László Nagy oli unkarilainen kirjailija, kääntäjä ja graafikko. Hän oli toisen maailmansodan jälkeisistä unkarilaisista runoilijoista merkittävimpiä. Hän hyödynsi runoissaan renessanssin ja barokin rakkausrunoja, varsinkin kukkaislauluja (virágének). Hän käytti samassa runossa sekä ylevää arkaistista kieltä että arkista puhekieltä. Aiheina hän käsitteli teknisen kehityksen pelkoa ja moraalisten arvojen katoamista.
