Luis Buñuel Portolés oli espanjalais-meksikolainen surrealistinen elokuvaohjaaja ja runoilija. Hän kritisoi useissa elokuvissaan porvaristoa ja papistoa.
Luis de Góngora y Argote oli espanjalainen barokkiajan runoilija. Hän oli ylhäisaatelia ja opiskeli teologiaa, mutta uhkapelurina hän menetti kaikki rahansalähde?. Hänen tunnetuimpia runojaan ovat Soledades I–II sekä Fabula de Polifemo y Galatea.
Luis Ponce de León (1527–1591) oli espanjalainen kirjailija. Hän käänsi Korkean veisun espanjaksi, ja siksi inkvisitio tuomitsi hänet vankilaan viideksi vuodeksi. Hänen proosateoksena olivat aikanaan arvostettuja, mutta nykyisin hänet muistetaan eräistä maailmankaikkeuden mysteerioita pohtivista runoista.
Luis Gálvez de Montalvo oli espanjalainen runoilija ja prosaisti. Hän oli Miguel de Cervantesin ja Lope de Vegan hyvä ystävä. Hän on kirjoittanut paimenromaanin El pastor de Filida.
Luis Palés Matos oli espanjanakielinen puertoricolainen kirjailija. Hän kuvaa teoksissaan maaseutua. Hän oli alkuun modernisti, myöhemmin avantgardisti. Hän vaati länsimaisen kirjallisuuden uudistamista afrikkalaisen perinteen avulla, vaikka hän itse oli valkoihoinen.
Luis Vélez de Guevara y Dueñas (1570–1646) oli espanjalainen kirjailija, jota Filip IV suosi. Filip kehotti häntä kirjoittamaan huvinäytelmiä sekä korjailutti hänellä omiaan. Guevara kirjoitti yli 400 näytelmää, joille on ominaista hyvä luonteenerittely, vilkas mielikuvitus, sukkeluus ja pirteästi pulppuileva komiikka. Erityisesti merkittäviä ovat näytelmät Más pesa el rey que la sangre, joka ylistää vasalliuskollisuutta, sekä Reinar después morir, joka käsittelee Inês de Castron elämäntarinaa. Näitä kuuluisampi on Guevaran henkevä satiirinen romaani El diablo Cojuelo (1641), joka on ollut Alain-René Lesagen romaanin Ontuva paholainen esikuva.
Luise Otto-Peters (1819–1895) oli saksalainen kirjailija, Saksan naisasialiikkeen varsinainen tienraivaaja. Toiminta naisasiassa leimaa hänen kirjailijantyötään.
