language: Finnish
VIIMEINEN LAIVA
Kolmenäytöksinen näytelmä
Kirj.
MAILA TALVIO
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1922.
HENKILÖT
ISOISÄ SCHULTZE, eläkettä nauttiva postimestari.
ROUVA ELVIRA BASK, hänen tyttärensä.
ROUVA CECILIA SALAVA, isoisän pojan leski.
AMALIA, |
SYLVI, | rva Salavan lapsia ensimmäisestä avioliitosta.
TUURE, |
LYYLI CECILIA, rva Salavan tytär toisesta avioliitosta.
VÄINÖ SORRI, jumaluusoppia lukeva ylioppilas.
TOHTORI ILMONEN, kylpylän lääkäri.
NEITI ANNA ILMONEN, hänen tyttärensä.
Rouva Salavan arkihuone isoisä Schultzen talossa: suuri, muinoin komea, nyt iloton suoja, jonka taka-alalla kulkevat vasemmalta alkaen portaat yläkertaan. Portaiden ensimmäisen ja toisen syöksyn välillä on tyhjä tasainen ala, jolla isoisän vanha nahkatuoli. Oikeanpuoleinen osa huoneesta erotettu lautaseinällä ja päästään tähän siten syntyneeseen pieneen huoneeseen tapettiovesta. Oven avautuessa näkyy vaatimaton puusänky haaltuneine vaatteineen, kirjavine irtopeitteineen, pöytä, puutuoleja ja tumma vanha piironki, seinällä jokin raamatullinen kuva. Yksi varsinaisen huoneen ikkunoista jää pienen huoneen puolelle ja lankeaa tästä valoviiva yli matkakorin. Kaksi ikkunaa jää oikealle varsinaiseen huoneeseen. Toisen alla reheviä, kukkivia verenpisaroita, toisen alla Lyyli Cecilian rullatuoli. Seinällä ikkunan vieressä telineellä Lyyli Cecilian pieni nukketeatteri. Ulkoa näkyy mikäli mahdollista pikkukaupunki puutarhoineen, jotka kesän jäljeltä alkavat kellastua. Keskellä huonetta pyöreä ruokapöytä tuoleineen. Pitkä vanha sohva. Seinäkello. Piano. Vasemmalla, likinnä näyttämöä, ovi ulkoeteiseen kuisteineen, sekä ovi keittiöön ja asuinhuoneisiin. Seinillä vanhoja kuvia sekä siluetteja soikeissa kehyksissä. Kattolamppu tomuttuneen harson peitossa.
Elokuun viimeinen päivä. Auringonpaisteinen aamu.
Rva Salava istuu pöydän ääressä, yllään vanha, kerran kaunis aamuviitta. Amalia tuo sisään kahvia. Sylvi kantaa jotain parsimaansa ja silittämäänsä liinavaateläjää matkakoriin ja painuu polvilleen sitä asettaessaan. Sohvalla, yllään frakkipuku, Tuure, unessa. Rullatuolissaan Lyyli Cecilia, ahkerasti kutoen jotain suurta valkoista, kevyttä liinaa. Avonaisesta ikkunasta, jonka uudinta tuuli nostaa, kuuluu elämää kaupungista. Tornikello lyö heleästi kahdeksan kertaa. Hetken perästä lyö talon vanha kello naristen ja kehräten kahdeksan kertaa. Mieliala jännittynyt ja täynnä odotusta. Äänettömyyden kestäessä Amalia hoitaa kahvipöytää ja Sylvi kuljettaa parsittuja sukkia ynnä muita tavaroita matkakoriin. Keskustelu tapahtuu askartelun aikana.
