Produced by Tapio Riikonen

KUNINGAS JUHANA

Kirj.

William Shakespeare

Paavo Cajanderin suomennos ilmestyi v. 1901.

Näytelmän henkilöt:

KUNINGAS JUHANA.
PRINSSI HENRIK, hänen poikansa, sittemmin kuninkaana Henrik kolmas.
ARTHUR, Bretagnen herttua, kuningas Juhanan vanhemman veljen,
Bretagnen herttuan, Gottfrid-vainajan poika.
WILLIAM MARESHALL, Pembroken kreivi.
GEFFREY FITS-PETER, Essexin kreivi, Englannin ylituomari.
WILLIAM LONGSWORD, Salisburyn kreivi.
ROBERT BIGOT, Norfolkin kreivi.
HUBERT DE BURGH, kuninkaan kamariherra.
ROBERT FAULCONBRIDGE, sir Robert Faulconbridgen poika.
PHILIP FAULCONBRIDGE, edellisen velipuoli, kuningas
Richard I:n bastardi.
JAMES GURNEY, lady Faulconbridgen palvelija.
PIETARI POMFRETILAINEN, tietäjä.
PHILIP, Ranskan kuningas.
LOUIS, dauphin.
Itävallan arkkiherttua.
Kardinaali PANDULPH, paavin lähettiläs.
MELUN, ranskalainen ylimys.
CHATILLON, Ranskan lähettiläs.
ELEONORA, kuningas Henrik II:n leski, kuningas Juhanan äiti.
CONSTANCE, Arthurin äiti.
BLANCA, Castilian kuninkaan, Alfonson, tytär, kuningas
Juhanan sisarentytär.
LADY FAULCONBRIDGE, bastardin ja Robert Faulconbridgen äiti.
Herroja ja naisia, Angers'n porvareita, sheriffi, airuita,
sotaherroja, sotamiehiä, sanansaattajia ja seuralaisia.

Tapaus osittain Englannissa, osittain Ranskassa.

ENSIMMÄINEN NÄYTÖS.

Ensimmäinen kohtaus.

Northampton. Valtasali kuninkaan linnassa.

(Kuningas Juhana, kuningatar Eleonora, Pembroke, Essex,
Salisbury y.m., sekä Chatillon tulevat.)

KUNINGAS JUHANA.
No, Chatillon, mitä se Ranska tahtoo?

CHATILLON.
Kuningas Ranskan tervehtii ja puhuu
Kautt' airuensa majesteetille,
Englannin lainamajesteetille —

ELEONORA.
Mik' outo alku! Lainamajesteetti!

KUNINGAS JUHANA.
Vait, äiti hyvä! Asiata kuule.

CHATILLON.
Nimessä Arthur Plantagenetin,
Gottfridin, veli-vainajasi pojan,
Lain voimalla nyt Ranskan Philip vaatii
Tään kauniin saaren aluineen, jotk' ovat:
Irlanti, Poitiers, Anjou, Touraine, Maine,
Kehoittain, että lasket pois sen miekan,
Mi laiton haltija on näiden maiden,
Ja käteen nuoren Arthurin sen annat,
Nepaasi, valtiaasi, kuninkaasi.

KUNINGAS JUHANA.
Mut mitä seuraa, jos me kieltäisimme?

CHATILLON.
Verinen, hurja sota, joka pakoin
Anastaa pakoin saadut oikeudet.

KUNINGAS JUHANA.
Pakosta pakkoa, sodasta sotaa,
Verestä verta: tietäköön sen Ranska.

CHATILLON.
Siis lausun kuninkaani sodanhaasteen:
Se lähetykseni on lopputoimi.

KUNINGAS JUHANA.
Hänelle minun vie, ja mene rauhaan.
Vaan niinkuin leimaus Ranskan eteen lennä,
Siell' olen muuten minä ennen sua.
Ja tykkieni jyskeen kuulla saatte.
Pois! Vihamme sa ole torvettaja
Ja oman häviönne synkkä enne. —
Hän kunniakkaan saaton saakoon. Pembroke,
Se toimita! Hyvästi, Chatillon!

(Chatillon ja Pembroke menevät.)

ELEONORA.
No, poikani? Sit' aina sulle sanoin:
Tuo turhamielinen Constance ei tyydy,
Ennenkuin poikans' eduksi hän Ranskan
Ja koko maailman on tuleen pannut.
Tuo oisi estää voitu; helposti
Ja hyvällä oisi kaikki sovitettu;
Nyt kahden valtakunnan sotavoimain
On julmin veritöin se ratkaistava.

KUNINGAS JUHANA.
Mut meillä valta on ja oikeus.

ELEONORA.
Niin, valta enemmän kuin oikeus;
Pahasti oisi muuten sun ja minun,
Niin omatuntoni sun korvaas kuiskaa;
Sen kuulkoon taivas, sinä vain ja minä!

(Northamptonshiren sheriffi tulee ja puhuttelee
kuiskaillen Essexiä.)

ESSEX.
Suurvaltias, nyt ratkaistavaksenne
Vedotaan kummallisin riita, mit' on
Ikänä kuultu. Saako miehet tulla?

KUNINGAS JUHANA.
No, tulkoot. —
(Sheriffi menee.)
Tämän retken kulungit
Saa luostarit ja hippakunnat maksaa.

(Sheriffi palajaa ja hänen seurassaan Robert Faulconbridge
ja Philip, bastardi.)

KUNINGAS JUHANA.
Mit' olette te miehiänne?

BASTARDI.
Minä
Vakava alamainen, ylimys
Northamptonshirestä ja, niinkuin luulen.
Sir Robert Faulconbridgen vanhin poika,
Soturi, jonka kuulu Leijonamieli
Kentällä ritariksi löi.

KUNINGAS JUHANA.
Ja sinä?

ROBERT.
Saman Faulconbridgen perijä ja poika.

KUNINGAS JUHANA.
Hän vanhempi ja sinä perijäkö?
Siis sama teill' ei ole äiti ollut.

BASTARDI.
On varmaan, ruhtinaani, sama äiti,
Se tiettyä, ja sama myöskin isä,
Niin luulisin; mut vissin tiedon tuosta
Voi yksin äitini ja taivas antaa;
Ken ihmislaps vois moisest' olla varma?

ELEONORA.
Hyi, raakalainen! Äitiäsi herjaat
Ja kunniaansa loukkaat luulollasi.

BASTARDI.
Minäkö, rouva? Mull' ei siihen syytä.
Se veljeni on juonta, eikä mun.
Jos sen hän toteen sais, niin multa vuosin
Viissataa puntaa sieppais. Kaitkoon taivas
Mun maatani ja maammon kunniaa!

KUNINGAS JUHANA.
Tokinen poika! — Miksi nuorempana
Hän sulta vaatii perinnön?

BASTARDI.
En tiedä;
Varmaankin tekee tiluksia mieli.
Mut äpäräksi vain hän mua haukkuu.
Aviosyntyinenkö lien, vai enkö,
Se seikka on, jost' äiti vastatkoon;
Mut jalosyntyinen ma olen, herra, —
Siunattu, kellä minust' oli vaivaa! —
Naamamme rinnan pankaa, tuomitkaa:
Jos Robert vanhus meidän kummankin
On siittänyt, ja tuo jos isään tulee, —
Oi, Robert vanhus, isä, polvillani
Jumalaa kiitän, etten tule sinuun!

KUNINGAS JUHANA.
Haa, minkä houkon taivas tänne laittoi!

ELEONORA.
Leijonamielen kasvoin ilme aivan,
Ja äänen soinnahduskin samanlainen.
Kas, poikaniko näköisyytt' et huomaa
Tuon miehen valtavassa vartalossa?

KUNINGAS JUHANA.
Sävyjään olen tyynnä tarkastellut:
Hän ilmeinen on Richard. — Sano, poika,
Miks veljeltäsi vaadit hänen maitaan?

BASTARDI.
Hän naamapuoli on kuin isänikin,
Ja naamapuolikas[1] veis kaikki maani.
Tuommoinen naamapuoli äyrityinen
Viisisataa puntaa multa vuosin veisi!

ROBERT.
Suurvaltias, kun eli isä-vainaa,
Veljenne paljon käytti isääni —

BASTARDI.
Vai niin; et tuolla maitani sa voita;
Mut sano, kuinka äitiä hän käytti.

ROBERT.
Ja kerran hänet laittoi airuena
Sopimaan Saksan hallitsijan kanssa
Senaikuisista tärkeist' asioista.
Kuningas tilaisuudest' otti vaarin
Ja hänen talossaan sill' aikaa asui.
Mihinkä ryhtyi, sanoa en kehtaa,
Mut tosi totta: aavat maat ja meret
Isästä erottivat äidin silloin —
Isäni usein sanovan sen kuulin —
Kuin tämä hauska velikulta tehtiin.
Hän kuolinvuoteellansa testamenttas
Minulle maansa, kuollen siinä uskoss',
Ett' emon poika tuo ei hänen ollut;
Jos oisikin, niin syntyi neljätoista
Hän viikkokautta ennen aikaansa.
Siis, ruhtinas, omani mulle suokaa,
Isäni maat, se isän oli tahto.

KUNINGAS JUHANA.
Mut veljesihän laillinen on lapsi,
Emosi aviossa synnyttämä.
Jos tämä syrjähtyi, niin syy on hänen;
Se vaara joka nainutt' uhkaa miestä.
Mitä, jos veljeni, mi väittees mukaan
Tuon pojan syntymäst' on vaivaa nähnyt,
Ois isältäsi vaatinut tuon pojan?
Ei, veikko, koko mailmaa vastaan isäs
Ois oman lehmän vaskaa varjellut,
Se varma. Poika veljeni jos oiskin,
Niin hänt' ei tää vois vaatia, eik' isä
Myös hyljätä, vaikk' ei hän oiskaan hänen.
Siis tästä seuraa: äitini jos poika
Sun isällesi siitti perijän,
Niin isän perijän on isän maatkin.

