle kyllä opettaa.
2 ISÄNTÄ. Kyllä minä tiedän, mitä ne ihmiset puhuivat, jotka olivat yötä täällä viime viikolla.
1 ISÄNTÄ. Mitäs ne sitte sanoivat?
2 ISÄNTÄ. Sanoivat, että heitä kohdeltiin huonosti ja nylettiin aika lailla.
LEERBEUTEL. Lapsikullat, älkää ruvetko riitelemään!
2 ISÄNTÄ. Kuten sanoin, herrani, jos tahdotte asua minun luonani, niin kohdellaan teitä vallan toisella tavalla, eikä teitä nyletä niin riivatusti.
LEERBEUTEL. Hyvä mies, se on jo myöhäistä!
1 ISÄNTÄ. Se on lurjus, joka sanoo, että minä nylen ihmisiä.
2 ISÄNTÄ. Ja minä sanon, että sinä olet leipävaras, lähimmäiseltäsi sinä viet hänen elinkeinonsa.
1 ISÄNTÄ. Sinä itse olet leipävaras.
(He käyvät tukkanuottasille, ja hovimestari eroittaa heidät ajaen toisen ulos).
ISÄNTÄ. Armollinen herra hovimestari, suokaa anteeksi, että tällaista on tapahtunut teidän läsnäollessanne. Herra hovimestari, en voi hillitä itseäni, kun joku solvaisee hyvää nimeäni ja mainettani väittäessään, etten minä muka osaa valmistaa raguuta. Eikös se ole harmillista, herra hovimestari? Mieluimmin olisi hän saanut haukkua minua vaikka konnaksi ja petkuttajaksi.
(Hän itkee).
LEERBEUTEL. Mitäs turhista, herra isäntä! Jos ihminen panisi sydämmelleen kaikki, mitä muut hänestä puhuvat, niin kyllä siinä olisi tekemistä. Kuinka vanha te nyt olette ja kuinka kauvan olette kiehuttanut ja keittänyt ruokia yleisölle?
ISÄNTÄ. Yli kolmekymmentä vuotta.
LEERBEUTEL. Niin pitkän ajan kuluttua luulisi teidän kiivaan verenne jo lakanneen kiehumasta. Jos minä välittäisin kaikellaisista juorupuheista, niin olisi mieliharmi jo aikoja sitten syönyt sisukseni; sillä jokaisessa kotoa saapuneessa kirjeessä saan minä uutisia ystäviltäni. Ja he kertovat, mitä ihmiset puhuvat tästä meidän ulkomaanmatkastamme, nimittäin, että minä muka käytän hyväkseni palatsikreivin yksinkertaisuutta ja tuhlaan rahavaroja omiin tarpeisiini, vaikka minä voin vannoa, että olen omasta kukkarostani saanut panna lisää yli kolmetuhatta riksiä, sen voi rouvakin minusta todistaa. Mutta, herra isäntä, kun on hyvä omatunto, niin sitä voi halveksia kaikkea tällaista.
ISÄNTÄ. Jospa kaikki nuoret kunnon herrat olisivat sellaisissa käsissä kuin hovimestarin… Minussa on jotakin omituista, herra hovimestari; tavatessani ihmisen voin heti paikalla tarkalleen sanoa, mikä hän on miehiään. Heti ensi näkemältä huomasin, että te, hovimestari, olette ymmärtäväinen ja siivo herra. Mutta, herra hovimestari, onkos palatsikreivi todellakin niin tyhmä?
LEERBEUTEL. Herra isäntä, ei saa puhua pahaa sellaisista suurista herroista, en minäkään puhu hänestä pahaa, sillä mitä hän sille mahtaa, ettei luonto ole tehnyt häntä toisenlaiseksi. Mutta sen minä voin sanoa… Älkää sentään kertoko minun sanojani!
ISÄNTÄ. Varjelkoon taivas leipäläpeäni, herra hovimestari!
