AARNE KALSKE
Nelinäytöksinen näytelmä
Kirj.
T. E. KIVIPELTO
Tampereella, Tampereen Työväen Sanomalehti Oy, 1923.
HENKILÖT:
AARNE KALSKE, konetyömies.
TIREHTÖÖRI STÅHLE, tehtailija.
ELSIE, edellisen tytär.
PASTORI LOIMARANTA.
TILANOMISTAJA FALCK, suurtilallinen.
ELLI, edellisen tytär.
TEHTAAN INSINÖÖRI, Ståhlen tehtaassa.
KOHONEN, tehtaan työmies.
KOHOSEN VAIMO.
ANNA ja SYLVI, heidän lapsiansa.
SARKKI, tehtaan työmies, nuorehko pohjalainen.
LUUTNANTTI FREY, jääkäri.
POHJA, tehtaan työmies.
ENSIMÄINEN PUNAINEN.
TOINEN »
ERÄS NUORI PUNAINEN, Pohjan poika.
ERÄS KONTTORISTI, Ståhlen konttorissa.
Tehtaan työnjohtajia, konttoristeja, tilanomistajia.
Tehtaan työläisiä.
Punaisia ja valkoisia sotilaita.
Tapahtuu Suomessa eräässä tehdasseudussa lähellä kaupunkia v. 1917 lopulla ja v. 1918 alkupuolella.
Ensimäinen näytös: Tirehtööri Ståhlen konttori.
Toinen näytös: Tehtaan työmiehen Kohosen asunto.
Kolmas näytös: Tirehtööri Ståhlen konttori.
Neljäs näytös: Tirehtööri Ståhlen palatsin pihamaa, saman rakennuksen,
jossa on konttori.
ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
NÄYTTÄMÖ:
Tilava, komeasti sisustettu puoleksi varasto- puoleksi konttorihuoneusto. Oikealla kirjoituspöytä, jolla on puhelin. Vasemmalla leposohva. Seinällä kirjakaappi ja muutamia hyllyjä, joissa on kirjoja, papereita ja teknillisiä esineitä. Leposohvan vieressä olevalla pöydällä on kirjoituskone. Parkettipermanto.
Esiripun avautuessa istuu tirehtööri Ståhle suurella konttorituolilla kirjoituspöydän ääressä. Hänen sivullaan seisoo nuorenpuoleinen konttoristi, joka on juuri lopettanut lauseensa ja seisoo nyt odottavan näköisenä ja kunnioittavassa asennossa.
TIREHTÖÖRI STÅHLE nousten hermostuneesti ylös tuoliltaan ja lähtien kiivaasti astelemaan edestakaisin lattialla.
Taaskin…Sanokaa, etten ota vastaan. Minulla on muutakin tehtävää kuin yhtenään ottaa vastaan jos jonkin näköisiä lähetystöjä. Puhukoot työnjohtajillensa; he kyllä esittävät asiat minulle.
KONTTORISTI kumartaen.
Kuten käskette, herra Tirehtööri. — Aikoo poistua.
TIREHTÖÖRI STÅHLE huutaen hänen jälkeensä.
Tai odottakaahan! Otan vastaan heidät,
KONTTORISTI kumartaa äänettömänä ja poistuu.
TIREHTÖÖRI STÅHLE syventyy työhönsä. Äänettömyys.
Aarne Kalske, Kohonen ja Sarkki tulevat. KALSKE on noin 28—30 vuotias, sirovartaloinen, jäntevä ja ryhdikäs. Katse terävä, puhe varmaa, ilmeikästä ja mukaansa tempaavaa. Tekee älykkään, voimakkaan ja rohkean vaikutuksen. Hän on siistinpuoleisessa työpuvussa, n.k. overhaalii näkyvät takin alta.
KOHONEN ijäkäs, tarmokkaan näköinen, huolien ja puutteiden uurtamat ja halventamat kasvot.
SARKKI noin 23—24 vuotias. Käytös jonkinverran röyhkeätä ja uhmailevaa. Puhuu huomattavasti pohjalaista murretta. Pysähtyvät äänettöminä ovensuuhun.
TIREHTÖÖRI STÅHLE kirjoittaa kääntämättä katsettaan edessään olevista papereista. Kiusallinen äänettömyys.
AARNE KALSKE tyynesti, varmasti ja arvokkaasti.
Herra tirehtööri!
TIREHTÖÖRI STÅHLE kääntää katseensa, kylmä lajitunkematon ilme kasvoilla: kylmästi, värittömästi.
Mitä haluatte?
AARNE KALSKE
Eilisiltana pitämässään kokouksessa päätti tehtaan työväen ammattiosasto esittää herra tirehtöörille palkankoroitusanomuksen ja valitsi meidät tuomaan sen perille.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Ammattiosasto? Mikä se on? Olenhan sanonut, että en tunne mitään sellaista. Minun tehtaassani työskentelee vain työläisiä ei ammattiosastoa.
