Rudolf Ivanovitš Abel oli neuvostoliittolaisen tiedustelu- ja vakoilujärjestö KGB:n eversti. Hänen vanhempansa olivat tsaarin Venäjältä 1901 Englantiin paenneet vallankumoukselliset Heinrich ja Ljubov Fisher. Vuonna 1921 Fisher palasi vanhempiensa kanssa Moskovaan. Fisher työskenteli Venäjällä tulkkina ja puna-armeijan radiopataljoonassa, kunnes hänet värvättiin OGPU:n palvelukseen vuonna 1927. Vuonna 1948 Fisher siirtyi vakoojaksi Yhdysvaltoihin, missä hän käytti nimeä Emil Robert Goldfus.
Rudolf Agricola, alk. Roelof Huysman oli hollantilainen renessanssiajan humanisti. Hän korosti filosofiassaan yksilön vapautta ja ihmisen itsensä kehittämistä sekä älyllisesti että fyysisesti. Hänen filosofiansa vaikutti myöhemmin Erasmus Rotterdamilaisen humanistisiin oppeihin.
Rudolf Bahro (1935–1997) oli itäsaksalainen kirjailija, filosofi ja toisinajattelija. Hänen tunnetuin teoksensa Die Alternative (Vaihtoehto) sisälsi voimakasta kritiikkiä sosialismia kohtaan, vaikka siinä ei kapitalismiakaan nähty ratkaisuna yhteiskunnan ongelmiin. Bahron teoksen arvostus on noussut 2000-luvulla, kun siitä on löydetty kestävän kehityksen perusajatuksia.
Rudolf Erich Raspe oli saksalainen kirjastonhoitaja, kirjailija ja luonnontieteen tutkija, joka tunnetaan parhaiten paroni von Münchhausenista kertovan tarinakokoelman tekijänä.
Rudolf Eucken oli saksalainen filosofi. Hän toimi professorina Jenassa 1874–1919. Teoksissaan Eucken esitteli idealistista filosofiaa. Hän sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1908. Hänet kutsuttiin Suomen Tiedeseuran kunniajäseneksi vuonna 1910.
Rudolf Herman Lotze oli saksalainen filosofi ja loogikko. Hänellä oli myös lääketieteellinen tutkinto, ja hän oli laajalti perehtynyt biologiaan. Lotze katsoi, että jos fysikaalinen todellisuus on mekaanisten lakien hallitsema, kaikkeuden tapahtumat voitaisiin selittää "maailman mielen" toimintana. Lotzen lääketieteelliset työt olivat tieteellisen psykologian pioneerityötä.
Rudolf Hilferding oli itävaltalaissyntyinen saksalainen poliitikko, sosialismin teoreetikko ja marxilainen taloustieteilijä. Hän oli Saksan sosiaalidemokraattisen puolueen (SPD) johtava teoreetikko Weimarin tasavallan aikana ja toimi kahdesti Saksan valtiovarainministerinä vuosina 1923 ja 1928–1929. Hänen tieteelliseen työhönsä kuuluu useita vastauksia marxilaista taloustiedettä kohtaan esitettyyn kritiikkiin.