ROBERT.
Isäni tahdoll' ei siis ole voimaa
Orvita lasta, jot' ei itse tehnyt?

BASTARDI.
Ei voimaa enemmän mua orvita
Kuin voimaa mua tehdä, luulisin ma.

ELEONORA.
Mit' ennen olla soisit, Faulconbridgeko,
Maanomistaja, niinkuin veljesikin,
Vai Leijonako-mielen kuulu poika
Ja oma herrasi, vaikk' ilman maata?

BASTARDI.
Jos oisi veljeni mun näköiseni
Ja minä hänen, ihka ilmi Robert,
Jalat kuin puikot, käsivarret niinkuin
Topatut airokalat, naama ohut,
Ett' ei vois ruusuakaan korvaan panna,
Kun huudettaisiin jo: "Kas, äyrityistä!"[2]
Ja muodon kanssa kaikki maansa saisin,
Niin paikasta en liiku, jos en antais
Tään naaman eestä joka vaaksaa pois:
Tuommoinen rääppä min' en olla vois.

ELEONORA.
Sinusta pidän. Osasiko heität,
Maas annat tuolle pois ja mua seuraat?
Soturi olen, Ranskaa vastaan lähden.

BASTARDI.
Veli, ota maani, minä otan onnen.
Viisisataa puntaa vuosin naamas antaa,
Ma siit' en antais viittä naulankantaa. —
Ma teitä, rouva, seuraan kuolemaan.

ELEONORA.
Ei, edeltä saat itse sinne mennä.

BASTARDI.
Etuuden antaa moukka ylhäisille.

KUNINGAS JUHANA.
Nimesi mikä?

BASTARDI.
Philip, ruhtinaani;
Nimeni alku Philip on: tuon hyvän
Sir Robert-ukon vaimon vanhin poika.

KUNINGAS JUHANA.
Täst' alkain nimi olkoon muodon mukaan:
Polvistu, Philip, nouse suurempana;
Nouse, sir Richard Plantagenetina!

BASTARDI.
Kätesi, veljyt äidinpuolinen!
Ma isältäni kunniata sain,
Ja sinä isältäsi maata vain.
Siunattu hetki, oli yö tai päivä,
Kun sikisin ja poiss' ol' ukko-räivä!

ELEONORA.
O, puhdasverinen Plantagenet! —
Min' olen mummos, Richard; kutsu siksi.

BASTARDI.
Niin, melkein, mut ei oikein; vähät siitä!
Vinoa joskus hyväkin on työ;
Jos oven suljet, käydään ikkunoista.
Ken päivää pelkää, hiipii, kun on yö;
Saa kuka saa, ken voisi estää moista!
Liki tai kauas, kun vain naula veti;
Min' olen minä, jospa ken mun teki.

KUNINGAS JUHANA.
Mene, Faulconbridge! Min toivot sen nyt saat:
Ritari maaton hankki sulle maat. —
Tule, äiti; tule, Richard, sinäkin!
Nyt Ranskaan, Ranskaan mitä kiiruimmin!

BASTARDI.
Hyvästi, veli! Onneks olkohon
Sinulle syntymäsi nuhteeton! —
(Kaikki, paitse Bastardi, menevät.)
Näin voitin vaaksan verran kunniaa,
Mut monta, monta vaaksaa meni maata.
Nyt mökin Jaanasta voin tehdä rouvan. —
"Sir Richard, päivää!"[3] — "Kiitos, poikaseni!" —
Jos hän on Yrjö, sanon Pekaksi,
Nuor' aateluus se nimiä ei muista:
Se nousukkaalle liian huomaavaista
Ja alhaist' ois. Tuoss' armon pöydäss' istuu
Mies ulkolainen, hän ja hammastikku.[4]
Ritarivatsani jos nyt on kylläs,
Niin hammast' imaisen ja kuulostelen
Siroista kaukolaista: "Hyvä herra",
Näin alotan ja kyynäspäähän nojaan;
"Saisinko pyytää", — kysymys se tuo on:
Ja vastuu tulee niinkuin aapisesta:
"Oi, herra", sanoo vastuu, "mielist' aivan,
Suvaitkaa, nöyrin olen palvelijanne."
"Ei, minä tiedän", sanoo kysymys,
Ja ennenkuin saa vastuu selvän, mistä
On kysymys, niin puheiss' imarissa
Alpeista, Pyreneitten vuoristosta,
Po-virrasta ja Apenniineista
Piankin joutuu illallisen aika.
Tuo suurellist' on käytöstä, se sopii
Mun-laisilleni neron nousukkaille.
Se vain on ajan silmiss' äpärä,
Jok' ajan muotitapoja ei tunne —
Jään siksi minä, tunnenko vai en —
Eik' yksin puvussa ja käytöksessä,
Ei ulkokiilloll' eikä koreudella,
Vaan sielun sisimmästä ajan maitiks
Voi luoda maireen, maireen, maireen myrkyn.
Sen tahdon oppia, en pettääkseni,
Vaan sillä välttääkseni petosta.
Sen tulee olla porras nousulleni. —
Ken tuossa rientää? Ratsupuvussa?
Naislennättikö? Eikö hällä miestä,
Ken torveen toittais hänen edellään?
(Lady Faulconbridge ja James Gurney tulevat.)
Ah! Äitihän se onkin. — Hyvä rouva,
No, mikä teillä nyt on hoviin kiire?

LADY FAULCONBRIDGE.
Miss' on se veljesi, miss' on se konna,
Jok' ajaa hampain takaa kunniaani?

BASTARDI.
Velikö Robert? Robert ukon poika?
Se jätti Colbrandko,[5] se hirviö?
Sir Robertinko poikaa etsitte?

LADY FAULCONBRIDGE.
Sir Robertinko poikaa! Niin, sa lortti,
Sir Robertin! Sir Robert jätä rauhaan.
Sir Robertin hän laps on niin kuin sinä.

BASTARDI.
James Gurney jätä meidät hetkeks yksin.

GURNEY.
Hyvästi, Philip!

BASTARDI.
Philip? Naakka! James,
Tekeillä kummaa on, saat kohta kuulla. —
(Gurney menee.)
En ole, rouva, Robert-ukon poika;
Hän paastoaan ei rikkois, vaikka minust'
Osansa söisi pitkäperjantaina.
Sir Robert hyvää voi, mut' totta puhuin,
Mua ei hän tehdä voinut — eipä niinkään;
Tekonsa tunnetaan. — Siis, äiti hyvä,
Ket' on mun kiittäminen raajoistani?
Sir Robertist' ei ole tämä reisi.

LADY FAULCONBRIDGE.
Oletko veljees liittounut sinä,
Jonk' etu oisi puoltaa kunniaani?
Mit' ivaa, sinä nokkaviisas loppi?

BASTARDI.
Ritari, äiti hyvä, ritari:
Ritarilyönti tuoss' on olassani.
Sir Robertin en poika ole, äiti;
Sir Robertin ja maani luovutin,
Aviosuku, nimi, kaik' on mennyt.
Siis, äiti, sano, ken on isäni?
Mies pulska varmaankin; no, sano, äiti.

LADY FAULCONBRIDGE.
Siis Faulconbridgen nimen kiellätkö?

BASTARDI.
Niin totta kuin ma kiellän paholaisen.

LADY FAULCONBRIDGE.
Isäsi oli Richard Leijonamieli.
Tulisen, pitkän viettelyksen jälkeen
Aviovuoteeseen ma hänet päästin.
Jumala rikokseni anteeks suokoon!
Sinut on synnyttänyt synti musta,
Vaan vastustaa en voinut pakotusta.

BASTARDI.
Kautt' auringon! Jos voisin jälleen siitä,
Parempaa isää toivoa en voisi.
On oikeutettujakin syntejä,
Ja niit' on teidän; hupsuntyöt' ei työnne:
Yleän lemmen alamaisuusuhriks
Sydämmen altistua täytyi hälle,
Jonk' urhontarmoa ja raivoisuutta[6]
Niin säihkyi uljas leijona, ett' antoi
Kuninkaan-sydämmensä Richardille.
Ken leijonalta riistää sydämmen,
Naissydämmenkin hevin voittaa. Äiti,
Sydämmen kiitos sulle isästäni!
Ken sanoo, että väärä oli työ
Sun tekosi, sen nielköön hornan yö!
Tule, äiti; suvulle sun näytän nyt;
Saat kuulla, että synti ollut oisi,
Jos Richardin sa oisit hyljännyt.
Se valhehtii, ken toista väittää voisi.

(Menevät.)

TOINEN NÄYTÖS.

Ensimmäinen kohtaus.

Ranska. Angers'n muurien edusta.

(Toiselta puolelta tulee Itävallan herttua sotajoukkoineen:
toiselta Philip, Ranskan kuningas, sotajoukkoineen, sekä Louis,
Constance, Arthur ja seuralaisia.)

LOUIS.
Angers'n luo tervetullut, uljas herttua! —
Arthur, sun suuri kantaisäs, Richard,
Hän, joka sydämmen vei leijonalta
Ja pyhään sotaan Palestiinaan läksi,
Sai varhain surman tältä herttualta.[7]
Nyt, hyvittääkseen hänen heimoaan,
Hän meidän pyynnöstä on tänne tullut
Sun tähtes, poika, miekkaa häilyttämään
Ja väkivaltaa häätämään, jot' uhkaa
Englannin Juhana, tuo setäs julma.
Syleile, helli, tervehytä häntä.

