Gottfried Achenwall oli saksalainen tilastotieteilijä, joka opiskeli Jenassa, Hallessa ja Leipzigissä. Achenwall lasketaan tilastojen keksijöiden joukkoon.
Gottfried August Bürger (1747–1794) oli saksalainen runoilija, jonka muutamat runot, varsinkin balladit, kuuluvat Saksan runouden kauneimpiin helmiin. Balladeissaan, esimerkkinä Lenore, hän antoi kansanrunoudesta saamalleen ainekselle mestarillisen muodon, samalla kuin niissä tuntuu Sturm und Drang -ajan voima.
Gottfried Christian Friedrich Lücke oli saksalainen teologi. Hän syntyi Egelnissä lähellä Magdeburgia. Hän opiskeli Hallessa ja Göttingenissä ja toimi professorina Bonnissa vuodesta 1818 ja Göttingenissä vuodesta 1827.
Gottfried Kinkel (1815–1882) oli saksalainen runoilija ja taidehistorioitsija. Hänestä tuli 1846 taidehistorian professori Bonnin yliopistoon. Hän osallistui 1849 Badenin kapinaan, hänet vangittiin ja tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Seuraavana vuonna hänen innokas ihailijansa, ylioppilas Karl Schurz pelasti hänet erikoisella tavalla vankilasta, ja hän pakeni Lontooseen, missä hän sai saksan kielen opettajapaikan Westbourne-collegessa. Hän palasi 1866 mannermaalle ja taidehistorian professoriksi Zürichin yliopistoon.
Gottfried Wilhelm Leibniz oli saksalainen filosofi, luonnontieteilijä, diplomaatti, matemaatikko, oikeus- ja valtiotieteilijä, historiantutkija, kielitieteilijä, kirjastonhoitaja ja yleisnero. Leibniz toimi vuodesta 1676 Braunschweig-Lüneburgin ruhtinassuvun palveluksessa. Filosofina ja oikeusoppineena sekä kahden merkittävän saksalaisen aatelissuvun palveluksessa Leibniz oli merkittävässä roolissa aikansa Euroopan politiikassa ja diplomatiassa.
Gottfried von Strassburg oli keskiaikainen saksalainen eeppinen runoilija, kolmas Wolfram von Eschenbachin ja Hartmann von Auen ohella. Hänen pääteoksensa on eepos Tristan und Isolde, joka jäi kesken. Siinä hän kuvaa rakkauden kaikkivaltaa vastavoimana yhteiskunnalliselle ja jumalalliselle järjestykselle.
Gotthold Ephraim Lessing oli keskeinen valistusajan saksalainen runoilija. Hänen draamansa ja teoreettiset kirjoituksensa vaikuttivat olennaisesti Saksan kirjallisuuden kehittymiseen.