I NÄYTÖS
AMALIA
No, kyllä näkyy, että juhlat ovat lopussa ja arki alkaa. Sen te olette näköisiä kaikki. Vai odottaako joku vielä jotakin? Tänään lähtee viimeinen laiva, mutta ehkä joku sittenkin vielä odottaa rakkaudentunnustusta… No, äiti, tuleeko siitä sinun ja tohtorin välillä valmista? Vai apteekkarin puolelleko se kääntyy? Taisit eilen tanssia niin, ettet jaksa sanoa yhtään sanaa. Kas, koskeehan se hiukan meitä tyttäriäkin — joita ei tosin kukaan usko sinun tyttäriksesi, niin nuori ja kaunis kuin sinä olet, äiti. No, eikö ollutkaan hauskaa?
RVA SALAVA
Minä vain ajattelen… Hyvä rakas Amalia… älä viitsi tänään…
AMALIA
Enhän minä mitään pahaa. Onko se nyt niin ihme, jos kysyn mimmoista oli jäähyväistanssiaisissa.
RVA SALAVA
Toisen kerran, Amalia. Minulla on tänään niin paljon ajattelemista…
AMALIA
Tietysti, tietysti, jollet vielä ole päättänyt kenelle annat sydämesi. Tuure, Tuure hoi, herääpäs sinä kertomaan jotakin eilisillasta. Kuinka sinun asiasi sitten ovat menestyneet? Saatko sinä hänet?
RVA SALAVA
Hyvä rakas Amalia, voit jo huomenna kysyä niin paljon kuin tahdot.
Mutta ei tänään, ei tänään, ei tänään. En saanut unta.
AMALIA
Aa, äiti ei saanut unta. Ja edessä tällainen vaikea päivä.
RVA SALAVA hermostumistaan hilliten.
Kuka sen on sanonut, että se on vaikea?
AMALIA
Ei kukaan, ei kukaan. Mutta ajattelin vain että se luonnostaan olisi vaikea niille, jotka ovat ottaneet osaa kylpyläelämään. Minähän olen ollut aivan ulkopuolella. Mutta äiti ja Tuure ja Lyyli Ceciliakin — onhan teidän kaikkien edessä jäähyväiset. Sillä ette kai te mukaan lähde, kyllä kai te jäätte rannalle…
RVA SALAVA
Kuka tietää vaikka lähtisimme…
AMALIA
Todella? Se oli uutta se. Sinä ja Lyyli Cecilia — vai ollaan jo niin pitkällä…
RVA SALAVA
Ei missään olla. Ei yhtään missään. Minun pitäisi vain saada vähän rauhaa.
AMALIA
No, minähän pian lähden työhöni. Voittehan sitten täällä kaikessa rauhassa ajatella. Ja läpikäydä rakkaita muistoja… ja valmistaa matkaa. Miten vain.
SYLVI
Hyvä Jumala, pitääkö meillä aina riideltämän. Onkohan missään niin onnetonta kotia. Ajatelkaa mikä suru Väinölle, jos täällä vielä hänen lähtöpäivänään vallitsee epäsopua ja riitaa. Hänellä on muutenkin tänään vaikeuksia… Kaikki nämä vuodet Väinö on tehnyt työtä saadakseen kotiimme rauhaa.
AMALIA
Väinö ja Väinö ja rauha ja rakkaus — en viitsi kuunnella.
SYLVI
Sinä tiedät miten hän on taistellut saadakseen aikaan sovintoa ylä- ja alakerran välillä ja meidän sisarusten kesken…
AMALIA
Kyllä hän täällä on saarnannut ja piessyt tyhjää ilmaa. Mutta tekeekö hän sinusta koskaan pruustinnaa, se nähdään.
SYLVI
Minä tiedän hänen taistelunsa… Kyllä hän vielä näyttää…
AMALIA
Tuure, etkö jo alkaisi liikuttaa luitasi. Oletko sinä taas juovuksissa? Et sinä tuota tietä tohtorin tytärtä saa… Siinä taitaa yksi kihlaus mennä pormestarinnalta sivu suun. Hänellä oli niitä tässä vasta kolmetoista — lisäksi niin onneton luku.
SYLVI
Minulla ei olisi sydäntä näyttää toiselle, että kaikki hänen ponnistuksensa rauhan puolesta tässä kodissa ovat olleet turhat.
