PIENIÄ RUNOJA SUOMEN POJILLE RATOXI
Koonnut
C. A. Gottlund
Präntätty 1818.
ENSIMÄINEN OSA (1818).
Yöllä päiwät jatketaan; Wirsillä wähät oluet.
I.
En ole Runon Sukua, Enkä Loihtu-Laulajoita; Kuulen ulkoa Runoja, Läpi sammalen Sanoja, Läpi lauwwan Laulajoita, Läpi seinän Soittajoita; Laulasinpa, taitasinpa. Kuin ma julkisin kylässä; Kylän Naiset nauranoowat, Piijat pilkkana pitääwät. Jos mä Laulailen laseisin, Wirrentyöllen työnteleisin; Laulaisin mä lamminlammen Meren-lummen luikajaisin; Laulaisin Meret mesixi, Merenhiekat herneheisi, Merenruohot ruoka-puixi; Merenmullat maltaisixi, Merenkiwet kijltäwixi; Merentyrskyt tyynymääni, Merenwaahet waipumaani Jos mä laulaisen laseisin, Wirrentyöllen työnteleisin: Saisin pielexet pihalle, Tammet keski-tanhualle; Tammelle tasaiset oxat, Joka oxalle omenan; Omenalle kulta-pyörän, Kulta-pyörälle käköisen; Käköinen kukahteloopi, Kulta suusta kumpuaapi, Waski leuwojllen valuupi, Hopia holahteloopi.
II.
Läxin piennä kyntämääni, Waiwassa wakoamaani; Isän polwen korkunaissa, Äijin wärttänän pitussa; Kynnin kymmene wakoa, Kahexata kannustelin; Minä Lehtohon lewisin, Hopiaiseen Huaawikkohon, Leikkelin koiwusen kepin, Wesan Tammisen tapaisin; Waskinaista warwikkosta Kurin kultaisen kuletin. Heitin warssaini waolle, Mustan Ruunan mulloxelle Kirjawaisen kynnetylle; Toi surma Susia paljon, Konto mesän Karwasuita; Söiwät warsaini waolta, Mustan Ruunan mulloxelta, Kirjawaisen kynnetyltä.
Mänin minä itkiini kotihin, Kallattelin kartanolle. Isä portissa kysyypi: "Mitäs itket Poikueini?" Kynnin kymmene wakoa, Kahexata kannustelin; Heitin warsani waolle, Mustan Ruunan mulloxelle, Kirjawaisen kynnetylle; Männä Lehtohon letustin, Hopiaiseen Huaawikkohon; Leikkelin Koiwuisen kepin. Wesan Tammisen tapaisin; Waskisesta warwikosta, Kurin kultaisen kuletin, Toi surma Susia paljon, Paljon Karhuja pahoja; Söiwät warsaini waolta, Mustan Ruunan mulloxelta, Kirjawaisen kynnetyltä.
"Älä itke Poikueini! Läxinpä muinon kalalle, Aira taittu Tuuli woiti, Wene kultanen wapisi; Panin sormet soutimixi, Peukalo peränpitimixi. Älä itke Poikoseini! Eille meille Lehmä poiki, Teki walkian wasikan. Waski-Sarwi, Kulta-Kynsi. Wien pa tuota Wiipuriini, Suaatan Kaupunnin kawulle. Tuonna tuolta Ori-hewosen, Tahi pieni Tamma-sälkö, Jonk' on lampi lautaisella, Lähe länkihin wälissä; Jossa Welhot wettä juowat, Katehet kaloja syöwät."
Isoiseeni kultaiseni Osta mulle Ori-hewoinen Tahi pieni Tamma-sälkö; Osta kahet kanki-suiset, Waski-kannuxet keralla. Kyllämä ite Satulan saisin, Kowan koiwun kuoren alta. Orihilla otrat kynnin, Tammalla talouwen asetin;
Läxin Kullalla kosihin Hopialla liehumaani. Läxin Konnusta kosihin, Mokommata Morsianta; Konnun kuulusta kylästä, Ankaran Apin talosta, Ankaran Anopin luonta — Anoppi koria Muori Oli aittahan mänewä; Puhuttelin, Lausuttelin: Onko teillä Neittä myyä, Tahi kaupitak Kanaista?
"Kanan on kauppa orren alla, Neijon nelis-nurkaisessa." Mänin pa minä tupaani, Puhuttelin, Lausuttelin, Onko teillä Neiteä myyä, Tahi kaupitak Kanaista? Tupa oli täynä Tuppi-Suita, Lattia Luta-Neniä, Perä-penkki Piexioita. tuotiin mettä kannun kansa, Kannu mettä, oltta toinen. Empä huoli syömisestä, Enkä huoli juomisesta; Mutt' kuin saisin Neittä nähtä, Tuokepa tuota tupahan!
Tuotiinpa tuota tupahan Sisaresten siiwen alla, Weljenakan verhon alla, Kälyxen käsiwaralla. Ei oo' tuossa Miehen Naista Eikä Miehen Morsianta; Musta paita roisku piäällä, Jatketut sukat jalassa; Silmät on sian sirussa, Karwat koiran konsiossa; Polwet porsahan posassa, Perse perkeleen tomussa.
