Kohtaus kuntakokouksessa

KOHTAUS KUNTAKOKOUKSESSA

Kirj.

VIHTORI LÄHDE

Näytelmäkirjasto N:o 3.

Helsingissä, Yrjö Weilin, 1904.

HENKILÖT;

1. Kuntakokouksen ESIMIES. 2. " KIRJURI. 3. Kansakoulunopettaja HALME. 4. Pastori YRJÖLÄ. 5. Patruuna STOCKMAN. 6. OLUTKUSKI. 7. Torppari HEIKKILÄ. 8. Kauppias TOIMELA. 9. ANTTILAN ISÄNTÄ ja EMÄNTÄ. ID. ESKOLAN EMÄNTÄ. 11. TIENSUUN MIKKO. 12. MUUAN VAIMO. 13. Muita naisia ja miehiä.

(Kunnantupa, johon joukko pitäjän miehiä ja naisia vähitellen kerääntyy. Saapuu kuntakokouksen esimies, joka on lihava ja pöhistynyt, ynnä suippopartainen kirjurikin kuntakokouksen pöytäkirja kainalossaan. He, vähän päätään nyökäyttäen pitäjäläisille, astuvat tuvan perälle, riisuvat päällystakkinsa, asettaen ne peräseinällä oleviin nauloihin, ja istuvat sitten pöydän ääreen kokousta aloittaakseen. Pöydällä on kirjoitusmustetta ja paperia kirjurille sekä vesipullo ja pari juomalasia. — Esimies palmu kirjurin kanssa ja kuntalaiset puhelevat keskenään, rykivät ja asettautuvat tuvan pitkille penkeille istumaan — naiset, joilla on virsikirjoja ja nenäliinoihin käärittyjä pääsilkkejä kädessä, toiselle puolelle tupaa. Edelleen saapuu kuntalaisia, jotka ensin seisahtuvat oven suuhun, kopistelevat siinä saappaitansa ja etsivät sitten istumasijansa penkeiltä. Rykimistä ja suhinaa. — Kuntakokous alkaa.)

ESIMIES. Niinkuin kunnan jäsenet kirkossa julaistusta kuulutuksesta jo tietävätkin —

ANTTILAN ISÄNTÄ (harmaapartainen vanhus, tuollainen entisajan tervaskanto — istuu etumaisella penkillä). Kyllä se jo tiedetään (sanoa tokaisee keskeyttäen esimiehen puheen).

ESKOLAN EMÄNTÄ (supisten vieressään istuvalle Anttilan emännälle). Tietäähän tuon jo jokainen.

ANTTILAN ISÄNTÄ. Mutta siitä ei tule mitään, sanon minä (rykäisee ja sylkäisee).

ESIMIES (aloittaen uudestaan). Niinkuin kuntalaiset jo tie —

(Samassa joku miehistä, vedettyään pää kumarassa muutaman paksun savun, pudottaa piippunsa kolisten lattialle).

ESIMIES (viitaten kädellään tuvan seinällä olevaan tauluun, johon on suurilla kirjaimilla kirjoitettu: "Täällä ei saa polttaa tupakkaa"). Ei täällä saa polttaa tupakkaa!

ÄÄNI kuntalaisten joukosta. Hoo, vai ei saa polttaa.

(Jotkut alkavat kopistella piippujaan tuvan lattiaan ja saappaittensa kärkiin).

ANTTILAN EMÄNTÄ (ärähtäen kimakasti). Merkillisiä nuo miehet, kun eivät koskaan voi olla polttamatta! Jos mennään kirkkoon tai karjaan, niin aina vaan se piippunysä pitää olla hampaissa. Eipäs se meijänkään isä unhota piippuansa tuskin nukkuessakaan.

Kauppias TOIMELA (hyvin itserakkaan näköinen mies, joka istuu lähellä Anttilan isäntää etupenkillä ja hypistelee paksuja kellonvitjojaan, nauraen ja leikillisesti). Hah-hah-ha-ha! Oikeinko se Anttilan emäntä pitää meille tupakkisaarnan? Hah-ha-ha!

(Muitakin kuntalaisia remahtaa nauruun.)

ANTTILAN EMÄNTÄ (nyrpeissään). No mitä nauramista nyt siinä on?

ESIMIES (taas aloittaen). Niinkuin jo kirkkokuulutuksesta tiedetään, tulisi tässä kokouksessa järvisalolaisten esityksen johdosta nyt keskusteltavaksi siitä, annetaanko kunnan varoista kaksisataa markkaa lainakirjaston perustamiseksi Järvisalon kylään. — (Supinaa kuntalaisten keskuudessa.) — Muutamat Järvisalon miehet näkyvät sitä kovasti tahtovan, vaikka, niinkuin kaikki hyvin tiedätte, pitäjällä tätä nykyä on paljon menoja ja maksettavia: pappilan asuntorakennuksen korjaus sisältä ja päältä, pappilan kivinavetan teko ja pappilan saunan siirtäminen toiseen paikkaan, niinkuin kirkkoherramme haluaa: uuden ja avaramman kunnantalon rakentaminen, jossa sitten sopisi myös kihlakunnankeräjiä istua, sekä tekeillä oleva Niitynperän kylään vievä maantie, jonka niitynperäläiset monivuotisen keräjöimisensä perästä, huolimatta patruuna Stockmanin, kirkkoväärtin, Anttilan isännän ja muiden pitäjän valtuuttamien pontevasta vastustamisesta, ovat vihdoin saaneet väkipakolla rakennettavaksi.

ANTTILAN ISÄNTÄ (ravistellen päätään). Ne riivatut niitynperäläiset! (rykäisee).

ESIMIES (jatkaen). No niin. Miten sanottu, tahtovat nyt järvisalolaiset kuitenkin kaksisataa markkaa kunnan varoja lainakirjastoansa varten. Mitä tästä arvellaan? — Pyydän, että kuntalaiset ilmoittavat ajatuksensa asiasta.

ANTTILAN ISÄNTÄ (sylkeä mossauttaa lattialle ja murahtaa äkäisesti). Ne nykyajan villitykset! Ei osata muuta kuin tuhlata ja herrastella.

(Liikettä syntyy kuntalaisten keskuudessa. "Ei, ei!" — "Ei myönnetä" — huudetaan miesten joukosta. Samaa supisevat naiset keskenänsä äänekkäästi.)

