Jean-François Champollion oli ranskalainen orientalisti ja egyptologi. Hän loi pohjan modernille egyptologialle ratkaisemalla hieroglyfien arvoituksen Rosettan kiven avulla.
Jean-François de La Harpe oli ranskalainen kriitikko ja runoilija. Hän jäljitteli murhenäytelmissään Voltairea. Niistä on mainittavin Le comte de Warwick (1763). Näytelmänkirjoittajana La Harpe on keskinkertainen, kriitikkona pureva ja häikäilemättömän pisteliäs. Parasta, mitä La Harpe on luonut, ovat henkevät Éloges, jotka ylistävät Henrik IV:tä, François Fénelonia, Jean Racinea ja muutamia muita.
Jean-François Lyotard oli ranskalainen filosofi ja kirjallisuusteoreetikko. Hänet tunnetaan ennen kaikkea 1970-luvulla esittämistään postmodernismia koskevista näkemyksistä.
Jean François Marmontel (1723–1799) oli ranskalainen kirjailija. Hän toimi 1758 Mercure de Francen julkaisijana ja oli vuodesta 1763 Ranskan akatemian jäsen. Hänelle tuottivat suosiota eräät Voltairen tyyliset tragediat ja sittemmin koomiset oopperat, joihin hän sepitti tekstin, mutta ennen kaikkea jokseenkin epämoraaliset Contes moraux (1761). Merkittävä on myös filosofinen romaani Bélisaire (1767) sekä Les Incas (1777), tavallaan Chateaubriandin Atalan edeltäjä, sekä 50 vuotta kattavat muistelmat Mémoires, mielenkiintoisina kuvauksina 1700-luvun salongeista. Marmontelin kootut teokset julkaisi ensin Pierre Tiffon Saint-Surin (1818–1819), sitten Mathieu-Guillaume-Thérèse Villenave (1819–1820).
Jean-François Revel oli ranskalainen kirjailija, journalisti ja filosofi. Hän oli syntyjään Jean-François Ricard, mutta otti myöhemmin nimimerkkinsä Revel viralliseksi sukunimekseen. Hän oli Ranskan akatemian 24. jäsen kesäkuusta 1997 alkaen.
Jean-Jacques Rousseau oli geneveläis-ranskalainen valistusajan filosofi ja säveltäjä, valistuksen kriitikko, kirjailija ja yhteiskuntateoreetikko. Hän oli ensimmäisiä yhteiskuntateoreetikkoja, joka toi kansalaisten vaikuttamisen poliittiseen järjestelmän teorioihin mukaan. Rousseau koki, että kansan tahtoa edustaisi parhaiten suora kansanvalta, johon Rousseaun mukaan voitaisiin tosin päätyä vain pienissä valtioissa. John Locken ohella Rousseaun näkökantojen voi nähdä antaneen perustan välilliselle demokratialle, mitä hän tosin vastusti. Rousseaulaisen ajattelumallin mukaan ihmisten pitää voida vaikuttaa lakeihin, jos ne koskevat heidän elämäänsä. Hän vastusti näkemystä, jonka mukaan ihmiset ovat syntyjään eriarvoisia, ja uskoi pikemminkin ihmisluonnon perimmäiseen samanlaisuuteen.