ARTHUR.
Richardin surman anteeks suokoon taivas,
Taas elämän kun tuotte heimolleen,
Sen oikeutta sodan siivin kaiten.
Käteni heikko teitä tervehtää,
Mut sydämmessä puhdas rakkaus asuu.
Siis, tervetullut Angers'n porteille!

LOUIS.
Mik' oiva poika! Ken ei sua auttais?

ITÄVALLAN HERTTUA.
Tään pyhän suudelman nyt poskees painan
Rakkauden panttikirjan vakuudeksi,
Ett' ennen täält' en minä kotiin palaa,
Kuin Angers ja sun oikeutesi Ranskaan
Ja tuohon kalpeahkoon valkorantaan,[8]
Min jalka luotaan survoo meren ärjyt
Ja saarelaiset sulkee mannermaista —
En, kunnes Englanti, tuo meren helmi,
Tuo linna, aallon vyöttämä, jok' aina
Lujana seisoo valloittajaa vastaan —
En, kunnes tämä äärin lännen kulma
Sua kuninkaakseen kutsuu — ennen, poika,
En kotiin lähde enkä miekkaa heitä.

CONSTANCE.
Täss' äidin, lesken, kiitos teille, kunnes
Kätenne vahva hankkii hälle voimaa
Paremmin rakkauttanne palkitsemaan.

ITÄVALLAN HERTTUA.
On taivaan rauha niillä, joiden miekan
Näin oikea ja hurskas sota vihkii.

KUNINGAS PHILIP.
No, toimeen siis! Tuon korskan kaupungin
Nyt otsaa kohti tykit suunnatkaamme.
Parahat sodan päällysmiehet tänne
Valitsemahan parhaat hyökköpaikat.
Ma tästä kaupungista uhraan vaikka
Kuninkaan-henkeni, ma vaikka kahlaan
Torille ranskalaisten veressä,
Mut tuolle pojalle sen valloitan ma.

CONSTANCE.
Lähettiläältä ensin vastuu varro,
Äläkä miekkaas suotta verin tahraa.
Kentiesi Chatillon tuo rauhan tietä.
Sen oikeuden, jonk' aiot sodall' ostaa.
Kadumme silloin joka veren tilkkaa,
Jot' innossa näin syyttä vuodatamme.

(Chatillon tulee.)

KUNINGAS PHILIP.
Mik' ihme, lady! Toivoasi myöten
Nyt saapuu lähettimme Chatillon. —
Englannin vastuu kerro lyhyesti:
Varromme tyynnä; puhu, jalo loordi!

CHATILLON.
Tää kurja hyökkäys heittäkää, ja viekää
Isompiin töihin sotajoukkonne.
Englanti, vaateistanne kiukkuisena
On aseissa. Mua vastatuuli esti,
Ja hän sai siitä aikaa yhtä joutuun
Kuin minä nousta maihin joukkoineen.
Angers'ta kohti kiirein nyt hän marssii;
On voima hällä vahva, miehet uljaat,
Mukana leskikuningatar seuraa,
Kuin Ate, veritöihin kiihtämässä,
Myös veljentytär, Castilian Blanca,
Kuningas-vainaan jalkapoika myöskin;
Ja kaikki saaren hurjat huimapäät,
Ravakat, rajut seikkailijat, joilla
Naismuoto on, mut lohikäärmeen sisu,
Maat, mannut myyvät pois ja ylvästellen,
Perintöoikeus sälyttynä selkään,
Tulevat tänne uuden onnen voittoon.
Valiojoukkoa sen uljaampaa,
Kuin mitä laivat Englannin nyt tuovat,
Ei ole aallon parmaill' ennen uinut
Peloksi, turmioksi kristikunnan.
(Rumpujen ääniä kuuluu.)
Nuo niiden jylhät rummut estävät
Pitempää kertomusta; keskusteluun
Tai taistoon kutsuvat. Siis valmiit olkaa.

KUNINGAS PHILIP.
Kuink' äkkinäistä tämä hyökkäys!

ITÄVALLAN HERTTUA.
Jot' äkkinäisempi, sit' enemmän
Se kiihoittakoon meitä puolustukseen.
Näet, tilaisuutta myöten kasvaa miehuus.
Siis, tervetullut vaan; me valmiit ollaan.

(Kuningas Juhana, Eleonora, Blanca, Bastardi, Pembroke
tulevat sotajoukon kanssa.)

KUNINGAS JUHANA.
Ranskalle rauha, rauhassa jos Ranska
Perityt maamme meille suo! Jos ei,
Niin verta Ranska vuotakoon, ja rauha
Taivaaseen nouskoon, meidän rangaistessa
Jumalan vihan vitsana ne röyhkät,
Jotk' ovat karkoittaneet rauhan maasta!

KUNINGAS PHILIP.
Myös Englannille rauha, tää jos vaino
Rauhaksi palaa Ranskast' Englantiin!
Englannin tähden, rakkaudesta siihen
Täss' asetaakan alla hikoilemme.
Sun tehtäväsi tämä työmme ois;
Mut Englantia rakastit niin vähän,
Ett' oikeaa sen kuningasta sorsit,
Perimysjohdon rikoit, valtakunnan
Ivasit orpoutta, väkivalloin
Pilasit kruunun neitseellisen maineen.
Nuo, katso, Gottfrid-veljesi on kasvot!
Nuo silmät, otsa tuo, ne ovat hänen,
Vain pienois-ote siitä suuremmasta,
Min Gottfrid hautaan vei; viel' ajan käsi
Kehittää tästä kirjan yhtä suuren,
Hän vanhemman on Gottfrid-veljes poika,
Ja poikana on hällä isän oikeus
Englannin kruunuun. Kuinka, Herran tähden.
Sin' olet kuninkaana, vaikka virtaa
Elävä veri noissa ohimoissa,
Joill' oikeus kruunuun on, sun ryöstämääsi!

KUNINGAS JUHANA.
Ken on sun valtuuttanut, Ranskan herra,
Tilille tästä mua vaatimaan!

KUNINGAS PHILIP.
Se ylin tuomari, mi mahtavain
Povessa herättää sen hyvän vaiston,
Ett' oikeutt' ei saa tahrata ja ryöttää,
Hän turvihini heitti lapsen tään,
Ja hänen valtuullaan sua töistäs syytän
Ja avullaan sua niistä rankaisen.

KUNINGAS JUHANA.
Vai niin, sa vallan itsellesi valtaat.

KUNINGAS PHILIP.
Anteeksi: sillä valtaajaa vain häädän.

ELEONORA.
Ja ketä valtaajaksi sanot, Ranska?

CONSTANCE.
Sen kuulet multa: — poikaas, vallikkoa.

ELEONORA.
Hyi, rietas! Äpäräskö kuninkaaksi,
Ett' itse kuningatar-vallan saisit!

CONSTANCE.
Pojalles olin yhtä uskollinen
Kuin sinä miehelles; tää poika isääns'
On enemmän kuin Juhana on sinuun,
Niin toinen teist' on tavoillensa toiseen,
Kuin piru äitiinsä ja sade veteen.
Äpärä poikaniko? Kautta taivaan,
Niin puhdasverinen ei isäns' ollut!
Ja kuinka voikaan, moinen kun ol' äiti?

ELEONORA.
Kah, poika, kelpo äiti! Isääs syyttää!

CONSTANCE.
Kah, kelpo mummo! Sua tahtois syyttää!

ITÄVALLAN HERTTUA.
Vait!

BASTARDI.
Kuulkaa huutajaa!

ITÄVALLAN HERTTUA.
Ken hitto sinä?

BASTARDI.
Mies, joka hiton sutkat tekis sulle,
Jos nahkoines sun tapais kahden kesken.
Sin' olet sadun urhoollinen jänö,
Mi nyhtää partaa kuolleen leijonan.
Savutan turkkisi, jos saan sun kiinni;
Niin varo vain, sen totta teen kuin teenkin.

BLANCA.
Tuo puku leijonan vain häntä siisti,
Ken puvun itse leijonalta riisti![9]

BASTARDI.
Tuon seljäss' yhtä muhkea se on,
Kuin Herkuleen ois vaippa seljäss' aasin. —
Mut, aasi, pois tuon selkätaakkas laitan,
Ja annan toisen, jolla lapas taitan.

ITÄVALLAN HERTTUA.
Ken siinä lapattaa ja suurin sanoin
Niin pöyhkeilee, ett' ihan korvat huumaa?

KUNINGAS PHILIP.
Louis, nyt päätä, mit' on tehtävä.

LOUIS.
Naiset ja narrit, tyhjä tora pois! —
Juhana kuningas, tää lain on summa:
Englanti, Irlant', Anjou, Touraine, Maine
Pois anna, nimess' Arthurin sen vaadin.
Aseesi heitätkö ja pyynnön täytät?

KUNINGAS JUHANA.
En, ennen henki! Sua uhmaan, Ranska.
Bretagnen Arthur, tule turviini,
Enemmän minä sulle lemmest' annan
Kuin mitä koskaan voittaa pelko Ranska.
Antaudu, poika!

ELEONORA.
Tule mummon tykö.

CONSTANCE.
Niin, mene, poika, mummon tykö, mene!
Kuningaskunta anna mummolle,
Niin mummo luumut antaa, kirsikat
Ja viikunat! Oi, mikä hyvä mummo!

ARTHUR.
Vait, äiti hyvä! Oi, jos haudass' oisin!
En ole moisen melun arvoinen.

ELEONORA.
Laps parka itkee, noin kun äiti herjaa.