ESIMIES. Pyydän ensin hiljaisuutta (hän napauttaa vasarallaan pari kertaa pöytään — supina vähenee) — ja sitten pyydän säännöllistä keskustelua asiasta.

Kansakoulunopettaja HALME (joka istuu tuvan sivupuolella penkin päässä, nousee ylös). Pyytäisin puheenvuoroa.

ESIMIES (nyökäyttäen myöntävästi päätään). Opettaja Halme!

Op. HALME. Niinkuin kaikki hyvin tiedämme, on Järvisalon asukasten suhteellisesti yhtä paljon kuin keskipitäjäläistenkin jo monta vuotta täytynyt ottaa osaa kirkonkylän kansakoulun ja vieläpä kirkonkylän lainakirjastonkin kannattamiseen. Mutta heillä ei kuitenkaan ole ollut sanottavaa hyötyä kirkonkylän kansakoulusta, eikä juuri kirjastostakaan, kun asuvat niin kaukana keskipitäjältä ja lisäksi suuren järven takana. Senpä tähden keskipitäjä ja etupäässä kirkonkylä onkin saanut näistä laitoksista melkein kaiken edun nauttia. Niinmuodoin olisi mielestäni kohtuullista ja oikein, että tähän järvisalolaisten pyyntöön nyt yksimielisesti suostuttaisiin.

Kaupp. TOIMELA (sanoa tokaisee kuivasti). Ei meillä ole täällä rahoja jonkun yksityisen kulmakunnan kirjoihin. Ja onhan kirkonkylän lainakirjasto järvisalolaisillekin avoinna — käyköön sieltä, ken lukutautia sairastaa, itselleen lääkettä hakemassa!

ÄÄNI joukosta. Ei lukutauti tapa. Hih-hi-hi!

Op. HALME (jatkaen). Onhan meillä esimerkiksi viinaverorahoja. Mihin näitä, niin turmiollisen liikkeen tuottamia kuin ovatkin, sopisikaan paremmin käyttää kuin juuri valistuksen hyväksi ja siis kirjojenkin ostoon. Tätä en sano millään tavalla puolustaakseni väkijuomaliikettä keinoksi, jolla muka sopii koota varoja valistusasian hyväksi. Mutta kun se onnettomuus meillä vielä on olemassa, että väkijuomaliikkeen kautta kansamme sekä ruumiillisia että henkisiä voimia suunnattomasti riudutetaan ja sen aineellisia varoja miljoonittain joka vuosi kulutetaan —

(Kunnantuvassa syntyy liikettä ja kuuluu etupäässä nureksivaa, mutta vähän hyväksyvääkin mutinaa. Esimiehen kasvoissa näkyy kärsimättömyyden ilme.)

Op. HALME (jatkaen). Ja kun tuosta turmiollisesta liikkeestä (kovemmalla äänellä) voittorahoina jokusia ropoja tipahtelee kunnan kassaankin —

(Vihaisia silmäyksiä iskevät jotkut miehistä opettajaan; muutamat naiset nousevat häntä katsoa tirkistämään — joukosta kuuluu "mitä", "häh", mutta kuuluupa myöskin "hyvä"-huutoja.)

Op. HALME (jatkaen). Niin onhan kohtuullista, että nuo rovot mitä parhaimmalla tavalla käytetään kansan yhteiseksi hyväksi. Ja mitenkä yhteistä hyvää voitaisiinkaan paremmin valvoa, ellei juuri kansan valistamisen ja kasvattamisen kautta? — Elköön toki luultako, että näinkään tekemällä tulisi se tuho ja turmio, minkä väkijuomat kansalle tuottavat, korvatuksi! Väkijuomien suhteen voimme olla vasta silloin levollisella mielellä, kuin ei näitä juomia ole nautintoaineiksi enää ensinkään saatavissa.

ESIMIES (keskeyttäen opettajan puheen). Pitäisi pysyä asiassa!

Kaupp. TOIMELA. Asiassa on pysyttävä!

ANTTILAN ISÄNTÄ. Niin oikein, asiassa vaan!

Op. HALME (edelleen jatkaen). Sanottakoon suoraan, että siitä saakka kuin Stockmanin oluttehdas on ollut Järvisalon kylässä, on sillä kulmalla väestökin aineellisesti köyhtymistään köyhtynyt ja siveellisesti askel askeleelta rappeutunut —

(Esimiehen olkapäät nytkähtelevät tyytymättömyyttä ilmaisevasti ja hänen suunsa on alkamaisillaan vihaisesti pulma: väkijoukossa kuuluu mutinaa ja Anttilan isäntä sylkäisee.)

Op. HALME (jatkaen). Ajatelkaahan, hyvät kuntalaiset, vain niitä lukuisia ryöstöhuutokauppoja, joita nimismies on viime aikoina Järvisalon kulmalla pitänyt, ja niitä tappeluja, puukotuksia ja muita rikoksia, joista niin monta Järvisalon miestä on viime vuosina keräjissä syytetty ja sakoitettu, jopa vankeuteenkin tuomittu!

(Osa kuntalaisia painaa päänsä alas, esimies tekee kädellään hermostuneen liikkeen ja jotkut naiset tyrskähtävät itkemään.)

Torppari HEIKKILÄ (hyvännäköinen, nuori mies, nousten ylös tuvan ovipuolelta). Kyllä se on kaikki totta, mitä opettaja sanoo.

Op. HALME (joka useista keskeytyksistä huolimatta on pysynyt levollisena ja ollut seisaalla, jatkaa vielä liikutettuna). Nyt kuulen sydämen ilolla järvisalolaisten halun pyrkiä parempaan päin. Kuulen heidän haluavan ruveta nauttimaan siitä kasvattavasta ja jalostavasta huvituksesta, jota hyvän kirjallisuuden lukeminen tuottaa. Me emme saa millään ehdolla sammuttaa tuota valon kipinää, vaan päinvastoin koettaa sitä liehtoa leimuavaksi, koko Järvisalon kulmakuntaa lämmittäväksi ja valaisevaksi tuleksi. Toivon sen tähden, että nyt suostuttaisiin antamaan pyydetyt kaksisataa markkaa lainakirjaston perustamiseksi Järvisaloon. (Opettaja istuu.)

(Seuraa hetken äänettömyys.)

