Bernard Bosanquet oli englantilainen filosofi ja politiikan teoreetikko, joka vaikutti 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun Ison-Britannian politiikkaan ja erityisesti sosiaalipolitiikkaan. Hänen työnsä on vaikuttanut erityisesti Bertrand Russelliin, John Deweyeen ja William Jamesiin mutta on joutunut myös heidän kritiikkinsä kohteeksi.
I. Bernard Cohen oli yhdysvaltalainen tieteenhistorioitsija ja Victor S. Thomas -professori Harvardin yliopistossa. Tieteenhistorioitsijana Cohen oli erikoistunut fysiikkaan, etenkin fyysikko Isaac Newtonin elämään ja hänen aikaansa. Hän oli Harvardissa professorina koko uransa, joka alkoi vuonna 1942 väiteltyään tohtoriksi ensimmäisenä yhdysvaltalaisena tieteenhistoriasta. Cohenin suurimpiin saavutuksiin kuului Newtonin Principia-teoksen kääntäminen Anne Whitmanin täysin englanniksi. 974-sivuisen teoksen kääntäminen kesti heiltä lähes 15 vuotta.
Bernard Cornwell on englantilainen historiallisten romaanien kirjoittaja. Hän asuu Chathamissa, Massachusettsissa, Yhdysvalloissa. Cornwell myös julkaissut romaaneja yhdessä vaimonsa Judy Cornwellin kanssa kirjailijanimellä Susannah Kells.
Bernard Lewis oli Princetonin yliopiston Lähi-idäntutkimuksen Cleveland E. Dodge -professori, joka oli erikoistunut islamin historiaan ja islamilaisen- ja länsimaailman vuorovaikutukseen. Hänen tutkimustaan Osmanien valtakunnan historiasta pidetään alansa merkkiteoksina. The Encyclopedia of Historians and Historical Writinging mukaan Lewisistä on muodostunut ”vaikutusvaltaisin sodanjälkeinen islamin ja Lähi-idän historioitsija”.
Bernard Joseph Francis Lonergan CC, SJ, oli kanadalainen jesuiittapappi sekä tomistinen filosofi ja teologi. Hän on opettanut Montrealin Loyola Collegessa, Toronton yliopistossa, Pontifical Gregorian Universityssä ja Boston Collegessa.
Bernard de Mandeville oli alankomaalais-englantilainen moraalifilosofi, lääkäri ja satiirikko. Hän on tunnettu runostaan The Grumbling Hive or Knaves Turned Honest (1705) mutta omana aikanaan vasta teoksen myöhemmät painokset lisäysten kera herättivät suurta kohua ja kritiikkiä. Mandeville esittää teoksessa, että ihminen on läpeensä egoistinen, mutta samalla itsekkäillä ominaisuuksillaan myös yhteiskunnan hyvinvoinnin edellytys. Erityinen kritiikki kohdistui Lordi Shaftesburya kohtaan, joka Mandevillen mielestä virheellisesti piti ihmistä luonnostaan hyväntahtoisena ja hyveitä yhteisen hyvän edistäjinä.
