Johannes Scherr (1817–1886) oli saksalainen kirjailija ja historioitsija. Scherr osallistui vuoden 1848 vallankumoukseen ja joutui pakenemaan Sveitsiin, jossa hänet 1860 nimitettiin historian ja kirjallisuuden professoriksi Zürichin polyteknikumiin. Hän kirjoitti romaanien ja novellien ohella yleistajuisia historiateoksia, muun muassa teokset Deutsche Kultur- und Sittengeschichte (1852–1853), Geschichte der deutschen Frauenwelt (1860), Geschichte der englischen Litteratur (1854), Allgemeine Geschichte der Litteratur (1851).
Johannes Scotus Eriugena oli irlantilainen teologi, uusplatonilainen filosofi ja runoilija. Hänet tunnetaan ennen kaikkea Pseudo-Dionysios Areopagitan töiden kääntäjänä ja kommentoijana.
Johannes Siinailainen oli bysanttilainen munkki ja Siinain vuoren luostarin igumeni, joka tunnetaan ennen kaikkea teoksestaan Portaat (Klimaks). Häntä kunnioitetaan pyhänä sekä ortodoksisessa että katolisessa kirkossa.
Johannes Stobaios (400-luku) oli antiikin kreikkalainen kirjailija. Hänet tunnetaan ennen kaikkea kreikkalaisilta kirjailijoilta kokoamistaan tekstikatkelmista, joista on tullut arvokas lähde moniin muuten kadonneisiin teoksiin.
Johannes Valentinus Andreae oli saksalainen luterilainen teologi ja satiirinen kirjailija. Andreaen satiirinen teos Chymische Hochzeit Christiani Rosenkreuz 1459 synnytti ruusuristiläisyyden myytin.
Johannes Vilhelm Jensen oli tanskalainen kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto ensimmäisenä toisen maailmansodan jälkeen, vuonna 1944.
Johan(nes) Widekindi oli ruotsalainen kaunopuheisuuden opettaja ja historiografi eli historiantutkija. Hän teki nuoruudessaan opintomatkan Englantiin ja toimi sen jälkeen kotiopettajana ja kirjastonhoitajana useissa Tukholman aatelispalatseissa. Hän järjesti valtakunnankansleri Axel Oxenstiernan suuren arkiston. Kirjoittamalla maaliskuun 1. päivänä 1663 kirjeen kirjeen valtakunnankansleri Magnus Gabriel De la Gardielle Widekindi sai kaksi vuotta myöhemmin historiografin viran ja oikeuden käyttää vapaasti tarvitsemiaan lähteitä. Widekindi kirjoitti latinaksi ja käänsi valmiin tekstin heti apulaisten avulla ruotsiksi. Hän kirjoitti Ruotsin suurvalta-ajasta, muun muassa sotahistorian nimeltä Thet Swenska i Ryssland. Tijo åhrs Krijgz-Historie ja Kustaa Aadolfin elämäkerran. Hänen kirjoittamansa kronikat olivat tyylillisesti kömpelöitä mutta arvokkaita 1600-luvun historian tuntemuksen kannalta, sillä arkistomateriaali, jota hän käytti kirjoitustensa aineistona, on suurelta osin tuhoutunut.
John Adams oli yksi Yhdysvaltain itsenäisyyden johtavista kannattajista vapaussodan aikana ja Yhdysvaltain toinen presidentti vuosina 1797–1801. Tätä ennen Adams toimi kaksi kautta Yhdysvaltain ensimmäisenä varapresidenttinä sekä Yhdysvaltain ensimmäisenä Ison-Britannian ja Alankomaiden suurlähettiläänä.
