Vilhjalmur Stefansson oli kanadalainen arktisen alueen tutkimusmatkailija ja kansatieteilijä. Stefansson löysi viimeisenä tutkimusmatkailijana pohjoisesta uusia maita 1900- ja 1910-luvuilla ja teki pohjoisten kansojen kulttuuria tunnetuksi. Hän oli Manitobaan muuttaneiden islantilaisten siirtolaisten poika, joka muutti aikuisiällään nimensä Williamista sen islantilaiseen muotoon Vilhjalmuriksi.
Vilis Lācis (oik. Jānis Vilhelms Lāce, oli latvialainen neuvostokirjailija ja kommunistipoliitikko. Hänen teoksensa edustivat stalinismin ajan sosialistista realismia.
Viljo Johannes Mansikka oli suomalainen kansanrunoudentutkija. Hän oli vertailevan kansanrunouden ylimääräinen Helsingin yliopiston professori vuodesta 1927. Hänen väitöskirjansa Über russische Zauberformeln synnytti aikanaan laajaa kansainvälistä keskustelua.
Villem Grünthal, kirjailijanimeltään Villem Ridala, oli virolainen kirjailija ja kielen- ja kirjallisuudentutkija. Hän oli Helsingin yliopiston viron kielen lehtori 1923–1942 ja sitä ennen Tallinnan vironkielisen naislukion viron kielen opettaja. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1909 ja lisensiaatiksi 1941. Väitöskirjassaan vuodelta 1941 hän käsitteli aihetta Itämerensuomalaisten kielten yksikön nominatiivi objektin edustajana aktiivin yhteydessä. Gustav Suitsin ohella hän oli virolaisen nykylyriikan tienraivaajia. Hän käänsi viroksi Kalevalaa sekä Eino Leinon, Juhani Ahon ja Larin-Kyöstin teoksia. Grünthal oli Noor-Eestin perustajia.
Villy Sørensen oli tanskalainen kirjailija ja filosofi. Hän sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 1974. Hän oli Tanskan akatemian jäsen.
Vinayak Damodar Savarkar oli intialainen itsenäisyystaistelija ja yksi hindunationalistien merkittävistä johtajista ja ideologeista. Hän kannatti Intian itsenäisyystaistelussa poliittisen väkivallan käyttöä ja kehitteli oppia, jonka mukaan hindulaisuus muodosti ainoan oikean pohjan intialaisten kansalliselle yhteisölle ja identiteetille.
