Carl Vogt (1817–1895) oli saksalainen luonnontutkija. Hänestä tuli 1847 eläintieteen professori Gießenin yliopistoon. Hänet valittiin seuraavana vuonna Gießenistä jäseneksi Frankfurtin "esiparlamenttiin" ja sen jälkeen kansalliskokoukseen. Hän oli niissä äärivasemmiston merkittävimpiä johtajia. Vogt seurasi tynkäparlamentin mukana Stuttgartiin, missä hän tuli "Reichsregentschaft"-hallituksen jäseneksi. Kun vallankumousyritys oli kukistettu, Vogt erotettiin professorinvirasta, ja hän pakeni Sveitsiin, missä hän oli vuodesta 1852 geologian ja sittemmin myös eläintieteen professori Genevessä. Sielläkin Vogt osallistui poliittiseen toimintaan ja oli muun muassa pitkään kansallisneuvoston ja kantonineuvoston jäsen.
Carl Gabriel von Bonsdorff oli suomalainen historiantutkija. Hän oli Helsingin yliopistossa Suomen ja Skandinavian historian ylimääräinen professori 1915–1927. Hän tutki läänityslaitoksen ja Suomen kaupunkilaitoksen historiaa ja vaikutti tutkimuksellaan Ålands ställning under Finlands förening med Sverige (1920) siihen, että Ahvenanmaan katsottiin kuuluvan Suomeen.
Carl Linnaeus, myöhemmin Carl von Linné, kuuntele ääntämys (ohje), (23. toukokuuta 1707 – 10. tammikuuta 1778) oli ruotsalainen luonnontutkija, joka kehitti nykyaikaisen taksonomian perusteet. Häntä pidetään myös nykyaikaisen ekologian isänä, ja hänen merkityksestään kertoo esimerkiksi sanonta "Luoja loi, mutta Linné järjesti". Aikalaiset antoivat hänelle lempinimiä kuten "kasvitieteilijöiden ruhtinas", "Uppsalan uusi Adam" ja "kukkaiskuningas".
Lars Fredric Carl Wilhelm Böttiger oli ruotsalainen runoilija ja kielentutkija. Hänestä tuli vuonna 1856 Uppsalan yliopiston estetiikan ja modernin kirjallisuuden professori. Vuodesta 1847 hän oli Ruotsin akatemian jäsen. Tutkijana Böttiger paneutui erityisesti italialaisiin murteisiin ja runoilijoihin.
Carl Zuckmayer oli saksalainen kirjailija. Hän osallistui ensimmäiseen maailmansotaan ja opiskeli sitten luonnontieteitä. Hän toimi dramaturgina yhteistyössä muun muassa Bertolt Brechtin kanssa. Saatuaan 1933 kirjoituskiellon hän muutti Itävaltaan, 1938 Anschlussin jälkeen Sveitsiin ja 1939 Yhdysvaltoihin. Hän oli äidin puolelta assimiloitunutta juutalaista sukua. Hän palasi 1940-luvulla Eurooppaan ja asettui 1958 Sveitsiin.
Carlo Betocchi (1899–1986) oli italialainen runoilija. Betocchi oli 1900-luvun tärkein italiankielinen katolinen runoilija. Häneltä on suomennettu Vanhenemisen päiväkirja ja muita runoja. Diarietto invecchiando.
Carlo Cassola oli italialainen kirjailija. Hänen teoksistaan vastarintaliikkeestä ja sodan jälkeisestä ajasta kertova Buben tyttö La ragazza di Bube (1960) on saanut paljon huomiota Italian ulkopuolellakin. Cassola sai tästä kirjasta Italian arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, Strega-palkinnon vuonna 1960lähde?.
Carlo Cattaneo oli italialainen filosofi, lehtikirjoittaja, poliitikko, opettaja ja patriootti. Hänellä oli merkittävä rooli keväällä 1848 järjestetyssä kapinassa, joka tunnetaan nimellä Milanon viisi päivää. Hän oli myös eräs Italian yhdistymisen keskeisiä hahmoja. Tasavaltalaisena Cattaneo piti määrätietoisesti etäisyyttä syntyneeseen Italian kuningaskuntaan. Cattaneo hankki huomattavan henkisen pääoman, ja hänet tunnetaan positivismin kannattajana.
Carlo Emilio Gadda oli italialainen kirjailija ja runoilija. Häntä pidetään kielellisenä kokeilijana, joka on 1900-luvun italialaisen kirjallisuuden älyllisimpiä ja vaikeaselkoisimpia kirjailijoita. Hän käytti kielessään murteita, tekniikan kieltä ja sanaleikkejä.