LEERBEUTEL. Sen voin sanoa, ettei hänellä ole ihmisestä juuri muuta kuin ruumis, ja vaikka minä kuinka koitan peitellä hänen tyhmyyttänsä, huomaavat ymmärtäväiset ihmiset sen kuitenkin heti. Hänen isänsä, vanha palatsikreivi on monasti vääntänyt käsiänsä ja valitellut asiaa minulle. Minä lohdutin häntä sillä, että monet, jotka nuoruudessaan ovat olleet yhtä tyhmiä kuin nuori kreivi, ovat vanhemmiten viisastuneet. Hänen herra isänsä arveli, että hän vieraissa maissa muuttuisi ja hienontuisi, mutta vielä en ole hänessä huomannut mitään muutosta. Mutta nyt minun täytyy mennä herraani tapaamaan. Hän on kutsuttanut luokseen maan ylhäisimmät syömään illallista kanssansa. Pitäkää huolta, herra isäntä, että pöytä on korea! Saatte hyvän maksun. Näkemiin!
Kohtaus 3.
Isäntä. Rouva Staabi.
ISÄNTÄ (Yksin). Kelpo mies tämä hovimestari. Mutta hyvä olisi, jollei hän eikä rouvakaan olisi mukana, sillä silloin voisin minä yksin pitää herrasta huolen. Ani harvoin lentää suuhumme tällaisia lihavia paisteja, sentähden täytyy käyttää tilaisuutta hyväkseen. Ravintolaliike on kuin arpajaiset. Siinä saa sekä tyhjiä arpoja että huonoja voittoja, mutta tämä palatsikreivi on niitä viidennen luokan suuria arpalippuja, ja ne korvaavat kaiken muun. Kas, hyvää huomenta, rouva Staabi! Minuako etsitte?
ROUVA STAABI. Kuulin, että tänne on saapunut vieras herra. Minulla olisi tarjolla broderieriä, silkkikankaita ja sen semmoista.
ISÄNTÄ. Odottakaa kunnes hovimestari tulee, sillä kaikki käy hänen päänsä kautta. Kas, tuossa hän onkin! Herra hovimestari, tällä vaimolla on korutavaroita, ehkä palatsikreivi tahtoo niitä ostaa.
LEERBEUTEL. Paljon mahdollista. Tarvitsisimme noin kolmekymmentä kyynärää koruompelusta, mutta hyvää se pitää olla.
ROUVA STAABI. Koko kaupungissa ei ole kellään niin hyviä broderieriä.
Kalliinpuoleisia ne ovat. Mutta hyvä maksaa aina.
LEERBEUTEL. Ei ole sanottu, että ne ovat kalliita sen vuoksi, että ne ovat hyviä.
ROUVA STAABI. Herra! Jos löydätte tästä kaupungista tämän mallisia ja näin paksuja broderieriä, niin annan ne vaikka ilmaiseksi.
LEERBEUTEL. Onko teillä muuten sieviä tupakkarasioita?
ROUVA STAABI. On kyllä. Tässäkin on kultarasia, kannessa sievä kuva, mutta se maksaa kaksisataa riksiä, sillä se on tehty puhtaasta tukaattikullasta.
LEERBEUTEL. Rasia on todellakin sievä. Luulen kyllä, että kreivi ostaa sen sekä koruompeluksen jahka hän ensin ehtii tarkastaa niitä. Jätättekö ne tänne huomiseksi?
ROUVA STAABI. Vallan mielelläni.
LEERBEUTEL. Voitte tulla tänne huomenaamulla kello yhdeksän.
ROUVA STAABI. Kyllä tulen.
LEERBEUTEL. Mutta määrätkää koruompeluksista tarkka hinta!
ROUVA STAABI. Kyllä siitä sovitaan.
LEERBEUTEL. Onko teillä muuten hienoja jalokiviä?
ROUVA STAABI. Ei ole, mutta ihan tässä naapurissa asuu mies, häntä minä suosittelisin.
LEERBEUTEL. Niin, käskekää hänen heti tulla tänne!
(Rouva Staabi menee).
LEERBEUTEL. Kuulkaas, herra isäntä! Vieraat saapuvat kohta. Näyttäkää nyt, että osaatte heitä hyvin kestitä.
ISÄNTÄ. Kuninkaallisesti heitä kestitetään.
(Isäntä menee).
Kohtaus 4.