AMALIA
Nähköön hän vain, sinun Väinösi, ettemme me Schultzet ole mitään pajunvitsoja, joita hän taivuttelee mielensä mukaan. Olen hänen saarnoistaan saanut yhtä tarpeekseni kuin isoisä. Lähden karkuun, niinkuin isoisä, jos hän vain vielä alkaa saarnata »vangituista sieluista».
SYLVI
Amalia, hän on viimeistä päivää täällä…
AMALIA
Niin — tämä kahdenkymmenenkahdeksanvuotias ylioppilas, joka lähtee ensi lukukaudekseen yliopistoon.
SYLVI
Kuinka sinä voit!
Äänettömyys.
RVA SALAVA
Hyvä Jumala, kun minä ajattelen, että suvi on ohi ja tänään lähtee viimeinen laiva…
AMALIA
Surullista, surullista. Edessä koko pitkä talvi. Ei ketään tule tervehtimään — meidät köyhät unohdetaan aivan niinkuin oli unohdettu ennen kuin tohtori Ilmonen tuli tänne ja keksi täällä entisen rakastettunsa ja hänen ramman tyttärensä.
RVA SALAVA
Ei, ei, minä en jää tänne, en ole täällä enää yhtään talvea sinun kanssasi…
SYLVI
Amalia, kun et sinä kuitenkaan tarkoita pahaa, niin miksi puhut.
Äänettömyys.
LYYLI CECILIA
Oletteko te nähneet mitä on tapahtunut tänä yönä? No, tulkaa katsomaan.
Ruusut ovat puhjenneet. Koko esplanadi täynnä. Pelkäsin etteivät ne
ehtisi. Se on Yön Kuningatar. Niin paljon ehtii tapahtua yhdessä yössä.
Ja yhdessä päivässä myöskin. Kuinka ne ovat suuret ja valkoiset.
SYLVI
Todella. Eivätkä ne työtä tee eivätkä kehrää, taivaallinen Isä heidät vain noin kaunistaa.
AMALIA
Aivan niinkuin tuon meidän äidin: hänkään ei työtä tee eikä kehrää, alati vain kukoistaa — ja rakastaa.
RVA SALAVA
Amalia, mikä sinun tänään on? Oletko onnettomasti rakastunut sinäkin?
SYLVI
Nyt minä ymmärrän: sinunkin viimeinen laivasi lähtee tänään… Kyllä se on nähty kenen kanssa sinä haaveilet kuutamossa harjulla…
AMALIA
Minun pääni kyllä pysyy selvänä, niin rakkauden humalassa kuin lienettekin kaikki muut.
Äänettömyys.
LYYLI CECILIA
Yhdessä yössä ehtii tapahtua paljon ja yhdessä päivässä myös. Saatte nähdä että tänään vielä tapahtuu.
RVA SALAVA
Miksi sinä niin arvelet?
LYYLI CECILIA
No, kun nuo ruusut noin avautuivat.
AMALIA
Kai niiden joskus piti avautua.
LYYLI CECILIA
Väinö sanoo, että on paljon kukkia, jotka eivät koskaan puhkea.
SYLVI
Väinö on aina niin syvä.
RVA SALAVA
Väinökin lähtee.
AMALIA
Kyllä onkin jo aika.
Äänettömyys.
TUURE sohvalta, puoleksi laulaen.
Toisill' annan rukkaset ja toisill' annan kukkaset…
AMALIA
No vihdoinkin. Älä vain käänny toiselle kyljellesi, niinkuin sinulla on tapana tehdä. Meille tulee tänään vieraita. Mehän olemme tänä suvena olleet niin ihmeteltävästi etualalla — kiitos kauniin nuoren äidin ja hänen tyttärensä.
SYLVI
Sinäkin olisit kaunis ja nuori, jos olisit sovinnollisempi.
TUURE
Helkkarissa, tuleeko tänne vieraita?
