Jozef Miloslav Hurban oli yksi keskeisimmistä Slovakian kansallisen heräämisen aikaisista aktivisteista. Hän oli yksi Slovakian kansallisen neuvoston perustajista ja sen ensimmäinen puheenjohtaja. Tämän lisäksi Hurban tunnetaan Matica slovenská -järjestön perustajana, kirjailijana sekä luterilaisena pappina.
Józef Rufin Wybicki (1747–1822) oli puolalainen kenraali, runoilija ja poliitikko. Hän oli Jan Henryk Dąbrowskin läheinen ystävä ja hän kirjoitti Puolan kansallishymnin, Mazurek Dąbrowskiegon, sanat vuonna 1797. Hän oli eräs Kościuszkon kapinan sotilasjohtajia.
József Bajza (1804−1858) oli unkarilainen kirjailija ja kriitikko. Hän vaikutti kriitikkona merkittävästi Unkarin kirjalliseen elämään siten, että henkilöihin katsomatta arvosteli kirjallisia ilmiöitä, niin epigrammeja, tietosanakirjoja kuin tavallista käännöskirjallisuuttakin ja piti erityisesti silmällä kielen puhtautta sekä esteettisen maun ja omien esteettisten periaatteidensa vaatimuksia.
József Katona oli unkarilainen kirjailija ja juristi. Hänen pääteoksensa on Unkarin kirjallisuuden klassisiin merkkiteoksiin lukeutuva tragedia Bánk bán, joka kertoo kuningatar Gertrudin murhasta. Siitä tuli klassisen unkarilaisen draamakirjallisuuden useimmin esitetty ja ajankohtaisin teos. Se esitettiin oopperana ensi kerran Budapestissa vuonna 1861 ja Suomessa ensi kerran Helsingissä vuonna 1943.
József Kiss (1843–1921) oli unkarilainen runoilija. Toimittuaan muutamia vuosia Temesvárin juutalaisen seurakunnan notariuksena hän siirtyi 1882 Budapestiin. Kissin ensimmäinen runokokoelma Zsidó dalok (1868) ei herättänyt erityistä huomiota, mutta "Simon Judit" -nimisen balladin (1875) ansiosta hänestä tuli yhdellä iskulla tunnettu kautta maan. Balladi- ja romanssirunoilijana Kiss olikin aikanaan Unkarin parhaimpia. Kissin runokokoelmia ovat muun muassa Runoja (1876) ja Uusia runoja (1891). Hän oli vuodesta 1890 A hét ('Viikko') -nimisen kaunokirjallisen viikkolehden toimittaja.
Juan Carlos Onetti oli uruguaylainen kirjailija. Hän kirjoitti novelleja, joissa hän yhdisti fantasiaa ja realismia. Hänen teoksensa ovat usein pessimistisiä mutta mielikuvituksellisia.
Juan de la Cueva oli espanjalainen näytelmäkirjailija. Hän viljeli useimpia kirjallisuudenlajeja, mutta onnistui parhaiten draamassa ja oli yksi kansallisen draaman perustajia. Cuevan toiminta oli uudistavaa. Hän kohotti draamallista tyyliä ja jakoi draaman kolmeen jornada-osaan. Hänen tuotteliaisuutensa kuitenkin vahingoitti hänen teostensa arvoa. Kokoomateos Obras sisältää sonetteja, canzoneja, elegioja, eklogeja ynnä muuta italialais-klassilliseen tyyliin. Hänen kokoelmiaan ovat muun muassa Coro Febeo de romances historiales (1587−1588) ja Primera parte de las comedias y tragedias (1588), johon kuuluu neljä murhenäytelmää ja kymmenen komediaa.
Juan Eugenio Hartzenbusch (1806–1880) oli espanjalainen kirjailija. Hän kirjoitti näytelmän Los amantes de Teruel (1836), joka kuvasi runollisesti rajattoman onnetonta rakkautta. Näytelmän menestyksen ansiosta hän saattoi jatkaa kirjallisella uralla. Hartzenbuschin muita merkittäviä näytelmiä ovat muun muassa La redoma encantada (1839), La visionaria (1840), Alfonso el casto (1841), El bachiller Mendarias (1842), La coja y el encogido (1843), Juan de las Viñas (1844), Vida por honra (1854). Useimmissa Hartzenbuschin näytelmissä ilmenee eloisaa mielikuvitusta, voimakasta sanontatapaa, sointuvaa runomittaa ja kansallisten aiheiden onnistunutta valintaa. Hartzenbusch on toimittanut laitoksia Tirso de Molinan, Calderónin ja Alarcónin teoksista.