Wiikon wiiwyin kauwwan kaswoin, Muut naiwat soriat Piijat; Mulle herja heitettiini, Kierosilmä kenkättiini; Löysin Neitosen Lehossa, Mustakulman koiwukossa, Hienohelman heinikossa; Jonk' ol' sormet sormuksissa, Helmat waskirenkahissa; Käteini suaatu kaulan piäälle, Näpit nousi nännän piäälle, Siitäpä walui watsan piäälle. — — — — — — — — — — Tuostapa Anni annettiini, Paxu-perä paiskattiini; Kappa muihin Morsioita Kuin on suuret ja soriat; Minun pieni pikkarainen, Laho-harja, Luppa-korwa; Kuin ma taijan tuota naija, Kuin on musta kuin Torakka; En taija wihlle wiijä, En taija kotihin tuuwa; App' on Karhu kartanolle, Anoppi Susi tuwassa.
III.
Wiikon wiiwyn Wiipurissa, Kauwwan Suola-Kaupunnissa; Naitihin paraimmat Piijat Kirkkahimmat kihlattihin; Mitäs mun poloisen Pojan Täyty muihiin ruweta — Käsin kääwwä tähtehini. Sajnpa suolta Suo-Warixen, Aijalta Ajo-Harakan; Löysin tieltä Terwas-kannon, Leppä-pökkälön leholtsa; Leppä puhuu Leppymista, Paju puhuu Pajnumista, Raitahas Rakastamista, Kosk' en Tammea tawanut — Osanut Omena-puuhun —
Tule Neitonen minulle, Makomalle Muikarille; Tälle Sawon Sankarille, Tälle Juwan Junkkarille! Kax on Lehmeä minulla, Yx on Sääski, toinen Puaarma; Puaarma maijolta parempi, Sääski woilta siäästösempi; Kolm on Aittoa minulla, Yx on tuolla Wehka-suolla, Toinen Parkki-kankahalla, Kolmas on kotona tyhjä; Kolm on hewoista minulla. Kirppu niistä kapperampi, Täi on niistä taitawampi, Lutikka se lutteroinen.
Anni Armas naitettihin; Mitä tuon häissä keitettiini? Sirakan siiwet, Torakan koiwet, Peipusen peräpakarat, Wästäräkin wiääret siääret, Pienen linnun piipottimet.
IV.
Mikä lie minua luonut, Kuka kurjoa suwannut; Kuin ei kazo Neijot Nuoret, Neijot nuoret ja soriat; Kuin hyö kääwwät, kanta wälkky, Kuin hyö seiso, seinä paisto, Kuin hyö istu, muaa iloizi. Teräxestä kenkät tehty, Naulat waskesta waletut,
Tirti lirti tenkan löysin, Löysin uuwen, löysin wanhan; Wanhan annoin waiwasille, Uuwella Orihin ostin; Orihilla Tamman waihoin, Tammalla talouen asetin. Kynsin kymmenen wakoa, Josta sain sata kekoista; Tuli Hiiri söi kekoisen, Tuli tauti tappoi akan; Minä jäini yxinäini, Niin kuin kuiwa kuusen oxa, Niin kuin karsittu kataja, Niin kuin poltettu petäjä. Enämp' on minulla huolta Kuin en Kuusessa käpyjä, Petäjässä helpeheitä, Katajassa kapseheita; Enämp' on minulla huolta Hiekkoja hyvällä tiellä, Pajuja pahalla muaalla. Ei löywwy sitä hewoista, Joka mun huoleni wetäisi; Wiijen Linnan Wiipurissa, Kuuwen linnan kuuluwissa; Ei jaxa Hepo weteä, Rautakiskot kinkotella.
V.
Piääskyläinen päiwälintu, Päiwälintu, yölipakko, Lenteli kesäsen päiwän — Päiwän syxyisen sujahti. Etsi muaata muaataxensa, Lehtoa lewätäxensä, Peltoa pesiäxensä, Murtoa muniaxensa; Ei suaanut muaata muaataxensa, Murtoa muniaxensa; Lehtoa lewätäxensä, Peltoa pesiäxensä. Lensi wuoren kukkulalle Näki laiwasen merellä, Pitkämaston purjehtiwan; lensi laiwan kannen ala, Walopa waskesta pesoisen, Tuohon kullasta munaisen. Tulipa tuulikin mereltä, Kuaasi laiwan kallelleeni; Muna wierähti weteeni — Se sikis' meren kaloixi, Tuostapa hyyty hylkeheixi; Paljo on mustia meressä, Ei oo kaikki hylkeheitä.
VI.
Annikka soria Neito Istui suaaren sillanpiäässä; Uotti miestä onnellista, Lykyllistä lyyrätteli; Kultamies merestä nousi, Kulta suuna, kulta piäänä; Kultaharkko hartioilla, Kultakintahat kätessä, Kultakihlat kintahaissa, Kultakannuxet jalassa. Tulet sä Neitonen minulle? En tule minä sinulle, Ei oo' luotu, eik' oo' suotu, Eik' oo' käsketty kotoa, Ei oo' Eukko tuuwitanna, Wanha akka waaputtanna.
Annikka soria Neito Istui Suaaren sillanpäässä; Uotti miestä onnellista, Lykyllistä lyyrätteli; Hopiamies merestä nousi, Hopia suuna, hopia piäänä; Hopiaharkko hartioilla, Hopiakintahat kätessä Hopiakihlat kintahaissa Hopiakannuxet jalassa. Tule Neitonen minulle! En tule minä sinulle, Ei oo' luotu, ei oo' suotu, Eik' oo' käsketty kotoa; Ei oo' Eukko tuuwittanna. Wanha akka waaputtanna.