CONSTANCE.
Jos herjaan taikka en, niin herja teihin!
Ei äidin herja, mutta mummon häijyys
Pusertaa raukan silmist' itkun helmet;
Ne uhriveroks taivas omistaa;
Noill' aito päärlyillä hän taivaalt' ostaa
Oikeuden itselleen ja koston teille.

ELEONORA.
Hävytön maan ja taivaan pilkkaaja!

CONSTANCE.
Hävytön maan ja taivaan häväisijä!
Minäkö pilkkaan? Sinä ja sun joukkos,
Te tältä poljetulta piltiltä
Maat, oikeudet, kuninkuudet veitte.
Hän sinun esikoisesi on poika,
Ei muusta onneton kuin sinusta.
Sun syntis tätä lapsiparkaa kohtaa;
Lain uhkarangaistus nyt häntä etsii,
Kun vasta toisessa hän polvess' on
Sun syntiraskaan kohtus sukukantaa.

KUNINGAS JUHANA.
Lopeta, hourulainen!

CONSTANCE.
Sana vielä:
Tuon synneist' ei hän yksin vaivaa kärsi,
Vaan tuon on synnit, vaivat luoja pannut
Tään lapsen vaivaks, joka vaivaa kärsii
Tuon sijassa ja hänen synneistään,
Vääryyttä kärsii vääryydestä vaimon,
Mi häness' omaa itseänsä vitsoo.
Näin kaikki kosto tätä lasta kohtaa,
Tuon naisen tähden kaikki. Kirous hälle!

ELEONORA.
Viimeisen tahdon näytän, suulas herja.
Jok' oikeuksistaan pois sun poikas sulkee.

CONSTANCE.
Sen kyllä uskon: tahdon, ilkitahdon,
Naistahdon, juljettoman mummon tahdon!

KUNINGAS PHILIP.
Vait, lady! Vaietkaa tai malttukaa!
Tään seuran suostumuksellaan ei sovi
Noin epäsointoisata soimaa säistää. —
Nyt torvi soikoon, Angers'n asukkaat
Muureille kokoon; sanokoot, ken meistä
On heille mieleen, Juhana vai Arthur.

(Torven toitauksia. Porvareita tulee muureille.)

1. PORVARI. Muureille kuka meitä kutsuu?

KUNINGAS PHILIP.
Ranska
Englannin puolesta.

KUNINGAS JUHANA.
Ei, Englanti
Omasta puolestansa. Angers'n miehet,
Englannin taatut alamaiset —

KUNINGAS PHILIP.
Taatut
Arthurin alamaiset, Angers'n miehet,
Puheluun rauhalliseen torvi kutsuu.

KUNINGAS JUHANA.
Eduksi meille; siis meit' ensin kuulkaa —
Nuo Ranskan liput, jotka edenneet
On suoraan kaupunkinne silmäin eteen,
Ne teille vahingoks on tänne tulleet.
Kanuunain uumenet on vihaa täynnä,
Ja valmiina ne ovat muureihinne
Rautaista kiukkuansa purskumaan.
Verisen rynnistyksen valmistukset
Ja Ranskan julma hyökkö porttejanne,
Noit' Angers'n kyynysilmiä, jo uhkaa.
Ja me jos emme tulleet ois, niin kivet,
Nuo nukkuvat, tuon muurivyönne paadet,
Tykistön myrskyst' oisi alas syösseet
Lujasta kalkki vuoteestaan ja tehneet
Leveän aukon, josta teidän rauhaan
Verinen hyökännyt ois väkivalta.
Mut nähdessänsä meidät, kuninkaanne, —
Mi vaivalla ja kiitomarssissa
Toi tänne vastavoiman, joka suojais
Naarmoista kaupunkinne poskipäitä —
Niin kohta Ranska keskusteluun taipuu,
Ja tulikuulain sijaan, joilla aikoi
Kuumeeseen värisyttää muurejanne,
Sanoja maireita nyt höyryttää,
Kapinaan vietelläkseen korvianne.
Heit' uskokaa sen mukaan, kunnon miehet,
Ja sisään kuninkaanne päästäkää,
Mi kiireen vaivoist' uupuneena hengin
Nyt turvaa muurienne suojass' etsii.

KUNINGAS PHILIP.
Nyt mua kuulkaa, sitten vastatkaa.
Täss', oikealla kädelläni, jolla
Tään pojan laillist' oikeutta vannoin
Pyhästi kaita, nuor' on Plantagenet,
Tuon miehen vanhimmaisen veljen poika
Ja hänen valtiaansa, maan ja kaiken.
Tään polkeutuneen oikeuden vuoksi
Sodalla poljemme nyt Angers'n kenttää,
Vaikk' enempää ei vihamieltä meissä.
Kuin mihin vierasystävyyden käsky
Tään lannistetun lapsen hyväksi
Pakottaa tuntoa. Siis sovinnolla
Vasallivelkanne nyt maksakaa
Sen velkojalle, tälle ruhtinaalle,
Niin aseemme, kuin rengassuinen karhu,
Näöksi vain on eikä vahingoksi;
Kanuunain vimman turhaan tuhlaamme
Haavoittumattomihin taivaan pilviin
Ja, jouten riemumielin palaten,
Kypärin ehjin, lovettomin miekoin,
Kotihin viemme samat kirkkaat veret,
Joit' olimme jo kaupunkiinne syöstä,
Ja rauhan saatte, vaimot, lapset, kaikki.
Mut tyhminä jos tarjon hylkäätte,
Niin teit' ei tämän harmaan muurin kehä
Voi peittää meidän sota-airuiltamme,
Vaikk' engelsmannit kaikki tykistöineen
Sen jylhä kerho kätkis. Sanokaa siis,
Meit' omistatteko te herraksenne
Sen nimessä, jonk' oikeutt' ajamme,
Vai annammeko raivollemme merkin
Ja verell' otammeko omamme?

2. PORVARI. Englannin kuningas on valtiaamme, Hänellä oikeus on kaupunkiin.

KUNINGAS JUHANA.
Täss' olen, kuninkaanne; avatkaa!

1. PORVARI.
Sit' emme voi; ken kuninkaaksi tutaan,
Sen siksi tunnustamme. Siihen asti
Sulemme portit koko maailmalta.

KUNINGAS JUHANA.
Kuningast' eikö tuta kruunustaan?
Jos ei, niin todistajiks satatuhat
Englantilaista rotumiestä tuon —

BASTARDI.
Äpäriä ja muita.

KUNINGAS JUHANA.
Jotk' oikeuttamme puoltaa hengellään.

KUNINGAS PHILIP.
Ja yhtä monta yhtä ylvää miestä —

BASTARDI.
Ja joku määrä äpäriä myös —

KUNINGAS PHILIP.
Ne vastustavat tuota vaatimusta.

1. PORVARI.
Siis, kunnes nähdään, ken on arvokkain,
Niin kummaltakin arvokkaimman hyväks
Evätään oikeus.

KUNINGAS JUHANA.
Taivaan armon saakoot
Ne syntiset, jotk' ennen iltakastett'
Ijäiseen majaan käyvät taistellessaan
Edestä meidän valtakuninkaan.

KUNINGAS PHILIP.
Aamen! — Aseisiin, miehet! Ratsahille!

BASTARDI.
Pyhä Yrjö, joka lohikäärmeen kaadoit
Ja krouvin kilvessä nyt ratsain istut
Meit' auta! —
(Itävallalle.)
Jospa tapaisin sun, herra,
Pesässäs naarasleijonasi luona,
Niin leijonanpa taljaan sarvet pannen
Sinusta hirmun laittaisin.

ITÄVALLAN HERTTUA.
Vait siitä!

BASTARDI.
Vaviskaa kiljunata leijonan!

KUNINGAS JUHANA.
Pois tasangolle tuonne! Siellä voimme
Paraiten voimiamme järjestää.

BASTARDI.
Mut joutuin, että paikast' edun saatte.

KUNINGAS PHILIP.
Niin oikein. (Louisille.) Tuolla kukkulalla toisten
On paikka. — Jumala ja oikeutemme!

(Menevät kaikki.)

Toinen kohtaus,

Paikka sama.

(Sotahuutoja ja ottelua; sen jälkeen peräytymistä. Hanskan
airut, torvensoittajain seuraamana, lähestyy kaupungin porttia.)

RANSKAN AIRUT.
Nyt, Angers'n miehet, portit seljälleen
Arthurille, Bretagnen herttualle!
Hän tänään Ranskan avull' itkun valtaan
Englannin äidit saatti, joiden pojat
Nyt hajan lepää hurmetanterella;
Monenkin lesken mies nyt kylmin kourin
Syliinsä tapaa virttynyttä maata;
Ja huokealla saatu voitto leijaa
Nyt Ranskan liehuvilla lipuilla;
Ja voittaja jo riemusaatoss' astuu
Ja tervehtii Bretagnen Arthuria
Englannin sekä teidän kuninkaaksi.

(Englannin airut tulee, torvensoittajain seuraamana.)

ENGLANNIN AIRUT.
Iloitkaa, Angers'n miehet! Kellot soimaan!
Kuningas Juhana nyt lähestyy,
Englannin sekä teidän kuninkaanne,
Tään verikuuman päivän sankari.
Hopeakirkkaat oli äsken aseet,
Nyt ovat Ranskan verin kullatut;
Englantilaisen kypärist' ei sulkaa
Repinyt ole ranskalaisen peitsi;
Lippumme kotiin vievät samat kädet,
Jotk' auki käärivät ne lähteissämme.
Kuin hauska metsäseura, riemuin saapuu
Englannin joukko, kädet purppurassa[10]
Ja vihamiesten verin värittyinä.
Avatkaa portit? Tietä voittajalle!