ESIMIES. Katson velvollisuudekseni uudestaan huomauttaa, että pysyttäisiin asiassa, eikä keskustelussa mentäisi personallisuuksiin. niinkuin opettaja Halme tässä teki. — Ei meidän sovi täällä moittia patruuna Stockmanin oluttehdasta, eikä puukotuksetkaan kuulu nyt asiaan. Tulee pysyä esille otetussa lainakirjasto-asiassa ja sitä varten pyydetyssä kahdensadan markan rahasummassa! Siitä keskusteltakoon, elköönkä asiaan kuulumattomiin poikettako!

("Hyvä, hyvä!" huudetaan kuntalaisten joukosta.)

ESIMIES (jatkaen). Ja onhan siitä oluttehtaasta pitäjälle paljon hyötyäkin. Kuka muu meillä maksaa niin suuria rahasummia pitäjän kassaan kuin juuri herra patruuna Stockman! — Mistä ne rahat nytkään otettaisiin niihin pitäjämme suuriin menoihin, joista jo edellä mainitsin, jollei etupäässä patruuna Stockman ja muut isommat liikemiehemme, sellaiset kuin kauppias Toimela esimerkiksi (useat vilkaisevat Toimelaan ja Toimela heittää toisen jalkansa toisen polvelle, heiluttaen sitä siinä, ja ojentaa selkäänsä) olisi meitä suurilla kunnanveroillaan auttamassa? — Ja onhan se olut sitä paitsi virkistävää, ravitsevaa ja terveellistäkin, kun sitä vaan kohtuullisesti ja taidolla nautitaan (esimies kiertelee lyhyitä viiksiänsä sormenpäillään ja aivastaa — juo sitten happamen näköisenä pöydällä olevasta vesipullosta puoli lasia vettä).

Op. HALME (nousten). Pyytäisin vielä puheenvuoroa!

ESIMIES (kuivasti). Opettaja Halme!

Op. HALME. Minulla ei ole ollut tarkoituksena käydä personallisuuksiin, kuten suvaittiin muistuttaa. Tarkoitukseni oli vain mainita se mieltä masentava tosiasia, että olot ovat Järvisalon kulmalla silminnähtävästi rappeutuneet siitä asti, kuin oluttehdas sinne perustettiin. Enkä minä voi pitää sitä oikeana, että tätä surkuteltavaa tosiasiaa peitellään. Onhan tiettyä, ettei parannusta tule, jollei ensin vikaa huomata. — Toivon, että tästedes Järvisalolla etsittäisiin todellista iloa hauskoista ja opettavaisista kirjoista sen sijaan, että siellä tähän asti on petollista iloa haettu olutlasista ja muusta sentapaisesta. Nuoriso varsinkin innostukoon ahkeraksi kirjallisuuden viljelijäksi! Esitän sen tähden toistamiseen, että Järvisaloon perustettavaa lainakirjastoa varten annettaisiin pyydetty raha-apu.

ESIMIES. Mitä muut tästä arvelevat?

(Kuntalaiset rykivät ja supisevat.)

Op. HALME (nousten vielä jatkamaan). Myönnän kyllä, niinkuin täällä on huomautettu, että pitäjällä on tätä nykyä paljon maksettavia; mutta kansan valistusasia on niin kallis, ettei sitä saa milloinkaan laiminlyödä. Eivät sitä paitsi nuo pari sataa markkaa koko kunnan menoissa enää suuriakaan tunnu. — Ja miksi meillä nyt sitten on niin paljon yhteisiä maksettavia? Siihen ovat pitäjämme mahtimiehet syypäät. En minä ainakaan käsitä, minkä tähden pappilaa esimerkiksi piti nyt ruveta melkein ihka uudesta rakentamaan? Onhan pappilan puunavettakin vielä siksi hyvässä kunnossa, ettei uuden kivinavetan teolla olisi niin kiirettä ollut. Ei myöskään pappilan asuntorakennuksen sisältä ja päältä kyllin muodikkaaksi laittamisen olisi tarvinnut ainakaan yhdellä ja samalla kertaa tapahtua. —

(Esimies tyytymättömyyden ilme kasvoilla sivelee viiksiänsä; kirjuri nostaa päätään paperista, ojentaa selkäänsä ja jalkojansa sekä haukoittelee väsyneesti; kuntalaisten keskuudesta kuuluu hyväksymisen mutinaa.)

ANTTILAN ISÄNTÄ. Kyllä se opettaja nyt tässä asiassa oikein puhuu.

Op. HALME (pisteliäästi jatkaen). Eipäs ole välitetty pastori Yrjölän asuntorakennuksen korjaamisesta, vaikka se kieltämättä on paljon ränstyneempi kuin pappilan "pytinki". Olisiko ollut se syynä, että pastori on innokas raittiusmies ja takamaan mökkiläisten tosi parasta hartaasti valvova? Tätä tahtoisin vain kysyä. Eikä ole myöskään minun pyyntööni suostuttu, vaikka jo useampia kertoja olen esittänyt, että kansakoulun huoneita edes sen verran korjattaisiin, että kunnollisesti lämpymänsä pitäisivät —

ESIMIES (keskeyttäen opettajan puheen suuttuneena). Minä olen jo sanonut, että pysyttäisiin asiassa; mutta opettaja Halme ei näytä siitä välittävän. — — Mitä te, muut läsnäolijat, arvelette tuosta kahdensadan markan myöntämisestä? — En minä puolestani luule niistä kaikenmoisista jaarituskirjoistakaan suurta hyötyä olevan. Mitä "Tintta-jaakkoja" ja muita "Ihmeitten maailmoja" niillä kuuluu olevan täällä kirkonkylän kirjastossakin. Mutta (lauhtuneemmalla äänellä) jos oikein kristillisiä kirjoja — semmoisia kuin "Sielun aarreaitta", "Huutavan Ääni Korvessa" ja "Ainoa tie autuuteen" — ostettaisiin, niin kai niille sitten saisi vähän antaa apua. Mutta mitä nyt te muutkin tuumaatte?

