Abdul Rahman Pazhwak oli afganistanilainen runoilija ja diplomaatti. Hänet oli koulutettu Afganistanissa ja aloitti uransa journalistina, mutta liittyi lopulta ulkoministeriöön. 1950-luvulla hänestä tuli Afganistanin Yhdistyneiden kansakuntien suurlähettiläs ja toimi YK:n yleiskokouksen puheenjohtajana vuosina 1966-1967. 1970-luvun alussa hän toimi lyhyen ajanjaksona Afganistanin suurlähettiläänä Länsi-Saksassa ja Intiassa.
Abdülkadir İnan oli baškiiritaustainen turkkilainen historioitsija ja folkloristi, joka keskittyi etenkin turkkilaisten kansojen historiaan. Vuonna 1936 Mustafa Kemal nimitti İnanin "itäturkin murteiden professoriksi" kielten, historian ja maantieteen tiedekuntaan. Hän toimi myös muun muassa Turkin kieliliiton pääasiantuntijana. Nuorempana İnan oli mukana basmatšiliikkeessä ja toimi Baškortostanin edustajana Neuvostoliiton kongressissa vuonna 1917.
Abdulla Aliş oli tataarilainen runoilija, proosa- ja näytelmäkirjailija ja vastarintataistelija. Hän kirjoitti pääasiassa lastenkirjoja, joista tunnetuimmat teokset ovat Dulqınnar (1934), Ant (1935) ja Minem abí (1940). Alişin teoksiin kuuluu myös satuja, joita koottiin julkaisuun Ana äkiätläre (1941). Aliş kirjoitti monia nukketeatterinäytelmiä, joista tunnetuin on Sertotmas ürdäk. Vuonna 1941, Aliş liittyi puna-armeijaan, ja samana vuonna hän jäi Wehrmachtin vangiksi Brjanskin lähettyvillä. Tuona aikana hän tapasi runoilija Musa Cälilin. Ollessaan vangittuina Aliş ja Cälil muodostivat maanalaisen vastarintaryhmän İdel-Ural Legionı. Heidän suunnitelmansa kuitenkin paljastuivat, minkä seurauksena molemmat teloitettiin Plötzenseen vankilassa vuonna 1944.
Ğabdulla Tuqay oli Volgan tataari -kansallisrunoilija-, kriitikko- ja julkaisija. Venäjän keisarikunnan Kazanin kuvernementissa syntynyt Tuqay kuoli tuberkuloosiin nuorena, mutta ehti elämänsä aikana tehdä merkittävän vaikutuksen työllään. Häntä pidetään modernin tataarikirjallisuuden- sekä kirjallisen kielen perustajana.
Abdulmanap Magomedovitš Nurmagomedov oli avaarilaistaustainen venäläinen urheilija ja valmentaja. Hänet tunnetaan Venäjällä eniten sambon maailmanmestareita valmentaneena. Hän oli entisen UFC:n kevytsarjan mestarin Habib Nurmagomedovin isä.
Abdulrazak Gurnah on tansanialaissyntyinen Britanniassa asuva kirjailija, kirjallisuuskriitikko ja yliopisto-opettaja (emeritusprofessori), joka kirjoittaa englanniksi. Gurnah asuu Canterburyssä.
Abel François Villemain oli ranskalainen kirjailija, professori ja ministeri. Hän toimi opettajantyönsä ohella kirjailijana ja sai Ranskan akatemian palkinnon 1812 teoksista Éloge de Montaigne 1812 ja Éloge de Montesquieu 1816. Hän oli vuodesta 1814 Sorbonnen yliopiston ranskalaisen kirjallisuuden professori, ja hänet valittiin 1821 akatemian jäseneksi.
Abel Posse oli argentiinalainen kirjailija ja diplomaatti. Hän asui ja työskenteli useissa maissa sekä espanjankielisessä maailmassa että sen ulkopuolella.