1. PORVARI.
Alusta loppuun näimme torneistamme
Kummankin sotajoukon hyökkäyksen
Ja peräymisen; niiden tasavoimaa
Valittaa tarkinkaan ei silmä voinut:
Veri verta maksoi, isku vaati iskun,
Väkeä väki vastas, voima voimaa;
Yht' oli kumpikin, siit' oltiin yhtä.
Yks voiton vieköön, siks on kaupunkimme
Molempain teidän tai ei kummankaan.

(Toisaalta tulee kuningas Juhana sotajoukkoineen, Eleonora,
Blanca ja Bastardi; toisaalta kuningas Philip, Louis,
Itävallan herttua ja sotaväkeä.)

KUNINGAS JUHANA.
Sull' onko, Ranska, vielä verta antaa?
Nyt onko valtoin oikeutemme virta?
Sun sulkus seisauttamana hylkää
Se luonnon uomansa ja tyrskyellen
Sun rantojesi esteet tulvaan peittää,
Jos et sen välkkyvien vetten salli
Solua valtamereen hiljalleen.

KUNINGAS PHILIP.
Sa, Englanti, et tässä tulituiskuss'
Enemmän verta säästänyt kuin Ranska,
Menetit vain. Tään käden kautta vannon, —
Jonk' all' on maata taivaan silmänkannot —
Ett' oikeuden en miekkaa ennen heitä,
Kuin sillä sinut maahan lyön, tai lisään
Kuolleitten lukuun ruhtinaisen ruumiin,
Näin sodan tappio- ja murhalistaan
Kuninkaan nimen liittäin kaunisteeksi.

BASTARDI.
Haa, majesteetti! Kuinka arvos paisuu,
Kun ylvä valtaveri tuleen syttyy!
Nyt surma leukojansa terästää,
Sen hampaina ja kynsinä on miekat,
Ja raatain nyt se ihmislihaa ahmii
Isoisten riidoiss' epäneuvoisissa. —
Nuo vallasarmeijat miks tuijottavat?
Kuninkaat, taistoon! Veritanterelle
Te tasavoimat, tulitiineet henget!
Häviö toisen olkoon toisen rauha;
Mut siksi: verta, iskua ja surmaa!

KUNINGAS JUHANA.
Kenenkä puolta kaupungin on väki?

KUNINGAS PHILIP.
Englannin, sanokaa. Ken kuninkaanne?

1. PORVARI.
Englannin kuningas, kun ensin tutaan
Se kuningas.

KUNINGAS PHILIP.
Se meissä tuntekaa,
Sen oikeutt' edustamme.

KUNINGAS JUHANA.
Ei, vaan meissä,
Jok' itse arvoamme edustamme
Ja oman persoonamme valtuudella,
Me, oma herramme, Angers'n ja teidän.

1. PORVARI.
Tuon kieltää valta meitä ylempi;
Ja kunnes kaikk' on selvää, suljemme
Nyt pelon valtaamina epäilymme
Tään lujan salvan taakse, kunnes pelon
Kuningas tietty kirvoittaa ja häätää.

BASTARDI.
Kies' auttakoon! Teit' Angers'n roistot pilkkaa.
Turvissa tuolla muurill' älläilevät
Kuin teatteriss' aivan, osoitellen
Tät' urhokasta surmanäytelmäänne.
Kuninkaalliset prinssit, neuvo kuulkaa:
Kuin kapinoivat Jerusalemissa,[11]
Sopikaa hetkeksi, ja yhteisvoimin
Vihanne vimmat syöskää kaupunkiin.
Idästä, lännest' Englanti ja Ranska
Tult' antakoon suuntäyden tykeistään,
Niin että niiden kammottava jyske
Tuon ylvään kylän kivikyljet ruhjoo.
Ma noita kataloita kuumentaisin,
Siks että turvatta ja ruhjottuina
Niin paljaat oisivat kuin tyhjä ilma.
Kun se on tehty, liitto purkakaa,
Erilleen taaskin liput yhtyneet
Ja otsa otsaa, peitsi peistä vastaan!
Niin jommankumman puolelt' onnetar
Valitsee tuokiossa suosikkinsa,
Ja voiton suudelmalla suudellen
Tervehtii häntä päivän sankariksi.
No, vallat, kuink' on mieleen hurja neuvo?
Se politiikalt' eikö haiskahda?

KUNINGAS JUHANA.
Tuon taivaslaen kautta päämme päällä,
Hyvä on neuvo! — Liitämmekö, Ranska,
Nyt voimamme ja Angers'n kukistamme,
Ja sitten kuninkuudest' ottelemme?

BASTARDI.
Niin, kuninkaan jos mieltä sinuss' on —
Sua niinkuin meitäkin nuo röyhkät solvaa —
Niin tykkiesi suut, kuin mekin meidän,
Kopeihin noihin muureihin nyt käännä;
Ja ne kun ovat murskana, niin silloin
Puramme välimme ja toisiamme
Taivaaseen taikka hornaan passitamme.

KUNINGAS PHILIP.
No niin! Te miltä puolen hyökkäätte?

KUNINGAS JUHANA.
Me lännen tietä tuhon lähetämme
Kaupungin sydämmeen.

ITÄVALLAN HERTTUA.
Me pohjoisesta.

KUNINGAS PHILIP.
Ja etelästä meidän ukkosemme
Lähettää kuulatuiskun.

BASTARDI. (syrjään).
Oiva juoni!
Pohjasta etelähän! Ranska näin
Ja Itävalta ampuu toistaan päin.
Heit' yllytänkin vielä. — Toimeen siis!

1. PORVARI.
Kuninkaat, kuulkaa! Hetki viipykää!
Suloisen sovun rakennan ja rauhan.
Kaupunki miekaniskutt' ottakaa,
Mut rauhan kuolemaan ne säästäkää,
Jotk' ovat sodan uhriks tänne tulleet.
Oi, pidättykää, vallat mua kuulkaa!

KUNINGAS JUHANA.
No, puhu! Sua suvaitsemme kuulla.

1. PORVARI.
Castilian tytär, tämä Blanca neiti,
Sukua Englannin on. Verratkaahan
Dauphin'in ja tään kauniin immen ikää!
Jos hilpas lempi etsii kauneutta,
Mist' ihanamman löytääkään kuin Blancan?
Jos hurskas lempi pyytää hyvettä,
Niin mistä löytää puhtaamman kuin Blancan?
Jos arvon-ahnas lempi säätyyn katsoo,
Niin kenen veri jalompaa kuin Blancan?
Hyveeseen, kauneuteen ja säätyyn nähden
On yhtä täydellinen myös Dauphin;
Jos ei, no niin, Dauphin ei ole Blanca,
Ja Blancass' ei taas mitään vikaa, jos ei
Se vika lie, ettei Dauphin hän ole.
Dauphin vain puolikas on miekkomiestä,
Siks että täydentää sen Blancan-lainen;
Ja osittaista hyvettä on Blanca,
Jonk' avujen on täytteenä Dauphin.
Kaks moista hopiavirtaa yhtyessään
Ihantaa rannat, jotka niitä kaulaa;
Ja, kuninkaat, te kahden moisen virran
Olette yhdistävät rantatermät,
Jos tämän valtaparin naitatte.
Se liitto tepsii enemmän kuin tykit
Pönkättyyn porttiimme. Ne naittakaa,
Niin rutommin kuin ruudin ruhjomalla
Ja kilvan portit selkiseljälleen
Avautuu teille. Vaan jos ette naita,
Niin ärjy meri puoliks ei niin kuuro,
Rajump' ei leijona, ei vuoret, vaarat
Niin järkkymättömät, ei itse kuolo
Niin raima ole surmaraivossaan
Kuin kaupunkia puoltamassa me.

BASTARDI.
Se valtti vanhan kuolon lahot luutkin
Räsyistään puistaa! Suuri suu, mi surmaa,
Verta ja vuorta oksentaa, ja haastaa
Ärjystä leijonan niin tuttavasti
Kuin kolmentoista tyttö rakistaan!
Lie tykkimies tuon velikullan tehnyt:
Sen suuss' on tykit, tulet, sauhut, jyskeet,
Ja kielellään hän selkäsaunan antaa.
Hän korviamme pieksää; pukkavammat
On sanansa kuin ranskalaisen nyrkki.
Huh! Moist' en sanaryöppää saanut sitten
Kuin taatoks kutsuin velimiehen isää.

ELEONORA.
Oi, neuvoon suostu, poika, naita heidät,
Blancalle laajat anna myötäjäiset;
Niin lujaksi sen liiton kautta kiinnät
Evätyn oikeutesi kruunuun, että
Tuo pojantaimi puuttuu aurinkoa,
Jok' aimo hedelmäks sen kukat kypsäis.
Näen Ranskan katseessa jo myöntymystä;
Kas, kuinka kuiskailevat. Toimeen joutuun,
Kun mielet viel' on herkät kunnialle,
Ett' intoa näin sulavaa ei sääli
Ja katumus ja vieno maireen kuiske
Taas jäähdytä ja hyydä entiselleen.

1. PORVARI.
Miks eivät nämä majesteetit vastaa
Uhatun kaupunkimme sovun tarjoon?

KUNINGAS PHILIP.
Puhukoon ensin Englanti; sill' ensin
On sananvuoro ollut. — Mitä sanot?

