Jung Chang on kiinalaissyntyinen, brittiläisen kielitieteilijän koulutuksen saanut tietokirjailija. Parhaiten hänet tunnetaan omaelämänkerrallisesta kirjastaan Villijoutsenet - Kolmen kiinattaren tarina (1992) ja tietokirjastaan Mao (2007). Hän on kirjoittanut myös Kiinan leskikeisarinna Cixin elämäkerran (2013), joka on julkaistu suomeksi nimellä Kiinan viimeinen keisarinna.
Junji Kinoshita oli japanilainen näytelmäkirjailija, merkittävin toisen maailmansodan jälkeisistä näytelmäkirjailijoista. Hänen teoksensa muodostavat uudemman japanilaisen teatterin perustuksen. Hän oli myös merkittävä Shakespeare-kääntäjä.
Junna Petrivna Morits on ukrainalais-venäläinen runoilija, kääntäjä ja aktivisti. Anna Ahmatova kehui häntä, mikä on Venäjällä ollut arvokas tunnustus. Toisen tunnustuksen hän sai, kun häntä syytettiin ”epäterveistä taipumuksista”. Morits joutui yhdeksän vuoden julkaisukieltoon, kun hän 1962 kirjoitti kunnianosoitusrunon georgialaiselle runoilijalle Titsian Tabidzelle, joka teloitettiin 1937.
Juraj Križanić, venäläisessä muodossa Juri Križanitš tai Kryžanitš, myös: Georgius Crisanius, oli kroatialainen roomalaiskatolinen pappi ja oppinut ja ensimmäinen panslavistinen kirjailija. Hän opiskeli Wienissä, Bolognassa ja Roomassa ja lähti vuonna 1659 Ukrainaan, josta sittemmin siirtyi Venäjälle Moskovaan. Siellä hänen suorapuheisuutensa näyttää herättäneen pelkoa, ja 1661 hän sai peitetyssä muodossa käskyn lähteä Tobolskiin, jossa hän vietti vuodet 1661–1676 ja aikansa kuluksi kirjoitti Politika-nimisen teoksen. Tsaari Aleksei Mihailovitšin kuoltua 1676 Križanić palasi Moskovaan, josta hän lähti seuraavana vuonna Länsi-Eurooppaan. Križanićin myöhemmistä vaiheista tiedetään, että hän kuoli matkalla Roomaan Wienissä osmanien piirittäessä kaupunkia.
Jürgen Habermas on Frankfurtin koulukuntaan lukeutuva saksalainen filosofi ja yhteiskuntateoreetikko, joka tunnetaan erityisesti kommunikatiivisen rationalismin ja julkisuuden teorioiden kehittäjänä. Habermas edustaa kriittistä teoriaa ja pragmatismia.
