Sabir (oikealta nimeltään Ələkbər Zeynalabdin oğlu Tahirzadə, 31. toukokuuta 1862 Şamaxı – 25. heinäkuuta 1911 Şamaxı) oli azerbaidžanilainen runoilija.
Saddam Hussein 'Abd al-Madžid al-Tikriti oli baathistisen Irakin presidenttinä 1979–2003 sekä Irakin pääministerinä vuosina 1979–1991 ja 1994–2003. Häntä paheksuttiin länsimaissa yleisesti, koska hän oli autoritaarinen diktaattori, mutta arabimaailman suhtautuminen häneen oli huomattavan ristiriitaista. Toisaalta häntä ihailtiin panarabialaisuuden ja arabisosialismin tukemisesta, Irakin taloudellisista uudistuksista ja kansainvälisen painostuksen uhmaamisesta. Kuitenkin Baath-puolueen yksinvaltaisuus ja vähemmistöryhmien kohtelu toivat hänelle poliittisia vihamiehiä.
Sadegh Hedayat oli Iranilainen kirjailija, kääntäjä ja intellektuelli. Hänet tunnetaan yhtenä ensimmäisistä modernismin omaksuneista iranilaisista kirjailijoista. Hedayatin tunnetuin teos on romaani Sokea Pöllö, joka tuli arvostetuksi teokseksi Euroopassa etenkin ranskalaisten surrealistien piireissä. Teos julkaistiin ranskaksi vuonna 1953 ja englanniksi vuonna 1958.
Jaggi Vasudev, tunnetaan paremmin nimellä Sadhguru, on intialainen joogaopettaja, kirjailija ja hindulainen mystikko. Hänet tunnetaan etenkin Isha-säätiön perustajana ja hengellisenä johtajana.
Sadriddin Aini oli tadžikistanilainen kirjailija. Häntä pidetään tadžikkien nykykirjallisuuden uranuurtajana, jolla oli huomattava merkitys myös uzbekkien kirjallisuuden kehityksessä.
Sæmundr fróði eli Saimundr Viisas oli islantilainen kristitty pappi, joka opiskeli Pariisissa. Hän perusti Oddiin merkittävän koulun. Perimätiedon mukaan Saimundr kirjoitti tai ainakin kokosi ja toimitti Vanhemman Eddan. Nykyään tätä tietoa epäillään. Sen sijaan Saimundr kirjoitti latinaksi Norjan kuninkaiden historian. Tämä teos on kadonnut, mutta muun muassa Eddan uudempien osien kirjoittaja Snorri Sturluson käytti sitä lähteenään.
Said Nursî, myös muotoon Said-i Nursî tai Said-i Kurdî, sekä kunnianimillä Bediüzzaman ja Üstad, oli kurdilainen sunni-islamin teologi, joka kirjoitti yli kuuden tuhannen sivun pituisen Koraanin selostuksen Risale-i Nur. Uskoen, että moderni tiede ja logiikka ovat tulevaisuuden tie, hän kannatti uskonnollisten tieteiden opettamista maallisissa kouluissa ja moderneja tieteitä uskonnollisissa kouluissa. Nursî inspiroi uskonnollisen liikkeen, jolla on ollut tärkeä rooli islamin elvyttämisessä Turkissa, ja jolla on nyt useita miljoonia seuraajia maailmanlaajuisesti. Hänen seuraajansa tunnetaan usein nimellä ”Nurcu-liike” tai ”Nur cemaati”. Vuonna 2008 Nurcun kannattajia arvioitiin olevan 5–6 tai jopa 9 miljoonaa.
Saigyō oli japanilainen tankarunoilija ja buddhalaismunkki. Hänen maallikkonimensä oli Satō Norikiyo. Ennen munkiksi ryhtymistään 1140 hän oli eläkekeisari Toban henkivartion jäsen. Hän kierteli Japania ja asui erakkona majassa. Runoissaan hän kuvasi matkoillaan näkemiään maisemia, niin että myöhemmät runoilijat ovat seuranneet hänen jälkiään. Hän kirjoitti myös rakkausrunoja. Hän oli keskeisiä Shinkokinshūn runoilijoita.