KUNINGAS JUHANA.
Jos poikas, Dauphin-prinssi, lukea
Voi tästä kaunokirjasta, "ma lemmin",
Kuningattaren lepingon saa tyttö,
Niin, Anjou, Touraine, Poitiers ja Maine
Ja kaikki, mitä tällä puolen merta —
Pait tätä saartamaamme kaupunkia —
On meidän maan ja kruunun alamaista,
Kullatkoon hänen morsiusvuodettaan
Ja valtaa, arvoa ja kunniata
Hänelle kartuttakoon, niinkuin itse
Hän suloon, kasvatukseen, vereen nähden
On vertoja jos minkä prinsessan.

KUNINGAS PHILIP (Louis'lle).
Mit' itse sanot? Katso neittä silmään!

LOUIS.
Sen juuri teen, ja hänen silmässään
Näen ihmeen, ihan ihmeellisen kumman:
Näen tuossa silmäss' oman varjoni;
Se poikanne on varjo vain, mut koht' on
Se aurinko, mi pojan varjoks muuttaa.
En itseäni rakastanut ennen
Kuin nyt, kuin kuvani ma näen tuossa
Sen silmäkultaan upotettuna.

(Louis ja Blanca kuiskailevat keskenään.)

BASTARDI.
Sen silmäkultaan upotettuna!
Sen kulmakarvaan hirtettynä juuri!
Sydämmeen kahlittuna! Vakooja
Omalle petokselleen! Synti suuri,
Ett' tuommoiseen on lempeen moinen kettu
Kahlittu, hirtetty ja upotettu!

BLANCA.
Setäni tahto minunkin on myös.
Jos teissä jotain mieleistä hän näkee,
Niin, minkä näkee hän ja mihin mieltyy,
Sen helposti ma tahdokseni siirrän,
Tai, suoremmin jos sanoa mun suotte,
Sen helposti ma lemmelleni uskon.
Enempää teit' en tahdo mielistellä —
Min teissä näen, se lemmen arvoist' on —
Sen sanon vain: en mitään näe teissä —
Vaikk' itse kateus oisi tuomarina —
Mi vähintäkään vihaa nostattais.

KUNINGAS JUHANA.
No, mitä sanoo nuoret? Mitä Blanca?

BLANCA.
Hän kunnialle ain' on velkapää
Niin tekemään, kuin viisautenne käskee.

KUNINGAS JUHANA.
No, entä prinssi Dauphin: tätä neittä
Te rakastaako voitte?

LOUIS.
Kysykää,
Ma lempeäni hillitäkö voin!
Täydestä sydämmestä häntä lemmin.

KUNINGAS JUHANA.
Volquessen, Anjou, Poitiers, Touraine, Maine,
Nää viisi maata saat siis hänen kanssaan
Ja siihen kolmekymment' tuhatta
Englannin kultamarkkaa täytteheksi.
Jos suvaitset, niin käske, Ranskan Philip,
Nyt tyttären ja pojan lyödä kättä.

KUNINGAS PHILIP.
Niin mielelläni! Kädet yhteen, lapset.

ITÄVALLAN HERTTUA.
Ja huulet myös! On siihen lupakin;
Niin minä tein, kun kihlat lupasin.

KUNINGAS PHILIP.
Nyt, Angers'n miehet, portit avatkaa,
Ett' ystävyys, min loitte, sisään pääsee.
Kirkossa pyhän Maarian nyt heti
On vihkimenot julki vietettävät. —
Ei Constance rouva seurassamme lie?
Ei, onneksi; tään solmimamme liiton
Ois läsnäolollaan hän estänyt.
Miss' ollee nyt hän poikineen? Ken tietää?

LOUIS.
Hän teltassanne purkaa harmiaan.

KUNINGAS PHILIP.
Ja, kautta kunniani, tämä liitto
Ei hänen harmilleen tuo suurta hoivaa. —
Mut, veli Englanti, tuon leskirouvan
Mitenkä hyvitämme? Tänne tultiin
Oikeuttaan puoltamaan, mut, herra nähköön,
Se kääntyi toisin, omaks eduksemme.

KUNINGAS JUHANA.
Se korjattakoon. Nuoren Arthurin
Bretagnen herttuaksi nimitämme,
Richmondin jaarliksi ja tämän rikkaan
Kaupungin herraks. — Constance rouva tänne!
Lähetti lennättäköön hälle kutsun
Hääjuhlahamme! — Toivon, että voimme,
Vaikk' emme tahtonsakaan määrää täyttää,
Toki siihen määrään häntä tyydyttää,
Ett' ehkäisemme hänen huutamistaan.
Kiiruimman kautta rientäkäämme nyt
Pikaiseen, äkkinäiseen juhlanviettoon!

(Kaikki menevät, paitse Bastardi. — Porvarit vetäytyvät
pois muureilta)

BASTARDI.
Hupsu mailma! Hupsut vallat! Hupsu liitto!
Juhana osan heittää, ehkäistäkseen
Arthurin oikeutta koko valtaan;
Ja Ranska, jonka aseet omatunto
Hionut oli, joka pyhin innoin
Sotahan läksi Herran sotilaana,
Nyt kuulee kuisketta tuon valapaton,
Tuon ounaan perkeleen, tuon parittajan,
Mi kunniansa syö, tuon päivinäisen
Sanansa rikkojan, mi kaikki pettää,
Kuninkaan, kerjäläisen, vanhan, nuoren,
Tytönkin, joll' ei muuta hukattavaa
Kuin tytön nimi, senkin siltä kettää
Tuo silonaama, maire itsekkäisyys,
Tuo itsekkäisyys, mailman väärä vietti.
Vaikk' itsessään on mailma vaakitettu
Tasaista tietään tasaisesti käymään,
Niin voitonpyynti tuo, tuo väärä vietti,
Tuo himon hiertäjä, tuo itsekkäisyys
Pois aikeestaan ja suunnastaan sen työntää,
Päämäärästään ja tasapainostaan.
Ja väärä pyynti tuo, tuo itsekkäisyys,
Tuo parittaja, kaiken kieron leima,
Soaissut liehakan on Ranskan silmät,
Ett' epää nyt hän lupaamansa turvan
Ja rehellistä kunnon sotaa välttää
Likaisen, kurjamaisen rauhan vuoksi. —
Ja miksi itsekkäisyyttä ma moitin?
Siks' ett'ei minua se kosinut.
Ei siksi, ett'en kahmais täysin kourin,
Jos kultaenkelit mua käteen tarttuis.[12]
Mut käsi tää on kiusaamaton vielä
Ja kerjäläisen lailla rikkait' ilkkuu.
Niin, ollen kerjäläinen, ilkun siis
Ja sanon, ett' on rikkaus suurin synti;
Kun rikastun, en lakkaa huutamasta:
Ett' on se kerjuu suurin synti vasta.
Kosk' edun vuoksi vallat pettää noin,
Sua, hyöty, palvelen ja jumaloin.

(Menee.)

KOLMAS NÄYTÖS.

Ensimmäinen kohtaus.

Seutu sama. Ranskan kuninkaan teltta.

(Constance, Arthur ja Salisbury tulevat.)

CONSTANCE.
Vai naineet! Rauhan tehneet! Väärää verta
Seattu väärään! Ystäviksi tulleet!
Dauphinko Blancan saa, nuo maatko Blanca?
Ei, ei! Sa puhut väärin, kuulit väärin.
Mietihän, kerro uudestaan se vielä.
Ei voi niin olla; sanot vain, ett'on niin.
Ma uskon, ettei sinuun uskomista,
Puheesi vain on rahvaan tyhjää tuulta.
Luulenpa, että luulen sua, mies;
Kuninkaan vala takaa mulle toista.
Saat rankaisun, kun näin mun säikytit:
Ma sairas olen, altis pelolle,
Vääryyttä kärsinyt ja pelon alla,
Turvaton olen leski, pelon oma,
Ja vaimo luontoaan jo pelkoon luotu.
Jos tunnustatkin, että puhut pilaa,
Ei säikkyneet saa elonhenget rauhaa,
Vaan värjyin värisevät kaiken päivää.
Pudistat päätä; mitä sillä tahdot?
Miks synkeästi katsot poikaani?
Ja miksi käsi povellasi, miksi?
Miks silmästäsi murheen vesi tulvii
Kuin ylvä virta yli äyräittensä?
Puheesko takeita nuo synkät merkit?
Puhu, mut älä kaikkea, mit' äsken;
Vain sana: puhees tosiko?

SALISBURY.
Niin tosi,
Kuin teistä varmaan ne on valheelliset,
Joidenka syy on, ett' on puhe tosi.

CONSTANCE.
Jos tätä murhett' uskomaan mua neuvot,
Niin neuvo myös se murhe murhaamaan.
Niin elämä ja usko vastaan tulkoot
Kuin kahden hurjapäisen miehen raivo,
Jotk' ensi yhtymässä sortuvat.
Dauphin nai Blancan! Mihin joutuu Arthur?
Englanti Ranskaan liittyy! Entä minä?
Pois, mies! En näköäsi sietää voi;
Tuo sanomasi rumentaa sun aivan.

SALISBURY.
Mit' olen muuta pahaa tehnyt teille,
Kuin muiden tuoman pahan ilmaissut?

CONSTANCE.
Se paha on jo itsessään niin inhaa,
Ett' itse kertojankin pahentaa.

ARTHUR.
Oi, äiti hyvä, tyyntykää, ma pyydän.