Patruuna Stockmanin OLUTKUSKI (punaisenpöhistynyt mies — nahkaesiliina vyöllä ja kintaat pistettyinä vyön alle toiselle kyljelle — nousee rehvakkaasti ylös, nakkaa paksun lammasnahkalakkinsa penkille ja alkaa puheenvuoroa pyytämättä römeästi kähisevällä äänellä harvaan puhua). Kyl mää sentääm meinaisin nii, ettei semmottia jaarituskirjoja ostettas, ko esimiäs puhui. Eikä siitä patruunam puarista mittää vahinkoo ole. Siälä käy niim paljo ihmisiä, et kakskaam puukhollaria ei kerkee kaikille mittaamaa. Kom mää sunnuntainaki olin siältä ryssällehtiä hakemasa —

ESKOLAN EMÄNTÄ (keskeyttäen kysyä tokaisee). Mitä, myydäänkö siellä sunnuntainakin?

ANTTILAN EMÄNTÄ (Tuupaten Eskolan emäntää kylkeen). Kai olutkuski sen tietää.

OLUTKUSKI (jatkaa vähän hölmistyneenä ja kierrellen). Nii, to-tota-noi, kom mää yhtenäkim päevänä olim patruunam puarista ryssällehtiä ottamasa, niin; oli se puari niin täynä väkiä, et mum piti toista tuntia orottaa, ennenko sai. Ei siälä suatta ihmiset niin kävis, mut ko se on nii hyvä puari. Ja ko patruuna or rikas miäs, ei hän kohta joka sikurim puikosta rahhaa tahro, vaan orottaa siks, ko kööhille ihmisille tullee petrempää rahan tianausta. Mistäs nee monekkaan akat kahveenaolan nykkään sais, jolsei Tokmannim puaria olis? Ei kirkonkylästä sunkaa heille räkninkim pääle annettas. Ja mistäs nee akat ja mistäs se tyämiäskään aina pennin ottaa? — Ja sit, tota-noi — mitäs se sitä se opettaja sitä oluppruukiakim moitti? Ko tyämies mennee aamulla varhain tyähönsä, niim pullo oltta vahvistaa häntä, kon nei siilon niin aikasir ruakakaav viälä maita.

(Kuuluu naurua kuntalaisten joukosta.)

Op. HALME (esimiehelle). Pyytäisin vielä lausua muutaman sanan.

ESIMIES. Opettaja Halmeella on puheenvuoro. — Toivon muuten, että sanottaisiin sanottavat lyhyesti, sillä aika näyttää kuluvan pitkälle, ennenkuin keskustelussa on edes kunnon alkuun päästy (katsoo kelloansa).

Op. HALME. Koska on kehoitettu sanomaan lyhyesti sanottavat, tahdon silti kiiruhtaa lausuessani syvän paheksumiseni siitä, että täällä julkisessa kokouksessa vielä nykyaikana puhutaan oluen "virkistävästä ja ravitsevasta vaikutuksesta", vaikkei tämä enempää, kuin oluen tuottamaan turmioonkaan viittaaminen, tietääkseni kuulu keskusteltavana olevaan lainakirjasto-asiaan. Kun, paitsi äskeistä puhujaa, kokouksen esimieskin on täällä nähnyt hyväksi poiketa tekstistä, oluen "terveellistä vaikutusta" meille vakuuttaakseen, täytyy minulla, joka olen asiasta toista mieltä, olla myös oikeus panna vastalauseeni tuollaista "vakuuttamista" vastaan (opettaja hymyilee vähän pisteliäästi). —

ESIMIES (harmistuneena keskeyttäen opettajan). Ei puhuta siitä enää!

ÄÄNI joukosta. Antaa opettajan puhua.

Op. HALME (jatkaen). En minä nyt tahdokaan kuluttaa kokouksen aikaa omilla selityksilläni senkään tähden, ettei, kuten ampiaiset, lennettäisi silmilleni kysymyksillä: "onko Teillä siitä kokemusta" tai "mistä sen tiedätte?" Tämäntapaisilla kysymyksillä on, nähkääs, minua monastikin ahdistettu. Pyydän sen sijaan eräästä kirjasesta, joita minulla on vielä jokusia taskussani syystä (ottaa yhden kirjasen esille), että olen niitä tänään jaellut pitäjän miehille, lukea asian valaisemiseksi muutamia rivejä. Tämän kirjasen (selailee sitä) nimi on: "Oluen vaikutuksesta ihmisruumiiseen ja sen yhteiskunnallisesta merkityksestä; kirj. Konr. Relander, Oulun piirilääkäri". Tässä kirjasessa m.m. sanotaan (lukee): "Oluen juoja itse ei huomaa myrkyn vaikutusta pitkiin aikoihin, useimmiten ei vuosikausiin. Ja tavallisesti hän ei vielä lisäksi tahdo uskoakaan oluen syyksi, kun terveys rupeaa horjahtamaan. Mutta uskokoon nyt tahi ei, aikasemmin tahi myöhemmin uupuvat ruumiin voimat puolustustaistelussaan ja ruumiin kudokset ikäänkuin hukkuvat yhä paisuvaan oluttulvaan. Vaikutus ilmenee terveyden häirinnässä, usein niinkin ankarassa muodossa, ettei ole enää paranemisen toivoakaan, vaikka hätääntynyt raskisikin luopua lempijuomastaan. Professori Strümpel, jolla on suuret tieteelliset ansiot, on kokemuksesta tullut huomaamaan, että oluen juojissa, jotka kauvan aikaa ovat näyttäytyneet päältäpäin ihan terveiltä, usein äkkiä ilmaantuu kuolemalla päättyvä äkillinen munuaistulehdus."

(Useat läsnäolijoista orat totisina ja tarkkaavaisina kääntyneet opettajaan, jopa esimies ja kirjurikin.)

ANTILAN ISÄNTÄ (ravistellen päätään ja kierrellen piippua sormillaan). Hm-hm — vai semmoista se olut onkin. Soo-o!…

ESKOLAN EMÄNTÄ. Siinä sen nyt kuulitte, miehet. — Mitäs vielä sanotte?