AMALIA
Totta kai hyvästi sanomaan.
TUURE hyräilee hajamielisenä.
Das Meer ergläntzte weit hinaus…
SYLVI
Tahdotko isoisää tänne, kun noin meluat…
RVA SALAVA Lyyli Cecilialle.
Sinä säikähdytät minua. Luuletko todella että tänään jotakin tapahtuu?
LYYLI CECILIA
Nuo ruusut vain sanovat.
RVA SALAVA
Mitä ne sanovat? Hyvä Jumala…
LYYLI CECILIA
En tiedä. Ehkä tapahtuu jotakin suurta ja valkoista.
RVA SALAVA
Oletko kipeä?
LYYLI CECILIA
Ajatteletko että voisin kuolla nyt?
RVA SALAVA
En toki. Mitä muuta hyvänsä. Mutta kun itse sanot. Mikäpä muu voisi olla suurta ja valkoista.
LYYLI CECILIA
Eikö elämä sitten?
RVA SALAVA
Rumaa se on elämä. Pientä ja mustaa. Jollei ole veripunaista.
LYYLI CECILIA
Veripunaista…
RVA SALAVA
Lyylikki, olethan minun ainoa pieni ystäväni etkä jätä minua.
LYYLI CECILIA
Olen.
RVA SALAVA
Et jätä minua, vaan seuraat minua minne menenkin. Et jätä minua vaikka pyytäisinkin.
LYYLI CECILIA
En.
Äänettömyys.
RVA SALAVA
Heittäisit jo tuon kutomisen. Kyllä huivi jo on tarpeeksi suuri ja kaunis.
LYYLI CECILIA
Annalle ei mikään ole tarpeeksi kaunista.
TUURE
Toisill' annan rukkaset ja toisill' annan kukkaset.
RVA SALAVA
Jo nyt olet laulun valinnut.
TUURE
Se sopii niin erinomaisesti tälle päivälle.
RVA SALAVA
Sinä meluat nyt erikoisesti sitä varten, että saisit isoisän alas.
SYLVI
Sanomalehti-ilmoitus! Kyllä hän pian on täällä. Hän odottaa uutta vuokralaista.
AMALIA
Laula sinä vain, Tuure. Tämä on juuri niitä päiviä jotka antavat toisille rukkasia, toisille kukkasia.
SYLVI
Nyt te taas alatte. Väinön pitää siis viime hetkeen asti kuulla meidän onnetonta kinasteluamme.
TUURE
Vangitut sielut, vangitut sielut!
SYLVI
Jumalan henki ei ole saanut vapauttaa meitä. Jospa tämä viimeinen päivä toisikin jotakin suurta ja valkoista, niinkuin meidän pieni Sibylla sanoo.
RVA SALAVA
Siis kuoleman.
AMALIA
Ehkä pieni Sibylla yhtäkkiä nousee tuolistaan ja juoksee esplanadiin poimimaan ruusuja.
RVA SALAVA
Älkää aina puhuko noista valkoisista ruusuista. Minä näen jo edessäni pelkkiä valkoisia hautaseppeleitä. En juuri mitään pelkää, mutta kuoleman kanssa en ole päässyt sovintoon. Eihän kukaan ole sairaskaan.
AMALIA
Pelkääthän, äiti, yhtä ja toista — esimerkiksi työtä.
TUURE
Kyllä tästä nyt jo muutkin alkavat ansaita rahaa etkä vain sinä.
AMALIA
Sinä paras. Sitten äiti pelkää isoisää.
RVA SALAVA
En enää.
AMALIA
Ehkä Sibyllan valkoinen ihme on jättänyt tulemisensa viime hetkeen niinkuin rakkaudentunnustukset.
Äänettömyys.
RVA SALAVA
Olet niinkuin ilmetty isäsi. Luulen että pian alan pelätä sinuakin.
AMALIA
Ei ole minun syyni että olen tässä maailmassa.
