Claas Relotius on saksalainen palkittu toimittaja, jonka Der Spiegel -aikakauslehteen vuosien ajan kirjoittamat monet reportaasit osoittautuivat enemmän tai vähemmän tekaistuiksi. Lehti erotti 33-vuotiaan toimittajan joulukuussa 2018. Relotius myönsi vääristelleensä juttujaan ja puolusteli menettelyään epäonnistumisen pelolla. Tunnustuksensa myötä Relotiukselta on otettu pois muun muassa vuonna 2014 voitettu CNN-uutiskanavan journalistipalkinto, ja hän on ilmoittanut itse palauttavansa saamansa saksalaiset journalistipalkinnot.
Claire Castillon on ranskalainen kirjailija. Hän on julkaissut romaaneja, novellikokoelmia ja yhden näytelmän. Häneltä on suomennettu kaksi teosta, Äidin pikku pyöveli ja Pieni sydän jaksaa rakastaa.
Claire Élisabeth Jeanne Gravier de Vergennes, Rémusat'n kreivitär (1780–1821) oli ranskalainen kirjailija. Hän oli 1802–1814 keisarinna Joséphinen hovinainen. Hänen muistelmakirjansa Mémoires (1879–1880) on tärkeä Napoleon I:n historian lähde.
Claire Montreuil, taiteilijanimeltään Claire Martin CC, oli kanadalainen kirjailija. Hänestä tuli vuonna 1984 Kanadan ritarikunnan Officer, ja vuonna 2001 hänet ylennettiin Companion-arvoon.
Clara Tschudi oli norjalainen kirjailija, sukutaustaltaan sveitsiläinen. Hänen aikoinaan suositut kirjansa käsittelevät kepeässä muodossa historiallisia henkilöitä, varsinkin naisia. Hän kirjoitti myös pieniä elämäkerrallisia kuvauksia Silhouetter (1898) muun muassa Ruotsi-Norjan kuningattaresta Sofiasta.
Clare Francis (1946) on brittiläinen kirjailija, joka ennen kirjailijanuraansa työskenteli mainosalalla. Hän ryhtyi seikkailevaksi purjehtijaksi ja kirjoitti dokumentaarisia teoksia matkoista, muun muassa Atlantin yksinpurjehduskilpailusta vuonna 1976.
Clarence Shepard Day, Jr. oli yhdysvaltalainen kirjailija ja kuvittaja. Hänen tunnetuin teoksensa on omaelämäkerrallinen Life With Father, josta Michael Curtiz on ohjannut vuonna 1947 elokuvan Isä ja me.
Clarice Lispector oli brasilialainen kirjailija. Hänet tunnetaan kirjallisissa piireissä, mutta ei välttämättä niiden ulkopuolella, sillä häntä on pidetty omaperäisenä ja vaikeana. Hän on Brasiliassa legendaarinen hahmo, jonka mystiikkaa sisältävät tekstit ovat tunnettuja. Hän oli kuuluisa kauneudestaan – Lispectorin yhdysvaltalainen kääntäjä Gregory Rabassa muistelee olleensa "ällikällä lyöty" tavatessaan ihmisen, joka "näytti Marlene Dietrichiltä ja kirjoitti kuin Virginia Woolf" – ja erikoisesta persoonastaan. Nykyisin häntä pidetään João Guimarães Rosan ohella Brasilian 1900-luvun huomattavimpiin kuuluvana prosaistina ja yleisesti merkittävimpiin kuuluvana nykykirjailijana.