CONSTANCE.
Jos sinä, tyyntäjäni, ruma oisit,
Kuvaton, äitis kohdun häväistys,
Rivoa tahraa, inhaa vammaa täysi,
Hupelo, rampa, kyssä, rujo, musta,
Pisoilla, luomill' yltä ryvetetty,
En siitä huolisi, vaan tyyni oisin;
Et silloin mulle rakas oisi, etkä
Ois syntysi ja kruunun arvoinen.
Mut kaunis olet; kehdossas jo, armas,
Sua suosi yhdess' onnetar ja luonto.
Luonnolta puoleks auenneen sait ruusun
Ja liljan hohdon. Ah! Mut onnetar
Se muuttui, viettyi pois ja sulta vietiin;
Juhana setäs kanssa nyt se kiemaa,
Ja käsin kultaisin se Ranskan lahjoi
Kuninkaan arvon maahan tallaamaan
Ja parittajaks teki majesteetin.
Niin, Ranska Juhanan ja onnettaren,
Niin, valtaajan ja porton parittaa. —
Mies, eikö tehnyt väärää valaa Ranska?
Sanoilla hänet myrkytä, tai mene,
Ja jätä yksin tuskat nää, jotk' yksin
Mun kantaa täytyy.

SALISBURY.
Anteeks suokaa, rouva,
Mut ilman teitä palata en voi.

CONSTANCE.
Sa voit, sun pitää; minä en sua seuraa.
Suruni ylvääks opetan; sill' ylväs
Se suru on, se omaajansa valtaa.
Minun ja tämän suuren surun luokse
Kuninkaat kokoon tulkoot; niin, näet, suuri
On tuskani, ett' aava, vankka maa
Se yksin jaksaa sitä kannattaa.
(Heittäytyy maahan.)
Täss' istun suruineni; tässä meitä
Kuninkaat kumarrelkoot: käske heitä!

(Kuningas Juhana, kuningas Philip, Louis, Blanca, Eleonora,
Bastardi, Itävallan herttua tulevat seurueineen.)

KUNINGAS PHILIP.
Niin, armas tytär, tämä onnen päivä
Se Ranskass' aina olkoon juhlapäivä.
Sen kunniaksi ylväs aurinko
Kulussaan taukoo, alkemistaa matkii
Ja muuttaa silmän tenholoistolla
Maan laihan kärkeen hohtavaksi kullaks.
Näin vuosittain, kun tämä päivä palaa,
Se pyhäpäivänä on vietettävä.

CONSTANCE (nousten).
Kirottu päivä, eikä pyhä päivä!
Mit' on se päivä ansainnut tai tehnyt,
Ett' almanakkaan kultakirjaimilla
Se merkittäisi juhlapäiväin joukkoon?
Pois viikonpäivistä se pyyhkikää
Häpeän, sorron, pattovalan päivä!
Mut jos se jää, niin kuormilliset vaimot
Rukoilkoot, ett'ei silloin syntyis lapsi,
Jott' epäluoma toivoa ei pettäis.
Tään päivän osaks kaikki haaksirikot
Ja kaikki kaupan purkamiset tulkoot!
Tään päivän alkeet saakoot huonon lopun,
Ja vilpiks itse uskollisuus käyköön!

KUNINGAS PHILIP.
Ei, toden totta, syytä teillä, rouva.
Kirota tämän päivän somaa työtä.
Takeena teill' on majesteettini.

CONSTANCE.
Sain väärää rahaa, joka majesteetin
On näköinen, mut koetust' ei kestä.
Olette valapatto, valapatto!
Viholliseni verta vuodattamaan
Halaten tulitte, nyt halaten
Omaanne vuodatatte hänen vertaan.
Nyt sodan voimapaini, uhkakatse
Ruseiltuun rauhaan, ystävyyteen ryytyy,
Ja meidän sorto on sen liiton leima. —
Oi, miekkaan, taivaat, miekkaan kuninkaita
Valapattureita vastaan! Leski huutaa:
Minulle tule puolisoksi, taivas!
Tään kironpäivän hetket, rauhass' älkööt
Ne mailleen menkö! Ennen iltaa vielä
Verinen vaino pattokuningasten
Välihin tulkoon! Kuule mua, kuule!

ITÄVALLAN HERTTUA.
Ei! Rauhaa, lady Constance!

CONSTANCE.
Sotaa, sotaa,
Ei rauhaa! Minulle on rauha sotaa.
Häväiset voitonmerkkis, Itävalta!
Sa, orja, pelkuri ja raukka sinä!
Pien' olet sankariksi, konnaks suuri.
Sa vahvemman vain turviss' olet vahva.
Sa onnettaren sulho, käyt vain taistoon,
Kun oikullinen armos apuun joutuu.
Sinäkin valas söit ja valtaa mairit.
Mik' olet narri! Suurisuinen narri!
Mun hyväkseni kerskut, poljet, noidut!
Oi, sua kylmäverist' orja-parkaa!
Kuin pauanne mun sivullani haastoit,
Mua auttaa vannoit, käskit minun luottaa
Väkeesi, onneesi ja tähtiisi.
Nyt vihamiestenikö puoleen luovut?
Sun leijonanko talja ylläs! Hyi!
Vasikannahkall' arka nahkas peitä![13]

ITÄVALLAN HERTTUA.
Tuon sanan sanonut jos oisi mies!

BASTARDI.
Vasikannahkall' arka nahkas peitä!

ITÄVALLAN HERTTUA.
Sen sanan maksat hengelläsi, konna.

BASTARDI.
Vasikannahkall' arka nahkas peitä!

KUNINGAS JUHANA.
Unohdat arvos; tuo ei meille mieleen.

(Pandulph tulee.)

KUNINGAS PHILIP.
Kas, tuossa paavin pyhä legaatti!

PANDULPH.
Voidellut taivaan edusmiehet, terve!
Juhana, pyhä toimeni sua koskee.
Minä, Milanon kardinaali, Pandulph,
Legaatti paavi Innocentiuksen,
Sinulta kysyn hänen nimessään
Ja omantuntos puolesta, siis vastaa:
Miks pyhää äitiämme, kirkkoa,
Tylysti poljet, Stephan Langtonin kun,
Valitun Canterbyryn arkkipiispan,
Pyhästä hiipast' uhkamielin estät?
Nimessä paavi Innocentiuksen,
Isämme pyhän, tätä kysyn sulta.

KUNINGAS JUHANA.
Nimelle moiselleko vastuun velkaa
Vihityn kuninkaan on vapaa henki?
Et nimeä sa, kardinaali, keksi
Niin tyhjää, katalaa ja naurettavaa
Tilille mua vaatimaan kuin paavin.
Se hälle sano; tääkin vielä kuule
Englannin suusta: mikään Rooman pappi
Veroa meilt' ei saa, ei kymmenystä;
On taivaan kautta ylin valta meillä,
Ja taivaan kautta valtakunnassamme
Aiomme tätä valtaa käyttää yksin
Ja kuolevaisen käden avutta.
Se sano paaville; ei tarvis häntä
Ja vallananastustaan haikailla.

KUNINGAS PHILIP.
Tuo herjaust' on, veli Englanti.

KUNINGAS JUHANA.
Jos te ja kaikki kristikunnan vallat
Noin pauloiss' olette tuon viekkaan papin,
Peläten pannaa, jonka raha purkaa;
Jos inhan kullan kuonall' ostatte
Anetta valheellista henkilöltä,
Jok' oman aneens' sillä panee kaupan;
Jos te ja muutkin, perin peijattuina,
Tuot' ilvetaikaa veroll' elätätte,
Niin yksin, yksin minä paavin taitan
Ja hänen ystävilleen kauhun laitan.

PANDULPH.
Lain mulle suoman vallan kautta siis
Kirottu olet nyt ja pannaan pantu;
Ja siunattu se olkoon, joka luopuu
Valasta luopiolle vannotusta;
Ja ansiollinen ja autuutettu
Ja pyhimyksen arvoss' olkoon käsi,
Jok' ihmisteiltä salakeinoin raivaa
Vihatun henkesi!

CONSTANCE.
Oi, suotakoon
Mun Rooman kanssa hetki sadatella!
Hyvä isä, huuda kirouksiini aamen!
Ei toista loukattua, jonka kieli
Niin voisi häntä kirota kuin minun.

PANDULPH.
Kirota mulla laki on ja valtuu.

CONSTANCE.
Niin mulla myös. Jos oikeutt' ei suo laki,
On laillist', ett'ei laki vääryytt' estä.
Lain kautt' ei lapseni saa kruunuaan:
Ken hältä kruunun valtaa, lainkin valtaa.
Siis, kosk' on itse laki suurin vääryys,
Kuin estäis laki mua kiroomasta?

PANDULPH.
Nyt, Ranskan Philip, pannan uhalla
Pääluopiosta tuosta kätes päästä
Ja Ranskan voimat häntä vastaan nosta,
Jos Rooman alle ei hän nöyristy.

ELEONORA.
Kalvistut, Ranska? Älä päästä kättä.

CONSTANCE.
Oi, estä, horna, Ranskan katumista!
Jos käsi pääsee, sielun menetät.

ITÄVALLAN HERTTUA (Philipille).
Kuningas, kuulkaa kardinaalia.

BASTARDI.
Vasikannahkall' arka nahkas peitä.

ITÄVALLAN HERTTUA.
Vait, koira, muuten puistan nyrkkiäni —

BASTARDI.
Niin, housuntaskussa on kyllä tilaa.

KUNINGAS JUHANA.
Mitä lausut, Philip, kardinaalille?

CONSTANCE.
Toisinko lausuisi, kuin kardinaali?

LOUIS.
Mietihän isä! Kysymys on siinä:
Roomanko kovan pannan otat, vaiko
Englannin löyhän ystävyyden hukkaat.
Valitse helpompi.

BLANCA.
Siis, pannaanpano.

CONSTANCE.
Lujana, Louis! Perkele sua kiusaa
Hahmossa nuoren, kauniin morsion.

BLANCA.
Constance ei puhu vahvast' uskosta,
Vaan hädästä.