RVA SALAVA
Ei… ei… Eikä minunkaan.
Äänettömyys.
LYYLI CECILIA
Kuka toimittaa minulle kukat tohtoria ja Annaa varten. Tahtoisin jotain oikein kaunista. Voin kyllä maksaa, jahka myyn uudet paperinukkeni.
AMALIA
No, odota nyt, ehkä vielä itse lähdet kaupungille tänään. Lupasihan tohtori sinut parantaa. Ja kyllä sinua on hoidettu kaikkien tieteen sääntöjen mukaan. Ja puetettu. Ja huvitettu. Koko kaupunki on seurannut parantumistasi. Ei suinkaan nyt niin hieno mies kuin tohtori Ilmonen sanaansa syö. Lääkärimaineensakin tähden…
LYYLI CECILIA
Hän ei ole taistellut minun parantumiseni puolesta lääkärimaineensa takia.
TUURE
Kaikki eivät ole pelkkää käytännöllistä hyötyä…
RVA SALAVA kuiskaten.
Siinä hän nyt on — isoisä!
Kaikki vaikenevat. Yläkerrasta kuuluu isoisän ääni.
ISOISÄ
Mahdatteko te muistaa, te siellä alhaalla, että tänään kello yhdeksän saapuu uusia vuokralaisia?
AMALIA
Kyllä se on muistettu, rakas isoisä… Tuure, etkö nyt jo nouse. Kahvi jäähtyy. Mitä — etkö makaakin siinä ihka uudessa frakkipuvussasi. Joka varmaan ei ole maksettu. Millä aiot senkin maksaa? Miksi tänne tulet — tätisihän on toimittanut sinulle huoneen kaupungilla.
TUURE
Tuleeko tänne vieraita? Älkää sanoko että minä olen täällä.
AMALIA
No, laputa sitten nopeasti tiehesi. Eikö nyt järkesi sen vertaa sano, että Lyyli Cecilialle tullaan sanomaan hyvästi. Hän ei ole parantunut, niinkuin uskottiin, vaan istuu yhä rullatuolissaan.
TUURE
No, eivät suinkaan ne nyt heti aamulla tule. Minulla on asiaa tädille.
AMALIA
Onpa teistä tullut erinomaiset ystävät tädin kanssa.
TUURE
Ei kuulu sinuun.
LYYLI CECILIA
Anna lupasi kyllä tulla heti kun herää.
AMALIA
Hänen uutimensa ovat alhaalla kun postiin menen ja joskus vielä kun sieltä tulenkin.
TUURE tullen Lyyli Cecilian luo.
Voisitkohan sinä auttaa minua?
LYYLI CECILIA
Minä. Miten?
TUURE
No… ei mitenkään. Ei mitään, ei mitään.
LYYLI CECILIA hiukan levottomana.
Miksei saa sanoa että sinä olet täällä?
Lyhyt äänettömyys.
AMALIA
No, jollet tahdo kahvia, niin mene sitten rakkaan tätisi luo. Mutta rahaa ei sieltä lähde. Älä uskokaan. Jos olet tehnyt velkaa siinä toivossa että…
TUURE
Anna minun olla rauhassa. En ikinä ole nähnyt mitään niin pirullista kuin sinä. Oikea naispaholainen sinä olet.
SYLVI
Tiedäthän ettei Amalia tarkoita pahaa.
AMALIA nauraen.
Naispaholainen! No, sanopas nyt naispaholaiselle, mistä olet saanut rahaa viime aikoina. Ei ole mikään helppo asia rakastaa tohtorintytärtä. Kun maisteri Nurmi lähettää kaunottarelle viisitoista ruusua, niin täytyy kamreeri Schultzen lähettää kaksikymmentä. Ja kun luutnantti von Duren kutsuu hänet ajelemaan hevosella, niin täytyy kamreeri Schultzen viedä hänet autolla.
TUURE
Jollet sinä… jollet sinä… niin minä kuristan sinut!
