Eufrates oli antiikin kreikkalainen stoalaiseen koulukuntaan kuulunut filosofi. Filostratoksen mukaan hän oli kotoisin Tyroksesta, nykyisestä Libanonista, ja Stefanos Byzantionlaisen mukaan Epifaneiasta, Syyriasta. Eunapios puolestaan kutsuu Eufratesta egyptiläiseksi.
Eugene Andrew ”Gene” Cernan oli Yhdysvaltain laivaston upseeri ja NASAn astronautti. Hän oli avaruudessa kolme kertaa: lentäjänä Gemini 9A:ssa kesäkuussa 1966, kuumoduulipilottina Apollo 10:ssä toukokuussa 1969 ja komentajana Apollo 17:ssä joulukuussa 1972. Cernan on toistaiseksi viimeisin Kuun pinnalla kävellyt ihminen.
Eugène Guillevic oli ranskalainen runoilija, 1900-luvun ranskalaisen kirjallisuuden tärkeimpiä. Hän sai aineistoa runoihinsa kotiseudultaan Bretagnesta. Hän oli ajattelultaan marxilainen, ja kirjailijana hän edusti surrealismia. Hänen läpimurtoteoksensa oli Terraqué (1942), joka edusti mineralogista vaihetta, mutta hän siirtyi sitten osallistuvaan runouteen ja ilmensi siinä erityisesti ydinaseiden vastaisia näkemyksiään.
Eugène Ionesco oli romanialaissyntyinen näytelmäkirjailija. Ionesco luetaan niin sanotun absurdin teatterin tärkeimpiin nimiin. Hän tarkasteli näytelmissään inhimillistä vuorovaikutusta ja rajoituksia, joita kieli sille asettaa.
Eugène Labiche oli ranskalainen huvinäytelmäkirjailija. Jo Labichen ensimmäiset näytelmät (1837–1838) saavuttivat melkoisen näyttämömenestyksen. Neljänkymmenen vuoden kuluessa hän sitten kirjoitti varsinkin Pariisin pikkuteattereille toista sataa huvinäytelmää, ilveilyä ja vaudevillea, joissa ilmenee pirteää koomisuutta, tarkkaa ihmistuntemusta ja taitavaa näyttämötekniikkaa. Niistä esimerkkejä ovat Le chapeau de paille d'Italie (1851), Le voyage de M. Perrichon (1860), La poudre aux yeux (1861), Un pied dans le crime (1866), Le plus heureux des trois (1870). Le prix Martin (1876), La clé (1877). Kokoelma Labichen näytelmiä Théàtre de Labiche ilmestyi vuonna 1879. Labiche valittiin 1880 Ranskan akatemiaan.
Marie Eugène Melchior de Vogüé (1848–1910) oli ranskalainen kirjailija. Toimittuaan muutamia vuosia virkamiehenä Ranskan Konstantinopolin- ja Pietarin-lähetystöissä Vogüé matkusteli laajalti ulkomailla ja julkaisi muistelmiaan ja vaikutelmiaan muun muassa aikakauskirjassa Revue des deux mondes, missä varsinkin hänen kirjoituksensa venäläisistä kirjailijoista herättivät huomiota. Hänet valittiin 1888 Ranskan akatemian jäseneksi. Hän oli 1893–1998 edustajakamarin jäsenenä. Hänen teoksiaan ovat Portraits du siècle (1883), Le fils de Pierre le Grand (1884), Le roman russe (1886) ym.
Eugene Gladstone O’Neill oli yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija. O’Neill toi Anton Tšehovin, Henrik Ibsenin ja August Strindbergin edustaman dramaattisen realismin amerikkalaiseen näytelmäkirjallisuuteen. Heti ensimmäinen O’Neillin näytelmä, Taivaanrannan tuolla puolen, voitti näyttämötaiteen Pulitzer-palkinnon. Hän sai kaksi muuta Pulitzeria näytelmistään Anna Christie (1922) ja Strange Interlude (1928). Hänelle myönnettiin kirjallisuuden Nobel-palkinto vuonna 1936.
