Aleksandr Jevgenjevitš Lebedev on venäläinen oligarkki. Hän on suursijoittaja, joka omistaa muun muassa kolmanneksen Aeroflot-lentoyhtiöstä sekä osuuden Novaja gazeta -sanomalehdestä. Hän on myös Yhtenäinen Venäjä -puolueen kansanedustaja Venäjän duumassa.
Aleksandr Lukitš Volkov (ven. Алекса́ндр Лу́кич Во́лков; 25. joulukuuta 1928, Karjalan tasavallan nykyisen Prääsän piirin Jessoilan kylä – 4. huhtikuuta 2020) oli karjalainen runoilija.
Aleksandr Romanovitš Lurija oli neuvostoliittolainen aivotutkija ja neuropsykologi sekä tiedemies. Hän oli yksi kolmesta ("troika") merkittävimmästä psykologian kulttuurihistoriallisen koulukunnan ja toiminnan teorian sekä kulttuurihistoriallisen psykologian perustajasta yhdessä Lev Vygotskin ja Aleksei Leontjevin rinnalla.
Aleksandr Malyškin oli neuvostoliittolainen prosaisti ja runoilija. Taustaltaan talonpoikainen Malyškin opiskeli Pietarin yliopistossa. Hän osallistui punaisten joukoissa sisällissotaan. Hän kuului 1920-luvulla kirjailijaryhmä Perevaliin ja oli perustamassa kirjailijaliittoa. Hänen ensimmäinen huomiota herättänyt teoksensa on sisällissota-aiheinen Panedije Daira (1923), pääteos tuotantotoimintaa sosialistisen realismin hengessä käsittelevä keskeneräinen Ljudi iz zaholustja (1937–1938). Hän joutui vankileirille, jossa kuoli.
Suuriruhtinas Aleksandr Mihailovitš Romanov ; oli venäläinen suuriruhtinas ja Romanov-suvun jäsen, merivoimien upseeri, kirjailija, tutkimusmatkailija, keisari Nikolai II:n pikkuserkku ja hänen neuvonantajansa.
Aleksandr Mihailovski-Danilevski (1789–1848) oli venäläinen kenraaliluutnantti (1835) ja sotahistorioitsija. Hän osallistui vuosien 1812–1815 sotaan Ranskaa vastaan ja vuoden 1829 Turkin sotaan. Hänestä tuli vuonna 1839 senaattori ja sotaneuvoston jäsen.
Aleksandr Petrovitš Miljukov ven. Алекса́ндр Петро́вич Милюко́в, 11. elokuuta 1817 Kozlov – 18. helmikuuta 1897 Pietari) oli venäläinen toimittaja, kirjallisuuskriitikko ja kirjailija.
Aleksandr Vasiljevitš Mosolov oli venäläinen säveltäjä. Hänet otettiin Moskovan konservatorioon vuonna 1921, ja häntä opettivat Reinhold Glière ja Nikolai Mjaskovski. Uransa kukoistaessa 1920-luvun lopulla Mosolov keskittyi moderneihin musiikillisiin ideoihin. Hänen tuotantoonsa kuuluu muun muassa pianosonaatteja, sinfonioita ja oopperoita. Vuosina 1937–1938 Mosolov oli vangittuna gulagilla, ja vuonna 1942 hän palasi Moskovaan. Myöhemmällä urallaan hän kiinnostui kuorolle säveltämisestä. Hän hyödynsi musiikissaan kansanmusiikin vaikutteita, ja kun Stalinin aikana säveltäjän aiempaa kiinnostusta futurismia kohtaan ei suvaittu, kansanmusiikki veikin hänen kaiken huomionsa.