AMALIA
Kahvikuppisi on jäähtynyt — jäähdy sinäkin.
TUURE
Sinä et ole mikään ihminen, vaan kone. Laskukone. Jos sinä joskus rakastuisit — mitä minä tuskin uskon mahdolliseksi, niin sinä varmaan ruusun asemesta kiinnittäisit sulhasesi napinläpeen setelirahan. Niin tekisit.
AMALIA
Saattaa olla. Mutta seteli olisi kumminkin omani eikä lainattu. Sillä minä olen tehnyt työtä ja elättänyt teidät kaikki ja sinun kamreerintittelisi on vielä varsin uusi. Ja tätisi hankkima.
TUURE
Minulle käy, hitto vie, mahdottomaksi tästä puoleen tulla tänne kotiin…
Yhtäkkiä täysi hiljaisuus. Sokea isoisä on ääneti
tullut tuolinsa ääreen, koputtaa kepillään permantoon.
ISOISÄ
Mitä te siellä riitelette? Koko aamun on pidetty kovaa ääntä. Onko Tuure tehnyt velkaa? Olen sanonut: velkaa pitää peljätä, se on pahempaa kuin synti. Kiitollisuudenvelkaakin. Sillä senkin ihmiset pyytävät takaisin, kun heidän huonosti käy. Senkö tohtorintyttären tähden sinä olet tehnyt velkaa? Mitä sellaisella tekee — ei sillä mitään ole, näyttelijättärellä.
TUURE
Jätetään ne, isoisä. Onko täti kotona?
ISOISÄ
Missäpä hän sitten olisi. Ehkäpä torilla ostamassa kotiin kalliita ruokia. Ei, turhiin ei panna rahaa. Kun ei silmiinkään panna, vaikka ne voisi rahalla saada näkeviksi. Toista on jos sattuisi vuokralainen, joka…
TUURE
Täti on siis siellä ylhäällä?
ISOISÄ
Missä hän sitten olisi, johan sanoin. Vai luuletko, että pidän kalliita palvelijoita? Ne ovat tuhlareja varten. Tätisi siivoo ja järjestää taloa — etkö sitä tiedä — vaikka Baskilta jäikin pieni perintö. Missä tätisi olisi, jollei naisten työssä? Vai onko hän ehkä kutsunut sinut? Olen luullut tuntevani mantelin ja vadelmien hajua. Ettei vain olisi kutsunut muitakin — senkin hupsu. Tule sitten. Hän sanoo sinun olevan korean pojan — minä en muista. Viisitoista vuottako siitä jo on? En tarkoin muista. Mutta rahaa älä pyydäkään, silloin paiskaan sinut alas portaita. Rahaa pitää rakastaa ja kunnioittaa. Ei mitään tohtoreja eikä leikkauksia. Toinen asia on, jos sattuisi vuokralainen, joka olisi tohtori.
RVA SALAVA
Isoisä hyvä, menkää ylös. Tuure, mene nyt. (Kuiskaa.) Tuure, pidä hiukan kiirettä, en jaksa nyt… Isoisä hyvä, menkää nyt, meidän täytyy täällä järjestää…
ISOISÄ
Vai sinä, Cecilia Hordel, komenteletko sinä täällä. Muista sinä, kuka olet, taikka teen sen lastesi kuullen tiettäväksi. Varo sinä, etten aja sinua kadulle, minne sinä kuulut. Olen sinua tarpeeksi kauan katsellut…
RVA SALAVA
Isoisä, menkää nyt. Tai puhun minäkin. Te olette tarpeeksi kauan piinannut minua ja lastani.
ISOISÄ
Piinannut — vai piinannut. Miksi sitten olette täällä? Hannanhan. Olisitte vapaasti voineet lähteä. Ehkä olisin voinut näyttelijä Salavan tyttärelle kustantaa jonkinlaiset kottikärryt, vaikkei tietysti niin kallisarvoisia kuin herra tohtori Ilmonen…
RVA SALAVA hilliten itseään
Postimestari Schultze…!
