Theodor Mommsen oli saksalainen historioitsija ja tietokirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1902. Hänen tunnetuin teoksensa on kolmiosainen Römische Geschichte. Mommsen syntyi vuonna 1817 eli kaikista nobelisteista ensimmäisenä. Tietokirjailijana hän on harvinaisuus kirjallisuuden Nobelilla palkittujen joukossa.
Theodor Mügge (1806–1861) oli saksalainen romaani- ja matkakirjailija. Hän perusti 1843 Berliner National-Zeitungin. Parhaat hänen romaaneistaan ovat Der Chevalier (1835), Toussaint (1840), Der Vogt von Sylt (1851), Der Majoratsherr (1853), Afraja (1854), Erich Randal (1856), Der Prophet (1860). Merkittävä novellikokoelma on Leben und Lieben in Norvegen (1858). Matkakuvauksia ovat Skizzen aus dem Norden (1844), Streifzüge in Schleswig-Holstein (1846) ja Nordisches Bilderhuch (1858).
Theodor Mundt (1808–1861) oli Nuoren Saksan kirjailijoita. Hänen teoksensa ovat enimmäkseen jääneet unohduksiin. Niistä mainittavia ovat Moderne Lebenswirren (1834), Madonna, Unterhaltungen mit einer Heiligen (1835), romaanit Thomas Müntzer (1841) ja Graf Mirabeau (1858) sekä Die Kunst der deutschen Prosa, Geschichte der Literatur der Gegenwart (1853)
Theodor Plievier oli saksalainen kirjailija. Hän toimi nuorena eri ammateissa ja kierteli Eurooppaa ja asui Etelä-Amerikassa. Palattuaan kotimaahan hän alkoi kirjoittaa osin omiin kokemuksiinsa perustuvia romaaneja, joissa hän kuvaa Saksan keisarillisissa merivoimissa tapahtunutta matruusikapinaa ja merisotaa. Hänen pääteoksensa on trilogia Stalingrad (1945), Moskova (1952) ja Berliini (1954), jossa hän kertoo Hitlerin idänsotaretkestä silminnäkijöiden ja asiakirjojen perusteella.
Théodore Agrippa d’Aubigné oli ranskalainen kirjailija ja aikansa historioitsija, joka kuoli maanpakolaisena. Hän oli maineikas hugenotti. Hänen ystäviään oli Henrik Navarralainen, ja hän oli Madame de Maintenonin isoisä. Pariisin parlamentti määräsi hänen teoksensa Histoire universelle 1550−1601 poltettavaksi. Teos on merkittävä aikalaiskuvaustensa vuoksi. Merkittävin hänen teoksistaan on seitsenosainen runoelma Les Tragiques (1616), jossa hän käsittelee Ranskan tilannetta, uskonvainoja ja Jumalan rangaistuksia. Hän pakeni 1620 Geneveen, jossa hän kuoli.
Joseph Marie Jean Baptiste Théodore Aubanel, Teoudor Aubanèu, oksitaaniksi Teodòr Aubanèu oli ranskalainen, uusprovencelainen runoilija, Félibrige-liiton perustajia yhdessä Frédéric Mistralin ja Joseph Roumanillen kanssa ja sen keskeisiä jäseniä. Hänen rakkausrunojensa kokoelma La miougrano entraduberto paljasti hänet aidoksi lyyrikoksi, jonka kaipauksen tuskan alla roihusi liekki. Runojen kuvat ovat varsin osuvia ja värikkäitä. Runojen ohella hän kirjoitti myös näytelmiä.
Théodore Faullain de Banville (1823−1891) oli ranskalainen runoilija, kriitikko ja sanomalehtimies. Hän kulki romantikkona Hugon, Musset’n ja Gautier’n vanavedessä. Hänet on luettu myöhemmin parnassolaisten piiriin.