Annikka soria Neito Istui saaren sillan piäässä; Uotti miestä mielellistä, Lykyllistä lyyrätteli; Rautamies merestä nousi, Rautasuuna, rautapiäänä; Rautaharkko hartioilla, Rautakintaiset kätessä; Rautakihlat kintahissa, Rautakannuxet jalassa. Tule Neitonen minulle! En tule minä sinulle. Ei oo' luotu, eik' oo' suotu, Ei oo' käsketty kotoa; Ei oo' Eukko tuuwittanna, Wanha akka waaputtanna.
Annikka soria Neito Istui Saaren sillan piäässä; Uotti miestä onnellista, Lykyllistä lyyrätteli; Leipämies merestä nousi, Leipä suuna, leipä piäänä; Leipäharkko hartehella, Leipäkintaiset kätessä; Leipäkihlat kintahissa Leipäkannuxet jalassa. Tule Neitonen minulle! Jo tulen minä sinulle Sek' on luotu, sek' on suotu, Sek' on käsketty kotoa, Sek' on Eukko tuuwitttanna, Wanha akka waaptotanna.
VII.
Minä laulan Kisan Wirren, Kaikotan Aasintarinan; Liperiss' on liijat kummat, Siel' on Kissat keittettynnä, Hiirensurmat hirtettynnä; Suwiniemen suuri herra, Lammin paxu mies parempi; Jouten jouhia punoopi, Kiwiästi rihmasia; Hio kulta-kitwehese, Hopiaisen tapparansa Alko astua aholle, Lepikolle leyhytellä; Teki wiwun wiisahasti, Lankahansa aimollisen. Käwi kohta kattomaani, Yön takoa kahen, kolmen, Wiikkokauwen wiimestäni. Jop' ol' Kissa kiini kääny, Hätä Näätäni näpisti, Sujahutti sunsahase, Eli laski laukkuhuse; Alko astua aholle, Oman talonsa tapaisi. Anniseini Ainoseini: Keitä Kissaa kerkiästi, Rotansyöjä rohkiasti; Suaata wankuja watiini, Piääkalloja kalwastella. Olli tuli onkamalta, Karhusalmelta samaisi; Syömääm Kisan lihoa, Kasinlientä lippomaani.
"Minun Kissapa kiesata! Tuparuunainpa tuo oni! Heitä Kisso helsinkihin, Kasin kaiwoon lähätä, Ennen kuin wiet herroin eteen, Tuomarille tutkistella! Suaat tuosta sakon wetee, Kuusmarkasen kokkee." Tähän loppu Kisanwirsi, Kaikotus Kasintarina.
VII.
Wiinast' on Walitus Wirsi, Runo ruoka kultaisesta; Jok' ol' joukossa ilonna, Rawintonna rahwahassa; Suuni kautta mätti mahaan, Kautta kielen kantimeini; Tuolta korwihin kohoisi, Tuolta piääsi piää lakiini; Korwihin kohottuansa, Piäästyänsä piää lakiini; Laitto hullut huikkamaani, Mieli-puolet meiskamaani.
Woi sinua pannu parka, Kuin on huuleis rikki lyöty; Heitett' hattu hartioilles, Piiput pantu piinan ala, Oot kuin oxalla Orawa, Käpy suussa kiääntelööpi. Näin on Wiina kuolutettu, Kawotettu kaunis juoma; Jok' ol' herkku herroillakin, Paras Pappihin parissa. Ruotsin kultainen Kuninkas, Majesteti muaan Isäntä! Laske pannut anollese, Entiselle kannallese; Sankoistansa riipumaani, Pisaroita tiukkumaani; Että me poloiset Pojat, Poloisesaa Pohjanmaassa; Saisimme Sawonrajoilta Suuru-pullon suulle panna, Wiinapikarin piwolle.
IX.
Tulipa Kokko Turjan muaalta, Laskixen Lapista Lintu; Jonk' ol' suu tulen palawa, Kita Kiiran lämpiäwä; Jonk' ol' silmät siiwen alla, Näkimet selän takana; Yxi siipi wettä wiisti, Toinen taiwaita jakaili; Sata miest' ol' siiwen alla, Tuhatt' purston tutkamilla, Kymmenen joka kynässä.
X.
Minä hiihän hipsuttelen, Halla-aamunna warahin; Ett'ei ämmät äkkäjäisi, Koukkuleuwat kokkajaisi; Hiihän kohti korwen rannan, Salon sintävän sisällen, Kummun kultaisen nawallen; Suxet kultaiset kuluuwat, Hopiaiset hoikkenoowat; Kuin mä hiihin hilpiästi, Tuli suihki suxen alta, Sauwwu sauwani nenästä. Kuin minä lähen metälle, Kuuna paistaa Kuusen oxat, Hopiana Honkan oxat, Päiwänä petäjän käret. Minun miessä ollessaani Mies nuori meille haisi, Sisallus sian lihalle, Kainalo kanan munalle; Mehtä haisoopi hawullen, Katajallen karkuapi. Mielestä Metän Emäntä Usein hywän Emänän; Sormet kulta-sormuxissa, Käet kulta käärehissä; Jotk' on suanut annillansa, Usein pahan Emänän; Sormet wihta sormuxissa, Käet wihta käärehissä. Aina autamattumissa. Kusta ma anon apua? Kussa huuwon huowahutan? Ikäwä on ilotoin ilta, Päiwä pitkä saalihitoin; Kuin et anna aivukkana, Harwoinkana hoiwahuta; Suwun syötit, heimon juotit, Esiwanhemman elätit! Ja mix ett' siis minua syötä Suwun suurilla paloilla, Heimon herkku ruokaisilla? Woi mielu Metän Emäntä, Tuo tarkka Tapion Waimo! Kuin ett annat aikonansa, Harwonkana hoiwahuta; Anna tuolta kuin anelen, Kieli kullan kuiskuttelen, Makiasti mainittelen; Luonta Luojan Kaikkiwallan, Emon Muaarian malosta; Ei tule Turkkia yhestä, Eikä Hattua kahesta. Lepy mehtä, kostu korpi, Ihastu Jumaleen ilma, Minun metällä käywwessäini; Mesän Ukko Halliparta Mesän Kultainen Kuninkas! Awaelle aittojasi, Sinun aittaisi awara! Laske juoni juoxemaani Kullasta kujoa myöten; Hopiaista tietä myöten, Waskista wajoa myöten, Kuin ei juoxe tietä myöten, Osottelle ohjaxille, Tämän poiani poloisen Miehen Uron astelia! Äsken siitte Ukko lienet Kuinka mulle merkin näytät Salon sintäwän sisältä. Kummun kultaisen nawalta. Juoxe Wimpura wipuini! Juoxe Kamtura kahaini! Pyöräsilmä pyywyxeini! Muihin pyywyxen siwuhten, Muihin ansion alaten.