TUURE
Koetetaanpa nyt olla ihmisiksi. Lähdetään nyt.
ISOISÄ
Tervetuloa vain, poikaseni. Tätisi on aina pitänyt kauniista miehistä. Vaikkei Bask suinkaan ollut kaunis. Mutta hänellä oli muita etuja ja kyllä hänessä vain miestä oli sellaiselle kuin sinun tätisi. Ihan samanlainen hän oli kuin äitinsä. Mutta hänen äidilläänkin oli etuja, ei sovi muuta sanoa. Tervetuloa vain poikaseni, kamreeri. Mutta auta armias, jos olet tehnyt velkaa… Niin, mitä minun pitikään sanoa. Onko huone järjestyksessä? Kello löi äsken kahdeksan. Ovatko kaikki hakotukkimiehen tavarat poissa? Piirongille pitää panna kukkia. Sylvi voi juosta ottamaan esplanadilta, ei sitä kukaan huomaa. Ja tulkaa hakemaan minua itseäni, kun vuokraajia saapuu. Täytyy koettaa saada huone heti vuokratuksi, että vähän tulojakin karttuu. Muutenkin on talo täynnä laiskaa väkeä, joka kuluttaa, näyttelijöiden leskiä ja lapsia. Sylvi, joko huone on tyhjä?
SYLVI
Kenenkähän isoisä luulee saavansa tänne.
ISOISÄ
Aina jonkun yhtä hyvän kuin Väinö Sorri hakotukin äärestä. Lääkärin ura on pitkä ura. Mutta katsokaakin sitten, ettei synny pitkiä kihlauksia, jotka eivät ikinä pääty naimisiin. Sylvi olisi tänä kesänä voinut saada rikkaan, arvokkaan miehen…
SYLVI
Isoisä tietää, etten ikinä huoli kenestäkään muusta kuin Väinöstä.
Odotan häntä vielä kymmenen vuotta, jos niin vaaditaan.
Väinö Sorri on morsiamensa puhuessa tullut huoneeseen.
ISOISÄ
Se laulu kyllä osataan ulkoa. Toisena Raakelina olet sinä nyt odottanut seitsemän vuotta ja saat vielä odottaa toiset seitsemän, ennen kuin hän sinut elättää. No, kernaasti minun puolestani, mutta katsokaa, että huone on kunnossa kello yhdeksään. Ja kutsukaa sitten minut. Lääkäreillä on etusija.
Kääntyy lähtemään.
SORRI
Huomenta, postimestari Schultze. Ei hätäillä. Kyllä ne kaikki aikoinaan tyhjenevät, tyhjenevät huoneet ja tyhjenee kaupunki ja näkyvät tyhjenevän ihmisten pääkopatkin, kun ikää karttuu.
ISOISÄ
Vai olet sinäkin täällä. Hyvä on. Älä unohda, että olet velkaa kolmen kuukauden vuokran.
SORRI
Koetetaan maksaa, postimestari Schultze, koetetaan maksaa. Minä nostan heti lukukauden alkaessa stipendini ja lähetän…
ISOISÄ
Et minnekään sinä täältä mene, ennen kuin olet suorittanut kaikki.
SORRI
Hyvä on. Ei viitsitä riidellä. Minähän nyt lähden. Kas, se omatunto on sellainen epämukava laitos. Ja se on jokaisella.
ISOISÄ
Ei mitään saarnoja enää.
SORRI
Se on teilläkin, kunhan se vain heräisi.
ISOISÄ
Ei, sanon minä. Huone on minun ja minä annan sen kenelle tahdon.
Tohtori sen saa, joka ymmärtää jotakin silmistä, sellainen kaunis huone.
RVA SALAVA
Tuure, lähde toki isoisän kanssa. Muuten hän ei ikinä lähde.
SYLVI
Me tyhjennämme juuri huonetta, isoisä lähtee vain rauhassa.