Maximilian Wolfgang Duncker (1811−1886) oli saksalainen historioitsija. Hän tuli 1842 ylimääräiseksi professoriksi Hallen yliopistoon. 1848−1852 hän esiintyi vapaamielisenä kansanedustajana Frankfurtin kansalliskokouksessa sekä Preussin eduskunnassa. Duncker nimitettiin 1857 Tübingenin yliopiston professoriksi, mutta kutsuttiin 1859 Berliiniin salahallitusneuvokseksi valtioministeriöön ja oli 1861−1866 kruununprinssin esittelijänä valtioasioissa. Hän oli 1867−1874 Preussin valtioarkistonhoitajana ja tuli 1884 Brandenburgin historiografiksi.
Maximilian Harden, alkuperäinen nimi Felix Ernst Witkowski, salanimi Apostata oli saksalainen kirjailija ja arvostelija. Harden aloitti julkaisemalla salanimellä Apostata purevia arvosteluja aikansa politiikasta ja henkisestä elämästä. Kirjoitelmat on julkaistu nimellä Apostata (1892). Vuonna 1896 hän julkaisi toisen sarjan Literatur und Theater. Harden perusti viikkolehden Die Zukunft. Hän puolusti innokkaasti ruhtinas Bismarckia tämän jouduttua epäsuosioon. Vastustajiaan kohtaan Harden on terävän pisteliäs ja kiivas hyökkääjä. Huomiota herätti hänen polemiikkinsa Hermann Sudermannia vastaan sekä varsinkin hänen paljastuksensa kuuluisassa Eulenburg-prosessissa.
Maximilian Schmidt, arvonimi Waldschmidt, oli saksalainen kirjailija. Hän palveli nuorena Baijerin armeijassa ja sai eron 1874 kapteenin arvoisena. Hän sai varhain mainetta Baijerin maalaiselämän kuvauksillaan Volkserzählungen (1863–1868) ja on kirjoittanut kertomuksia kotiseutunsa ihmisistä ja luonnosta sekä huumorin maustamia kuvauksia. Kootut teokset Gesammelte Werke ilmestyivät 1900–1907.
Maxine Kumin oli yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnetaan varsinkin runoudestaan. Eräs tunnetuimmista kokoelmista on Up Country, joka toi kirjoittajalleen vuonna 1973 Pulitzer-palkinnon. Kuminille myönnettiin lisäksi Ruth Lillyn runouspalkinto.
Maxwell Anderson oli tuottelias yhdysvaltalainen näytelmäkirjailija, joka kirjoitti myös elokuvakäsikirjoituksia, laulujen sanoja ja esseekokoelmia. Hän työskenteli muun muassa Kurt Weillin kanssa.
Marie Elias ”May” Ziadeh oli libanonilais-palestiinalainen runoilija, esseisti ja kääntäjä. Hän kirjoitti useita teoksia sekä arabiaksi että ranskaksi. Hän oli 1900-luvun arabirenessanssin, Nahdan, eräs keskeisimmistä henkilöistä, sekä orientalistisen feminismin pioneeri.
Maya Angelou oli monipuolinen yhdysvaltalainen kirjailija: hänen tuotantoonsa kuului runoja, muistelmakirjoja, näytelmiä, lastenkirjoja ja esseitä sekä elokuva- ja televisiokäsikirjoituksia. Hän oli myös tunnettu ihmisoikeusaktivisti. Angelou oli afroamerikkalainen ja Martin Luther King Jr:n ohella keskeinen henkilö, 1960-luvulla Yhdysvalloissa alkaneessa yhtäläisiä ja yleisiä kansalaisoikeuksia ajaneessa liikkeessä.
Maylis de Kerangal on ranskalainen kirjailija, jonka esikoisteos Je marche sous un ciel de traîne julkaistiin vuonna 2000. Romaanista Sillan synty hän sai vuonna 2010 Médici-palkinnon, ja vuoden 2014 teosta Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät myytiin Ranskassa yli neljännesmiljoona kappaletta.
Thomas Mayne Reid oli irlantilaissyntyinen romaanikirjailija. Hän on tunnettu seikkailukirjoistaan, joista monet sijoittuvat Yhdysvaltoihin ja Meksikoon.
Mazo de la Roche oli kanadalainen kirjailija. Hänet tunnetaan parhaiten Jalna-romaanisarjastaan, joka kertoo kuvitteellisen Jalnan kartanon omistavan aristokraattisuvun vaiheista vuodesta 1854 vuoteen 1954. Sarjan ensimmäinen osa Jalna voitti Atlantic Monthly -lehden 10 000 dollarin palkinnon ennen julkaisuaan. Kirja ilmestyi vuonna 1927 ja suomeksi vuosikymmentä myöhemmin 1937. Sarjan kuudestoista ja viimeinen osa Jalnan aamu ilmestyi 1960. Romaanit eivät kuitenkaan ilmestyneet kronologisessa järjestyksessä; esimerkiksi sarjan kaikkein varhaisimpia tapahtumia kuvaava Jalnan synty (1944) ilmestyi vasta yhdeksäntenä osana.
