Johannes Kepler oli saksalainen tähtitieteilijä, joka laati planeettojen liikkeitä koskevia teorioita. Häntä kutsutaan myös joskus ”ensimmäiseksi teoreettiseksi astrofyysikoksi”, vaikkakin Carl Sagan luonnehti häntä myös viimeiseksi tieteelliseksi astrologiksi.
Pyhä Johannes Khrysostomos oli munkki, saarnaaja ja pappi, josta tuli lopulta arkkipiispa ja Konstantinopolin patriarkka. Häntä on kutsuttu suurimmaksi kreikkalaisista kirkkoisistä ja saarnojensa takia kultasuuksi. Johannes Khrysostomosta kuvataan ampiaisilla, kyyhkysellä ja kynällä, ja hän on seuraavien aiheiden suojeluspyhimys: epileptikot, puhujat, luennoitsijat, Italian Asola, Konstantinopoli ja Turkin Istanbul. Khrysostomos julistettiin kirkonopettajaksi vuonna 451. Hänen reliikkejään säilytetään nykyisin Istanbulin Pyhän Gregorioksen patriarkaalisessa katedraalissa.
Johannes Linnankoski oli suomalainen kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on Laulu tulipunaisesta kukasta. Hänen kirjojensa kantavia teemoja ovat syyllisyyden, rangaistuksen ja sovituksen moraaliset ongelmat.
Johannes Loccenius (1598–1677) oli ruotsalainen historioitsija ja oikeusoppinut. Hän syntyi Holsteinissa, mutta vuonna 1625 hänet kutsuttiin Ruotsiin. Loccenius oli Upsalassa historian professori vuodesta 1627, oikeusopin professori vuodesta 1634, yliopiston kirjastonhoitaja vuodesta 1648 ja valtakunnan historioitsija vuodesta 1651. Hänen tutkimuksensa koskivat ainakin ruotsalaista oikeudenkäyttöä. Vuonna 1672 hän käänsi maanlain ja vuonna 1675 kaupunkilain latinaksi. Hän oli yksi aikansa tunnetuimmista ruotsalaistiedemiehistä.
Johannes Malalas oli bysanttilainen kronikoitsija. Hän kirjoitti 18 kirjaa käsittäneen maailmanhistorian, joka käsitteli tapahtumia aina maailman luonnista vuoteen 565 asti. Malalas on arvokas lähde erityisesti Syyrian ja Antiokian tapahtumista.
Johannes Mario Simmel oli itävaltalainen kirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja. Hän oli tuottelias kirjailija vuosikymmenten ajan, ja hänen tunnetuimpia teoksiaan on Ei aina kaviaaria (1960).
Johannes Messenius oli ruotsalainen kirjailija, dramaatikko ja historioitsija. Hänet tunnetaan erityisesti postuumisti julkaistusta Skandinavian historiastaan Scondia illustrata. Hänen poikansa oli historioitsija Arnold Johan Messenius.