(Samassa astuu patruuna Stockman kunnantupaan. Hän on puettu vahvoihin turkkeihin, joiden ympäri on kierretty leveä vyö. Osa kuntalaisista nousee tervehdykseksi seisomaan ja muutamat naisista "niiaavat", kuiskaten samalla toisilleen: "Patruuna Tokman! — Olisipa tullut vähän aikaisemmin, että olisi kuullut, mitä oluesta luettiin! Luuletko, että hän olisi sitä kirjaa hyväksynyt?" — Patruuna astuu, ylpeänä nyökäytellen päätään kuntalaisille, pöydän luo ja ojentaa esimiehelle kätensä tervehdykseksi. Olutkuski tulee hänen taakseen ja alkaa irroittaa vyötä turkin ympäriltä. Naiset edelleen supisevat keskenään ja miehet tuontuostakin rykäisevät. — Sitten heittää patruuna olutkuskin avustaessa turkkinsa likellä pöytää olevan tuolin selkänojalle ja istuu itse tuolille longalleen sekä alkaa etsiä sikarikoteloa taskuistaan. Olutkuski palaa entiselle paikalleen.)

ESIMIES (kääntyen kohteliaasti patruunan puoleen). Meillä on nyt täällä ollut keskustelua siitä, myönnetäänkö Järvisalon kylälle kunnan rahoja kaksisataa markkaa sinne puuhattavaa lainakirjastoa varten.

(Patruuna, virittäessään sikaria, nyökäyttää esimiehelle vastaukseksi päätään.)

ESIMIES (kääntyen kuntalaisten puoleen). Ehkä taas jatketaan keskustelua.

Torpp. HEIKKILÄ (nousee). Minä sydämestäni kannatan kaikkea sitä, mitä opettaja Halme on täällä kauniisti ja sattuvasti esittänyt. Olen siis sitä mieltä, että Järvisalon kylälle pitäisi myöntää kaksisataa markkaa tai, jollei niin paljoa anneta, kumminkin sata markkaa lainakirjaston hyväksi. Kyllä Järvisalolla on lainakirjasto hyvin tarpeeseen.

(Heikkilän puhuessa tulee kokoukseen pastori Yrjölä. Hän tervehtii kaikkia yhteisesti ystävällisellä päännyökkäyksellä, johon kuntalaiset vastaavat niinikään nyökkäämällä — muutamat naisista "niiaavat". Pastori menee istumaan opettaja Halmeen, jota hän tervehtii kädestä, viereen.)

ANTTILAN EMÄNTÄ (Heikkilän vielä lausuessa viimeisiä sanojaan, alkaa kimakasti). Kyllä näkee jo tuosta Heikkilästäkin (viittaa kädellään Heikkilään), mitä jaarituksia siellä kansanopistossa opetetaan. Hän on. nähkääs, niinkuin tämä naapurini, Eskolan emäntä (taputtaa Eskolan emäntää olkapäälle) tässä on minulle kertonut, ollut siellä kansanopistossa.

ESKOLAN EMÄNTÄ. Minä olen samaa mieltä kuin Anttilan emäntäkin. Heikkilä sai vuosi sitten torpan haltuunsa. Millä hän luulee siinä toimeen tulevansa ja ulostekonsa maksavansa, jos niitä kaikenlaisia juttukirjoja rupee lukemaan ja niillä aikaansa kuluttamaan?

ANTTILAN ISÄNTÄ. Kyllähän nuo muijat tässä oikein selittävät. Herroiksihan ne pyrkivät jo torpparit ja mökkiläisetkin. Mutta sen minä tahtoisin tietää, kuka täällä sitten soita kuivaa ja pellot kyntää, kun talonpojatkin herroiksi rupeevat. — Otsasi hiessä pitää sinun syömän leipäsi, opettaa raamattu. Mutta raamattua ei enää tahdottaisi edes nähdäkään; virsikirjaa ja katkismusta ei enää lueta. Kaikenlaisia juttukirjoja vaan vaadittaisiin kunnan varoillakin pitäjän joka kulmakunta täyteen ahtaamaan. — Aika on jumalaton (ukko ravistaa päätään).

Kaupp. TOIMELA. Niin — niin! Eivät tuota juttukirjat anna kakkua eivätkä puuroksia. Sen emännät hyvin tietävät. Kuokkaa ja lapiota tarvitaan.

Patruuna STOCKMAN (heittäen toisen jalkansa toisen polvelle ja nyökäyttäen vähän päätään esimiehelle). Esmies!

ESIMIES (kohteliaasti). Herra patruuna Stockman!

Patruuna STOCKMAN. En mä senttä taktos, et kunnan varoi noin perät turhaspitte tuhlata. Jos te ny (kääntyen pitäjäläisten puoleen ja levittäen tapansa mukaan käsiään) myönätte viinaverorahat kaikisorttiste kirjai ostoo, ni ette sillo olleska fundeera, et teilt sit täytty taksotta uusii veroi niihi tarppesi, joho meil tähä ast on ollu viinaverorahat käyttä. Kyl niit ain o joukos, jok ehtimisse keksii uusii tarppei — vaadita uus kansaskoulu ja uus bibliuteek joka kulmal pitäjäs. Aatelka ny, et ne kiskoo kuntalaisilt viimine penni!

ÄÄNIÄ väkijoukosta (meluten). Se on oikein, mitä patruuna Tokman sanoo. Herra patruuna pitää aina pitäjän puolta.

(Patruuna hymyilee tyytyväisesti ja puhaltelee sikaristaan savuja ylös päänsä päälle kiemurtelemaan. Yksi ja toinen miehistä katsoo nureksivasti seinällä olevaan tauluun, jossa tupakanpoltto kielletään, ja vilkaisee samalla patruunaan; mutta ei kukaan tohdi puhua mitään.)

ANTTILAN ISÄNTÄ. Lukekoot (rykäisee) katkismuksensa, että osaisivat sen paremmin kuin viime vuonna! Kun eivät (rykäisee ja sylkäisee lattiaan) kaikki kunnolla osanneet edes "Isämeidän" rukoustakaan, niin mitä sillä lainakirjastolla tehtäisiin? (Ukko rykäisee ja sylkäisee taas.) — Elkööt yökausia ja pyhäpäiviä juopotelko ja pelatko korttia (ravistaa vihaisesti päätään ja ääni tärisee), vaan pysykööt kotona ja lukekoot katkismuksensa, sanon minä!

(Ukko rykäisee vielä ja touhussaan koputtaa kovalla paukkeella piippuansa penkin syrjään.)

JOUKKO NAISIA (heiluttavat hyväksyväisesti päätään ja huutavat kimakasti). Niin kyllä, niin kyllä.

Pastori YRJÖLÄ (nousten seisomaan). Saisinko minäkin sanoa pari sanaa?

