ELINAN HÄÄT
Seuranäytelmä
Kirj.
MAILA TALVIO
Porvoossa, Werner Södersröm Osakeyhtiö, 1912.
HENKILÖT:
VENNERI, Suontaustan isäntä.
VIHTORI, hänen poikansa, sulhanen.
HERMANNI, Suontaustan setämies.
SERAFIIA NYMAN, suutarinleski.
ELINA, hänen tyttärensä, morsian.
ILONA, Elinan ystävätär.
RINKIN-ANTTI, maankiertäjä.
KOKKI-VAPPU.
URKURI.
PIIKKI-LIISA, apu-ihminen.
Tyttöjä ja poikia.
Tapahtuu Serafiia Nymanin asunnolla.
VENNERI, kuiva miehenkääkkä arkivaatteissa.
VIHTORI, pulska, voimakas nuorukainen, joka keskellä puhettaan pistää lauluksi ja keskellä kävelyään tanssiksi, yllä musta puku rinnassa myrtinoksa ja valkea vahakukkanen.
HERMANNI, lihavahko, tyhmän näköinen vanhapoika.
SERAFIIA NYMAN, hintelä, kalpea nainen, yllä hiukan vanhanaikainen musta puku, päässä musta silkki.
ELINA, kaunis vaalea nuori tyttö morsiuspuvussa.
RINKIN-ANTTI, laiha keski-ikäinen mies, hiukset leikkaamattomat, hajamielinen, kasvoilla valoisa hymy. Yllä siistit, liian suuret vaatteet.
KOKKI-VAPPU, pyylevä, mahtaileva nainen, mustassa puvussa, vyöllä suuri, kahisevaksi tärkätty valkea esiliina.
URKURI, keikarimainen nuori mies, kihara otsalla, nenäkakkulat.
PIIKKI-LIISA, keski-ikäinen, kielevä ihminen uudessa maalaisessa pumpulipuvussa.
Tytöt ja pojat kansallispuvuissa.
I NÄYTÖS
Puutarha, penkkejä. Kuuma kesäpäivä. Käki kukkuu.
VAPPU oikealla, näyttämön takana.
Hyvät ihmiset, mitäs se tietää, kun käki kukkuu tähän aikaan?
PIIKKI-LIISA niinikään näyttämön takana.
Mitäs se muuta tietää kuin maailmanloppua! Elinan onnettomuutta se kukkuu.
Käki kukkuu yhä. Lakkaa, kun Hermanni ja Venneri — vasemmalta — tulevat näyttämölle. Hermanni tuntee heti sieramiinsa miellyttävän ruuanhajun häätalosta.
VENNERI
Eihän täällä mitään häävalmistuksia näy.
HERMANNI
Etkös tunne paistinkäryä. Et sinä kanssa sitten mitään tunne. — Ja tuolla menee kokki että liepeet liehuu.
VENNERI
Se Vihtori ei uskalla sitä tehdä.
HERMANNI
Uskalla!
VENNERI
Se tietää ettei Suontaustassa suvaita vaimoväkeä.
HERMANNI
Ja se välittää.
VENNERI
Kyllä niille tie näytetään. On sitä ennenkin osattu. Mutta se ei ole uskaltanut sitä tehdä. Sanoin minä sille sellaiset sanat.
HERMANNI
Että testamenttaat Suontaustan pakanoille. Ja luulet sen tepsivän. Välittikös se silloin, kun läksi kansanopistoon ja niille maamieskursseille. Ja kun teki tämän viimeisen tepposen ja kiersi Rinkin-Antin kanssa maailmaa kuin paras mustalainen niin että tuskin kuulutussunnuntaiksi kotiin ehti. Kyllä tämä on sitä viimeistä villitystä.
VENNERI
Rinkin-Antti sen on villinnyt. Sen Rinkin-Antin minä vielä…
HERMANNI
Minkäs sille teet. Sitä suosii kaikki. Urkurikin sanoi lukusijoilla
Sillanpäässä, että taiteilija se on, virkaveli se on.
VENNERI
No, lähtekööt nyt virkaveljet yhdessä kiertämään ja hoilottamaan kaikki kolme. Ja tämä suutarintytär vielä neljänneksi!