KOHONEN
Ammattiosasto on juuri tehtaan työläiset. Se on työväen perustama järjestö, yhteenliittymä, joka toimii työväestön nimissä ja heidän valtuuksillaan.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Sitäpaitsi olemme päättäneet, että minkäänlaisia joukkopalkankoroituksia emme tule' enää myöntämään. Yksityisesti ehkä ja harkintamme mukaan voimme jonkun verran koroittaa…sitten tuonnempana…
SARKKI kiihtyneesti.
Asia ei riipu yksin teidän harkintanne varassa. Myöskin me olemme päättänehet…
TIREHTÖÖRI STÅHLE kylmästi.
Vai niin…
SARKKI uhkaavasti.
Niin…
AARNE KALSKE hillitysti.
Herra tirehtööri, pyydän…ajatelkaahan nykyistä tilannetta. Maailmansota yhä jatkuu ja sen seuraukset ovat olleet tuhoisammat juuri työväenluokalle. Elintarpeiden hinnat yhä kohoavat ja työläisten elämä kurjistuu päivä päivältä.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Mitä voin minä yksin tehdä? Maailmansodan seuraukset koskevat meitäkin ehken vielä raskaammin kuin teitä, työläisiä. Raaka-aineiden hinnat ovat nyt jo suunnattoman korkeat ja rahamme arvo yhä alenee. Teollisuutemme menee huimaavaa vauhtia kohti perikatoansa. Eikä minun tehtaani ole mikään armeliaisuuslaitos.
AARNE KALSKE
Te siis kiellätte?
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Kuinka suuri on vaatimuksenne?
AARNE KALSKE
25 penniä tuntia kohden ja urakkatyöstä 15 prosenttia
TIREHTÖÖRI STÅHLE tekee kynällä nopeasti laskelmia.
Se tietäisi noin 1 1/2 prosentin lisämenoa koko tehtaan tileihin. — Ei, en voi suostua.
KOHONEN
Mutta ajatelkaahan, herra tirehtööri…
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Olen ajatellut. — Syventyy työhönsä. — Miehet seisovat vielä hetken, sitten poistuvat äänettöminä, synkkinä ja uhkaavina. Miesten poistuttua keskeyttää tireht. Ståhle työnsä ja sytyttää sikaarin. Sitten yrittää hän jälleen syventyä työhönsä. Heti sen jälkeen kuuluu koputus ovella.
TIREHTÖÖRI STÅHLE puoliääneen, hermostuneesti.
Kuka piru siellä taas on? — Ääneen. — Sisään!
ELSIE kaunisvartaloinen, miellyttävän näköinen, astuu sisälle.
Eloisasti.
Mutta, isä, noin huonotuulisen näköinen jo heti viikon alussa! Mitä ikävää sinulle jo onkaan tapahtunut, isä?
TIREHTÖÖRI STÅHLE vähän jurosti.
Eipä mitään erityistä, tyttöseni. Mutta nämä nykyiset ajat, ne eivät juuri hyväntuulisuutta lisää.
ELSIE
Ei tosin isä, mutta sentähden meidän olisikin nykyisien vaikeiden aikojen seurauksia yritettävä lievittää niiden keskuudessa, jotka niistä seurauksista enimmän kärsivät, ja ethän kai tahtone väittää, että me niistä erityisemmin kärsisimme, vai kuinka isä?
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Hm…Ellei nyt juuri sillä tavalla kuin sinä näyt tarkoittavan, tyttöseni, niin on kuitenkin paljon asioita, joita sinä et vielä ymmärrä etkä ole tilaisuudessa kokemaankaan, kuten esimerkiksi minä, eikä ne ole suinkaan vähemmän huolestuttavia.
ELSIE
Tietenkin sinulla on paljon huolta, ymmärränhän minä sen, isä, mutta nälän ja puutteen aiheuttamista kärsimyksistä emme kuitenkaan tiedä mitään niinkuin työläisemme tuolla alhaalla. Heitä nykyinen ahdas aika vasta koettelee. Olen itse seurannut heidän jokapäiväistä elämäänsä. Eilen tuli tuolla tiellä vastaani Kohosen lapset aivan avojaloin. Ajattelehan, isä, näin myöhäinen syksy, maa on jo ihan jäässä ja kuitenkin olivat he avojaloin ja muutenkin sangen kehnosti ja puutteellisesti puetut. Kun kysyin heiltä, miksi he eivät olleet pukeneet kenkiä jalkoihinsa, sanoi vanhin heistä, ettei heillä ole kenkiä. Ei ole lainkaan kenkiä ja talvi on juuri tulossa! Eikö se ole hirveätä?
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Hm…hm…Se on tosin ikävää, mutta mitäpä sille mahtaa? Kalliit ahtaat ajat, ne koskevat jokaiseen.
ELSIE
Mutta eikö meidän velvollisuutemme olisi lievittää heidän kärsimyksiänsä, vai mitä sinä arvelet, isä?