ESIMIES (nyökäyttäen päätään). Pastori Yrjölällä on puheenvuoro.

Pastori YKJÖLÄ. Täytyy todellakin ihmetellä sitä kiivautta, jolla täällä näytään hyvää asiaa vastustettavan. Olen muuten pahoillani, etten virkatoimieni tähden päässyt tätä keskustelua alusta asti seuraamaan. Mutta tiedänhän kuitenkin, mistä on kysymys. (Pastori katsoo kotvan aikaa totisesti kuntalaisiin, saadakseen syntymään hiljaisuutta — ja vähitellen läsnäolijain silmät kääntyvätkin tarkkaavaisina häneen päin.) — Kun Järvisaloon, joka on suuri ja huomattava pitäjän kulma (pastori puhuu levollisesti), ei vielä kenties useampaan vuoteen saada kansakoulua, joka kyllä olisi sangen tarpeellinen, niin olisi mielestäni tunnotonta, jos nyt tuo parin sadan markan raha-apu, jota järvisalolaiset pyytävät pitäjän suuren kulmakunnan valistamiseksi tavalla, joka ainoastaan heille tällä kertaa voi olla mahdollinen ja jota tapaa ei sitä paitsi pidä milloinkaan kansanvalistamiskysymyksessä katsoa vähäarvoiseksi, niin olisi, sanoin, tunnotonta, jos tuo raha-avun pyyntö nyt hylättäisiin. — Järvisalolaisten ansioksi on tunnustettava se heräävä valistuksen halu, joka tässä heidän kirjastohommassaan näkyy. Meidän tulee tätä kaunista pyrkimystä kohdella hellällä osanottavaisuudella ja sitä kannattaa. Minä uskon, että järvisalolaiset käyttävät kirjastoa tosi hyödykseen ja siunauksekseen. Toivon vaan, että kokous myöntää pyydetyt rahat.

Patruuna STOCKMAN (äkäisesti). Olen pahal mielel, et herr pastorka ei ny olleska fundeera, kui pal tarppelisempi rahaläppii pitäjäl nykyäs o, kui tommost kaikisorttiste kirjai osto. — Eik töömies (levittäen taas käsiään, vähän lauhtuneemmalla äänellä) käsitäkkä niist oleva just mittä hyötty. Jos meil o (kääntyy neuvovasti pitäjäläisten puoleen) nii rikas yhtein kassa, ni lahjotetta sit ne kakssata markka viljan ja vaatten köyhemil! — Mä luule, et se taitta ol mone mielest pal parei.

(Patruuna katsoo sekä kysyvästi että käskevästikin kuntalaisiin.)

OLUTKUSKI (huutaa römisevällä äänellään istualta). Nii-i, kyl se parrei o, mitä herra patruuna sanoo.

ANTTILAN ISÄNTÄ (vakuuttaa). On kyllä se parempi. Patruuna on oikeassa.

ÄÄNIÄ joukosta. Patruuna on aina oikeassa.

TOISIA ÄÄNIÄ. Eipäs olekaan.

ESIMIES (kun kuntalaisten kesken on väittelyä vähän aikaa kestänyt, napauttaa sormiensa rustoilla pari kertaa pöytään ja käskee). Hiljaa — hiljaa! Keskustellaan säännöllisesti!

Op. HALME (pyydettyään puheenvuoron). Tänäpänä on sunnuntai — ja useimmat meistä olemme tähän kokoukseen tulleet kirkosta. Siellähän meille saarnattiin viidennen käskyn johdosta, joka kieltää tappamasta. Ei nyt pitäisi tappaa järvisalolaistenkaan hyvää harrastusta, vaan päinvastoin auttaa ja tukea sitä.

Kaupp. TOIMELA. Kun me juuri tulemme kirkosta, niin ei mielestäni täällä enää uutta saarnaa tarvittaisi. — Ja jolleivät järvisalolaiset kirkossa ja kinkerillä sekä katkismuksesta opi hyviä tapoja, niin voihan opettaja sitten mennä heille saarnaamaan.

(Kuuluu naurun hohotusta kuntalaisten keskestä.)

ÄÄNI joukosta. Kylläpä se kauppias toimittaa, mutta ilmankos onkin nimensä Toimela.

ESIMIES (napauttaen ensin nyrkillään ja sitten vasarallaan pöytään). Sst — sst — pitää olla hiljaa!

Pastori YRJÖLÄ (saatuaan puheenvuoron). Tämä kokous selvään osoittaa, ettei meidän pitäjässä vielä valistusasiaa ymmärretä. Se tuntuu kovin ikävältä ja masentavalta. — Enempää en tahdo puhua, sillä asia ei näytä puheesta paranevan.

ANTTILAN ISÄNTÄ. Oppi vieroittaa kyntäjän työstään. Minä semmoista oppia vastustan. Oppi tekee ihmisen ylpeäksi ja laiskaksi. Sen tähden minä sitä vastustan. Maallista tietoa saaneet, niinkuin olen kuullut ja nähnyt, ovat renttuja (ukko taas sylkäisee lattialle).

Pastori YRJÖLÄ (istualta, viitaten kädellään Anttilaan, vastaa leikillisen pisteliäästi). Tämä isäntä, jolla opista ja sivistyksestä on noin kauheat käsitykset, on kuitenkin niinkuin kaikk tiedämme, pannut oman poikansa kirkonkylän kansakouluun. Renttuako Te siis (kääntyen lähemmin Anttilan puoleen) tahdotte pojastanne kasvattaa? — Ja mitähän Te hyvä isäntä! sitten arvelette esimerkiksi meidän kansakoulunopettajastamme? Oletteko antanut oman poikanne rentulle opetettavaksi ja kasvatettavaksi? Tiedättehän nimittäin, että opettaja on moniaita vuosia käynyt koulua maallistakin tietoa saadakseen — ja sen tähden hän nyt voi opettaa Teidänkin poikaanne, Anttila hyvä.

(Anttilan isäntä murahtaa häpeissään ja pudottaa suuren karipalttipiippunsa kolisten lattialle. Kuntalaisten keskestä kuidun naurun sihinää.)

ANTTILAN EMÄNTÄ (joka istuu lähellä miestään, tyrkkää häntä selkään ja närähtää). Mitäs sinunkaan siinä tarvitsisi aina niin inttää vastaan! Antaisit toisten vastustaa! — Kuules nyt, kuinka ne nauraa killittävät!

