Thomas Murner (1475–1537) oli saksalainen satiirikko. Hänestä tuli 19-vuotiaana pappi. Vuonna 1505 keisari Maksimilian kruunasi hänet runoilijaksi. Murner oli uskonpuhdistuksen ja Martin Lutherin kiivas vastustaja. Huomattavimmat Murnerin satiirisista teoksista ovat Narrenheschwörung (1512), jossa Murner Elsassin murteella ruoskii aikansa kaikkia säätyjä; Schelmenzunft (1512), joka syntyi Murnerin Frankfurt am Mainissa pitämistä saarnoista ja joka niinikään purevasti ruoskii yhteiskuntaa; Gäuch-matt, jossa Murner osoittaa, mitä juonia naiset käyttävät saattaakseen miehet narreiksi ja antaa useiden kuuluisien miesten ilmestyä "narrien niitylle"; Von dem grossen lutherischen Narren (1522), jossa Murner pontevasti vastustaa uskonpuhdistusta.
Thomas Nagel on yhdysvaltalainen filosofi. Hän on New Yorkin yliopiston filosofian ja oikeustieteen professori. Hän kuuluu analyyttisen filosofian perinteeseen, ja hänen kiinnostuksen kohteitaan ovat mielenfilosofia, poliittinen filosofia ja etiikka.
Thomas Paine oli yksi Yhdysvaltain perustajaisistä. Häntä on kutsuttu ”koulutukseltaan korsetintekijäksi, ammatiltaan journalistiksi ja kutsumukseltaan propagandistiksi”. Paine muutti Pohjois-Amerikkaan vuonna 1774 ja ehti juuri osallistua Amerikan vallankumoukseen. Hänen merkittävin panoksensa vallankumoukseen oli kaikkien aikojen myydyimmän amerikkalaisen kirjan julkaiseminen eli pamfletin nimeltä Common Sense (1776). Pamfletissa vaaditiin Pohjois-Amerikan siirtokuntien irtaantumista Iso-Britanniasta. Paine on myös tunnettu deismin edustaja.
Thomas Percy (1729–1811) oli englantilainen piispa ja kansanlaulujen kerääjä. Hän oli kirkkoherrana Easton Mauditissa (Northamptonshire), hovisaarnaaja ja lopulta (1782) piispa Dromoressa Irlannissa. Percy tunnetaan kirjallisuushistoriassa ennen kaikkea kokoelmastaan englantilaisia kansanlauluja Reliques of Ancient English Poetry, consisting of old heroic ballads, songs, and other pieces of our earlier poets (1765).
Thomas Piketty on ranskalainen ekonomisti, joka on École d’Économie de Paris'n ja École des Hautes Études en Sciences Sociales’n professori. Pikettyn vuonna 2013 ilmestynyttä teosta Pääoma 2000-luvulla on pidetty tärkeimpänä taloustieteellisenä teoksena vuosiin, ehkä vuosikymmeniin ja se on herättänyt runsaasti keskustelua.
Thomas Ruggles Pynchon Jr. on yhdysvaltalainen kirjailija. Hän kuuluu kirjallisuuden postmodernismin eturiviin John Barthin, Robert Cooverin, William H. Gassin ja Donald Barthelmen ohella.
Thomas Shadwell oli englantilainen näytelmäkirjailija. Huvinäytelmillään hän jäljitteli Ben Jonsonia ja varsinkin Molièrea. Ne olivat aikanaan suosittuja. Esimerkkejä hänen tuotannostaan ovat The Sullen Lovers (1668), Epsom Wells (1672), jota on mainittu parhaaksi, kuten myös näytelmää The Squire of Alsatia (1688), jolla hän saavutti suosionsa huipun. Hän muokkasi myös Shakespearen näytelmää Timon Ateenalainen (1678). Myöhemmin hänet tunnetaan siitä, että John Dryden hyökkäsi häntä vastaan satiirissa Absalom and Achitophel ja sen jatkonäytelmässä "Ogin" hahmossa sekä Mac Flecknoessa, joka tekee hänet naurettavaksi eloon jääneellä lausahduksella ”Shadwell never deviates into sense”. Kun whigpuolue 1688 tuli valtaan, hänet nimitettiin Drydenin jälkeen poeta laureatuksen ja valtionhistorioitsijan asemaan. Kootut teokset julkaistiin 1693, ja 1720 ne julkaisi hänen poikansa John Shadwell. Hänen toinen poikansa on näytelmäkirjailija Charles Shadwell. George Saintsbury julkaisi valitut teokset Select plays ja elämäkerran 1903. Montague Summersin toimittama koottujen laitos on alkujaan ilmestynyt 1927.
