Oskar Aleksander Erlandinpoika Johansson oli suomalaissyntyinen opettaja, kirjailija ja toimittaja, joka teki elämäntyönsä Neuvostoliitossa. Punakaartin riveissä taistellut Johansson pakeni Suomen sisällissodan jälkeen Neuvosto-Karjalaan, jossa hän ennen kirjailijaksi ryhtymistään työskenteli opettajana.
Oskar Loerke (1884–1941) oli saksalainen lyyrikko ja kertoja, joka julkaisi muun muassa teokset Pansmusik (1929), Atem der Erde (1930), Der Silberdistelwald (1934) sekä kertomuksia, päiväkirjoja sekä mm. Aleksis Kiveä ja Kalevalaa kuvaavia esseitä. Loerke oli ekspressionismin edustajia, joiden tuotannossa ekspressionismi saavutti huippunsa noin vuonna 1912.
Oskar Luts oli virolainen kirjailija. Hänen kirjallisuustuotantonsa on osa virolaisten kansallisidentiteettiä, erityisesti hänen pääteoksensa Kevade, joka on suomennettu nimellä Arno ja kumppanit ja filmatisoitu elokuvaksi Kevät (1969).
Osmo Tapio Jussila oli suomalainen poliittisen historian tutkija, joka erikoistui Suomen ja Venäjän sekä Suomen ja Neuvostoliiton suhteisiin ja Suomen autonomian ajan historiaan, erityisesti hallintohistoriaan. Jussila toimi Helsingin yliopiston poliittisen historian apulaisprofessorina vuosina 1980–1983 ja professorina 1983–2001.
Oswald de Andrade oli brasilialainen kirjailija, teatterikriitikko ja toimittaja. Hän suoritti oikeustieteen tutkinnon. Andraden veli oli kirjailija Mário de Andrade.
Oswald Arnold Gottfried Spengler oli saksalainen historioitsija ja kulttuurifilosofi. Hänen pääteoksensa on vuosina 1918–1922 kahdessa osassa ilmestynyt Länsimaiden perikato : Maailmanhistorian morfologian ääriviivoja.