TOINEN WIHKO (1821).
Upsalassa, Annettu Em. Bruzeliuxen Kirjan paiasta wuonna 1821.
Laula, laula, Wäinämöinen! Hyrräile hywä Sukuinen!
I.
Woi minun Poloinen Poika, Kuin mä jouwun juomarixi! Ratkesin kylän ratixi, Joka pullon puistajaxi Joka kannun kuaatajaxi, Pikarin pikistääxi. Oppo meite Oimo-weljet Me olemme Oimon weljet, Me juome joka kapakkan Joka kannun kallistamme, Joka pullon pullistamme. Suaamme kuhmun kulmileini; Sinimarja silmilleini.
Sanottiinpa, soimattiinpa: Syömärixi, Juomarixi, Syönehen kylän Sikoja Tallukkoita rappaneini. Syökön Susi kylän Sikoja, Tallukkaita tappakooni!
Akat suaatanat sanoowat Ämmät äykywät ahärttää, Josma ruttona olisin Ampuisin akat kylässä, Koukuleuwat kopristaisin. Ei huoli Hotarin poika, Hotarill' on huonot housut; Ei pie Piijoista lukua Eikä huoli huntupäisiä. Empehä suruinen lienek' Enkä elä huolen kansa; Wieläkö wiinoa wiruupi? Putelista purputonta Läkkäristä lerkutinta? Josmä piääsis kellarihin Olu tynnerin tykööni, Wiina purakkon puhelle, Niin ma laulais kaiken päivän, Kaiken yötä huikkajaisin.
Elä miestä jouten juota Laita miestä laulamaani! Laulan minä pitkän wirren Pitämmän kuin seinän hirren, Owen suusta, penkin piäästä, Wieänma wirtta kuin wetosta Suusta kuin sulan kynästä Piäästä kuin päiwänkakkarasta.
Nytma rupian Runoixi Lähen Lämmen laulajaxi, Laulaisimma taitasimma Kuin olutta tuotaisini, Kuin ei tuotane olutta Kiäären wirttäini kerällä, Sykkyrälle syylättelen. Laulamma minä kotona Waan ei julkia kylässä, Kylän Naiset nauranoowat Piijat pilkana pitäwät. Kuin ma laulan woijessaani Ehkä toisten en woijek'kaan Kuin elin Isen ijällä Äitin warrelle wajenen, Yhkeini ylesi nousen Kätte piexen pehusta, Waiwottelle wuotialta.
Kuinma rupian Runoixi Lähen Lämmen laulajaxi, Laulan tyynin Tyttärille Isännällä Ilves turkin, Emännällä werkawiitan Pojalle punaiset pöxyt, Renkille Repon kypärä. Laulan ma helon-keloja Kuin Emänät noita toisi, Isänät Sian lihoja Pojat tuoreita kaloja, Piijat olta kellarista. Miss' isänät? Kuss' emänät? Kuss' on kellarin awaimmet? Niin mä tansin tanhualle Keikun kellarin perässä, Waan ei jaxa jalka nousta Perä penkistä ylete.
II.
Läxin piennä paimenneeni Lassa Lammasten ajooni, Isän polwen korkinaissa Äijin wärttänän pituissa. Panin kullat kulmilleini Sinilaukan silmilleini, Piäähäini hopian lankan. Tuli waras warwikkosta Mies wihanen wiswikkosta, Otti kullat kulmiltaini Sinilankan silmiltäni, Piäästäni hopian lankan. Minä itkiini kotihin, Iso kahto ikkunasta; "Älä itke piikueini! Tule aittahan alasti, Siel' on kirstu kirstun piäällä, Siel' on arkku arkun piäällä, Pane piäälläisi parasta! Nuo Sulhot sua kysyypi: Kännen Tyttö? Kännen Neito? Kännen Morsio mokoma? Jospa me mokoman saisi! Kuin sä kävi kanta wälkk, Kuin sä seiso seinä paisto, Kuin sä istu muaa iloizi."
III.
a) Neitonen (uottaissa).
Kukku Kultainen Käkönen Hälkyttele hietarinta, Papurinta paukuttele Saran mansikka sanele: Käynkö minä wiikon willa-piäänä, Kauwan karwakassikkana? Käynkö wuuen tahi kaxi, Waan käyn kaikehen ikääni? Tahik' ei täyttä tätä wuotta?