LEERBEUTEL. Pilanäytelmä alkaa hyvin. Tosin on hiukan uhkarohkeata kutsua tänne ylhäisiä vieraita, ehkä he heti paljastavat meidät ja huomaavat pojan maalaisrengiksi, mutta oppimestarini Pernilla sanoo, että kuta useampia henkilöitä me asetamme näyttämölle, sitä uskottavammaksi teemme asiamme ja viemme siten isännän kokonaan harhaan. Minä kyllä vedän raatiherroja nenästä ja Pernilla tekee samoin heidän rouvillensa. Mutta kas tuolta tulee jalokivikauppias. Nämä ihmiset rientävät omaan onnettomuuteensa ikäänkuin pelkäisivät, etteivät ajoissa tulisi petetyiksi.
Kohtaus 5.
Leerbeutel. Jalokivikauppias.
JALOKIVIKAUPPIAS. Serviteur, herrani! Rouva Staabi käski minun tulla tänne; olen jalokivikauppias.
LEERBEUTEL. Näyttäkääpäs, mitä teillä on! Nämä miellyttävät minua enimmin. Kenties kreivi ostaa ne, mutta nyi ei hänellä ole aikaa niitä tarkastaa, sillä me odotamme tänne raatiherroja. Tahdotteko jättää ne tänne huomiseen saakka, niin saatte silloin vastauksen?
JALOKIVIKAUPPIAS. Minä tuon tänne jalokivet huomisaamulla.
LEERBEUTEL. Monsieur! Minä annan teille paremman neuvon. Pysykää vain poissa, koska niin kovin pelkäätte! Täällä kävi äskettäin toinenkin tarjoomassa meille tavaroitaan ja olisi jättänyt näytteeksi niin monta kuin vain olisimme halunneet. Mutta minä annoin hänen mennä koska kerran sama vaimo oli puhunut minulle teistä.
JALOKIVIKAUPPIAS. Oi, herra hovimestari! En minä sitä tarkoittanut!
LEERBEUTEL. Ei, monsieur. En tahdo johdattaa teitä enkä ketään muutakaan kiusaukseen. Ehkä nukkuisitte yönne levottomasti, jos uskoisitte pari jalokiveä pyhän roomalaisen valtakunnan palatsikreiville.
JALOKIVIKAUPPIAS. Oi, älkää suuttuko, kunnianarvoisa herra hovimestari!
LEERBEUTEL. En minä ollenkaan suutu, kehun vain varovaisuuttanne.
JALOKIVIKAUPPIAS. Oi, teidän jalosukuisuutenne!
LEERBEUTEL. Monsieur, minä sanon sen teille, en ole ollenkaan vihoissani, mutta te ette myöskään voi moittia minua siitä, että teen kauppoja kenen kanssa tahansa.
JALOKIVIKAUPPIAS. Oi, jalosukuinen herra hovimestari!
LEERBEUTEL. Tässä saatte jalokivenne. Toivon, etteivät ne minun käsissäni ole pilaantuneet.
JALOKIVIKAUPPIAS. Kautta kunniani, minä en ota niitä takaisin. Pyydän nöyrimmästi, pitäkää ne huomiseen saakka.
LEERBEUTEL. Minä en ota niitä!
JALOKIVIKAUPPIAS. Pyydän ainoastaan, älköön kreivi olko minulle epäsuosiollinen.
(Menee).
LEERBEUTEL. Kuulkaas, monsieur, koska huomaan, ettette tehnyt tätä epäluulosta, niin saatte sitte jättää ne tänne!
JALOKIVIKAUPPIAS. Kiitän teitä, hovimestari.
LEERBEUTEL. Voitte tulla tänne huomisaamuna kello yhdeksän
JALOKIVIKAUPPIAS. Kuten käskette!
Kohtaus 6.
3 raatiherraa. Leerbeutel.
1 RAATIHERRA. Nöyrin palvelijanne! En tiedä, kuulutteko palatsikreivin seurueeseen.
LEERBEUTEL. Minä olen hänen hovimestarinsa, teidän palvelijanne. Palatsikreivi on ottanut itselleen vapauden kutsua teidät illallisille, ettehän siitä pahastu.
2 RAATIHERRA. Me olemme palatsikreivin alamaisia palvelijoita ja me kiitämme meille osoitetusta kunniasta.
LEERBEUTEL. Hänen isänsä, vanha palatsikreivi sanoo nuorena ulkomailla matkustellessaan aina kutsuneensa pitoihin kaupungin esivallan. Samoin toivoo hän rakkaan poikansa tekevän. Raatiherroihin tutustuminen on sekä opiksi että hyödyksi. Ei pidä matkustaa ulkomaille katsomaan vain taloja ja rakennuksia vaan keskustelemaan kunnon ihmisten kanssa.