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Niinhän me teemmekin, tyttöseni. Mehän annamme heille työtä ja kohtuullisen palkan.
ELSIE
Miksi he eivät sitten osta kunnollisia vaatteita itselleen ja lapsilleen.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Tjaah…nykyisin ovat kengät ja vaatteet siksi kalliita, ettei niitä saa kohtuullisillakaan palkoilla. Sitäpaitsi on monilla työläisillä paljon lapsia ja harvat heistä kykenevät järjestämään taloutensa nykyistä kallista aikaa vastaavaksi. Heiltä puuttuu taloudellista järjestelykykyä ja säästäväisyyttä. Sen lisäksi on nykyinen kahdeksan tunnin työpäivä myöskin vähentänyt työläisten ansiota. Mutta itsehän he sitä tahtoivat. He tietysti kärsivät mieluummin vähän enemmän puutetta kuin tekevät pitempiä työpäiviä.
ELSIE teeskennellyn naivisti.
Mutta ethän sinä, eikä toisetkaan herrat täällä konttorissa tee pitempiä työpäiviä, ette aina niinkään pitkiä, ja kuitenkin on heillä ja heidän lapsillansa hyvät lämpimät vaateet — minulla esimerkiksi.
TIREHTÖÖRI STÅHLE vähän kärsimättömästi.
Elä nyt ole tyhmä, Elsie. On ero meidän ja heidän työnsä välillä, sen sinun pitäisi ymmärtää. Sitäpaitsi, minullahan on kiinnitettynä liikkeeseen suurehko pääoma, jota työläisillämme ei ole, ja myöskin vastaan minä liikkeen mahdollisista tappioista. Vertauksesi ei siis sattunut lainkaan paikalle. — Mutta jätä minut nyt, tyttöseni, minulla on muutamia tärkeitä tehtäviä suoritettavana.
ELSIE
Saanhan ostaa kengät Kohosen pikkupojalle ja tytölle, isä? Lupasin sen heille.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Tietysti saat, tyttöseni, ilmoita vain summa, minkä ne tulevat maksamaan. — Muutoin toivoisin, että sinä alkaisit kiinnittää enemmän huomiota oman piirisi keskuuteen. Sinä lyöt laimin paljon sellaista, joka sinun asemassasi olevalle nuorelle naiselle on tärkeätä, jopa välttämätöntäkin. — Mutta siitä toiste. Nyt minulla ei ole aikaa niitä tarkemmin selvitellä. — Jää hyvästi, tyttöseni!
ELSIE suutelee kevyesti isäänsä. — Hyvästi isä! — Pujahtaa nopeasti ulos ovesta.
TIREHTÖÖRI STÅHLE syventyy taas hetkeksi työhönsä, sitten sytyttää hän jälleen sikaarin ja jää tuijottamaan miettivänä eleensä. — Kuuluu koputus ovelta.
TIREHTÖÖRI STÅHLE puoliääneen.
Tietysti taaskin jokin työväen lähetystö. — Ääneen. — Astukaa sisään!
TEHTAAN INSINÖÖRI tulee.
Pyydän anteeksi, herra tirehtööri, taasen vanha juttu! Työläiset uhkaavat lakata työstä ellei heidän palkankorotusvaatimukseensa myönnytä.
TIREHTÖÖRI STÅHLE ivallisesti ja harmistuneena.
Niinpä tietenkin…Kaikkiko? Yksimielisesti?
INSINÖÖRI
Jokseenkin…tahtoo sanoa muutamia harvoja lukuunottamatta.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Kirottua! Ja jos minä nytkin heille koroitan, niin pian ovat he jälleen kimpussani. Kuulkaahan, mitä mieltä te itse olette tämän palkankoroitusvaatimuksen suhteen?
INSINÖÖRI epäröiden.
Hm…Jos ne eivät vain tekisi lakkoa…Työläisten elämä on nykyisin kieltämättä vaikea ja tuotteidemme kysyntä on nyt suurempi kuin milloinkaan ennen, niinkuin hra tirehtööri tietää, ja hinnat ovat myöskin suhteellisen korkeat. Jokainen lakkopäivä merkitsisi kymmenien tuhansien tappiota. — Kyllä minä mieluummin antaisin mennä koko joukon, mutta mistä ottaa työväkeä heidän tilallensa, varsinkaan tottunutta?
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Tahtoisitteko siis että myöntyisimme heidän vaatimuksiinsa?
INSINÖÖRI
Kuinka herra tirehtööri vain suvaitsee määrätä.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Voitteko nimittää ketään, joka olisi yllyttänyt työväestöä rettelöimään?
INSINÖÖRI
Epäilen kyllä Kalsketta ja Kohosta, mutta täysin varmoja tietoja minulla ei ole.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Olipa nyt miten tahansa, jätetään se puoli asiasta tällä kerralla.
Joskus toiste ehkä otamme senkin asian tarkemmin tutkittavaksemme. —
Ilmoittakaa siis, että yleisen työrauhan säilyttämiseksi olemme vielä
tämän kerran pakoitetut myöntymään heidän vaatimuksiinsa.
