Franciszek Henryk Siła-Nowicki oli Nuorta Puolaa edustanut runoilija, vuorikiipeilijä, sosialistinen aktivisti ja tatravuorilla olevan Orla Perć-retkeilyreitin suunnittelija.
Franco Modigliani oli italialais-yhdysvaltalainen ekonomisti. Modigliani sai Ruotsin keskuspankin taloustieteen palkinnon vuonna 1985 työstään säästämisen ja rahoitusmarkkinoiden tutkimuksessa. Hän toimi vuodesta 1962 kuolemaansa asti professorina MIT:ssä.
Franco Sacchetti [sakke’tti] oli italialainen kirjailija. Hän oli arvostettu yhteisössään, ja hänellä oli useita luottamustehtäviä. Hän laati kokoelman Sermoni evangelici silloiseen vakiintuneeseen tyyliin, sisällökkään Canzoniere ja sekä mallit aikakauden lyriikan runomuodoista sekä Firenzen murteella kerrotut Trecento novelle, jotka monet ovat jyrkkäsävyisesti piirrettyjä todellisuuskuvia aikakaudesta ja joilla siten on suurta kulttuurihistoriallista merkitystä. Edeltäjänsä Boccaccion vuolaana virtaava tyyli puuttuu hänen runoilijanlaadustaan.
Dominique François Jean Arago oli ranskalainen fyysikko, matemaatikko, tähtitieteilijä ja poliitikko. Hän toimi hetken aikaa Ranskan pääministerinä touko–kesäkuussa 1848. Aragon tärkeimmät tieteelliset saavutukset liittyvät sähkömagnetismin ja valon interferenssin tutkimiseen.
François Bernier (1625–1688) oli ranskalainen lääkäri, filosofi ja matkailija. Bernierin teoksessa Nouvelle division de la terre par les différents espèces ou races qui l'habitent vuodelta 1684 esiteltiin ensi kertaa nykyisen kaltainen käsite ihmisroduista. Egyptiin, Intiaan ja Persiaan suuntautuneiden matkojensa perusteella Bernier jakoi ihmiskunnan neljään rotuun, joista ensimmäinen valtaosaa Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta, Persiassa, Pohjois- ja Keski-Intiassa leviten aina Indonesiaan asti. Toinen ryhmä sijaitsi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, kolmas Itä- ja Keski-Aasiassa. Neljännen ryhmän muodosti lyhytkasvuiset Skandinavian saamelaiset.
François Coppée (1842−1908) oli ranskalainen runoilija. Hän liittyi parnassolaisiin ja tuli tunnetuksi runoelmallaan Grève des forgerons (1869), jossa hän puoltaa työväen asiaa, sekä yksinäytöksisellä runonäytelmällään Le Passant (1869), jossa Sarah Bernhardt esiintyi ensi kerran ja herätti huomiota. Coppéen myöhäisemmistä näytelmistä menestyivät Severo Torelli (1883), Les Jacobites (1885) ja Pour la Couronne (1895). Pysyvä kirjallinen arvo on hänen kaksinäytöksisellä draamallaan Le luthier de Crémone (1876). Coppée on julkaissut lyyrilliset runokokoelmat Le Reliquaire (1866), Les Intimités (1868), Les Humbles (1872), L’Arriére-saison (1890) sekä runollisia kertomuksia ja romaaneja. Coppéesta tuli 1884 Ranskan akatemian jäsen.
François de La Mothe-Le-Vayer oli ranskalainen kirjailija ja yksi oppineista libertiineistä. Hän syntyi Pariisissa. Hänen isänsä oli Pariisin parlamentissa toiminut poliitikko, joka oli kirjoittanut diplomatiaa käsittelevän teoksen Legatus, seu De legatorum primlegiis, officio et munere libellus (1579). La Mothe-Le-Vayer seurasi isäänsä parlementissa, mutta luopui virastaan vuonna 1647 ja omisti itsensä matkoille ja kirjallisuudelle.
François de La Rochefoucauld [ʁɔʃfuko] oli ranskalainen kirjailija, joka tunnetaan erityisesti aforismien kirjoittajana. Hänen kuuluisin teoksensa Mietelmiä sisältää 500 kiteytettyä ajatusta, jotka kuvaavat ihmisten pyrkimyksiä ja käyttäytymistä.
François de Malherbe oli ranskalainen runoilija. Hän opiskeli synnyinkaupungissaan Caenissa sekä Baselissa ja Heidelbergissä lakitiedettä, asettui sitten Aixiin Ranskan suurpriorin sihteeriksi ja saavutti tämän kuoltua runoillaan Henrik IV:n suosion. Hän pääsi 1605 hoviin ja sai runsaan palkan.