ANTTILAN ISÄNTÄ (kääntyy äkäisesti vaimoonsa päin ja ärähtää). Elä sinä siinä löpise!

(Tulee nolo hiljaisuus kunnantupaan. Esimies painautuu pöydälle rähmälleen; kirjuri ojentaa selkäänsä ja jalkojaan; patruuna haukoittelee.)

ESIMIES (hetken kuluttua kyllästyneesti). Pyydän, että saatettaisiin tämä keskustelu loppuun. — Joko ollaan valmiita tästä asiasta äänestämään?

(Samassa livahtaa tuvan ovipuolessa penkki alusiltaan ja joukko miehiä ynnä muutama nainen mennä ropsahtaa lattialle.)

NAISIA (huudahtaa). Herrajesta!

ESIMIES (koettaen lopettaa hälinän). Sst — sst! Koettakaa hiljaa saada penkki paikoilleen!

(Nyt astuu ovesta sisään ontuen ja voihkien muuan repaleinen ja kärsineen näköinen mies.)

ESIMIES (katsoen pitkään ja terävästi ukkoon, joka oven suussa kumartelee ja voihkii hengästyneesti, kysyy ankaruutta ja kärsimättömyyttä ilmaisevalla äänellä). Mitä Tiensuun Mikko asioitsee?

(Patruuna Stockman nostaa päätään, heittää tuiman silmäyksen Mikkoon ja rypistää tuuheita kulmakarvojansa — sitten hän heittäytyy taas tuolille longalleen. Kuntalaiset katsoa tirkistävät Mikkoa, toiset säälien, toiset nauraa virnistäen.)

TIENSUUN MIKKO (rykien, voihkien ja ahdistuneesti hengähtäen sekä eteenpäin kumartuneena ja pidellen selkäänsä). Pyytäisin herra esimiestä olemaan armollinen ja ottamaan täällä kokouksessa keskusteltavaksi, eikö kunta antaisi minulle vähän ruoan apua, sillä —

Patruuna STOCKMAN (katkaisten Mikon puheen tiuskaisee hänelle). Eks Te ymmärtä, et täs kokoukses ei taidet kettä autta? Se asja täytty enst kirkos kuulutta.

TIENSUUN MIKKO (säikähtyen). Voi — voi, herra patruuna ja muut! — Jos se avun antaminen niin pitkälle menee, niin enpä sitten enää taida apuanne tarvitakaan, sillä (tarttuen ensin rintaansa, sitten selkäänsä) tunnen elämäni lopun lähestyvän. (Mikko alkaa vapista.) — Voih! (huudahtaa hän ja tarttuu taas kiivaasti kaksin käsin selkäänsä).

Torpp. HEIKKILÄ (menee tukemaan Mikkoa ja, autettuaan hänet penkille istumaan, sanoo säälien). Kylläpä Te, Mikko parka, olette kovin heikko.

ESIMIES (säälivästi). Mutta kuinkas Te, Mikko, olettekaan noin heikoksi ja huonoksi tullut? — Muistanhan minä, että Te vielä joitakuita vuosia sitten olitte rivakka työmies patruuna Stockmanin tehtaassa.

(Patruuna nyppii levottomasti kellonviljojaan ja näyttää tuskaantuneelta. Muut kuntalaiset ovat, toiset istualtaan, toiset nousten seisomaan, kääntäneet katseensa tutisevaan Mikkoon.)

TIENSUUN MIKKO. Niin minä kyllä olinkin. Mutta minä tulin siellä oluttehtaassa kovin juomahimoiseksi. Rupesin haluamaan aina enemmän ja enemmän olutta. Eikä olutkaan minua enää yksin tyydyttänyt, vaan aloin kiihkeästi tahtoa myös viinaa ja muita väkevämpiä juomia. Join melkein kaiken palkkani, joinpa enemmänkin. — Mitä vaimoni sai kokoon sukkain kutomisella, pyykin pesulla ja muulla työllään, sillä hän osti ruokaa lapsille, itselleen ja — mi-minullekin. Mutta riistinpä minä usein vielä hänenkin pikku säästöjänsä väkijuomiini. — Voi vaimoparkaani! (huudahtaa Mikko kolkosti voihkavalla äänellä ja alkaa entistä enemmän vapista torppari Heikkilän häntä tukiessa). — Nyt on rakas vaimoni (Mikko heltyy itkemään) jo autuaitten maassa, lapsistani ovat myös toiset haudassa, toiset maailmalla — ja minä, viheliäinen, värisen tässä haudan partaalla neljänkymmenenviiden vuotisena, ijässä, jota sanotaan ihmisen parhaaksi miehuuden ajaksi.

(Naisia tyrskähtää säälistä äänekkääseen itkuun ja miehetkin pyyhkivät silmäkulmiansa. Patruunan kasvot synkistyvät, hän rypistää kulmakarvojaan ja yrittää nousta, mutta jää kuitenkin istumaan.)

ÄÄNIÄ joukosta (valittaen). Voi miesparkaa!

TIENSUUN MIKKO (entistä sortuneemmalla äänellä). Eräällä matkalla, ollessani patruuna Tokmannin olutkuormaa kaupunkiin viemässä, tappelin juovuspäissä matkakumppalieni kanssa ja toinen jalkani silloin pahoin loukkaantui — ja jäi siitä pitäen kankeaksi. Toisella kerralla taas, niinikään tappelussa juovuspäissä, sain selkääni niin pahan kolauksen, että sitä on siitä asti tavantakaa polttanut. Varsinkin täältä alhaalta (Mikko pitelee sitä kohtaa seljästänsä kädellään) on ruvennut ankarasti polttamaan. — Kyllä se polte on kaiketi sitä ankaraa munuaistulehdusta, josta puhutaan siinä pienessä kirjassa, jonka opettajalta sain tänään aamulla haudankaivajan luona. Lukekaa se kirja! (Mikko riuhtaisee itsensä seisaalle ja huutaa, minkä voi) Lukekaa joka mies ja nainen! — (Mikko ojentaa molemmat kätensä patruunaa kohden, pusertaen suonenvedon tapaisesti sormensa nyrkkiin, ja silmänsä suurenevat räpäyttämättä tuijottamaan patruunaan, kun hän yhä kiihkeämmin, käheämmin ja enemmän vapisten huutaa.) Olut ja kaikki väkijuomat ovat perkeleen ilolientä, ne ovat maailman kirous, ne hukuttavat ruumiin ja sielun. — Voih — polttaa! (Viimeistä sanoessaan Mikko nykertyy hervottomasti lattialle.)