CONSTANCE.
Jos hätäni sa myönnät,
Jok' elää siksi vain, ett' usko kuoli,
Niin hädästäkin tämä hätä säätää,
Ett' usko elpyy taas, kun hätä kuolee.
Hätääni polje vain, niin usko nousee,
Hätääni nosta, niin on polkeess' usko.

KUNINGAS JUHANA.
Kuningas rauhaton on, eikä vastaa.

CONSTANCE.
Hänelle rauha suo! Nyt kelpo vastuu!

ITÄVALLAN HERTTUA.
Niin, Philip kuningas, pois arkuus heitä.

BASTARDI.
Vasikannahkall' arka nahkas peitä!

KUNINGAS PHILIP.
Hämmennyt olen. Mitä sanoisinkaan?

PANDULPH.
Jos mitä sanot, hämmennyt vain lisää,
Kun olet kirottu ja pannaan pantu.

KUNINGAS PHILIP.
Tilaani asettukaa, hurskas isä,
Ja sanokaa, mit' itse tekisitte.
Me, kuninkaat, juur' äsken kättä löimme,
Ja mielten sisin sopu kiinnitettiin
Avioliitolla ja kahlehdittiin
Lujilla pyhän valan siteillä.
Viimeinen henkäys, joka huulillamme
Sanoiksi sointui, oli vahva vala,
Ett' ikirakkaus, ystävyys ja sopu
Niin valtain ois kuin valtiasten kesken.
Juur' ennen välirauhaa, hiukkaa ennen —
Ol' aikaa tuskin pestä käsiämme,
Joill' oli valtakauppa solmittava —
Niin murhan sivellin, sen taivas tietköön,
Ne oli tahrinut, ja kosto niihin.
Kuvannut hurjain valtain julman riidan.
Nuo kädetkö, joist' äsken veri pestiin,
Jotk' äsken kahden puolen lempi liitti,
Nyt purkais liiton tään ja hellän siteen?
Uskollisuutta ivais? Taivast' ilkkuis?
Niin häälyväiset lapset meistä loisi,
Ett' irti kätemme nyt riuhtoisimme,
Peruuttaisimme valat vannotut,
Hymyvän rauhan vihkivuotehelle
Veriset joukot marsittaisimme
Ja puhtaan sopuisuuden vienon otsan
Toralla tahraisimme? Pyhä herra,
Arvoisa isä, sitä älkää suoko!
Suvaitkaa päättää, määrätä ja säätää
Lievempi muoto, niin me kuuliaiset
Ilolla olemme ja ystävänne.

PANDULPH.
Se muoto muodoton ja laki laiton,
Jok' ystävyyttä suosii Englannin.
Aseihin siis, ja kirkon puoltajiksi!
Tai muuten äiti, kirkko, hylkypoikaan
Kirouksen viskaa, äidin kirouksen.
Niin, Ranska, käärmeelt' ennen kielen sidot,
Nälistyneeltä tiikeriltä hampaan
Tai härnätyltä leijonalta ryömän,
Kuin käden, jota pidät, rauhaan käännät.

KUNINGAS PHILIP.
Voin purkaa kädenlyönnin, vaan en sanaa.

PANDULPH.
Siis sanan vihamieheks sanan teet,
Ja kansaissodan tavoin valaa vastaan
Asetat valan, kielen kieltä vastaan.
Oi, ensin täytä taivaalle se vala,
Jonk' ensin vannoit taivaalle, se vala,
Ett' oisit meidän kirkon soturi.
Min sitten vannoit, itseäsi vastaan
Sen vannoit, ja sit' et voi itse täyttää.
Se, mitä vannoit väärää tekeväsi,
Ei ole väärää, jos sen oikein teet;
Ja jos jää tekemättä, mik' on väärää,
On oikein, että jää se tekemättä.
Jos aikees harhaan vie, niin paras apu
On uusi harha; jos se onkin väärää,
Niin sitenhän se väärä suorenee.
Petokseen petos auttaa, niinkuin tuli
Haavassa poltetussa jäähtää tulta.
Uskonto valan täyttämistä vaatii,
Mut sinä vannoit uskontoa vastaan;
Min kautta vannot, sitä vastaan vannot.
Teet toden tähden valan valaa vastaan;
Jos todeks sit' et tiedä, mitä vannot,
Niin vannot sen vain, ettet väärin vanno;
Ois muuten vala pelkkää ilvettä.
Mut sinä vannoit vannovasi väärin,
Niin, väärin, jos sen täytät, minkä vannoit.
Myöhempi valas aiempaa on vastaan,
Ja itse riidoin olet itses kanssa.
Et voittoa voi saada parempaa,
Kuin jos tuot' inhaa kiusausta vastaan
Hyvän ja jalon puoles asestat;
Jonk' ehon puolen rukouksiini suljen,
Jos siihen taivut; vaan jos et, niin tiedä,
Ett' uhkaa sua kirous niin raskas,
Ett'et voi sitä puistaa pois, vaan kuolet
Sen mustan painon alle toivotonna.

ITÄVALLAN HERTTUA.
Kapinaa! Ilmi kapinaa!

BASTARDI.
Niin vainko?
Vasikannahka suutas eikö tuki?

LOUIS.
Aseihin, isä!

BLANCA.
Vihkipäivänäsi?
Ja omaa avioimaas verta vastaan?
Hääsaliksemme tappotannerko?
Pärinä rummunko ja torven räikkä,
Tuo hornan melu, juhlasoitoksemme?
Oi, kuule, puolisoni! — ah! kuink' uusi
On suussani se sana puoliso! —
Sen nimen tähden, jot' ei kielen' ole
Maininnut ennen, polvillani kerjään:
Setääni vastaan sotaan älä lähde!

CONSTANCE.
Oi, polvillani, jotka polvistuksess'
On karjenneet, rukoilen, jalo Dauphin:
Oi, älä muuta sitä tuomiota,
Jonk' ennakolta säätänyt on taivas!

BLANCA.
Nyt lempes nähdään. Mikä voisi sua
Enemmän hellyttää kuin vaimon nimi?

CONSTANCE.
Sun tukijasi tuki: kunnia.
Oi, kunniasi, Louis, kunniasi!

LOUIS.
Miks olette niin kylmä, majesteetti,
Näin tärkeät kun seikat toimeen kutsuu?

PANDULPH.
Julistan kirouksen hänen päälleen.

KUNINGAS PHILIP.
Ei tarvis. — Luovun sinust', Englanti.

CONSTANCE.
Kauniisti kääntyy eksytetty herruus!

ELEONORA.
Rumasti luopuu ranskalainen höllyys!

KUNINGAS JUHANA.
Ei kulu tuntia, niin kadut, Ranska.

BASTARDI.
Tuo vanha suntio, tuo lukkar' Aika,
Tahtooko hän sen? Silloin katuu Philip.

BLANCA.
Aurinko vertyy; hyväst', armas päivä!
Nyt kenen puolta pidän? Molempain:
Yks käsi toisen joukon, toinen toisen;
Ja näiden raivo, kumpaankin kun kiinnyn,
Mun rikki riistää, kappaleiksi katkoo.
Yljälle en voi pyytää voittoa,
Sedälle täytyy pyytää tappiota,
Isälle en saa menestystä suoda
Ja mummon suomia en tahdo suoda.
Jos kuka voittaa, minä aina tappaan,
Se tietty ennen jo, kuin alkaa kilpa.

LOUIS.
Mun luonani sun onnes elää, kulta.

BLANCA.
Miss' onni elää, elo kuolee multa.

KUNINGAS JUHANA.
Käy, lanko, kerää kokoon joukkomme!
(Bastardi menee.)
Oi, Ranska, vihan liekki minut polttaa,
Ja vimman hehku minuss' on niin kuuma,
Ett' yksin veri sammuttaa sen voi,
Niin, veri, Ranskan jaloin, kalliin veri!

KUNINGAS PHILIP.
Sun raivos ennen tuhkaks sinut polttaa,
Kuin meidän veri tules sammuttaa.
Etehes katso! Kavahda!

KUNINGAS JUHANA.
No niin:
Kavahda sinäkin! Nyt aseisiin!

(Menevät.)

Toinen kohtaus.

Tasanko Angers'n lähellä.

(Sotahuutoja. Hyökkäyksiä. Bastardi tulee, kädessä
Itävallan herttuan pää.)

BASTARDI.
Nyt, totta vieköön, tulee kuuma päivä!
Pilvessä joku ilmapiru väikkyy
Ja turmaa seuloo. Itävallan pää
On tuossa; Philip vielä hengähtää.

(Kuningas Juhana, Arthur ja Hubert tulevat.)

KUNINGAS JUHANA.
Tää poika korjaa, Hubert. — Philip, riennä!
Teltassa äitiäni ahdistetaan,
Hän vangittu on, pelkään.

BASTARDI.
Pelastettu.
Ma turvaan hänet vein, ei pelkoa.
Eteenpäin, herra! Vähän vaivaa vielä,
Niin työmme saamme hyvään päätökseen.

(Menevät.)

Kolmas kohtaus.

Sama paikka.

(Sotamelskettä, hyökkäystä, peräytymistä. Kuningas Juhana,
Eleonora, Arthur, Bastardi, Hubert ja ylimyksiä tulee.)

KUNINGAS JUHANA (Eleonoralle).
Niin, äiti; vahvan vartioston turviin
Te jäätte tänne. — (Arthurille.) Lanko, älä sure,
Sua mummo rakastaa, ja yhtä armas
Sedälles oot kuin olit isällesi.

ARTHUR.
Voi, tästä äiti parka suruun kuolee!