Emmanuel Hiel (1834–1899) oli flaamilainen runoilija. Hän oli vapauden ja edistyksen ihailija, suuri saksalaisystävä. Hän on julkaissut useita runokokoelmia, kuten Nieuwe Liedekens (1861), Gedichten, De Liefde in het Leven (1871), Bloemeken (1875), Monodramen en andere Gedichten (1893), Symfonieën en andere gezangen (1894), Het Broodhius (1897) sekä draaman Jacoba van Beieren (1880).