Tuo Jumala tuota miestä, Jonka sormuxet sopisi, Rinta-ristit kelpoaisi Joka naija nakkojaisi! Ällös tuhma tullekkohon Kewy-kanta keikuttohok';
Kuin ei tullek tuuhiammat Koriammat kohte käynek, En minä sinä ikänä Kuunna kullan päiwinääni, Nuku nurjuren nutulle Painu paikka-kukkarolle, Raja-kenkälle rakastu.
Waan kuin Tuttuni tulisi Ennen nähtyini näkyisi, Wirstan wastaan menisi Peninkulman pepeltäisin. Tuollen kaulahan kawaisin Jos ois kaula kalman luissa, Tuollen suuta suikkajaisin Jos ois suu suen weressä, Tuollen kättä käppäjäisin Jos ois kiäärme kämmen piäässä, Tuollen wiereni menisin Jos ois vierus wertta täysi. Tie Jumala purje tuulta Eli ratki raswa tyyntä, Ettei tuon Poloisen Pojan Sormet soutaissa kuluisi! Käet on wettä wellotessa Sormet suotta soutellesa.
Kussa lienet Kultueini Muualla missä Marjueini? Liekö muaalla wai merellä Waan lie Ruotsin rantaisille? Saran salmissa sywissä. Jutin jalassa pahassa? Jos' on werta piäälä polwen.
Tehkäm liitto Lintuseini Sala-kauppa Kaunoseini Ettei jälki jäällä näwyk Jäälä nisku iljaneilla! Tule tuuli, lähe laiwa, Suaata saana sille muaalle Kussa kultain kuunteloopi Kasa-kenkä kassonoopi! Jos ois tuuli mielellissä Ahawainen kielellissä Sanan toisi, sanan weisi, Sanan liijan kiikuttaisi.
b) Akka.
Wiikon uotin wihkihitä Kauwan kaunista walihtin, Wiimen sain wihaisen miehen Liha-syöjä, Luun puria, Weren uuwelta wetäjä, Piti wissa wieresseini Nahka ruoska naulahalla, Pois on potki uutimesta Alta waipajan alahte. Niin on minunkin miehelle! Kätty karttu kainalossa Settu säiwes olka piäällä, Jolla lyywä kolkkojoopi.
c) Ukko.
Pahoin tein poloinen poika Omalleini Waimolleini; Syrin söi, selin makaisi, Kuin tupahani tuloopi Muotoansa mulisteloo, Silmiänsä wiäärettellöö. Wihta on wiäänätty kätessä Kopra tukkia haroopi. Josma wasta Waimon saisin Sylisseini kanteleisin Suuta sunkin suikkajaisin.
IV.
Mika lie minua luonnut Kuka kurjoa kyhännyt, Näillen päiwillen pahoiilen Mokomille miel-aloille! Woi Isonen, woi Emonen, Minnekäs minua loit! Tälle suurelle surulle. Mokomille miel'aloille; Joka ilta itkemääni Joka wiikko wieremääni Joka kuu kujertamaani? Mahoit ennen Äiti rukka Pestä pieniä kiwiä, Kapaloija karttuisia Tuuwittella turpehita. Liekutella lehti puita Mytöstellä mättähitä, Ennen kuin minua loit Joka ilta itkemääni, Joka wiikko wieremääni Joka kuu kujertamaani! Illat itkin ikkunassa Uaamut aitan kynnyxellä, Wiikkauwwet wesi kiwillen Kuukkauwwet kujaisten suussa.
Ei itke Iso minua Eikä weiko wierettele. Ei ole sitä Sisärtä Ei sitä Emoisen lasta, Jolle huoleni sanoisin Pakisin mieli pahani. Ennen huaastan halkoisillen Pakisen pajun wesoille, Nep' ei kerro kellenkähän. Jos ma wierallen sanoisin Wieras wiijexi tekisi, Wielä pa kohta kuexikin.
Isä kuoli, Emä jätti, Jätti mulle jäiset kenkät, Jätti jäisillen jälillen. Allaalla on Allin mieli Uijessa wilua wettä. Alempana Armottoman Käywessä kylän wäliä.
Niin on niin minun Emoini, Kaswatit Kanoja paljon Koko joukko Jouhtenia! Tuli lempo niin lewitti Tuli haukka niin hajotti. Niinpä wierin weljesteini Niin kuin puut pinosta wieri. Saunan kiwet kiukkuasta. Niin häitti minun Isäini Kuin kala kiwisen rannan, Niin häitti minun Emoini Kuin Orawa kuiwan kuusen. Älä häitä Herra Jesus Hylkiä hywä Jumala! Hoita Herra huolelista Huolelisen Waimon lasta! Niinpä sano huolellinen Suruillinen surkuttele.
Woi Luoja kuin minua loit Orjaxi osallisella! Mahoi ennen Luoja luuwa Luuwa luotoja merehen, Kuinsa sa minua loit Orjaxi osallisella Wankixi waraallisella! Mahoi ennen Luoja luuwa Luuwa luotoja merehen, Sata suaaria salohon, Kuinsa sa minua loit Näillen päiwillen pahoillen, Portahillen pyörywillen Warwuillen wapuisewillen!
Tule se tuuli, paista se päiwä, Laske se laiwa irralle, Joka minua ottais orjuwesta Piäästäis palkan piikuwesta! Waikka wiereisin weteeni Kuaatuisin kalajokeeni, Weikoxi weten kaloille; Siijat silmääni sipuupi Hauwit piääni harjoeisi. Mut kuka tuolla kullalleini Pyhä paijat pyykinööni, Arki paijat antanooni Nästykit näpertenööni?
