Eduard Sievers, ääntämys: [zifers], oli saksalainen kielentutkija. Hänet nimitettiin 20-vuotiaana 1871 Jenan yliopistoon saksalaisen kielitieteen ylimääräiseksi ja 1876 vakinaiseksi professoriksi. Hän oli vuodesta 1892 Leipzigin yliopiston professorina. Sievers julkaisi merkittäviä muinaissaksan lähteitä sekä näiden tekstijulkaisujen ohella tutkimuksia germaanisen kielihistorian alalta, jotka suurimmaksi osaksi ilmestyivät hänen toimittamassaan aikakauskirjassa Beiträge zur Geschichte der deutschen Sprache und Litteratur. Saksan kielen lisäksi Sievers käsitteli kielihistoriallisissa kirjoituksissaan myös skandinaavisia kieliä ja englantia. Hän sai erityistä mainetta englannin kielen tutkijana, ja hänen kielioppinsa Angelsächsische Grammatik (1882) aloitti uuden jakson muinaisenglannin tutkimuksessa.