HERMANNI nauraa hohottaen
Sitähän Vihtori jo uhkaili.
VENNERI
Uhkaili? Vai on se junkkari uhkaillut.
HERMANNI
Ja se täyttää mitä se uhkaa. Muistatkos kun lapsena telkesit sen kammariin, niin se huusi perässäsi, että ikkunasta minä menen. Ja meni kanssa. Ja nyt kun tuli vaatimaan taloa ja ilmoittamaan naimistaan ja sinä kielsit, niin nyrkin löi pöytään ja sanoi, että minä nain, vaikka sitten lähtisimme molemmat Rinkin-Antin kanssa kiertämään. Etkös sinä kuullut?
VENNERI
Oli muutakin kuulemista.
HERMANNI
Olihan sitä: että hän tahtoo talon haltuunsa ja sinä joudat uuninloukkoon ja talo on sellaisessa kunnossa, että harakatkin pelkää. Ja hän tekee ensi työkseen kokon pihamaalle ja polttaa kaikki sinun mädäntyneet säästösi, vanhat villat ja pellavat ja aumat ja… Ja uudenaikainen maanviljelys ja luujauhot ja meijerit ja niittokoneet tuodaan taloon.
VENNERI
Kyllä ne on tuomatta niin kauan kuin tämä pää on pystyssä. Minun aikanani ei tuoda luujauhoja eikä niittokoneita.
Vaitiolo. Kuuluu Piikki-Liisan hyräilyä ja naisten puhetta häätalosta.
HERMANNI
Mutta tuntuu se sentään vähän mukavalta, kun muilla jo on heinät ladossa ja me vaan tuolla tuherramme vikatteillamme.
VENNERI
Taitaa jo hyvinkin tehdä mielesi vaimoihmistä taloon.
HERMANNI
Niittokoneestahan minä puhun.
VENNERI
Yks ja sama vaimoihminen ja niittokone. Samaa särinää… Mutta minua ei niinkään vedetä nenästä. Tyhjin toimin ne pappilasta tulevat.
HERMANNI
Vihitään ne siellä.
VENNERI
Mutta minä olen käynyt rovastin puheilla.
HERMANNI
Jaa rovastin?
VENNERI
Ja kun ne nyt palaavat, niin minä otan sitä junkkaria niskasta kiinni ja kuljetan sen rantaniitylle. Ja se saa minun vanhalla vikatteellani panna poikki kaikki heinät. Minä näytän kuka tässä on isä ja isäntä.
HERMANNI itsekseen muristen
Minä olen vanhempi veli, minä.
(Kiiruhtavat pois vasemmalle.)
Kokki-Vappu ja Piikki-Liisa tulevat kantaen pöytää. Tuovat vähitellen laseja, limonaadikorin ym. ja järjestelevät niitä.
PIIKKI-LIISA
Nyymanskaa minun käy surku. Se on sentään kasvattanut tätä Elinaa kirjan valossa ja sanan ääressä. Ja ainoa se on sen lapsi.
KOKKI-VAPPU
Niin… Ja niin hyvä lapsi kun se on ollut. Iloa minulla siitä risttyttärestä aina on ollut.
PIIKKI-LIISA
Sentähdenhän te sille sen maailmattomat lahjat, mustat leninkikankaat ja uudet-testamentit ja kaikki…
KOKKI-VAPPU
Ja sentähdenhän minä näihin häihinkin tulin vielä laittamaan, vaikka kyllä minua niin tuppasi itkettämään, kun kruunua panin päähän, että.
PIIKKI-LIISA
Tietäähän sen… Mutta paljon se Nyymanska kuluttaa itseään näiden häiden takia. Olisi sitä menty vähemmilläkin laitoksilla.
KOKKI-VAPPU
Ska te vara, so ska te vara! sanoi aina ennen Mukkulan överstinna vainaa. Ja kyllä se niin on, että ska te vara, so ska te vara.
(Poistuu hetkeksi.)
PIIKKI-LIISA on hyräillyt jotakin hengellistä laulua.
