Juan Meléndez Valdés (1754–1817) oli espanjalainen runoilija. Opiskellessaan Salamancassa lakitiedettä hän liittyi ryhmään nuoria runoilijoita, joiden tavoitteena oli vapauttaa espanjalainen runous ranskalaisista kahleista kansalliselle pohjalle. Akatemia palkitsi 1780 hänen Batilo-nimisen ekloginsa, ja Javellanosin avulla hän sai Salamancassa professorin viran. Ministeristönsä aikana Javellanos hankki hänelle hallinnollisen viran, jonka Meléndez Valdés menetti ministeristön kaatuessa. Ranskalaisten tultua maahan hän liittyi uuteen hallitukseen, joutui siksi vainon kohteeksi ja vältti vaivoin kuoleman. Kun ranskalaiset oli karkotettu, Meléndez Valdés pakeni Ranskaan, ja hän kuoli Montpellierissä.
