Wilhelm Julius Napoleon Harteveld oli ruotsalainen säveltäjä, kapellimestari, pianisti, kirjailija sekä kansanlaulujen keräilijä ja sovittaja. Hän työskenteli yli 40 vuotta Venäjällä, jossa hän muun muassa keräsi lauluaineistoa. Venäjällä hän käytti nimeään muodossa Wilgelm Napoleonovitj Garteveld.
Wilhelm Hauff (1802–1827) oli saksalainen kirjailija. Hän pilkkasi teoksessa Der Mann im Monde kuutamorunoilija Heinrich Claurenin imelähkönrivoja romaaneja. Uskonpuhdistussodista on peräisin aihe teokseen Lichtenstein, joka on ensimmäisiä Walter Scottin esikuvan mukaan kirjoitettuja saksalaisia romaaneja. Tunnetuimpia Hauffin tuotannosta ovat kuitenkin Sadut, joista on yhä otettu uusia painoksia ja käännetty monille kielille, suomeksi kokoelmat Itämaisia satuja ja Hauffin sadut. Phantasien im Bremer Ratskeller todistaa sukkelaa leikillisyyttä ja mielikuvituksen herkkyyttä.
Johann Jakob Wilhelm Heinse, J. J. W. Heintze, aiemmin Heinze, oli saksalainen kirjailija, Wielandin jäljittelijä ja hänen suuntansa jatkaja. Heinsen romaanit, kuten hänen pääteoksensa Ardinghello und die glückseligen Inseln (1787), henkivät hehkuvaa aistillista intohimoa, mutta todistavat samalla etevää taideaistia ja taiteentuntemusta.
Wilhelm Jordan (1819–1904) oli saksalainen runoilija ja prosaisti. Jordanin monista erilaisista varhaisista teoksista huomattavia ovat mysteeri Demiurgos (1852–1854) ja murhenäytelmä Die Witwe des Agis (1858). Vuonna 1865 Jordan alkoi vaeltavana rapsodina esittää uuteen runomuotoon pukemaansa Nibelungen-tarustoa. Hänen versionsa on ilmestynyt kaksiosaisena kirjateoksena Sigfriedsage (1867–1868) ja Hildebrants Heimkehr (1874). Teoksessa on loistavia kohtia ja eeppisiä ansioita, jotka sankarillisen kookkaan ja kunnianarvoisan runoilijan suusanallisessa esityksessä tulivat vaikuttavina esiin. Kokonaisuutena teos kuitenkin tekee enemmän kiintoisan runollisen kokeilun kuin eloisan taideteoksen vaikutuksen. Jordan on kääntänyt saksaksi muun muassa Homeroksen eepokset.
Wilhelm Ludwig von Küchelbecker (ven. Вильге́льм Ка́рлович Кюхельбе́кер), Vilgelm Karlovitš Kjuhelbeker; (21. kesäkuuta (J: 10. kesäkuuta) 1797 Pietari, Venäjän keisarikunta – 23. elokuuta (J: 11. elokuuta) 1846 Tobolsk, Venäjän keisarikunta) oli venäläinen runoilija ja dekabristi.
Friedrich Wilhelm Ostwald oli baltiansaksalainen kemisti. Vuonna 1909 hän sai Nobelin kemianpalkinnon työstään katalyysin, kemiallisen tasapainon ja reaktionopeuden parissa.
Wilhelm Raabe, kirjailijanimi Jakob Corvinus oli saksalainen kirjailija. Hän opiskeli lyhyen aikaa Berliinissä ja keskittyi sen jälkeen pelkästään kirjallisuuteen. Hänen esikoiskirjansa, idylli Die chronik der Sperlingsgasse (1857) sai nopeasti suosion, jollaista mikään myöhempi teos ei onnistunut saamaan. Hän kirjoitti runsaasti romaaneja ja kertomuksia.
Wilhelm Georg Friedrich Roscher (1817–1894) oli saksalainen taloustieteilijä, joka perusti historiallisen koulukunnan Saksan taloustieteessä. Vuodesta 1848 hän oli Leipzigin yliopiston professori. Roscher oli kansantaloustieteen historiallisen koulukunnan perustajia.
