Edouard Rod oli sveitsiläis-ranskalainen kirjailija, kirjallisuustieteilijä ja professori. Hän opiskeli kielitiedettä Lausannessa, Bonnissa ja Berliinissä ja siirtyi 1878 Pariisiin, jossa hän asettui aluksi naturalistien piiriin ja herätti huomiota ylisanoja viljelevillä kirjasillaan À propos de L’assommoir (1879) ja Les allemands (1880). Hän työskenteli muutamia vuosia pariisilaisessa aikakausjulkaisussa La revue contemporaine. Samalla hän kirjoitti naturalistisia romaaneja, kuten Palmyre Veulard (1881), La chute de miss Topsy (1882) ynnä muita, nyt jo unohduksiin painuneita.
Eduard Bernstein oli saksalainen sosiaalidemokraattinen teoreetikko ja poliitikko. Hän oli Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen (SPD) jäsen ja häntä pidetään usein revisionismin isänä.
Eduard Stepanovitš Kotšergin on sukutaustaltaan puolalais-venäläinen lavastaja ja kirjailija. Hän on toiminut Tovstonogovin suuren draamateatterin päälavastajana vuodesta 1972 lähtien.
Eduard Venjaminovitš Limonov oli venäläinen kirjailija ja lakkautetun kansallisbolševistisen puolueen puheenjohtaja, ja vuonna 2010 sen perustalta perustetun "Toinen Venäjä" -puolueen puheenjohtaja. Hänellä oli Ranskan kansalaisuus vuosina 1987-2011. Vuonna 1993 Eduard Limonov perusti kansallisbolševistisen lehden Limonka, mikä tarkoittaa munakäsikranaattia.
Eduard Mörike (1804–1875) oli saksalainen runoilija. Hän opiskeli teologiaa ja sai 1834 papinpaikan Cleversulzbachissa. Sairaus pakotti hänet eroamaan tehtävästä. Sittemmin hän asui Mergentheimissä ja vetäytyi 1866 kokonaan yksityiselämän lepoon.