V.
Köyhä mies ketua kynti Kynti kymmenen wakoa, Siihen Sirkuiset sikisi Warpuiset warastamahan. Pajulintu palkulainen Äkättiini, käxittiini, Wiemään wiimeistä jywää. Pierettiini, pyntättiini, Wesi silmästä sirisi Weti noukkaisen nenästä.
Laitettiini lain etehen Tuotiin Kurki Tuomarixi, Laklat[1] lautamiehehixi; Kurki kurkunsa ojensi Yli pöywän sanomaani: "Ei warasta hywäxi tehtä; Tahi korwat karsittaani Tahi piäätä leikattaani!" Piääsky lausu pöywän piäästä: "Waraspa olet itäk'kin, Otat otria osaisi Tattaria tarpeheixi, Rukihita mielin miääri. Empähän minä warasta, Olen ihmisten ilonna Riemu kaiken Ristikunnan."
[1] Karjalaisiin puhen-parsi, jolla ymmertään Allit.
VI.
Wenäläinen wainolainen Ijankaiken kiertolainen, Souteloopi jouteloopi Niemen nientä kiertelööpi, Ymperi ylänjokia Kahen puolen karjan maita. Neitonen kujerteleepi Wenäläisen wenehessä Karjalaisen kaitehessa. Isopa rannalla laseisin [tahi: laikeiksen] Kujerosta kuulemaani Waikutosta wuaatimaani. Lunasta Iso minua! "Mille mä sinun lunasta?" On ha sulle kaxi Runnoo Pane pantixi parahan! "Ennen luowun Neijostaini Ennen kuin parasta Ruunastaini."
Wenäläinen wainolainen Ijankaiken kiertolainen, Souteloopi jouteloopi Niemen nientä kiertelööpi, Ymperi ylänjokia Kahen puolen karjan maita. Neitonen kujerteloopi Wenäläisen wenehessä Karjalaisen kaitehessa. Äitipa rannalla laseisin Kujerosta kuulemaani Waikutosta wuaatimaani, Lunasta Äiti minua! "Millä mä sinun lunasta?" Onha sulle kaxi Lehmä Pane pantixi parahan! "Ennen luowun Neijostaini Ennen kuin parasta Lehmästeini."
Wenäläinen wainolainen Ijankaiken kiertolainen, Souteloopi jouteloopi Niemen nientä kiertelööpi, Ymperi ylänjokia Kahen puolen karjan maita. Neitonen kujerteloopi Wenäläisen wenehessä Karjalaisen kaitehessa. Weikopa rannalla laseisin Kujerosta kuulemaani Waikutosta wuaatimaani, Lunasta Weiko minua! "Millä mä sinun lunasta?" On ha sulle kolmet miekkoo Pane pantixi parahan! "Ennen luowun Siskostaini Ennen kuin parasta miekastaini."
Wenäläinen wainolainen Ijankaiken kiertolainen, Souteloopi jouteloopi Niemen nientä kiertelööpi, Ymperi ylänjokia Kahen puolen karjan maita. Neitonen kujerteloopi Wenäläisen wenehessä Karjalaisen kaitehessa. Sisko pa rannalla laseisin Kujerosta kuulemaani Waikutosta wuaatimaani, Lunasta Sisko minua! "Millä mä sinun lunasta?" On ha sulle kolmet ruunua Pane pantixi parahan! "Ennen luowun Siskostaini Ennen kuin parasta ruunustaini."
Wenäläinen wainolainen Ijankaiken kiertolainen, Souteloopi jouteloopi Niemen nientä kiertelööpi, Ymperi ylänjokia Kahen puolen karjan maita. Neitonen kujerteloopi Wenäläisen wenehessä Karjalaisen kaitehessa. Sulhainen rannalle laseisin Kujerosta kuulemaani Waikutosta wuaatimaani. Lunasta Sulhainen minua! "Millä mä sinun lunasta?" On ha sulle kolmet laiwoo Pane pantixi parahan. "Ennen luowun laiwoistaini Ennen kuin parasta Morsiammestaini."
Nyt mä koston toiwotan Luoja koston tuokoon! Isän ruunat karketkoon Paras weto aika! Nyt mä koston toiwotan Luoja koston tuokoon. Äitin lehmät haletkoon Paras lypsyn aika! Nyt mä koston toiwotan Luoja koston tuokoon, Weljän miekka katketkoon Paras sota aika! Nyt mä koston toiwotan Luoja koston tuokoon. Siskon ruunut häwitköön Paras ilon aika! Nyt mä koston toitotan Luoja koston tuokoon, Sulhaisen laiwa juksuoon Paras kaupan aika!
VII.
Wenäläinen wainolainen Tappo Isän. tappo Emän, Tappo wiisi weikojaini Kuusi kummini tytärtä, Seisemän setäni lasta Tahtopa tappoa minua; Minä piääsin päistärihin Päistäret tulehen sytty, Minä piääsin aijan piäälle. Aita kuaatui kahen puolen Minä kuusehen kawaisin. Kuusi kuuexi muruixi Seisemäxi seipähäxi, Minä länsi lehtohoni Lehto mulle sauwan anto, Sauwa minun tielle suaatto Tie minun talooni wei; löysin Emännän leipomasta Tyttären taputtamasta.
