Julius Leopold Fredrik Krohn oli suomalainen kansanrunouden tutkija, suomen kielen ja kirjallisuuden professori, runoilija, suomentaja ja lehtimies. Krohn toimi suomen kielen lehtorina Helsingin yliopistossa vuodesta 1875 ja ylimääräisenä professorina vuodesta 1885. Hän oli 1800-luvun merkittävimpiä suomalaisen kansanrunouden tutkijoita. Hän myös kirjoitti ensimmäisen suomenkielisen pro gradu -työn.
Julius Leopold Klein eli Gyula Lipót Klein oli saksankielinen unkarilais-saksalainen näytelmäkirjailija ja kirjallisuushistorioitsija. Huomattavin hänen tieteellisistä teoksistaan on keskeneräiseksi jäänyt draaman historia Geschichte des Dramas (1865–1876). Runsaan aineiston ja hienojen arvostelujen rinnalla teoksessa tapaa myös viljalti aiheesta poikkeamista, varsinkin polemiikin alalle. Kleinin kootut näytelmät ilmestyivät 1871–1872.
Julius Mosen oli saksalainen runoilija. Hän opiskeli Jenassa lakitiedettä, kävi opiskeluaikana Italiassa ja työskenteli sitten erään asianajajan luona. Hän asettui 1834 asianajajaksi Dresdeniin, missä hän saavutti pian kirjallista mainetta. Hän vastaanotti 1844 Oldenburgin hoviteatterin dramaturgin toimen, josta hän erosi jo 1848 parantumattoman taudin vuoksi.
Julius Rodenberg, oik. Levy, oli saksalainen kirjailija. hän valmistui 1856 oikeustieteen tohtoriksi Marburgin yliopistosta. Hän oleskeli useita vuosi Britanniassa ja asettui 1859 Berliiniin, jossa hän 1862–1864 julkaisi Deutsches Magazinia ja 1867–1874 Salon für Literatur, kunst und gesellschaftia sekä perusti 1874 Deutsche Rundschaun, jonka johdossa hän oli kuolemaansa saakka ja jossa hän rohkaisi ja kannusti nuoria kirjailijoita.
Jun’ichirō Tanizaki (1886–1965) oli japanilainen kirjailija. Hänen teoksensa käsittelevät usein eroottisia pakkomielteitä. Tanizakin pääteos Makiokan sisarukset (1943–48) kertoo neljästä yläluokkalaisesta sisaruksesta toisen maailmansodan lähestyessä.
