Adolf Anderssen oli saksalainen shakinpelaaja. Häntä pidetään yhtenä 1800-luvun parhaista shakinpelaajista. Anderssenin ura oli pitkä ja menestyksekäs, ja hänen ajatellaan yleisesti olleen maailman johtava shakinpelaaja vuosina 1851–1858 ja 1861–1866. Anderssenin ajatellaan joskus olleen epävirallinen shakin maailmanmestari.
Adolf Friedrich von Schack, kreivi, saksalainen kirjallisuushistorioitsija ja runoilija. Hän oli nuorena Berliinissä kamarioikeuden palveluksessa, kamariherrana suurherttua Mecklenburg-Schwerinin palveluksessa ja diplomaattitehtävissä mutta vietti enimmän aikaa pitkillä matkoilla tutkimustöissä.
Adolf (Adolph) L’Arronge (1838–1908) oli saksalainen näytelmäkirjailija. Hän toimi muun muassa teatterinjohtajana Breslaussa Theodor Loben teatterissa (1874–1878) ja Berliinin Deutsches Theaterissa (1883–1894). L’Arrongen lukuisissa näytelmissä sentimentaalisuuteen yhtyy kansanomaista huumoria, mutta sommittelu on epätaiteellinen ja epärealistinen. Niistä tunnetuimmat ovat Mein Leopold, Doktor Klaus, Hasemanns Töchter, Wohlthätige Frauen, Der Kompagnon ja Der Weg zum Herzen.
Amandus Gottfried Adolf Müllner (1774–1829) oli saksalainen kirjailija. Müllnerin esikoisteos oli romaani Inzest. Hänen kohtalotragediansa Der neunundzwanzigste Februar (1812), Die Schuld, König Yngurd (1817) ja Die Albaneserin (1820) ovat Zacharias Wernerin työn jäljittelyä ja jatkoa. Niissä kohtaloaate liittyy toimintaan aivan ulkonaisesti. Vuodesta 1820 alkaen Müllner toimi yksinomaan kirjallisuus- ja teatteriarvostelijana, mutta hän oli kirjoituksissaan puolueellinen. Hänen teoksiaan julkaistu kokoelmina Vermischte Schriften (1819–1826) ja Dramatische Werke (1828).
Adolf von Harnack oli saksalainen teologi ja merkittävä historiallisen raamatuntutkimuksen kehittäjä. Hän korosti ehdotonta vapautta kirkkohistorian ja Uuden testamentin tutkimisessa ilman sidonnaisuutta valmiiseen dogmatismiin.
