Suzanne Necker oli sveitsiläissyntyinen seurapiirinainen ja kirjailija, joka piti Pariisissa merkittävää kirjallista ja poliittista salonkia. Hänen puolisonsa oli Ranskan valtiovarainministerinä toiminut Jacques Necker ja heidän tyttärensä oli myöhempi tunnettu salonginpitäjä ja kirjailija madame de Staël.
Suzanne Prou oli ranskalainen kirjailija. Hänen romaaniensa tapahtumaympäristönä on usein joku Provencen pikkukaupunki. Romaaneista välittyvät sovinnaisuuden taustalla kuohuvat tunteet.
Suzanne Romaine on yhdysvaltalainen kielitieteilijä, jonka tutkimusalaa ovat kielihistoria ja sosiolingvistiikka. Hän oli vuosina 1984–2014 Oxfordin yliopiston englannin kielen Merton-professuurin haltija.
Sven Aarrestad oli norjalainen Venstren poliitikko. Hän istui suurkäräjillä kolmeen otteeseen vuosien 1892 ja 1918 välillä ja toimi Norjan maatalousministerinä 1906–1908. Hän kuului raittiusliikkeeseen.
Sven Delblanc oli ruotsalainen kirjailija ja kirjallisuuden tutkija. Hän kirjoitti suosittuja ja palkittuja teoksia, jotka sijoittuivat Ruotsin lähihistoriaan. Parhaiten niistä tunnetaan Hedebyn asukkaista kertova sarja sekä Samuelin kirja jatko-osineen, jotka kertovat Delblancin äidinisän tarinan. Useita hänen teoksiaan on käytetty televisiosarjojen pohjana.
Sven Hassel oli tanskalaissyntyinen kirjailija, joka kirjoitti näennäisen omaelämäkerrallisia romaaneja väitetyistä kokemuksistaan toisessa maailmansodassa.
Sven Lagerbring oli ruotsalainen historioitsija. Hän toimi professorina Lundin yliopistossa vuodesta 1742. Lagerbring oli valistusajan tieteilijä, joka pyrki lähteiden kriittiseen tarkasteluun. Hän julkaisi muun muuassa viisiosaisen Ruotsin historiaa vuoteen 1461 käsittelevän Swea rikes historia, ifrån de äldsta tider til de närwarande -teoksen sekä Sammandrag af Swea rikes historia ifrån de äldsta till de nyaste tider -teoksen, joka ulottuu Kustaa III:n aikaan saakka.
Sven Lange (1868–1930) oli tanskalainen kirjailija. Hän on kirjoittanut novelleja, lavean romaanin Hjærtets gærninger (1900) sekä kriittisiä tutkielmia. Täyspainoisinta hänen kirjallisessa tuotannossaan ovat kuitenkin hänen henkevät ja taidokkaasti rakennetut näytelmänsä, joista näytelmää Samson og Dalila (1908) on esitetty Suomessakin, muun muassa Tampereen Työväen Teatterissa 1912.
