Gaius Valerius Flaccus oli ensimmäisellä vuosisadalla vaikuttanut roomalainen runoilija, joka kukoisti keisareiden Vespasianuksen ja Tituksen aikana, roomalaisen kirjallisuuden niin sanotulla "hopeisella kaudella".
Valéry Giscard d’Estaing ( kuuntele ääntämys (ohje); 2. helmikuuta 1926 Koblenz, miehitetty Reininmaa, Saksa – 2. joulukuuta 2020 Authon, Loir-et-Cher, Ranska) oli ranskalainen poliitikko, joka toimi Ranskan tasavallan presidenttinä 27. toukokuuta 1974 – 21. toukokuuta 1981.
Valery Larbaud oli ranskalainen kirjailija, kääntäjä ja kriitikko. Hän vaikutti La Nouvelle Revue françaisen piirissä ja oli myös merkittävä kääntäjä. Teoksissaan hän hyödyntää omia kokemuksiaan. Hän kirjoitti matkaesseitä laajan matkustelunsa pohjalta ja myös novelli- ja runokokoelmia.
Valt Ernštreit on liiviläinen kulttuurivaikuttaja, kielentutkija ja kieliaktivisti. Hän on työskennellyt 1990-luvun alusta alkaen liiviläisen kulttuurin parissa. Hän valmistui ylioppilaaksi Riiassa vuonna 1991 ja maisteriksi vuonna 2002 itämerensuomalaisten kielten oppiaineesta Tarton yliopistosta. Vuonna 2011 hän valmistui Tarton yliopistosta tohtoriksi. Ernštreitin väitöskirja käsitteli liivin kirjakielen kehitystä.
Valtazar (Baltasar) Bogišić oli eteläslaavilainen (serbi) oikeustieteilijä ja etnografi. Hän oli ensin kirjaston virkamies Wienissä, sitten lyhyen ajan slaavilaisen oikeushistorian professorina Odessan yliopistossa sekä jonkin ajan oikeusministerinä Montenegrossa. Hän asui loppupuolen elämäänsä Pariisissa. Hän on kirjoittanut Montenegron 1888 valmistuneen siviililain, jota on pidetty malliteoksena. Paitsi uraauurtavia tutkimuksia slaavilaisen yksityisoikeuden alalla hän on julkaissut vanhimmat muistiinpanot eteläslaavilaisesta runoudesta.
Varlam Tihonovitš Šalamov (ven. Варла́м Ти́хонович Шала́мов; 18. kesäkuuta (J: 5. kesäkuuta) 1907 Vologda – 17. tammikuuta 1982 Moskova) oli venäläinen kirjailija.
