Robert Hutchins Goddard oli yhdysvaltalainen fyysikko ja raketti-insinööri. Hän oli ensimmäinen, jonka kehittämä nestemäistä polttoainetta käyttävä raketti nousi muutaman kymmenen metrin korkeuteen vuonna 1926. Tämä raketti oli ulkonäöltään putkista ja säiliöistä kyhätty häkkyrä. Tämän jälkeen Robert Gorddard teki kymmeniä rakettikokeita, joista monet epäonnistuivat, toiset taas auttoivat kehittämään raketin prototyyppiä eteenpäin. Goddard ideoi muun muassa raketin vakauttamisen siivekkeiden ja gyroskoopin avulla. Vuoteen 1940 mennessä Goddard oli kehittänyt nesteraketin nykyisiä muistuttaviksi. Vaikka Goddard ei tiennyt saksalaisten V2-raketin kehittämiseen liittyvistä tutkimuksista, hän päätyi moniin samanlaisiin ratkaisuihin kuin saksalaiset. Goddard haaveili jo varhain kuulennoista, ja sai sen takia naureskelua osakseen.
Robert von Ranke Graves oli brittiläinen runoilija ja kirjailija. Hänen tunnetuimpiin teoksiinsa kuuluvat historialliset romaanit Minä, Claudius (1934) ja sen jatko-osa Claudius jumala (1934) sekä omaelämäkerrallinen teos Good-Bye to All That (1929).
Robert Greene oli englantilainen huvinäytelmäkirjailija ja runoilija. Hän oli eräs maan ensimmäisistä ihmisistä, jotka elättivät itsensä kirjailijana. Erityisesti hänet tunnetaan vihamielisestä suhtautumisestaan aikalaiseensa William Shakespeareen, josta hän käytti pilkkanimeä "Shake-scene".
Robert Greene on yhdysvaltalainen kirjailija. Hän on kirjoittanut erityisesti vallankäytöstä, strategiasta, sodankäynnistä ja viettelystä. Greenen ensimmäinen ja tunnetuin teos on Valta, johon hän kokosi esimerkkejä eri aikakausien henkilöistä, jotka onnistuivat kohoamaan vallan huipulle omalla alallaan. Greenestä on kirjojensa myötä tullut haluttu luennoitsija sekä neuvonantaja ihmisille, joiden uralla valtapelien hallitseminen on tärkeää.
Robert Grosseteste oli englantilainen valtiomies, teologi ja Lincolnin piispa. A. C. Crombie on kutsunut häntä ”keskiaikaisen Oxfordin tieteellisen ajattelun todelliseksi perustajaksi, ja jossain määrin jopa koko modernin Englannin älyllisen perinteen perustajaksi”.
Robert Hamerling (1830–1889) oli itävaltalainen runoilija. Häntä on pidetty etevänä eeposten alalla, mistä esimerkkejä ovat hänen eepoksensa Ahasver in Rom (1865) ja Der König von Sion (1869). Hän on kirjoittanut myös näytelmiä, mutta niitä ei ole pidetty yhtä onnistuneina. Hänen murhenäytelmänsä Danton und Robespierre on pikemmin dialoginmuotoinen eepos. Häntä pidettiin kuitenkin myös etevänä lyyrikkona. Oiva Paloheimo on suomentanut Hamerlingin runon Vain lapsoset tietää, joka on julkaistu Paloheimon kokoelmassa Runot.
Robert Herrick (1591–1674) oli englantilainen kirjailija, alkuaan kultasepänoppilas. Hän suoritti myöhemmin yliopistotutkinnon ja oli pappi. Hän edusti kirjallista suuntausta "Benin pojat". Hän oli 1629–1647 pappina Devonshiressä Dean Priorissa, josta hän joutui lähtemään sisällissodan vuoksi. Hän palasi seurakuntaan 1662 ja asui siellä loppuelämänsä. Papin tehtävästään huolimatta hän oli pakanarunoilija, kavaljeerien epikurolaisen elämän, iloisen maailmankatsomuksen ja herkän luonnontunteen tulkki.
Robert Holdstock oli englantilainen fantasia- ja tieteiskirjailija. Holdstock aloitti kirjailijan uransa 1960-luvun lopulla Michael Moorcockin toimittamassa New Worlds -lehdessä. Holdstock työskenteli eläintutkijana, kunnes siirtyi täysipäiväiseksi kirjailijaksi vuonna 1975. Hänen läpimurtoteoksensa oli vuonna 1984 ilmestynyt romaani Alkumetsä.