INSINÖÖRI
Kyllä ilmoitan, — Kumartaa ja poistuu.
TIREHTÖÖRI STÅHLE yksin ponnekkaasti.
Ei, tämä ei kelpaa! Näin se ei saa jatkua. Pian joudutaan siihen, että meillä ei ole mitään valtaa omassa tehtaassamme. Nyt työväki jo määrittelee palkkansa, työpäiviensä pituuden ja osittain valitsevat he jo työnjohtajansakin. Ties milloin he eroittavat minutkin tai asettavat määrätyllä tuntipalkalla, määrättyyn työhön ja määrätyksi ajaksi.
Nauraa ivallisesti.
PASTORI LOIMARANTA noin 35—36 vuotias tulee. Hänen liikkeensä ovat harkittuja ja käytös teennäisen arvokasta.
Parahin tervehdykseni! Häiritsenkö ehkä?
TIREHTÖÖRI STÅHLE rientäen häntä vastaan ja ojentaen kätensä tervehdykseksi.
Ei laisinkaan, astukaa vain sisään! Olkaa hyvä ja istukaa, herra pastori, — Sikaareja, — Osoittaa sikaarilaatikkoa.
PASTORI LOIMARANTA istuutuu ja sytyttää sikaarin.
Suojeluskuntamme aseiden hankintakysymys — — —
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Joko niitä on saapunut?
PASTORI LOIMARANTA
Ei vielä, mutta toivottavasti kohta saamme. Vaasaan on aivan äskettäin saapunut kaksi laivanlastia aseita Saksasta. Olemme jo ryhtyneet toimenpiteisiin saadaksemme osamme lastista.
TIREHTÖÖRI STÅHLE.
Olette tietenkin noudattaneet asianmukaista varovaisuutta. Muistattehan viimeaikaiset aseiden etsinnät ja levottomuudet?
PASTORI LOIMARANTA
Kukapa ei niitä muistaisi, ja senvuoksi olisikin tehtävä loppu tuon räyhäävän roskajoukon mielettömästä temmellyksestä.
Kävelee kiihoittuneena.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
On todellakin aika asettaa sulku heidän hillittömälle röyhkeydellensä. Elinkeinovapaudestamme ei enää kannata puhua, kotiemme rauha on hyvin epävarmaa ja henkeämmekin he jo alkavat uhata.
PASTORI LOIMARANTA kostonhimoisesti.
Minun ainakin palaa mieleni antaa läksy tuolle huutavalle ja hoilaavalle laumalle. Minulla on tuoreessa muistissa ne monet veriset loukkaukset ja häväistykset, joita olen saanut kärsiä yksityisenä henkilönä ja varsinkin sielunpaimenena ja jumalan pyhän sananjulistajana. — Teeskennellyn nöyrästi. Yksityinen persoonani on tosin mitätön ja vailla merkitystä, mutta ne törkeät häväistykset, jotka ovat tapahtuneet kirkkoa ja jumalan pyhää sanaa kohtaan, vaativat rangaistusta.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
He eivät tule rangaistustaan välttämään, siihen voitte luottaa, herra pastori, mutta siihen asti olkaamme varovaisia. Olisi tyhmää ennen aikaansa paljastaa viholliselle puuhiaan. — Apropos, herra pastori! Mitähän olisi jos yrittäisimme saada puolellemme myöskin työläisiä. Heidän joukossaan on useita, jotka eivät vielä ole tuon punaisen ruton saastuttamia. Varsinkin niiden joukossa, jotka asuvat tehtaan huoneissa, on paljon kelvollista ainesta, kun vain osaa heitä oikein käsitellä. — Jos kutsuisimme heitä jo tänään pidettävään kokoukseen?
PASTORI LOIMARANTA epäilevästi.
Hm…Voihan sitäkin koettaa, vaikka itse puolestani en paljoakaan odota sellaisesta yrityksestä. — Katsoo kelloa. — Mutta kello onkin jo kohta neljä, meidän on kiirehdittävä, sillä neljältähän on määrä kokouksemme alkaa. Nyt on vain saatava tieto työläisille ennenkuin he ennättävät lähteä kotiinsa.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Järjestän sen asian heti. — Painaa soittokellon nappia, jolloin eräs konttoristi astuu sisälle.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Toimittakaa tieto tehtaaseen kaikille osastoille, että heti työajan loputtua, siis klo neljä, pidetään tässä huoneessa tehtaan suojeluskunnan perustava kokous, johon keholtamme työiäisiäkin runsaslukuisina saapumaan. Tiedoittakaa tämä myöskin iltavuorolla työskenteleville.
KONTTORISTI kumartaen.
Ymmärrän, hra tirehtööri. — Poistuu.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
On kai lähiseudun tilallisilla ja heidän alustalaisillaan tieto tästä kokouksesta?
