Paolo Iašvili oli georgialainen runoilija ja yksi georgialaisen symbolistisen liikkeen johtohahmoista. Neuvostoliiton aikana hänet pakotettiin sovinnaisuuteen ja hänen ystäviään kuoli Stalinin vainoissa, mikä vaikutti häneen syvästi. Iašvili teki itsemurhan Georgian kirjailijaliiton rakennuksessa.
Paolo Volponi oli italialainen kirjailija. Hän muutti kotikaupungistaan Urbinosta 26-vuotiaana pois kokiessaan sen ahdistavaksi. Hän valmistui juristiksi ja toimi muun muassa Olivettin ja Fiatin palveluksessa.
Pappos Aleksandrialainen oli myöhäisantiikin ajan matemaatikko ja tiedemies. Pappos laati n. 320 matemaattisen tutkielman Synagoge, joka on antiikin viimeinen todella merkittävä matemaattinen teos. Teoksessaan Pappos osoittaa kolmannen asteen yhtälöiden olevan ratkeamattomia viivottimen ja harpin avulla – ja siis antiikin klassisten ongelmien olevan mahdottomia ratkaista. Hän ennakoi omalla tavallaan varhain René Descartesin analyyttistä geometriaa.
Pär Lagerkvist oli ruotsalainen kirjailija. Hänelle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1951. Lagerkvistin tuottoisa ura kesti yli 50 vuotta, ja hän kirjoitti runoja, näytelmiä, esseitä ja romaaneja. Tunnetuin teos on romaani Barabbas (1950).
Parinoush Saniee on iranilainen kirjailija. Hänen esikoisteoksensa Sahme man (2003) on yksi Iranin kaikkien aikojen myydyimpiä kirjoja. Se ilmestyi suomeksi vuonna 2014 nimellä Kohtalon kirja. Parinoush Saniee on psykologi ja sosiologi.
Parmenides oli antiikin kreikkalainen filosofi. Hän on yksi merkittävimmistä esisokraattisista filosofeista ja tärkeä henkilö erityisesti rationalismin ja ontologian syntymisen kannalta. Parmenides tunnetaan ennen kaikkea siitä, että hän katsoi moneutta ja liikettä koskevien aistihavaintojen olevan pettäviä, ja todellisuuden olevan yksi, jakautumaton ja liikkumaton.
Partha Sarathi Dasgupta on intialais-brittiläinen taloustieteilijä, ja Cambridgen yliopiston taloustieteen emeritusprofessori. Monia tunnustuksia saanut Dasqupta on tullut tunnetuksi 2010- ja 2020-luvuilla erityisesti luonnon monimuotoisuuteen ja ympäristötaloustieteeseen liittyvistä töistään.
Pasquale Villari (1827–1917) oli italialainen historioitsija ja poliitikko. Hän otti 1848 osaa vallankumoukseen Napolissa ja joutui sen jälkeen pakenemaan Firenzeen. Villari keskittyi historioitsijana Italian 1400-lukuun toimiessaan professorina 1859–1865 Pisassa ja 1865–1913 Firenzessä. Hän toimi urallaan sekä filosofian että historian professorina. Poliittisella urallaan Villari oli edustajakamarin jäsen vuodesta 1867 ja senaatin jäsen vuodesta 1884. Opetusministerinä hän toimi 1891–1892.