"Emäntäini, muoriseini, Tie minulle kakkarainen, Kiwen silmän suuruinen Kanan munan muotoinen, Lepän lehen luaajuinen Koiwun lehen korkuinen! Minä kakkara kalamiehelle Kalamies kaloja anto. Minä kalat Riihmiehelle Riihmies minulla jywiä, Minä jywät Posson suuhun Possi mulla kylkiänsä, Minä kylki koiralle Koira mulle Orawan haukku, Minä Orawan Kokoille Kokko mulle siipiensa, Siipiensa sulkinensa (Kaiki kannuns-jalkonensa) Jolla lensin löyhyttelin Yheren meren ylite Meren puolta kymmenetta, Kahen kaupunin lewiten, Jos ol' puut punaisit, muaat siniset, Lehet lemmon karwalliset, Kukot kulta-kannoxissa Kanat waski-warpaissa, Tyttäret tina-siloissa Waimot waski-waljahissa, Nuoret miehet miekka wyöllä Wanhat ukot uunin piäälle. Siel' on seinät senkin luista, Siwuseinät Sirkun luista, Peräseinät Petran luista Owen seinät Osman luista, Kiukkuwa meren kiwistä Laki Lahnan suomuxesta. Silta silkillä silottu Pöytä kullasta kuwattu, Rahi rauwasta rakettu. Onnen Kukko pöywän piässä Joka lattia lakasi Sinisexi siiwillensa Punaisixi purstollansa. Rikat kantoi Rijan tyttö Perille isäsän pellon. Josta kuulu Kukon laulu Herran huuto huonehesen Jossa Muaaria makaisi Puhas Poika putsutteli."
VIII.
Muut syöwät muru-kaloja Minä Kiiskiä kitustan, Muut juowat olut punaisten Minä wette wiilettelen, Muut kenkässä käiweröiwät Minä wirsussa wipelen. Niin minua niittutointa Pientä lasta pellottointa, Eik' on niitun niitäjätä Eik' on pellon kyntäjätä! Muut niitit Isoinen niityn Minä rauka raunioita; Minä kynnän muita maita Aho-liepeita ajelen Lepikoita lennettelen. Kylwin otrat Suomen muaalla Wiskaisin Wiron selällä. Josta wilja wirtuaisi Vilja wirtoisen sisellän. Anna Jesus ora-wuota Jumala jywä-kesämmä, Ette sais orjatkin olta Wierettekin wein wetäjät!
IX.
Kulerwa Kalewan poika Läxi soitolla sotaani, Ilon lyen muilen mailen Kulleroijen Karjalaani; Sanoi Isälle sanoman: Hywästi hywä Isäni! Isäini elättäjäini, Itket kös sinä minua? Koskas tiijät kuolleeini, Meren jälle jääneheini? Kansasta katonneeini Wäeistä wähenneeini? "En minä sinua itke Poika toinen tehtäneeni, Wielä markoa parempi Taaleria taitawampi!"
Äitiseini kultaiseni! Minun kaunis kantajaini, Isäini imettäjäini Etkös Sä minua itke? Koskas tiijät kuolleeini Meren jäälle jäänneeini, Kansasta katoneeini Wäeistä wäheneeni?
Älkös surko mun sukuni Hellitelkö heimoeini, Jos mina kulollen kuollen Meren jäällä jähmettynnä! Jos minä kulollen kuollen Meren jäällä jähmettynnä, Sitä surkokoon sukuni Hellitelköön heimoweini! "Poikoseini kultaseini Etkös tunne Äitin iääni, Äitin sytäntä sylite? Niin minä sinua itkän Niin pa parun Poikostaini, Ett' Lumet näisit niljenexi, Ja ne niljet sulix' maixi, Sulat muaat wihoittamaani."
X.
Minä mies metän käwiä Uros korwen kolkuttaja, Käwin mä korwet kolkuttellen Salot synkät sylkyttellen, Kankaat kaiket kaikottellen. Ammun Tetren, ammun toisen, Ammun kohta kolmanenkin, Putoisi puhas lumelle Rahat hankelle hajoisi. Niin ennen Etuinen-Muori Wiis anto wiitan nyppylältä, Kuusi kumpun mättähältä Sejseman selänältä. Mut tämä nykyinen Muori Kerran kuussa kuokkajaa, Ei sitäkän siiwollein.
Lepy lehto, kostu korpi, Taiwu ainonen Tapio! Metän Hippa Halliparta Metän kultainen Kuninkas, Hopiainen hallehtia! Anna mulle ainosiais, Kanna mulle kainosiais, Kullasta kulisiwia Hopiassa helkewia! Pistä willainen piwoisi Kasta karwa-kämmeneisi, Kämmeneisi kymmeneisi, Yhtene kesässä yönnä Ehto yönnä ensimäissä, Minun miehän ehtiwän eteen Pyytäwän pyyreen! Anna juosta juotusasti Wikewästi wiilettella, Tuihakasti tuulettella, Läpi wijan wilmekköihin Läpi kankain kapekkoihin, Läpi soihin, läpi maihin Läpi korpiin kowiin! Jos tule joki eteisi Silki sillaxi siwalla, Puna paula portahixi Hako syrjään sysäjä! Kuins tunnet Uron tulewa [Tässä on puhe Jänixesta.] Tupita urowa myöten, Juoskoon kullaissa käränä, Hopiaissa sykkyränä, Tuo tulla tuuhattelloo! Jok' on jäykä juorulleen Sitä wirkiste wisalla, Kaikota kari-perälla. Että witsa winkaisoopi Pajun latwa parkaisoopi!