PASTORI LOIMARANTA
On, ja ellen erehdy, alkaa heitä jo saapuakin. — Ulkoa alkaa kuulua hälinää ja puheen sorinaa.
TIREHTÖÖRI STÅHLE rientää tulijoita vastaan, joiden joukossa paitsi muita tilanomistajia, on m. m. suurtilallinen Falck ja hänen tyttärensä Elli, jotka ovat tireht. Ståhlen läheisiä tuttavia. Useimmat tulleista kättelevät tireht. Ståhlea ja past. Loimarantaa tutunomaisesti ja tavanmukaisia kohteliaisuuksia vaihtaen.
Vähitellen alkaa saapua myöskin tehtaan työnjohtajia, konttoristeja ja tehtaan insinööri. Myöskin Elsie tulee kiirehtien tervehtimään Falck'ia ja Elliä. Elsie ja Elli alkavat puoliääneen, mutta vilkkaasti ja iloisesti keskustella. Tireht. Ståhle antaa eräälle saapuvilla olevalle palvelijalle määräyksiä, joka menee hakemaan lisää tuoleja ja muutamia penkkejä ja siirtää pöydällä olevan kirjoituskoneen pois. — Pöydän taa asettuu past. Loimaranta arvokkaaseen, hieman mahtipontiseen ja odottavaan asentoon.
Tehtaan työläisiä alkaa saapua. He ovat puetut työvaatteisiinsa ja käsissä sekä kasvoissa näkyy jälkiä työn jättämästä liasta osoittaen kuitenkin merkkejä hätäisestä ja puutteellisesta peseytymisestä. Työläisten joukossa ovat myöskin Kalske, Kohonen ja Sarkki.
Elsien ja Ellin mielenkiintoa herättää pääasiassa tehtaan työläiset. Kaikki asettuvat odottavaan asentoon, suurin osa istumaan, osa seisomaan ovenpuoleiselle seinävierelle.
PASTORI LOIMARANTA tavoitellen arvokkuutta ja huomattava papillinen paatos äänessä.
Kunnioitettavat läsnäolijat!
Kuten tunnettua, ovat ajat nykyisin varsin levottomat, jopa väkivaltaisetkin. Mielet ovat eräällä kansanosallamme kiihottuneita, teot harkitsemattomia ja maltillisuus sekä asioiden oikea arvostelutaito tyyten hävinneet. Tarkoitan sitä osaa työväenluokasta, joka kulkee kaikenkaltaisten kiihoittajien ja onnenonkijoiden talutusnuorassa sokeana ja arvostelukyvyttömänä. Tämän harhaanjohdetun joukon vaatimukset käyvät päivä päivältä yhä järjettömimmiksi ja käytös yhä uhkaavammaksi. Tätä hillitöntä ja väkivaltaista ainesta on tosin vain eräs työväenluokan osa, mutta tämä osa terrorisoi kelvolliset ja kunnollisetkin työläiset, pahoittaen nämätkin seuraamaan heidän menettelytapojansa ja mielettömyyksiänsä. Uskonto ja uskonnollinen maailmankatsomus ei tälle villiintyneelle laumalle ole luonnollisesti mistään arvosta, päinvastoin häpäisevät ja pilkkaavat he julkeasti kirkkoa, jumalan pyhää sanaa, sen palvelijoita ja varsinkin julistajia. Sielunpaimenena on minulla siitä verekset ja surulliset kokemukset aivan viime päiviltä.
Tämä tavaton villiytyminen ja viimeaikaiset väkivaltaisuudet voidaan lukea — ainakin suureksi osaksi — täällä majailevan venäläisen sotaväen hylky aineksien ansioksi. Heidän pakoituksestaan oli meidän myönnyttävä tuohon koko maalle turmiolliseen 8-tunnin työpäiväänkin. Ja kaikkiin viimeaikaisiin levottomuuksiin ovat he tavalla tai toisella osallisia. Kaikkien kunnon kansalaisten pyhä velvollisuus on ryhtyä tämän roistojoukon jatkuvia väki- valtaisuuksia estämään. Sitävarten ovat suojeluskunnat välttämättömiä. Suojeluskunnat tulevat suojelemaan kaikkia kunnollisia kansalaisia, yhtä hyvin köyhiä kuin rikkaitakin, niin työntekijöitä kuin työnantajiakin. Mitkään luokka- tai puolue-edut eivät siis tule suojeluskuntien toimintaa määräämään, niinkuin eräältä taholta väitetään.
Tänne järjestetyn kokouksen tarkoituksena on saada aikaan yhteisymmärrys paikkakunnan kaikkien kansankerroksien välille kysymyksenalaisessa asiassa. Uskomme työläisten ymmärtävän velvollisuutensa ja ne edut, joita suojeluskunnista on heillekin.
Parhaiten voipi kukin kohdastaan edistää suojeluskuntien tarkoitusta liittymällä siihen jäseneksi. Tässä kokouksessa on siihen tilaisuus. Samalla ilmoitan, että kaikille vähävaraisemmille suojeluskuntaan liittyneille tullaan suojeluskunnan vormu antamaan ilmaiseksi.