Siunaa ja varjele! Mikäs se siellä pensaassa?
KOKKI-VAPPU palaten
Kun oli paisti palaa. Ne on ne tällaisten pienten paikkojen uunit niin arvaamattomia.
PIIKKI-LIISA
Niin, te kun olette tottunut niin suuriin. — Mutta minkähänmoinen rähinä se siellä Suontaustassa tänä iltana oikein nouseekaan! Kyllä se ne ajaa menemään. Ajoi se sen Ulla-vainajankin monta kertaa hankeen, kun humalapäissään oli. Ei sen puolesta, että kyllä siinä emännässäkin oli syytä.
KOKKI-VAPPU
Se se nyt vasta hiprakka oli. Ihan niinkuin heität suoloja tuliselle hellalle. Kyllä Venneri ikänsä sen muistaa. Ei hän ikinä naisväkeen lepy.
PIIKKI-LIISA
On se sentään komentoa talossa, jossa on pelkkiä miehiä! Kerran minä tein sinne asiaa, kun ajattelin että näemmehän millaista siellä on. Porsaat oli tuotu tupaan ja kanat pasteeraili lattialla. Ja Hermanni leipoa töhri pöydän kulmalla. Enkä minä usko, että siinä sitten Ulla-vainajan ajan oli käytetty vettä ja riepua…
Nauravat
KOKKI-VAPPU
Minä tässä toissakesänä hyppäsin sen Hermannin lehmää pakoon niin että olin henkeni heittää…
PIIKKI-LIISA
Niinhän ne niiden lehmät navetassa pelkäävät hametta kuin hullut ja metsässä tulevat päälle.
KOKKI-VAPPU
Mitähän nekin veljet sillä maallisella omaisuuden tekevät.
PIIKKI-LIISA
Sanoo muuta. Seinänraoissa säilytetään. Hiiret syövät…
KOKKI-VAPPU
Mutta aijai, paljonkohan kello jo onkaan? Pitää lähteä laittamaan ruokapöytiä.
(Poistuvat.)
Hermanni ilmestyy pensaista tähyilemään.
HERMANNI
On ne, on ne, ne vaimoihmiset. Laittavat pöydän kuin trekoolin vain. Mutta kyllä tuossa kukkaro kuluu. (Hänen tekee mieli leivoksia, mutta hän epäilee ottaako.) Nämä on meidän Vihtorin häät. Ja minä olen kutsuttu kanssa. (Ottaa, hotkaisee ja ottaa toisenkin kerran.)
KOKKI-VAPPU tulee. Lyö kätensä yhteen kuin kissaa pelotellakseen.
Mikäs mies täällä on!
HERMANNI
Heinässähän minä…
KOKKI-VAPPU
Nyymanskan puutarhassa! Vai se Suontaustan setämies… Tehkää vain hyvin ja ottakaa. (Silmäilee Hermannin likaisia käsiä.) Tai ehkä minä saan luvan tarjota, jos ne Suontaustan miehet huolivat mitään naisen kädestä.
HERMANNI
Mitäs sillä on väliä. Ruoka kuin ruoka. Meillä ei olekaan tullut laitetuksi keittoruokaa, kun romahti se muuri alas.
KOKKI-VAPPU
Vai romahti muuri.
HERMANNI
Romahti.
KOKKI-VAPPU
Tänään?
HERMANNI
Taitaa olla toista viikkoa.
KOKKI-VAPPU
Vai toista viikkoa. Eikä vielä ole korjattu.
HERMANNI
Ei ole tullut haetuksi muurimestaria. Heinänteon aika. Vaikka tiellä se siinä on, ettei tahdo liikkumaan päästä…
KOKKI-VAPPU
Vai ei tahdo päästä. Kun on muuri levällään lattialla. Mutta sen minä sanon, että häpeä se on koko pitäjälle se sellainen talo.
HERMANNI
Vai häpeä.
KOKKI-VAPPU
Ottaisitte rouvasväkeä taloon.
HERMANNI
Jaa, laittaisivatko ne sen muurin?