(Toiset kuntalaiset ovat liikahtamatta tuijottaneet Mikkoon, toiset tehneet levottomia liikkeitä. Patruuna on tuskaisan hätääntyneenä arasti luonut katseensa tuohon ja tähän osaan tupaa sekä tehnyt hermostuneita liikkeitä.)

NAISIA (Mikon nykertyessä lattialle, huutaa hätääntyneesti). Voi-voi, se pyörtyy — pyörtyy.

(Heikkilä ja eräs toinen mies nostavat Mikon penkille.)

Patruuna STOCKMAN (mutisee levottomasti). Viekä miesparka pois!

(Katsoo sitten vielä arasti ympärilleen, sieppaa turkin hartioilleen ja vyön kainaloonsa sekä hiipii ulos tuvasta. Olutkuski huomaa patruunan unohtaneen lakkinsa, joka on pudonnut tuolin viereen lattialle, ottaa lakin ja hiipii patruunan perässä ulos.)

(Mikko nytkähtelee. Heikkilä pitää hänestä kiinni. Kunnantuvassa vallitsee vakava hiljaisuus.)

Pastori YRJÖLÄ (liikutettuna). Toimittakaa Te, Heikkilä, Mikko kiireesti pappilan pieneen tupaan, se kun on likinnä, ja hakekaa sinne heti lääkäri, vaikka hauta liekin kohta Mikko raukan, tuon elämän okapiikkien repimän miesparan leposija!

(Heikkilä ja pari muuta miestä vievät Mikon pois.)

Op. HALME (totisena, kovalla äänellä). Siinä näette taas yhden ja kovin onnettoman väkijuomien uhrin. — "Voi maailmaa pahennusten tähden; voi kuitenkin sitä ihmistä, jonka kautta pahennus tulee!"

(Kaikki ovat ääneti ja päät alas painuneina.)

ESIMIES (ääni vapisee). Pyytäisin, vaikka mielemme ovatkin kovin masennuksissa, että kuitenkin hetkinen vielä istuttaisiin asian käsittelyä varten, saadaksemme sen päätetyksi.

(Pyyntöä totellaan — päät nousevat ja kääntyvät esimieheen päin.)

ESIMIES. Sanokaa siis, mitä nyt vihdoinkin tehdään tuolle järvisalolaisten raha-avun pyynnölle!

ERÄS ISÄNTÄ (nousee ylös). Kyllä minä sentään tahtoisin, että järvisalolaisille myönnetään ne kaksisataa markkaa.

TOINEN ISÄNTÄ (istualta). Ja minä myös. — Jollei se patruuna Tokman olisi tullut tänne vastustamaan, niin ei olisi, luulen ma, näin pitkää kinastusta syntynytkään, vaan olisi vähemmällä yhdytty opettajan esitykseen.

ESIMIES. Mitä tehdään siis? Myönnetäänkö todellakin nuo kaksisataa markkaa? — Pyydän, että ne, jotka sitä vastustavat, nousisivat ylös.

(Neljä miestä nousee: kauppias Toimela ja Anttilan isäntä sekä pari muuta miestä.)

ANTTILAN EMÄNTÄ (nykii takin liepeestä miestään istumaan, mumisee). No, mitäs sinä siinä nyt taas! — Etkös näe, ettei juuri muitakaan nouse?

(Anttila vilkuttaa käskevästi silmää istuville, että nousisivat, muttei kukaan lisäksi nouse — muuan ovenpuolessa istuva mies tosin ensin puolittain nousee, mutta istuu taas koltta sanoen: "en sentään nousekaan".)

ESIMIES (odotettuaan kotvan aikaa lisää nousevia). Eikö ole useampia? — — On siis kumminkin päätetty, että järvisalolaisten pyyntöön suostutaan.

(Esimies napauttaa vasarallansa pöytään päätöksen vahvikkeeksi.)

ÄÄNI joukosta. Kyllä se on hyvä. Ja pian pitää sinne perustaa kansakoulukin.

TOINEN ÄÄNI. Niinpä kyllä. — Ja Tokmannin oluttehdas olisi hävitettävä, kun siihen vaan laki saataisiin.

USEAMMAT (yhtäaikaa). Kun vaan laki saataisiin!

Op. HALME. Annettakoon meille laki, joka sallii jokaisen kunnan tahtonsa mukaan puhdistaa nurkkansa väkijuomien kirouksesta!

KOLMAS ÄÄNI. Paljon on Suomessa talonpoikia, jotka raittiutta rakastavat, vaikka muutamat ymmärtämättömyydessään vielä viina- ja oluttehtaidenkin puolta pitävät. — Mutta jos olisi vaan meillä, talonpojilla, sellainen laki ja oikeus, kuin opettaja sanoi, niin eipä meijän maassa viina- ja oluttehtaat kauan turmionlientänsä keittäisi.

USEAMMAT (yhtäaikaa). Ei totisesti keittäisikään.

Torpp. HEIKKILÄ (tulee takaisin). Eipä taida Mikosta olla enää pitkälti eläjäksi. Kovin on raihnainen miesparka.

ÄÄNI joukosta (valittaa). Voi Mikko raukkaa ja voi hänen maailmaan viskattuja, turvattomia lapsiansa!

(Kuntalaisten päät taas alas painuneina.)

MUUAN VAIMO (joka huonosti puettuna parin repaleisen lapsensa kanssa oli äänestyksen aikana tullut kunnantupaan ja joka nojautuneena ovenpieltä vastaan, silittäen edessään seisovien lapsiensa päitä käsillään, on läpitunkevin silmäyksin seurannut väkijuomien turmiollisuudesta puhuvia, huitoo nyt käsillään ja puolittain raivoisana valittaa). Minunkin mieheni on juomari. — Tokmannin oluttehdas hänenkin on vietellyt ja turmellut. — Pelasta, Herra Jumala, edes nämä repaleiset, mutta vielä viattomat lapsikultani juoppouden kurjuudesta!

(Vaimo itkien syleilee molempia poikiansa yhtäaikaa.)