Ehdotan siis, että valitaan puheenjohtaja ja sihteeri ja aletaan virallinen keskustelu asiasta.
TILANOMISTAJA FALCK
Pastori Loimaranta puheenjohtajaksi!
Ääniä tilanom. ja teht. herrojen joukosta.
— Hyvä on!
— Kannatetaan!
TILANOMISTAJA FALCK
Konttoristi Salmio sihteeriksi!
ÄÄNIÄ
— Hyvä, hyvä!
Valitut ryhtyvät toimeensa.
PASTORI LOIMARANTA
Pyydän siis arvoisia läsnäolijoita lausumaan mielipiteensä siitä olisiko suotavaa, että suojeluskuntiin liittyisi jäseniksi myöskin työläisiä.
TILANOMISTAJA FALCK
Herra puheenjohtaja!
Olen sitä mieltä, että jokaisen isänmaan parasta katsovan eittämätöin velvollisuus on ryhtyä tukemaan suojeluskuntia, sillä niin- kuin arvoisa puhuja puheessaan huomautti, ovat suojeluskunnat kaikkia kansankerroksia varten. Ne suojelevat poikkeuksetta jokaista kunnollista ja järjestystä rakastavaa kansalaista, kuulukootpa he sitten työntekijöihin tai työnantajiin, sosialisteihin tai porvareihin.
PASTORI LOIMARANTA
Minä puolestani tahtoisin tehdä rajoituksen, että vain sellaiset työläiset, jotka voivat esittää työnantajiensa puoltavan lausunnon, hyväksyttäisiin.
TIREHTÖÖRI STÅHLE
Selvää on, että vain luotettavat ja kunnollisiksi tunnetut työläiset voivat suojeluskunnan jäseninä tulla kysymykseen. Sosialistiagitaattoreita ja kiihoittajia emme luonnollisestikaan voi hyväksyä.
ÄÄNIÄ TIL. OM. JA TEHT. HERR. JOUKOSTA
— Emme tietenkään!
— Sehän on itsestäänkin selvää!
AARNE KALSKE
Herra puheenjohtaja!
Hyvät herrat!
Vanha suomalainen sananlasku sanoo: »Ei ole menemistä herrojen kanssa marjaan, ne vievät sekä marjat että ropeet.» Ja tässä tapauksessa tuo sananlasku pitää täydellisesti paikkansa. Muutoin minua kummastuttaa, mistä tuo yhtäkkinen työväen suojelemisinto nyt on herroihin iskenyt. Milloin te, hyvät herrat, ennen olette välittäneet työväkenne suojelemisesta? Ette milloinkaan! Ja ette te siitä todellisuudessa nytkään välitä. Eikä tarvitsekaan. Työväen on kyettävä itse itseänsä suojelemaan. Ellei se siihen kykene, niin turha sen on myöskään teiltä, hyvät herrat, apua odottaa.
ÄÄNIÄ TIL. OMIST. JA TEHT. HERR. JOUKOSTA
— Ulos!
— Heittäkää ulos se hävytön!
— Ulos, ulos!
Näitä huutoja säestävät kiukkuiset murahdukset ja puoliäänekkäät huudahdukset samalta taholta.
ELSIE on Kalskeen puhuessa kuunnellut huomattavalla mielenkiinnolla ja tarkastellut Kalsketta uteliain ja vaihtelemin ilmein.
PASTORI LOIMARANTA
Nuori mies, pyydän teitä jättämään tuon kunnioituksen puutetta ilmaisevan puhetavan ja sanoinaan lyhyesti: kannatatteko työläisten suojeluskuntiin liittymistä, vai ettekö.
AARNE KALSKE
Mielestäni sanoin sen jo äsken kyllin selvästi, mutta voinhan sen sanoa vielä uudelleen: En tietenkään kannata, sillä työväenluokka on tähänkin asti tullut toimeen ilman teitä ja tulee vast'edeskin.
KOHONEN
Minä myöskin vastustan työläisten suojeluskuntiin liittymistä. En usko niiden puolueettomuuteen ja mitä meillä työläisillä olisi sitäpaitsi suojeltavaa? Ei mitään. Ja kenellä ei mitään ole, siltä ei voida mitään ryöstääkään.
AARNE KALSKE
Jos teidän tarkoituksenne, hyvät herrat, on suojella työväkeä ja rauhoittaa levottomia ja väkivaltaisuuteen taipuvia aineksia niin suojeluskunnat ovat silloin vähimmin sopivia toimenpiteitä.
PASTORI LOIMARANTA ivallisesti.
Olisiko teillä esitettävänä ehkä joku parempi toimenpide?
AARNE KALSKE
Rehellinen pyrkimys koettaa saada työväestön asema edes siedettäväksi nykyisenä vaikeana aikana olisi monin verroin parempi keino kuin konsanaan suojeluskunnat.