KOKKI-VAPPU
Pitäisivätpä teitä itseänne vähän komennossa, senkin jallikat ja suttupytyt…
HERMANNI
Ja suttupytyt. Ei sitä talonpojan aina tarvitse olla niinkuin herrasväissä ollaan.
Kokki-Vappu käy ylenkatseellisesti kiinni hänen nappeihinsa.
KOKKI-VAPPU
Mikäs tämä on?
HERMANNI
Nappi. Kun itse neuloin.
KOKKI-VAPPU
Ja tämä!
HERMANNI
Kun ei sattunut olemaan samaa maata… Niin siihen ei ollut…
KOKKI-VAPPU
Siinä se on ison talon setämies! Kuin mikäkin kaupungin hotellin rotta!
HERMANNI
Vai rotta. Vai rotta…
KOKKI-VAPPU
Leikillähän minä. Ottakaa nyt siitä namusia. — Mutta ihan totta: olisitte saaneet siunata Elinaa, että Vihtorin huoli.
HERMANNI äkkiä
Huusholliska sanoo vaan sille suutari-vainajan tyttärelle, ettei ole hyvä yrittää meille. Meidän isäntä on varannut korennon oven eteen ja joka ikkunan pielessä on patukka. Ja viinaa on tuotu. Ja kun meidän isäntä juo, niin ei se pelkää rovastia eikä vallesmannia eikä kupernyöriä…
KOKKI-VAPPU
Sen minä sanon, että jos te senkin korpit siellä variksenpesässä satutatte kätenne minun risttyttäreeni, niin minä tulen ja opetan teidät kaikki niin että muistatte. Mukkulassa oli kymmenen piikaa, eikä överstinna saanut niitä pysymään kurissa, mutta minä sain.
HERMANNI
Ei minua saa lyödä.
KOKKI-VAPPU
Mikä on ettei saisi?
HERMANNI
Minulla on rahaa. Vaikkei sanota missä.
KOKKI-VAPPU
Rotanpesissä. Tuvanseinäin raoissa.
HERMANNI
Eipäs.
KOKKI-VAPPU
Saunan kynnyksen alla?
HERMANNI
Eipäs!
KOKKI-VAPPU
Tallinparvella vanhassa sukanterässä?
HERMANNI pelästyneenä
Kukas sen on sanonut?
KOKKI-VAPPU
Aijaijai, vai siellä! Minä menen ja haen ne kätköt… (Nauraa.) No, en minä nyt tällä hetkellä lennä. Malttakaahan nyt, jos toisin jotakin syömistä.
HERMANNI
Sitä paistia sieltä. Tunnen kärystä…
KOKKI-VAPPU
Vai kärystä… Nyymanska tulee, Nyymanska tulee!
Nyymanska tulee. Vappu työntää Hermannin näyttämön taakse.
KOKKI-VAPPU
Vai jo sitä nyt tullaan.
NYYMANSKA
Terveisiä. Kauniit toimitukset ne olivat. Kööri oli ja urkuri itse johti. Ja kauniisti rovasti puhui ja varoitti, Mutta kauheaa se on, kun sanovat vanhan Suontaustan varanneen revollin ja viinaa.
KOKKI-VAPPU
Revollin…
NYYMANSKA
Ja Vihtori vaan on niin itsepintainen, että kivenkovaan lupaa lähteä sinne Elinan kanssa. Ja Elinakin on menossa…
KOKKI-VAPPU
No, jo nyt jotakin!
NYYMANSKA
En minä ymmärrä kuinka Elina voi olla niin levollinen. Itki se silloin,
kun rovasti tuli siihen paikkaan, että tahdotkos sinä Vihtori Severus
Vennerinpoika Suontausta ottaa tämän Elina Maria Kallentyttären nyt
Varjelkoon! Kissakos se siellä linnustaa…?
KOKKI-VAPPU
Kissa kai. Mutta Serafiia on huoleti: ei Suontaustan Venneri ota käteensä revollia.
NYYMANSKA
Kukas sen tietää humalapäissä… Tottahan tämä limunaati nyt piisaa?
KOKKI-VAPPU
Kyllä morsiuspari saa skoolata vaikka aamuun asti.
NYYMANSKA
Entä hyytyyköhän silee, kun on näin kuuma?