Ota wihta wiiakkosta Koiwun kolmen kannaxesta, Katajata kankas muaalta, Jolla arkoja ajelet Nuorukkaista nouattelet! Jok on laiska juoremaan Sitä siimalla siwalla, Rauta ruoskalla rawauta! Joka poskeen puskeexe Tielle korwista kohoita, Siwalla häntä siwullen Eli piäähän paukauta! Kuin ei ole tällä muaalla Tuowos muaalta tuonemalta, Wetyis wesinkin takoa. Yli pyytäjän yhexen Yli kuaatajan kahexan, Wiijen Wiipurin wäliltä Kuuen linnan kuuluwilta Aita muaahan kuaatukooni Seisemältä seiwäswäliltä, Josta wilja wirtowasi Wiljan wirtoisen sisälle! Lapin luaajalta salolta Pohjan pitkältä perältä Kynttä kaiken karwallista.
XI.
Karhun Vakoissa. (Mehtään mentywään).
Tuolla Korpi kuumottaapi Salo siintäpi Sininen, Tuonek mieleni tekööpi Aiwoni ajatteloopi, Muihen miesten mehtimaille Uroisten eri-saloillen.
Neizyt Muaaria Emoinen Puhas Muori muuollinen, Entinen Elo-Emäntä! Lyöten lykky wuaatehisi, Anti paitoisi paneten Minun pyytöpäiwinäni, Sinun anto aikonaisi. Laske jola juoremaani Wirka wippelehtemaani, Ammatti awittamaani.
Suxeni matoo matona, Koiran' willan kuontalona, Minun saatua saloon, Mehti maillen mentywäini Metän matkalla mustalla Kowan korwen koitellessa. Waan jos mehte merkin antaa Niin sano, Salon Isäntä? Ei ole turkia yhestä Kelposta kahen nahasta. Waan jos Sä satoja annat Tuhansia tuppoeillet, Niin minä werkaani wetelen. Panen Saxa-paltinaisen, Sillat silkillä siwutan Suon sammalet sametill', Veralla wetelät paikat, Kunniaxi kunnon Herran, Etuxi mehän Emänän.
Hiijen akka, hiijen eukko, Hiijen ainua Emäntä! Korjo nyt koiriaisi Raiwa nyt rakkiaisi, Tieltä miehen onnelisen Tieltä Uroin awuri! Laita nyt lakia neuwwo, Koske nyt konia konsti, Jolla miestä mielyttälet! Hiihtemääni hiljalleeni Vetämään weran tielle, Mehte tulkooni awuxi! Emäntä hywä tapainen, Metän Hippa Halliparta! Pistä miekkaisi mereheen Jolla Karhun kuaataiaisin Metän onnen ottelisin, Ilman muihen tietemetä Lapin lasten luulemata!
Annika Tapon Emäntä Naita meiten miehiämme! Uuwista uroitamme, Messä mieli tyttärille Karwa rinnoilla kawota! Kell' on kaswot kaunihimmat Sinisimmät silmän ripset, Kuuliammat kulman karwat Kuin on miehelle minulle? Miehen mänty on metällä Kuunna paistaa kuusen oxat Hopiana honkan oxat Päiwänä Petäjän kälkä; Ohtosen pesän owelle Mehtä haisuupi hawuillen Katajoille katkuaapi. (Kuin on wioittu.) Ohtoseini ainoseini Mesi kämmen kiäärösäini, Emminä sinua pannut Eikä toinen kumpalini! Ite hairait hawoilta Ite wierit wempeleltä, Kuaawuit koiwun konkelolta Lepän lenkolta lipeisit, Puhki kultaisen kupuisi Rikki marjaisen mahaisi; Yöt on syxyiset pimiät Syxyiset hawut liwiet. (Jos piäällen syöstexeen.) Tunke turpaisi kulooni Paina piääsi mättähäsen! Syö se kultainen korenta Lepi kielen kantemeisi! Kätke kynnet karwohoisi Hampahat, ikenihisi! Lyöpä lukko luihen piäälle Haitta hammaisten etehen! Leukoin lewiemätä Hampain hajowamata, Willa suusi! willa on piääsi! Willa on wiisi hammastaisi! — Lyökämme kättä kämmenillä! (Pewon syntyminen.) Tuol' on Ohto tuuwiteltu Kuusen latwan kukan alla, Pienehen petäjän alla Rahin rautaisen nenälle. (Kotiin tuuwessa.) Lähe kulta kulkemaani Hopea waeltamaani! Kultaista kujoa myöten Hopiaista tietä myöten. Waskista wajoa myöten; Wasten warwikko-mäkiä Kohten wuorta korkiata! (Kotiin tullessa.) Pois pojat porstuwista Piijat pihti puolisista, Uron tullessa tupaani Miestän mäntywän sisällen! Tupa on tehty miesten tulla Talli hewoisten asua, Sopiko turpa tupaani Nenä nelis-soppiseen? (Piäätä leikatessa.) Nenän otin Nokolta Nenän nenättömältä; "Mitäs sinä sian panet?" Panen hawun kolmenkannon! Silmän otin Nokolta Silmän silmittömältä; "Mitäs sinä sian panet?" Panen hawun kolmenkannon! Korwan otin Nokolta Korwan korwattomalta; "Mitäs sinä sian panet?" Panen hawun kolmenkannon! (Pääkallon honkaan pannessa.) Nyt on luihen luske, Luihen luske, päihän paukeh, Kowa hammaisten kolina.