PASTORI LOIMARANTA
Katson pitemmän keskustelun tästä asiasta turhaksi. Yleinen mielipide on, että myöskin työläisten olisi liityttävä suojeluskuntiin. Siis ne työläiset, jotka haluavat liittyä paikkakunnan suojeluskuntaan, voivat tulla kirjoittamaan nimensä tähän paperiin. Lopullinen hyväksyminen tapahtuu tuonnempana, josta asianomaisille sitten ilmoitetaan.
Hetken epäröimisen ja kuiskailin jälkeen menee työläisistä kolme kirjoittamaan nimensä.
PASTORI LOIMARANTA
Vain kolme velvollisuutensa tuntevaa työläistä! — Onko vielä useampia? — Äänettömyys. — Ellei ole, niin katson tämän asian loppuun käsitellyksi ja siirrymme keskustelemaan seuran sisäisistä asioista.
Kaikki työläiset poistuvat.
PASTORI LOIMARANTA
Nyt kun asiaan kuulumattomat ovat poistuneet, voin ilmoittaa sen asian, jonka vuoksi tämä kokous oikeastaan on kutsuttu: Jo tällä viikolla saamme vihdoinkin aseita. Ensimäinen lähestyä on jo Suomessa ja toinen saapuu heti perässä.
Yleistä riemua ja innostusta.
TILANOMISTAJA FALCK
Nyt nuo punaiset roistot saavat tulla tuntemaan ketä ovat pistäneet. He ovat janonneet verta ja he tulevat myöskin sitä saamaan.
PASTORI LOIMARANTA
Vielä eräs asia: Ei luiskaustakaan tästä ennen aikaansa. Senhän ymmärrätte.
ÄÄNIÄ
— Ymmärrämme!
— Sehän on selvää!
— Ei hiiskaustakaan!
PASTORI LOIMARANTA
Viikon kuluttua taasen kokoonnumme samaan aikaan ja paikkaan. Jos sitä ennen sattuu jotakin erikoisempaa, niin sitten ennemminkin.
ÄÄNIÄ
— Hyvä! Hyvä!
Kaikki toiset poistuvat, vain Elsie ja Elli, jotka keskustelevat vilkkaasti keskenään, jäävät.
ELSIE miettivästi ja haaveksien.
Milloistahan olisi olla köyhänä? Jos olisin vaikkapa joku isäni tehtaan työntekijätär tai jonkun työmiehen tytär tai…
ELLI FALCK
Eipä taitaisi olla kovinkaan hauskaa. Minä ainakaan en jaksaisi elääkään köyhänä: Ajattelehan, aina kulkea niin hirveästi puettuna ja tehdä likaista ja raskasta työtä kaiket päivät. — Ja heidän ruokansa sitten…Uh, se olisi kerrassaan kamalaa!
ELSIE kuten edellä.
Mitä sinä Elli pidit siitä nuoresta työmiehestä? — Kalsketta tarkoitan. — Eikö hän sinunkin mielestäsi ollut älykkään näköinen ja niin rohkea ja uljas…
— Korjaten. — Tarkoitan, eikö sinustakin hänen esiintymisensä ja puheensa olleet voimakasta ja rohkeata?
ELLI
Taisit rakastua häneen. Mutta minä en pidä sellaisista työmiehistä, joiden esiintyminen on niin varmaa ja itsetietoista. Sellainen ei sovi minun mielestäni työmiehelle.
ELSIE
Miksi ei sovi?
ELLI
Siksi, että sellaiset ominaisuudet sopivat vain erikoisluonteisille — hyvin voimakkaille tai hyvin nerokkaille — mutta ei suinkaan tavalliselle työmiehelle.
ELSIE
Saattaahan työmiehissäkin olla voimakkaita ja nerokkaita.
ELLI halveksivasti.
Tavallisissa työmiehissäkö?! Mitä sinä ajattelut, Elsie? Sivistymättömissä ja raaoissa työmiehissäkö olisi voimakasluonteisia ja nerokkaita! Ei milloinkaan! Voimakkaita kyllä ehkä tavallaan, jos voimakkuudeksi luetaan alkuihmisen eläimellinen raakuus ja raaka voima, mutta ei voimakkaita siinä merkityksessä, jota me kulttuuri-ihmiset tarkoitamme voimakkaalla luonteella.
ELSIE
Ethän tahtone väittää, että Kalskeessa olisi ilmennyt jotakin raakaa tai eläimellistä, vai kuinka?
ELLI
Noo — ei suorastaan, mutta kyllä vain kaikesta huomasi, ettei hän sivistyneisiin piireihin lukeudu. Huomasitko esimerkiksi tarkastaa hänen pukuansa? Eihän se nyt ollut aivan repaleinenkaan, mutta paikattu se oli ja niin likainen… Ja hänen kätensä sitten…kynsissäkin mustat reunukset… Uh, kuinka inhoittavaa!