KOKKI-VAPPU
Kyllä hyytyy ja kyllä piisaa. Serafiia panee vaan luottamuksensa minuun.
(Lähtevät taloon.)
HERMANNI pistää päänsä esiin pensaista.
Tuokohan se minulle sitä paistia. Muhkia se on huusholliska. Kuin ruustinna.
Hääkansa saapuu kohinalla taloon. Viulu soi.
1. TYTTÖ
Ajjai kun on kuuma!
ILONA
Ajatteles, kun urkuri astui minun hameeni liepeelle!
1. TYTTÖ juosten näyttämölle.
Se tietää häitä.
ILONA
Ettäkö urkuri ja minä…?
1. TYTTÖ
No, sitä, sitä…
Nauravat, järjestävät hiuksiaan.
ILONA
Minua niin pelottaa.
1. TYTTÖ
Mikä?
ILONA
Puhe tietysti.
1. TYTTÖ
Mitäs sinä.
ILONA.
Kun urkurikin on kuulemassa.
1. TYTTÖ
Hänellä on tänään niin kaunis kaulaliina.
Nauravat.
ILONA
Mennään kaivolle, minä kuolen janoon.
Juoksevat vasemmalle.
VIHTORI tulee häätalosta päin laulaen.
Maantie pitkä ja sannoitettu ja marmori maantien alla, tali ali tali ali tali alla la lei ja marmori maantien alla. Enkä mä lemmi joka tyttöä taivaankannen alla, tali ali jne.
Taiteilija, Antti!
Heilani kotiin kävi suora tie ja sannalla sannoitettu, tali ali tali ali tali alla la lei.
Antti tulee. Laulavat yhdessä.
ja sannalla sannoitettu.
Olikos näinkin nuorelle tytölle heili jo vannotettu, tali ali jne.
Linna se on minun kotini
ja keisari isäntäni,
tali ali jne.
Sorjan tytön povelle
sinne jäi minun ikäväni,
tali ali jne.
Miksen mä istunut kotona
ja poltellut rettinkiä,
tali ali jne.
Nyt minä istun Vaasan linnassa
ja helistelen kettinkiä,
tali ali jne.
Mut vaikka ma olen vain vangittu poika,
ei tarvitse irvistellä,
tali ali jne.
Ei sitä tiedä kenen mamman poika saapi rautoja helistellä, tali ali jne.
VIHTORI
Sano poika kulta, mitäs nyt keksitään.
RINKIN-ANTTI
Olet kai selittänyt ukolle kaikki juurta jaksain?
VIHTORI
Näyttänyt toteen, että Suontaustan nykyinen hallitus on synti ja häpeä.
RINKIN-ANTTI
Puhunut kauniisti, oikein sydämeen käyvästi?
VIHTORI
No niin että jo itseänikin itketti. Kissa itki lattialla.
RINKIN-ANTTI
Jos koettaisit uhata, ruveta oikein kovaksi?
VIHTORI
Koetettu, koetettu, veli kulta. Olin hävytön, löin nyrkkiä pöytään, toruin, haukuin, huusin kuin kasakka.
RINKIN-ANTTI
Eikä vain auta?
VIHTORI
Ei. — Mutta tänä iltana täytyy Suontaustan ovien avautua.
RINKIN-ANTTI
Täytyy tietenkin.
VIHTORI
Tänään tai ei koskaan.
RINKIN-ANTTI
No, vaikka meidän pitäisi piirittää talo.
VIHTORI
Niittokoneilla!… Keksipäs nyt keino, sinä hyvä pääkoppa!
RINKIN-ANTTI kuiskaa.
Katsopas tuonne pensaisiin.
VIHTORI
Hermanni setä! Parahiksi. Nyt minä tiedän keinot ja konstit!
RINKIN-ANTTI
Joko keksit? Hurraa!
VIHTORI
No Hermanni setä, mitäs te siellä?
HERMANNI
Heinässähän minä.
VIHTORI
Jos te hetkeksi heittäisitte heinänteon ja menisitte viemään sanaa
Suontaustan isännälle.
HERMANNI
Jaa sanaa.