1 RAATIHERRA. Toivomme jollakin lailla huvittavamme hänen armoansa. Mutta mitä hyötyä on meidän seurustelustamme niin ylhäiselle, oppineelle ja paljon matkustaneelle herralle? Herra hovimestarin kohteliaisuudesta, viisaudesta ja hienosta käytöstavasta päättäen voimme arvata millainen teidän korkea-arvoisa isäntänne on.
LEERBEUTEL. Kiitän teitä nöyrimmästi siitä, että ajattelette minusta niin hyvää. Minun ansioni ovat hyvin pienet ja isäntäni… sen pahempi… Oi, hyvät herrat, minä en voi sitä sanoa.
1 RAATIHERRA. Miksi ette, herra hovimestari? Eihän herrallenne vain ole tapahtunut mitään onnettomuutta.
LEERBEUTEL. Hyvät herrat! Luonto on hyvin oikullinen jakaessaan lahjojansa. Mitä ruumiiseen tulee niin herraltani ei puutu mitään, sillä siinä on kaikki kuten olla pitää, hänellä on hyvä terveys, hän on sitäpaitsi rikas ja hänellä on hyvä toimeentulo. Mutta, hyvät herrat… (Leerbeutel itkee katkerasti). Oi, minun sydämmeni on murtua sitä ajatellessani.
1 RAATIHERRA. Ehkä palatsikreivi on hiukan huikentelevainen, useilla nuorilla herroillahan on se vika.
LEERBEUTEL (itkee taas).
1 RAATIHERRA. Mutta se katoaa ajan pitkään.
LEERBEUTEL. Ei, herrani, oi, jospa hän olisikin hiukan raju ja huikentelevainen, sillä se on hyvä merkki nuorista ihmisistä.
1 RAATIHERRA. Ehkä hän on taipuvainen synkkämielisyyteen.
LEERBEUTEL. Oi, jospa hän olisikin hiukan synkkämielinen, sillä siinä voi olla jotain hyvääkin.
1 RAATIHERRA. Ehkä hän on liian intohimoinen rakastelija ja antaa naisten vietellä itseänsä.
LEERBEUTEL. Oi, jospa hän olisikin rakastelija, siliä rakastelemisesta johtuu paljon hyvää, jos pahaakin.
1 RAATIHERRA. Sitte emme voi tietää mikä häntä vaivaa. Ehkä hän kohtelee alamaisiaan ankarasti?
LEERBEUTEL. Ei hän ole ankara. Jospa hän olisikin hiukan ankara, sillä se saattaa toisinaan olla sellaisille ihmisille hyödyksi.
1 RAATIHERRA. Sitte mahtaa hänen armollaan olla päähänpistoja.
LEERBEUTEL. Ei, hyvät herrat. Ei suuremmassa eikä pienemmässäkään määrässä. Hänellä ei ole mitään päähänpistoja. Kun hänet näette, niin voitte päättää, millainen hän on, luulette hänet pikemmin talonpojaksi kuin palatsikreiviksi. Hän on kuin puupölkky, ei ole hänellä älyä eikä muistoa ja kaikki hänen herra isänsä puuhat ovat menneet myttyyn, (itkee taas). Oi, sinä jalo, vanha palatsikreivi, sydämmeni on murtua ajatellessani niitä suolaisia kyyneleitä, joita olet vuodattanut, niitä huokauksia, jotka ovat rinnastasi lähteneet! Tämä vanha kunnon herra on tehnyt lapsensa tähden kaiken voitavansa, hän on valinnut hänelle maan paraimmat kotiopettajat, paraimmat harjoitusmestarit, hän on antanut hänen vihdoin matkustaa ulkomaille mutta kaikki on ollut turhaa työtä.
1 RAATIHERRA. Kuinka vanha palatsikreivi nyt on?
LEERBEUTEL. Yhdeksäntoista vuotta.
1 RAATIHERRA. Kyllä hänestä sitte, herra hovimestari, vielä voi paljon toivoa, sillä siitä on nähty paljon esimerkkejä.