ELSIE
Mutta, Elli, otahan toki huomioon, että hän olikin työpuvussa! Ei tavallisella työmiehellä ole, varsinkaan tällaisena aikana, varaa pukeutua viimeisen muodin mukaan. Ei juhlapäivinäkään, saati sitten työssä ollessaan. — Kynsien mustat reunukset ovat tosin inhoittavat, sen myönnän, mutta sitähän ei likaista työtä kaiket päivät tekevä työmies voi myöskään auttaa.
ELLI
Ahaa, jopa itsekin myönnät, että tuo sinun sankarisi onkin vain tavallinen työmies. — Tai ehkä ei aivan tavallinen, ylpeämpi, itserakkaampi ja röyhkeämpi kuin tavallinen, ja sitä en ainakaan minä laske hänelle eduksi.
ELSIE
Ja hienompi, älykkäämpi ja rohkeampi kuin tavallinen, ja sen lasken ainakin minä hänelle eduksi.
ELLI
Niin tietysti, koska olet rakastunut häneen.
ELSIE
Sanotpa mitä tahansa, Elli, niin kyllä minä asetan hänet monessa suhteessa yläpuolelle esimerkiksi noiden tyhjänpäiväisten konttoriherrojen ja tehtaan työnjohtajien. He ovat kaikki niin ikävystyttävän tyhjiä ja kaavamaisia. Ei mitään omintakeista ja omaa itseä. Kaikki ulkoa opittua, teeskentelevää ja tympäisevää. Kalskeessa sitävastoin on jotakin luonteenomaista ja mieltäkiinnittävää, jotakin, jota noissa konttoriherroissa ja työnjohtajissa ei ole, niin silitettyjä kuin heidän pukunsa ja käytöksensä onkin.
ELLI
Mutta jo yksin se, että hän on punainen tekee hänet sietämättömäksi.
ELSIE
Ei laisinkaan…Minä itsekin…vivahdan jo vähän punaiseen.
ELLI kauhistuneena.
Mitä sinä puhut, Elsie…? Sinäkö punaiseen…
ELSIE
Minä juuri…Mitä pahaa siinä olisi?
ELLI
Mitäkö pahaa…? Oletko järjiltäsi, Elsie? — Mutta leikkiähän sinä tietysti vain lasketkin ja minä hupsu kun olin ottaa sen täydestä. — Syleilee Elsietä.
TILANOMISTAJA FALCK tulee, tervehtien kohteliaasti Elsietä. — Ellille.
Kiiruhdahan, Elli, että ehdimme aikoinaan kotiin.
ELLI
Tulen aivan heti. — Hyvästi Elsie! Käy pian meitäkin tervehtimässä!
ELSIE
Kiitos…käyn ehkä seuraavalla viikolla.
ELLI
Siis näkemiin!
ELSIE
Näkemiin!
Tilanomistaja Falck ja Elli poistuvat.
ELSIE yksin.
Hän on sittenkin erilainen kuin muut, sanoipa Elli mitä tahansa. Hänessä on jotakin, jota noissa toisissa ei ole. En osaa oikein itsellenikään selvittää mitä se jotakin on. Se säteilee koko hänen olennostaan, silmistä, äänestä, pään asennosta… Hänessä on jotakin melkein peloittavan terävää ja rohkeata ja samalla arvokkuutta ja ylhäistä hienoutta. — Äänettömyys.
PASTORI LOIMARANTA tulee.
Ah…Neiti Elsie…Te täällä!
ELSIE muuttuu ynseän ja jäykän näköiseksi.
Niin…keskustelin täällä neiti Falck'in kanssa. Falck’it lähtivät aivan äskettäin pois…Etsiikö herra pastori isää? — Kyllä minä menen hakemaan hänet tänne. — Aikoo mennä.
PASTORI LOIMARANTA rientää tuskallisen kiihkeästi hänen jälkeensä.
Neiti Elsie…Pyydän…suvaitkaahan jäädä.
ELSIE pysähtyy vastenmielisesti.
PASTORI LOIMARANTA neuvottomana ja hämillään.
Neiti, Elsie…katsokaahan…haluaisin kysyä teiltä erästä asiaa… Miksi te, neiti Elsie, käytte niin harvoin kirkossa? Kun astun saarnatuoliin, koskee ensimäinen ajatukseni, paitsi jumalaa ja hänen pyhää sanaansa, aina teitä, neiti Elsie.
ELSIE kylmästi ja hämmästyneenä.
Minua…Miksi juuri minua, herra pastori?
PASTORI LOIMARANTA
Niin…katsokaahan, neiti Elsie…te muistutatte minulle aina niitä jumalan enkeleitä, jotka pysyivät hänelle uskollisina, kun toiset nousivat kapinaan. Sellaisenaan se 011 tietysti vain mielijohde, ajatusyhtymä, mutta samalla on se myöskin rakkauden ja uskollisuuden symbooli, vertauskuva…
ELSIE vallattomasti.
Erehdytte, herra pastori, kyllä minä olisin noussut myöskin kapinaan.
Tekee äkillisen liikkeen aikoen poistua.